Calling hysteria

Cody asteli hämärässä katua pitkin. Oli hänelläkin ollut loistava ajoitus jättää avaimet kotiin! Miten hän nyt pääsisi sisälle, kun isoveli oli Los Angelesissä ystävänsä luona ja vanhemmat rentoutumislomalla Miamissa. Ei heidän talossaan kenelläkään vara-avaimiakaan ollut. Ei ainakaan nörttipojan mielestä. Kännykästäkin oli juuri sopivasti loppunut akku eikä rahaa taskuissa ollut yhtään jäljellä, jotta yhteyttä olisi voitu kehenkään ottaa puhelinkopin kautta. Cody oli lähtenyt jo aikaisin illasta sarjiskahvilaan lukemaan uusia sarjakuvia, mutta aika olikin kulunut nopeammin mitä olisi uskonut. Nyt kello näytti puolta 11 ja kahvila oli juuri mennyt kiinni.

Poika nosti hieman löysähköjä vaaleata farkkujaan ylöspäin ja vei kätensä syvälle mustanhupparinsa taskuihin. Onneksi hänellä oli sentään rakas ylisuuri musta pipo päässä. Muuten olo olisi ollut aivan liian orpo tähän tilanteeseen. Cody käänsi askeleensa puistoon, jossa kulki valaistu asfaltoitu kävelytie. Tietyn välimatkan välein tien varressa oli puisia puistonpenkkejä. Muutamilla vaikutti istuvan väkeä, mutta keneltä hän muka uskaltaisi kysyä puhelinta lainaan? Joku voisi vaikka hyökätä kimppuun ja puukottaa hänet hengiltä.

Kukas muukaan siihen aikaan lysi ulkona, kuin ivan. Hän oli aivan omassa elementissään siihen kellon aikaan, pimeällä kukaan ei koskaan nähnyt mitä hän teki joten se oli aikaa milloin poika kirjaimellisesti teki mitä mieli. Tänään hän ei kuitenkaan ollut sillä tuulella että olisi halunnut aiheuttaa aivan kamalaa kaaosta, ainakaan vielä vaan hän oli asettautunut puistoon etsimään katseellaan jotain söpöjä enemmän tai vähemmän huppelissa olevia nuoria tyttöjä tai jotain säälittävää nuoriso jengiä joka leikki muka niin isoa ryyppäämällä keskellä puistoa.

Harmikseen japsin silmiin ei kuitenkaan osunut yhtäkään jompaan kumpaan kastiin kuuluvaa, vaan illan viimeiset rollaattori mummot kulkivat puiston poikki ja jotain hänen ikäisiään koviksi roikkui missä sattui. Japsi kulki kädet keveästi taskuun tungettuina pitkin katua katsellen ympärilleen, hiukset oli vedetty kaikki pois naamalta ja tuo oli pukeutunut lähes kokonaan mustaan niin ettei varmasti ollut kovin kiltin näköinen poika, mutta kasvoilla roikkui Ikulle tuttu kiero virne. Nopeasti japsia kuitenkin alkoi kypsyttää seuran puuttuminen ja tuo istuutui lähimmälle puiston penkille mikä vastaan tuli, siinä istunut n. 50 paikkeilla oleva nainen koiran kanssa lähti nopeasti pakoon Ivanin tultua siihen ja poika mutristi harmistuneena alahuultaan. Tuo oli kyllästynyt kuivaan menoon kotona ja tuo oli livistänyt pihalle paremman tekemisen puutteessa.

Pian pojan tummiin silmiin iski joku aivan epätavallisen säälittävä näky, tietä pitkin kulki joku hivenen kyyryssä oleva pieni hahmo, tuo oli aivan selvästi poika ja näytti totaallisesti eksyneeltä. Hymy nousi tuon huulille edellistä huvittuneempana ja ivallisena tuon kohottaessa asentoaan penkillä ja heilauttaen hiuksiaan hivenen rentouttavampaan asentoon ettei hän aivan rakkarilta näyttäisi.
"hei sä jätkä siellä ! sä pieni ! ootko sä ihan hukassa ?" tuo huudahti lähestyvälle hahmolle nousten pystyyn penkistä kuin tuli perseen alla ja ilmestyi nopeasti pienen nörtin eteen.
"eiks sun laisten pitäs olla jo kotona nukkumassa ?" tuo huolehti katsoen poikaa hivenen alaviistoon.

Cody seisahtui siihen paikkaan, kun joku huusi. Olisihan huutaja voinut tarkoittaa ketä tahansa, mutta yleensä kun puhuttiin pienestä, sillä viitattiin häneen. Eihän poika mikään lyhyt ollut, mutta sen verran laiha, että useat uskoivat ettei Cody omistanut edes varjoa. Katse nostettiin maasta ja pipoa nostettiin hieman ylöspäin. Pois valumasta vahingossakaan silmien eteen. Kulmaa kohotettiin hieman, kun puhuja olikin nopeasti hänen edessään ja kysyi eikö hänenlaisten pitäisi olla jo nukkumassa. Cody näytti varmasti silmiin pistävän säikähtäneeltä suurine ruskeine silmineen.
"En minä hukassa ole. Ongelmissa ehkä enemmänkin." Poika vastasi sitten rehellisesti kysymyksiin. Mitä toinen hänestä halusi? Nyt hänellä ei sitten ollut edes sitä pientä hiuslakkapulloa mukana, mitä isoveli vaati hänen kantavan mukana aina jos Cody oli hämärällä liikenteessä. Tuo mukaan pikkuveli oli niin raiskattavan näköinen monien mielestä, että jokin turvallisuuden suoja pitäisi olla.
"Enkä minä kyllä yleensäkään ole tähän aikaan nukkumassa. Vaikka en ole ihan varma mitä tarkoitit minunlaisella." Brunette poika huomautti perään vielä hieman uhkarohkeana.

Omia pipon alta pilkottavia ruskeita hiuksia räpellettiin hieman. Hänet pysäyttänyt poika näytti japanilaiselta. Söpö tuo oli, mutta tilanne vaikutti nörttipojan silmiin uhkaavalta. Ehkä hän vain kuvitteli, mutta... Koskaan ei voinut olla liian varuillaan. Ei koskaan.

Ivan katsoi toista hyvin tarkastelevasti, toinen näytti ihan emolta, tai ainakin se oli ensimmäinen mielikuva mikä tuli japsille mieleen ja kun toisen silmät paljastui pipon ja hiuksien alta Iku myönsi itselleen hivenen jopa yllättyvän. Toisen piirteet viittasivat vähän aasialaiseen alkuperään mutta ei kuitenkaan, ei toinen japanista kyllä ollut.
"vai on pikkuinen ongelmissa, jahtaako joku ilkeä bedari setä vai poliiseja ko pakenet?" Ivan virnisti ja vaikuttaa mahdollisimman vähän uhkaavalta, vaikka hänen mielessään oli yhtäkkiä käynytkin kaapata toinen kainaloonsa ja kantaa lähimmän puun taakse nähtyään toisen kauniit kasvot.

