While Your Lips Are Still Red

Ilma oli tänään lämmin, raikas eilisen harvinaisen sateen jälkeen. Mutta silti lämmin, joidenkin mielestä ehkä liiankin lämmin. Oppilaiden päällä nähtiin lähes aina jonkinlaisia hellevaateita. Mutta ei erään mustatukkaisen pojan.

Nuka Kawacatoose värähti hivenen. Hän kietaisi mustavalkoraidallisen villatakin tiukemmin ympärilleen välittämättä uteliaista oppilaista, jotka tuijottivat vähintäänkin kummallisen näköistä kundia. Villatakin alla oli normaali valkoinen pitkähihainen, minkä olisi pitänyt korostaa pojan ihon sävyä jos se olisi ollut normaali. Ei, Nuka oli aina yhtä kalpea, miltei valkoinen kuin lakana.

Friikkeihin luokiteltu poika oli antanut eilisten rajausten pysyä silmissään, välittämättä siitä, että ne olivat levinneet pahasti.
Poika mulkaisi paria ohikulkevaa ihmistä pahasti ja nousi puiselle tuolille kyykkyyn, kaivaen punaisen omenan taskustaan. Hän tuijotteli paljaita jalkojaan, kengät oli riisuttu heti kun kundi oli päässyt valtaamaan yhden penkin itselleen. Jengi yleensä lähti melko nopeasti pois tuon tieltä, sillä pojasta liikkui vaikka minkälaisia juttuja.

Nuka laski puoliksi syödyn omenan varovasti penkille viereensä ja kaivoi luonnosvihkosen esille. Mustalla hiilellä piirrettiin ensimmäiset viivat, pojan piirtäessä omasta päästään melko elävän näköistä kirahvia. Hän liittäisi sen yhteen parhaillaan maalaamistaan tauluista...

//ansq mukkaan //

Africa Blade käveli pihalla ja katseli muita oppilaita naureskellen. Monet olivat pukeutuneet todella ohuisiin vaatteisiin. Tämä hieman ihmetytti häntä. Ilma oli lämmin, mutta vielä kovin viileä. Kunnon helle ei ollut edes alkanut. Silti kaikki hikoilivat kuin paahtuisivat kuumuuden takia. Naurettavaa. African mielestä oli kylmä, mutta muut eivät näyttäneet olevan samaa mieltä. Hän oli pukeutunut valkoiseen printtipaitaan, kuluneisiin farkkuihin, punaisiin tennareihin ja mustaan nahkatakkiin. Muilla tytöillä oli toppia, minihametta ja sen sellaista. Hän erottui selvästi joukosta. Africa tosin ymmärsi miksei hänestä ollut kuuma, tyttö kun oli tottunut helteeseen. Hän ei silti tajunnut, olihan San Diego melko lämmin kaupunki. Uskoisi että täällä olisi totuttu lämpimiin ilmoihin. Hän kohautti itsekseen hartioitaan ja vilkaisi ympärilleen. Hän halusi päästä istumaan hetkeksi jonnekin, mutta kaikki penkit olivat vallattu eri klikkien käyttöön. Africa huokaisi ja haki näkökenttäänsä vapaata paikkaa, missä olisi voinut hetken lepuuttaa jäseniään ja levätä ennen seuraavaa, näännyttävää tuntia. Hän marssi eteenpäin ja katseli penkkejä, joissa istui vahvasti klikittäytyneitä oppilaita. Nörtit keskustelivat innokkaasti tietokonepeleistä ja sen sellaisesta, kapinalliset supattelivat hiljaa kyyryssä ja äänekkäät urheilijat ja cheerleaderit juorusivat ja pälpättivät hajanaisesti penkkien luona. Vaikka hän kuului cheerleadereihin, hän ei todellakaan halunnut mennä kopioivien kloonien luokse tai omahyväisten muskelimasojen keskelle. Hän puri alahuultaan ja pysähtyi paikoilleen. Eikö missään ollut paikkaa, mihin mennä istumaan? Joutuiko hän vain alistumaan, ja mennä ärsyttävien Barbie-nuken näköisten teinityttöjen ja lihaksikkaiden Kippari Kallejen armoille? Ei, ei! Oli pakko olla jossain tyhjä penkki...
Africa siirsi katseensa eteenpäin ja huomasi vähän kauempana penkin, jossa ei istunut muuta kuin joku friikkipoika. Mitäpä siitä, mieluummin hän sen kanssa istuisi kuin kloonien ja voimamiesten. Hän lähti hymyillen lähestymään penkkiä, lukittaen katseensa poikaan, joka sen päällä istui. Hän pysähtyi penkin luona ja katsoi friikkipoikaa suloisesti. "Anteeksi, onko tässä vapaa paikka?" hän kysyi pojalta ja kallisti päätään pienesti. "Minä olen Africa Blade", hän esittäytyi ja hymyili. Ennen kuin poika edes vastasi hänelle, hän istuutui jo penkille tämän viereen. Africa laski katseensa punaiseen omenaan, joka nökötti tämän vieressä. Sitten hän kohotti katseensa tämän luonnoskirjaan ja hymyili. "Piirrät hyvin", hän totesi ja katsahti poikaan. Moni vilkaisi heidän suuntaansa hieman säikähtäneenä ja pari hänen ystäväänsä huiskutti hänelle, merkkinä siitä että häipyisi nopeasti pois sieltä. Africa tulkitsi käsimerkit väärin, ja heilautti tervehdykseksi kättään. Hänen mielestään friikkipoika ei ollut yhtään pelottava, pikemminkin kiehtova.

