No One Is Innocent

Karla ja Puru tänne ^ä^ Ja muillekin avoin =)

Matt asteli itsevarmoin askelin ruokalaan. Siellä oli jo jonkin verran väkeä, vaikka virallinen ruokailuaika ei ollutkaan edes alkanut. Tarjotinta kannettiin vain toisella kädellä ja pöytiä vilkuiltiin. Ei ketään kenenkä viereen tai edes pöytään olisi voinut mennä istumaan. Ja juuri silloin kun Matt kerrankin olisi kaivannut seuraa. Ei edes ketään tuttuja kiusauksen kohteita näkynyt. Sugita todennäköisesti nuoli haavojaan vielä edellisestä yhteenotosta. Matt virnuili hieman. Oli tuntunut mukavalle vähän rähistä aralle pojalle pitkästä aikaa. Matt otti tarjottimelleen vesilasin ja asteli hieman eteenpäin. Monet laittelivat nopeasti laukkuja ja reppujaan viereisille penkeille, jottei hän tulisi istumaan mihinkään lähelle.

Pojan aamu ei ollut alkanut mitenkään hyvin. Vettä oli tullut kaatamalla ja kun hän oli suunnitellut lähtevänsä autolla, hän oli saanut huomata, että bensa oli loppunut. Bussirahaakaan ei tietenkään silloin ollut taskussa ja pyöräkin oli unohdettu jonnekin teille tuntemattomille viikko sitten. Ei siitä voisi poliiseillekaan ilmoittaa. Nuo vain nauraisivat paskasesti Mattille. Kaiken lisäksi pyörä oli alunperinkin varastettu. Niinpä Matt oli kävellyt koko 4 kilometriä koululle kaatosateessa. Kukaan epäonninen ei ollut tullut hänen eteensää. Muilla oli ollut hyvä tuuri. Siitä hän oli sitten päässyt rutkasti myöhässä matiikan tunnille. Ei hän ollut kerennyt edes istua, kun opettaja oli jo ilmoittanut, että poika saisi jälki-istuntoa ja matka oli jatkunut sitten istunto luokkaan. Siellä oli sitten tultu istuttua ja nyt hän olikin sitten täällä ruokalassa.

Louisa istui iPodin napit korvillaan yksin neljän hengen pöydässä. Hän rakasti katsella muiden menoa ja soluttaa musiikin siihen. Nytkin korviin soi Gary Gon Wonderful (oikeastaan soi nyt Voicella kun sitä katselen :---D). Oli huvittavaa katsella cheerleadereiden naurua kuulematta sitä, katsellen kovanaamoja samalla kuullen 'say I am wonderful'. Moni salissa tiesi tai ainakin oletti olevansa ihmeellinen ihminen, ylimaallisen kaunis ja niin edelleen. Loppujen lopuksi harva näistä ihmisistä oli wonderful.

Toisaalta Louisa ei ollut tutustunut syvemmin kehenkään. Hän oli lähinnä ollut pari ensimmäistä päiväänsä yksin, puhunut kerran yhdelle harvinaisen aralle tavispojalle (Noahille) ja tullut erään rikkaan penskan ilkkumaksi. Muut eivät olleet ottaneet kontaktia ja tytölle oli varsin selväksi tehty, että tämä kuului luusereiden kastiin, niistä vieläpä alimpaan. Tarjotinta kantaen käytävällä kulki poika - ilmeisesti pahamaineinen ja ei-toivottu, sillä moni siirsi laukkuja tyhjille penkeilleen. Louisa noudatti esimerkkiä, tosin vaikeasti. Neljän hengen pöydässä hän itse vei yhden paikan ja seinänpuoleisella paikalle oli hänen laukkunsa. Tyttö nosti jalkansa vastakkaiselle penkille ja yritti ignoorata pojan keskittyen sämpylänsä natustamiseen. Ja Wonderfuliin.

Anthony asteli ruokalaan maleskellen, taas yksi tylsä koulupäivä. Aamu oli alkanut sateella ja sekös oli vituttanut. Tony oli jättänyt kaksi ensimmäistä tuntia pois, odottaen että sade lakkaisi, mutta ei. Hän käveli ruokajonoon ja ohitti muutaman oppilaan, he vastasivat vain mutialla mutta tiesivät että valitus ei auttaisi, siitä tulisi vain lisää ongelmia. Tony paiskaisi ruuan lautaselle, otti vettä ja katseli vapaita paikkoja. Hän huomasi että oppilaat olivat nostelleet laukkujaan penkeille, joko he eivät halunneet hänen istua niihin tai ruokalassa oli joku muu "pahiksen" maineen omaava. Tony virnisti ja lähti kävelemään kohti pöytiä.

