No angels singing in your valley of unease

Lena ja Alex =)

Punkkari istui jälki-istunto luokassa kuulokkeet korvillaan. Kello näytti varttiavaille neljää ja kukaan muu ei ollut istumassa sillä hetkellä jälki-istuntoa. Yleensä luokassa oli paljonkin väkeä. Ehkä toisilla oli ollut päivällä senverran järkeä, ettei kukaan ollut tahtonut joutua perjantai illan ratoksi istumaan. No, ei Lena sellaista ollut tajunnut, kun oli inttänyt kuvaamataidon opettajalle vastaan väreistä. Ehkä syy oli ollut typerä, mutta punkkaria oli sillä hetkellä sattunut muutenkin ärsyttämään suunnattoman paljon. Lena sipaisi hieman pystyssä olevaa keesiään ja kaivoi soittimen taskustaan. Kappale vaihdettiin seuraavaan ja luvassa oli Sex pistolsia. Tyttö veti syvään henkeä. Ei hänellä ollut edes ketään vahtimassa, mutta ilmeisesti joku opettaja tulisi hänet sitten päästämään pois. Pakko kai se oli siis odotella loppuun asti, mikäli ei tahtoisi lisää seurauksia.

Lena oli sinäpäivänä pukeutunut täysin normityyliinsä. Hiukset olivat keesinä pystyssä, kaksi lyhyttä hihatonta paitaa päällekäin ja jalkoja peitti skottiruutuhousut. Pillimalliset tietenkin. Mustat, risat conversentennarit kruunasivat tytön kokonaisuuden (Ja punainen huulipuna ja tummiksi meikatut silmät) Ei Lena koskaan oikeastaan ollut tahtonut ulkonäöllään huomiota herättää vaan osoittaa mieltään. Hän oli juuri sellainen mitä halusi. Muiden mielipiteillä ei ollut väliä. Varsinkaan opettajien. Tyttö veti syvään henkeä ja katseli liitutaulua edessään. Vielä muutama kirottu minuutti ja se olisi siinä. Illalla hän lähtisi jonnekin juhlimaan. Aivan sama minne tai kenen kanssa. Isä kun oli joutunut lähtemään uuden bändinsä kanssa keikalle New Yorkiin. Koko viikonlopun hän viettäisi yksin ja mitään tekemistä ei ollut. Suurin osa kavereistakin kun lähti nimen omaan samalle reissulle. Katsomaan bändiä siis. Lenalla ei olisi minkäänlaista seuraa.

# Täältä tullaan. :-----)

Bethany Hamshire oli neljäkymmentä vuotta ilman seksiä elänyt harakka, jonka lempiharrastus oli oppilaidensa kiduttaminen ja turhanpäiväisten lappujen jako. Miten rouva Harakka saattoi olettaa, että Alex kiinnostuisi matikasta ollenkaan, kun nuorukaisen vieressä istuneella kerman plastiikilla oli ollut laittoman lyhyt minihame, joka oli kyllä paljastanut parin upeita sääriä. Joten herra Huntin huomio oli kiinnittynyt täysin hameen alle piiloutuvien asioiden kuvitteluun ja muutaman flirttaavan kommentin heittoon, kuin rouva Haahkan puuduttavan tylsään opetukseen. Joten ei ollut yllättävää, että poika oli saanut jälki-istuntolapun ja jälki-istunnon vielä sille kyseiselle päivälle. ”Oppitunnin häiritseminen ja muunlaiset, vakavat keskittymishäiriöt” ilmeisesti korvattiin istumalla jossain luokassa.
Alex oli kylläkin repinyt lapun ja sirotellut sen siisteinä palasina lähimpään roskikseen, eikä poika todellakaan ollut tullut ajoissa jälki-istuntoonsa. Sellaiset asiat olivat hyvin turhia, eikä pahiksen kuulunut kuluttaa aikaansa katumassa tekojaan. Kuitenkin lähestulkoon parikymmentä minuuttia myöhässä herra Hunt ilmestyi jälki-istuntoluokkaan vain huomatakseen, ettei opettajaa näkynyt ja paikalla oli istumassa vain jokin hyvin punk-henkisesti pukeutunut tyttö. Alex käveli tyynesti sisään ja kävi istumaan opettajan pöydälle, selaten satunnaisia lappuja joissa luki oppilaiden nimet joiden kuuluisi osallistua tähän jälki-istuntoon. Vain kaksi istujaa – kummallista.
Lena Svendsen oli merkitty paikalla olevaksi, mutta Alex Huntin nimen perästä puuttui rasti joka kyllä ilmestyi sinne nopeasti nuorukaisen itsensä taiteilemana. Tämän jälkeen paperit työnnettiin sivuun ja vihreät silmät matkasivat tutkailemaan tuttavalliseen sävyyn tätä Lenaa.