"sinunlaisellasi tarkoitin tuollaista pientä ja raiskattavan näköistä otusta, mutta veikkaan uudestaan ja sinunlaisesti pitäisi varmaan olla koneella datailemassa tähään aikaan?" tuo heitti läpällä ja katsoi toista, eihän heillä ollut kuin muutama senttiä pituus eroa mutta toinen näytti niin heiveröiseltä Ivanin silmään ettei silllä nyt ollut niin väliä, tuon kaivaessa tupakan huuliensa väliin ja sytyttäen sen sitten sytkärillä.
"poltat sä napero ?" tuo kysyi ja ojensi avonaista tupakkiaskia kohti Codyä tarkastellen tuota katseellaan seisten yhä tuon edessä estäen tuon matkan.
"mikäs sun nimi on ? mä oon Ivan Nakane, mut sano vaan Ivan tai mikä vaa" Tuo virnisteli ja poltteli sauhuja tupakistaan

Cody oli avaamassa suutaan kertoakseen ettei paennut mitään, mutta toisen kuvaus hänenlaisestaan sai hyvin pienen hymyn kohoamaan pojan kasvoille.
"Kuulostat ihan veljeltäni..." Tuo mutisi sitten hiljaa laskien hetkeksi katseensa maahan. Pian se kuitenkin nostettiin ylös. Takaisin toiseen ja tuon silmiin.
"Itse asiassa en viihdy tietokoneen ääressä." Cody huomautti, vaikka se pikkuseikka olikin. Jostain syystä hän ei halunnut, että toinen piti häntä dataavananörttinä. Olihan hän koulussa useiden mielestä nörtti...Mutta kutsuttiinhan häntä Androgyyniksikin. Ei se silti tarkoittanut sitä että sellainen hän oikeasti oli.

Vieras tarjosi tupakkaa ja varovasti aliravitut sormet nappasivat yhden tupakan askista. Hitaasti se asetettiin huulille. Ei Cody ollut kauaa edes tupakoinut, mutta... No, kai kiusaaminen oli jotenkin hänet siihenkin ajanut. Ja tupakkaa nyt oli liiankin helppo saada. Nikotiini tuntuikin niin hyvältä kehossa. Puutos taas ei. Omaa sytkäriä poika ei kuitenkaan omistanut ja odottelikin nyt tarjoaisiko toinen myös tulta.
"Ivan..." Nappisilmä toisti ja katsoi hieman ohi toiseen. Toisen nimi kuulosti etäisesti tutulta. Ehkä toinen kävi hänen kanssaan samaa koulua.
"Minun nimeni on Cody. Ei minua kukaan siksi kutsu, mutta se on oikea nimeni." Nörttipoika totesi sitten ja uskaltautui hieman jopa hymyilemään toiselle. Ehkä toisen suunnitelmana ei ollut raiskata häntä tähän paikkaan. Vaikkakin toinen oli kyllä todella hyvännäköinen. Kuinka usein tällaisiin tapauksiin törmäsi sattumalta kadulla.
"Minä unohdin avaimeni kotiin ja siellä ei ole ketään tänä yönä. Lisäksi kännykästäni on akku tyhjä. Siksi minä varmasti näytin hieman...No, orvolta."

Ivan kurtisti kummastuneena kulmiaan
"et viihdy koneen ääressä, nykyajan kakarat, minä mukaan lukien roikkuu aina koneella" Japsi naureskeli ja katsahti ympärilleen, puistossa oli hassun hiljaista siihen verrattuna millaisissa mestoissa japsi yleensä vietti aikaansa. Tuolla kesti hetki huomata miten orvolta toisen tupakka näytti tuon suussa ja hän tajusi ettei toisella ollut yksinkertaisesti mitään mukanaan, edes tulta.
"voi että... ollaanpas sitä nyt avuttomia" Iku huokaisi ja sytytti omin avuin toisen suussa olevan tupakan upottaen sitten sytkärin takaisin taskuunsa.

"käydäänkö me samaa koulua ?" ivan kysyi huomatessaan toisen tapittavan katseen, miksi toisen piti toistella hänen nimeään, oliko se kuuro vai eikö se muuten tajunnut ekalla kerralla. Ivan ei kuitenkaan viitsinyt mainita epäkohteliaisuuksia ääneen toisen söpöjen kasvojen edessä ja tyytyi vain virnistämään tuolle.
"vai Cody, pikkuinen sä mulle olet" tuo virnisti uudestaan ja pukkasi toista kevyesti nyrkillään olkapäähän, varovasti kuitenkin. Hän ei taaskaan ollut hakkaus tuulella, mutta toisen ulkonäkö sai pojan tuntemaan jonkinlaista varausta siitä huolimatta.
"katsos katsos, hymy.. en mä sua hakkaa" Tuo naurahti huomatessaan toisen hymyilevän hänelle. Kuullessaan toisen tarinan iltaisesta tapahtumistaan Ivanin teki mieli nauraa, kenellekään ei käy ikinä noin huonosti, mahtoi tällä Codyllä olla huono päivä tänään.
"ei sillä et mullakaan pahemmin rahaa ois, mut mulla on kännykkä ja talo jossa voi olla yötä jos mikään kiinnostaa niin avaa suusi pikkuinen" Ivan virnisteli tunkiessaan toisen käden takin taskuunsa ja poltellen toisella tupakansa loppuja. Siinä paikallaan seisominen alkoi puuduttaa jalkoja.

Poika sai tulta tupakkaansa ja imi siitä samantien pitkät ja nautinnolliset sauhut. Ivan kertoi että kutsuisi häntä pikkuiseksi. Se kelpasi Codylle paremmin kuin hyvin. Mielummin pikkuinen, kuin mikään niistä haukkumanimistä mitä hän koulussa sai päivät pitkät kuulla.
"Saatamme käydä. Ainakin nimesi on tuttu. Minä käyn Aston Hightä." Poika nyökkäili sitten ja hymyili hieman leveämmin, kun japanilainen huomautti hänen hymystään. Ehkä tämä Ivan ei ollutkaan nin pelottava tapaus. Vaikka Cody ei muistanutkaan mihin toinen oli klikitetty koulussa. Klikit olivat muutenkin kyllä hyvin turhia.

