I said shush girl, shut your lips

Kelsey Moore istuskeli leuka käsiin painettuna eräässä aulan nojatuoleista. Tutut sanat, tutuilta huulilta – ja tyttörukka oli viskattu vaihteen vuoksi käytävällä. Tosin neitokainen oli lähtenyt itsekseen lätkimään, kun opettaja oli punoittanut kuin ylikypsä tomaatti, kiljuessaan jotakin sen suuntaista kuin "Hiljaa tyttö, sulje suusi", mutta ihan loppuun hän ei ollut kuullut, sillä hän oli lähtenyt luokasta. Oli se kummallista, että hänelle aina kiljuttiin, vaikkei hän taaskaan ollut tehnyt yhtään mitään. Joku typerä, harvinaisen ruma urheilija oli tunkenut liian tuttavalliseksi ja Kelsey oli sanonut tälle suorat sanat, ja kukapa muukaan siitä sai kuulla kuin hän itse? Kuinka tavallista. Eihän koulun kultapojulle sanota mitään, syydetään kaikki paska Kelsey Mooren niskaan! Siinäpä vasta sopiva syntipukki.

Tyttö huokaisi kärsimättömästi, kaivaen olkalaukustaan tupakan ja sähkönsinisen sytkärinsä ja pisti palamaan. Savu valui hiljalleen tytön huulien välistä, tuon ristiessä jalkansa. Tokihan aulassa poltteleminen oli varmaan kielletty, mutta eipä täällä nyt ollut ketään näkemässä. Kelsey ojensi luonnonvalkean, pussihelmaisen mekon etuosaa hieman paremmin, se oli alkanut valua jo hävyttömän alhaalle. Neitokainen veti sormensa vapaana leijuvien, pähkinänruskeiden hiussuortuviensa läpi, vetäen tupakastaan uudet savut. Oli ollut ihan kätevää ottaa Brandonin aski, tuo kun poltteli mieluummin sätkiä kuin tupakkeja.... Oikeastaan tupakointi oli Kelseylle vain lähinnä tapa, ei niinkään pakkomielle. Hän poltti lähinnä silloin, kun turhautti, tylsistytti ja vitutti – kuten nyt.

// cafegame & Hayden :3 Taas ihana aloitus, yritä kehitellä jotain....

Skeittilaudan renkaat pyörivät vasten tasaista lattiaa ja kuulokkeet korvillaan Hayden kuvitteli surffailevansa jossain Australian rannoilla. Kuinka siistiä se varman olisikaan, nousta korkeiden aaltojen kyytiin ratsastaa niiden yllä. Ei poika tosin ollut koskaan edes noussut surfilaudan kyytiin, mutta kuinka vaikeaa se voisi muka olla? Kai yli kymmenen vuoden skeittikokemuksesta jotain hyötyä olisi? Ehkä. Tai sitten ei.
Australiassa surffailevan lintsarin ajatukset palautuivat maanpinnalle, kun tupakansavu peitti käytävää ja miehenalku seilasi lautansa kyydissä savua henkeensä vetävän tytön ohi. Skeitti teki äkkikäännöksen ja palasi muutamia metrejä suuntaan, josta oli äsken tullutkin. Renkaat pysähtyivät polttelevan tytön eteen ja kulmiaan kohottaen Hayes laski siniharmaiden silmiensä katseen ensin savukkeeseen, sitten itse tyttöön. No oho! Eipä sitä tullut usein törmättyä käytävällä tuntien aikana röökiä vetäviin ihmisiin.

”Liikeneekö yks?” poika huikkasi, lähinnä vitsillä, ja laski kuulokkeet pois korviltaan. Olisi hänellä omiakin, jos tulisi pakottava tarve tervata keuhkoja. Hayes seisoskeli yhä lautansa päällä ja heilahteli sillä pienesti edestakaisin. Kaatumisesta ei ollut pelkoakaan, oli skeittien päällä tullut sen verran temppuiltua. Joskus ruskeahiuksinen jopa toivoi, että kaatuisi, jotta muistaisi sen tunteen, kun oma kulkupeli voitti isäntänsä. Eikä pieni kipukaan olisi haitaksi, kaipa hänestä jotain masokistin vikaakin sitten löytyi, mene ja tiedä. Ajatuksissaan hymähtäen Hayes astui pois lautansa päältä ja polkaisi sitä niin, että se ponnahti hetkessä ilmaan. Käsi nappasi välineen kyytiinsä ja miehenalku otti muutaman askeleen lähemmäs nojatuolia.

