My eyes grew heavy and my lips they could not speak

// otsikko tosiaan Nancy Sinatran ja Lee Hazlewoodin kappaleesta Summer Wine:---D Tänne siis Spud herransa kanssa !

Äidinkielen tunti, ryhmätyöstä selittävä opettaja... ja niin, se ryhmätyö? Jaycee istui tapansa mukaan luokan takaosassa, eikä ympäröiviä pöytiä tai tuoleja asuttanut yksikään oppilas. Ei se johtunut siitä, etteikö kukaan olisi uskaltanut istua hänen lähellään, vaan siitä että oppilaat olivat ryhmittäytyneet pieniksi kuppikunniksi ja ryhtyneet suunnittelemaan jotain helvetin kirjallisuusesitelmää. Ja vitut. "Jaycee, etkö sinä ihan oikeasti meinaa osallistua työskentelyyn?" Opettaja kysyi, äänensävyssä ärtyneisyyttä ja sääliä. Vaaleaverikkö mulkaisi huppunsa alta opettajaan, ja kohautti harteitaan, "En?", hän vastasi nojasi päätään seinää vasten. Keski-iän ylittänyt, silmälasipäinen nainen aukaisi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta tyytyi sitten palaamaaan omien asioidensa pariin sanomatta mitään. "Teillä on kaksi tuntia aikaa tehdä esittely jostain tietystä kirjallisuuden muodosta, ja niitähän on; kaunokirjallisuus, runokirjallisuus, kauhukirjallisuus...", opettaja valisti meluavaa oppilaslaumaa eikä Jaycee edes erottanut lauseen loppua metelin keskeltä.

Oli turhauttavaa istua paikallaan, katsella ikkunasta ulos tai tuijottaa seinää, sanaakaan sanomatta. Tyttö ei taatusti änkeäisi kenenkään ryhmään, jos muut oppilaat karttoivat häntä kuin ruttoa, ei hänellä olisi mitään velvollisuuksia kohdella muita hyvin tai leikkia mukavaa. Se oli alkanut heti ensimmäisen kouluviikon aikana, jopa nörteimmätkin oppilaat saattoivat käytävillä tuijotella mittailevasti, tunneilla kukaan ei puhunut mitään. Kukaan ei edes tullut vapaaehtoisesti juttusille, eikä se haitannyt Jayta ollenkaan, kyllä hän yksinkin viihtyisi. Ajatuksiinsa vaipuneena vaaleaverikkö sulki hetkeksi silmänsä, ja koitti siirtää kaikki ärsyttävät ajatukset pois mielestään. "JAYCEE DONOVAN!" Opettajan rääkäisy rikkoi pään sisälle syntyneen hiljaisuuden ja sai tytön kasvoille kohoamaan enemmän kuin vittuuntuneen ilmeen. Okei, nyt olivat sitten opettajatkin häntä vastaan. Tai ei nyt vastaan, mutta tuollainen ärsyttävä rääkyminen kävi pienemmästäkin hermoille

"Sinä osallistut tähän tehtävään... Ja minun tunneillani et nuku!" rääkkyminen luokan etuosan suunnalta jatkui ja Jaycee oli täysin kypsä painumaan helvettiin koko koulusta ovet paukkuen. Opettaja ei antanut edes mahdollisuutta sanoa takaisin, vaaleaverikkö tuhahti närkästyneesti pyöritteli silmiään kyllästyneenä.

[Ayee, täältä tulemme.]

Katse kuljeskeli seinillä. Reunassa istuva nuori mies tuntui missaavan melko suuren osan sanoista, jotka äidinkielenmaikan suusta suurella, tai vähemmän suurella, innostuksella pulppusi. Kuulokkeissa soiva musiikki haihdutti suurimman osan sanoista alleen. Toisinaan hän toki havahtui, nappasi sieltä täältä sanoja joita musiikki ei tukahduttanut; "esittely", "kirjallisuus", mutteivat ne suuremmin saaneet häntä uppoutumaan kirjallisuuden saloihin. Eipä sillä, luokassa oli sen verran hälinää, ettei hän luultavasti ollut ainoa. Sitä paitsi hänen ryhmässään olevat ihmisetkin näyttivät kaikkea muuta kuin siltä, että halusivat tehdä esitelmää jostain sellaisesta aiheesta kuin kirjallisuus. Colin oikeastaan inhosi äidinkieltä. Ennen kaikkea hän inhosi kirjoittamista koska hän onnistui aina kirjoittamaan, siis silloin kuin ylipäänsä kirjoitti, eritavalla kuin opettaja olisi halunnut. Sitä se oli, hän tuntui liian usein olevan ihan toisella aaltopituudella noiden luokan etuosassa käskyjä jakavien ihmisten kanssa ja se oli, ainakin välillä, helvetin turhauttavaa. Vaikka toisaalta, ei kai sillä loppujen lopuksi ollut väliä? C hymähti.

