Could you believe the same old story

//Kuka vaan voi hyppiä mukaan vapaasti, ihan sama =)

”Tiiättekö kuka saa isiltään Bugatti Veyron?”
”OMG Et voi olla tosissas!”
”Sehän maksaa maltaita!”
”IhQQQ!”
”Ihihihihihi!”

Kuului melko kovaan ääneen pissisjoukon hihitykset ja riemunhuudot pihan eräältä pöydältä. Adelaide istui muiden kaltaistensa tavoin tietenkin pöydän päällä, eikä siinä mitään erikoista syytä ollut - se vain oli hauskaa. Hänen tyyliinsä kuului tänään paljon puuteria ja muutenkin vahvat meikit. Päällä oli sen sijaan vaaleanpunainen toppi, valkoiset legginsit ja mustat mikroshortsit sekä kenkien virkaa vetivät avokkaat. Tuttuun tapaansa Adelaide oli leijumassa siitä, kuinka hänen isänsä oli pitkän mankumisen jälkeen suostunut ostamaan tytölle sen auton.
”Miten se suostu? Tai siis sehän on niin kalliskin” eräs tytöistä totesi hetken kestäneen ihkutuksen jälkeen, katsoen samalla Adelaidea, joka itsetietoisesti pyöräytti silmiään leikiten.
”Sarah-kulta”, Ade aloitti ja laski kätensä ystävättärensä olkapäälle. ”Mun isi oli säästänyt rahaa siihen ja tottakai isien pitää aina toteuttaa tyttäriensä toiveet. Eikö niiiin?” loppu sanojen kohdalla Adelaide katsoi kulmiaan kohottavasti muita tyttöjä, jotka nyökyttelivät sekä sanoivat myönteisesti todeten Aden olevan oikeassa. Tietysti, ainahan hän oli oikeassa. Kun asia oli loppuun käsitelty ja päätetty – Adelaiden mieliksi, siirsi tyttö kätensä syliinsä ja siirtyi aihe aivan toisaalle.

Se oli sitä tavallista päivää. Juoruta tyttöporukan kesken tapahtumista, vislailla silmää miellyttäville pojille ja väläyttää sen jälkeen flirttihymynsä. Vaikka Ade kuuluikin pohjasakkaan ei hän käyttäytynyt niin kuin olisi kuulunut, kyllä hän itse sen tiesi, että oli lähes yhtä hyvä kuin kerman porukka. Ja vielä joskus hän olisi kermassa ja hengaisi noiden kanssa! Kyllä, niin Ade oli päättänyt mielessään ja katsoen samalla cheerleader porukan harjoituksia nurmikentällä.
”Ade?” kaverit keskeyttivät tytön ajatukset ja tyttö palasi heidän keskuuteensa hieman ärsyyntyneenä siitä, että hänen haaveensa oli keskeytetty. Kuitenkaan Adelaide ei ruvennut räyhäämään. Hän vain katsoi noita kysyvästi ja silloin tytöt tajusivat kertoa asiansa.
”Mennäänkö tuonne?” oli kysymys ja Ade katsoi toisten osoittamaa parkkipaikkaa, missä koulun ganstat piti kokousta ja juttelivat kai kevareista. Häntä ei kuitenkaan tällä kertaa huvittanut mennä mukaan ja niimpä tyttö totesikin vain: ”Menkää te vaan, mä en tällä kertaa halua tulla”, tytöt vaihtoivat keskenään halipusit ja muut paitsi Adelaide lähtivät parkkikselle. Sitä paitsi hänen teki enemmän mieli polttaa tupakka, kuin tsiigailla kevareita. Oikeastaan tytön ajatuksissa oli vain Bugatti Veyron.

