Guilty, even she is innocent

// tyylirikko & Blake Rhodes. Alku on vähän hankala, kehittele jotakin... :---D

Kuusitoistavuotias ykkösluokkalainen tyttö istuskeli tyhjässä tietokoneluokassa, pyöritellen tylsistyneenä hiussuortuvaa sormensa ympärillä. Kelsey Moore oli nakattu tietokoneluokkaan viettämään yksin matikan tuntia – tyttö oli kuulemma käyttäytynyt sopimattomasti, vaikka hän oli vain puolustanut itseään. Jos toinen haukkui nartuksi ja kävi kiinni, niin kait sitä nyt silloin saa pamauttaa takaisin... Mitä ilmeisimmin opettajien mielestä ei. Ja silti se typerä tekoblondi oli saanut kaiken anteeksi hurmaavalla hymyllä ja tekaistulla anteeksipyyntölitanialla, minä oli selvästi opeteltu ulkoa ja kaikkea muuta kuin vilpitön.

Kelsey potkaisi turhautuneena tennarit jalastaan, läimäyttäen konepöytää turhautuneena. Hiiteen opettajat ja idiootit huutosakkilaiset, minkä hän nyt sille voi, että tuon typerän akan jätkäkaveri oli hänen jalkoihinsa langennut? Ei se hänen syynsä ollut, jos toinen tuli nuoleskelemaan. Ja silti hän vain siitä sai kuulla, jokseenkin epäreilua. Ja tällä kertaa tyttö ei edes ollut syypää asiaan! Kelsey siristeli silmiään, taittaen jalkansa ristiin. Tyttö oli vetänyt ylleen mustat pillifarkut ja vaaleankeltaisen, löysän t-paidan, jossa oli kiristys alhaalla. Käsivarressa näkyi kolme kynnenjälkeä – se helvetin idiootti oli raapinut häntä. Siis raapinut. Mihin tämä maailma olikaan mennyt, kun ihmiset eivät osanneet edes tapella kunnolla... No, onneksi hän oli saanut kostettua kaiken jo valmiiksi, neitokaisella oli varmasti kauniisti sinertävä silmäkulma huomenaamulla, ellei jo tänään.

Tyttö nosti myös jalkansa pöydällä, risti-istuntaan. Käsi pyörittele edelleen tylsistyneenä hiussuortuvia, silmien havainnoidessa koneluokkaa ja sen ulkopuolta, ikkunasta näki jos jonkinlaista. Pari kissatappelua huutosakkilaisten välillä, hyvännäköisiä urheilijajätkiä ja sen sellaista. Hiekanvärinen olkalaukku makasi pöydän jalan vieressä, eikä mistään matikan kirjasta ollut tietoakaan. Hän saisi joka tapauksessa jälki-istuntoa, kunhan ihanainen opettaja jaksaisi erota hurmaavasta huutosakkilaisesta ja tulla sitä antamaan, joten mitä hän suotta mitään matikan tehtäviä tekemään.

Astonin käytävillä ei ollut suuremmin ihmisiä tuntien aikana ja nekin, jotka olivat ja joilla ei ollut hyppytuntia, tajusivat pysyä pois näkyvistä jos joku opettaja vaikka sattuisi huomaamaan. Blake Rhodes painoi kuitenkin askeliaan lattiaan kävellessään historian opettajan vierellä ATK-luokkaa kohti. Kun opettaja sanoi jotain, tyytyi nuorukainen vain mumisemaan vastaukseksi. Hänellä oli rästissä yksi historian aine ja nyt oli sitten kuulemma aika saada sekin aikaiseksi. 'Loistavaa', poika oli ajatellut sarkastisesti kun opettaja oli tullut hänelle tiedon antamaan.
"Toivottavasti sinulle sopii tämä järjestely. Olisin mielelläni valvonut sinun kirjoittamistasi kuten muidenkin, mutta minkäs teet kun sinun piti olla auttamassa liikunnan opettajan sijaista niiden tennismailojen kanssa..", opettaja harmitteli pyöritellen hieman päätään. Blake hymyili kireästi ajatellessaan antamaansa tekosyytä tunnilta poissaoloon.
"Tosiaan hyvin, hyvin harmillista", hän vastasi ja hillitsi parhaansa mukaan sarkasmia äänestään.

