Voices of the past are singing songs in your ear

// YKSINPELI.
pääosissa näyttelee Gabriella Wheeler, Chadin äiti, ja Lawrence Cooper, Chadin isä.
Sivuosissa Gabriellan sihteeri Sally.
tämä tulee vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin, älkää siis ihmetelkö miksi hitossa minä näillä pelaan... :-----D

Blondi nainen seisoi katselemassa ulos pilvenpiirtäjän neljännestätoista kerroksesta alhaalla liikkuvien autojen tasaista virtaa. Vaaleat hiukset laskeutuivat valtoimenaan olkapäille, päällä oli musta jakkupuku. Tavallista tummemmiksi maalatuiden huulien välistä karkasi lyhyt huokaus, ennen kuin nainen istui takaisin työpöytänsä ääreen. Gabriella Wheeler odotteli kärsimättömänä erään työkollegansa soittoa. Hemmetti, hän niin inhosi odottelemista...

Oveen koputettiin hiljaisesti, ja hetken kuluttua se aukeni, ja punainen kiharapilvi ilmestyi oviaukkoon.
"Anteeksi, että häiritsen neiti Wheeler, mutta Louisa ilmoitti ettei herra Richmond tänään jouda ottamaan teitä vastaan", Sally Owen, Gabriellan sihteeri sanoi hieman epäröivästi.
"Ei se mitään, ei se mitään, sano Gabriella vain..." nainen mutisi koneensa takaa, ennen kuin nykäisi päänsä terävästi ylös.
"Ettei JOUDA ottamaan minua vastaan? ETTEI JOUDA?!" Viimeisten sanojen kohdalla vaalean naisen ääni kohosi falsettiin. Ei jouda, helvetti soikoon hän oli odottanut koko päivän!
"A-anteeksi..." soperrettiin sihteerin toimesta, mutta Gabriella vain huitaisi kädellään torjuvasti.
"Sally ei se ole sinun vikasi. Anteeksi, että huusin. Jatka vain töitäsi", mutistiin samalla kun käsi haroi blondeja hiuksia raivoisasti taaksepäin. Sally oli niin nuori, harjoittelija itse asiassa, että tuo luuli aina kaiken olevan hänen syytään, aivan turhaan.

Nainen huokaisi uudemman kerran, nousten penkistään ylös. Tuolin vieressä levännyt musta laukka heitettiin olkapäälle ja hän oli tekemässä lähtöä, kun työpöydällä oleva puhelin esitti vastalauseen. Gabriella käännähti kannoillaan ja käveli takaisin pöytänsä luokse, nostaen luurin korvalleen.
"Gabriella Wheeler", vastattiin asianmukaisella napakalla äänensävyllä. Mutta kun puhelinlinjan toisesta päästä kuului epämiellyttävän tuttu miesääni, olalta käsivarrelle valunut laukka läjähti lattialle.
"Hei Gabriella... Tunnistatko minut jo äänestä?" kysyi käheä, mutta yhtäkaikki hurmaava miesääni luurista. Gabriella istui alas tuolilleen, peläten vapisevien jalkojensa pettävän millä hetkellä hyvänsä.
"Lawrence, mitä sinä haluat?"
"Minä haluan pyytää anteeksi. Kaikkea, mitä minä olen tehnyt."
"Kuule, ei paljoa enää auta nyt. Älä häiritse minua kesken työpäivän!"
"Älä sulje, ole kiltti! Minä vain.. Olen oikeasti todella pahoillani. Emmekö voi vain aloittaa alusta?"
"MITÄ HELVETTIÄ SINÄ OIKEIN KUVITTELET?" Gabriellan ääni kohosi ylemmäs naisen kiivastuessa.
"Sinä kuvittelet, että kaiken sen jälkeen mitä olet minulle ja pojilleni tehnyt, sitä todella, todella kuvittelet vain saavasi kaiken anteeksi? Helvetti soikoon Lawrence älä unta näe! Siitä on jo yksitoista vuotta, unohda meidät ja jatka elämääsi, jos sinulla sellaista on!" nainen jotakuinkin huusi puhelimeen, lysähtäen sitten kyynärpäidensä varaan pöytää vasten.
"... Hyvä on. Minä olen tehnyt virheitä. Suuria virheitä. Myönnän sen. Mutta kyllä minulla silti on oikeus tavata poikiani", murahdettiin vastaukseksi linjan toisesta päästä.
"EI TAKUUVARMASTI OLE!" Gabriella sihahti, ennen kuin veti syvään henkeä.
Rauhoitu, rauhoitu.. Hoida tämä kuten aikuiset, vaikka sinun tekisikin mieli vain kuristaa Lawrence kuoliaaksi...
"Sinä. Et. Tule. Lähelle. Minun. Lapsiani. Tuliko selväksi?"
"Ei. Jos. Sinä. Satut. Muistamaan. He. Ovat. Myös. Minun. Lapsiani", matkittiin rasittavan tarkasti Gabriellan puhetapaa.
"Lähetä edes kuvat, jos et muuhun suostu. Haluaisin nähdä, millaisiani heistä on kasvanut. Laita joskus kuulumisia. Muuta en vaadi."
Gabriella veti syvään henkeä ja suoristi selkänsä.
"Hyvä on, saat kuvasi. Saat kuulumisia silloin tällöin. Mutta kaikki muu –"
"Kyllä kyllä... Puhelinnumeroni saatkin tästä. Lähetän viestillä osoitteeni...."
"Älä odota meitä kyläilemään."
"Hemmetti Gabriella yritä edes käyttäytyä kuin aikuinen!"
Puhelinlinjan valtasi täysi hiljaisuus. Gabriella sulki silmänsä, ennen kuin huokaisi.
"… Oletko sinä jo vapaana?"
"Olen."
Nainen värähti. Hemmetti soikoon jos se mies tulisi etsimään Chadia ja Mickea... Mutta tuohan asui San Franciscossa. Tuskin Lawrencella olisi rahaa lähteä matkustamaan pitkin maita ja mantuja heidän perässään.
"Älä yritä etsiä Chadia ja Mickea. Olet jo satuttanut meitä aivan tarpeeksi. Saat kuvat, saat suurimmat kuulumiset. Unohda kaikki muu. Ja nyt jos sallit, minun täytyy jatkaa töitäni."
Luuri läimäytettiin kiinni odottamatta miehen vastausta. Nainen painoi päänsä käsiensä varaan ja veti syvään henkeä. Hän oli juuri nousemassa ja lähtemässä, kun puhelin ilmoitti uudesta viestistä.

"1532 W Jewet st, San Diego."