If this disturbs you then walk away

// yuki & ikari ; yritäppä päästä jotenkin mukaan.

Oli iltapäivä ja ihme kyllä, aurinko ei paahtanut täydeltä taivaalta kuten tavallista. Itsepintainen pilvenhattara oli jumittunut polttavan tulipallon eteen, eikä kukaan kerman barbiblondeista päässyt ottamaan aurinkoa. Kuinka surullista.

Shawn Keyes istui matematiikan luokan etupulpetissa – johon hänet oli takaa siirretty ylenmääräisen häiritsemisen ja opetukseen keskittymättömyyden takia - tuijotteli ulos päämäärättömästi. Päässä oli väärinpäin käännetty cap, josta opettaja oli ehtinyt jo huomauttaa useampaan otteeseen – ei lippalakkeja sisällä ja sitä rataa, aivan kuin häntä olisi kiinnostanut. Leukaperiä koristi parransänki, joka oli unohdettu ajaa aamulla. Samoin oli käynyt eilen. Ja toissapäivänä. Ja sitä edellisenä. Aamulla Shawn oli etsinyt asuntonsa lattialla olevasta vaatekasasta päälleen mustan hihattoman, joka jätti paljaaksi nuoren miehen lihaksikkaat käsivarret ja niitä koristavat tatuoinnit, sekä farkut, jotka lököttivät reilusti, kuten tavallista. Keyes lojui penkissä puoliksi alas valuneena, miettien, miten helvetissä yksi tunti saattoikin kulua niin hitaasti. Siihen, että sekuntiviisari kiersi kerran kokonaan kellotaulun ympäri, meni ikuisuus.

Jätkä havahtui ajatuksistaan vasta, kun rouva Harakka läimäytti kätensä pulpettiin ja tuijotti Shawnia paheksuvasti.
”Puhuin juuri paritehtävästä, jos herra Keyes suvaitsisi kuunnella ja keskittyä, kun puhun sinulle!”
Laiskasti nuorukainen siirsi katseensa pihalta opettajaan, joka ei näyttänyt olevan kovinkaan iloisella tuulella.
"Aiheenne on Abstrakti algebra, nyt töihin", kuuluivat seuraavat sanat, Shawnin kohottaessa kulmiaan. Jätkän vieressä olevassa pulpetissa istuva ruskeahiuksinen nörtti tuijotti häntä säikähtäneen jäniksen näköisenä lasiensa takaa.
"….. Luuletko sä, että mä teen mitään ton kanssa?" Shawn murahti halveksuvaan sävyyn, viitaten peukalollaan nyt varmaan kauhusta sävähtävän nörttitytön puoleen.
"Jos luulet, niin luuleppa uudestaan harakka."

Se oli mitä luultavimmin rouva Hamshirelle viimeinen pisara, sillä tuo toi kasvonsa niin lähelle Shawnia, että jätkä ehti hetken jo pelästyä tuon suutelevan häntä.
Mutta luojan kiitos ei, akka tyytyi karjumaan pääpunaisena, osoittamaan luokkahuoneen ovea ja äänensä tasattuaan marssittamaan Shawnin rehtorin kansliaan.
"Voi helvetti, jos se sua häirihtee että neiti hiiri tekee tehtävää yksin ja mä yksin, niin painu vittuun."

// ja ikarin vaatetus tänään :3 ja tekstin laatu on iha 10+

Ikari oli koko tunnin istunut kiltisti takapulpetissa. Häntä huvittu kamalasti katsoa kun opettaja ja Shawn kävivät suorastaan sotaa luokan edessä. Leppoisa tunti, ainakin hänelle. Tyttö huokaisi syvään. Olisihan se ihan mukava välillä opiskellakkin, mutta nyt ei vain kiinnostanut. Paritehtävä, tosi kivaa. Ikari oli jonkin tavis pojan parina, häntä ei vain kiinnostanut tehdä mitään. Mielummin hän katseli Shawnia, tuon lihaksia ja tatuointeja. hawn sattui olemaan juuri sellainen poika josta Ikari unelmoi, lihaksia, tatuointeja, rääväsyy.. Ei Ikari väittänyt olevansa ihastunus, ehkä vain hiukan kiinnostunut.
Tyttö huomasi taviksen katsovan häntä. "mitä kyyläät." tyttö älähti ja poika vain virnisti katsoen taas matikan kirjaa. Ikaria ärsytti tuollainen. Hän valahti pulpetille ja katsoi kohti Shawnia. Hmm.