Pienen ajan käveltyään hän huomasi neljän hengen pöydän ja suuntasi sinne. Siellä istui tyttö, jo kaukaa näki että hän oli hieman ujo. Tony harppoi isoilla askeleilla kohti pöytää ja laski tarjottimen tyttöä vastapäätä, huitaisi kädellä hänen jälkansa pois penkiltä ja istahti siihen. Hän katsoi vähän aikaaa tyttöä ja hymyili ilkeästi. Sitten hän käänsi katseensa pois tytöstä ja katseli ympärilleen löytyisikö tuttuja. Tony huomasi vähän aikaa katseltuaan "kaverinsa" Mattin. Hän vislasi kovaan ääneen ja huitoi kädellä muutaman kerran.

Matt huomasi Anthonyn istahtavan erään tytön pöytään. Tuo vislasikin samantien hänelle ja heilutti kättäänkin. Pörröpäisen pojan päässä liikkui. Tahtoiko hän mennä punkkarin viereen? Heillä oli ollut pari viikkoa sitten hyvät tappelut ja Mattin käsivarressa oli edelleen komea mustelma Tonyn nyrkistä. Eipä heillä kai tällä hetkellä mitään kitkaa ollut välissä. Matt siis asteli kahden luo ja virnisti hieman tytölle ja istahti toisen pojan viereen.
"Ootko tyttökaverin hommannu, Tony? Aika reppana kyllä on." Matt huomautti ja katsoi ilkeän arvostelevana tyttöä pöydän toisella puolella. Tuo ei varmasti olisi halunnut kumpaakaan heistä istumaan samaan pöytään. Kukapa heitä haluaisi?

Pahis katsoi ruokaansa ja tuhahti hieman. Se näytti kamalata mössöltä, jota ei tehnyt mieli pistää suuhun, mutta pakko kai se olisi. Kotona kun ei kumminkaan olisi mitään kunnollista syötävää. Jotain kuivuneita ja homeisia vihanneksia kuvussa. Hyvällä tuurilla äiti olisi käynyt ostamassa edes olutta jääkaapiin, niin olisi edes jotain jolla täyttää maha.

Louisa sorkki haarukallaan ruok... 'ruokaansa' ja nosti katseensa juuri parahiksi nähdäkseen juuri heränneeltä näyttävän kaverin istuvan pöytäänsä. Tyttö ehti ottaa napit korviltaan, kohottaa kulmaansa ja katsoi poikaa, itseasiassa miehenalkua, kunnes tämä jo vislasi kaverinsa paikalleen. Ruokaseuraahan oli aina mukava saada, riippuen henkilöistä - tässäkin tapauksessa Louisa söi mieluiten yksin ja vähiten kahden lähes identtiseltä näyttävän kovanaaman kanssa.

"Ootko tyttökaverin hommannu, Tony? Aika reppana kyllä on", oli kommentti, joka suorastaan vyöryi vasta paikalle astelleen kaverin suusta. Ensimmäinen oli siis Tony, toinen toistaiseksi anonyymi. Louisa huomasi saman tien keksivänsä sarkastisen kommentin ja kaksi, muttei tohtinut heittää sitä ilmoille. Hän tyytyi hymyilemään vinosti ja kohottamaan kulmaansa - tuo ilme viesti selvästi sääliä, ja sitähän kaksikko olikin, säälittäviä.

Kaveri kuuli vislauksen ruokalan mölyn yli ja tuli paikalle. "älä kiusaa mun muijaa" hän naurahti ivallisesti ja katsoi Mattia. Tony otti "ruokaa" suuhunsa. Ilme vaihtui irvistykseen, mutta ruoka saatiin alas veden kanssa "hyi saatana mitä paskaa" hän möläytti ja osoitti ruokaa. Tony otti vielä kulauksen vettä ja kysyi Mattilta neutraalilla äänellä "no, mitäs se kaveri on puuhaillu?" Hän vilkaisi tyttöä nopeasti ja pisti merkille, että tuota selvästi häiritsi kun he olivat tulleet samaan pöytään hänen kanssaan.

