sweet and innocent

Chanel Sheldon oli pukeutunut jälleen kerran asiallisesti mutta hyvin tyylikkäästi vaaleaan, polvipituiseen mekkoon jossa oli poimutettu helma. Jaloissa oli Jessica Simpsonin beiget korkokengät. Platinanvaaleat hiukset oli tavalliseen tapaan kiharrettu korkkiruuvikiharoille niin ettei yksikään hius mennyt väärään suuntaan ja klassinen meikkikin punaisine huulineen ja valkoruskealla luomivärillä ja rajauksilla oli täydellinen; Chanel oli taas kuluttanut kolmisen tuntia valmistautumiseen.

Tyttö oli päättänyt jo viikko sitten että juuri tänä päivänä hän lähtisi keskustaan shoppailemaan, sillä hän kaipasi uusia kenkiä, paitoja ja alusvaatteita. Ja osan hän oli jo ostanut, mutta oli jumittunut ihailemaan erästä mekkoa jonka hän oli lopulta pitkän ajatustyön jälkeen päättänyt ostaa. Ensinnäkin, hän tarvitsi mekkoa tanssiaisiin, ja vaikka asu oli ollutkin kallis, se oli hintansa arvoinen. Ja vieläpä merkkivaate.
Nyt Nelly oli päätynyt ostoskeskuksen markettiin, ja yritti parhaillaan valita itselleen parasta hiuslakkaa, tutkaillen samalla ostoslistaansa. Hän oli hyvin käytännöllinen tyttö, ja totta kai oli kaikista fiksua kirjoittaa lapulle mitä hän tarvitsisi. Muuten Chanel unohtaisi tai ostaisi jotakin turhaa.

Chaneliin oli kiinnittynyt ja kiinnittyi yhä useita miespuolisten katseita, mutta tyttö itse ei huomannut niitä tai lähinnä jätti huomioitta; hän yritti pitää katseensa tiiviisti ostoslistassaan tai hiuslakoissa, tuntien kuinka poskia kuumotti. Oli todella kiusallista kun häntä katsottiin, ja hän yrittikin vetää hieman vatsaa sisään näyttääkseen hoikemmalta. Ei Nelly pystynyt kovinkaan hyvin keskittymään siihen mitä pitäisi vielä ostaa, kun ajatuksissa pyöri vain että kuinka lihavalta hän mahtoikaan näyttää, ja miten hänen mekkonsa teki hänestä entistäkin pyöreämmän näköisen.

+ eli aimee ja Brandon tänne siis <: ja oli muuten pisin alotus ikinä.... +

// nees nees Ei vienyt juurikaan eteenpäin, sry. :----)

Huulien välistä ostarin lattialle tipahtanut sätkä tumpattiin laiskasti. Kädet ujuttautuivat kuluneiden farkkujen taskuun, yläkroppaa verhosi musta t-paita valkoisella printillä, jalassa vielä ehjät ja jopa melko uudet adidakset, täysin identtiset edellisten kanssa, tällä kertaa vain puhtaammat.
Siniharmaat silmät lipuivat ostarin poikki etsiskellen jotain mielenkiintoista, löytämättä sitä. Ihmisiä tuli ja meni, mutta ei ketään, joka kiinnittäisi huomion.

Hitaasti tuo lähti astelemaan kohti markettia, ehkä pari olutta piristäisi päivää. Brandon virnisteli itsekseen, voisipa siinä samalla käväistä viinakaupan puolella ja ostaa viskipullon. Kyllä vaan, piristäisi päivää huomattavasti.
Poika asteli marketin hyllyjen välistä, rypistäen sitten hivenen kulmiaan purskahtaen hiljaiseen, räkäiseen nauruun, kun joku ehkä 16-vuotias jätkä törmäsi hyllyyn katsellessaan liian pitkään jonnekin muualle kuin eteensä.

Jätkä käänsi omat silmänsä tuohon suuntaan, jonne tuo pienikokoinen poju oli tuijotellut niin hartaasti. Katse saavutti naisen lyhyessä mekossa, viimeisen päälle laitetut platinablondihiukset, kirkkaanpunaiset huulet, liian tarkasti jotakin lappusta tutkivat silmät ja vaivaantuneen näköinen olemus.