# No tulipa nyt jotenki sekavanolosta tekstiä. : D

// mitään sekavaa ollut !

Kelsey kannatteli tupakkaa hoikkien sormiensa välistä, havahtuessaan siihen tuttuun ääneen, joka lähti mistäpä muustakaan kuin skeittilaudasta.
Joku skeittari kiisi ohi, pysähtyi ja kääntyi, tuli takaisin. Ja pysähtyi eteen. Kelsey nosti laiskasti katseensa ylös, kohottaen hivenen kulmaansa jätkän sanoille. Vähän räjähtäneen näköinen, mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla, eipä siinä mitään. Seura kelpasi melkein aina, nyt varsinkin.
Skeittari joka tapauksessa, sen nyt näki jo tuon kulkupelistäkin. Neitokainen loi pikaisen silmäyksen pojan lautaan, nakaten sitten askinsa tuolle sanaakaan sanomatta. Toivottavasti poju osasi ottaa koppeja, tai että tuolla olisi hyvät refleksit - Kelseyn mielenkiintohan saattaisi vaikka lopahtaa..

Siinä se nyt seisoi ja keikkui lautansa päällä, Kelseyn mielestä lähinnä vaarallisen näköisesti, mutta kaipa nuo osasivat sen verran rullien päällä temppuilla, että tiesivät mitä tekivät. Ihan kätevästihän tuo näytti lattian tasolta kainaloon nousevan. Mitähän nyt tuokin käytävillä teki, eikö jokaisen kunnon oppilaan pitäisi olla hikuilemassa jollakin oppitunnilla? Mutta jos totta puhuttiin, ei tuo näyttänyt kovinkaan kunnolliselta tai tunnolliselta... Aijai, lintsariko? Kelseyn täyteläisille huulille kapusi vieno hymy, tuon ruskeiden silmien pysyessä yhä edessään seisovassa jätkässä.

# No hyvä sitten, jos selvää sai. : D

Yllättyneenä Hayden nappasi tupakka-askin ilmasta vasempaan käteensä ja soi sitten virneen tytölle, joka sen oli heittänyt. Kansi aukesi ja savuke löysi tiensä ruskeahiuksisen huulten väliin, pian aski jo lensikin kaaressa takaisin sen omistajalle. Vapautunut käsi etsi sytytintä taskuista ja hetken päästä paloi käytävällä toinenkin tupakka. Hayes raotti hiukan huuliaan ja puhalsi savua renkaina ulos, se oli yksi pojan useista tavoista. Toisissa se aiheutti pelkkää vihaa, jotkut taas katsoivat huvittuneina savurenkaiden kieppumista sen hetken, kun ne renkaan muotoisina pysyivät. Näin sisällä polttaessa tuo hetki tuntui kuitenkin olevan pidempi, kenties, kun tuuli ei ollut puhaltamassa kuvioita rikki.
Ajatukset poukkoilivat sinne tänne, kunnes ne eksyivät mahdollisiin seurauksiin. Tuskinpa tupakoiden sisällä polttamisesta mitään pahempaa rangaistusta tulisi, jos kaksikko jäisi kiinni. Rehtorin kanslia nyt vähiten pelotti ja jälki-istunnoista oli suhteellisen helppo luistaa. Miehenalku pudisti ajatuksen päästään, mitäs sen nyt väliä oli, eihän heistä kumpikaan ollut kiinni jäämässä – eivätkä rangaistukset muutenkaan kuuluneet pojan kammoamiin asioihin.

Rullalauta laskettiin maahan ja pian farkut kohtasivat tummansinisen gripin, kun Hayden oli istunut matkavälineensä päälle. Mieshahmo nojasi polviinsa ja katsoi toista tupakoitsijaa.
”No, onks sulla joku hyväki syy sauhutella yksin käytävässä?” Hayes kuuli oman äänensä ilkikurisen sävyn kaikuvan muuten tyhjässä käytävässä. Tosiaan, tunnillahan tässä olisi pitänyt olla – vaan eipä ollut tyttökään.