// laitoinpa sitten African peliin mukaan : p sry ku kesti vastaaminen. //

Pojan käden liikkeet olivat vakaat, varmat tuon piirtäessä kirahvia paperille. Hän tiesi selvästi mitä teki ja tuon ilme pysyi rauhallisempana kuin yleensä. Ei hän nyt mikään kamala riehuja ollut, mutta hän tunsi olonsa rauhallisemmaksi kun sai piirtää. Piirtäminen ja maalaaminen olivat osa hänen elämäntapaansa.

Hän katsoi piirrostaan kriittiseti, nähden siinä vikoja, joita muut eivät välttämättä nähneet ja oli kurkottamassa omenaansa kohden miettiäkseen miten ne voisi korjata kun kuuli jonkun tytön äänen läheltään. Se pyysi lupaa saada istuutua. Hänen seuraansa? Tummien silmien katse nostettiin toiseen, sen pysyen tuossa kauniissa, tummaihoisessa tytössä kun tuo esitteli itsensä ja istuutui hänen viereensä varsin rohkeasti. eikö se pelännyt kundia?

"....."
Nuka tuijotti tyttöä, tuo liikkeen napata omena käteensä keskeytyessä, käden jäädessä puolitiehen. Tummien silmien katse käännettiin sitten äkkiä katsomaan piirrosta, pojan hieraistessa leukaansa.
"..kiitos.. se ei ole valmis. Se tulee osaksi yhtä maalaustani.. "
tuo totesi yllättävän matalalla äänellä, syventyen taas piirroksensa pariin.

Sitten arvaamatta tuo suoristikin ryhtinsä, selkänikamien naksahdellessa ja kurottautui ottamaan toisesta taskustaan samanlaisen punaisen omenen, joka tosin oli vielä koskematon.
"..omena?"
Nuka nosti hivenen toista kulmakarvaansa ojentaessaan omenaansa tytölle. Africalle. Nimi sopi toiselle. Katse taas piirrokseen ja käsi jäi yhä ojentamaan omenaa toiselle. Toisella kädellä poika tummensi yhtä kohtaa kirahvin kaulassa.