+ juu eipä se mitään n_n +

Chanel puristi ostoslistaansa kädessään, pudistaen kevyesti päätään ja huokaisi, tunkien lapun laukkuunsa ja nappasi sitten hiuslakkapurkin ostoskoriin deodorantin, tamponien, huulirasvan ja vaniljantuoksuisen shampoon ja muiden tavaroiden sekaan. Sitten hän lähti reippaalla vauhdilla kävelemään meikkiosastoa kohti, katse painettuna tiukasti lattiaan, ja ennen kuin oli jo liian myöhäistä hän huomasi jonkun edessään. Nelly törmäsi kyseiseen henkilöön, niin että ostoskori lennähti lattialle, levitti sisältönsä ympäri lattiaa ja tyttö itse horjahti vauhdista johtuen lähes selälleen. Hän oli vain halunnut pikaisesti pois ihmisten katseiden alta, mutta nyt hän aiheutti entistä enemmän katseita.

"Voi anteeks, anteeks, mä en kattonu eteeni! Sori, mä olin ihan omissa ajatuksissani ja mä lähdin vähän liian kovalla vauhdilla enkä nähny sua", Chanel pyyteli anteeksi hiukan hädissään, vilkaisten henkilöä johon oli törmännyt; pitkä ja hyväkroppainen, hyvännäköinen nuori mies. Platinablondin hätkähdyttävän sinisten silmien katse viivähti hieman pidempään toisen silmissä, mutta sitten tyttö punastui hyvin kevyesti ja painoi katseensa alas ja keräili hätäisesti tavaroitaan. Hän mätti kiireisesti ostoksiaan ostoskoriinsa, punan syventyessä hieman, sillä hän tunsi ympärillä olevien ihmisten katseet ihollaan.

Chanel halusi vajota maan alle kaikkine tavaroineen, sillä tilanne oli uskomattoman kiusallinen. Kuinka hän osasikaan toheloida näin, kun hän vain yritti päästä pikaisesti pois paikalta ja omaan autoonsa, niin johan hänen piti törmäillä hyvännäköisiin jätkiin ja onnistua levittämään tavaransa ympäri ostarin markettia.
Helvetti.

Nuorukainen oli jo ehtinyt kuljettaa katseensa muualle, kun tunsi jonkun törmäävän häneen, tavaroiden lennellessä pitkin marketin lattiaa, seurauksena suuri anteeksi-pyyntö tulva. Brandon käännähti neitokaisen puoleen, todeten tuon olevan se sama, jota hän oli juuri hetki sitten katsonut. Lähietäisyydeltä oikein sievä tapaus, varsin vangitsevat silmät.

Jätkä hymyili vinosti neitokaisen sanoille, siitä ettei tuo ollut katsonut eteensä. Ilmeisesti ei, mutta jos sen vuoksi varsin hyvännäköisiä naisia alkoi kaatumaan syliin, niin tämä jätkä ei ainakaan pistä vastaan.
"Ei mitään, kaikille sattuu vahinkoja", todettiin yksinkertaisesti pojan kumartuessa nakkelemaan tytön tavaroita takaisin ostoskoriin.

Chanelin poskia kuumotti yhä enemmän kun poika hymyili hänelle, sanoi että 'kaikille sattui vahinkoja' ja alkoi auttaa hänen tavaroidensa kanssa. Tämähän se tästä oli vielä puuttunut, poika keräili hänen henkilökohtaisia ostoksiaan kuten kuukautistarvikkeita ja tiedä mitä muuta, jotka neito olisi mielellään pitänyt yksityisinä.
"Kiitos", blondi sanoi suoden pojalle pienen hymyn, jokseenkin ujosti kuitenkin, kun he saivat viimeisenkin tavaran kerättyä ostoskoriin.

"Sori vielä mun törmäilemisestä", Chanel sanoi naurahtaen, koittaen keräillä itsevarmuutensa rippeitä suoristautuessaan, kiinnittäen katseensa pojan silmiin. Jollain tapaa toinen oli hyvin vetovoimaisen näköinen, ja kiinnosti Nellyä, yllättävää kyllä. Tosin ei hän kyllä mitään uskaltaisi tehdä, hyvä että hänellä riitti rahkeita tähänkään. Kaikista järkevintä olisi poistua paikalta ja mennä ostamaan sitä ripsiväriä mikä oli ollut tarkoituskin, mutta tunteet veivät tyttöä taas kuusi-nolla.