Adelaide istui edelleen pöydän päässä, katsoi välillä kun cheerleaderit pitivät treeninsä ruohokentällä ja kun pahikset varastivat lounasrahoja nörteiltä, josta Aden olisi varmaan pitänyt olla pahoillaan sillä kuuluivathan he samaan ryhmään eli luusereihin (se oli sana, jota tyttö ei mielellään kenenkään kuullen käyttänyt, eihän hän itse pitänyt itseään luuserina). Kuitenkin siitä huolimatta, Adelaide vain tyrskähteli huvittuneesti pariin otteeseen ja kaivoi laukustaan röökiaskin.
Jalkoja heiluteltiin pienesti ilmassa ja sitten sytytettiin tuli tupakkaan, jonka jälkeen blondi sai pitkästä aikaa vedettyä savut henkeensä. Ih, miten hän olikaan kaivannut röökiä. Vanhemmat kun eivät pitäneet tytön tupakan poltosta, sillä olivat itse raittiita, joten Ade ei voinut polttaa ikinä missään kodin alueella tai edes lähialueella.
Pian Adelaide huomasi tölkin maassa ja kurotti sen verran että sai sen ja katsoi sitä haluten tietää mikä tölkki se oli. Sen jälkeen tyttö heitti sen jonnekin. Heitto oli kyllä kieltämättä melko korkea ja pitkä, eikä hän edes välittänyt mihin se lennähti. Jonnekin taaksepäin kai. Oikeastaan hän ei edes tiennyt miksi heitti sen, kenties tyttö yritti osua johonkin tai heitti sen sitten ihan vain huvin vuoksi, koska se ärsytti häntä itseään ollessaan siinä.
Se tölkki kai toi mieleen viime viikonlopun tapahtumat, kun talo oli ollut vanhempien tullessa takaisin aika mukavan siivouksen tarpeeksi ja Ade itse kärsi pahalaatuisesta krapulasta. Samoihin aikoihin tytön isä teki sopimuksen, että Ade saisi kauan haluamansa Bugatti Veyron, jos ryhdistäytyisi vähän koulun kannalta ja jättäisi juomiset vähemmälle. Aden ollessa kumminkin täysi-ikäinen, ei hänen isänsä voinut tyttöä kokonaan estää juomasta. Mutta ookoo, sovittu oli mutta mitään ei oltu Adelaiden kannalta luvattu.

”Mitä te tölläätte?” Ade tokaisi välinpitämättömällä äänellä parille nörttitytölle, jotka olivat hetken aikaa katsoneet Adea selvästi inhoa silmissä. Hän ei tietenkään itse sitä inhoa ollut nähnyt, tyttö oli sokea kaikelle muulle paitsi itselleen ja itseään kiinnostaville asioille, voih hän tahtoi jo niin kovasti päästä ylemmäs klikkisysteemissä - pois näiden luusereiden luota. Tupakasta vedettiin taas savut henkeen ja henkäistiin ne ulos hetken päästä. Katse pälyili ympäristössä etsien mielenkiintoisia tapahtumia. Eikai olisi mahdollista, että Astonissa ei tapahtuisi mitään jännittävää tänä päivänä.

||Minäpäs Jenelleni sitten vaikka tänne pistän jee. :>||


Ah, kun oli kerrassaan hieno päivä. Joku olisi voinut kuvailla sitä upeaksi. Jenelle ei osannut vielä oikein sanoa mitä mieltä oli tästä päivästä, sillä hänellä se oli vasta ihan alussa. Tyttö oli näes nukkunut ihan mukavasti pommiin ja täten saapui kouluun vasta nyt. Olihan rokkari tosin ollut kahden vaiheilla: skipatako koko päivä vai leikkiä tunnollista oppilasta. No, jostain syystä hän oli valinnut sen jälkimmäisen. Niinpä kapinallinen oli heittänyt ylleen yhdet kulutetuimmista mustista pillifarkuistaan ja v-aukollisen valkomustaraidallisen paitansa. Jalkoihinsa hän oli vetänyt jo hieman likaiseksi menneet valkoiset tennarinsa. Ja vaikka tytöllä mukamas oli kiire aamulla, oli hän kuluttanut vielä jonkun aikaa hiustensa parissa saadakseen niihin mukavat laineet. Niin, jos oli jo valmiiksi myöhässä, niin ihan hyvin pysty olemaan vähän enemmänkin myöhässä. Ja ihan hyvään aikaanhan neiti oli koululle saapunut, sillä parhaillaan näytti olevan välitunti.