”Poltatko sinä?”, pahiksiin klikitetty kysyi ja kaivoi yllään olevien farkkujen taskusta tupakka-askin. Itselleen napattiin syöpäkääryle suupieleen ja sitten neitoa vilkaistiin kysyvään sävyyn, samalla kun askia heiluteltiin. Alex sytytti tupakkansa Coltilla ja veti syvään henkeä, lähestulkoon posket lommolla tupakkaansa imien. Savut puhallettiin ulos nenästä ja luokkahuone alkoi hitaasti täyttää tupakan haju sekä kattoa kohti kiehkuroina leijaileva savu. Toinen imaisu otettiin heti perään ja pieni palanut osa karistettiin luokan lattialle. Oli selvää, ettei herra Hunttia olisi voinut kiinnostaa pätkän vertaa kaikenlaiset kiellot sisä- ja koulutiloissa tupakoinnista.
”Lena, kysyn suoraan että mitä helvettiä istut täällä?”, Alex kysyi ja kielenkäytöstään huolimatta sanoissa oli tuttavallinen, enemmänkin ihmettelevä kuin vihainen tai moittiva sävy. Kulmat kohosivat hivenen kysymyksen aikana ja smaragdeihin verrattavissa oleva silmäpari tarkkaili tiiviisti tyttöä. Tupakkaa imaistiin samalla uudemman kerran, tällä kertaa sen päätyessä hetkeksi nuorukaisen sormien väliin.
”Tai oikeastaan minun pitäisi ottaa sinusta mallia ja istua kiltisti, mutta toisaalta minua ei voisi kiinnostaa paskaakaan nämä rangaistukset ja istumistuomiot.”, poika jatkoi puhumistaan ja naurahti sanoilleen kuivaan sävyyn, nakaten jälleen palaneen osan syöpäkäärylestään lattialle.

# Olen vähän ruosteessa, anteeksi. D----:

Lena kääns hieman päätään, kun luokan ovi kävi, mutta siirsi katseensa takaisin pulpetin pintaan. Sitä hän oli parin minuutin ajan tuijotellut aikeina pian kaivertaa siihen avaimella jotain. Kulmiensa alta punkkari nyt katsoi kun tulija meni opettajanpöydän taa ja ilmeisesti merkkasi itse itsensä paikalla olijaksi. Kai se oli parempi, kun valvojaa ei ollut. Pian tuon silmät kohtasivatkin Lenan oman katseen.
"Jep." Lyhyesti kysymykseen vastattiin ja parempi asento otettiin penkissä. Hän katsoi miten tuo uusi istuja alkoi vetämään röökiä ja tyttö naurahti hieman.
"Mutta mulla on omat, eli älä vaivaudu tarjoamaan." Punkkari huomautti sitten, mutta ei kaivanut tupakoitaan esiin. Ei hänen tehnyt mieli nyt röökiä. Tyttö vaihtoi kappaletta soittimellaan seuraavaan ja Dead Kennedyn kappale alkoi kuulumaan napeista. Toinen napeista kuitenkin otettiin pois, kun Vieras alkoi puhumaan hänelle. Kutsui ihan nimeltä.