Tupakka-aski napattiin ilmasta kiinni ja se sujahtikin samoin tein laukun suuaukosta sisään. Poika puhalteli renkaita, kuten Kelseyn isoisällä oli aina sikareita poltellessaan ollut tapana tehdä. Neitokaisen rintaa kuristi ikävä niin isovanhempia kuin jo menetettyjä vanhempiaankin kohtaan, mutta ei ollut oikein hänen tyylistään ruveta pillittämään keskellä käytävää tuiki tuntemattoman skeittarirentun seurassa. Hänen katu-uskottavuutensa kokisi liian kovia kolauksia. Hän ehtisi itkeä sitten kotona vaikkapa Kevinin kainalossa, isoveli sai itkun tyrehtymään nopeasti.

Kelsey pudisteli pikaisesti päätään, karkottaen ajatukset isovanhemmistaan ja vanhemmistaan, siirtäen ruskeat silmänsä takaisin jätkään, joka istuskeli lautansa päällä ja uteli hänen syytään istua aulassa polttelemassa tupakkaa yksinään. Tyttö raotti hivenen huuliaan, kallistaen samalla päätään niin, että pähkinänruskeat hiukset valahtivat pois olkapäiltä. Viimeiset savut vedettiin tupakasta, ennen kuin Kelsey nakkasi vielä hitaasti savuavan tupakan aulan lattialle, polkaisten tennarinkärjellä sen sammuksiin.

"Joku urheilijajätkä tuli lääppimään, sanoin sille suorat sanat ja maikka nakkas ulos luokasta", tokaisee hieman tylsistyneellä äänenpainolla, kohauttaen olkiaan. "Sen akan mielestä kultapoju ei ole tehnyt mitään väärää."
Neitokainen kohensi asentoaan hivenen nojatuolissa, ristien kätensä polviensa päälle, nojaten leukansa niihin. "Entäs mitäs se sinä seilailet käytävillä, kun pitäisi olla viittailemassa eturivissä ja kuuntelemassa korvat höröllä ties mitä paskaaa?"

Ilkikurinen virnistys – no mikäpä muukaan – välähti Haydenin kasvoille tytön selostaessa opettajalta saamaansa kovaa kohtaloa. ”Eipä tietenkään”, ruskeahiuksinen hymähti, ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli kuullut ah-niin-upeita-urheilijapoikia pidettävän suuremmassa arvossa, kuin joitakin muita oppilaita. No, onneksi hänellä tuskin tulisi moista ongelmaa, ”upeat karjut” kun tuskin lämpenisivät hänelle, kuten koulun neidoille. Lyhyt tyrskähdys karkasi Haydenin huulten välistä, kun hän kuvitteli joutuvansa jonkun lihaksikkaan urheilijan ahdistelemaksi. Ei, ei ja ei, ei. Todennäköisyydet menivät kyllä niin alas, että tuskinpa vain – vaikka mistä sitä tiesi, jos joku kiimainen homo olisi eksynyt urheilijoiden sekaan. Ei.

Tupakka tumpattiin lattiaan tytön sanoja kuunnellessa. Vai viittailemassa? Milloinkohan sitä oli viimeksi tullut tehtyä muuta, kuin nukuttua takarivissä? Hymynkare nousi miehenalun huulille tämän kohottaessa katseensa puhujaan. ”Ei kuulu tapoihin”, Hayes virnisti, vaikka osasikin odottaa, että toinen oli sen verran jo arvannut. ”Oisin kuitenki vaan nukkunu tunnin ohi, nii kelasin, että ihan sama missä oon”, kuului huulten välistä ja sekaisia hiuksia sekoitettiin entisestään. Tosiasiassa poikaa oli kiinnostanut testata portaikkojen kaiteiden toimivuutta ramppeina ja mikäs sen parempi aika, kuin keskellä tunteja, kun käytävät olivat pääasiassa tyhjillään. ”Meinasin kyl vähän, et jos testais liukua portaiden kaiteita”, Hayes lopulta naurahti tuodessaan asian ilmi ja kopautti pari kertaa allaan odottavaa skeittilautaa.