Matt naurahti hieman Tonylle ja joi vettä lasistaan. Vesikin tuntui pahalta, mutta oli se varmasti puhtaampaa kuin kotona. Heillä oli putket rikki ja metallisen maun pystyi erottamaan vedestä.
"Mitäs minä. törmäsin pikkuhomoSugitaan tossa pari päivää sitten. Sääli sitä." Poika naurahti hieman ilkeänä. sitten katse kääntyi pöydän toisella puolella olevaan tyttöön. Matt nousi penkistään ja siirsi sen seinänpuoleisen paikan kohdalle tytön viereen. Poika tunkeutui tytön penkin takaa ja nosti tuon laukun ylös ja katsoi sitä. Sitten hän vain tuhahti ja heitti sen kauemmas. Laukku osui erääseen kerman jäseneen ja tuo onnistui kaatamaan ruuat päälleen. Matt nauroi kovaanääneen ja istahti penkille istumaan.

"No niin, reppana. Mikäs sinun nimesi on?" Poika kysyi sitten tytöltä ja kurtisti kysyvänä kulmiaan. Sivusilmällä nähtiin miten kermatyttönen tiputti tarjottimen käsistään ja säntäsi ulos ruokalasta. Voi luoja noita hienohelmoja. Miten nuo selvisivät elämässä eteenpäin?

Louisa katsahti kulmat kohotettuina Mattiin (tietämättä tämän nimeä ofc), kun tämä piteli Louisan tyhjästä kumisevaa laukkua. Kirjoja siellä ei ollut kuin joku äidinkielen opus ja pari vihkoa. Tyttöparka ei voinut olla nauttimatta esityksestä, vaikka se kohdistui hänen itsensä ivaamiseen. Nahkainen Conversen laukku oli kolahtanut ikävästi jonkun vaaleaverikön päälle, ja tämä sai Louisan pidättelemään heleää nauruansa.

Reppana, sen sanan Louisa oli monta kertaa kuullut. "Hei kovanaama, mitä jos sä hakisit mun laukun ja lakkaisit vetämästä showta?" tyttö kysäisi nojaten kyynerpäillään pöytään ja roikottaen haarukkaa toisessa kädessään. Ehkä hän oli kokonsa puolesta reppana, lyhyt, hoikka (lukuunottamatta tytön ruumiinrakenteeseen nähden suurta miehustaa) ja siro - mutta ulkonäöllisesti Louisaa ei voinut verrata nörttikastilaisiin. "Vai pitäiskö anella? Voi kiltti, teen mitä vain, jos tuot mun laukun takaisin", tyttö totesi sarkastisesti hakien kasvoilleen anovaa ilmettä. Lopulta Louisa vakavoitui ja sorkki taas ruokaansa. "Kaks itseensä vähän turhankin paljon luottavaa kaveria ei liikoja mun ruokailua, jos tätä nyt ruoaksi voi sanoa, haittaa", hän vielä heitti hymyn viereensä istuneelle kaverille.

Tony seurasi kahden nahistelua, olihan sitä mukava seurata. Hän söi taas hieman ruokaa ja naurahti hieman kun tytön laukku lensi lattialle ja kaatoi samalla jonkun elitistin ruuat. "sinähä oot kova sanomaan vastaa" tokaisi Tony tytölle ja naurahti pienesti. Ei hän yleensä mennyt tytöile vittuilemaan tai haistattelemaan, ellei ollut tosi paska fiilis tai toinen olisi tehnyt jotain hänelle. Tällä kertaa Tonyä kuitenkin vitutti hieman ja purki sitä hieman tyttöön. Tyttö rupesi anelemaan Mattille ivallisella äänellä. "voi ku pikkunen anelee oikee, pitäskö sun ny hakee se laukku sille takas?" sanoi Tony huvittuneella äänellä Mattille ja kohotti kulmiaan mukamas kyselevänä.

Matt kohotti toista kulmaanha hieman epäuskoisena, kun tyttö alkoikin sanoa vastaan. Lopulta hän purksahti raikuvaan nauruun.
"Vai että uskomme me liikaa itseemme?" Hän toisti aidon huvittuneena. Tyttöhän oli oikea vitsiniekka! Matt vei sormenasa tytön tarjottimen alle ja keikautti sen ruokineen päivineen lattialle. Hienosti annos levisikin. Sitten poika istuutui pöydälle ja antoi jalkojensa nojata vapaaseen penkkiin.
"Katsos, minä en ihan turhaan itseeni usko. Sinä sen sijaan... Kuvittelet kai saavuttavasi jotakin tuolla?" Poika virnisti hieman ilkeänä ja katsoi sitten olkansa yli Tonyyn, kun tuo totesi huvittuneena laukun hakemisesta.
"Joo ja samalla lapioin ruuat takasin lautaselle ja putsaan paidan, johon roikaa näköjään roiskui." Pahis naurahti ivallisena ja katsoi taas tyttöön.

"Mulla on kuule pimu paskapäivä. Kestä, tai ala vetää."