+ PISIN IKINÄ XD +

// pidempi ku mun edellinen ):

Brandon hymyili naurun kupliessa tuon pään sisässä. Toinen oli oikein viehättävän näköinen punaisine poskineen ja jokseenkin vaivautuneen oloisena. Siniharmaat silmät tutkivat hetken tuota, jätkän nyökätessä lyhyesti vastaukseksi tytön kiitokseen ja samalla myös törmäily-juttuun.

Silmät käväisivät pikaisesti marketin seinällä riippuvassa kellossa – liian vähän Brandonin makuun. Tosin tämä päivä oli saanut ihan mukavan käänteen, ja hänhän voisi kaapata tuon neitokaisen mukaansa, vaikkapa kahville tai jotain ja jättää ne oluet ja viskit kauppaan: säästyisihän siinä rahaakin, kahvi oli rutkasti halvempaa mitä alkoholi, valitettavasti.

"Kiinnostaisiko lähteä kahville, neiti...?" Brandon heitti sitten hetken mielijohteesta, jättäen lauseen lopun roikkumaan ilmaan, toivoen tämän anonyymin tytön paikkaavan hänen tietämättömyyttään. Tokihan saattaisi olla niin, että toisella oli kiire tai jotain (ei se kyllä siltä vaikuttanut, kun ei vain kadonnut paikalta tavarat kerättyään), eikä tuo lähtisi, mutta sehän olisi hänen menetyksensä. Ja Brandonillahan oli vaihtoehto B, viinat odottaisivat kaupassa.

+ :''D +

Chanel kasvoilla oli pieni, ujo hymy ja hänen ajatuksissaan käväisi, että oli todella tyhmää jäädä seisoskelemaan siihen, ja hän olikin lähtemäisillään hakemaan sitä hemmetin ripsiväriä vai mitä hän nyt olikaan tullut ostamaan (sillä pää oli hienosti tyhjentynyt kaikista ajatuksista kun hän oli käynyt törmäilemään ja viskomaan tavaroitaan), kunnes poika avasi suunsa. Kuullessaan kysymyksen Nelly meni hiukan hämilleen, räpäyttäen silmiään ja tajuten sitten parin sekunnin kuluttua kysymyksen.
"Chanel Sheldon", Chanel sanoi hymyillen, pyyhkäisten platinablondeja kiharoitaan. Hän ajatteli hiukan hermostuneena että oliko hän vaikuttanut jotenkin tyhmältä ja hitaalta kun vastaaminen oli kestänyt, mutta todellisuudessa taukoa ei ollut edes huomannut.

"Ja sä olet?", tyttö sanoi pelatakseen aikaa. Cheerleaderin päässä vilisi ajatuksia ja mietteitä siitä, lähtisikö hän kahville vai ei. Toisaalta häntä kiinnosti hyvin paljon pojan seura, ja hän olisi mieluusti ottanut enemmänkin selvää toisesta. Mutta hän ei todellakaan saisi syödä mitään, kupillinen kahvia olisi aivan riittävästi. Kahvi mustana, muuten tulisi aivan liikaa kaloreita.
"Ja joo, kyllä mua kiinnostaisi", Nelly hymyili.
"Jos sopii niin mä ostan nämä mun tavarat ensin", blondi sanoi nyökäten ostoskoriaan päin, katsahtaen sitten poikaan että tulisiko tuo hänen mukanaan. Itse tyttö kävi nappaamassa ripsivärin viereisen hyllyn takaa ostoskoriinsa, ja asteli sitten korkokenkineen kassajonoon.

+ Brandon varmaankin kipittää kiltisti perässä ja sitten ohjaa nää jonnekin kivaan kahvilaan tms XD +

"... Chanel Sheldon?" poika päätti kysymyksensä hienoisen virnistyksen kera. Käsi kävi haromaan ruskeita hiuksia, tuon tutkaillessa Chaneliksi esittäytynyttä neitokaista kiinnostuneena.
"Brandon Moore", esittäytyy tytön kysymyksen jälkeen, luoden sitten silmäyksen toisen ostoskoriin, ennen kuin kuljetti sen tytön sääriä pitkin aina sinisiin silmiin saakka.
"Hienoa", heittää yksinkertaisen vastauksen tytön suostumiselle, hymyillen tytölle jokseenkin epäbrandomaiseen tapaan.