Suureksi yllätykseksi nörtille, uusi tuttavuus alkoi tarjoamaan hänelle kännykkää ja jopa yöpaikkaakin. Hetken Cody vain tuijotti toista ihmeissään, kunnes tajusi imeä tupakkaansa lisää. Poika naurahti pienesti.
"Veljeni on kyllä minulle sanonut;Ettei kenenkään mukaa saa lähteä, vaikka kuinka hyvännäköinen kysyjä olisikin." Poika huomautti ja puhalsi sitten savua ulos nenänsä kautta. Pienesti poika vilkuili ympärilleen. Ei hän todellakaan uloskaan voisi jäädä.
"Mutta ainakin puhelinta minä voisin lainata. Jos jollakin olisi jossain vaikka vara-avaimet meille...Tai salainen rahakirstu haudattuna lähettyville." Poika naurahti imaisten vielä parit imut tupakastaan, ennen kuin tiputti sen maahan ja talloi sen tennarinkärellään.

Japsi vilkuili ympärilleen ja oli jo lähdössä liikkeelle kun toinen kertoi käyvänsä samaa koulua japsin kanssa, toisaalta se ei ollut kovin iso yllätys ja toinen oli kuullostanut tutulta.
"astonia, minä myös.. samassa koulussa siis ollaan" tuo totesi ja katseli toista varpaista päähän asti, hän ei saanut kunnon mielikuvaa toisesta vaikka kuinka yritti, mutta koulu oli muutenkin niin suuri ettei kaikkea voinut muistaa. Toisen klikistä ei ollut hajuakaan, joku tavis tai emo tai joku sen täytyi olla koska rikkaat pennut eivät kuuna päivänä käyttäytyisi tuolla lailla. Ivan virnisti toisen kertoessa isoveljensä varoitteluista, turhia nuo tuommoiset. Ainahan kaikki epämääräiset ahdistelijat pystyi hakkamaan. Cody oli kyllä sen näköinen ettei tuolla riittänyt pokkaa hakata ketään, Ivan oli toista maata.
"kehuitko juuri mua hyvännäköiseksi" Iku huomautti naureskellen ja hän todellakin nautti saadessaan toisen hymyilemään myöskin paljon leveämmin, hän oli todellakin itsetyytyväinen, kaikki tuntui olevan aina niin helppoa, varsinkin tuollaisten syötävän hyvännäköisten pikkuemojen pyörittäminen sormen ympärille.

Toinen tuntui vähän epäröivän kuitenkin yöksi tulemista, mutta muuten toinen tuntui luottavan jo Ivaniin melko hyvin, toiselle kelpasi siis puhelimen lainaus ja Ivan myöntyi siihen.
"soittele vaan, mä en kyl takaa sit et jos lasku tulee liian suureksi niin oon perimässä sit velkoja sun oven takana" tuo virnisti kaivaessaan armaan puhelimensa taskustaan ja nakaten sen sitten toisen kouraan.
"toivottavasti sä nyt edes muistat jonkun numeron että voit soittaa, sulla nimittäin näyttäis unohtuvan kaikki" Ivan virnisteli, eikä tarkoittanut sitä tahallaan pahalla, se vain oli osa ivanin luonnetta vähän naljailla muille, huomaamattakin ehkä loukkaavasti.
"lähdetääks liikkuu jonnekki suuntaan pikkunen, jalat puutuu" Ivan narisi sitten ja tumppasi itsekin tupakkinsa lähtien jo liikkumaan eteenpäin.

"Kehuin. Mutta etköhän sinä tiedä sen asian ihan itsekin." Poika huomautti vinosti hymyillen. Oli hän edelleen varuillaan, mutta... Ei toinen hänelle mitään tekisi? Miksi tuo muuten noin kiltti olisi? Tai juuri siksi tuo oli kiltti. Pahat mielessä? Puheli napattiin toiselta ja läppä avattiin. Ivaniin tosin vilkaistiin vielä pienesti, ennen kuin numeroita alettiin painelemaan.
"En ole yleensä näin huonomuistinen. Minun kun piti palata kotiin ennen kuin kukaan lähtee mihinkään, mutta sitten aika menikin liian nopeasti minun makuuni." Poika selitteli ja painoi sitten puhelimen korvalleen. Eri asia sitten olikin, oliko tämä veljelle soittaminen niin kannattavaa. Toinen varmasti suuttuisi.

Poika lähti mitään sanomatta kävelemään eteenpäin, kun ivan huomautti jalkojen puutumisesta. Se oli kyllä totta. Tai no, Codyn kohdalla jalkoihin rupesi särkemään. Tosin niihin alkoi koskemaan jo liiallinen kävely. Ehkä lihasten hankkiminen ei olisi niin kamala asia. Muutaman tuuttauksen jälkeen hengästynyt pojan ääni vastasi langan toisessa päässä.
"Jaden tässä. Minulla on pieni ongelma. Unohdin avaimet kotiin ja porukatkin lähti jo. Mietin vain onko meillä jos-" Poika puheli, mutta joutui hiljenemään, kun veli oli alkanut puhumaan äkäisenä hänelle takaisin.
"Ei kun se oli ihan vahinko. Ai kenen? Erään Ivanin." Cody vastasi ja vilkaisi hieman japanilaista. Tuolle virnistettiin hieman nolostuneena. Isoveljen ääni kuului nimittäin jo läpi puhelimen. Sen verran lujaa tuo huusi;
"Kuka helvetin Ivan??! Sinä tiedät ettet saa liikkua missään yöllä! Sinulla ei ole mitään lihaksia millä puollustautua jos joku hulluperverssi päättääkin vetää sinua takaapäin. Mitäs sinä Jaden siinä vaiheessa teet?! Eikä meillä ole vara-avainta missään!?! Mitä helvettiä minä nyt sinun kanssasi teen?! Miksei sinulla voi olla ystäviä silloin kun niitä tarvittaisiin...Mitä minä nyt teen..." Tuo huusi puhelimeen, mutta äänenpaino ei niinkään ollut vihainen, enemmänkin huolehtiva. Cody huokaisi hieman itsekseen.
"Itse asiassa tämä Ivan tarjosi minulle juuri yöpaikkaa." Hän sanoi puhelimeen ja vilkaisi taas Ivania. Isoveli ei tosin tuntunut lämpenevän tällekään idealle.
"Ivan tarjoaa?!? Sinä et minkään sekopään kotiin lähde nukkumaan! Tiedä mihin sekin sinut raahaa ja mistä syystä. Kaikilla on aina taka-ajatuksia Jaden. Kaikilla!"
"Tuota...Hän kuulee tuon sinun huutamisesi..." Cody huomautti sitten nolona veljelleen ja tuo hiljeni hetkeksi.
"Hyvä on. Ei tämä nyt sinun syysi ole. Mutta et silti mene kenenkään Ivanin luo yöksi. Et todellakaan. Valvot jossain turvallisessa paikassa koko yön ja minä tulen huomenna sitten illasta kotiin. Minun pitää lopettaa, kun Jason käy ihan kuumana tossa vieressä jo, kun keskeytit aika ikävästi. Mutta muista Jaden. Et.Mene.perverssien.luokse.yöksi."