Kun opettaja sai ATK-luokan oven avatuksi, poika astui sisään ja huomasi heti tytön istumassa luokassa, jalat pöydällä. Kaikki Blaken kiinnostus keskittyi tuohon tyttöön, jota hän ei muistanut tuntevansa. Hyvin nätti tämä kuitenkin oli.
"Oi, neiti Moore! Mitä te täällä teette? Hmm, pitäisikö minun laittaa sinut johonkin toiseen luokkaan, Blake?" historian opettaja kyseli ja katsoi molempia nuoria kysyvästi.
"Ei tarvitse. Tämä on ihan hyvä", poika vastasi ja loi katseen opettajasta tyttöön kiinnostuneena.
"Hyvä on sitten. Paperia, kynä, viivoitin", opettaja luetteli ja ojensi sanottuaan kyseisen asian Blakelle. Hän sai käsiinsä mukavan kasan luentopaperia, lyijykynän jonka päässä oli huonolaatuinen kumi, ja viivoittimen. Viivoittimen tarkoitus oli ilmeisesti saada poika tekemään marginaalit.

// kehittelin jotain :--D //

// kehittelysi oli oikein hyvä :----D

Ovi kävi. Sieltä se nyt varmaan tuli, pitkän saarnaan kanssa, josta opettaja toivoi hänen oppivan jotain. Opettasi vain niitä, jotka sitä tarvitsisivat.. Loppujen lopuksihan se läimäyttäisi kuitenkin jälki-istuntoa, ehkä kaksi tuntia, "sopimattomasta kielen käytöstä" ja "väkivaltaisuudesta". Pieni huokaus soljui tytön huulien välistä, tuon katseen lipuessa hiljalleen atk-luokan sisäpuolelle. Kelseyn yllätykseksi ovella ei ollutkaan hänen matematiikan opettajansa, vaan joku toinen opettaja ja... ja joku. Kohauttaa vain olkapäitään opettajan sanoille, jalkojen liukuessa hitaasti pois pöydältä. Toinen tytön käsistä kulkeutui pyyhkäisemään pikaisesti pähkinänruskeita hiuksia pois silmien edestä. Asettaa kätensä pöydän reunaa vasten, heilutellen rennosti jalkojaan laidan yli.

Kelsey kiinni koko huomionsa tuohon blondiin jätkään, katsoen tuota kirjaimellisesti päästä varpaisiin. Vai että Blake... ei hassumpi, ajattelee nostaen katseensa nuorukaisen kasvoihin. Tuliko se tekemään koetta tai jotain tänne? Tuskin nyt sentään, eiväthän opettajat koskaan jättäneet ketään yksin kokeita raapustelemaan... Ehkä jotain ainetta tai vastaavaa. Kelsey huokaisi kärsimättömästi, napauttaen sormiaan pari kertaa pöydän pintaan. Loikkisi tuo opettaja vain nyt matkoihinsa, häntä kiinnosti enemmänkin tämä miespuolinen otus.

"Vai niin", historian opettaja totesi Kelseyn olankohautukseen ja katseli tyttöä jonkin aikaa miettivästi. Ilmeisesti tuo tuli siihen tulokseen, ettei tämä oppilas ollut hänen ongelmansa kadotessaan ATK-luokan ovesta ulos. Blake kuunteli hetken kenkien kopinaa oven ulkopuolella, ennenkuin loi taas katseen toiseen. Poika laski paperit ja kirjoitustarvikkeensa tietokonepöydälle, joka oli muutaman pöydän päässä Kelseystä, ja istui sitten pöydän takana olevalle tuolille.

Blake muisteli, että opettaja oli kutsunut tyttöä Mooreksi ja muisteli kuulleensa nimen jossain aiemmin. Kelsey Moore? Aivan niin ja muistipa tuo vielä yhteydenkin. Kermaa myöten monet miespuoliset oppilaat olivat olleet tai olivat yhä lääpällään tuohon. Poika ei voinut sanoa olevansa erityisen ihmeissään, sillä Kelsey oli kiistatta hyvännäköinen. Ajatus nostatti pienen hymyn Blaken huulille, mutta se katosi kun hän kääntyi paperinsa puoleen. Viivotin toisessa ja kynä toisessa kädessä hän veti hieman vinon marginaalin ensimmäisen paperin reunaan ja laski viivoittimen sitten sormistaan pöydälle. Paperin yläreunaan ilmestyi otsikko "Globalisoituminen ja kulutuksen kehitys" sekä kirjoittajan nimi.

