Ask the angels who they're calling

Rare ja Elijahia ootellaan =)

Oli kieltämättä ihme, että Lena oli saanut ottaa isänsä auton alleen. Ei hänellä oikeastaan ollut edes minkäänlaista suuntaa minne mennä, mutta pitkästä aikaa auton ajaminen tuntui hyvältä. Varsinkin kun auto sattui olemaan vanha kunnon Impala. Kunnin fiilistelyyn olisi tietenkin voinut ajankohdaksi valita päivän. Nyt kun sattui olemaan lauantai yö. Tai ilta enemmänkin Lenalle. Kello näytti puolta kahtatoista. Hänelle yö alkoi vasta puolenyön jälkeen. Tanskalaisen punkbändin musiikki soi kasettisoittimesta, kun Lena ajoi katua pitkin. Oikeastaan hänellä ei ollut edes hajua missä päin oli. Kyllä kylttejä pitkin johonkin tuttuun paikkaan aina päätyisi. Se olisi varmaa.

Lena ei ollut jaksanut pahemmin panostaa pukeutumiseensa sinä iltana. Koti ilta kun oli ollut suunnitteilla. Keesikään ei ollut pystyssä, vaan musta, yli-iso pipo oli tungettu vain päähän. Vähän kajalia sotkittu silmiin ja se siitä. Paita oli avoin ja lisäksi napamallia. Jalasta löytyi riekaleiset farkut. Ei täysin perustyyli koulussa anarkistipunkkarina tunnetulle tytölle, mutta eipä sillä väliä ollut. Ihmiset saisivat ajatella mitä tahtoivat. Omat olivat ongelmat. Kenkiä ei oltu edes vaivauduttu ottamaan mukaan. Korot jalassa oli todella nihkeä ajaa.

Tyttö kääntyi kadulle ja hiljensi kilttinä rajoitusten mukaan vauhdin neljäänkymmeneen. Ei hän kuitenkaan sakkoja tahtonut saada. Omaa rahaa kun ei juuri tienattu ja ei olisi reilua kertoa isälle ylinopeussakoista, kun ensimmäistä kertaa Amerikassa saatiin auto lainaan.

// Minä tulen (: Tai siis me!
vaatetus

Elijah oli tulossa veljensä luota, joka asui keskustassa hulppeassa poikamiesboksissa. Vaikka Elijah oli vallannut kotitalonsa alakerran itselleen, haaveiltiin omasta asunnosta, josta joka nurkka kuului hänelle. Muutamaa kaljaa lukuunottamatta poika oli selvä, vaikka lauantai-ilta kyseessä olikin. Hän oli siitä ihan hyvillään, koska muutamat edelliset viikonloput olivat toistaneet samaa kaavaa. Samanlaiseen menoon kyllästyttiin nopeasti. Elijah kaipasi jotain muuta, jotain uutta, muttei tiennyt mitä.

Rikas poika olisi saanut auton alleen helposti, mutta oli nykyisin alkanut kävellä melkeinpä joka paikkaan. Siihenkin liittyi pieni kyllästyminen. Kaupunki ei ollut yölläkään rauhallinen, mistä pidettiin. Poika katsoi ohi ajavia takseja, busseja ja muita autoja. Ei ollut siis hiljaista. Mikään ei ollut paikoillaan, paitsi katulamput, joista melkein joka toisesta oli palanut lamppu. Se loi lisää pimeyttä kadulle, ja Elijahista tuntui, että oli melkein näkymätön melko tummissa vaatteissaan.

Nahkatakkiin sonnustautunut mietti vielä määränpäätänsä. Oli monia vaihtoehtoja, kunhan vain olisi jaksanut valita. Siihen asti kuljettiin vain eteenpäin, pitkin katuja jotka tiedettiin ja katuja joita ei tiedetty. Omista ajatuksista ulos pojan veti ääni. Se oli kovin tähän astisista. Pitkän kadun päästä paloauton nähtiin tulevan. Hetkessä se oli ohittanut Elijahin, tämän katsoessa perään. Ihan kuin kauempana mustaa taivasta vasten olisi näkynyt savua ja liekeistä johtuvaa hehkua. Rikkaan pennun tutkaili edelleen auton menosuuntaan ja mietti mitäköhän oli tapahtunut, enemmän kiinnostuneena kuin huolestuneena. Samalla päätettiin vaihtaa toiselle puolelle katua. Tosin paikassa, jossa ei ollut suojatietä lähettyvilläkään.

Lena piti katseen tiessä aina ajaessaan. Ainakin yleensä. Ei hänen keskittymisensä ollut sen sorttinen, joka herpaantui helposti. Nyt niin kuitenkin pääsi käymään. Ensin takaa kuului sireenien äänia ja peilistä nähtiin paloauton tulevan takaa. Kohteliaana sille annettiin hieman tietä. Punainen vekotin painoi ohi ja kun tausta peiliä vilkaistiin uudelleen toisten autojen varalta ja katse heitettiin takaisin eteen... Joutui tyttö iskemään jarrut täysillä pohjaan. Pieni tumahdus kuului. Oli hän kerennyt nähdä jonkun pojan siinä edessä! Mutta ehkä sadaosasekunnin liian myöhään. Ei hän kovaa tuota ollut kyllä tuupannut. Ei ollenkaan, sillä jarrut olivat pelanneet, mutta kyllä sekin oli vitun paha juttu!