Ivan jäi odottamaan toista ja kuullessaan pojan isoveljen äänen puhelimen läpi, tuo alkoi käydä jo tarkkaavaiseksi, toisen puheet naurattivat häntä. Toisaalta isoveljellä oli syytä huolehtia ja olihan ivan aina pyörinyt epäilyttävissä piireissä. Tuon mielessä oli kyllä käynyt vetäistä toista takaapäin ja houkutti kyllä kieltämättä edelleen, mutta ei tuo raiskaisi tuota säälittävää pikkuista, sei pääsisi pian enää edes ylös. Ivan piti ajatukset päänsä sisässä ja hymyili vain hellyyttävästi Codylle nauraen jo ääneen tuon isoveljelle.

Toisaalta Ivan tiesi hyvinkin mistä oli kyse, Ikari oli hänelle aivan samallainen, aina mäkätti kun Ivan tuli päissään kotiin tai hakattuna, pimeistä kaupoistaan hän ei edes kertonut siskolleen, tuohan kävisi ihan ylikierroksilla sen jälkeen.
"kerro veljelles ettei sen tarvi huolehtia. Ikari on kuitenkin kotona ja jos se ei nuku niin se höösä kyllä sulle turvallisen nukkuma paikan vaikka meidän sohvalta jos ei luota muhun sen vertaa et antais sun nukkua mun huoneessa" Ivan virnisti ja katseli nyt puhelintaan johon toinen puhui, huuto oli hetkeksi loppunut mutta pian taas toisen isoveljen kieltävä ääni kuului sieltä läpi. Vai haukuttiin Ivania perversiksi, se oli ihan normaalia että jokaisella oli halunsa, mutta ei Ivan varsinaisesti ollut ahdistelija.. yleensä hän vain miellytti toisia niin kauan että ne tuli ahdistelemaan ihan itse.

"Cody pieni, oikeasti älä huoli mä oon turvallinen" tuo vakuutti, mutta puhui lähinnä toisen isoveljelle, vaikka uskoi ettei poika puhelimen toisessa päässä edes kuullut häntä. Tsk. Miten naurettavaa, ivanko pelottava...
"älä naurata" tuo huokaisi ja haroi hiuksiaan "mä lupaan etten koske suhun ellet sä itse sitä tahdo" tuo kuiskasi sitten ja jokin hyvin epäilyttävä virne käväisi japsin kasvoilla.

Codyä hävetti se tosiasia, että Ivan todella oli kuunnellut hänen veljensä räyhäämisen. Olihan se herttaista että toinen huolehti, mutta jälleen yhtä asiaa tuo ei ollut ottanut huomioon. Sitä uhmaa minkä tuollainen käytös sai pojassa syttymään. Kännykän läppä painettiin kiinni ja puhelinta oltiin ojentamassa toiselle, mutta Ivan kuiskasikin jotain mikä sai nörttipojan liikkeen pysähtymään.
"Ellen tahdo?" Cody toisti todella hiljaa toisen sanoja, kunnes ravisti pienesti päätään. Ajatus piti saada pois.
"Kiitos puhelimen lainasta." Tuo totesi sitten kohteliaana ja ojensi kännykän takaisin toiselle. Sitten pieni hiljaisuus laskeutui. Hetken sitä kesti ennen kuin vino hymy kohosi pipopään huulille.
"Asutko sinä kaukana täältä?"

Kyllä hän lähtisi toisen luo yöksi. Olihan tuo kaiken lisäksi kertonut että kotona olisi joku toinenkin henkilö. Ei hän yksin joutuisi toisen seuraan. Tosin oliko sekään lopulta niin paha asia? Kyllähän Cody pystyisi nauttimaan Ivanin kaltaisen pojan seurasta. Tai ainakin ulkonäöstä. Vaikka toisen pieni vihjailu olikin omituista. Se vaikutti seksuaaliselta, mutta kuka nyt häntä haluaisi seksuaalisessa mielessä? No, yksi oli vähän aikaa sitten halunnut, mutta nimenomaan vain siinä mielessä. Taasko hän menisi ihastumaan poikaan, joka tahtoi häneltä vain pesää? Cody tuhahti pienesti itsekseen. Ehkä pitäisi lopettaa ajatteleminen kokonaan.
"En minä voi koko yötä täristä yksikseni täällä. Ja jos sinä olet kaikkea mitä veljeni tuossa puhisi...sekopään voin sulattaa ja samoin pervoilun ja...tuota...No niin." Cody selitteli, mutta tajusi, että veikka oli puhunut myös takaapäin vetämisestä. Sitä ei nyt ehkä kannattaisi tässä mainita. Ruskeat silmät tapittivat nyt Ivania kevyt hymy huulillaan.
"Että mihin suuntaan. Vie mut kotiis."

Ivan nosti kätensä ilmaan kohauttaen olkiaan
"jos sä et tahdo niin... en mä sit voi sille mitään, ei lupaa, ei koske" Tuo virnisti ja katsoi toista laskiessaan kätensä ja napaten puhelimen takaisin taskuunsa.
"ole hyvä lainasta, tuskinpa tuosta laskua kului liikaa" Ivan naurahti sitten uudestaan ja antoi katseensa irrottautua pienemmästi pojasta tunkiessaan kädet hyvin taskuunsa ja lähtien sitten hiippailemaan hitaasti eteenpäin, kuunllen koko ajan tarkasti toisen puhetta. Toisen sanat saivat pojan hymyilemään jotenkin kierosti.
"aivan oikeassas olet lapsukainen, et sä voi yöksi mihinkään puistoon jäädä, sitä paitsi eti sun broidin tarvi edes tietää jos lähdet aamulla nopeasti meiltä ja painelet koti ovelle kökköttämään" japsi naureskeli ja katsoi olkansa yli että napero pysyi tahdissa mukana.

"ei tästä oo kovin pitkästi, muutama kilsa mut kyllä sä sinne jaksat mennä varmaan kahdella jalal, voin kantaa jos ei kestä" Ivan virnisti hivenen kiusoittelevasti toiselle. Poika hidasti tahtiaan niin että toinen pysyi hänen vauhdissaan mukana ja katseli toisen ruskeita silmiä.
".. sun silmät tuo mulle mieleen mun pikkubroidin" Ivan totesi aivan yhtäkkiä, hän harvoin puhui Ryotasta, oikeastaan ei koskaan mutta nyt kun hän katsoi toisen silmiä hän tosiaan muisti pikkuisen vauvan jonka silmät olivat olleet selvän ruskeat pienestä iästä huolimatta.. Se oli jotenkin jännä ajatus ja se sai Ivanin huulille leviämään hymyn
"no mutta napero, mihis klikkiin sut raukka on klikitetty? ei sillä että mua oikeasti kiinnostais mutta pitäähän sitä nyt ottaa selvää tapojen mukaisesti" Japsi totesi sitten siirtäessään tumman katseensa pois toisesta ja pyöritellen kielellään huulikoruaan huomaamattaan.