"Kerroin vain mielipiteeni opettajalle." Keesipää ilmoitti hymyillen kierosti ja kohautti perään harteitaan.
"Ehkä vähän turhankin vahvasti joidenkin mielestä, mutta se oli vain mielipide." Tyttö tarkensi vielä, mutta kurtisti hieman kulmiaan, kun tuo jatkoi puhumistaan. Kulmaa kohotettiin.
"näytänkö minä sitten siltä että tapanani on istua kiltisti paikallaan tai että tapanani on välittää rangaistuksista?" Lena kysyi hieman epäuskoisena ja tuimasti, mutta hymy kuitenkin nousi vinosti lopulta tuon huullle. Ei hän jaksaisi nyt kiukutella tai ymmärtää tahallaan väärin.
"Mikäs sun nimi on? Vai ootko sä taas niitä henkilöitä, jotka olettaa automaattisesti mun tuntevan ne, vaikka oon vasta pari viikkoa tässä paskaläävässä ollu?" Lena kysyi kulmaa kohottaen. Sellaisiin tyttö oli jo törmäillyt. Selittivät olevansa oman klikkinsä parhaimmistoa. Mitä vittua se sellainen oli?!?

Alex nyökäytti päätään ja nopeasti tupakka-aski sekä rispaantuneen näköinen Colt katosivat kuluneiden farkkujen taskuun. Tupakkaa imaistiin ja savu puhallettiin ulos toisesta suupielestä itse syöpäkääryleen jäädessä roikkumaan vastakkaiseen suupieleen.
Smaragdisilmät tutkailivat punk-henkistä tyttöä uteliaasti ja niiden tuikkiva sävy kertoi myös tuttavallisuudesta. Herra Hunt tuli halutessaan erinomaisesti ihmisten kanssa toimeen ja juuri nyt pojalla ei ollut mitään aihetta olla kusipää, joten tämä neiti Svendsen saisi nauttia mukavammasta persoonallisuuden puolesta.
"Aa, no useimmat näistä pokkuroivista mulkuista ja haahkoista ei kestä yhtään sitä jos omistaa omia mielipiteitä. Odottavat saavansa opetettavakseen robottiarmeijan.", Alex selitti närkästyneellä sävyllä vilkaisten opettajan pöydällä olevia tavaroita sivusilmällään; papereita ja jotakin kyniä sekä muistilappuja. Ei mitään kiinnostavaa. Voisi varmaan vilkaista pöydän laatikotkin jos jotakin mukavaa takavarikoitua tavaraa löytyisi. Katse kuitenkin palasi jälleen puhuvaan Lenaan ja nuorukainen ei voinut estää naurahdustaan jonka aikana tupakka melkein kirposi tuon huulilta. Pahiksiin klikitetty nappasi tupakan sormiensa väliin ja karisti jälleen palaneen osan lattialle.
"Ja todellakin - sähän olet se leffoista tuttu naapurin kilttityttö, joka asuu omakotitalossa yhden sisaruksen, ihanien vanhempien ja Lassien kanssa.", sävy oli sarkastinen ja perään Alex virnisti uudestaan, käyttäen syöpäkäärylettä huulillaan vetääkseen uudelleen keuhkonsa täyteen addiktoivaa savua. Tai eihän savu addiktoinut vaan tupakoiden sisältämä nikotiini, mutta se oli vain sivuseikka. Tuhahtaen poika puhalsi savut ulos nenästään ja naksautti niskojaan, kääntäen vihreät silmänsä nimeä nyt utelevan tyttösen suuntaan.

Olihan Alex klikissään tavallaan tunnettu ja kyllä muutkin koulussa tuon tunsivat. Naistenkaataja ja ongelmien aiheuttaja. Virnistys hiipi uudestaan huulille ja tupakkaa napautettiin, katseen seuratessa putoavaa osaa ennen kuin smaragdisilmät palasivat Lenan puoleen.
"Alex Hunt.", nuorukainen esittäytyi ja iski toista silmäänsä. Katse liukui seinällä olevaan kelloon ja pahis oikaisi jalkojaan, istuutuen reilummin pöydän päälle. Tupakkaa imettiin muutaman kerran ja lopulta se tumpattiin vasten pöytätasoa. Varsin ikävä, musta ja palanut jälki siitä jäi, muttei tämäkään paljoa herra Huntia haitannut. Tuskin kukaan nyt osasi yhdistää jäljen ja Alexin toisiinsa tai ei ainakaan kellään mitään todisteita ollut, ellei Lena antaisi silminnäkijän lausuntoa tai jos joku CSI-sarjoista tuttu pelle tulisi kyseisestä tumpista DNA-näytettä nyhtämään.
"Mitäs meinasit tämän jälkeen? Leikkimään Lassien kanssa?", poika naurahti ja kohotti kulmiaan, viitaten Lassiella aiempiin pilaileviin sanoihinsa.

