Nothing better than a dealer who's high

- Wrai& Cassie~ -


Ehkä hän oli hieman vainoharhainen, mutta kaiketi hänelle oli siihen myös myönnettävä oikeus. Pip oli järjestään piilottanut jokaisen kasvin vaatekaappinsa. Pistänyt säppiin niin ikkunat kuin ovetkin makuuhuoneestaan. Siirtänyt oven eteen lipaston, joka käytävällä oli yleensä oven vierellä. Muutoin asunto olikin sitten suhteellisen askeettinen. Mitä nyt se huone, minkä Beau-serkku oli törkeästi valloittanut. No, eiköhän toinen osaisi itse pitää huolta omistaan.
Terryn kanssa Pepijn oli avannut ovet heidän asuntojensa välillä. Kyseessä oli siis kaksi ovea päällekäin. Pipin puolella ovi, jonka sai auki hänen avaimellaan ja Terryn puolella taas ovi, jonka sai auki tuon avaimilla. Ja homma toimi.

Oman piennen kotialttarinsakin Pip oli piilottanut huoneeseensa. kyllähän hän tiesi, etteivät monet osanneet arvostaa hänen uskoaan. No, arvostivat tai evät, se ei kuulunut hänelle.
Pip oli varannut itselleen pullon vodkaa ja paljon kaikenlaista pientä kivaa. Häneltä nyt löytyi aina monen sorttista pilveä ja oopium teekään ei ollut ongelma eikä mikään. Löytyi housujen taskusta pieni pussukka piriäkin, jos siltä kohdin sattuisi ottamaan.
Terry laittoi musiikin kalliista kaiuttimistaan ja kävi vaihtamassa muutaman sanan Pipin kanssa. Takkutukkainen hymyili vaisusti ja istui lattialle, mustatukkainen Terry seurasi perässä. Jälkimmäisenä mainittu sytytti jointin ja ojensi sen sitten lestadiolaispojalle, joka poltteli aikansa ojentaen rullan takaisin.

Pip hylättiin omiin oloihinsa, kun porukkaa rupesi hiljalleen valumaan paikalle. Pian talo olikin jo täysi, hollantilainen vaihtoi sanan jos toisenkin muutamien ihmisten kanssa, mutta tapojensa mukaan hän oli hyvin harvasanainen. Mitä sitä turhaan puhumaan, sitä paitsi kuntokaan ei ollut vielä yhtään mikään. Joskin se asia korjautuisi hyvinkin pikaisesti.
Hetki arvioivaa silmäpeliä turkoosihiuksisen pojan kanssa, toinen tuli lähemmäs ja kysyi käheästi saisiko Pepijniltä pilveä. Jos lesta olisi tajunnut, olisi hänkin monen muun tavoin saattanut kuulla flirtin pojan äänessä. Ei, hän ei kuullut vaikka saattoikin hieman katsella toista salaa.

Raha ja kama vaihtoivat omistajiaan.

Cassie asteli rivakoin ja huomattavasti horjuvin askelin asuntoon sisälle. Vodkapullo toisessa kädessään ja käsilaukku roikkui toisessa. Hän oli humalassa. Puolet vodkapullosta oli uponnut jo aliravitun blondin kehoon. Silmissä toki heitti, mutta ei niin paljon kuin jaloissa. kadonneet olivat kadonneet. Tai no ainakin osittain. Hän oli tavannut matkalla pari tuttua ja suihkulähteessä uiminen oli kuulostanut hyvältä. No, hamehan oli sitten humalapäissään sinne unohdettu. Tyttö oli sitten kipitellyt tpaita ja pikkupöksyt jalassaan kohti alkuperäistä päämääräänsä. No, nyt hän oli täällä. Ja suurin syy täällä oloon oli huumeet. Tyttö joka oli vielä kaksi kuukautta sitten vannonut ettei enää ikinä sortuisi mihinkään, oli taas koukussa. Varsinkin humalassa himo iski laittoman suureksi. No, vanhemmat olivat kyllä asian kanssa huomanneet. Pankkikortit ja kaikki rahat oli viety pois. Vaaleatyttö paransi laukkunsa asentoa ja katseli ympärilleen. Mustat piikkikorot kopisivat kevyesti lattiaan, vaikka musiikin yli sitä ei kyllä kuulunutkaan. Tyttö etsi tiettyä henkilöä. Tosin, hän tiesi vain nimen PEpij.

Tyttö kyseli muutamilta missä kyseinen henkilö olisi. Muutamat tiesivät ja osoittelivat suuntaa, muutamat katsoivat häntä vastineeksi kuin idioottia.Pian tyttö kuitenkin neuvottiin lattialla istuvan pojan luo. Pahemmin miettimättä Cassie asteli pojan luo ja kyykistyi tuon eteen. Harittavat silmät katsoivat poikaa ja huulilla koreili hymy.
"Oisko sulla antaa mulle jotain?" Blondi kysyi sitten virnistäen päälle. Ei hän nyt turhaan rupeaisi välttelemään asiaa. Cassie itsekin arvosti suorasanaisuutta. Toivottavasti myös toinen.