Cody ei tiennyt miten kommentoida pikkuveli huomautukseen, joten siihen ei sanottu mitään. Toisen vierellä kuljettiin vain eteenpäin rauhallisesti, kunnes Ivan kysyi mihin hänet oli koulussa klikitetty. Cody tuhahti pienesti.
"Ihan alimpaan mitä löytyy. Jos ois mahollista, niin kuulusin varmaan sellasiin ketkä ei ansaitse ees klikkiä." Poika huomautti ehkä hieman suruissaan. Ei hänestä nörttiklikissä mitään pahaa ollut. Hän oli ihan iloinen että pärjäsi koulussa, mutta se kiusaaminen. Cody oli kyllästynyt pelkäämiseen. Kädet tungettiin takaisin taskuihin missä ne alunperin olivat olleet. Hän antaisi mitä vain päästäkseen pois kiusattujen listalta. Ehkä hän pystyisi alkamaan syömäänkin normaalista. Ehkä joa Cody pystyisi joskus olemaan normaalinpainoinen, eikä pelkkä luuranko.

Poika sipaisi hieman hiuksiaan piponsa alle ja vilkaisi Ivania.
"Mut jos ei puhuttas siitä, jooko? Rupeaa vaan masentamaan kamalasti." Hän myönsi toiselle rehellisesti ja hymyili jälleen hieman. Ehkä tästä illasta ei tulisikaan mitään niin kamalaa. Tosin, ei Cody varmasti uskaltaisi nukkua toisen kanssa samassa sängyssä, mikäli se Ivanin suunnitelmana oli. Ehkä hän saisi alkoholia jostain. Joo, se saisi estot häviämään...Tai siis lähinnä pelot. Estot oli hyvä olla. Niistä oli hyötyä. Toi turvallisuutta. Cody vilkaisi pienesti japanilaiseen vierellään ja nielaisi. Miksi toisen piti olla noin syötävän näköinen?

//Just puhuttiin tänään...eilen Yukin kanssa, et mä voisin olla halukas tekemään ton pikkuveli Ryotan alice ninen Hiroton kuvilla ^^ En tiiä muistiko se mainita asiasta mitään >< //

Ivan vilkaisi ruipeloa vierellään kävellessään, vai alimpaan. Pahis ei itse oikein osannut laittaa mitään klikkiä alimpaan klikkiin, hänestä kermat oli automaattisesi alimpana vain sen takia koska suurin osa niistä oli säälittäviä kusipäitä, kirjaimellisesti. Jos niiltä olisi otettu rahat pois niin niistä ei olis ollu enään mihinkään joten Ivan ei kommentoinut toiselle mitään.
"okayzz ei puhuta, kielletty aihe" Ivan vannotti nostaen kätensä ilmaan sen merkkinä ettei asiasta enää puhuttaisi mitään.

Kaksikko saapui muutaman kulman jälkeen Ikarin ja Ivanin omalle tönölle jossa pojan bemari seistä nökötti pihassa, miksei se ollut tallissa niin ku sen kuuluui ? Ivan ei ollut aivan varma, ehkä sisko oli lainannut sitä johonkin, kuka tietää.
"perillä ollaan, onko jalat puhki ?" Ivan virnisti ja katsoi toista olkansa yli pysähtyessään pihaan kaivamaan avaimiaan " kannanko loppumatkan ?" tuo kysyi läpällään vaikka uskoi että toinen tahtoi ihan omin jaloin kävellä sisälle, sinänsä harmi toinen oli ihan hyvän näköinen eikä se laihuuskaan kovin paha miinus ollut.

Toinen ilmeisesti pääsi ihan omin avuin talolle asti ja saavuttuaan ovelle Ivan oli jo työntämässä avainta oveen kun painoi kädellään vahingossa oven kahvaa, se oli auki.
"hmph... huolimaton Ikari" tuo mutisi ja ohjasi vieraansa sisälle taloon tunkiessaan avaimet takaisin taskuunsa. Saatuaan oven kiinni ja lukkoon asti, tuo jätti kengät eteiseen ja osoitti kohti yläkertaan vieviä portaita edessään
"tuolta pääsee mun huoneeseen, voit nukkua toki mun vieressä, mutta on sulle jossain patjakin lattialle, vai sohvallako meinaat ?" Ivan ehdotteli toiselle monta eri vaihtoehtoa laittaessaan päällytakkinsa naulaan ja tullen lyhyemmän taakse laskien lempeästi kätensä toisen olkapäälle. Siskosta ei kuulunut yhtään mitään, joko tuo oli mennyt nukkumaan tai suihkuun.

Hieman orpona Cody seurasi Ivania sitten tuon kotiovelle.
"Kyllä minä vielä vähän matkaa jaksan." Japanilaiselle naurahdettiin sitten. Mahdollisimman hiljaa nörttipoika sitten asteli Ivanin perässä taloon sisään ja katseli ympärilleen. Tennarit potkittiin kepeästi jaloista ja pieni värähdys kulki pitkin kehoa, kun toisen käsi tunettiin olalla. Cody käännähti ympäri ja katsoi ruskeilla silmillään toiseen. Itse asiassa nyt he seisoivat aika lähekkäin. Ehkä kääntyminen ei ollutkaan ollut niin hyvä idea. Ei poika kuitenkaan mihinkään pakittanut.
"Voin nukkua sinun vieressäsi." Hän vastasi sitten ja hymyili hieman. Kyllä Cody oikeasti niin tahtoi. Ei kyse ollut vain uhmasta isoveljeä vastaan. Titenkin hän voisi aina söpönpojan vieressä nukkua.

Musta pipo napattiin vasta nyt päästä ja suorat ruskeat hiukset valahtivat välittömästi silmille ja niitä siirreltiinkin hetki siististi sivuille. Törmäisiköhän hän nyt johonkuhun perheen jäseneen? Se olisi noloa. Sellaiseen Cody ei ollut yhtään varautunut.
"Mennäänkö sinun huoneeseen?"