Tytön onneksi olivat napit tiukasti korvilla. Täten hän säästyi rikkaiden mukuloiden puheilta ja cheerleadereiden harjoitusten kuulemisesta. Mikään ei ollut niin ärsyttävää kuin parempien ihmisten kerskailu rahalla tai siitä kuinka ihanaa heidän elämänsä parhaillaan oli. Eihän Ellenkään elämässä mitään vikaa ollut, päinvastoin: kyllä hän nautti elämästään omalla tavalla. Hän vain piti siitä, että sai saavuttaa jotain itse eikä aina menestyä perheensä siivellä. Sellainen tyttö oli ollut kai vähän aina. Mutta vaikka kuuloaisti oli ihan sokea tällä hetkellä ympäristön äänille, havaitsivat ruskeat silmät kaiken mitä ympärillä tapahtui. Sattuipa rokkari siis näkemään edessään lauman tyttöjä eräällä pöydällä, joiden oletti olevan lissuja. Vaikka tyttö yleensä tunsi vastenmielisyyttä vain ja ainoastaan kerman oppilaita kohtaan, saivat tuonkin klikin edustajat jostain syystä hiukset nouseman pystyyn. Kai se oli siinä, että osa noista kuvitteli itsestään ihan liikaa ja melko harvoin törmäsi ihan aitoon tyyppiin heidän keskuudessaan. Yhh, ja se kamala naamavärkki oli ihan hirveä! Mahtoivat pissikset olla aika rumia luonnostaan, kun niin monta senttiä piti pakkelia heittää naamalle. Voihan siis olla, että tämän ryhmän jäsenet vain tekivät palveluksen toimiessaan tällä tavalla. No, liisojen ulkonäkö ei ollut Jenellen pulma. Hänen tehtävänsä oli vain kiertää tuo poppoo mahdollisimman kaukaa. Vaan juuri nyt se taisi olla aika mahdotonta. Sillä eräs kikattavasta tyttölaumasta oli jäänyt yksin istumaan pöydälle toisten mennessä jostain syystä parkkipaikan suuntaan. Ja kyllä, ei ollut Ellen tuntoaistikaan ihan kadoksissa. Niinpä hän tunsi oikein selvästi kuinka jokin tölkkiä muistuttava osui hänen päähänsä. Selvästi oli hän myös nähnyt, että tuo yksi lissu oli sen paiskannut taakseen.

Rokkarin askeleet pysähtyivät ja katse porattiin pöydällä istuvaan blondiin. Millä oikeudella tuo paiskoi yhtään mitään Jenellen päälle? No ei millään oikeudella. Vaikka tuskin tuo nyt ihan tahallaan oli tölkkiä hänen päällensä viskannut, mutta se nyt oli pelkkä sivuseikka. Tätä juttua ei siis voinut jättää tähän. Ei Jenelle mikään ilkeä ollut, mutta kuten hän oli joskus ilmaissut: hän kyllä osasi puolustaa itseään. Niinpä tyttö poimi tölkin maasta, irrotti kuulokkeet korvistaan ja jätti ne pauhaamaan olkapäilleen. Sitten hän lähti marssimaan kohti pöytää. Matkaa oli jonkun verran, mutta siinä välillä hän pystyi hyvin miettimään valmiiksi mitä mukavaa sanoisi tuolle toiselle blondille. No, eipä noita sanoja nyt kovinkaan paljon tarvinnut miettiä, sillä Elle oli luonnonlahjakkuus juuri tällaisissa asioissa. Ja koska tyttö käveli sen verran nopeaan tahtiin, oli hän jo sellaisella etäisyydellä, että pystyi hyvin erottamaan mitä tyttö sanoi joillekin nörteille. Vielä pari askelta ja sitten Jenelle tähtäsi tarkasti toista takaraivoon ja paiskasi tölkkiä eteenpäin.
"Ja mitä sä heittelet yhtään mitään mun päälle?" kuului rokkarin suusta korotettuun äänensävyyn.
Saipahan tyttö osakseen huomiota lähimpänä olevilta, joiden katseet kääntyivät hänen suuntaansa. Siinäpähän katsokoot, tässäpä uteliaille silmäpareille jotain tekemistä. Varmaan se nyt kuitenkin oli aika normaalia nähdä Jenelle Gallagher kinaamassa jonkun kanssa. Ja nyt tielle oli sattunut eräs lissu ja tölkki.

//Jee kiva! (:

Ilma oli erinomainen, aurinko paistoi ja eihän pitänyt tehdä mitään muuta kuin nauttia siitä! Ainakin Adelaide päätti nyt nauttia auringonpaisteesta. Hän nyt nimittäin kallisti hieman päätään taaksepäin ja mielellään antoi auringonsäteiden porottaa hänen naamaansa. Vaikka rusketusta oli nyt turha odottaa.
Vihdoinkin ne tuijottavat nörtit olivat jättäneet Aden rauhaan, mutta ikävä kyllä ei hän kauaa saanut olla rauhassa. Nimittäin takaatapäin lentävä esine osui tytön takaraivoon ja se sai tuon parahtamaan sen pienesti aiheuttamasta kivusta. Ambulanssa, ambulanssi! Hänhän voisi saada aivoverenvuodon tai pahempaa! Se tölkki kimposi tytön takaraivosta maahan ja sattumalta Ade huomasi sen olevan sama, jonka hän oli heittänyt hetki sitten pois. Mitä kamalaa hän oli tehnyt, että jollakulla oli oikeus heittää häntä tölkillä? Siis ei todellakaan reilua.

