Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen (k-18)

Minkäänlainen järkevä ajattelu ei enää luonnistunut Johnnylta, sillä aivot oli lyöty jo aikoja sitten pois päältä. Tuskin poika edes osaisi vastata, jos joku kysyisi hänen äitinsä tai siskonsa nimeä, tai edes sitä kenen kanssa pani juuri nyt. Tai ehkä hän juuri ja juuri osasi hahmottaa, että pani maailman vittumaisimman ihmisen kanssa ja muisti peräti tuon nimenkin, mutta ei sitten muuta. Aamulla kaikki saattaisi olla ihan toisin ja rokkari saattaisi olla melko hämillään siitä, että mistä helvetistä hän oikein heräsi. No, eivät ne aamufiilikset ikinä olleet kauhean pahoja sen osalta, että kenen tuntemattoman luota sitä heräsi, mutta se ruumiillinen olotila oli vähän toinen. Mutta nyt sitten... Johnny varmaan tulisi katumaan koko loppuikänsä sitä hetkeä kun oli suostunut tähän kaikkeen juuri Felicjanin kanssa, joka oli oikeasti ärsyttävä ihminen. Poika oli jopa itselleen luvannut, että ei tuon kanssa enää panisi, jos siis näkisi toisen jossain. Tai jos asiat edes olisivat menneet siihen suuntaan, niin hän olisi lähtenyt kävelemään. Mutta mikäs nyt oli tullut? Asiat olivat edenneet vaihe vaiheelta juuri siihen suuntaan ja nyt Johnny oli naimassa tuolta vaalealta pojalta aivoja pellolle.

Ja kaikkein ristiriitaisinta tässä olivat ne tuntemukset. Johnnysta tämä kaikki tuntui oikealta ja aivan tajuttoman hyvältä. No, kaiketi näin tuntui kaikkien panojen aikana, sillä poikahan oli aina näissä tilanteissa erittäin tyytyväinen. Kukapa ei olisi? Johnny henkäili erittäin tyytyväisenä Felicjanin korvaan ja antoi jopa muutaman kerran hampaiden näykkäistä sitä. Toinen päästeli varsin herkullisa äänähdyksiä, jotka vain antoivat lisäpuhtia Johnnylle, joka vain nopeutti työntöjään entisestään. Hän ilmeisesti halusi saada Felicjanin ääntelemään vielä enemmän ja selvemmin, vaikka eihän tuon ääntelyt nytkään ihan olemattomiksi jääneet. Johnny tuskin itse tuossa tilanteessa luopuisi noin hyvin estoistaan, joten pisteet siitä tälle vaaleaverikölle.

Felicjan muutti hivenen asentoaan, jotta Johnny pääsisi käsiksi paremmin tuon miehuuteen ja siinä samalla kun tuon lantion liikkeet nopeutuivat, nopeutui myös tummatukkaisen käden liike tuon varrella. Tuon ilmeet ja ääntelyt kielivät, että tämä kaikki tuntui aika helvetin hyvältä. Ja niin se tuntui Johnnystakin. Vapaa käsi liukui toisen alaselälle, jotta tämä ei vain olisi tippunut lattialle kesken kaiken. Se saisi kyllä tunnelman latistettua hetkeksi, mutta eiköhän sekin olisi korjattavissa. Nimittäin kukaan tai mikään ei tullut John Lowellin ja orgasmin väliin. Ei siis kerrassaan mikään. Eli poikaa ei voinut vähempää kiinnostaa, jos joku Felicjanin perheenjäsen tai joku kaveri kävelisi yllättäen tuosta ovesta sisään. Niin. Olikohan täällä asunnossa ketään muita kuin he kaksi? Nimittäin, jos oli, niin saisi tuo tietoonsa varsin selvästi sen, että mitä täällä Felicjanin huoneessa oikein harrastettiin.

Johnny päästi suustaan nyt vähän kovaäänisemmän ja raskaamman huokauksen, vaikka sekin oli melko matala. Tuskin poika edes osaisi huutaa kovaa ja korkealta, sillä hänen normaali puheäänensäkin oli melko matala. Koko pojan kroppaa kihelmöi ja se alkoi mukavasti lähestyä hänen alavatsaansa, joka oli kuin tulessa sekin. Huulet painoivat suudelmia pitkin tuon kaulaa ja lantio nyki miltei holtittomasti toisen oman mukana. Loppu alkoi olla jo melko lähellä ja sen Johnny tunsi siitä mielihyvänaallosta, joka suorastaan jylisi pojan koko kropan lävitse, suuntautuen erityisesti jalkojen väliin.

Eikä aikaakaan kun Johnny viimein tul. Erittäin voimakkaasti älähtäen, vaikka yritti parhaansa mukaan tukahduttaa senkin vaaleaverikön kaulaan.

Kyllähän Felicjanista ääntä lähti, ehkä hieman liikaakin. Johnny kerjäsi sitä, miksi hän vastasi tuolle? Hänenhän olisi ärsyttävyyttään kuulunut vain purra kielensä poikki ja olla hiljaa… Ei niin silti tehty, ehkei Felicjan aina ollutkaan niin ärsyttävä kuin tavanomaisesti, vaikka niin saattoikin olla vaikea uskoa.
Albiinopoika ratsasti toisella nyt jo miltei epäinhimillistä vauhtia, nopeammin ja nopeammin kohti nautinnon rajaa ja sen ylitse. Hän ei ajatellut sitä, että Fabian saattaisi olla kotona. Hän ei välittänyt siitä. Hänen huoneensa ovi ei ollut lukossa, mutta kukaan ei keskeyttänyt mitään. Hän olisi tuskin välittänyt, vaikka olisikin. Ei silti sointunut veljen tyyliin moinen. Ainakaan Fel ei uskonut niin.

Johnny suuteli Felicjanin kaulaa, huokaisi ja sai vaaleamman pojista voihkaisemaan. Se oli jotenkin aivan tavatonta, kuinka hän oli tässä asemassa aivan erilainen kuin muutoin. Hän otti ja antoi kaiken mahdollisen. Normaalisti hän tyytyi vain ottamaan kaiken, mitä irti sattui saamaan.
Viimein toinen laukesi, eikä kauaa kestänyt enää Felicjankaan. Hän tuli miltei saman tien peräjälkeen, kun Johnnyn kiihkoinen älinä sammutti itseään vasten kirjavapäisen pojan kaulaa.
Vaaleaverikkö lysähti toisen rintakehän päälle ja etsi huulillaan toisen omat suudellen sanoja, joita ei saanut ääneen lausutuksi. Suudelman loppuessa poika kohottautui pois toisen päältä auttaen tuon sisältään ja kiepautti itsensäkin selälleen sängylle toisen rinnalle. Lakanoita ei jaksaisi ruveta vaihtamaan ja he olivat molemmat nyt mukavasti Felicjanin eritteessä… Jes, jes.

Poika tuijotteli toista kasvoihin ja virnuili pikkupirullisesti. Uusintakierrokselle tässä tuskin pääsisi saman tien, mutta eipä häntä oikeastaan juuri väsyttänytkään. Mitä nyt keho kävi hieman ylikierroksilla edellisestä rundista.

Ei sitä tunnetta voinut kuvailla pelkin sanoin - tuskin ollenkaan. Oli vain tajuton uupumus, hyvänolontunne ja... Noh, vähän kaikkea sekaisin. Humalasta johtuen Johnny ei edes osannut kauhean pitkälle ajatella sitä, että oli ehkä jälleen kerran mennyt munallaan tuuttaamaan jälleen kerran ihan väärää tyyppiä. Kun siitä viime kertaisestakin oli seurannut vähän sitä sun tätä kivaa, joten entäpä nyt sitten. Johnny ei kieltämättä jaksaisi nostaa tuon kanssa enää yhtään isompaa kohtausta tästä kaikesta, vaan unohtaminen voisi olla ihan hyvä juttu. Rokkarilla ei ollut tapana panna jonkun ihmisen kanssa kuin kerran - ellei sitten kyseessä ollut niin hyvä pano, että oli pakko ottaa useampi kerta -, mutta Felicjan oli poikkeus. Ne yhden illan jutut jäivät yhden illan jutuiksi eikä se toistunut koskaan. Nyt oli toistunut. Helvetti, Johnnyssa oli jokin felicjanmagneetti.

Ääntelyistä ja kropan värähtelystä Johnny päätteli, että myös Felicjanin raja oli tullut, eikä aikaakaan kun tuo laukesi hänen vatsalleen sekä hivenen kädellekin. Aika hyvin tuo oli tullut siihen Johnnyn perään, joten nyt voisi sitten keskittyä ainoastaan siihen hengityksen tasaamiseen ja muutenkin rauhoittumiseen. Ruskeatukkaisen selkä painui vasten patjaa, toisen huulet löysivät vielä joksikin aikaa hänen omansa ja tuo ryömi pois Johnnyn päältä. Hengitys oli edelleen hivenen raskas, mutta siitä se hiljalleen tasouttui. Ruskeilla silmillä tarkasteltiin hetken aikaa kattoa, kunnes ne siirrettiin vierellä makaavan Felicjanin kasvoihin. Tuo katsoi takaisin ja virnuili - mitäpä muutakaan. Rokkari hymähti, kohottautui kyynerpäidensä varaan, veti kumin pois elimensä päältä ja viskasi sen jonnekin päin huonetta. Mikäli sitten sen sisällä olevat eritteet valuisivat matolle tai lattialle ja jähmettyisivät siihen, niin ihan sama. Ei ollut Johnnyn ongelma, sillä eihän hän täällä edes asunut. Huonetta katseltiin hetken aikaa, kunnes sängylle lösähdettiin uudestaan pitkäkseen. Silmissä heitti aavistuksen, joka johtui luultavasti siitä pilvestä sekä äskeisestä panosta. Siemennestettä pyyhittiin hivenen pois vatsan päältä ja sitä katseltiin hetken, kunnes ilkikurisesti tuikkivat silmät käännettiin toiseen.

"Kyllähän tää kävi näinkin päin tosi hyvin", Johnny hymähti ja puraisi huultaan. Sitten sitä kättä, jossa Felicjanin siemennesteet olivat, tungettiin lähemmäs tuon vaaleaverikön naamaa.
"Nuole ne pois."

Miellyttävä olo, huolimatta siitä, että toinen osapuoli oli Johnny. Tai oikeastaan, sitähän Felicjan oli halunnut, eikö niin? No, hän ei halunnut kuulla nyt mitään nälvimistä itsestään, eikä hänenkään huvittanut ruveta vittumaiseksi toiselle. Kivaahan tämä oli, miksi se sitten pitäisi pilata… No, puolustautumiseksi… Felicjan Chalet oli ihminen, joka ei tahtonut näyttää minkäänlaisia heikkoja tunteita kanssaeläjilleen.
Felicjan harmaine silmineen katseli, kuinka tummatukkainen katseli kattoa ja sitten häneen. Hymähti, Felicjan virnisti tavalla, joka ei oikeastaan ollut vittumainen. Pikemminkin tyytyväinen tai jotakin sen suuntaista.
Toinen nakkasi käytetyn kumin jonnekin lattialle, Felicjan naksautti kieltään terävästi, muttei jaksanut suuttua. Toivottavasti ei matolle mennyt, se nyt tästä puuttuisi…
Toinen pyyhki käteensä Felicjanin eritteitä päältään, tokaisi hymähtäen, että toimi tämä näinkin päin. Felicjan katseli toista muka ylimielisesti, mutta se ilme rakoili. Hän antoi sen rakoilla, hymyn paistaa sen läpi.
“Mä en ole seksuaalisesti rajoittunut, Johnnyboy. Mulle käy vähän miten päin vaan”, Felicjan tuhahti. Ei pitänyt paikkaansa kuin osittain. Yleensä hän ei antanut kenenkään ajaa itseään tähän tilanteeseen. Ei alkuunkaan.