Sanaakaan sanomatta nuorukainen asteli Chanelin perässä kassajonoon, astellen jonon ohi toiselle puolelle, odotellen tyttöä nojaillen rennosti taaksepäin. Kun toinen oli saanut ostoksensa maksettua ja kasattua kassiin, Brandon nappasi toisen kassin iskien tytölle pikaisesti silmää.

"Mennään vaikka tuonne", jätkä tokaisi viitaten vapaalla kädellään pikaisesti erään pienen, ihan viihtyisän kuppilan suuntaan, jossa ei ainakaan Brandonin muistikuvien perusteella järin paljoa porukkaa käynyt, vaikkei hän itse ymmärtänytkään miksi... Ihan hyvä paikka, vaikka hän henkilökohtaisesti viihtyikin paremmin tuoppi edessään. Tai jonkin muun hivenen vahvemman.

Askeleet kuljettivat kaksikon melko pian kuppilan sisäpuolelle, kun Brandon astahti tiskin eteen, luoden pikaisen silmäyksen nuoren näköiseen myyjäpoikaan, kuljettaen sitten silmänsä takaisin Chaneliin.
"Mitä otat?"

// brandonin oli pakko päästä kantamaan sen kamat :---) hotteja hittejä juu, jos kuolet niin muokkaaminen mahdollista

+ NO KUOLEN >8OOOO no en, Chanel on ihan "iihihihhii" *punastelupunastelu* kun Brandon kantaa sen laukun XD +

Chanel pisti nimen muistiinsa, Brandon Moore. Nimi kuulosti etäisesti tutulta, aivan kuin hän olisi kuullut sen joskus. Tosin ei hän muistanut ainakaan koskaan ennen nähneensä tätä Brandonia, mutta hänellä oli hyvä nimimuisti. Tyttö rypisti hivenen otsaansa, mutta antoi olla siltä osin, kerkeäisi hän udella myöhemminkin että tunsivatkohan he mahdollisesti jostakin.
"Mukava tutustua."
Huomatessaan Brandonin katseen kulkevan hänen vartalonsa poikki, Chanel punastui taas hivenen, nyt toinen huomaisi kuinka lihava hän on ja varmaan heti pakollisten kahvien jälkeen ilmoittaisi vaivaantuneena jostakin unohtuneesta tekemisestä.

Mutta ainakin Brandon hymyili hänelle eikä lainkaan pilkkaavasti, ja se oli jo saavutus. Nelly kasaili tavaransa ensin liukuhihnalle, vilkaisten välillä ujosti hymyillen Brandoniin joka odotti häntä vähän matkan päässä. Sitten hän maksoi ja laittoi ostoksensa sitten tilavaan käsilaukkuunsa, jonka Brandon Chanelin yllätykseksi otti kantaakseen. Sitten poika iski silmää hänelle, ja platinablondi hymyili toiselle, minkäs kumman herrasmiehen mukaan hän oli tarttunutkaan?
"Sopii mulle", cheerleader totesi katsahdettuaan kuppilaan johon poika viittasi, astellen tuon vierellä tiskille.

Chanelinkin katse käväisi pojassa tiskin takana, joka itseasiassa tuijotti häntä suu raollaan jähmettyneen näköisenä. Pojan katse kiersi hänet päästä varpaisiin ja jumiutui etenkin rintavarustuksen kohdille turhankin pitkäksi aikaa ainakin Nellyn mielestä, joka vaivaantui taas ja vältteli katsomatta myyjään.
"Mä voisin ottaa ihan tavallisen kahvin mustana", platinablondi sanoi vilkaisten Brandonia ja osoitti sitten sanansa myyjälle joka toljotti häntä yhä, ja katse ei todellakaan ollut kohdistettu hänen silmiinsä.

// herrasmiehen.... X----------------------------D

Hymy käväisi jätkän kasvoilla tuon hieraistessa pikaisesti niskaansa.
"Kuin myös", todettiin tytön hauska tutustua –toteamukseen. Brandonista oli aina hauska tutustua uusiin ihmisiin, vaikka suurilta osin ne ainakin aiemmin karttelivat häntä... Eivät kyllä liiemmin nykyään. Tai ehkä hän vain itse tuppautui seuraan, eheh.

Siniharmaat silmät tutkiskelivat Chanelia, joka näytti jälleen jokseenkin vaivaantuneelta. Nuorukaisen katse kiersi tytöstä tiskin takana seisovaan nuoreen mieheen, joka tuijotti neitokaista jähmettyneenä, aivan liian alas. Brandon siristi silmiään, nyökäten Chanelin tarjoukselle, kääntämättä kuitenkaan katsettaan myyjäpojasta.