"Olet varmaan Kelsey", Blake sanoi ja katsoi tyttöä. Ei olisi ehkä hyvä juttu vain olettaa toisen olevan joku ja saada loppujen lopuksi tietää jutelleensa jonkun aivan muun kanssa.

// hmm, musta tuntuu, että tästä tuli vähintäänkin sekava...

Opettaja ei kysellyt Kelseyn onneksi mitään, vaan tosiaankin katosi vain ovesta jättäen tämän blondin ja hänet muuten tyhjään luokkahuoneeseen. Jätkä jäi istuskelemaan kauas, aivan liian kauas neiti Mooren mielestä, mutta tyttö ei viitsinyt lähteä lähemmäksikään. Taas tietäisi noista, näytti melko rikkaalta, oletettavasti neitokaisten keskuudessa suht suosittu ja ehkä omisti taas sellaisia mustankipeitä huutosakkiakkoja, jotka hyökkäisivät päälle, jos jostain kuulisivat, että hän oli jutellut tuon kanssa. Aina ei ollut hyvä olla hyvännäköinen ja haluttu.

Pojan esittäessä toteamuksensa hänen nimestään, tyttö nyökäytti päätään kevyesti. Taisi tietää hänet... Oliko se sitten hyvä vai huono, sitä Kelsey ei osannut sanoa. Toivoa sopi, ettei kovinkaan huono, sillä hän oli hyvää vauhtia kuolemassa tylsyyteen ja tämä poika saattaisi tuoda toivottua piristystä hänen päiväänsä.

"Blake Jotakin", sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. Toivon mukaan tuo tajuaisi paikata hänen tietämyksensä pojan sukunimestä, jos ei tajunnut, niin varmaankin pitäisi kysyä... Vaikka Kelsey ei mielellään kysellyt, otti asioista mieluummin selvää eri reittien kautta. Tosin Brandonin suorasukkaisuus oli osaltaan tarttunut häneenkin, joten aina tyttö ei jaksanut odotella asioiden tapahtumista tai muutakaan, vaan läimäytteli kommenttejaan sinne tänne.

"Blake Rhodes", Blake täydensi toisen toteamuksen. ATK-luokassa oli hiljaista, mikä ei miellyttänyt poikaa kovinkaan. Hän käänsi katseensa paperin puoleen ja naputteli hetken lyijykynää pöytää vasten, kunnes aloitti aineensa "Ihmisten kulutus...". Muutama sana seurasi vielä noita sanoja, kunnes lauseen perään painettiin piste ja Blake kääntyi Kelseyn puoleen. Kirjoittaminen ei aiheuttanut juuri nyt suurta inspiraatiota, mutta jos hän ei jaksaisi kirjoittaa ainettaan loppuun, näkisi opettaja hänen ainakin yrittäneen jotain. Vaikkeikaan niin lujasti.

Nuorukainen pyöritteli kynää sormissaan ja nojasi leukaa käteensä. Katse kiersi luokkaa ja pimeitä näyttöjä. Parissa koneessa vilkkui valo merkkinä siitä, että ne olivat päällä. Blake antoi katseensa käydä myös toisessa henkilössä tässä huoneessa ja pani merkille tytön käsivarren naarmut. Hän ei kuitenkaan sanonut niistä mitään, vaikka kummastelikin hieman, mistä toinen oli ne saanut. Ja jos sanoisi, hän sanoisi myöhemmin.

"Et taida olla täällä tavallista tuntia viettämässä", Blake sanoi ja katsoi yhä Kelseytä. Vaikka toteamukseen ei varsinaista kysymystä liittynytkään, toivoi hän silti tytön sanovan jotain muutakin kuin "ei" tai "kyllä". Mutta jos toinen ei olisi juttutuulella, niin eihän sille mitään voinut. Poika muisteli kuulleensa tämän kuuluvan kapinallisiin, pahiksiin, mistä hän sai hieman lisää aihetta ihmetykseen. Ulkonäön perusteella Blake ei olisi sijoittanut tyttöä tuohon klikkiin, mutta ehkä toinen oli teräväkielinen tai hakkasi nörttejä huvikseen.