Johnny sohi kädellään Felicjanin kasvoille, kehotti nuolemaan pois. Albiinon huulilta karkasi ontto ja kolkko ivaava nauru. Ei helvetti vie, jätkä ei voinut olla tosissaan…
“Luule vaan”, Felicjan tuhahti katsoen toista silmiin ja tarttuen ranteesta kiinni. “Mäkö nuolisin omia eritteitäni sun kädestäs vain koska sä käsket? Pidätkö sä mua jonakin huoraavana narttuna nyt, kun sait persettä? Huhhuh”, Felicjan tuhahti halveksuvaan sävyyn virnuillen tyytymättömänä.
Ja silti, vastoin kaikkia odotuksia, jopa omiaan, poika kierähti jälleen istumaan toisen lantiolle ja vei tuon käden huulilleen lipaisten kiusaavasti.
“Haista paska”, hän naurahti, piilotti hymyn toisen käden taakse ja hoiti homman. Nuoli, imi ja kiusasi. Ihan koko rahan edestä.

Felicjan ei kuulemma ollut seksuaalisesti rajoittunut yksilö, johon Johnny naurahti aavistuksen.
"Kiva kuulla, että ainakin toinen meistä ei ole sellainen rajoittunut", poika sanoi kohauttaen olkiaan, hymyillen aavistuksen. Hän nimittäin itse oli oikeasti melko rajoittunut. No, rajoittunut siinä mielessä, että naisiin hän ei koskenut pitkällä tikullakaan. Ja ehkäpä hän melkein jokainen panokerta pyrki olemaan päällä tai jotain, vaikka ei se aina onnistunut. Ja mitä niihin muihin leikkeihin tuli... Noh, sanotaanpa vaikka niin, että Johnny piti uudenlaisten asioiden kokemisesta, mutta piti enemmän tutusta ja turvallisesta. Ties mistä moinen johtui...

Johnny ei oikeastaan edes itse ollut varma, että mistä moinen pyyntö, kehoitus tai käsky - millaisena sitä nyt itse halusi pitää - oli tullut. Ehkä se oli ollut lähinnä jokin heiton tapainen lausahdus, jota ei ehkä ollut edes tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Rokkarista ei tosin kyllä koskaan tiennyt, että mikä asia oli vain heitto ja mikä oli totta. Kun ei nyt niitä erottanut välttämättä äänensävystäkään, joiden muuntelemisessa Johnny oli kyllä aika taitava. Tai, ei nyt aina, mutta kuitenkin. Felicjan kuitenkin vaikutti ottaneen tuon ihan tosissaan, aloitti jotain lauseensa tuhahtaen, mutta kuitenkin tarttui Johnnya ranteesta kiinni.
"Voi kuule. Sellaisena mä just sua pidänki. Oon aina pitäny ja tuun aina pitämään. En mä sun kaa ois tähän muuten suostunutkaan. Mitä sä oikein kuvittelit?" Johnny hymähti vahvasti sarkastisella äänensävyllä ja puraisi huultaan. Vaaleaverikkö siirtyi jälleen istumaan Johnnyn lantion päälle, otti ja lipaisi kielellään hänen kättään. Johnnyn kasvoilla viipyi hetken jokseenkin hämmentynyt ilme, mutta hän pyrki kuitenkin muuttamaan ilmeensä mahdollisimman neutraaliksi. Kyllä hän tiesi ihmisiä, jotka laittoivat nuolemaan jonkun omat spermat käsistä tai vatsan päältä tai jostain. Tai laukesivat suuhun ja laittoivat sitten nielemään koko lastin. Hän tiesi miehiä, jotka sormittivat ensin tyttöään ja sitten laittoivat nuo nuolemaan sormet puhtaiski. Mutta ei hän jumalauta olisi ikinä voinut kuvitella moista Felicjanista. Siis ei missään tilanteessa. Oli tuo nyt sen verran itsepäinen ja hankala ihminen, että ei poika edes olisi jaksanut kuvitella moista omassa pääkopassaan. Ja nyt tuo sitten toteutti sitä parhaillaan, joka oli kyllä melkoinen näky.

Johnny kuitenkin pysyi hiljaa koko toimituksen ajan. Tuijotti vain Felicjania silmiin ja puri huultaan. Kyllä hän nyt kaiketi ymmärsi miksi miehet laittoivat partnerinsa tekemään tällaista. Olihan se melko kiihottavaa katseltavaa, vaikka Johnny ei niiden sormien imeskelystä noin muuten välittänytkään.
Kun Felicjan oli sitten valmis, Johnny hymähti aavistuksen, loi kasvoilleen pienehkön virnistyksen ja pyyhkäisi sitten kättään sängyn lakanoihin. Siitä sitten se päätyi toisen vaalean reiden päälle ja ruskeat silmät naulittiin toisen omiin harmaisiin.
"Kiitos. Nyt tuli mulle paljon parempi mieli", Johnny hymähti ja iski silmää. "En mä kyl tota iha vakavasti heittäny, mutta mikäs siinä", hän jatkoi hymyillen yllättävän lämpimästi. No, ehkä hän oli heittänyt tuon puolivitsillä. Nimittäin, jos Felicjan olisi alkanut väittää jotain vastaan, niin aivan varmasti Johnny olisi alkanut pistää samalla mitalla takaisin ja ehkäpä jopa alkanut painostaa.

Felicjan tosiaan oli panseksuaali ja ruvennut käsittämään sen pikkuhiljaa jopa itse. Hänelle kelpasi melkein mikä vain ja hän oli hyvin pitkälti seksuaalinen ihminen. Lähes jokainen suhdekin tähänastisessa elämässä oli perustunut vain seksiin. Hän oli myös sitä tyyppiä, joka oli nopea kyllästymään. Ei vain inspannut hinata lähetyssaarnaajaa joka ikinen viikonloppu. Se oli uuvuttavan tylsää ja vei pois seksistä sen maun. Felicjan oli tyyppi, joka rakasti esileikkejä toisinaan, toisinaan taas ei sietänyt niitä. Hän oli mielipidettään alati muuttava paskiainen ja kykeni silti elämään itsensä kanssa. Muille se tuntui olevan päättömän hankalaa.
Nyt oli oikeastaan todella hauskaa, että Johnny tuntui hymyilevän… Kai se johtui siitä, ettei Felicjankaan ollut kokoajan kyrpä otsassa. Se oli ihan kivaa… Ehkä hänen pitäisi ruveta hymyilemään itsekin enemmän… Ei, ei sentään.

Tuo kuulemma piti Felicjania tasan huoraavana narttuna, eikä muuten olisi suostunutkaan hänen sänkyynsä. Huomaamatta ei sarkasmi voinut jäädä, sen verran ylitsevuotavaa se kuitenkin oli. Heitto jätettiin aivan omaan arvoonsa, kun kädenputsausoperaatiota toimitettiin loppuun.
Toisen ilmeitä oli huvittava katsella, Felicjan oli niin tiennyt, ettei tuo uskonut hänen tekevän näin. Eipä ollut hän itsekään uskonut, joten… niin.
Kun toisen käsi laskettiin otteesta pois, Johnny hymähti. Leikittelevä hymy majoittui lävistetyillekin huulille. Felicjan turn on. Kissavaihde, hän halusi leikkiä. Johnny saisi olla lankakerä… Joo, mitä hän taas ajattelikaan?
Johnnyn käsi päätyi albiinon reidelle, tuo poika tuijotteli häntä silmiin. Tilanne oli jotenkin todella intiimi, muutenkin kuin fyysisesti. Eikä Felicjan voinut kieltää itseään pitämästä siitä.

“No sehän kiva. Mä halusin nähdä sun ilmeesi, oli aika antoisa”, Felicjan nauroi toiselle. Iloista naurua. Nyt hän oli jo todella, todella vapautunut. Ei lainkaan sellainen kuin mitä häntä oli totuttu näkemään. Tämä oli kuitenkin vasta niin aluillaan, että pienikin virhe saattoi saada hänet takaisin tavanomaiseen. Hyvin, hyvin pieni.
Felicjanin kädet siirtyivät Johnnyn rintakehälle ja kynnet painettiin tuon nahkaan. Leikitti, leikitti, leikitti… Huulilta karkasi pieni matala naurahdus. Lannetta liikautettiin toista vasten, vaikka poika uskoikin, ettei yksikään mies ihan näin nopeasti saisi itseään uudelleen ladatuksi. Mahdottomuushan se tuskin oli, mutta silti… Eipä Felicjan itseään kovin kiihottavana pitänyt, kiimaisen avain.
“Mitä sä seuraavaksi ajattelit keksiä? Rimmingiä mä en harrasta, että jätä suosiolla kokonaan pois kierosta mielestäsi.”

Felicjan oli kuulemma halunnut nähdä vain Johnnyn ilmeen kun nuoli omat eritteensä tummemman pojan kädestä pois. Tietenkin oli halunnut nähdä, sillä kaiketi se oli ihan sen arvoinenkin. Vaaleaverikkö nimittäin yllätti Johnnyn ihan oikeasti ja luultavasti tuo tekikin sen juuri sen takia, että saisi pojan hämilleen. Tai ainakin näin Johnny jaksoi uskoa. Felicjan nyt tuskin koskaan halusi olla kenellekään mieliksi, ellei se sitten hyödyttänyt tätä itseä mitenkään. Ja tässä tilanteessa se oli sitten hyödyttänyt sen verran, että oli saanut nähdä Johnnyn hämmentyneen ilmeen. Ovelaa.

Johnny ei oikein osannut kunnolla kiinnittää huomiotaan Felicjanin epätavallisen iloiseen nauruun... Okei, ehkä hän jäi miettimään sitä muutamaksi sekunniksi, mutta ei sanonut mitään. Hymyili vain ja katseli toista silmiin. Hitto vie... Felicjan tuntui jotenkin niin erilaiselta. Ei läheskään sellaiselta, jollainen tuo oli ollut ensimmäisen kohtaamisen aikana. Ei tuo ehkä ollut kokonaan paremmaksi ihmiseksi muuttunut, mutta joitain satunnaisia pilkahduksia sellaisestakin näkyi. Mitä helvettiä oli oikein tapahtunut? Vai johtuiko se ainoastaan Johnnyn sekavasta tilasta? Näki ja kuuli harhoja, kun huomasi albiinon suupielillä peräti iloisen hymyn ja kuuli samanlainsa naurua?

Kynnet painautuivat vasten pojan ruskettunutta ylärkoppaa ja Johnny kohotti aavistuksen kulmiaan. Lanteen liikautus sekä seuraava lause antoivat vihjeitä siitä, että Felicjan halusi uusinnan. Ne olivat usein ihan jees ja yleensä Johnny oli täysillä mukana, jos sellainen tilanne tulisi vastaan. Nyt huulilla kuitenkin majaili ilkikurinen virne ja siitä luki melko helposti, että ehkäpä Johnnykin oli hivenen leikkisällä tuulella. Ehkä hän sitten olikin huomannut tämän Felicjanin yllättävät, hetkelliset muutoksen eleissä ja halusi katsoa kuinka pitkälle piti mennä, että se normaali palaisi takaisin. Tosin, halusiko Johnny sitä? Että Felicjan muuttuisi takaisin ilkeileväksi itsekseen ja vittuilisi minkä ehti ja kaikkea muuta. Olisiko Johnny niin vittumainen, että alkaisi ihan tahallaan yrittää venyttää tuon sietokykyä ja odottaisi milloin tuo räjähtäisi. Kuitenkin räjähtäisi taas niin pahasti ja heittäisi Johnnyn ulos täältäkin.

"Ai voi harmi. Just sitä mä olin miettinyt seuraavaksi", Johnny tokaisi lähes viaton ilme kasvoillaan ja lipaisi alahuultaan. Niin. Jotenkin poika ei yhtään epäillyt sitä, että Felicjan ei harrastanut rimmingiä, sillä olihan se vähän... No, sanotaanko vaikka niin, ettei Johnnykaan siitä oikein välittänyt.
"Ja sä ilmeisesti meinaat, että mä ottaisin sun kaa uusinnan? Ihanko tosissasi oot?" Johnny sitten jatkoi kallistaen kiusoittelevasti päätään. "Jaksaisikohan tuota... Mä kun oon muutenkin tämmöinen raihnainen ukonretale, joka tarvii kaksi päivää aikaa palautua", rokkari jatkoi härnäystään ja liikautti ihan huomaamattaan kättään ylöspäin toisen reidellä. Tosin se tässä kutkutti erittäin paljon, että Johnny saisi ilmeisesti keksiä miten päin tässä tällä kertaa oltaisiin ja mitä tehtäisiin. Vallanhalu nosteli päätään ja rokkari kohotti mietteliäänä toista kulmaansa.