"Kaks kahvia mustana, ja jos et lakkaa tuijottamasta seuralaistani, sinäkin saat jotain, ihan tilaamatta", nuorukainen totesi aurinkoisesti myyjälle, joka näytti nyt hivenen säikähtäneeltä saadessaan katseensa lopultakin irrotettua Chanelista - tai pikemminkin tuon rinnoista.
"... T-tuodaan pöytään", tuo takelteli kadoten jonnekin, luultavasti vääntämään sitä kahvia – parasta olisikin, Brandon ei ollut kovin kärsivällistä tyyppiä.

"Minnekä haluat istua?" Brandon kysyi sitten, kääntyen hymyillen Chanelin puoleen.

+ no joo-o 8DD +

Chanelin kuullessa Brandonin hilpeällä äänellä lausutut sanat, tyttö peitti suunsa kädellään purren huultaan ja kääntyi poispäin pidätellen naurua. Myyjän ilme oli ollut nähtävän arvoinen, ja blondi yritti vaivihkaa hillitä repeämistään, jossa onneksi onnistuikin ennen kuin Brandon kääntyi uudelleen hänen puoleensa.
"Krhm, tuota, vaikka tuonne", Nelly sanoi ja keräili itseään virnistellen, nyökäten sitten rauhallisen näköiseen, vapaaseen pöytään hieman sivummalla kävellen sen luo.

Cheerleader laski laukkunsa pöydän viereen ja istuutui, pyyhkäisten platinanvaaleita kiharoitaan pois kasvoilta.
"Kiitos, sulla oli oikein osuvat sanavalinnat", Nelly naurahti ja katsoi Brandonia hymyillen.
"Mulle tuli jo aikaisemmin mieleen, että käytköhän sä mahdollisesti Aston High'ta? Sun nimi vaan kuulostaa niin tutulle", tyttö kysyi nuolaisten huuliaan ja tutkaillen pojan kasvoja katseellaan.

+ voi kun tuli lyhyt ;o pitää mennä nukkumaan ja aivot ei oikein toimi, syytetään sitä 8> +

// Syytetään vaan :----))

Brandon asteli Chanelin perässä tytön osoittamaan pöytään, vetäen tuolin pöydän alta pois, istahtaen neitokaista vastapäätä, jääden rennosti nojailemaan tuolin selkänojaan silmien tutkiessa neitokaisen omia. Tytön kiittäessä häntä jätkä naurahti pudistellen päätään – vai osuvat sanavalinnat...

Aston Highin kuullessaan Brandon siristi hivenen silmiään, hymyillen sitten vinosti.
"Käynpä hyvinkin", kuului vastaus tuon huulien välistä, jätkän kohottaessa kulmaansa tytön kielelle, joka kävi ärsyttävän kiusaavasti pyyhkäisemässä tuon punaisia huulia.

Askeleita kuullessaan nuorukaisen loi silmäyksen lähestyvään hahmoon, äskeiseen myyntipojuun, joka laski kahvit pöydälle kadoten yhtä pikaisesti kuin oli ilmestynytkin. Hyvä vain, eipähän tarvinnut ainakaan opettaa tuota. Brandon kaappasi toisen mukeista itselleen, ottaen kulauksen kuumaa juomaa, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Chaneliin.

"Vai kuulostaa niin tutulle? Olenhan sentään koulun kuuluisuus, eihän minun tietämistäni voi välttää... " vitsailee virnistäen, silmien ollessa kuitenkin hivenen vakavammat. Jos tytön mielestä hänen nimensä kuulosti tutulle, tuo oli ehdottomasti kuullut niitä helvetin juoruja, sillä hän itse ei ollut koskaan tavannutkaan Chanelia.

Myyjän tuodessa heidän tilauksensa Chanel piti huolta että hänen katseensa oli tiiviisti Brandonin silmissä, mutta silti hän ei voinut estää kevyttä punaa joka kohosi poskipäille. Hän inhosi sitä kun jotkut ventovieraat jäivät toljottamaan häntä, ja hän inhosi sitäkin kun punastui siitä aina. Tyttö kuitenkin mutisi kiitoksen myyjään ennen kuin tuo kerkesi lähteä, napaten kahvimukinsa ja siemaisten siitä saadakseen jotain tekemistä ja peittääkseen punastumisensa. Helvetti soikoon, hänestähän sai ääliömäisen kuvan, hän vain punasteli koko ajan! Tänään oli vain tapahtunut lyhyessä ajassa kaikkea punastuttavaa, ei hän normaalisti näin ujostellut...