// jos toi oli sekava, tämä oli jotain vielä sekavampaa :--D //

Kelsey katseli peittelemättömän uteliaasti poikaa, Blake Rhodesia siis, joka oli kaikeksi onneksi tajunnut täydentää lausetta, pähkinänruskeiden kutriensa alta. Tyttö pyyhkäisi kevyesti kädessään punoittavia juonteita, tuntui vähän polttelevan. Mitkähän helvetin rakennekynnet sillä ämmällä oikein oli ollut....
Neitokainen kohensi asentoaan pöydällä, kallistaen hivenen päätään pojan keskittyessä kirjoittamaan ohikiitäväksi hetkeksi. Inspiraation puutetta, ilmeisesti, sillä jonkin sortin ainetta tai esseetä se varmasti oli kirjoittamassa.

Pojan toteamus sai Kelseyn kulman kohoamaan. "No joo en", toteaa hieman kuivasti, siristellen hivenen silmiään. Pitäisiköhän tuolle nyt vähän jotain muutakin kertoa? Kelsey pyöräytti silmiään itselleen pikaisesti, jos tässä nyt tyhjässä tietokoneluokassa istuttiin, niin sama kai se oli lähempää tuttavuutta tehdä. "Pari tekoblondia pisti vituttamaan, ja kävi sitten vähän käsiksi -" aloittaa viitaten kynsityn kätensä puoleen, "- ja matikan maikka ei oikein ihastunut siihen, että pamautin siltä silmäkulman mustaksi... " toteaa kohauttaen olkiaan. "Pisti mut laskemaan matikkaa tänne yksinäni", sanoo vielä perään, naurahtaen kepeästi. Typerä akka, pitikö se häntä ihan idioottina?

Tyttö tutkaili hetken toisella puolen luokkaa istuvaa poikaa, hypähtäen sitten notkeasti alas pöydältä, siepaten laukkunsa jalkojen juuresta ja astellen hieman lähemmäs, hypäten istuksimaan pöydälle, jossa poika kirjoitti sitä jotakin.
"Mitä kirjoitat?"

Hyväntahtoinen naurahdus kuului Blaken suunnalta kun Kelsey kertoi syynsä ATK-luokassa olemiseensa. Ei hän sille nauranut, että tyttö oli joutunut joidenkin kermaan kuuluvien (tai ainakin käytös olisi sopinut kerman naispuolisille) käsiksi käynnin kohteeksi - Kelsey vain alkoi kuulostaa klikkinsä arvoiselta, jos kerran oli mennyt antamaan teräväkyntiselle raapijalle mustan silmän muistoksi. Toinen oli aika kiinnostava.
"Tosiaan näytät olevan erittäin syventynyt matematiikkaan", Blake sanoi. Hänen oli hyvä sanoa, itse oli saanut yhden lauseen kirjoitettua aineeseensa! Tai yhden lauseen, otsikon ja nimen. Marginaalia unohtamatta - tietenkin. Säälittävää.

Blake laski jossain vaiheessa silmänsä paperin puoleen, mutta katse kohosi ylös kun tuo huomasi Kelseyn saapuneen istumaan hänen pöydälleen. 'Hauska tapaus', poika ajatteli hymyillen. Aineen kirjoittaminen ei näyttänyt enää kovin pahalta. Hän voisi kirjoitella niitä useamminkin jos tiedossa olisi tämännäköistä seuraa.
"Historian ainetta. "Globalisoituminen ja kulutuksen kehitys"", poika vastasi irvistäen. Hän voisi ehkä sittenkin jättää aineiden kirjoittamisen, jos ei sitten saisi kiinnostavampia aiheita.
"Eli hyvin kiinnostavaa. Erittäin. Siltä se varmaan kuulostaakin?" Blake hymähti ja naputteli lyijykynällä paperiaan. Hän loi katseen Kelseyn käsivarren naarmuihin, jotka näyttivät punoittavan ilkeästi. Diivampi tyttö olisi jo parkunut tuskissaan naarmuistaan, tämä ei sanonut niistä sanaakaan.

Yksi luokkahuoneen päällä olevista tietokoneista alkoi hurista hiljaa - taisi olla liian vanha kestämään enää käyttöä. Koneen vieressä olevasta stereosta oli volyymi väännetty täysille, epäilemättä jonkun oppilaan mielestä hassuna juttuna. Keinotekoisen kuuloinen miesääni, "Virus database updated". Niin ääni ilmoitti.