Pepijin ei ollut tässä maailmassa enää sen jälkeen, kuin oli sytyttänyt hetki sitten jointin omille huulilleen. kama nousi hyvää vauhtia päähän ja olo oli mukava. Herralle kiitos siitä, että antoi hänelle hetkittäin palan taivasta tänne maanpäällekin. Olkoonkin sitten, että se pala oli saatanasta.
Korot, kopina. Katse, joka pian muuttui tuijotukseksi. Syntisen kaunis nainen paratiisista, syntisen vähissä vaatteissa. ja se synti kasvoi kovaa vauhtia pojan sisällä. Miksi hänen mielensä ei olisi tehnyt päästää toista vähistäkin vaatteistaan… Mielessään Pepijin pyysi samantien anteeksiantoa herraltaan moisista ajatuksista. Hän tekisi sen kyllä myöhemmin kunnolla…
Toinen kysyi olisiko rastatukkaisella jotakin tytölle, poika hymyili toiselle hivenen. Hänellä oli vielä paljonkin jotain, jota myydä pois hyvällä voitolla.

“Jos sulla on maksaa mulle hyvin”, poika vastasi korostaen hivenen liian pehmeästi. Se johtui täysin äidinkielestä, joka oli kuin saksaa kuuma peruna suussa.
Katse viivähti toisen rinnoilla, joita tosin reilummin ei ollut. Se vaelsi paljaalla iholla jumittuen siroihin kasvoihin. Ehkä hän voisi antaa toiselle tavallista hintaansa halvemmallakin… Mitä vain, kunhan tuon näköisellä naaraalla oli hyvä olla.

Vaaleaverikkö katsoi poikaa päästä varpaisiin. Ei toinen niin ruma ollut mitä hän oli pelännyt. Pepijniksi kutsuttu poika huomautti sitten maksamisesta ja Cass irvisti nätisti itsekseen kääntäen hetkeksi katseensa pois. Pitikin sen tulla samantien esille... Katse käännettiin takisin toiseen ja sormilla sipaistiin pienesti pojan ihoa.
"Kun mulla ei just nyt ole rahaa ku ne vietiin..." Hän huomautti sitten ja lipaisi hieman kielellä huuliaan. Ei tyttö suoraan mitään vihjaisi. Kuinka julmaa se olikin, hän voisi maksaa huumeista mitä tahansa kun rahaa ei ollut. Nyt hän vain tarvitsi jotain. Mitä tahansa... Päätä kallistettiin hieman.
"Voisinko siis maksaa jollain muulla kuin käteisellä?" Cassie jatkoi sitten ja katsoi ahnaasti sinisillä silmillään poikaa. Mitä kauemmin Pepiä katsoi, sitä paremmalta tuo alkoi näyttää. Niin kuin yleensä kävikin humalassa. Ei tietenkään yhtään blondin tyylinen missään mielessä, mutta jos tämä seksillä maksamiseksi menisi, niin ajatus ei suoraan oksettanut.

Pepijn katsoi toista. Tuon rahat oli viety. Toinen kulma kohosi hieman… Ja toinen ehdotti maksamista muulla tavalla. Pip räpäytti silmiään, katsoi toista arvioivasti. “Mijn God, vergeef mij mijn zonden”, miehenalku anoi hollanniksi. Muutama katse lisää ja harkintaa ei enää tarvittu.
“Tarvitseeko mun edes harkita tarjousta?”, Pepijn kysyi lannistuneesti. Toinen tuskin edes tajusi, mille hänet altisti. Ei, hän ei kärsinyt tästä mitään. vain henkisesti ja siksi, että uskoi. No, oli toinen sentään nainen. Enemmän sekaisin ollessaan poika olisi saattanut hyväksyä samankaltaisen tarjouksen mieheltäkin. Ja se häntä olisi kaduttanut vieläkin enemmän.

“Mutta mä tahdon maksuni etukäteen, minkä sä varmasti ymmärrät”, poika jatkoi. Hän tunsi itsensä niin huonoksi, kykenemättömäksi kieltäytymään. Ja silti, hän tahtoi osuutensa eikä aikonut antaa huumeita toiselle ilman.

Cassie kohotti todella kysyvänä kulmaansa, kun poika alkoi puhua jotain ihmekielellä. Olihan hän osannut päätellä tuon olevan ulkomaalainen. Sen verran usea minuutti Cassiltä oli mennyt tuon nimen ääntämisenopettelemiseen oikein. Oli omituista että Pepi totesi käytännössä hyväksyvänsä tarjouksen lannistuneella äänellä. Oikeastaan se hieman ärsytti.
"Miksi tuollainen äänensävy?" Blondi kysyikin sitten suoraan ja nousi seisomaan. Korot alkoivat painamaan jo jalkoja. Toivottavasti tuolla ei ollut suuria fantasioita. Cassie vihasi poikia jotka vaativat häntä pitämään korot jaloissa ihan vain sen takia, että se lisäsi jotain kiihkoa. Vitut lisännyt. Jalat ne vain kuolioon valuivat sekuntti sekunnilta.