Sitten joku puhui hänelle, milloin Ade siirtyi pöydältä seisomaan omille jaloilleen maahan ja katse osui tyttöön, joka puhui hänelle – no ei mitenkään ystävällisesti ja sen kuuli äänestä! Pitäisikö tässä nyt olla loukkaantunut.
”Vittu mä en oo heittänyt sun päälles sitten ollenkaan mitään, vaikka sä tarvitsisitkin kunnon tällin tohon päähäs ku tollai tuut syyttelee”, Adelaide sanoi syyttömänä ja siltä hän yritti näyttääkin. Tai siis olihan hän syytön, omasta mielestään tottakai. Tuo toinenhan tässä oli tullut riitaa haastamaan!
Ade asetti käden lantiolleen ja siirsi painoa enemmän toiselle jalalle, hän veti kasvonsa peruslukemille ja yritti näyttää siltä kuin olisi ylempänä. Hän ei sortuisi mihinkään ellei olisi pakko, ellei toinen heittäytyisi hankalaksi.
”Ja mikä sut oikeuttaa heittämään mua tol tölkil?” oikeastaan Ade ei antanut toiselle edes vastausvuoroa, se oli tietenkin tahallista. ”Ei siis niinq mikää”, parhain tapahan selviytyä oli se, että teki itsestään uhrin. Ade oli tälläkin hetkellä niin täynnä itseään, että häntä otti päähän juuri nyt, ettei vain päänsärkyä. Oikeastaan hän ei edes tajunnut olevansa ärsyttävä, hänen päässään ei niin liikkunut mitään muuta kuin se, että tuon olisi paras pyytää anteeksi kun oli häntä tullut syyttelemään.

Ja mitäs tämä nyt oli olevinaan? Kehtasiko blondi tyttö todellakin kieltää sen tosiasian, että oli juuri äsken viskannut Jenellen päälle tölkin? Johan oli pokkaa! Kaikki pihalla olijat olivat varmasti nähneet kyseisen tapaturman ja olivat tietysti rokkarin puolella.
"Ja mä ihmettelen, että millasen tällin sä oot saanu päähäs vai onko sulle iskeny joku vakava muistihäiriö tai jotain", heitti pätkä lissulle takaisin ja asetti kuin myöskin kädet lanteilleen.
Tämä tilanne oli hankalampi kuin Elle oli olettanut. Sillä ei hänelle ollut oikeastaan tullut mieleen, että tämä tyttö kiistäisikin tekonsa. Vieraan vaaleatukanhan olisi pitänyt vain hymyillä kauniisti rokkarille ja sen jälkeen pyytää vilpittömästi anteeksi kamalaa tekoaan. Vaan ei näin. Nyt nimittäin näytti tosiaan siltä, että tytön puolustustaitoja tultaisiin tarvitsemaan.

Oikeastaan nuori neiti Gallagher joutui sittenkin pettymään toisen vaaleaverikön seuraaviin sanoihin. Voi tsiisus, eikö toinen oikeasti pystynyt tuon parempaan? Tyttö naurahti hieman huvittuneesti, pyöräytti silmiään kerran ja astui sitten yhden askeleen eteenpäin.
"Ai nytkö me puhutaan mun oikeuksista?" hän kysäisi samalla kun kasvoille kohosi pieni mairea hymy.
Kasvoille nousi mukamas hyvinkin mietteliäs ilme. Hmm joo, Jenellen oikeudet. Nuoren naisen tiedon mukaan hänellä oli täysi oikeus kulkea koulun pihalla pelkäämättä, että jotain tippuisi taivaalta hänen päähänsä.
"Sanotaan vaikka, että sä saat sitä mitä sä tilaat", tyttö ilmoitti pienen hetken päästä kohottaen toista kulmaansa hieman toista korkeammalle, "ehkä sun pitäs miettiä sitä hetki ja esittää toi kysymys sitten uudestaan."
Hahaha, siitäs sai pähähä!