// vain keskiyöllä voi saada aikaan näin sekavaa tekstiä :'D //

Kelsey virnisti leikkisästi, heilauttaen hiuksensa pois kasvoilta. Totta kai hän keskittyi matematiikkaan kun opettaja oli potkaissut hänet luokasta. Ja vielä mitä: tietysti vapaa tunti käytettäisiin hyväksi ja vain rentoiltaisiin eikä tehtäisi yhtään mitään typerien matikan tehtävien eteen. Jälki-istuntoa tulisi joka tapauksessa, eikä ollut mitään väliä tekisikö hän samaan aikaan matikan tehtäviä vai tuijottelisiko yksinkertaisesti ikkunasta ulos ja ajattelisi omiaan. Yhtä laillahan siinä tuntisi kuluisi, vai kuinka?

Hän kiersi kätensä koukistuneen polven ympärille, toisen jalan roikkuessa pöydän laidan yli. Aine, kuten hän oli arvannut. Ja rakastettavaa historiaa vielä… "Erittäin kiinnostavaa kyllä", toteaa ironisesti. Kaikkea muuta kuin kiinnostavaa, ainakin Kelseyn mielestä, eikä Blake näyttänyt yhtään innostuneemmalta. Globalisoituminen ja kulutuksen kehitys, varsinainen mielenkiintoisuuden multihuipentuma.

Tyttö huokaisi hiljaa, katseen liitäessä hetkeksi ulos atk-luokan ikkunasta, käväisten samalla kellossa. Tunnin loppuun oli tappavan paljon aikaa. Stereoista kuuluva, ärsyttävä miesääni ilmoitti jonkun olevan ladattu, mutta tyttö ei kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Kelseyn silmät päätyivät takaisin tarkastelemaan vieressään, tosin tuolilla, istuvaa jätkää, joka naputteli kynäänsä paperiin. "Inspiraation puute?" kysyy virnistäen kepeästi.

Kuten arvata saattoi, myös Kelseyn mielestä historian aine kuulosti erittäin kiinnostavalta. Vaikka olisihan se voinut olla ollut ihan hyvä juttu, jos toinen olisi rakastanut historiaa ja ollut harvinaisen kiinnostunut globalisoitumisesta. Ja kuluttamisesta, ah. Silloin tuo olisi voinut selitellä aiheesta ummet ja lammet, hänen siinä samalla kirjoittaessa loistavan aineen! Mutta ei kovin todennäköistä. Nörtiltä tai tavikselta ehkä, muttei Kelseyn kaltaiselta pahikselta. Yleistämättä, tietenkään.

Poika pani merkille toisen katseen hetkellisen harhailun, joka ehkä keskeytyi tietokoneen keinotekoisen äänen kuuluun. Hän jatkoi armottomasti kynän naputtelua pöytää vasten, kunnes Kelsey esitti kysymyksen. Inspiraation puutettako? No todellakin! Yhtäkkiä laitettiin kirjoittamaan tälläistä tarpeetonta sontaa. Mihinköhän opettajat edes käyttäisivät hänen hiellä (tai vähemmän hiellä) kirjoitettua ainettaan? Lukisivat kerran, laittaisivat pari punaista merkintää ihan vain näön vuoksi ja antaisivat ok arvosanan. Eivät varmaan muistaisi numeroita antaessaan sellaista ainetta olleenkaan. Turhauttavaa.
"Mitäpä muutakaan", hän vastasi tytölle ja laski kynän jälleen sormistaan. Pysykööt siinä pöydällä oman aikansa.

"Sä olet tainnut alistua kohtaloosi joutua tänne odottamaan opettajan tuomiota", Blake sanoi kysyvästi ja virnisti. Hänen teki mieli lähteä menemään paperin ääreltä ja palata pusertaman paperille muutama kappale tekstiä ennenkuin opettaja sitä tulisi hakemaan. Mutta minne muka mennä, kun tunnit olivat käynnissä ja kuka tahansa käppänä saattoi päivystää käytävillä etsien oppilaita, jotka näyttivät siltä kuin heidän pitäisi olla jossan muualla nyt. Lähteminen siis varmaan olisi kovin järkevä ajatus. Blake ei uskonut, että hänen vanhempansa olisivat mielissään kuullessaan poikansa lähteneen tunnilta. Vaikka mikä tunti tämä oli, istua yksin kirjoittamassa ainetta ATK-luokassa. Tai no, ei nyt ihan yksin.