Tyttö pyyhkäisi pähkinänruskeita hiuksiaan pois kasvoiltaan, tutkaillen edessään edelleen lautansa päällä istuksivaa poikaa. "Siltä kyllä näytätkin", toteaa loppujen lopuksi pojan sanoihin siitä, ettei tunneilla istuminen kuulunut tuon tapoihin. Kliseistä, mutta paikkaansa pitävää, ainakin tässä tapauksessa. Kaikki jätkät tuntuivat asennoituneen koulua kohtaan asenteella "vitut koulusta, musta tulee ties mikä lökäpöksy". Kelsey sentään yritti tehdä jotain opiskelujensa eteen - vaan mitä hän sai palkaksi? Heiteltiin ulos vähintäänkin joka tunti, tosin tällä viikolla hän oli lennellyt tunneilta enemmän kuin tavallisesti. Kurja kohtalo neiti Moore, ehkä asenteesi kaipaisi pientä hiomista...? Tuskinpa sentään.

Kelsey kohotti kulmiaan pojan kertoessa, että tuo aikoi rämistellä portaikossa lautansa kanssa. Sairaalaanko se yritti? Sekopää vähintäänkin. Neitokainen tyytyi kohauttamaan olkiaan, suunnaten hetken hiljaisuuden jälkeen ruskeat silmänsä kuitenkin portaikosta poikaan, ilkikurisen ilmeen kohotessa tuon kasvoille. "No siitä vaan, älä anna mun häiritä", heittää naurahtaen soinnukkaasti sanojensa perään. Itse asiassa olisi ihan mielenkiintoista nähdä, miten jätkä päättäisi selvitä luut ehyinä, päälleen se vetäisi joka tapauksessa, eihän se nyt tuollaisessa pystyssä voinut pysyä.

Innostuneena ajatuksesta suo skettaripojulle vielä pienen hymyn, ennen kuin keskittyi patistelemaan jätkää vielä enemmän portaikon pariin. "Totta puhuen, mua kiinnostais nähä kun skeittaat", vinkkaa hymyn edelleen kareillessa tuon huulilla. Toivottavasti tuo todella alkaisi temppuilla lautansa kanssa, saisipahan aikansa kulumaan paremmin, vaikka sitten katselemalla hieman resuisen näköistä skeittaria. Voittaisi luultavasti sen ärsyttävän tantan lässytyksen mennen tullen, eikä Kelsey oikein ollut juttutuulella, joten hän saisi pitää kaikessa rauhassa suunsa kiinni, jos tuo nyt vain alkaisi pelleillä lautansa kanssa.

Käsi eksyi hieromaan niskaa, kun ruskeahiuksisen katse kääntyi tutkailemaan portaikon kaiteita tarkemmin. Oli sitä vastaavista tullut aiemminkin grindattua, joskus mallikkaasti, joskus taas.. no, ei niin mallikkaasti. Tytön maininta skeittauksen katsomisesta palautti Haydenin maan pinnalle ja naurahdus kajahti hetkeksi ilmaan. Eipä katsominen varsinaisesti mitään paineita luonut, mutta entäs jos sitä menisikin sitten lentämään pää edellä lattiaan? Muutenhan tuo tuskin edes haittaisi, mutta jos kerran noinkin nätti tyttö oli oikein kiinnostunut katsomaan, niin ajatus ei ollut järin houkutteleva.

Yllättävästä itsevarmuudenpuutteesta – jota ei muuten nuorelle herralle usein sattunut – huolimatta noustiin seisomaan ja polkaistiin vauhtia lautaan. Portaiden kohdalla dekki kuitenkin nousi ylös, tuskinpa kannatti alkaa kolistella rappusilla ja houkutella siivooja tai joku vastaava paikalle. Askelmat vilahtivat jalkojen alla, kun Hayden suurin harppauksin loikki ylempään kerrokseen. Tyhjää sielläkin, yllätys yllätys. Eipä ainakaan huolta niistä nenäänsä joka paikkaan tunkevista siivoojista tai talonmiehistä tai ylipäänsä kenestäkään. Katse siirtyi tutkailemaan kaidetta, eiköhän tuo onnistuisi. Renkaat rullasivat kauemmas ja sopivan etäisyyden arvioituaan, lähti Hayes ottamaan vauhtia. Nyt tai ei koskaan, vai miten sitä sanottiin?