Louisa nojasi edelleen pöytään ja katsoi tarjottimen jättämää tilaa edessä. Sen lattialle muksauttanut kaveri istahti pöydälle Tonyn heittäessä harvinaisen hauskan vitsin. "Sä ja Tony ainakin luulette ihan liikoja. Ego hädin tuskin mahtuu samaan huoneeseen? Saatte jotain mielihyvää siitä, että teette ittestänne pellejä muita ivatessanne?" Louisa kohotti kulmaansa ja kallisti päätään katsoessaan Mattia. Haarukka heilui yhä tytön kädessä, ja kun sen ynnäsi Mattin pöydällä lepäävään reiteen, saattoi miettiä samaa kun Louisa itse.

"Ja kuka käski tulla tähän pöytään?" tyttö kysyi silmät leiskuen ja potkaisi pöydän alla Tonya kipakasti jalkaan - ellei se sitten ollut tuolin jalka (eli Puru päättäköön osuiko vaiko ei :--D). Paidalle lennähtäneen kananpalan Louisa tiputti Mattin housuille ja alkoi sitten imeskellä haarukkaansa mietteliäästi.

Tony seurasi yhä huvittuneena noden kahden tappelua ja naurahti kun tarjotin lennähti lattialle levittäen "ruuan" maahan, vielä kun joku liukastuisi siihen. "minä sen tänne kutuin" sanoi Tony tietävänä mutta älähti hieman kun tyttö oli potkaissut häntä jalkaan. Vähän aikaa purtiin huulta, Tonyllä kun ei ollut kovin paksut jalat ja potku oli tullut suoraa luun kohdalle. Tony sanoi sen jälkeen tyynellä ja hieman huvittuneella äänellä tytölle "on se kiva että et ainakaa hevari ole, ois sattunu rautakärki maihari vähä kovempaa" Tony naurahti perään.

"eipä ole ennen tyttö potkassu" hän totesi sitten osittain nauraen Mattille. Vaikka Tony oli ollut monissakin tappeluissa, ja saanut turpaan aika monesti, ei häntä silti ollut koskaan tyttö lyönyt taikka potkaissut. Yleensä hänen ruokatunnnit olivat menneet joko kaveriporukassa tai tupakka paikalla hengatessa, mutta tänään kaverit olivat jostain syystä poissa koulusta ja hänen piti tyytyä mattin seuraan. "varoha ettei tytär lyö sua haarukalla jalkaa, vaikka kyllähä sinä tiiät mille se tuntuu" huomautti Tony vielä Mattille hieman ivallisena.

Matt tuhahti vain tytön puheille. Toinen oli selvästi sähäkkä, mutta hieman eri tavalla mitä hänen ennestään tuntemat tytöt. Normaalisti poika olisi tässä vaiheessa jo nostanut kunnon rähinän päälle, mutta hän tiesi, että jos ruokalassa alkoi tappelemaan, siitä tulisi vain pahasti lisää ongelmia ja niitä hän ei nyt kaivannut. Poika ei huomioinut tytön kysymystä mitenkään, vaan katseli pöydän päällä istuessaan ruokalan väkeä. Ei näkynyt tuttuja. Useat kävivät muualla syömässä. Sitten kuului kolahdus ja Matt käänsi hieman katsettaan. Ilmeisesti tyttö oli potkaissut Tonyä pöydän alla. Matt virnisti hieman.
"Sittenhän sinä olet ollut ihan kiltti jätkä, Tony." Punkkari huomautti ja ei viitsinyt edes mainita kuinka monesti itse oli saanut potkuja tytöiltä.

Sitten toinen pöydän poika huomauttikin haarukasta tytön kädessä ja vähän muutakin. Matt mulkaisi toista vastaukseksi.
"Joo, ole sinä äpärä vittuilematta." Toiselle todettiin, mutta haarukkaa tytön suussa vilkaistiin. Jos toinen päättäisikin upottaa sen hänen reiteensä, niin so what? Se koskisi vitusti pari päivää, mutta ei se edes tulehtuisi jos haavoja hoitaisi. Niinpä asia ei Mattia hetkauttanut, mutta sen sijaan Tonyn seura alkoi vituttamaan. Miltei enemmän kun näsäviisas tyttö vieressä.