Oli totaalinen ihme, kuinka Felicjan jaksoi nauttia jokaisesta hymystä, jonka sai osakseen. Useimmiten hän ei niitä saanut, koska oli kusipää. Kuka kusipäälle tahtoi hymyillä? Ei niin kukaan.
Toinen kuitenkin vastasi vaaleaverikön vonkaamiseen ilkikurisella hymyllä. Eipäs, ei näin. Sen piti olla mukana heti saman tien. Vittu… No okei, olihan se mukana, kiusasi häntä. Kunhan nyt ei liikaa kiusaisi, Felicjan kuin tahtoi tosiaan uusinnan eikä mököttämistä. Ja hän voisi ihan hyvin ruveta mököttämäänkin ja huutamaan ja olemaan ärsyttävä. Ei siihen paljoakaan vaadittaisi, mutta leikkiminen oli nyt ihan kivaa. Ainakin näin alkuun.
Toinen ilmoitti huultaan lipoen, että se oli ollut seuraava ajatus. Aivan varmasti, juuri niin. Felicjan jopa melkein uskoi tuohon… ei. Toinen kysyi suoraan, että meinasiko Felicjan nyt, että toisen tulisi uusia tämä. Felicjan irvisti tuolle kumartuen sitten tuon korvanjuureen.
“Tarviiko mun tavata se sulle kirjain kerrallaan ja mahdollisimman selkeällä artikuloinnilla?”, hengittiin tuon korvaan matalana kuiskintana. Sitähän hän nimenomaan tahtoi, kyllä toinen sen tiesi. Totta kai tiesi, eikö se aika selväksi oltu tehty. Kieli lipaisi toisen korvanlehteä, ennen kuin Felicjan kohottautui jälleen pystyasentoon ja liikautti lantiotaan toista vasten.

“Ukonretale voi ottaa sen ihan siltä kantilta, että mä olen vielä leikkituulella ja sä saat nyt olla näennäisesti niskanpäällä. Mä ainakin jaksan vielä, eikä mulla ole mitään ongelmaa ottaa sua”, Felicjan totesi virnuillen. Uhkailua, tai pikemminkin varoitus. Hän saattoi ihan hyvin toteuttaa sen. Että eiköhän tuo alakerran kunto tuosta paranisi vielä. Toivottavasti. Felicjan kuin oli päässyt alistumisen makuun.
Johnnyn käsi eteni tutkimusmatkallaan Felicjanin reittä ylöspäin. Hitaasti, eikä pitkää matkaa… No jaa.
“Kumpi on enemmän sun mieleen, raaka naiminen vai rakastelu?”, Felicjan kysyi vienolla sävyllä yhä pienesti virnuillen. Hän kannatti ensimmäistä, mutta jälkimmäinen… Felicjan piti eittämättä liikaakin siitä, että häntä pidettiin hyvin.

Johnny tykkäsi erittäin paljon ihmisten härnäämisestä ihan kaikella tapaa. Se oli kivaa ihan normaalissa elämässä kuin sängyssäkin. Oli kivaa saada ne kiemurtelemaan ja sekoamaan silkasta nautinnosta sekä anelemaan. Vallantunne oli jotain sellaista, jota Johnny metsästi ihan alituiseen. Hän halusi olla niin henkisesti kuin fyysisestikin niskanpäällä, jonka eteen hän luultavasti oli valmis tekemään kaikkensa. Ihan jokaisessa elementissä, vaikka siinäkin oli ne tietynlaiset haasteet. Felicjanin kanssa ei näemmä tänään tuottanut mitään vaikeuksia päästä dominoimaan mielensä mukaan tässä tilanteessa, mutta miten olisi sitten sen henkisen puolen laita? No, ehkä sitä ei ajateltu nyt, sillä se olisi vasta sen ajan murhe.

Felicjan kumartui kuskailemaan hänen korvaansa matalalla äänellä ja onnistui jopa lipaisemaan kovalehteä kielenkärjellään. Pienehkö henkäys karkasi pojan huulten välistä kun vaaleamman jätkän lantio liikahti jälleen hänen omaansa vasten. Hitto vie... Johnnyhan alkaisi tässä hiljalleen kiihottua uudestaan, joka oli oikeastaan ihan jees. Ei siihen edes paljoa tarvittu, että pojalla saatiin seisomaan uudestaan. Lähinnä vain muutama tietynlainen kosketus johonkin tiettyyn paikkaan tai tietty teko sai veren pakkautumaan pojan alapäähän. Ja kaiketi hänkin tunsi tietynlaista fyysistä himoa tätä vaaleaverikköä kohtaan. Ja sepä vielä lisäsi tätä kiihkoa, että Johnny oli aiemmin muistutellut itselleen, ettei tähän yksilöön saisi tai pitäisi kajota. Sekös sitten poikaa houkuttikin, sillä Felicjan oli... No Felicjan.

"Ei kuule kannata uhkailla yhtään. Siitä ei oikeasti seuraa yhtään mitään kivaa tai sellaista, joka miellyttäisi tai hyödyttäisi sua jotenkin", Johnny puolestaan varoitti myös ja antoi kätensä lipua yhä ylemmäs toisen reidellä, kunnes se oli vain muutaman sentin päässä toisen miehuudesta. Härnäystä härnäyksen perään. Johnny oli sen verran julma ihminen, että osasi tehdä nämä jutut kaunis hymy huulillaan ja saada toisen osapuolen melkein menettämään järkensä. Mitenpä olisi tämän yksilön laita? Vai tulisiko tästäkin sellainen tahtojen taistelu, jolloin yritettiin vain saada toinen sekoamaan.

Felicjan kysyi kysymyksen ja Johnny virnisti hivenen.
"No jaah. Mitäpä luulisit? Rakastelu on aikalailla rakastavaisten hommaa, joista me ei nyt ehkä ihan mennä", Johnny vastasi kohauttaen olkiaan. Toki hänkin läheisyydestä tykkäsi, joita haki sitten seksin avulla. Oli niitä kausia, jolloin sitä halusi enemmän kun taas joskus taas vähemmän. Mutta ei Johnny oikeasti ollut niin jääpatsas kuin antoi olettaa. Hänellä oli inhimillet tunteet kylmän kuoren alla, jonka läpi pääsemiseen tarvitsi hyvin paljon aikaa. Oliko se sitten jokin ennakkoluulo kaikkia ihmisiä kohtaan. Että kaikki kuitenkin vain satuttaisivat, joten olisi parempi vain teeskennellä tunteetonta paskiaista.

Johnny kuitenkin pyyhkäisi moiset asiat pois mielestään, kunnes päätti tehdä seuraavan siirtonsa. Hän nimittäin kiepsautti vaaleaverikön alleen patjalle, kapusi hajareisin tämän lantion päälle istumaan ja lukitsi tuon kädet tämän pään yläpuolelle. Katse, jonka hän toiseen loi, oli lähes intensiivinen ja siitä paistoi silkka himo. Eli näin helposti hänet oli herätetty uudestaan käyntiin? Ilmeisesti joo.. Huulet tuotiin puolestaan nyt tuon korvan viereen.
"Eli sä heität pallon nyt mulle? Sä suostut ihan mihin tahansa, mitä mä pyydän?" Johnny kysyi kuiskaten ja virnisti. Enää tarvittaisiin ne tietyt taikasanat, jolloin Felicjan saisi haluamansa uusintakierroksen.

Tässä ei kuulemma kannattanut yhtään ruveta uhkailemaan tai mikään ei menisi, kuten häntä miellytti tai hyödytti. Johnnyn käsi oli jo hyvin liki hänen miehuuttaan sisäreiden pinnalla liikuttuaan. Felicjan ynähti, ihan tahattomasti.
“Mitäs säkin luulet tietäväsi siitä, mikä mua miellyttää”, Felicjan murahti. Ei tasan tiennyt mitään, ehkä tämä olikin suunta, johon hän halusi tämän etenevän? Hän oli nyt ihan mielellään alistunut ja nautti siitä. Luuli Johnny sitten mitä tykkäsi. Härnäsi vaan, sai Felicjanin haluamaan itseään enemmän. Kyllä tuo poika hänet vielä hulluksi saisi, jos kauankin etenisi tuollaisella kiusalla. Se, kun Felicjan sekosi ei ollutkaan sitten kovin kaunista katseltavaa.
Esitetty kysymys sai Johnnyn virnuilemaan, tuo ilmoitti rakastelun olevan rakastavaisten välistä ja heitä nyt ei sellaisiin voinut verrata. Ei, ei voinutkaan. Vaikka olisihan se ollut Felicjanin mielestä ihan kivaakin… Viimeisimmästä suhteesta oli aikaa… paljon. Ja miksi hän edes kuvitteli, että voisi joskus saada Johnnyn? Tuohan vaihtoi jätkää kuin sukkaa ja halusi vain yhdenyöntoilailuja… Felicjanilla oli paha tapa vain tahtoa kaikkea liian haasteellista ja yrittää parhaansa ja vähän yli…

“Niin mä arvelinkin”, poika vastasi hymähtäen. Se oli pienenpieni hymähdys, tuskin huomattava. Ehkä hän vielä joskus pääsisi kokeilemaan Johnnya hellästi, ehkä…
Pian asetelma kääntyi ja Fel sai huomata makaavansa sängyllään Johnnyn alla. Huulilta karkasi pieni naurahdus, joka jäi lyhyeksi. Hänen kätensä vietiin pään yläpuolelle, lukittiin sinne. Katse jämähti silmiin, jotka tuijottivat hänen omiaan. Pysäyttävä, intensiivinen ja himokas katse. Nälkä kasvoi pojan sisällä liian suureksi. Toisen korvanjuuressa sitetty kysymys oli saada vastaukseksi hoputtavan ja myöntävän inahduksen. Se kuitenkin hillittiin, vaivoin.
“Mihin tahansa? Periaatteessahan mä voisin, koska sä et kuitenkaan keksi mitään julmaa… Kyllä sä huomaat, kun menee yli mun tajunnan. Älä nyt vittu kysele, vaan toimi”, Felicjan ärähti. Okei, nyt alkoi tämä kivapoikafiilis mennä ohi. Ei hän silti vittumaisimmaksi itsekseen alkanut, vaan liikautti lantiotaan toista vasten, vaikka se näin päin hankalampaa olikin.
“Mä en ala puhumaan sulle mitään rumia ja tunnelman latistavia pervouksia, että anna mulle munaa ilman että tarvii kerjätä. Saatana, Johnny, multa loppuu kärsivällisyys”, Felicjan inisi taivuttaen päätään taaemmas. Alakerta alkoi olla jo ihan kiitettävässä tanassa, paineissa. Henkinen himo oli silti niin paljon suurempi.

Johnny nauroi ja katseli toisen kasvonpiirteitä hetken aikaa.
"Mistä sä tiiät mitä mä tiiän? Oon oikeesti meedio ja tiedän tällä hetkellä ihan helvetin tarkkaan mitä sä tällä hetkellä oikein ajattelet", Johnny sanoi kuiskaten ja virnisti ovelasti. Ehkäpä äskeinen oli lievästi ylipuhumista. Johnnylla ei nimittäin ollut hajuakaan siitä mitä toinen ajatteli tällä hetkellä. Ei ollut hajuakaan koko illasta mikä Felicjania oikein riepoi. Ehkäpä se selviäisi sitten joskus... Tai ehkä asia jäisi pimentoon koko loppuelämäksi. Haittaiskohan se edes Johnnya... Joskus oli vain parempi olla tietämättä, vaikka se vituttikin. Tieto lisäsi joskus tuskaa.