Yllättäen tytön teki mieli vain lähteä. Käydä vaikka vessassa tai jotain, hän ei jaksanut istua siinä. Tyttö nousi ylös. "käyn vessassa." hän ilmoitti, hymyili kauniisti opettajalle, joka oli sen verran keskittynyt Shawniin, että tuskin tuota häiritsi jos yksi tyhjän panttina istunut oppilas kävisi vessassa - ja ehkä kiertelisi muutenkin huvikseen käytäviä. Tyttö asteli kohti ovea, vilkaisia Shawnia ja katosi sitten luokasta ulos. Ikari käveli kyllä vessaan, mutta ei hänellä mikään hätä ollut, hän oli vain onnellinen päästessään pois luokasta. Tyttö pesi kätensä, katsoi sitten hiuksiaan ja tuhahti. Kampa vedettiin taskusta ja tyttö tupeerasi hiuksiaan lisää. Huokaus. Miksi päivät oli näin tylsiä. Veli taisi vedellä sikeitä kotona, tuskin se kouluun oli eksynyt. Vaikka toisaalta, osasihan Ivan yllättää.

Ikari astui ulos vessasta ja huomasi portaat edessään. Miksi pitäisi vielä palata luokkaan ? ei ollut syytä. Joten tyttöpä jäi istumaan portaille ja katselemaan sinällä olevaa suurta kelloa, joka meni eteenpäin hitaasti.. miltein olemattomasti.

// hyvä oli :---)

Hamshiren pää näytti punaisemmalta kuin koskaan ja opettaja muutenkin näytti olevan siinä pisteessä, että sanakin saisi hänet hakkaamaan Shawnin pään irti.
Taistelu jatkui – tosin siinä muodossa, että Shawn huokaili, pyöritteli silmiään ja tuijotti jäätävästi opettajaa, siinä missä rouva itse paasasi minkä kerkesi käytöstavoista, koulun säännöistä ja kaikesta muusta, mikä liittyi vain vähänkin asiaa. Kumpikaan, Shawn tai opettaja, ei liiemmin kiinnittänyt huomiota vessaan poistuvaan tyttöön, mitä nyt haahka mutisi jotakin myöntävän suuntaista toisesta suupielestään, toisen pätiessä suu vaahdossa Shawnille.
"Joo joo, arvaa kiinnostiko?" esitettiin retorinen kysymys jätkän toimesta, tuon noustessa lopulta pulpetista, keräten kamppeensa ja lähtien sitten ulos luokasta, saaden niskaansa erittäin tuiman katseen rouva Hamshireltä ja lupauksen, että kun mies seuraavan kerran uskaltaisi ilmestyä tunnille, odottaisi hänellä monen monta jälki-istunto lappua.

Ihan kuin häntä oikeasti oli kiinnostanut. Koulu oli Shawnin elämässä ehkä yhtä isossa osassa kuin…. no, ei ainakaan niin isossa, kuin olisi pitänyt olla, jos hän mielisi edes joskus päästä kolmannen lukuvuoden läpi, tällä menolla hän viettäisi vielä seuraavankin vuoden Astonin seinien sisällä homehtuen. Paitsi ettei Shawn turhan usein jaksanut itseään kouluun raahata, mutta kuitenkin.

Askeleiden äänet kantautuivat tyhjillä käytävillä, kimpoillen keltaisissa seinissä, joiden väri ärsytti Shawnia. Keltaista, mitäköhän helvettiä tämänkin rakennuksen suunnittelija oli ajatellut valitessaan seinien väriksi keltaista? Tavoitellut jotakin pirteää, kevätaurinkomaista? Siniset silmät tuijottivat koulun käytäviä jäätävästi, toivoen koko rakennuksen romahtavan hänen silmiensä edessä. Hän ei ollut koskaan kokenut Aston High Schoolin olevan tarpeeksi hyvä, että hän olisi jaksanut vaikka polttaa rakennuksen, mutta pikkuhiljaa Shawnista tuntui siltä, että hän haluaisi herätellä sisäistä pyromaaniaan ja tuikata koko paskan tuleen.

Keyes oli laskeutumassa portaita, melkein törmäten portaat tukkivaan tyttöön.
"Eikö sulla oo parempaa tekemistä ku istua portaissa muiden tukkoa?" murahdettiin kylmästi mustahiukselle neitokaiselle, jonka Shawn hetken pohdinnan jälkeen tunnisti olevan samalla matikantunnilla. Itse asiassa tuon olisi juuri sillä hetkellä pitänyt istua kuuntelemassa rouva Hamshiren miellyttävää jäkätystä.
"Eikö matikka maistu?"