Auto sammutettiin samantien ja turvavyö avattiin. Näppärästi oven yli hypättiin ja auton eteen juostiin. Ei hän alle kävellyttä edes vilkaissut, vaan kyykistyi auton eteen. Kättä kuljetettiin puskuria pitkin ja naarmuja etsittiin.
"Vittu jos tuli jotain niin..." Tyttö mutisi Tanskaksi itsekseen kulmiaan kurtistellen. Nyt jos autossa olisi yhtään mitään jälkeä, saisi hän unohtaa auton lainaamisen koko loppu elämän ajaksi! Se siitä. End of story. Puskurissa ei kuitenkaan näkynyt mitään. Luojan kiitos, joten vasta nyt tyttö nousi ympäri ja asetti pipon paremmin päähänsä. Ilmaa vedettiin keuhkot täyteen. Nyt jos tämä tyyppi haastaisi hänet oikeuteen...Helpompi olisi ajaa yli pari kertaa uudelleen ja syödä ruumis!

Elijah oli melkein nähnyt koko 18 vuoden pituisen elämänsä vilahtavan silmiensä edessä kaatuessaan. Poika oli kuitenkin elossa ja ihmetteli, mitä hitto häneen oli oikein osunut. Kaikki oli tapahtunut nopeasti. Hetkessä hän oli ollut pystyssä ja nyt hän oli maassa. Poika makasi kyljellään ja tajusi pian tuijottavansa syytä makoiluun likaisessa maassa, autoa ja sen omistajaa. Autoa ajanut, kuten oletettiin, ei näyttänyt vilkaisevan häneen. Juuri niin kuin hän olisi naamioitunut hämärään. Kun tyyppi tutkaili autoaan, poika tutkaili itseään. Elijah ei omasta mielestä ei ollut päätään lyönyt asfalttiin, mutta se tarkastettiin verivanojen varalta. Kämmenissä näytti olevan naarmuja ja toinen polvi tuntui hieman aralta. "Sua ei näköjään paljon kiinnosta miten mun kävi, vaikka sä meinasit melkein tappaa mut", sanat tulivat normaalisti suusta, mutta olo oli kuitenkin sekainen. "Mut näköjään et onnistunut."

Elijah ei ollut iloinen osallisuudestaan pieneen yhteentörmäykseen, vaikka mitään pahaa ei näyttänyt olleen tapahtuneen. "Mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa kun ei osata edes autoa ajaa." Rikas pentu nousi istumaan hieman vaivalloisesti, kämmentään paremmin tarkastellen. Paineleminen kyseisestä kohdasta ei ollut hyvä juttu, se nimittäin tuntui. Poika meinasi alkaa puhua liikennesäännöistä, etenkin siitä että tienylittäjiin pitäisi kohdistaa huomiota suojatien kohdalla. Elijah huomasi ympärille tutkaillessaan, ettei siitä kohdalla ollut mitään suojatietä. Ei lähelläkään. Tajutessaan sen, poika kiukustui enemmän. Hän olisi paljon enemmin laittanut syyn toisen niskoille kun omalleen. Ei sillä, että toinen olisi ollut täysin syytön. Elijah huomasi tyypin olevan tyttö kun katsoi hieman tarkemmin. Muittei mikään tavallisen näköinen. Oli Elijah muita tuon tyylisiä nähnyt, joista tuli mieleen ihme katujengit, mutta eivät he olleet niitä, joiden seurassa vietettiin aikaa. Päinvastoin. Eli vilkaisi autoa ja sitten tyttöä. "Nyt kun painan mieleen ton rekkarin, niin taidat jäädä valitettavasti kiinni ton auton varastamisesta", sanottiin, edelleen maassa istuen. Tietysti oltiin varmoja, ettei tyttö, joka näytti rikkaan pennun silmiin melko hämärältä, itse voisi omistaa tuollaista autoa.

Lena kosketti kevyesti auton konepeltiä ja kuuli pojan äänen, muttei kääntynyt tuon suuntaan vieläkään.
"Joo, paitsi että ajattelen omaa henkeäni ja auto on oleellisempi sen kannalta kuin sinä." Punkkari huomautti sarkastisena ja nousi nyt kunnolla takaisin seisomaan. Autoon ei ollut tullut mitään. Luojan kiitos. Vasta nyt hän kääntyi katsomaan henkilöä. Kädet vietiin lanteille ja paino valui vain toiselle jalalle. Hän katsoi tuota sarkastisena. Antoi toisen puhua ja katsoi vain virnuillen toista ivallisena.
"Ai että heti jos ei näytä posliininukelta niin neidin on pakko olla varastanut auto? Aika kliseinen tapa-ajatella." Lena huomautti viimein ja istahti kevyesti autonsa konepellille. Rehellisesti sanottuna poika ei ollut mistään kulmasta katsottuna tutun näköinen. Pikainen katse luotiin ympäristöön ja kevyt naurahdus karkasi tytön huulilta.
"Ja herra arvostelee siinä hyvinkin ammattimaisesti, muttei itse osaa käyttää suojatietä? Kai sinä tajuat, että jäät itse häviölle tässä taistossa? Minä olisin ollut kusessa, jos olisit ollut suojatiellä, mutta minä olisinkin huomannut suojatien."