Johnnya käskettiin olemaan kyselemättä ja toimimaan. Ja hänen olisi ihan pelkkää vittumaisuuttaan kysellä ja viivytellä vähän lisää, joka sitten vastaisesti saisi Felicjanin hermostumaan. Oli totta, että Johnny ei nyt välttämättä keksisikään mitään julmaa toisen päänmenoksi, mutta eiköhän silti jotain pientä...
"Älä aliarvioi mua. Tai mä oikeasti päätän jotain sellaista, joka on sun mielestäs julmaa", Johnny vastasi virnuillen ja siirsi sitten kasvonsa aivan muutaman sentin päähän toisen omista. Felicjanin äänensävystä kuuli, että toista alkoi vituttaa. Äsken tuo oli jopa ihan mukava, mutta nyt vanha Felicjan alkoi nostella päätään. Johnnyn pitäisi vain vetää oikeista naruista, että saisi tuon pysymään siedettävänä ihmisenä. Vaati harjoittelua, vaikka ei sillä ehkä ollut niin paljoa väliä. Eivät he kaksi enää olisi toistensa kanssa tekemisissä enää tämän jälkeen. Johnny kyllä tasan piti siitä huolen, vaikka Felicjan hyvä pano olikin.

Felicjan ei kuulemma aikoisi alkaa puhua Johnnylle mitään rumia, pitäisi vain antaa munaa ilman mitään kerjäystä ja tuon kärsivällisyys oli loppumaisillaan. Ja mitä Johnny teki? Virnuili ja varmaan tällä albiinopojalla menisi hermot. Mikäli niitä oli edes kauhean paljon jäljellä.
"No... Sitten sun pitää vaan ottaa sitä munaa? Etkö sä ole just sellainen persoona, joka ottaa mitä haluaa?" Johnny kyseli taas. Varmaan ihan vahingossa tai tahallaan, jotta tuo olisi menettänyt hermonsa lopullisesti. Ei poika yllyttänyt toista alistamaan häntä tai mitään. Lähinnä ehkä käyttämään suutaan muuhun kuin puhumiseen, joka miellyttäisi Johnnya erittäin paljon.

Johnny henkäisi pienesti ja katseli toista vielä ehkä kaksi sekuntia, kunnes suuteli, jonka jälkeen hän suuteli vielä uudestaan. Toisen lävistettyä alahuulta näykkäistiin aavistuksen ja työnsi jopa kieltään tuon suuhun. Nopeasti kuitenkin huulet katosivat toisen omilta ja sitten Johnny vain katseli tuota silmiin. Rokkari suoristi selkänsä ja päästi jopa irti toisen ranteista. Ruskeilla silmillä tutkailtiin hetken aikaa Felicjanin huonetta, kunnes hän hyppäsi alas sängyltä ja käveli sängyn vieressä olevan laatikon luokse, vetäen sen auki. Ilkikurinen hymy huulillaan poika tarkasteli jo kertaalleen laatikon sisältöä ja vilkaisi sitten Felicjania. Hänhän voisi keksiä vaikka mitä vain. Päästää sen likaisemman puolen itsestään valloilleen ja laittaa tekemään Felicjan vaikka mitä kivaa. Rokkari kuitenkin päätti olla suhteellisen kunnolla ja nosti sen takia laatikosta vain käsiraudat, jonkunlaisen pitkän huivin sekä kortsun. Oli sitten kesyä tai ei Felicjanin mielestä, näihin tuo sai tyytyä. Liukuvoide napattiin lattialta, kunnes poika palasi takaisin sängylle. Felicjania ohjattiin sängyn päätyyn, jossa oli paikka mihin hän mahdollisesti saisi tuon kiinni. Kamat kuitenkin vielä heitettiin reunalle, mutta Johnny könysi itsensä tuon ylle siten, että Felicjanin rintakehä jäi hänen polviensa väliin ja Johnny puoliksi seisova miehuus oli aivan vaaleaverikön kasvojen kohdalla. Suupielillä oli leikkisä virne ja kädellä siveltiin hetken aikaa Felicjanin leukaa.
"Ja sä varmaan arvaatkin jo mitä mä sulta seuraavaksi pyydän?"

Jaa, että ihan meedio? Joo, niin varmasti. Felicjan naurahti, katseli takaisin tiiviisti tuijottavin silmiin, irtoamatta. Toinen tuskin osaisi arvatakaan puoliakaan vaaleanpojan ajatuksista. Tai no, sen puolen, joka janosi seksiä…
Johnny oli kovasti sitä mieltä, että Felicjan aliarvioi tuon. Uhkailiko se tosiaan keksivänsä jotakin julmaa hänelle? Ei se keksisi, ei mitään uniikkia. Felicjan kuin ei tosiaan ollut seksuaalisella saralla rajoittunut tyyppi, hän oli kokeillut vähän kaikenlaista.
Virnuilu alkoi pidemmän päälle olla melkoisen ärsyttävääkin, kun sitä eivät seuranneet toimenpiteet. Hän oli itse lukittuna toisen alle, voimatta juuri mitään tehdä ja sitten tuo vain… vain… kiusasi häntä! Ei ollut minkään asteen reilua tai kivaa, ihan tyhmää ja rasittavaa ja… Hän halusi huomiota nyt, muutenkin kuin virnuiluna. Johnny kehotti ottamaan, mitä albiino tahtoi. Totesi Felicjanin olevan tuon mielestä sellainen ihminen, joka otti tahtomansa, vaikka… Niin, niinhän hän olikin. Hän halusi, hän teki kaikkensa saadakseen haluamansa. Se oli vahva osa hänen perusluonnettaan. Ei, vielä hän ei raivaria saanut, ihan vielä…

Tummatukkainen kumartui painamaan huulensa huulille. Suuteli, Felicjan vastasi. Karkasi ja suuteli uudelleen. Näykki ja antoi kieltä. Albiino oli mukana toiminnassa, olisi vienyt sormensa tuon hiuksiin, elleivät kädet olisi olleet lukittuina toisen omilla. Tilanne oli polttelevan intiimi, Felicjan taisi rakastaa näitä saamiaan katseita. Ranteet vapautettiin ja tummatukka karkasi hänen päältään hyvin pian sen jälkeen. Laatikolle, nappasi mukaansa muutakin kuin uuden kumin. Asentooan hieman kohottanut Felicjan hymyili jälleen aidosti, hetken aikaa, kunnes hymy hiipui pois. Hänelle tämä kävi näin, kävi hyvin. Aika kesyjä elementtejä Johnny näytti kuitenkin valinneen… Alkuhan sekin oli.
Johnny ajoi Felicjanin sängynpäätyyn, eikä blondi vastaankaan laittanut. Pian Johnny istui jälleen hänen päällään, joskin nyt rintakehällä. Ei mitään epäselvyyksiä tarkoitusperistä. Ei niin mitään. Felicjan katsoi Johnnyn virnuileviin kasvoihin, tuon sormet sivelivät hänen leukaansa. Albiinolla oli kieltämättä aika hyvä mieli nyt. Ehkä hän todellisuudessa olikin kesykissa…

Toisen sanoihin ei vastattu mitään, vaan toinen pojan käsistä siirtyi avustamaan. Felicjanin ote oli tarkoituksella äärimmäisen hellä, ärsyttävällä tavalla. Poika lipaisi kielellään koko varren mitalta ja leikitteli terskalla aikansa. Kyrvänpää upotettiin suuhun ja käsi siirtyi leikittelemään Johnnyn kiveksillä. Felicjan pyöräytti kieltään toisen ympärillä ja antoi käsiensä siirtyä tuon pakaroille, kynsien pureutua ihoon.
Hankalasta asennosta huolimatta Johnnyn miehuus saatiin kokonaan suuhun, kun kurkkua onnistuttiin rentouttamaan tarpeeksi. Kiusallaankin Felicjanin oli pakko tuijotella ylöspäin toisen silmiin, tehostaakseen tilannetta.

Johnny osasi kyllä mielessään kuvitella, että mitä kaikkea härskiä Felicjan oli puuhaillut ihmisten kanssa täällä makuuhuoneessaan. Kerta laatikkokin oli täynnä kaikenlaisia remmejä ja sun muita intiimeissä leikeissä käytettäviä apuvälineitä. Joten kaiketi pelkät käsiraudat olisivat tuon mielestä ihan sellaista kesyä hommaa. Mutta eikös sitä joskus ollut hyvä ottaa ihan rauhallisesti? Ihan vaikka vain vaihteen vuoksi.

Felicjan ei väittänyt sanaakaan vastaan sen suhteen, että Johnny pyysi teoillaan tuota ottamaan häneltä suihin. Sekin vaikutti jotenkin niin epätodelliselta, mutta Johnny ei kuitenkaan huomauttanut mitään. Ties vaikka albiino sitten olisi muuttunut ärsyttäväksi ja alkanut kiemurrella asian suhteen. Sitä ruskeatukkainen tuskin olisi jaksanut, vaikka itsehän hän tässä yritti päällepäsmäröidä mielensä mukaan ja jopa onnistui siinä suhteellisen hyvin. Olisi sääli, jos kaikki hajoaisi käsiin sen takia, että Felicjan heittäytyisi jälleen hankalaksi. Toisesta voisi nimittäin jopa pitää tällaisena, joten Johnny ei halunnut paskoa tätä hommaa.

Johnny henkäisi erittäin kuuluvasti kun toinen aloitti viimein. Ote miehuudesta oli kieltämättä hivenen liian hellä Johnnyn makuun, mutta ei hän kuitenkaan saanut suutaan auki valittaakseen. Eikä kaiketi tarvinnutkaan. Nimittäin Felicjan lipaisi hänen varttaan, leikki terskalla ja upotti viimein sen pään suuhunsa. Ruskeatukkaisen kroppa värähti aavistuksen ja käsi etsiytyi ihan vaistomaisesti toisen hiuspehkoon. Suusta purkautui matalia inahduksia ja katsekontakti pyrittiin säilyttämään Felicjaniin ihan tämän koko ajan. Ei kauhean hyvin onnistunut koko ajan, sillä pakkohan sitä oli kaulaa välillä taivuttaa ja painaa silmät kiinni silkasta nautinnosta. Lantio nyki hiljaa Felicjanin pään liikkeen mukana, vaikka sitä pyrittiin hillitsemään. Johnny nimittäin tiesi millaista oli kun munaa työnnettiin ikävästi syvälle nieluun tällä tavalla.

Ja niinkin mieleellään kun Johnny olisikin halunnut hoitaa homman loppuun tällä tavalla, niin rokkari ei ehkä sitä halunnut tehdä. Ei hän ollut turhaan käynyt siellä pöytälaatikolla, joten ehkä hommassa voitaisiin mennä eteenpäin? Niinpä Johnny sitten pysäytti Felicjanin, kapusi pois tämän päältä, jotta saisi tämän työnnettyä polvilleen sängyn päähän ja kasvot kohti seinää. Ehkäpä Johnny ei jaksanut välittää siitä, että halusiko Felicjan koskea tai katsella häntä tämän toimituksen ajan... Vaikka sekin olisi silkka mahdottomuus, sillä poikahan aikoi käyttää niitä käsirautoja, jotta tuota alkaisi turhauttaa vähän enemmän. Kun joutui vain olemaan pantavana... Eikä edes tulisi näkemään mihinkään suuntaan.

Johnny puraisi huultaan, avasi käsiraudat, napsautti toisen raudan Felicjanin ensimmäiseen ranteeseen, kiepsautti toisen osan tangon ympäri ja sitten vielä toinen kiinni. Ja siinäpä kädet sitten kivasti olivat Felicjanin etupuolella kiinni tässä sängyssä, joka antoi kieltämättä Johnnylle suurta tyydytystä. Rokkari suuteli hellästi toisen niskaa, kun tarttui siihen huiviin ja sitoi sen tuon pään ympäri siten, ettei näkeminen ollut mahdollista. Ja sitten vain hetken aikaa Johnny katseli toista takaapäin. Pojasta tuntui erittäin hyvältä, että hän oli tämän tilanteen herra. Päässyt dominoimaan ihan kunnolla ja Felicjan oli tähän alistunut. Ja ehkäpä se, ettei toinen nähnyt yhtään mitään, teki tästä tilanteesta hivenen intiimimmän. Felicjan joutuisi heittämään hyvästit näköaistilleen ja elää niiden muiden aistien varassa.