Keesipää palasi takaisin maanpinnalle äikänmaikan rääkäistessä varsin kovasti jotain, joka kuulosti hyvin vahvasti jonkun nimeltä. Kundi laski kuulokkeet hetkeksi kaulalleen, musiikki kuului niiden läpi kyllä muutenkin. Paria pulpettia Colinia edempänä istuva hintelä silmälasipäinen jätkä hyppäsi varmaan kaksi metriä ilmaan tuolistaan maikan rääkäisystä. Jotkut paskiaiset nauroivat taempana, taisipa joku hänenkin ryhmäläisensä naurahtaa. C hymähti noiden suuntaan. Ei kai se nyt ollut ihmekään jos tuollaisesta sai sydänkohtauksen. Cole vilkaisi rääkäisyn aiheuttaneen tytön suuntaan, valui sitten pulpettinsa päälle ja katsoi maikan mesoamista huvittuneisuus silmissään. Oikeastaan hän tunsi olonsa varsin rauhalliseksi ja opettajan rääkyminen kävi tässä tapauksessa melkein viihteestä. Oliko julmaa kutsua sellaista viihteeksi? C kohautti olkiaan itsekseen. Nauttivathan ihmiset paljon sairaammistakin asioista.

Itse esitelmien, tai mitä ne ikinä olivatkaan, suunnittelu näytti jäätyneen hetkeksi. Joku eturivin ryhmä näytti tosin jo kirjoittavan jotain välittämättä opettajan rääkymisestä. C nousi kunnolliseen istuma-asentoon ja katsahti ympärilleen. Takarivin huudon kohteeksi joutunut tyttö pyöritteli silmiään. Niin, ei ketään voitu pakottaa osallistumaan. Paitsi täällä voitiin. Vittumaista.
Colinille oli aivan sama mistä he sen ryhmätyön tekisivät, jos nyt tekisivät. C oli sitä mieltä, että asian hoiti helpoiten kun rustasi paria riviä omasta päästään ja sepitti improvisoiden pienen tarinan luokan edessä. Se menetelmä toimi, vaikkei se ehkä arvosanassa näkynytkään. Mutta vitut arvosanoista, ne eivät todellisuudessa kertoneet yhtään mitään ihmisen todellisesta älykkyydestä tai osaamisesta. Colin haukotteli. Tummat silmänaluset kielivät univelasta jota oli viimeisen viikon aikana kertynyt vähän turhan paljon. Keesipää hymähti, nojautui tuolin selkänojaa vasten ja nosti kuulokkeet korvilleen vajoten hetkeksi takaisin omiin vähemmän viisaisiin mietteisiinsä.

Jayceeta ärsytti opettajan käytös, ulkopuolinen olisi saattanut todeta, että myös tytön käytöksessä olisi ollut korjaamisen varaa. Paskat. Hän ei halunnut lyöttäytyä väkisin kenenkään ryhmään, se olisi hänestä ollut naurettavaa ja siitä olisi tullut vielä naurettavampi olo. Tyttö käänsi katseensa takaisin opettajaan ja koitti hymyillä, vaikka tuskin onnistui aikeissaan kovinkaan hyvin. "Ja silti sä annat muiden kuunnella musiikkia tajuamatta että tuskin kukaan edes kuuntelee sua?", Jaycee puolustautui syyttelemällä muita, tälläisissä tilanteissa hän ei ollut muutenkaan vahvoilla. Kuinka pystyi puolustelemaan päätöstään kieltäytyä osallistumasta opettajan määräämiin tehtäviin? Tytön mielestä vika oli muissa, ei hänessä. Muut oppilaat olivat muodostaneet tiiviit kuppikuntansa, ja Jay ei ollut edes hankkinut yhtäkään "kaveria" luokaltaan. Miksi edes pitäisi? Ehkä tämän takia.