Oli todella onni ettei pojalle ollut sattunut mitään pahempaa. Olisi ollut ikävä joutua maksamaan kaikkia maailman korvauksia vain oman huolimattomuuden takia. Kaikenlisäksi toinen saattoi hyvinkin olla samassa koulussa. Aston Highin juuret ylettyivät joka paikkaan. Ainakin sen hän oli saanut huomata.
"Mun kuuluu kai kysyä ootko kunnossa tai koskeeko johonkin, mut koska en oo varma haluunko ees tietää, niin enpä taida kysyä. Voin kyl viskata sut ensiapuun jos tahot."

”Onko sulla joku symbioosi ton auton kanssa? Kun autoon sattuu niin suhun sattuu?” Elijah kysyi heittäen ilmoille hullun idean ja yritti ymmärtää miten auto liittyi tytön henkeen. Vastauksesta päätellen kyse ei ollut autovarkaudesta. ”No se nyt tuli ensimmäisenä mieleen.” Ehkä hän tosiaan olikin yksi iso klisee. Hän oli kuullut tuon sanan ennenkin liitettynä itseensä. Elijah oli tottunut käyttäytymään tavalla, jonka juuret oli istutettu häneen jo kauan sitten. Tietyt asiat, kuten seura, oli vain ruokkinut asennetta ja vahvistanut sitä. Valitettavasti tästä harhaluuloisesta oletuksesta ei pahoillaan enempää oltu. ”No, sehän on sit parempi et se on sun auto, niin saadaan ainakin korvaukset helposti.” Poika ei tosin vielä tiennyt mistä syystä hän olisi korvauksia toiselta nyhtämässä.

”Me ei voida tietää olisitko sä huomannut suojatietä, mut ihan sama.” Elijah nousi seisomaan. Elämänsä kunnossa hän ei ollut, mutta raajat liikkuivat kuten ennenkin. Kyllä hän tytön voisi silti laittaa maksamaan. Ihan huvin vuoksi vaikka. Poika katseli toisen autoa, johon hän oli saanut jo kosketuspintaa. Kuten hän oli aikaisemmin todennut, oli auto eri luokkaa kuin tyttö. Hänelle kulkupeli olisi sopinut paljon paremmin. ”Mä voin hienosti”, vaaleahiuksinen vakuutettiin hymyillen ei-kysymykseen. Hän oli nostamassa käsiään, mutta se keskeytyi pojan voihkaisuun pidellen olkapäätään. ”Saatana”, poika valitti ja yritti liikettä uudestaan. Eipä noussut ilman kamalaa kipua. Rikkaalla pennulla oli erittäin alhainen kipukynnys, mistä ei oltu ollenkaan mielissään. ”Jos mun kädessä on jotain niin, se on sun syy”, sanottiin, ”kaikki uskoo tulevan pormestarin poikaa ennemmin kun sua.” Hän voisi ihan hyvin muuttaa tapahtuneiden kulkua, etenkin sen osan, jossa suojatietä ei ollutkaan. ”Sun on varmaan parasta viedä mut sinne lääkäriin.” Poika ei odottanut vastausta vaan siirtyi autoon. ”Tiiäthän sä missäse on?”

Lena kohotti kysyvänä kulmaansa, kun jätkä puhui jotain symbioosista auton kanssa. Ajatus oli hauska, mutta ei toimiva. Jos auto menisi tuusanpaskaksi, niin saattaisi se toiseen osapuoleenkin kirpaista.
"Ei nyt aivan, mutta auto on faijan." Tyttö tarkensi, mutta irvisti, kun tyyppi sitten älähtikin tuskaisena yrittäessään nostaa kättään. Tuhahtaen Lena nousi konepelliltä.
"Onko olkapää muualla kun pitäs? Mä osaan vetästä sen paikoilleen, ennen kun tekee suurempaakin tuhoo." Hän huomautti ja peitti yllätyksensä. Tämä nulikkako oli pormestarin poika? Ei helvetti tällaista ei käynyt kuin hänelle…

Lääkäriin toisen olisi päästävä ja olkia kohotettiin, kun tuo kysyi tiesikö hän paikkaa.
"Sä et taida paljoa lääkäreissä käydä? Tommosella porvarila on varmaan ihan oma perhelääkäri, jolla aina käyt. Mä tiedän missä mun lähin ensiapu on, mutta sun hieno hipiäsi tuskin kestää sitä."