Johnny kuitenkin päätti aloittaa hitaan härnäykensä. Nuorukainen nykäisi Felicjania tukasta sen verran, että sai taivutettua tuon kaulaa ja näin suudeltua toista suoraan huulille. Se suudelma tihkui yhä enemmän himoa ja sanattomia lupauksia siitä, että toinen ihan oikeasti tulisi tyydytetyksi tänään vielä toisen kerran. Pojan huulet kuitenkin siirtyivät albiinon kasvoilta tämän harteille, siitä niskaan ja hiljalleen alemmas selälle. Eteneminen oli rauhallista eikä mihinkään ollut kiire. Johnnylla ei ainakaan ollut, mutta Felicjanista hän ei ollut niinkään varma. Kädet liukuivat toisen kylkiä pitkin yhä vain alemmas sitä mukaan kun Johnny huultensa kanssa pääsi. Viimein hän pääsi alaselälle asti, johon poika piirsi hetken abstrakteja kuvioita kielellään. Kädet liukuivat rauhallisesti Felicjanin miehuuden ohitse, toisen pysähtyessä reidelle, kun toinen siirtyi härnäämään tuon kiveksiä. Pienesti virnistäen Johnny kuljetti huuliaan alemmas tuon pakaroille. Ei, hän ei todellakaan aikonut toteuttaa sitä mistä Felicjan oli vähän aikaa sitten puhunut, mutta eikai sitä tuon tarvinnut tietää. Hetken se nimittäin jo näytti siltä, mutta ihan äkkivarmasti Johnny puri. Puri sen verran lujaa, että siihen jäi pieni sinertävän violetti mustelma. Olihan se melko mitätön sen rinnalla, millaisen jäljen toinen oli hänen kaulaansa silloin joskus purrut, mutta kuitenkin. Johnny kaiketi halusi osoittaa toiselle, ettei tämä ollut ainoa, joka osasi käyttää tarvittaessa purukalustoaan tai jotain.

(( Hittailin siellä jossain kohti. Toivottavasti ei haittaa. ))

- eei haittaa yhtään ((: -

Kiusallaankin tämä osuus oli hoidettava parhaansa mukaan, vaikka kiusasihan moinen alistaminen häntä kuitenkin jollakin asteella. Ei saanut häntä nauttimaan tilanteesta niin paljon kuin mitä hän oli nauttinut esimerkiksi ratsastamisesta, vaikka hän nyt olikin ollut antava osapuoli.
Johnnyn käsi oli Felicjanin sekavassa hiuspehkossa, tuon lantion pieni liike pakotti hänet hoitamaan hommaa kokoajan eteenpäin, vaikkei hän nyt sitä ollutkaan kesken jättämässä. Tai toki oli, kuinkas muutenkaan. Johnny päätti, että nyt loppui ja kampesi itsensä pois Felicjanin rintakehältä. Albiino jäi katselemaan kuinka tuo noukki käsiraudat sängyltä ja napsautti ne auki. Felicjan hymyili pienesti, helvetti tästä tulisi jotain todella… Itsetunnon päälle käyvää.
Felicjanin paikka oli näemmä polvillaan sängynpäädyssä kahlittuna siihen. Voi ei… Johnny saisi ottaa nyt kyllä kaiken irti, tällaiseen ei ollut juuri vaaleaverikkökään tottunut. Yleensä oli hänen roolinsa kahlita ja tehdä mitä tykkäsi.
Valittamista ei silti kuulunut Felicjanin suunnalta, mikä oli ihme. Hän antoi toisen tehdä mitä lystäsi, eiköhän hän jotakin irti saisi itselleenkin. Toivottavasti. Toisen onni, että hän oli vetänyt ties mitä, selvänä hän ei olisi vissiinkään suostunut juuri mihinkään. Vaikka pahoissahan Fel ei nytkään ollut.

Johnny suukotti Felicjanin niskaa kevyesti, sitoi hänen silmilleen huivin, joka sai jo albiinon murahtamaan kapinoivasti. Ei, tähän hän ei kyllä alkaisi! Vaan, minkäs siinä teki kun oli kahlittuna omaan sänkyynsä ja saatanan kiihottuneessa tilassa.
Tiesihän poika sen, että kun hän ei nähnyt, vahvistui tuntoaisti siinä missä muutkin. Ja se toivottavasti olisi hyvä asia. Tilanne oli silti melko nöyryyttävä ja Felicjan yritti kovasti kieltää itseään pitämästä tätä kaikkea äärimmäisen kiihottavana. Ja siinä hän epäonnistui täydellisesti.
Tummatukan käsi tarttui vaaleaverikön hiuksiin ja riuhtaisi väkivaltaisesti saaden Felicjanin ärähtämään ärtyneenä. Toinen kuitenkin suukotti hänen huuliaan, johon Felicjan koetti vastata puremalla tuota. Saisi varoa nyt, kun kerta pakotti häntä johonkin tällaiseen… Helvetti. Mitään hän ei silti kyennyt tekemään.
Johnny suukotteli hartioita, selkää… Felicjan henkäili syvempään ja hymisi tyytyväisenä. Okei, tämä oli ihan kivaa… Toinen eteni hiljaa, mutta juuri nyt se ei edes haitannut. Hän sai keskittyä tuntemuksiin, kun ei mitään nähnytkään. Vaikka tympeähän se olisi ollut seinää tuijotella.
Kädet koskettelivat Felicjanin kylkiä, kieli piirsi kuvioita alaselkään. Vaalealla nahalla päällystetty keho värisi mielihyvästä. Kaikki veri tuntui karkaavaan alakertaan. Felicjan oli niin kovana, että se kivisti. Toinen Johnnyn käsistä otti paikkansa reidellä, toinen hiplasi hänen säkkejään. Felicjan ei pitänyt ääniä sisällään, vaan henkäili ja inahteli tajuamatta edes niin tekevänsä.

Toisen kieli leikitteli häiritsevänkin lähellä Felicjanin aukkoa, mikä ei sinällään ollut ehkä niin kuvaa, kun olisi voinut kuvitella. Ajatus oli jotenkin… Ei sitä tiedä, jotenkin etova. Vaikka kivallehan se tuntui silti. Ei siinä mitään. Ja sitten… Johnny aivan yllättäen puri häntä, saaden Felicjanin huutamaan ja kiroamaan. Kunhan noita hampaan jälkiä nyt ei tulisi kamalasti lisää, ne nimittäin yleensä olivat pitkäänkin kipeitä. Ja niiden päällä oletettavasti ei olisi kovinkaan mukava istua.
“Voi helvetti, Johnny”, Felicjan kirosi hiljaa. Hän ei voinut sille mitään, että hänen äänensä värisi puhtaasta kiihotuksesta. Hän ei kyllä tasan alkaisi kerjäämään toista sisäänsä, vaikka hieman tuntuikin sille, että niin voisi tehdä. Hän halusi. Hän halusi, että toinen ottaisi hnet näin ja aivan helvetin kovaa. Naisi kuin omistaisi hänet. Niin hän tahtoi, vaikka sitä oli vaikea hänelle kuvitellakaan. Felicjan tuskin edes itse tajusi, että hän tosiaan tahtoi jotakin niin itselleen epäolennaista.

Johnny kyllä vaistosi sen, että Felicjanille tämä koko tilanne oli uusi eikä ehkä sellainen kaikkein mieluisin. Ei siihen tarvittu mitään saatanan kuudetta aistia tai mitään muutakaan, kun sen jo saattoi toisen pienistä eleistä päätellä. Murahdukset sen johdosta kun silmät sidottiin, alahuulesta yritettiin puraista ja muutenkin... Ei tainnut poikarukka olla tottunut tällaiseeseen alistamiseen. Aina itse oli saanut johdatella tilannetta eteenpäin, mutta eipäs enää. Nyt piti vain olla kiltisti paikoillaan ja niellä ylpeytensä lähes kokonaan. Johnny tiesi sen, koska hän oli tasan samanlainen tämän asian suhteen kuten Felicjankin - vaikka ei sitä myöntäisi. Mutta sitten kun hallitsemaan pääsi itse... Ai, että se sitten osasi olla varsinaista herkkua.

Johnny ei kuitenkaan jaksanut välittää näistä hivenen vastahakoisista murahteluista tai mistään muustakaan, sillä asialle ei nyt voinut mitään. Siitä puraisusta Felicjan ei kuitenkaan kauheasti näyttänyt pitäneen, joka sai Johnnyn siirtämään silmänsä tuon kasvoihin. Vaikka eihän hän edes tuon omia silmiä nähnyt, mutta kuitenkin. Kaiketi siitä haukkailusta eivät kaikki pitäneet, mutta silti sitä tehtiin. Johnny ei osannut itse sanoa kyseiseen asiaan juuta eikä jaata. Kuten jo huomasi, hänen kaulansa oli täynnä pieniä mustelmia, jotka olivat lähinnä tulleet Felicjanin toimesta eikä poika ollut valittanut. Se saattoi tosin johtua tästä hänen olotilastaan, joka oli jokseenkin sekava ja nyt hän oli äärimmäisen kiihottunut tästä kaikesta, joten ei jaksanut ottaa asiaa puheeksi. Aamulla ehkä sitten - jos silloinkaan. Olihan se ikävää, että nuo jäljet näkyivät ihan kivan aikaa nahassa, mutta rokkaria ei oikeastaan vähempää kiinnostanut. Oli se sitten törkeän näköistä tai ei.
Naurahdus kuitenkin karkasi Johnnyn suupielten välistä ja vei sitten kätensä sivelemään jo mukavasti paisunutta elintä toisen jalkojen välissä, ehkä kuin hyvittääkseen tuon äskeisen... Ja paskat. Johnnyn ei tarvinnut hyvittää yhtään mitään. Silloinhan olisi ollut reilua, jos Felicjan olisi hyvittänyt kaikki nämä jäljet Johnnyn kaulassa. Tuo toisen pakarassa oleva jälki ei nyt kuitenkaan näkynyt, jos ei ottanut kaikkia housuja pois, mutta kaulassa olevat jäljet näkyisivät vielä jonkin aikaa.

Felicjanin perseen Johnny kuitenkin päätti jättää vielä joksikin aikaa rauhaan, vaikka kiusaaminen olisikin tuntunut äärimmäisen hyvältä. Ehkäpä poika ei olisi ilkeä ja päästäisi albiinon tuskistaan. Huulilla kuitenkin painettiin jälleen suudelmia pitkin toisen selkää kun poika suoristi selkänsä. Felicjanista pääsi ihan kiinnostavia ääniä, jotka lisäsivät Johnnyn kiihkoa entisestään. Ihan kiva...
Korvaa näykkäistiin jälleen kerran ja kaulalle painettiin muutama suudelma. Rokkarin alapäätä pakotti, joten hänen oli pakko alkaa edetä tämän homman kanssa. Niinpä hän etsi liukkariputelin käsiinsä, avasi sen, voiteli sillä kolme keskimmäistä sormea, joista kaksi ensimmäistä työnsi vaaleaverikön aukosta sisään. Ruskeatukkaisen suusta karkasi myöskin muutamia huokaisuja, joita ei yritetty edes peitellä. Kolmaskin sormi upposi varovasti Felicjanin sisään ja hetken aikaa Johnny vain liikutteli niitä edestakaisin, kuin naiden toista sormillaan. Se kuitenkin kävi tylsäksi, joten sormet hävisivät toisen sisästä, kumi päätyi elimen päälle ja myös siihen siveltiin hivenen liukuvoidetta. Eikä siinä enää jaksettu alkaa viivytellä enempää, kun Johnny työnsi itseään varovasti toisen sisään. Ehkä olisi parempi mennä varovasti näin aluksi. Ties millaisessa kunnossa tuon paikat olivat siitä viimekertaisesta. Johnny painautui tiukemmin vaaleampaa tapausta vasten ja kuljetti huulensa tuon omille.