Erästä oppilasta hän ei ollut nähnyt aikaisemmin, mutta ilmeisesti kyseessä oli sopeutuvaa tyyppiä. Toinen oli päässyt jopa ryhmäänkin mukaan, toisin kuin Jaycee. Ei se haitannut, ärsytti vain olla silmätikkuna vain sen vuoksi että suurin osa luokan oppilaista karttoi häntä kuin ruttoa. "Että herra siinä pari pulpettia edempänä voisi kanssa keskittyä tehtävään eikä siihen musiikkiin... Paitsi jos mä saan opettajan luvalla painua vittuun täältä", vaaleaverikkö ärähti ja kiskoi hupun päästään ristien jalkansa lepäämään pulpetin päälle.

Colin nojautui seinää vasten, laski toisen kätensä pöydälle ja toisen tuolin selkänojalle, katsoi sitten mietteliäänä ympärilleen, kunnes antoi unisen haukotuksen päästä huuliltaan. Kundi valui syvemmälle tuoliin ja vilkaisi kelloa. Väittely maikan ja tytön, jonka nimeksi C muisti Jayceen tai vastaavan, ei hän hirveästi yleensäkään jaksanut muistella ihmisten nimiä (osittain siksi että hänen nimimuistinsa oli surkea), näytti jatkuvan. Joillain oli vähän huono päivä. Keesipää hymähti. Colinin päivä sen sijaan oli hyvinkin rauhallinen ja hyvä, joskin hänen mielentilansa nyt tunnetustikin vaihtelivat kahden tunnin välein, joten tässä vaiheessa päivää ei ehkä pitäisi vielä todeta yhtään mitään. Colen huulilta pääsi uusi tympääntynyt, uninen haukotus. Vieressäistuja oli alkanut torkkua paremman tekemisen puutteessa ja C katsahti pulpetin päällä nukkuvaa ryhmäläistään. Ryhmien muodostaminen ei sinällään ollut tuottanut ongelmia, koska suunnilleen kaikki tiesivät mihin ryhmään menisivät. Se oli Colinista helvetin vittumaista ja hän miettikin, jos hän nousisi ja aivan neutraalisti menisi etupöytien nörttiporukkaan tai toiselle puolelle linnouttautuneiden urheilijajätkien ryhmään. Noista muutama oli paria päivää aiemmin ruokalassa katsonut hänen kasvispaistostaan ja todenneet ivallisesti nauraen hänen olevan helvetin hippi. Colinia juttu oli naurattanut koko lounasajan. Keesipäästä se oli ollut hillitöntä, huvittavaa, vaikkei kyseessä ollutkaan ollut ensimmäinen kerta. Kundi hymähti hieman mietteilleen ja katsahti ympärilleen, muttei kuitenkaan jaksanut nousta toteuttamaan suunnitelmaansa. Klikittäytyminen ärsytti häntä aika hitosti, mutta kaiken lisäksi koko systeemi oli täysin typerä ja järjetön. Pitäisi järjestää vallankumous. Keesipää virnisti itsekseen.

Sarkastinen hymy kohosi Colinin huulille kun hän kuuli takarivin tytön ärähdyksen musiikkinsa lävitse. Kundi laski toisen kuulokkeen kaulalleen ja katsahti sitten toista.
"Ihan rauhassa", hän hymähti ja vilkaisi maikkaa, "anna sille lupa", keesipää jatkoi kompromissinomaisesti. Ei maikka tietenkään suostuisi, eikä se todellakaan olisi edes reilua.
".... tai meille kaikille", C hymähti ja haukotteli. Niin, periaatteessa oli aivan sama istuivatko he luokassa vai olivatko jossain muualla, mitään heistä ainakaan puolet ei kuitenkaan saisi aikaan. Toisaalta kuka esti kävelemästä luokan ovesta ulos vaikka nyt. Colin harrasti sitä aina toisinaan, luokasta kesken tunnin lähtemistä. Nuori mies katsahti ympärilleen, haroi vähän pystyynnostettuja hiuksiaan ja nojautui sitten vielä enemmän seinää vasten.

"Luuletko että se mitään lupia antaa?" Jaycee murahti suupielestään seinää vasten nojailevalle pojalle ja hymyili huppunsa takaa melkein ivallisesti. Toinen oli uusi täällä... Jos poika olisi käynyt Astonia pidemmän aikaa, tuo olisi taatusti tajunnut että harvat opettajat suostuivat edes pieniin kompromisseihin, eikä äidinkielenopettaja ollut yksi niistä. Tyttö potkaisi pulpettiaan puolisen metriä eteenpäin ja nosti jalkansa sen päälle, tässähän oli hyvin aikaa ottaa rennosti ja yrittää kuittailla viimeaikojen univelkoja pois. "Sitäpaitsi opettajalla taitaa olla joku epäinhimillinen himo kurittaa oppilaitaan ja käyttää opettajuuden tuomaa valtaa törkeästi hyväksi", Jaycee ärisi vittuuntuneena lausuen jokaisen sanan teennäisen selkeästi ja oikeaoppisesti.