Ivan hymähti hiljaa ja siirsi katseensa kohti nuorempaa toisen kääntyessä kohti Ikua, he seisoivat nyt niin lähekkäin että Ivanin olisi tarvinnut vain vähän kumartua ja hänen huulensa olisivat voineet koskettaa toisen huulia. Pienemmän keho tuntui lämpimältä poikaa vasten ja tuon sormet silittelivät rytmikkäästi Codyn olkapäätä, lempeästi. Ivan naurahtti, toinen suostui nukkumaan hänen vieressään ja hyvä niin, ei tarvinnut lähteä metsäsästämään patjaa ja aina Ivanin vierelle yksi tuollainen ruipelo mahtui nukkumaan, ei poika vienyt niin paljoa tilaa eikä Ivankaan pyörinyt sängyssään niin että toinen olisi voinut tippua, ainakaan tietoisesti.
"no hyvä, ei tarvitse rasittaa vanhan Ivanin selkää" Japsi heitti läpällä ja virnisteli sitten ilkikurisesti toisen ehdottaessa että he siirtyisivät pojan huoneeseen, oli ihan ymmärrettävää että toinen vierasti outoa taloa. Tummatukka lähti siirtymään kohti yläkertaa missä Ivanin huone sijaitsi pitäen ympäristöä tarkasti korvalla koko ajan, Ikarista ei kuitenkaan kuulunut mitään, ehkä toinen oli ulkona tai nukkumassa.

Japsin käsi liukui toisen olkapäältä selälle, ja siitä toiselle kädelle josta japsi otti keveästi kiinni, hänellä oli tapana pidellä seuralaisestaa kiinni ja muutenkin aina tuo tunsi pientä tarvetta pysytellä tuollaisia pieniä suloisia otuksia lähellään, etteivät ne menisi hukkaan tai tuntisi turvattomuutta, vaikka Japsi oli tietenkin itse melko epäturvallinen paikka ja kieltämättä hivenen flirtti.
Poika saapui pian huoneensa ovelle ja avasi sen, ohjasi Codyn sisään ja istutti tuon sängylleen.
"sä saat kyllä omat petivaatteet jos susta tuntuu että mun kanssa on mahdotonta nukkua samanpeiton alla" Ivan virnisteli, mutta se nyt oli toinen juttu jaksaisiko poika hakea niitä. Hän sulki oven perässään ja siirtyi istumaan toisen vierelle.
"tää nyt on vähän tällainen sekasorron kotipesä mutta sua tuskin vähääkään kiinnostaa missä sä nukut, et ainakaan enää missää puistonpenkillä" Japsi hymähti ja antoi kätensä jälleen liukua koskettamaan toisen laihaa kehoa, nyt se liikkui pitkin toisen selkää.

Codyn keho värähti, kun Ivanin käsi tunnettiin selällä ja sitten omassa kädessä. Pienesti sitä puristettiin. Olihan se vähän hassua pitää kädestä tuntematonta poikaa, mutta...Olihan hän tehnyt enemmänkin tuntemattomien kanssa. Se ei tosin aina ollut kovinkaan hyvä asia. Sitä kaduttiin aikalailla. Ivan tosin vaikutti mukavammalta. Tai ei ehkä mukavammalta, mutta jotenkin turvallisemmalta. Omalla tavallaan. Pian Japanilainen olikin ohjannut nörttipojan jo huoneeseensa ja istuttanut sängylle.
"Kyllä minä voin nukkua samanpeiton alla." Poika hymyili pienesti ja katseli huonetta ympärillään. Ivan oli istuutunut nyt hänen vierelleen ja ruskeat mantelinmuotoiset silmät tapittivat toisen omia. Tuo puhui, mutta sanat menivät Codyltä täysin ohi. Ivan kun oli alkanut jälleen liikutella kättään hänen kehollaan. Brunette nielaisi hieman.

Kello oli varmasti jo paljon, vaikka sitä ei kehdattukaan vilkaista. Ei Codyä sinänsä väsyttänyt. Toisen seura pukkasi tekemään pojalle jännityksen ylle ja sellaisen kanssahan ei väsyttänyt.
"Voitaisiinko ruveta jo nukkumaan? Tai siis ainakin pitkälleen? Minua vähän kolottaa selkään, kun istuin siellä kahvilassa monta tuntia." Nörttipoika totesi sitten ja kohotti kysyvänä kulmaansa. Ei hän tahtonut olla epäkohtelias, mutta kieltämättä häntä houkutti ajatus Ivanista samanpeiton alla. Vaikka eihän hän itse kehtaisi vaatteitaan heittää pois.

Ivan ei voinut olla huomaamatta toisen reaktiota hänen koskettaessa poikaa. Tietenkin se sai Ivanin kellumaan täydellisen itsetyytyväisessä tilassa, hän teki sen oikeastaan automaattisesti ja ajattelematta, sai tuollaiset pikkuiset kontrolliinsa. Ei Ivan sitä varsinaisesti yleensä harrastanut mutta jos joku sattui eteen, hän mielellään otti ne hoiviinsa. Enemmän tai vähemmän keplottelemalla. Ivanin katse liukui pitkin toisen kehoa ja jäi sitten katselmaan toisen kasvoja, silmät olivat puoli avoinna ja pojan kasvoilla roikkui tuon oma hymynsä. Hän nojautui tietoisesti toista lähemmäksi ja sitten pysähtyi vähän ennen kuin tuon kasvot kosketti toisen päälakea.

"no hyvä että peti seura kelpaa" Iku jätti tahallaan lauseen roikkumaan vähän ilmaan, se saattoi kuullostaa jopa pervolta jos oli yhtään sen suuntainen, mutta Ivan itse asiassa hivenen epäili nörttipojan pervous tasoa. Toinen oli niin kamalan ujo ja no.. tuollainen ruipelo. Sitten se lähti, tottakai Ivan ymmärsi jos toista nukutti ja hän nyökkäsi kevyesti siirtyen toisesta kauemmaksi, kiskaisten peiton perseensä alta niin että sen alle pääsi Cody helposti livahtamaan.
"sopiihan tuo, ymmärrän kyllä et sua varmasti... väsyttää" tuo puhui mairealla äänellä jota ei välttämättä olisi ensimmäiseksi ivanin huulille laskenut, mutta se tuntui luontaiselta tilanteen huomioon ottaen ja sai pahiksen huvittuneeksi. Toisen reakointia oli niin kutkuttavaa seurata. Poika kiskaisi suosiolla päällimmäiset vaatteensa pois, hänelle jäi lopulta enää boxerit ja t-paita päälle eikä se tuntunut kiusaavan poikaa ollenkaan. Hän ei vaivautunut kommentoimaan toisen pukeutumista vaan nyökkäsi kohti sänkyä.
"möngi sinne vaan, mä tuun varastaan loput peitot mitä jää" tuo virnisti kevyesti ja oli kuin tilanne olisi ollut normaalia, arkipäiväistä. Ikari jos saisi tietää olisi pojasta jäljellä märkä läntti mutta sillä ei ollut mitään väliä, jostain syystä sisko kai ei sitten tykännyt aina pojan yövieraista.. tai siitä mitä ivan teki.