- h0h0h0, mediaplayer on taktinen ja iski mulle YUPn Rakkaus on pesti hulluuteen ko kirjootin tätä♥ (x -

Ei Felicjanilla sinänsä ollut mitään puremista vastaan. Hän piti siitä enemmän kuin jälkien imeskelystä, niin itseen kuin muihinkin kohdistuen. Jäljistä hän ei pitänyt, eikä varsinkaan hampaanjäljistä takalistossaan.
Varmasti olisi Johnnykin pistänyt vastaan joutuessaan tähän asetelmaan Felicjanin paikalle… Sitä paitsi vaaleaverikköhän oli ihan suhteellisen kesynä. Ei huutanut ja raivonnut ja rimpuillut ja kironnut…
Toisen käsi etsiytyi viimein Felicjanin pyhimmälle saaden pojan huokaisemaan tyytyväisenä. Johnny ripotteli suudelmiaan Felicjanin selälle ja kaulalle. Näykkäisi se korvaakin. Pikkuhiljaa alkoi albiinopoikakin uskoa, että tästä sai nauttiakin.

Hetkeksi kaikki taukosi ja Felicjan yritti kuulostella, että missäs nyt mentiin. Aistit olivat kuitenkin sen verran sumeiset, että hän havahtui vasta siihen, kun Johnny nai häntä sormillaan. Liukastetta siis. Felicjan älähti yllättyneenä, mutta tottui sormiin yllättävän nopeasti. Eihän siitä ollut kuin vasta hetki, kun häntä oli edellisen kerran naitu. Hieman oli paikat arkana, mutta sen ei annettu vaikuttaa. Johnnyn äänet olivat sulosäveliä vaaleaverikön korville, eikä hänkään ollut mykkä. Ehei, henkäili ja voihki hiljaa.
Sormet katosivat ja hetken päästä Johnny työntyi Felicjanin sisään, mitä säestettiin pienellä ulinalla. Erittäin pienellä ja matalalla. Okei, hänen paikkansa olivat tosiaankin hieman arkana ja turvoksissa. Johnny painoi kehonsa vasten Felicjanin omaa, tuon huulet hapuilivat hänen huuliaan. Sen, mitä raudat periksi antoivat, nojautui vaaleampi osapuoli toista vasten ja vastasi suudelmaan, näykkäsi alahuulta ja huokaisi vasten huulia. Hänen omansa alkoivat rohtua ja halkeilla pikkuhiljaa, mutta ei se menoa haitannut.
Olisi ollut niin mukava viedä toinen käsi pojan kasvoille ja suudella tuota kunnolla, mutta se nyt ei ollut mahdollista. Ei, koska Johnny tahtoi olla tilanteen herra. Vielä ainakin kerran Felicjan suuteli toista poikaa, hellästi, ehkä liiankin hellästi. Tässä alkoivat näemmä jo ihan aivotkin sulaa.

“Liiku”, Felicjan yritti käskeä, mutta ääni muotoili sanan pikemminkin pyynnöksi. Kummaahan se oli, että poika oli nyt yhtäkkisesti kahlittuna, alistettuna ja vieläpä jakeli käskyjen sijasta hentoja pyyntöjä. Tässähän pitäisi pian siirtyä ladon taa ja päättää päivänsä, mikäli auktoriteetti ei tekisi paluuta. Hän oli varmastikin vetänyt jotakin sopimatonta huumetta jossain välissä, sitä muistamatta… Tai sitten tässä alettiin jo taltuttaa pojan sydäntä, tai mikä vielä pahempaa, tuon mieltä.

(( Haha. Aikas hyvin! Oli itekki pakko kuunnella ku mainitsit ;> Kaiketi ihan osuva biisi tähän. ))

Oli vain Felicjanille parempi, ettei tuo rimpuillut tai kiukutellut muuten vain tästä tilanteesta johtuen. Silloin Johnny olisi kyllästynyt varsin nopeasti ja ehkäpä jopa lähtenyt kävelemään. Väliäkö sillä, että oliko stondis vai ei, mutta hän ei olisi jaksanut sellaista. Ja kaiketi se olisi ollut myös jonkinmoinen näpäytys, että olisikohan sittenkin kannattanut olla kunnolla ja hiljaa. No mutta koska Felicjan olikin ihan kunnolla eikä rimpuillut, niin kaikki oli hyvin ja Johnnylla oli kivaa. Ja sen hän aikoi myös taata, että sellaista olisi Felicjanillakin.

Johnny henkäisi itsekin erittäin raskaasti kun työntyi toisen sisään ja sai tältä erittäin hellän suudelman. Se oli jotain niin epäfelicjanmaista, mutta ruskeatukkainen ei osannut jäädä ajattelemaan sitä pitkäksi aikaa. Ei nimittäin ollut ensimmäinen outo tapahtuma tämän illan (tai ehkä jo yön) aikana. Mikähän Felicjania vaivasi? Käyttäytyi peräti inhimillisesti Johnnya kohtaan, vaikka toisen pitäisi suurin piirtein yrittää purra hänen päänsä poikki ihan koko ajan. Ehkä aina välillä näytti siltä, että Felicjan inhosi häntä, mutta sitten aina välillä taas... Sekavaa. Erittäin sekavaa. Rokkari kuitenkin oli liian kiihottuneessa tilassa, että olisi voinut ajatella yhtää tarkemmin tätä kaikkea.

Felicjan käski tai pyysi Johnnya liikkumaan, joka sai tummemman huokaisemaan matalasti tuon korvaa vasten. Johnny tekisi sen enemmän kuin mielellään ja nykäisi lantiotaan hivenen taaksepäin, mutta työnsi sitä melkein heti eteenpäin. Liike oli vielä tässä vaiheessa hidasta, mutta se nopeutui hiljalleen. Toinen käsi piteli kiinni toisen lantiosta, kun taas toinen vaelteli melko päämäärättömästi tuon vaalealla yläkropalla. Pian se siitä kuitenkin pysähtyi jälleen toisen hiuksiin, joista nykäistiin tuon päätä taaksepäin samalla kun poika työnsi itsenä nopealla nykäisyllä miltei pohjaan saakka. Huulet seikkailivat hetken Felicjanin huulilla, joista ne sitten valuivat näykkäisemään kaulaa kuitenkaan siihen pientäkään jälkeä jättämättä. Lantio nyki ihan omaan tahtiin ja viimein hiuksissa ollut käsi liukui Felicjanin miehuudelle, jota siveltiin härnäävän hellästi. Pian se kuitenkin lukittiin sormien väliin ja alettiin vetää esinahkaa taaksepäin lantion työntöjen tahtiin.
Johnny henkäli nyt jo raskaammin ja vei huulensa pahoinpitelemään tuon niskaa. Helvetti, että tämä kaikki osasi tuntua hyvältä. Ja vielä paremmaksi tässä teki se, että Johnny pääsi dominoimaan mielensä kyllyydestä ja Felicjan totteli. Se, jos mikä, kiihotti poikaa yhä enemmän ja enemmän.

Hyväolo oli vallannut kehon, mutta poika tiesi tämän kaiketi vain paranevan tästä. Toinen huokaisi hänen korvaansa, kun Felicjan pyysi tuolta yksinkertaista asiaa, jonka toteuttamista tuskin tarvitsikaan kyseenalaistaa. Toinen vetäytyi hieman ja puski saman tien takaisin. Albiinopoika voihkaisi, mitä hän nyt olikin aika reippaasti tässä harrastanut. Ei, hän ei hirvittävän hiljainen ollut, kun häntä alistettiin.
Johnnyn käsi vaelsi Felicjanin keholla, mikä tuntui hyvälle. Käsi tarttui jälleen vaaleanpojan hiuksiin ja nykäisi koko päätä taaksepäin työntyen samalla koko vartensa mitalta vaaleaan poikaan. Felicjan kapinoi moista riuhtomista vastaan ärähtämällä, mutta se jäi jälleen siihen. Se ärähdys kuin sekoittui voihkaisuun. Pikkuvikoja, hän nautti tilanteesta kokonaisuutena. Annettakoon Johnnylle anteeksi sen verran, oliko kuitenkaan edes ihme, että se tahtoi ottaa Felicjanin nöyryyttämisestä kaiken irti.

Toinen suuteli häntä, mihin vastattiin erittäin nälkäisesti, Johnny karkasi kaulalle ja näykkäisi kevyesti. Toinen nai häntä ja viimein vei kätensä antamaan huomiota Felicjaninkin tarpeelle. Basistipoika ynisi toisen runkatessa häntä samaa tahtia työntöjensä kanssa. Olo oli helvetin hyvä, tuntui että pian tämäkin olisi ohi. Kiihko oli liian suuri, häntä kiihotti tämä outo tilanne ehkä liiaksikin.
Johnny pureskeli Felicjanin niskaa, eikä siitä edes valitettu. Hän antoi toisen tehdä niin ja se tuntui mukavalta. Felicjan piti huomiosta, eiköhän se oltu jo todettu. Oli se sitten miltei minkälaista vain.

Felicjan oli aloittanut taas sen tavanomaisen, laittoman kiihottavalta kuullostavan huokailun sekä ulinan. Oli hassua miten jopa noin pienet äänet vaikuttivat Johnnyn kropassa ja saivat hänen lantionsa nykimään entistä nopeammin, kohti lopullista nautinnon huipentumaa. No, ei se kauheasti riippunut juuri Felicjanista, sillä eiköhän se tuntunut kaikkien sänkykumppanien kanssa samanlaiselta. Johnny ei vain yleensä itse huokaillut tai päästellyt minkäänlaisia ääniä näin vapautuneesti kuin nyt. Pieniä huokailuja ehkäpä, mutta ei todellakaan näin vapautuneesti. Kyllä hänellä oli pieniä estoja asian suhteen, mutta muuten.

Vaaleaverikkö ärähti hivenen kun Johnny tarttui tuota hiuksista, mutta ei tummatukkainen jaksanut oikein välittää. Mitäpä tuo olisikaan voinut tehdä, sillä tuon kädet olivat sidotut ja kasvot olivat kohti seinää. Johnny oli siis tilanteen herra ja se oli kiihottavaa. Suudelmaan toinen kuitenkin vastasi, joka sai Johnnyn silmät painautumaan kiinni.
Niin, raakaa naimista vai rakastelua? Johnny ei todellakaan tiennyt kumpaa tämä oikein oli. Ehkä joo Felicjan oli sidottu kiinni sänkyyn ja silmät sidottu, ja Johnny raastoi ihan kovaa tahtia tuon persettä. Mutta silti. Tässä oli jotain tajuttoman intiimiä ja vähän jopa sellaista hellyyttäkin. Johnny ei oikeastaan koskaan ollut rakastellut ketään - ainoastaan pannut -, joten hän ei voinut olla varma mitä tämä oli. Ei ainakaan pelkkää naimista, jossa ei tosin ollut yhtään mitään vikaa.

Ruskeatukkainen yritti tukahdella huokailujaan toisen vaaleaan niskaan, sillä ne alkoivat aina loppusuoralla lisääntyä ihan entisestään. Johnny oli nimittäin melkeinpä rajalla, joka sai hänen lantionsa nykimään lähes holtittomasti ja käden Felicjanin miehuudella liikkumaan entistä nopeammin. Olikohan hänellä sitten tavoitteena tässä aiheuttaa kummallekin paljon isompi orgasmi kuin edellisellä kerralla? Luultavasti. Johnny tunsi miten hänen kroppansa alkoi hiljalleen värähdellä, iho suorastaan hohkasi kuumuutta ja alavatsassa tuntui mukava kihelmöinti, joka siirtyi hiljalleen kohti hänen pyhimpäänsä.
Eikä aikaakaan kun Johnny laukesi jälleen matalasti ynähtäen ja hautasi kasvonsa osittain Felicjanin hiuspehkoon. Käsi ei lopettanut liikettään toisen miehuudella, oikeastaan se vain nopeutui, sillä Johnny halusi Felicjanin tulevan paljon kovempaa kuin viimeksi.