Jätkä lopetti lopultakin kynän naputtelun, laskien sen pöydälle. Huokaisu karkasi Kelseyn huulilta, turhautumisen että helpotuksesta. Hetkikin vielä tuota naputtelua, ja hän olisi käynyt Blaken kurkkuun kiinni. Tai ainakin ärähtänyt jotakin sopimatonta. "Jätkä hei, sä oot ATK-luokassa. Mikset vaan kopioi jotakin turhaa erinäisistä lähteistä netistä?" kysyy hymyillen samalla hivenen ivallisesti – oliko tuo nyt niitä kilttejä poikia, jotka kirjoittivat nätisti kaiken mitä opettaja sanoo, vai viitsisikö toinen huijata? Kelsey ainakin viitsisi, mikä ei liene yllätys...

Blondin toteama lause sai Kelseyn naurahtamaan ja väläyttämään sen jälkeen hymyn, joka paljasti koko hammasrivin. "Karkuunko tässä sitten pitäisi juosta?" Sehän se nyt vielä puuttuisikin, Kelsey Moore juoksemassa pakoon opettajia pitkin koulua, hah. Brandon nauraisi silmät päästään, vähintäänkin, jos kuulisi sen. "Eipä tässä muutakaan tekemistä ole", jatkaa hetken hiljaisuuden jälkeen, pyöritellen pähkinänruskeita hiuksiaan sormensa ympärillä. Luokassa istuminen oli kyllä tylsää, enemmänkin kuin tylsää, mutta eipä tässä parempaakaan tekemistä ollut, varsinkin yksin esimerkiksi kahville lähteminen ei ollut kovin viehättävää... Tosin, jos tuon jätkän saisi kaapattua mukaan, niin ehkä sitten. Ovelan sävyn omaava hymy levisi tytön kasvoille, tuon kääntäessä vihertävänruskeat silmänsä takaisin Blakeen.

"Totta", Blake vastasi kuin olisi kokenut suuren valaistuksen, kun Kelsey heitti kysymyksen netistä kopioimisesta. Historian opettaja tuskin kävisi tarkistamassa miten hänen kirjoittamisensa sujui, ei jaksaisi. Jos sitten jäisikin kiinni niin...no se olisi vähän huonompi juttu hänen numeronsa kannalta.
"Ei lainkaan hullumpi ajatus", poika totesi hymähtäen. Pitihän toista nyt hieman kehua hyvästä ideasta. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi.

Mitä tuli hänen sanomaansa toisen "kohtaloon alistumisesta", tyttö suhtautui siihen rennosti. Vaikka eihän hän sitä kovin vakavissaan ollut esittänyt.
"No ainakin saisi vähän viihdykettä. Kelsey Mooren vankila- siis koulupako numero 1", poika vastasi virnistäen. Ja ei, ei tekemistä tosiaan ollut nimeksikään. Ellei sitten halunnut laittaa kaikkea itsestään likoon ja kirjoittaa historian aineen. Mitä enemmän sitä ajatteli, sitä vähemmän se alkoi hetki hetkeltä houkuttaa.

Blake nousi ylös tuolista, otti paperinsa ja kynän kävellen yhden päällä olevan tietokoneen luo. Poika kumartui herättämään hiirtä liikauttamalla näytön henkiin ja klikkasi itsensä sitten nettiin. Hitaamman puoleisen nettiyhteiden vietyä hänet Yahoo!n hakuriin, hän alkoi tutkia hakutuloksia. Ensimmäisenä oli Wikipedian linkki, jota poika klikkasi. Juuri tuosta kyseisestä lähteestä oli monta kertaa varoiteltu - ei se ollut luotettava, kuka tahansa pystyi muokkaamaan, älkää vain käyttäkö sitä. Blake luki tekstiä, mutta hypähteli välillä joidenkin asioiden yli ja välillä pysähtyi kirjoittamaan jotain paperille. Osansa globalisoitumiseen saivat talous, matkailu, McDonald's, englannin kieli, Internet ja kansainväliset järjestöt.

Jätkä ei toden totta näyttänyt tulleen ajatelleeksi netistä kopioimasta ja itsetietoinen hymy kohosi hetkeksi Kelseyn huulille. Sen verran se kuitenkin antoi arvostusta, että totesi sen olevan kohtuullisen hyvä idea. Huvittavaa.