Oli turhuutta ja hulluutta istua siellä apinalauman keskellä enään hetkeäkään joutilaana, eipä tuo vieras punkkaripoikakaan näyttänyt kovinkaan paljoa saavan aikaiseksi. "Miksi sä et sitten tee mitään? Sähän täällä rikot sääntöjä ja vielä röyhkeämmin kun mä", Jay naurahti jo hiukan rennommin silmäillen poikaa.

--- laatu kusee

Colin naurahti melko ilottomasti huppupään puheille. Kundi katsahti tyttöön.
"Luuletko että mä olin tosissani?" keesipää hymyili sarkastista hymyään ja kallisti vähän päätään, kääntäen sitten katseensa muualle. Haukotus karkasi taas huulilta. Väsytti. Colinin teki todella mieli mennä nukkumaan, mutta suoraansanottuna hän oli liian laiska ja liian väsynyt noustakseen edes siitä tuolista. Kahvikupillinen voisi auttaa, muttei lähistöllä ollut kahvinkeitintä, joten oli turha edes haaveilla mistään sellaisesta. Luokkiin voisi hommata kahviautomaatit. Mahtaisivat oppilatkin pysyä hereillä tunneilla. C hymähti ajatuksilleen ja katsahti ympärilleen. Kun Jaycee puhui taas, keesipään katse käväisi takarivissä.
"Ton mielipiteen mäkin allekirjoitan", kundi murahti ja nojautui enemmän seinää vasten, kääntäen sitten unisen katseensa jonnekin seinille.

Colin kaivoi sytkärin taskustaan ja alkoi leikkiä sillä paremman tekemisen puutteessa. Ei hän edes ollut polttanut viimeiseen kahteen vuoteen, mutta sytkä oli silti lähes aina hänen mukanaan. Kun takarivin huppupää esitti kysymyksen, kundin katse käväisi tämän suunnalla.
"Ai mitä sääntöjä?", nuori mies virnisti vähän ja pyöräytti sytkää käsissään, "suoraansanottuna tunnin aihe ei oikein inspiroi." Colin kohautti olkiaan ja katsahti tyttöön. Eihän tuo toinenkaan kovin inspiroituneelta vaikuttanut, ainakin jos otti huomioon tämän aiemmat kommentit.

"Niitä sääntöjä mitä nämä mokomat holokaustin aikaset idiootit on keksineet", Jaycee murahti ja puisteli kyllästyneen näköisenä päätään. "Jos joku uskaltais kysenalaistaa yhenkin niin vitun syvälle kiveen hakatun säännön, niin sen jälkeen sitä rupeisi tekemään muutkin... Loppujen lopuksi täällä ei olisi yhtäkään sellaista tuntia, joilla oikeasti pitäisi tehdä jotain koska päätösvalta on aina enemmistön käsissä", tyttö jatkoi, hän kuulosti melkein puhetta pitävältä vaaliehdokkaalta, tai vallankumousta edustavalta henkilöltä. "Mutta täällä tää vitun enemmistö on tämmösiä hiljasia lampaita!" takkutukka huudahti ärtyneenä ja sai pari nörttiä säpsähtämään.

"Ketä tälläinen aihe kiinnostaisi? Paskantärkeen paskan jatkuvaa jauhantaa, kuka tarvii aikuisena tietoa siitä, mikä sattui olemaan jonkun turhan kirjailijan turha teos?" Jaycee kysyi enemmän opettajalta kuin irokeesipäiseltä pojalta joka näytti sillä hetkellä keskittyvän enemmän sytkäriinsä, kuin ympärillä tapahtuviin asioihin. Tytön lause sai opettajassa selvästi aikaan negatiivisen reaktion, ja edessä olisi luultavasti lopputunti käytävällä... Ja Jay uskalsi veikata, että opettaja passittaisi myös punkkarin sinne, provosoimisesta. "Joten opettaja on hyvä ja pyyhkii perseensä moiseen turhuuteen!", Jaycee naurahti ja tönäisi edessään nuokkuvaa pulpettia eteenpäin, hän nousi seisomaan ja kohotti kulmiaan odottavan näköisenä.

--- sori kun kesti : (

nyt on kyllä valitettavasti menny 2 viikon vastausaika umpeen, joten vedän hahmoni pelistä...
mutta kiitos nyt tästä kumminkin vaikka peli jäikin kesken :'')