"Nuka.. Nuka Kawacatoose"

//Ei mitään.. Voisin kävästä kaupungilla tässä väissä n__n //

Africa katseli kuinka poika piirsi taidokkaasti luonnosvihkoon. Ensin tyhjälle, valkoiselle paperille muodostui nyt kirahvi. Hänen lempieläimensä. Pieni hymy levisi African kasvoille tämän katsellessa kuinka poika piirsi kirahvia keskittyneesti. Pojan rento olemus sai hänetkin rentoutumaan, ja hän jäi katselemaan poikaa ja tämän piirrosta, syventyneenä ajatuksiin. Tuntui siltä että aika pysähtyi. Hän jäi tuijottamaan poikaa tummilla silmillään. Tämä ei kiinnittänyt paljon huomiota häneen, mikä oli hyvä. Moni oli usein liian utelias ja kyseli hieman arkaluonteisiakin asioita hänestä. Oli paljon mukavampi vain istua siinä ja katsella pojan piirtämistä. Tunnelma oli niin kevyt ja hauras, että hän olisi saattanut rikkoa sen yhdellä väärällä sanalla. Africa vilkaisi pojan kättä, joka oli jähmettynyt omenan eteen. Hän naurahti kuullessaan pojan sanat. "Ahaa", hän totesi ja katsoi piirrustusta. Kirahvi. Maalaukseen. Millainenkohan se olisi? Maalaus, jossa olisi afrikkalaisia eläimiäkö? Varmaankin, tai sitten jotain erikoista. Ajatus sai hänet hymyilemään. "Olisi mukava nähdä joskus töitäsi", hän sanoi ja hymyili. "Ne ovat varmaankin todella hienoja."

Hän katsoi poikaa yllättyneenä tämän ojentaessa punaista omenaa hänelle. "Kiitos", Africa sanoi hymyillen ja otti sen pojan kädestä. Hän pyöritti sitä hetken käsissään. Mitä jos tämä olisikin valepukuinen noita, joka yritti myrkyttää hänet punaisella omenalla? Kuten Lumikille kävi siinä sadussa. Tosin, hän ei kuollut myrkkyyn vaan tukehtui omenan palaseen. Tai jotain. Hän ei muistanut satua kovinkaan hyvin, koska oli kuullut sen vain pienenä kun Gabriel oli lukenut sen hänelle. Tuskinpa vain, nehän olivat pelkkiä satuja, eikä poika ollut mikään noita-akka valepuvussa. Ja vaikka olisikin, hän ei ollut mikään prinsessa jonka prinssi häntä suutelemalla saisi omenanpalan hänen kurkustaan pois. Joutuikohan prinssi tekemään kielarin tytön kanssa että saisi omenanpalan pois? Hyi. Ällöä. Ajatus sai hänen huuliltaan karkaamaan hihityksen. Africa kohotti punaisen omenan huuliensa eteen ja haukkasi palasen. Makeaa, pehmeää omenaa. Hän nielaisi ja käänsi katseensa poikaan. Tämä esittäytyi Nuka Kawacatooseksi. Erikoinen nimi, tosin hän olikin odottanut hieman erilaisempaa nimeä kuin muilla. "Kaunis nimi", hän kehui ja hymyili säteilevästi.

// kk : D //

Kundi hymähti toiselle, vilkaisten tuota nopeasti.
"No ei ne nyt hienoja ole.. Ei vedä vertoja taiteilijoiden töille mutta.."
Nuka empi hetken, vilkaisten ympärilleen nopeasti.
"..kyllä voisin näyttää niitä sinulle jos tahdot.. muutama on tuolla lokerossa ja sitten muutama kuviksen luokassa ja sitten.. muutama luonnos tässä vihkosessa ja tuossa toisessa joka on tuolla laukussa..."
Selitettiin, käden, joka liitua piti osoittaen kenkien viereen viskattua mustaa olkalaukkua, joka näytti siltä, että ratkeaisi hetkenä minä hyvänsä saumoistaan.