Toisen liikehdintä oli saavuttamassa epäinhimillisyyden rajaa, niin holtitonta se oli. Ei tuon kosketuksen alla voitu kuin pitää ääntä. Hiljaisuus oli mahdotonta. Ääntä kuului pitävän toinenkin, joskin aivan eritasolla kuin Felicjan itse. Tyydyttävää se silti oli.
Olihan tilanne melkoisen bondage ja sadomasokistinen, mutta silti erittäin intiimi ja kaiketi juuri siksi tuntui niin hyvälle. Jotakin sellaista, mitä ei voisi olla kuin vain heidän kahden kanssa tässä tilanteessa. Oikeastaan, kovinkaan moni muu tuskin olisi Felicjania tähän tilanteeseen saanut. Johnnyssä oli jotakin, joka tehosi hyvin tähän albiinopoikaan.

Toisen käsi kiihdytti tahtiaan Felicjanin miehuudella ja samoin kävi tuon lantiollekin. Äänet toisen huulilta saivat vaaleammankin värähtelemään kiihkosta. Voi heeelvetti… Hän oli ihan lähellä rajaa juuri nyt, niin kiimoissa ettei mitään järkeä. Johnny laukesi, tuon miehuus Felicjanin sisällä rentoutui ja tuntui kutistuvan. Tuon kasvot ottivat paikan Felicjanin hiusten seasta, mutta vaaleampi sitä tuskin edes huomasi. Hänen keskittymisensä oli aivan jossakin muualla, kuten tämän miehuudessa ja sillä liikkuvassa kädessä. Poika suorastaan uikutti ja puri alahuultaan. Niissä tunteissa, mitä se aiheutti. Kauaa Johnnya kauempaa albiino ei todellakaan kestänyt, vaan laukesi viimein toisen kädelle ja ties minne. Eihän hän sitä itse nähnyt, tai välittänyt. Keho värähteli ja tajunnan rajallakin tuli käytyä. Felicjan nojautui vasten Johnnya ja yritti tasata hengitystään, sydänkin hakkasi ylikierroksilla. Olo oli taivaallisen hyvä. Parempi kuin hyvin, hyvin pitkiin aikoihin.

Poika vain haukkoi henkeään, eikä saanut sanotuksi mitään. Ei hän kyllä tiennytkään, mitä tässä olisi voinut sanoa, jos voi yhtään mitään. Suoraan sanottuna poika olisi mieluusti kömpinyt toisen syliin, mikäli ei olisi ollut kiinni kytkettynä. Hän olisi voinut tahtoa suudella toista ja ehkä vain olla tuon lähellä. Ja kaikki nämä typerät ajatukset olivat pojalle niin outoja, ettei mitään järkeä.
“Päästä mut irti”, Felicjan pyysi huokaisten nojaten yhä vasten toisen rintakehää.

Fiilikset olivat aikalailla samanlaiset kuin viime kerrallakin, mutta nyt Johnnya väsytti paljon enemmän. Se viime kerta oli oikeastaan vain antanut lisäpuhtia toiselle kierrokselle - pienen huilaamisen jälkeen tietenkin. Mutta nyt kroppa tuntui erittäin letkeältä, silmät olivat vain puoliksi auki ja hänen olisi tehnyt mieli lösähtää ihan heti selälleen tähän sängylle. Nyt hän kuitenkin tyytyi nojailemaan Felicjaniin ja vetämään tuolta mahdollisimman nopeasti käteen. Onneksi tuo kuitenkin tuntui lauenneen melkein heti siihen Johnnyn perään, sillä poika tunsi jälleen kerran tahmean siemennesteen valuvan sormiensa lomasta. Suusta pääsi matala murahdus ja hän luovutti jopa pienen suudelman Felicjanin vaalealle olalle, kunnes irrottautui tuosta. Miehuus vedettiin samalla varovasti pois tuon sisästä ja sen päällä oleva kumi lensi jonnekin päin lattiaa sen edellisen seuraksi. Kaiketi ne voitaisiin sieltä sitten aamulla korjata roskiin. Felicjan tosin tuskin hyppisi riemusta, jos mattoon olisi ilmestynyt tahroja Johnnyn siemennesteestä, sillä niitä oli kyllä toisinaan vähän vaikeaa saada pois. Varsinkin jostain matosta, jonka peseminen muutenkin oli suhteellisen iso työ. Johnny hymyili kun hänen ei tarvinnut moisesta huolehtia, sillä hänhän vain nukkuisi täällä tämän yön ihan rauhassa ja lähtisi aamulla herättyään kotiin.

Ruskeatukkainen havahtui Felicjanin pyyntöön päästää tuo irti käsiraudoista, joka sai Johnnyn hapuilemaan jälleen sitä yöpöydän laatikkoa, jossa hän oli jopa nähnyt ne käsirautoihin sopivat avaimet. Eikä kai pojalla tullut mieleenkään heittäytyä hankalaksi tämän suhteen, että viivyttelisi tuon päästämistä irti. Johnnyn tapaistahan se juuri olisi ollut, mutta ehkäpä hän ei jaksanut kuunnella Felicjanin murinaa tai jotain. Kättä pyyhkäistiin hivenen lakanoihin (josta Felicjan varmaan tykkäsi erittäin paljon), avaimet kaiveltiin laatikosta ja Johnny palasi vaaleaverikön luokse avaamaan tuon kädet. Samalla se huivi kiskaistiin pois toisen silmiä peittämästä ja kamat heitettiin lattialle, kun Johnny itse asettui raukeana selälleen sängylle. Jokainen raaja oli ihan veltto ja päässä heitti aavistuksen. Tai ei nyt ehkä heittänyt, mutta oli se sumentunut ihan kiitettävästi. Oli sellainen erittäin uninen ja tyytyväinen olotila, joka oli varsin yllättävää Felicjanin seurassa. Uninenhan tuin seurassa saattoi olla, mutta siitä tyytyväisyydestä ei puhuttu. Se oli vähän ristiriitainen adjektiivi tämän albiinon seurassa, mutta nyt Johnny kuitenkin oli sellainen. Ehkä hän sitten laittoi sen vain hyvin onnistuneen panon piikkiin.

"Ei vittu mä oon poikki", Johnny henkäisi hymyillen, ehkä lähinnä itsekseen. Kaiketi se sitten johtui äskeisestä laukeamisesta sekä pajauttelusta ja alkoholista. Johtuipa se sitten mistä hyvänsä, niin rokkaria unetti. Eikä varmana suostuisi kolmanteen rundiin, vaikka Felicjan kuinka maannittelisi ja hieroisi lannettaan häntä vasten.

Johnny suukotti Felicjanin olkaa tämän lauettua ja sitten tuo irrottautui. Veti itsensä hänestä ulos ja oletettavasti tämäkin kortsu päätyi lattialle. Tummatukkainen tuskin välitti minkään vertaa Felicjanin huoneen siisteydestä ja eihän tuon sinällään tarvinnutkaan.
Albiino ei tiennyt reagoiko toinen pyyntöön irrottaa hänet, oletettavasti kyllä. Jotakin tuo kuului rymyävän ja kyllä se sidekin silmiltä katosi, kun raudat oli naksautettu auki ja nakattu lattialle. Ynähtäen poika hieroi ranteitaan, jotka tuntuivat hieman kipeiltä, mutta ei se mitään. Johnny makoili hänen sängyllään selällään ja näytti raukean väsyneelle. Hymyillen Felicjankin siirtyi makaamaan, joskin kyljelleen. Sormet piirtelivät laiskasti kuvia toisen vatsalle tuon manatessa olevansa aivan poikki. Vaaleaverikkö noukki yhden useista tyynyistään päänsä alle ja tuijotteli vieläkin Johnnya. Häntäkin väsytti, rupesihan tämä nyt jo pikkuhiljaa tuntumaankin siltä, että jotain oli tehty. Totta kai.

Hieman viiveellä Felicjan ynähti myöntyvästi ja joku sai hänet siirtämään kasvonsa Johnnyn kaulalle. Hän vain hengitti toisen ominaistuoksua sisäänsä sinänsä mitään tekemättä. Nenä kosketti korvanlehteä.
“No, jos nukuttais”, Felicjan ehdotti toisen korvanjuuresta. Okei, ehkei hänen olisi tarvinnut olla näin lähellä, mutta jos hän halusi? Hän halusi, ei sille mitään voinut. Sitä paitsi Johnny saisi pistää sen humalan tai aineiden piikkiin. Ihan sama, ei toista varmaan edes kiinnostanut. Felicjania vain hieman huvitti kyöhnätä. Kainalossa hän ei tulisi nukkumaan, ei varmasti. Aamulla se voisi hieman jopa häntä hävettää. Huulet painettiin toisen kaulalle kevyesti, kunnes poika siirtyi kauemmas ja kiskoi peiton päälleen tarjoten sitä myös Johnnyn suuntaan. Hänellä oli vain se yksi parisängynpeitto. Saisi kelvata, tai voisi nukkua kokonaan ilman, mikäli hänen kanssaan ei saman peiton alle mahtuisi.

Johnnylle oli silkka mahdottomuus reagoida nyt yhtään mihinkään tai kehenkään. Tuskin poika olisi edes huomannut, jos joku olisi purrut häntä tai jotain... Tai ei ainakaan olisi jaksanut huutaa mitenkään. Ehkä sitten aamulla, jos jälki olisi ollut arka ja näkyvä, vaikka ei Johnnya ne pienemmät jäljet haitanneetkaan. Mutta ne isommat sitten... Ne eivät todellakaan olleet kivoja.
Felicjan teki melko yllättävän liikkeen, sillä tuo kävi kyljelleen Johnnyn viereen ja olipa vieläpä ihan suhteellisen lähellä häntä. Tuon sormi piirteli joitain epämääräisiä kuvioita hänen vatsaansa. Ruskeatukkainen hengitti erittäin rauhallisesti, eikä työntänyt tuon kättä pois. Siinäpä piirtelisi, vaikka tällainen vähän kummallista käytöstä olikin Felicjanille. Tai ainakin Johnny olisi voinut kuvitella tuon vain käyvän selälleen makaamaan jonkin matkan päähän ja murahtavan jotain epämääräistä. Eikä todellakaan piirtelevän mitään kuvioita vatsaan tai nyt hautaavan kasvojaan hänen kaulaansa vasten. Kaiken sen Johnny kuitenkin antoi vaaleaverikön tehdä, sillä hän ei yksinkertaisesti jaksanut ajatella. Toisen tokaisu siitä, että he voisivat nukkua kirvoitti Johnnyn suupieliltä ainoastaan unisen ynähdyksen, sillä hän oli jo valmiiksi puoliunessa. Felicjan siirtyi kauemmas, tarjosi peittoa Johnnylle, jonka alle myös ruskeatukkainen pujahti ja siirtyi sitten sen takia hivenen lähemmäs toista.
Eikä aikaakaan kun Johnny sitten simahti.


Joskus seuraavana päivänä, kun kello on lähemmäs iltapäivää...

Kello oli jo paljon. Tai joillekin se oli, mutta Johnnylla nyt oli vapaapäivinään tapana herätä juuri tähän aikaan. Varsin usein siinä kävi niin, ettei hän todellakaan herännyt omasta punkastaan eikä varsinkaan yksin - kuten ei tälläkään kertaa.
Ruskeat silmät avautuivat hitaasti ja rokkari yritti parhaansa mukaan kohdentaa katseensa johonkin tiettyyn pisteeseen, jotta silmät eivät harittaisi niin paljoa. Kun se homma oli hoidossa, Johnny katseli hämmentyneenä huonetta, josta hän heräsi. Okei. Tämä ei todellakaan ollut hänen oma huoneensa, eikä kylläkään kenenkään tutunkaan, joka ei kieltämättä ollut mikään yllätys. Johnny ei millään jaksanut kammeta itseään kyynerpäidensä varaan, vaikka olisi halunnut ja päänkin kääntäminen tuntui liian haasteelliselta tehtävältä. Eikä ollut mikään ihme, sillä päätä jomotti ihan kiitettävästi. Jumalauta, mitä hän oli tehnyt eilen?