Dekin kuvioitu pinta iskeytyi kolahtaen vasten kaidetta ja lähti miehenalku kyydissään liukumaan alas. Ha, hyvinhän se näytti menevän, vaikka kaiteesta lähtikin hiukan kirskuvaa ääntä! Turhaan oli taas tullut mietittyä liikoja, milloin viimeksi ruskeahiuksinen olisi muka kaatunut tai mokannut temppuillessaan? Hymynkare oli noussut huulille ja railakkaat juhlat olivat nousemassa pystyyn pään sisällä, kunnes jostain alta kuului kling ensin kerran, sitten toisen, kolmannen, neljännen.. Hayes ehti tajuta sen, ettei ääni tullut laudasta, ennen kuin kaide alkoi heilua liiankin uhkaavasti ja poika lensi kuin lensikin rähmälleen maahan – perässä tuli paitsi skeittilauta, myös itse kaide. Vaikertaen vaihtui asento makaavasta istuvaan ja toinen silmä painui kivusta kiinni, toisen tutkaillessa tapahtunutta vahinkoa. Eei hyvä, ei yhtään hyvä.

# GRRÄÄÄHHH, tulen ja tuhoan koulun omaisuutta. :----DDD Enkä edes tiedä, millaista siellä oikeastaan on. Hups. : D

Kelseyn teki mieli alkaa tanssia, kun jätkä lähti kuin lähtikin rullailemaan laudallaan kohti kaidetta. Hullu se taisi toden totta olla, koska vaikkei hän skeittauksen päälle mitään ymmärtänytkään, näki hän jo suorilta, ettei toisen yritys tulla kunniakkaasti koko portaikkoa alas onnistuisi millään. Kelsey kiinni kuitenkin ruskeat silmänsä kiinnostuneina poikaan, joka hyppelehti portaat ylös lautansa kanssa ja lähti ottamaan vauhtia.

Ihan hyvin se näytti menevän – aluksi. Sitten kaide alkoi pitää kummallista ääntä ja hoippua pojan ja tuon laudan painon alla, ensin meni jätkä ja lauta ja perässä tuli kaide. Kelseyn silmät rävähtivät auki, tuon katsoessa huulet hivenen raollaan, kun toinen lensi päälleen: varsin pahannäköisesti. Tyttö kohautti olkapäitään, noin oli ennen pitkään pakko käydä. Parasta olisi silti mennä tarkistamaan, ettei nuorukainen ollut tapattanut itseään. Kyllä se näytti jo istumaan kömpivän...

Kelsey kohottautui seisomaan, napaten olkalaukkunsa nojatuolista mukaan. Tyttö harppoi aulan poikki pojan luo, kyykistyen tuon eteen. Hän tutkaili toista kulmiensa alta hetken, toinen silmä oli painunut kiinni ja naama näytti kääntyneen irvistykseen – kivusta vai häpeästä vai jostakin muusta, sitä hän ei oikein osannut sanoa.

Nykäisee nopeasti mekkonsa etuosaa hieman parempaan asentoon, se aina väistämättä kumartuessa valui vähän liian alas. Pähkinänruskeat hiukset valuivat oikealta hieman kasvojen eteen, tytön irvistäessä pikaisesti. "Kävikö pahasti?" kysyy tutkaillen poikaa ja luoden sitten silmäyksen maassa lojuvaan kaiteeseen – ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. Kaiteesta oli lähtenyt sellainen räminä, että joku sen oli pakostakin kuullut, ja skeittarijätkä joutuisi tuosta hyvästä vaikeuksiin – ja luultavasti Kelseykin, kun tuon seurassa oli silloin. Kevin ei ilahtuisi, enkä sen puoleen Brandonkaan.