Cody vain nyökkäili, vaikka puna koristikin hänen kasvojaan. Ivan kun oli puhunut petiseurasta...Ja kyllähän nörttipoika ajatteli asian pervosti. Tietenkin ajatteli! Ei hänen ajatusmaailman ollut niin siveellistä mitä ulkokuori antoi ymmärtää. Ehkä turhankin suoraan hän katsoi toisen riisuutumista ja nousi sitten itse seisomaan. Huppari heitettiin päältä pois ja langanlaihat käsivarret paljastettiin toiselle. Hän häpesi itseään kamalasti. Kyllähän hän tiesi olevansa sairaalloisenlaiha. Ei hän huvinvuoksi verhoutunut vaatteisiinsa. Housut olisi pakko heittää pois. Farkut jalassa oli kamala nukkua. Sen hän tiesi kokemuksesta. Varovasti vyö avattiin ja vielä hitaammpin farkkujen viisi nappia.

"Me voidaan jakaa peitto. Ei sinun tarvitse tyytyä mihinkään jämiin." Cody huomautti sitten, kun sai tiputettua housut jalastaan. T-paitaa suoristettiin. Se peitti hyvin takapuolen. Sukat jätettiin jalkoihin. Ne olivat muutenkin aina kylmät. Ihan niin kuin nenänpää ja sormetkin. Varovasti anorektikko kävi istumaan takaisi sängylle ja kapusi sitten makaamaan sängyn reunalle ja veti peittoa hieman päälleen.
"Eikä minua oikeastaan edes väsytä. Selkään vain koskee." Ivanille tarkennettiin vielä ja poika tapitti jälleen katsoa japanilaista. Tulisiko tuo kuinka lähelle hänen viereensä?

Toinen oli söötti jotenkin niin, hölmö. Toinen lupasi että he voisivat tietenkin jakaa peiton ettei Ivanin tarvinnut tyytyä mihinkään, ei tietenkään hänen tarvinnut tyytyä mihinkään. Iku oli kuitenkin kotonaan ja periaatteessa hän oli se päätti miten siellä toimitaan. Japanilainen katsoi toisen laihaa kehoa hivenen miettivästi, eikö tuollaiset menneet helvetin helposti rikki. Jos tilanne olisi ollut toisenlainen tai jos Ivan olisi ollut toisessa ympäristössä eikä toinen olisi ollut noin helposti sormenympärille pyöriteltävissä, pahis olisi saattanut hyvinkin pitää hauskaa toisen kustannuksella, vaikka tietenkin Ivan oli aina mielellään kiusannut kermoja ja jättänyt oman tasoisemmat ja luuserit rauhaan. Heitä kiusattiin kyllä muutenkin.

"niin niin, saat nukahtaa ihan milloin vaan en mä sua ala vahtimaan" Ivan naurahti toisen kömpiessä peittoihin eikä poika voinut kuin liukua toisen perässä sänkyyn. Voi olla ettei häntä itseään nukuttanut vielä lainkaan, hän oli tottunut valvomaan kaiken vapaa aikansa ja varsinkin öisin hyvin pitkään ja sitten nukkunut aamulla niin kauan kuin unta on riittänyt.
Hän siirtyi hyvin lähelle Codyä vaikka peittoa riitti aivan hyvin ja makasi kyljellään toista kohden, nojaten päällään käteensä ja katsellen toista virne roikkuessa suunpielessä.
"noh noh, pikku cody, taitaa vähän ujostuttaa" Ivan virnisti ja kosketti kevyesti sormillaan toisen laihaa käsivartta. Kevyesti sormet liukuivat toisen kasvoille ja nappasivat sormien väliin pari hiuskiehkuraa joita poika alkoi sitten hitaasti pyöritellä sormensa ympärille.
"olet kyllä melko uhkarohkea poika kun minun viereen tulet tuosta vaan" tuo kuiskasi sitten ja katseli toista virne suun pielessä, silmien janoisen katseen tarkastellessa Codyn vähän vinojakin silmiä.

Ivan kävi makaamaan hänen vierelleen. Lähelle ja kyljelleen. He olivat vastatusten. Tuo huomautti että nörttipoikaa taisi hieman ujostuttaa ja oikeaanhan Iku osuikin. Hento puna kuitenkin kohosi Codyn poskille. Jälleen japanilaisen sormet koskettelivat häntä. Ensin käsivarresta, sitten kasvoille, päätyen räpeltämään pojan suoria hiuksia.
"Uhkarohkea?" Hän toisti hiljaa ja nielaisi. Vatsassa lenteli perhosia. Vähän liikaakin. Kuin pakotetusti nörttipojan katse ajautui Ivanin huulille. Ne näyttivät niin täydellisiltä lävistettyinä. Silmät nostettiin nopeasti takaisin silmiin.
"En minä uhkarohkea ole. Tyhmänrohkea ehkä." Cody virnisti sitten pienesti ja hieman ujosti toiselle.

Jotenkin brunetesta tuntui, että japanilainen katsoi häntä ahnaasti ja tietenkin ruskeita silmiä oli pakko tuijottaa takaisin. Ei hän olisi tahtonut muualle katsoakaan.Ivanin silmissä oli magneetti sillä hetkellä. Mutta miten ihmeessä Cody oli taas tällaiseen tilanteeseen joutunut? Vasta pari päivää sittenhän hän oli vannonut ettei rupeaisi enää tällaiseen. Mitä Ivan tarkalleen hänestä halusi? Sitä ei voitu kysyä suoraan. Pitäisi kai vain antaa virran kuljettaa. Alahuulta puraistiin hieman. Codystä tuntui, että pystyi kuulemaan oman sydämmensä lyönnit.

Toinen toisti sanan uhkarohkea ja tuon katse liukui Ivanin huuliin, japanilainen ei voinut olla huomaamatta sitä ja hän vilautti hampaitaan hymyillessään ja naurahti hiljaa mutta huvittuneesti. Toinen oli varuillaan ja punastui kaikenlisäksi söpösti poikien ollessa niin lähekkäin. Ivan antoi sormiensa irrottaa toisen hiuksista toisen todetessa olevansa vain tyhmänrohkea.
"voi olla tottakai sitäkin" tuo totesi kevyesti ja nojasi päällään lähemmäksi toista, hitaasti tuo vei huulensa pojan kaulalle, kosketti sen ihoa kevyesti ja liu'utti sitten huulien kevyesti koskettaessa toisen ihoa, huulensa aivan toisen huulien tuntumaan. Ruskeiden silmien vakavoitunut katse tarkasteli toisen silmiä nyt hyvin läheltä ja Ivan antoi kielensä lipaista toisen ylähuulta keveästi, hampaiden näykätessä taas alahuulta ja tuon kiero virne palasi takaisin.