Louisa kohotti kulmaansa, hänen mielestään tilanne oli saanut ihan mielenkiintoisen käänteen. Ulkoapäin niin parhailta kaveruksilta vaikuttavat ihmiset eivät olleetkaan parhaita kaveruksia, jos Louisa olisi paremmin tiennyt niin hän oli luultavasti veikkanut kavereita vihamiehiksi tai sellaisen asteisiksi. Haarukka-asian tultua esille tyttö ja pudisteli päätään pieni, vino hymy kasvoillaan. "Kas vain, sullakin leikkaa. Ei uskoisi ulkoapäin kovin älykkääksi", Louisa naurahti katsoen Tonya säälivästi ja kohensi miehustaansa muistamatta olevansa ei-ystävien seurassa. Asian muistettuaan, hän vaivihkaa hivutti kätensä takaisin ja sorkki haarukalla ruokaansa pienenpieni puna hennoille poskipäille kohoneena. Välillä sai kiittää pidemmän puoleisia hiuksia!

Tyttö oli pukeutunut rennosti mustiin farkkulegginseihin, räikeänpunaisiin converse-tossuihin ja punaiseen, niinkutsuttuun lumber jack -ruutupaitaan, jonka kaksi ylintä nappia oli jättänyt auki. Vaikka Louisa-parka luokiteltiinkin nörteiksi, hän halusi silti näyttää edes jotenkin hyvältä. Louisa kohotti katseensa Mattiin. "Mitä sä musta haluat?" tyttö kysyi pistävästi.

Tony katseli tyttö pieni virne naamalla. "kyllä mää aika fiksu kaveri olen". Tonylle oli aivan sama kuka vittuili hänelle, lukuun ottamatta muutamaa kaveria. Ja juuri näihin kavereihin kuului pyödässä rääkyvä Matt. Toisinaan hän tuli tämän kanssa vallan mainiosti toimeen, toisinaan ei. Tämä päivä osoittautui juuri siksi päiväksi milloin tämä ns. kaveruus ei ollut onnistuakseen.

Tony mulkaisi Mattia ilkeästi, olihan tuo vittuillut hänelle. Tony otti vesilasinsa pöydästä, nousi seisomaan ja heitti sen pitkälle kohti ruokalan ovea. Lasi kieppui ilmassa ja loput vedet tippuivat joittekin tyttöjen päälle. Loppujenlopuksi kuului kova pamaus ja lasi oli mennyt pieniksi palasiksi ruokalan ovein eteen. "pidä sinä pikku kusipää turpas kiinni, sinä et vaa osaa valita hetkeä millo pitäs olla suu kiinni" hän sanoi Mattille ja loihti kasvoilleen hänen normaalin uhkailu ilmeen. Sellainen ilme kun hänellä oli, tiesivät vähänkin Tonyä tuntevat pysyä poissa tieltä. Tämän sanottauaan hän tuojotti vähän aikaa Mattia ja naurahti sitten ivallisesti. "ois sulle iha oikei jos tuo haarukka löytys sun haarojes välistä" hän totesi ja naurahti taas.

Mattin ilme ei edes värähtänyt, kun Tony alkoi riehumaan ja paiskasi lasin seinään. Eipä ollut ollut yllättävä liike toiselta.
"Kyllä sinä se pienempi olet kaikin puolin." Punkkari sihahti toiselle ja nousi hänkin seisomaan. Mikä vittu tämän koulun väkeä vaivasi. Eikö täällä ollut yhtään normaalia ihmistä? Mattiä ei ollenkaan huvittaisi alkaa tappelemaan. Hänellä oli jo tarpeeksi koulussa ongelmia. Ei hän niitä lisää tarvitsisi Tonyn tapaisen kusipään takia. Se olisi vain typerää.

Pahis katsoi tyttöä ja kumarsi pienesti.
"Arvon neiti. Minä poistun nyt ja jätän sinut tämän älyvapaan mulkvistin kanssa kahdestaan. Minulla on parempaakin tekemistä kuin syödä paskaa ruokaa tai katsella teidän pärstiänne." Hän ilmoitti ja mulkaisi hieman Tonyä perään. Parempi olisi perääntyä. Niin selviäisi helpommin. Se neuvo päti myös kadulla, mutta usein. (Liian usein) Mattin tempperamentti ja luonne ei sallinut perääntymistä. Mutta nyt todellakin oltaisiin koulussa. Siellä punkkari eli jo niin riskirajoilla, että tällainen ei olisi hyvä juttu. Matt kohautti hieman harteitaan ja lähti sitten astelemaan pois päin toisista, kohti ruokalan ovea. Kyllä hän tunsi tuijotukset. Olivathan he aiheuttaneet hyvin meteliä jo. viskattu tarjotin, rikottu lasi ja yleinen rähinöinti.

Poika virnisti hieman ja kaivoi tupakki tarpeet taskustaan ja alkoi kiepata uutta käärylettä, työntäen samalla ruokalan oven auki ja astellen pois syöma-alueelta.

//Matt poistuu ^^//