Brandonin vitsailut kuullessaan Chanel nauroi, mutta huomasi toisen katseesta että tuo varmaan piti häntä pahempanakin juoruämmänä.
"Mä osaan arvata jo mitä sä ajattelet. Mutta juoruilta ei voi kukaan välttyä, etenkään jos omistaa siskonaan Mary-Ann McAllisterin, Gemma Flemingin ja Lizbeth Rodriguezin ystävän", tyttö naurahti, hän rakasti siskoaan valtavasti, mutta hän salasi sen hyvin ettei pitänyt siskonsa parhaimmista ystävistä. Kyllä hän toimeen tuli ja toisinaan ehkä pitikin heistä, mutta kerman pinnalliset muovinuket eivät olleet Nellyn mieluisinta seuraa.

Chanel siemaisi kahviaan, siirtäen yhden kasvoille karanneen kiharan takaisin paikoilleen. Tytön klassisen punaisilla huulilla oli pieni hymy ja kirkkaansiniset silmät pysyttelivät Brandonin silmissä. Toivottavasti toinen ei nyt ajatellut että hän oli niitä koulun juoruämmiä, sillä niitä kyllä riitti kerman keskuudessa ja varmaan sen ulkopuolellakin. Nelly olisi muuten varmaan klikitetty nörtiksi tai vastaavaksi jos hän ei olisi liittynyt huutosakkiin, ja tietysti rahalla oli paljonkin tekemistä asian kanssa. Mutta Chanelista oli usein tuntunut ettei hän oikein sopinut muiden kerman tyttöjen seuraan, sillä häntä katsottiin usein hivenen pilkkaavasti eikä hänellä ollut kovinkaan paljon ystäviä. Osasyy saattoi olla se, että hän pystyi puhumaan aivan normaalisti vaikka nörtille, sillä klikit olivat varmasti maailman typerin keksintö. Ikään kuin ihmiset joilla on enemmän rahaa ja ulkonäköä, olisivat jotenkin parempia kuin muut.

"Mitä mieltä sä olet klikeistä?" Nelly kysyi uteliaisuuttaan, kallistaen hiukan päätään.

+ niin ja tuo Tiffanyn ystävyys M.A:n ja Gemman kanssa on vaan oletus, koska Tiff on Lizin ystävä ja M.A & Gemma on Lizin ystäviä joten. Ajattelin että luultavasti ne kuuluu siihen samaan porukkaan :'''D jos lilcolla ja Rigellä on valittamista niin otan valituksia vastaan <: +

Brandon tyytyi nyökäyttämään päätään Chanelin sanoille, huulien ollessa kiinni mukin reunassa, pojan siemaillessa kahviaan hitaasti. Kyllähän Fleming, McAllister ja Rodriguez kuulostivat jokseenkin tutuilta, vaikkei hän noin yhtäkkiä saanutkaan maalattua päähänsä kasvoja. Muistikuvan mukaan taisivat kuulua koulun pahimpaan juorupiiriin...

Muki laskeutui takaisin pöydälle, nuorukaisen nojatessa kyynärpäänsä sitä vasten katsahtaen vastapäätä istuvan neitokaisen ohi, silmien siirtyessä sitten toisen kasvoihin. Otsa oli mennyt miettivästi ryppyyn, tämä sama puheenaihe oli liian usein pääosassa kaikissa keskusteluissa. Ah klikit, tuo maailman kaikkeuden paskin keksintö.
"Klikit? Mitä ne on?" kysyy muka hämmästyneenä, naurahtaen sitten matalasti, kahvikupin käydessä huulilla.
"Yksi ja sama minulle, ei hirveesti kiinnosta", todettiin totuuden mukaisesti, vinon virneen kohotessa tuon huulille.
"Entä sinä?" heitettiin sitten vastakysymys toiselle, olisihan se ihan kiinnostavaa tietää, vaikkei toisaalta ollutkaan kovin tähdellistä. Huvittavaahan se vain olisi, jos tyttö juoksisi pää kolmantena jalkana karkuun, jos tietäisi, että hän oli niin sanottu pahis. Ellei tiennyt jo.