Puhe koulupaosta sai tytön naurahtamaan. Just joo, ehkei kuitenkaan. Kelsey antoi katseensa seurata Blakea, joka nyt keräsi kamansa ja siirtyi erään tietokoneen ääreen, mitä ilmeisimmin tekemään ainettaan. Ei se nyt ihan nössö tainnut sitten olla, kun kopioimiseen ”alentui”… Hyvä merkki, ainakin hänen omalta kannaltaan. Ei-nössöthän olivat aina kiinnostavampaa seuraa mitä luuserit, nuo jälkimmäisethän jäisivät armotta Kelseyn alle, mikä ei ollut lainkaan viihdyttävää. Vaikka toisinaan niitä oli ihan mukava kiusata.

Tyttö kohotti jalkansa risti-istuntaan pöydän päälle, pitäen vihertävänruskeat silmänsä Blakessa. Tylsää, nyt se syventyi tekemään ainettaan. Kelsey vilkaisi kelloon, joka kertoi, että aikaa oli vielä jäljellä ihan liian paljon hänen makuunsa. Mitenhän tämänkin tässä nyt kuluttaisi… Vai pitäisiköhän sittenkin vain toteuttaa "operaatio koulupako" ja lähteä kotiin? Tai kaupunkiin, Dusty'siin... Vaihtoehtoja oli lukemattomia, ja hän alkoi käydä niitä läpi mielessään.

Lyijykynä liikkui paperilla ja pysähteli sitä mukaan kun Blake luki uuden kappaleen tekstiä. Paperilla oli jo mukavasti tekstiä, laiskemmalle se olisi riittänyt aineeksi asti. Hän halusi kuitenkin hyödyntää tietokoneiden apua hieman enemmän ja selattuaan Wikipedian sivun silmillään pariin kertaan, siirtyi takaisin Yahoo!n hakutuloksiin ja otti seuraavaksi olevan linkin. Kokonainen globalisoitumisesta perustettu sivusto! Bingo. Poika klikkaili sivujen linkkejä ja lisäili paperiinsa tietoa sitä mukaan. Käsiala ei ollut kovin siistiä, hänen kirjaimensa lihoivat välillä liiankin isokokoisiksi kun hyvältäkuulostava lause tuli mieleen.

Kun tekstiä oli kertynyt parin molemminpuoleisen luentopaperin verran, Blake sulki selaimen ja silmäili papereitaan. Kulutusosat aineestaan hän oli kehittänyt omasta päästään - eihän siinä mikään ruudinkeksijä tarvinnut olla niistä kirjoittaakseen. Tyytyväisenä hymyillen poika palasi istumaan tuoliinsa ja laski tavaransa pöydälle, jossa Kelsey istui. Toinen ei näyttänyt kamalan kiireiseltä ja kun hänkin oli saanut aineensa kirjoitettua hyvin rehellisin menetelmin, voisi hän ehdottaa lähtemistä tylsästä luokkatilasta.
"Kelpaisiko neidille kahvi Dusty'sissa?" Blake kysyi hymyillen. Jos ei, niin eihän sille mitään voisi. Hänen kuitenkin teki mieli tuota mustaa juomaa ja hän varmaan lähtisi kahville vaikkei seuraa saisikaan. Ainahan kahvilassa voisi istua jonkun yksinäisen cheerleaderin pöytään jutustelemaan.

Neitokainen havahtui pojan saatua ilmeisesti aineensa valmiiksi, sillä tuo keräsi uudemman kerran tavaransa ja tällä kertaa tuli hänen luokseen, laskien tavarat tytön viereen. Ah, kahvilakutsu! Ai että kelpaisiko? Jäisikö hän mieluummin tunkkaiseen luokkahuoneeseen, kuin lähtisi kahville suht hyvännäköisen jätkä kanssa? Tuskinpa sentään... Nyt ei ainakaan tarvinnut arpoa, lähtisikö kotiin, kaupunkiin vai jonnekin muualle. Kelsey laittoi ohi mennen merkille, että Blakella oli myös kiva hymy.

"Kelpaa, paremmin kuin hyvin", vastattiin myöntävästi hurmaavaksi tarkoitetun hymyn pyöriessä tytön huulilla. Kelsey laski jalkansa ATK-luokan lattialle, oikaisten t-paitaansa ojennukseen. Olkalaukku nousi maasta ja heilahti käsivarrelle, tytön luodessa vihertävänruskeilla silmillään ilkikurinen katse Blakeen. "Joko lähdetään?"

// teetkö topicin ? :---D