Suusta purkautui pienehkö huokaisu, kun Johnny viimein sai käännettyä päätään toiselle sivulleen ja tajusi nukkuneen ihan sängyn reunassa. Silmät olivat edelleen sumeat ja huone pyöri hivenen, mutta siristämällä silmiään hän sai senkin rauhoitettua. Hitto vie, kun hänen täytyi hommata itsensä aina tähän jamaan, että olo oli kaikkea muuta kuin hyvä päihdetäytteisen illan jälkeen. Nopeasti poika kuitenkin säpsähti siihen, että näki jonkin liikkuvan jonkin matkan päässä. Hän jopa säikähti niin kovaa, että ponnahti hivenen pystympään, mutta kolautti sitten päänsä sen seurauksena takanaan olleeseen seinään. Suusta purkautui parahdus ja käsi meni pitelemään sitä kohtaa, minkä hän oli kolauttanut. Erittäin kiva. Tämä nyt ei todellakaan auttanut yhtään tähän hänen päänsärkyynsä. Kipulääkkeet olisivat kyllä ihan hyvä juttu juuri nyt.

Johnny ähkäisi hivenen ja katsahti uudestaan siihen suuntaan, missä oli liikettä nähnyt. Ja erotti sitten huoneen toisella laidalla olevan terraarion. Okei, ei mitään sen kummempaa. Oliko jollain hänen tutullaan terraario, jossa asusti jokin vitun elukka? Ei tullut ihan äkkiseltään mieleen, mutta ei kai se kauhean tärkeää ollut.
Sitten, Johnny halusi katsoa, että kenen vieressä hän oli edellisen yönsä viettänyt ja kenen kanssa mahdollisesti pannut. Katse siirtyi oikealle puolelleen... Eikä Johnnyn tarvinnut edes kauan aikaa miettiä, että kuka helvetti siinä vieressä oikein makasi. Ruskeat silmät laajenivat aavistuksen ja kieltämättä poika säikähti tuota vaaleaverikköäkin hivenen, vaikka ei ulkoisesti saanutkaan mitään sätkyjä. Siis mitä helvettiä? Mitä helvettiä Felicjan teki tuossa vieressä? Olivatko he taas vai... Ei saatana. Olivatpa hyvinkin. Nyt kun sitä ajatteli, niin alkoivat edellisen illan tapahtumat palata jokseenkin hämärästi Johnnyn mieleen. No, eivät nyt ihan kaikki, mutta ainakin se, että hän oli tullut tänne ja ilmeisesti pannut tuon kanssa. Ja sitä ajatusta vielä tehosti kaksi lattialla olevaa, käytettyä kortsua. Ei ollut oikeasti totta... Miksei Johnny ikinä oppinut, että niistä joistain tietyistä ihmisistä olisi vain parempi pysyä kaukana, että ei tapahtuisi mitään tällaista.
"Ei vittujen vittu..." Johnny murahti hiljaa, lösähti takaisin selälleen sängylle ja hieroi silmiään. Idiootti, idiootti, idiootti Johnny... No, jotain hyvää sentään tässäkin: eipähän ollut perse kipeänä, mutta se ei jaksanut kauheasti lohduttaa tässä tilanteessa. Poikaa ärsytti olla niin jumalattoman helppo kännissä, että varmaan panisi jonkun koulun rumimman nörtin kanssa, jos se tulisi häneltä ruinaamaan pojan ollessa humalatilassa. Vaikka Johnny väitti mukamas omaavansa jonkun rajan humalassakin... Paskat.

Felicjanin uni oli suhteellisen rauhallista. Mitä hän nyt valloitti suurimman osan sängystä ja nukkui levottomanunta, mutta silti hyvin sikeästi. Niin hän nukkui aina, tai useimmiten ainakin, kun tilaakin riitti. Nukkuessaan poika näytti viattomalta ja vaarattomalta. Kuin lapselta, silmät ummessa, huulet raollaan ja vaaleankirjavat hiukset täysin pörröllään kasvoja kehystämässä. Käsivarret olivat kiertyneet tyynyn ympärille, jolla pää lepäsi.
Hän ei havahtunut siihen, että Johnny liikkui hänen sängyssään, mutta se, kun tuo löi päänsä seinään ja metelöi sai silmäluomien alle levottoman liikkeen, joka kertoi siitä, että pian silmät revähtäisivät auki.
Toinen kirosi, jolloin harmaat silmät avautuivat ja iskeytyivät toisen olemukseen, joka oli melkoisen… renttu. Paremmalle tuskin näytti vaaleampikaan yksilö. Tai no, ainakin hän onnekseen saattoi todeta, ettei darraa ollut. Hän oli oletettavasti nukkunut kokonaan sen ylitse.
“No huomenta vaan sullekin”, laiska ääni sähähti toiselle. Felicjan könysi itsensä selälleen ja siitä istuvilleen venytellen kissamaisesti. Hän paskat välitti, kuinka peitto karkasi hänen tatuoidun rintakehänsä päältä. Poika raapi päätään ja katsahti terraarioon, jonka asukki näytti virkeälle. Tuon keho oli kiertynyt puunoksan ympärille ja Morfi tuijotteli. Se näki vain lämmön, ei muuta. Felicjan hymyili itsekseen ja naksautti jumittuneen niskansa.

Harmaat silmät katsoivat taas Johnnyyn, jolle henkinen krapula näytti olevan paha. Felicjanin kasvoilla kävi tyly hymy, hän hieman kieltämättä loukkaantui. Outoahan se tosin olisi ollut, ellei toista olisi pänninyt. Vaikka iloinenhan sen olisi kuulunut olla, Felicjan tässä oli se, jolla oli hyvin takaa naitu olo ja takapuoli istumisarkana.
“Tarviitko sä jotain särkylääkettä?”, Felicjan kysyi huokaisten ilman ilkeää tai ivaavaa sävyä. Poika kömpi sängystä ylös vaatekaapilleen ja vetäisi päälleen bokserit vilkaisten sitten taas toiseen. Tarvitsi se, ei siihen mikään einstein tarvinnut olla, jotta tajusi.
Albiino käveli kirjahyllylle raapien päätään ja nappasi sille asetetusta paketista listan, jonka nakkasi sängylle. Kyllä siinä vielä muutama kivuntappaja oli. Omalle jääkaapille käveltyään poika otti avaamattoman maitopurkin ja suuntasi sängylle istuen siihen. Purkki näprättiin auki ja poika kaatoi maitoa kurkkuunsa ojentaen sitten huomaavaisesti purkkia toiselle. Okei, tänään hän oli kiva. Mutta hän oli… nauttinut. Ja mitään muistiongelmia mitään yönaikana tapahtunutta kohtaan ei ollut.

Morkkis alkoi olla jo melko lievä ilmaisu tälle Johnnyn olotilalle juuri nyt. Ei, se oli jotain paljon pahempaa eikä Johnny edes tiennyt mitä helvettiä se oli. Ei siinä nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä, että hän oli pumpannut päänsä täyteen jotain paskaa edellisenä iltana ja lähtenyt jonkun tuntemattoman mukaan panolle. Eikä se edes aina haitannut, vaikka olisikin lähtenyt jonkun tutumman jätkän mukaan, mutta kun... Felicjan ei todellakaan ollut sellainen kiva tuttu, jonka kanssa saattoi ihan hyvin lähteä naimaan ja sitten naureskella aamulla, että otetaanpa joskus kuule uusiksi. Siis ei todellakaan. Tätä piti parhaansa mukaan välttää ja varsinkin pitää housut jalassa tuon seurassa... Hemmetti, Johnnyhan ajatteli Felicjanista kuin tämä olisi jokin maailman ällöttävin huomiohuora, jonka kanssa ihmiset suorastaan välttivät menemästä sänkyyn. Ja se olisi sitten suurin piirtein maailmanloppu, jos tuon vierestä heräisi. Felicjan ei ehkä ollut ällöttävä tai huomiohuora, mutta ärsyttävä tuo oli niidenkin edestä. Eli siis... Miten Johnny oli saanut itsensä tähän tilanteeseen?

Sitä ei kuitenkaan ehditty ajatella kauhean perusteellisesti (ja ihan kuin Johnny olisi edes jaksanut), sillä Felicjan heräsi. Tuo toivotti huomenet laiskalla äänensävyllä, johon rokkari vain ynähti jotenkin. Hän haroi ruskeaa kuontaloaan, joka oli varmaan jo entuudestaan villisti pystyssä, mutta siitä ei jaksettu välittää ja poika haukotteli. Pää oli niin saatanan kipeä, ettei mitään rajaa ja hänen oli ihan oikeasti pakko saada niitä kipulääkkeitä.
Ja Felicjan päätti yllättää Johnnyn kysymällä, että tarvitsiko hän joitain särkylääkkeitä. Ruskeatukkaisen ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, sillä hän vain yksinkertaisesti tuijotti tuota vaaleaverikköä. Suukin oli loksahtanut hivenen auki, jonka Johnny onneksi tajusi sulkea, sillä tyhmältähän se näytti. Mutta silti Johnny osasi olla hämmentynyt moisen kysymyksen johdosta, vaikka Felicjan jo nousikin ylös sängyltä, käveli vaatekaapilleen hakemaan puhtaat bokserit itselleen ja heitti sitten Johnnylle listan, jossa oli ilmeisesti niitä särkylääkkeitä. Siis... Mikä helvetti tuota vaivasi? Ei tuon pitäisi vittujakaan välittää, että oliko Johnnylla pää kipeä ja huono olo vai ei. Mutta silti toinen jopa itse kysyi, että halusiko Johnny kipulääkkeitä?

Johnny seuraili Felicjanin liikkeitä lähes intensiivisesti, kuin odottaen milloin tuo alottaisi sen tutun vittuilunsa ja haukkuisi Johnnyt taas maanrakoon. Ei nyt sillä, että poika moista pelkäisi, sillä toki hän osasi vittuilla takaisin, mutta silti. Felicjan oli kummallinen. Ja sen takia hänelläkin oli kummallinen olo, sillä pojalla ei ollut mitään hajua miten päin toisen seurassa pitäisi oikein olla. Tuo nappasi maitopurkin jääkaapistaan, avasi ja joi siitä, istuen sängylle. Ja vieläpä tarjosi sitä Johnnyllekin. Poika ähkäisi hämmentyneenä, mutta otti kuitenkin särkylääkkeen kouraansa, kohottautui istumaan sängyllä ja heitti pillerin suuhunsa, juoden päälle vielä maitoa. Okei, ehkä se tästä vielä lähtisi kulkemaan ja Johnny pääsisi eroon kivusta päässään.
"Kiitti", Johnny sanoi ja ojensi purkin takaisin toiselle purren huultaan. Ruskeat silmät tuijottivat edelleen toista ja Johnny yritti parhaansa mukaan yhdistää edellisen illan sekä yön tapahtumia siten, että saisi selville miksi Felicjan käyttäytyi näin... Ystävällisesti. Tai no, ystävällisesti ja ystävällisesti. Mutta mikäli tämä olisi ollun normaali, niin tuo olisi vain nauranut ja sanonut Johnnyn pitävän hoitaa omat pääkipunsa jotenkin. Heittäisi ulos tai jotain. Mutta ehei.
"Äh, vitun darra..." ruskeatukkainen huokaisi kammeten itsensä hitaasti istumaan sängyn reunalle ja hieromaan hivenen otsaansa. Hän näki vaatteitaan ja nappasi sieltä mustat bokserinsa, jotka Johnny veti jokseenkin jäykästi jalkaansa.
"Mä vannotin ittelleni, että pysyn susta vitun kaukana. Sen viime kerran jälkeen", Johnny totesi enemmänkin ääneen itselleen ja kohautti olkiaan. No eipä hän tainnut siinä lupauksessa pysyä, sillä ei hän tässä muuten istuskelisi.