Keesipäinen neitonen naurahti kevyesti toisen kuvaukselle opettajista. Toinen osui varsin oikeaan, vaikka ei sitä kovinkaan nätisti ollut sanonutkaan. Lena tosin oli tottunut tuollaisene kielenkäyttöön jo hyvin pieneä, eli eipä se pahemmin neitiä hätkäyttänyt.Olihan isä joskus hänen ollessa pieni yrittänyt puhella vain nättejä ainoan lapsensa kuullen, mutta tietenkin Lena oli kopioinut talteen kaikki tuon kavereille puhutut asiat ja puhelimessa pälistyt juorut. Ja niissä ei kamalasti sanoja oltu säästelty.
Pahistytön tyyliin ei kuulunut yleensä hymyily, mutta tuo poika sai sen ilmeen nousemaan hänen kasvoilleen. Tuo kuvasi häntä leffojen naapurintytöksi Lassien kanssa. Hymyillen Lena pyöritti päätään ja sulki nyt soittimensa ja nappasi napit korvistaan. Alexiksi esittäytynyt poika taisi ollakin ihan hyvää seuraa. Ainakin lupaavat jutut tuolla oli.

"No, mun sankarikoiran Lassie ei kyllä liiku mihinkään ilman että kuulee ruokakupin kolahduksen. Että siitä ei kamalasti leikkiseuraa saa." Keesipää virnisti ja näki mielessään karvattoman lemmikkikoiransa. Ei tuo ollut edes vanha vielä, mutta ei selvästikään pitänyt turhasta liikkumisesta. Kai tuo oli pikkuvanha otus tai helvetin viisas. Jätti typerät palloleikit ja temmellykset tyhmemmille koirille. Lena työnsi hieman penkiä taaksepäin ja suoristi nyt jalkansa pulpetille edessään.
"Selvennys; Ei ole suunnitelmaa. Isä lähti Nykiin ja mulla on kämppä hallussa koko viikonlopun." Tyttö kertoi rehellisesti toiselle. Eihän hänellä ollut mitään suunnitelmaa. Mitä sitä turhaan muuta väittämään. Tummaa kulmaa kohotettiin hieman ja silmät tapittivat Alex Hunttia.
"Mitäs jäpykkä ite meinas?"