Hän rakastasi sitä kun sai muut hermoromahduksen partaalle, tai jäykistymään kauhusta tai jännityksestä. Ivanista tuntui että koko hänen elämän tarkoituksensa oli aina ollut se että hän sai olla se härnääjä joka sai mielihyvän värähdyksiä toisten reaktioista. Hänen käsi oli liukunut toisen kyljille, sormet koskettelivat t-paidan läpi toisen luita jotka tuntuivat melko selvästi sormissa. Ei Ivankaan mikään lihaskimppu ollut, eikä kyllä ylipainoinenkaan, japanilaisena tuolla oli itselläänkin vähän laihemman puoleinen keho mutta toinen oli jo täydellisesti sanottuna alipainoinen, anorektikko. Jostain syystä se sai Ivanissa heräämään kaikenlaisia muita ajatuksia kuin inho tai kammo.
"vieläkö särkee selkää ?" tuo kysyi hiljaa, hänen kasvonsa olivat jääneet häälymään hälyttävän lähelle toista mutta poika käyttäytyi aivan rennosti, makasi tutulla sängyllään tutussa asennossa. Hymy roikkui huulilla sormien piirtäessä ympyröitä toisen lantioluun yllä.

Cody sulki silmänsä, heti kun Ivan läheni hänen kasvojaan. Pian hän kuitenkin tahtomattaan haukkoi pienesti henkeään. Toisen huulet olivat tuntuneet kevyesti kaulalla. Se oli tuntunut hemmetin hyvältä. Pulsi nousi kerralla varmasti tuhanteen ja silmät avattiin, kun Ivanin huulet siirtyivät hyvin lähelle hänen omiaan. Pienesti omia huulia raotettiin ja japanilaisen vakavoituneita silmiä tuijotettiin. Cody värähti, kun toisen kieli koski hänen huuliaan ja samoin hampaat.Oma käsi siirtyi vaistomaisesti toisen lantion yli alaselälle. Kysymys heitettiin ilmaan, mutta edelleen Cody tapitti vain toisen silmiä.Kasvot olivat hyvin lähekkäin toisiaan.
"Kyllä, mutta se on aina kipeänä. Johtuu alipainosta." Nörtti totesi äänellä, joka oli selvästi muuttumassa jo hieman käheämmäksi.

Varovasti poika painoi kehoaan hieman lähemmäs Ivania. Nyt hän tekisi ihan tunteittensa mukaan. Eikä tekisi mitään mitä ei haluaisi. Tätä hän ei pilaisi.Pienesti japanilaisen huulia vilkaistiin jälleen, kunnes hitaasti hän painoi omansa toisen huulille. Varovasti ja hennosti hän suuteli pojan lävistettyjä huulia silmät suljettuina.

Ivan hymähti, toinen myönsi olevansa alipainoinen ja se oli harvinasta, normaalisti alipainoiset olivat vain haukkuneet itseään lihaviksi, tai ainakin Ivan oli kuullut puhetta että nuo tekivät niin. Ehkä Cody ei sitten ollut tarkoituksella niin laiha, ehkä toisella oli omat syynsä mutta Ivania ei paskaakaan ne kiinnostaneet nyt, kun toinen hengitti hänen kasvoilleen ja painoi kehoaan lähemmäksi japanilaista joka antoi kätensä liukua Codyn selälle ja veti toisen hennosti aivan kehoaan vasten.

Huulet koskettivat toisiaan ja Ivan sulki silmänsä suudellessaan toista täysin rentoutuneena, maistoi toisen hiukan kylmienkin huulien makua ja antoi kielensä liukua peliin mukaan melkein heti. Silmäluomet raottuivat hiukan Ivanin katsellessa toisen kasvojen ilmettä. Tuon toinen käsi nojasi patjaan kun toinen liukui pikkuisen selkää pitkin tuon paidan helmalle, nopeasti japanilaisen vikkelät sormet maalattuine kynsineen oli liukunut toisen paidan alle. Huulien painaessa jo uskaliaampia ja kiihkeämpiä suudelmia pikkuisen huulille ja sitten Ivan lopetti kesken. Tietenkin se saattoi olla odotettavissa Ivanilta jolle härnäys oli rakkautta.
Tuon ruskeat silmät tutkivat toista mysteerinen hymy kasvoillaan, hän nuolaisi huuliaan nopeasti käsi toisen selällä oli alkanut automaattisesti ylöspäin liukuessaan nostaa toisen paitaa. Japanilaisen huulet kun eksyivät jälleen toisen kaulalle ja patjaan nojaava käsi vaihtoi asentoa jottei se puutuisi.

Codyn keho tuntui hennolta ja pieneltä japanilaisen kehoa vasten ja poika tunsi tarvetta painaa toista lähemmäksi itseään, huulien löytäessä jälleen toisen omat ja painoivat hellän suudelman pikkuisen huulille, japanilaisen nauttiessa täysin siemauksin tilanteesta ja toisesta.

Kaksikko suuteli toisiaan. Ivanin liikkeet ja eleet olivat niin rentoja ja tottuneen oloisia ja nörttipoika taas oli varautunut ja jännittynyt. Hän suuteli vielä silloinkin varovasti kun toisen kieli päästettiin suuhun. Varovasti omaakin kaupattiin toiselle ja suudelma vaihtui kielisuudelmaksi. Hiljalleen se alkoi tuntua luonnollisemmalta ja kun kiihkoa tuli mukaan, uskaltautui Codykin suutelemaan Ivania rohkeammin. Kuitenkin juuri silloin toinen lopetti ja nörttipoika räpsäytti silmänsä auki. Käsi tuntui paljaalla iholla paidan alla. Hitaasti se tuntui nousevan.Vaikka Japanilaisen huulet olivatkin jälleen hänen kaulallaan ja vaikka kuinka hyvältä se tuntuikin, Codyn oli pakkoa avata suunsa.
"I-Ivan? Minä en tykkää olla ilman paitaa..." Hän kuiskasi käheällä äänellä ja vastasi toisen suudelmaan.

Codyllä oli ollut huonoitsetunto ulkonäköään kohtaan niin pitkään kuin hän jaksoi muistaa. Tietenkin kaikki oli alkanut kiusaamisen aikoihin. Nyt kun hän oli sitten sairaalloisenlaiha, ei ilman paitaa tai edes t-paidoissa kehdattu missään liikkua. Ei edes kotona. Hän ei tahtonut enää itkettää vanhempiaan yhtään ulkonäkönsä takia. Se tuntui julmalta, mutta ei hän itselleen mitään mahtanut. Silmät oli aiemmin suljettu toisen huulten ollessa kaulassa, mutta nyt ne avattiin uudelleen. Cody katsoi hieman huolestuneeseen sävyyn toista.
"Minä..." Hän aloitti, mutta keskeytti lauseensa. Hän nautti Ivanin seurasta ja kosketuksesta. Toinen oli tavattoman hyvännäköinenkin, mutta... Taasko hän antautuisi vain seksiin ja katuisi aamulla kun kaikki olisi toiselle osapuolelle ollut vain yksi pano?