// anteeksi kesto ):

Ikari kaivoi kännykäs taskustaan ja vilkaisi sitä. Jospa laittaisi Ivanille viestin ja kysyisi oliko tuo eksynyt kouluun. Tai sitten ei, ei hän jaksanut näpytellä mitään. Hän tunki kännykän takaisin taskuun ja huojkaisi syvään. Tyttö oli ollut jo hetken poissa tunnilta, mutta tuskin opettaja mitään huomaisi, niin hauskaa hetkeä tuo oli Shawnin kanssa pitänyt. Okei, tuskin se oli maikasta ollut yhtään hauskaa. Onneksi Shawn oli samassa matikan ryhmässä. Ikari oli ennenkin kadonnut tunnilta muka vessaan, vaikka olikin norkoillut käytävillä miltein koko tunnin, ei opettaja huomannut mitään kun tuo oli keskittynyt Shawniin.
Ikari oli aivan omissa unelmissaa, kunnes kuuli äänen ja nosti katseensa. Kappas vain. "mitä sä mulle auot päätäs." tyttö kysyi hiukan ärsyyntyneellä äänellä ja nousi seisomaan. "ei todellakaan maistu. eipä näytä sullekkaa maittavan. vai ootko menos rehtorin puheille ?" Ikari kysyi ja laittoi kädet taskuihin katsoen toista hetken aikaa silmiin, kunnes hän siirtyi katsomaan kelloa. Tuskin opettaja huomaisi vaikkla hän olisi vielä pari minuuttia poissa. Tummaverikkö huokaisi hiljaa ja katsoi taas toista. Miksi tuo ylipäätään puhui Ikarille ?

"olen muuten Ikari Nakane." tyttö esittäytyi, ehkä toinen oli joskus kuullutkin, mutta oli kaiketi ihan kohtelijasta esittäytyä kun nyt siinä juteltiin kahdestaan käytävässä. Toinen näytti joltain skeittarilt tai räppäriltä, joten ehkä toinen klikittäytyikin niihin.

// ugh lyhyt :s

Nuori mies risti kätensä rinnalleen, luoden viileän silmäyksen tyttöön.
"En mä oo sulle päätäni aukonu", räppäri murahti tuttuun hiljaiseen tyyliinsä, "tietääkseni se olit sä, joka istu siinä portaiden tukkona."
Syyttävä sävy käväisi sanoissa, mutta katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Shawn ei suurimmaksi osaksi pitänyt kenestäkään ja hän mielellään syytteli muita ihmisiä. Piikitteli ja haukkui minkä kerkesi, koska suurin osa porukasta ansaitsi sen. Ja loput, jotka eivät välttämättä olisi ansainneet, saivat tuta Keyesin sanat vain sen takia, että jätkä halusi viihdyttää itseään.

"Niin, ei kyllä maistukaan. Mä en ole mikään nörtti", Shawn vastasi tummahiuksisen sanoihin, säestäen sanojaan halveksivalla naurahduksella.
"Ja kyllä mulla ne treffitkin on reksin kanssa sovittu." Jäänsiniset silmät katselivat samalla matikantunnilla olevaa tyttöä, seuraten tuon katsetta kelloon.
"Hermostuttaako? Pelkäätkö että saat harakalta jälki-istuntolapun? Äiti ja isi ei varmaan tykkäis", Shawn aloitti vittuilevaan sävyyn. Hän haastoi riitaa ja ihan tahallaan, sillä tytön suhtautumisesta jätkän ensimmäisiä sanoja kohtaan saattoi päätellä, että aasialaispiirteistä voisi olla helppo ärsyttää. Ja mieluummin hän jäi tänne käytäville norkoilemaan ja vittuilemaan jollekin tytöntyllerölle, kuin meni keskustelemaan muka-vakavasti rehtorin kanssa. Ne vierailut eivät koskaan olleet erityisen miellyttäviä ja Shawn oli muutenkin lähes aina vaarassa tulla potkituksi ulos koulusta kokonaan, hänet kun oli jo erotettu niin monesti määräajaksi. Eikä se liiemmin edes räppäriä haitannut, miksi olisi? Kesken lukukauden oleva loma ei koskaan ollut pahitteeksi ja mieluummin hän makasi kotonaan kuin istui jossakin tunkkaisessa luokkahuoneessa. Siitä ei edes ollut mitään hyötyä hänelle.

Katse oli liukunut ajatusten myötä koulun lattiaan, Keyesin pään kohotessa hitaasti takaisin ylös, kun tyttö esitteli itsensä. Kyllä Shawn tiesi, mikä tuon nimi oli – siis tiesi, muttei kylläkään ollut muistanut. Varmasti hän se oli jollakin tunnilla kuullut kun harakka oli puhutellut tyttöä, mutta ei ollut koskaan kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, ihan vain kiinnostuksen puutteen vuoksi.
Nuoren miehen silmät siristyivät pari astetta, miksi toinen edes oli esitellyt itsensä? Esittääkseen kohteliasta? Hyvät tavat eivät kuuluneet Shawnin tuntemiin käsitteisiin.
"Kyllä mä tiedän", toisen sanoihin vastattiin tökerösti, jätkän siirtäessä painoaan puolelta toiselle silmien edelleen mittaillessa Ikaria.
"Mä olen Shawn Keyes, ja sä tiedät sen", nuorukainen jatkoi annettuaan ensin hetken hiljaisuuden vallita tyhjällä käytävällä seisovan kaksikon välillä.