"Kai sinä tiedät, että asunto tyhjänä tarkoittaa aina kotibileitä.", Alex virnuili ja sipaisi leukaansa, katsellen nyt punk-henkistä tyttöä mietteliäänkin näköisenä. Vastakysymykselle kohautettiin niin kulmia kuin olkiakin, katseen käydessä seinällä olevassa kellossa ja sitten sen palatessa Lenaan.
"En oikeastaan tiedä. Minulla ei ole myöskään mitään erikoisia suunnitelmia. Luultavammin lähden baariin tai kuokin joissakin kerman plastiikkien supersuurissa kotibileissä - mitä nyt satun keksimään.", vastattiin rehellisesti ja pahis aloitti hetkellisesti sen miettimisen, että miten viettäisi iltansa ja missä seurassa. Ehkä Alex löytäisi jonkun "mukavan" tytön, jonka voisi tuoda kotiin tai tekisi jotain yhtä Alex Huntmaista. Tuskin tämä kyseinen ilta tai loppupäivä olisi mitenkään erikoisempi kuin mikään muukaan päivä.
"Tietysti voisit tulla mukaani. Baarikierros, huh? Katsos olen varmasti erinomaisinta seuraa mitä voit löytää.", smaragdisilmä vakuutteli ja heitti yhden parhaimmista virneistään tytölle. Jos sillä tavalla joku ei lähtisi Alexin mukaan, niin silloin kyseisessä osapuolessa oli selvästi jotain vikaa - ainakin nuorukaisen omien sanojen mukaan. Kuka nyt voisi vastustaa ilkikurista katsetta ja leveää, hampaat paljastavaa pikkupoikavirnettä? Alex oli suloinen ja pikkupoikamainen omalla likaisella ja ehdottelevalla tavallaan.. Mikä kuulosti hyvin erikoiselta sekoitukselta, mutta totta tosiaan pahiksiin klikitetty sai sen näyttämään HYVÄLTÄ sekoitukselta.
Poika pomppasi alas pöydältä ja kuljetti sormensa lyhyiden, pystyssä olevien hiustensa lävitse.
"Tämä jälki-istunto on selvästi istuttu jo. Koska opettajakin on jossakin.. Kuka tänään olisi ollut edes valvomassa?", tuo puheli niitä näitä ja kumartui pöydän puoleen vielä kerran, selaillen päättäväisesti papereita ennen kuin löysi listan jonka mukaan sijaisopettaja Shirley Evangeline olisi joutunut vahtimaan istujia. Missähän naikkonen oli? Varmaan vehtaamassa jossain komerossa, mikä ajatuksena ei ollut ollenkaan paha. Alex virnisti ja lipaisi huuliaan, asetellen paperit suunnilleen takaisin paikoilleen ja kääntyen uudestaan Lenan puoleen.
"Joten - jäätkö tänne vai haluatko nähdä Impalani? Hän on upea.", silmää iskettiin ja kulma kohosi kysyvään sävyyn.

Lena naurahti kevyesti, kun Alex huomautti tyhjän asunnon tarkoittavan kotibileitä. Niin se kai yleensä oli. Ainakin teinien maailmassa.
"Mulla ei oo pahemmin omanikäsiä kavereita ja ne kenen kanssa hengaan, ei välitä salasista kotibileistä pahemmin." Keesipää naureksi ja kallisti hieman päätään, kun toinen kertoi ettei suunnitelmia juuri ollut. Hienoa. Lena ei siis ollut maailman ainoa, kenellä ei ollut perjantai iltana suunnitelmaa. Kotibileet tosin voisi kuulostaa ihan kivalta, mutta...No, kuka sellaisia oikeasti harrasti? Sitten Alex kuitenkin ehdotti baariseuraa ja kehui vielä hyväksi seuraksi itseään.
"Mä en harrasta baareissa käymistä. En oo käyny vielä kertaakaan missään täällä asuessani." keesipää virnisti ja nousi sitten venytellen seisomaan, kun poika ilmoitti mielipiteensä siitä, että jälki-istunto olisi ohi. Se oli totta. Turhaa he istuisivat luokassa jos kukaan ei selvästikään akoisi tulla edes vahtimaan heitä. Taskuja kaiveltiin ja rööki tökättiin huulten väliin. Sitä ei kuitenkaan vielä sytytetty.

Lena suoristi hieman housujaan ja nosti sitten katseensa poikaan. Tuo puhui Impalasta ja leveä hymy levisi tytön kasvoille.
"Sulla on Impala? Ja kysytkin vielä tahdonko nähdä sen." Tyttö hymyili ja katsoi poikaa tarkemmin. Laukku naukittiin maasta ja zippoa pyöriteltiin sormien välissä.
"Iskällä on 57 vuoden Cadillac, mut säästää just rahaa ostaaksen Impalan." Lena selitti ja vilkaisi ikkunasta ulos. Sää ei ollut kamala. Keesiä sipaistiin vielä hieman ja stten luokanovea kohti asteltiin. pahis naurahti itsekseen.
"Haluanko nähä impalan...vittu mut on kasvatettu Psychobillypiireissä..." Tuo mutisi itsekseen hymyillen.
"Mennään jo."