Katse ajautui takaisin alas poikaan ja vino hymy kohosi vaaleaverikön kasvoille.
"Tietenkin. Oisko täällä jossain vähän rauhallisempaa paikkaa? Voitas keskustella hieman lisää tästä diilistä?" Cassie kysyi sitten ja tapitti jälleen toista sinisillä silmillään. Ehdot pitäisi käydä hyvin läpi ensin. Ehkä toiselle riittäisi suihinotto tai ehkä vain strippaus. Tosin jos tuo nuorukainen osaisi pelata korttinsa oikein, tuo saisi kyllä kaiken mitä haluaisi. Eikä kaiken saaminen ollut vaikeaa mikäli osasi lukea tyttöä yhtään. Jos hän saisi ensin maistiaisen kamasta...Se olisi tuskaa.

Toinen taisi kiukustua pojan äänensävystä, mikä sai Pepin hätkähtämään hivenen. Silmät loivat katseen ympärille, kohdistaen sen taas blondiin.
“Sä olet huora ja mulla on Jumala”, Pep hymähti. “Ja sulla ei ole mitään syytä kiukutella. Mä suostuin jo.”
Hän oli niiin helppo, että aivan ärsytti. Se piti kuitenkin unohtaa ja nauttia siitä mitä sai. Hän oli vain mies muiden joukossa, omasi lihalliset himot kuten moni miljoona muukin ihminen. Se oli vain hyväksyttävä. oli roikuttava positiivisissa puolissa, unohdettava kaikki negatiivinen.

“Tää on mun koti, jos ei ole rauhallisempaa paikkaa, niin sitten heitetään pihalle ne, ketkä sen saamisen estää”, Pepijn tokaisi nousten itsekin jaloilleen. Toista vinkattiin seuraamaan ja itse käveltiin kohti makuuhuoneen oven. Lipaston siirtäminen oven edestä vei hetken, mutta hoitui. Ovi avattiin, toinen viitattiin sisälle ja ovi lukittiin perässä.
“Mitä sä haluat? Multa löytyy paljon kaikenlaista.”

Cassie katsoi hetken huvittuneena poikaa. Tuo oli sanonut häntä huoraksi. Tyttö alkoi nauraa. Nauroi oikein sydämmensä kyllyydestä. Tai tarkemmin sanottuna kikatti. Naurun kyyneleitään pyyhkien hän seurasi sitten poikaa talossa eteenpäin.
"Ihan vain tiedoks sulle, etten oo huora. En mä oo ennen näin diiliä tehny." Vaaleaverikkö huomautti sitten. Ei ainakaan kirjaimellisesti. Olihan hän joskus miehiä maanitellut seksin avulla, mutta ei hän sentään huora ollut. aika hassua. Pepin perässä asteltiin makuuhuoneeseen ja pahemmin lupaa kyselemättä tyttö lysähti istumaan sängyn reunalle.

"Ihan amfetamiini mis muodos tahansa vois olla jees." Blondi ilmoitti sitten. Hän ei tykännyt käyttää hienoja sanoja huumeista. Nuorempana hän oli saanut sen takia väärää kamaakin. Tällaisissa asioissa kannatti olla varma. Katse pidettiin koko ajan Pepissä. Toinen saisi määrätä paljon suostuisi tytölle myymään ja mitä siitä vaatisi.

Nauravatyttö hämmensi Pepijnia. Ei kuulemma ollut huora, ensimmäinen kerta kun diili tehtiin näin. Miten vain, nuorenmiehen silmissä vaaleaverikkö oli huora, siitä ei päästy mihinkään. Mutta mikä uskovainen sekakäyttäjä ja entinen huora oli arvostelemaan yhtään ketään? Niinpä niin… Toinen tuli hänen perässään makuuhuoneeseen ja istui sängynreunalle. Hollantilaisen katse nuoli toista kuin viimeistä päivää.
Amfetamiinia. Pip nyökkäsi siirtyen kaivelemaan piiloaan. Vaatekaapille, alin hylly, jonka pohja irtosi piilottaen sisäänsä vähän kaiken laista. Ja se oli vain yksi monesta asunnon laittomia aineita sisältävistä kätköistä. Sormiin tarttui minigrip pussi, joka sisälsi valkeaa jauhoa. Hienojakoiseksi sitä ei kehdattu väittää. Pussi laskettiin yöpöydälle ja katse käännettiin jälleen tyttöön.

“Piriä, mutta mä annostelen sen sulle myöhemmin”, rastapää ilmoitti siirtyen itsekin istumaan sängynlaidalle. “Sun on parempi hoitaa siis homma kunnolla.”