Ajatuksiinsa painunut Hayden ei aluksi edes huomannut, kuinka hänen luokseen saapunut tyttö nyki mekkoaan ja kyykistyi hänen eteensä. Vasta pähkinähiuksisen sanat saivat katseen siirtymään kaiteesta ja kärsineen näköisestä laudasta itse tyttöön. Miehenalku naurahti, mutta kyseisestä toiminnosta aiheutunut kipu sai sotkuhiuksisen vain irvistämään. ”Äh, no ei”, kuului huulten välistä, kun Hayes otti jälleen irvistäen oikealla kädellään tukea lattiasta, päästäkseen seisomaan. Yleisesti ottaen tilanne näytti melko pahalta, mutta jostain syystä nuorukaisen alitajunnassa kutkutteli huvittuneisuus ja irvistyksensekaisille kasvoille kohosi vino hymy.

Katse vaelteli oikeaan – siihen kipeämpään – käteen ja epämääräisesti ranteesta roikkuva kämmen ja sormet kielivätkin jo jotain tukea ottaessa tulleen kivun voimakkuudesta. Vasen käsi näytti ainakin päällepäin normaalilta, vaikka siihen luultavasti ainakin muutama mustelma vielä ilmestyisi. Hiukan varoen se ryhtyi tunnustelemaan oikeaa kyynärvartta. Kipeää se teki, muttei liian pahasti – toisin kuin ranteen kohdalle ehdittäessä. Eipä poika viitsinyt pahemmin enää murtunutta rannetta tai sormiaan tutkia, vaan nyt testattiin jalkojen kuntoa. Eiköhän noilla kävelemään pääsi, korkeintaan jokunen venähdys jossain. Se terveempi käsi nousi pörröttämään hiuksia ja katse eksyi kaiteen kautta tyttöön.

”Onks nyt oikee aika liueta paikalta?” mies kysäisi virnistäen – tai pikemminkin irvistäen – ja jatkoi hiuksiensa haromista. ”Vai pitäskö toi raahata jonnekki?” Hayden kuuli suunsa käyvän ja oli naurahtaa omille sanoilleen. Millähän hän aikoi kaiteen saada kuljetettua piiloon, kun käveleminenkin tuottaisi varmasti tarpeeksi vaikeuksia; ainakin seisomisen vaikeudesta päätellen. Ilkikurinen ilme ei löytänyt tietään pois skeittarin kasvoilta, vaikka hän yrittikin saada naamansa peruslukemille.

Kelsey kohotti kulmiaan, siristellen silmiään. "Ai ei vai?" kysyy epäilevästi ja luo silmäyksen pojan epämääräisesti roikkuvaan ranteeseen. "Eihän siinä mitään, sulla taitaa olla ranne murtunut, tai pahimmassa tapauksessa poikki", toteaa viileästi kohauttaen olkapäitään. Ei hätiä mitiä, päivä lepoa ja kunnossa taas! Tyttö huokaisi, kääntäen turhautuneena katseensa pois jätkästä. Miksi niiden piti aina esittää niin kovista?

Lopulta Kelsey virnisti, olihan tuo varsin huvittavalta näyttänyt lentäessään. Kääntää ruskeat silmänsä takaisin toiseen, joka könysi jo pystyyn, kysellen kaiteen raahaamisesta jonnekin. "Okei, lisätään vielä kolhiintuneiden paikkojen listaan aivovaurio", sanoo heilauttaen kättään hivenen. "Luuletko pystyväs raahaamaan ton jonnekin?" heittää epäilevästi, nostaen laukkunsa maasta. Tyttö vilkaisi jätkään, todeten, että kaipa tuo itsekseen pystyisi kävelemään sen verran, että jonnekin pois näkyvistä päästäisiin. Hän vilkaisi pikaisesti ympärilleen: onneksi ketään ei ainakaan vielä näkynyt.

"Poistutaanpa sitten näyttämöltä", toteaa ja tökkii jätkää kohti aulan toista puolta, josta alkoi niin sanotut luokkahuone käytävät. Toiseksi viimeinen niistä oli aina tyhjä, joten voisi mennä sinne ainakin alustavasti, tutkia tuon idiootin skeittarin vammat ja potkia se sitten jonnekin lääkäriin. Ja liueta itse paikalta.

// sori pienet hitit, voin poistaa jos häiritsee... Ja tästä voisi siirtyä kohta sinne luokkahuoneeseen..?