Nuka kumartui kaivamaan isomman luonnosvihkon laukustaan, ojentaen sen sitten nopeasti tytölle. Tuo jäi tuijottamaan työtään arvioiden, napaten oman omenansa ja haukaten siitä mietteliäänä palasen.
"kiitos.. Sinullakin on nätti nimi.. Tuo sukunimi on äitini.. En käytä isäni sukunimeä, koska en pidä ukosta.. Ja etunimeni on myös intiaanikieltä, äitini kansan kieltä.. "
Kundi antoi pidemmän tuijotuksen käydä tytössä.
"Sen kaulassa mättää jonkin.. Näetkö, tämä kohta tässä on luonnoton.."
poika sanoi äkkiä, osoittaen piirtämänsä kirahvin kaulaa. Tosiaan, siinä oli jotakin vikaa..

Africa naurahti. "Älä nyt ole vaatimaton", hän totesi ja hymyili. Poika oli hieman arka ja säikky, ja tästä tuli mieleen eksynyt koiranpentu. African teki mieli halia Nukaa, tämä oli jotenkin söpö ulkonäön ja luonteen perusteella. Tosin tämä olisi varmaan säikähtänyt yhtäkkistä halikohtausta. Hänen ilmeensä kirkastui Nukan selittäessä ja hän vilkaisi tämän osoittamaa laukkua. Sitten hän kohotti katseensa Nukaan, joka ojensi hänelle ison luonnosvihon. Africa otti sen käsiinsä ja rupesi selaamaan sen sivuja. "Vau", hän henkäisi. "Nämä ovat ihania", Africa kehui ja vilkaisi Nukaa. Hän kuunteli pojan sanoja ja hymyili sitten tälle. "Kiitos", hän sanoi ja laski katseensa luonnosvihkoon. "Vai niin", Africa hymähti yhä hymyillen. "Olet varmaan ylpeä juuristasi", hän totesi. Oli mukava jutella Nukan kanssa. Hän ymmärsi hyvin poikaa, ja tuntui että heillä oli paljon yhteistä. Africa ainakin oli ylpeä juuristaan. Varmasti oli Nukakin, tai mistä hän sitä tiesi.

Africa nojautui lähemmäs ja katsoi tarkasti piirrosta. "Minä en näe siinä mitään vikaa, mutta minä en olekaan mikään taiteilija", hän naurahti ja katsoi sitten poikaa silmiin. "Tosin ehkä tuohon voisi laittaa pari täplää", hän sanoi arvioivasti ja tökkäsi sormensa keskelle sen kaulaa. Sitten hän nojasi taaksepäin ja etsi pojan luonnoskirjasta tyhjän sivun. "Ei kai sinua haittaa, jos piirrän tähän?" hän kysyi pojalta ja kaivoi laukustaan valmiiksi penaalinsa. Nuka inspiroi Africaa, ja hän halusi välttämättä vangita jotain paperille.

Nuka ei tiennyt miten olisi suhtautunut tytön ihasteluihin. Tuo oli ensimmäinen oppilas joka oli koskaan ihastellut hänen töitään. Tosin ei hän ollut niitä muille näyttänytkään..
"Hmmhh.. olen.. "
Todettiin lyhyesti, mustatukkaisen kundin syventyen lisäämään muutaman täplän kirahvin kaulaan. Hän huomasi tytön olleen oikeassa ja tuo vilkaisi tummaihoista tyttöä hymyillen hivenen. Toinen oli ollut oikeassa ja friikkeihin luokiteltu nuorukainen oli tyytyväinen kun toinen oli häntä auttanut.

"Piirrä vaan.."
Tuo totesi, äänensävyn ollessa vähän lämpimämpi kuin aikaisemmin. Kundin ryhdin painuen hivenen enemmän kyyryyn tuon syventyen tummentamaan piirroksensa rajoja ja tekemään sille vähän taustaa. Taustalle piirtyi savanni ja puita, sekä muita kirahveja.

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//

//En tahdo n__n Lukkoon vaan //