Lähetetään päivä paluupostissa takaisin

Rautaajaa ja Aarenia odotetaan ^^

Cody istuskeli yksikseen Dustyssä. Oli tietenkin kahvilassa muitakin, mutta hänen pöytäänsä ei kukaan ollut erehtynyt tulemaan. Pipo oli vedettynä syvälle päähän ja otsatukka peitti osittain silmiä. Hän kuvitteli vaihteeksi olevansa näkymätön. Eihän hänen ihostaankaan näkynyt kuin kasvot. (Sormikkaatkin peittiät käsiä. Niin hän yleensäkin liikkui kesät talvet. Huppari päällään, farkut jalassaan ja sormikkaat sormissaan. Ei hän halunnut kehoaan näytellä kenellekään. Pojalla oli vesipullo ja lasi vierellä ja hän luki historian kirjaa. Tai luki ja luki. Hän vain selaili sitä katseellaan. Codyä ahdisti ajatus siitä, että hän vain istuisi yksin kahvilassa. Sillä tavalla kerättiin helposti huomiota ja juuri sitä hän ei halunnut. Jos ihminen näytti siltä että tekemistä oli, ei seuraakaan yleensä tullut. Ellei kyseessä ollut joku tuttu. Yllättävän monet tutu tulivatkin aina hänelle juttelemaan. Kai hän vaikutti niin orvolta yleensä.

Hiuksia sipaistiin hieman silmien edestä samalla kun sivu vaihdettiin. Aiheena oli egypti. Sormet kiertyivät lasin ympärille ja vettä juotiin hieman. Vesi oli hyvää. Paljon parempaa kuin sokerijuomat mitä kaikki vaikuttivat täällä litkivän. Dustyn myyjä tosin vihasi Codyä juuri sen takia. Hän joi aina vain pullovettä, joka ei ollut kallista. Eihän hän leivoksia syönyt tai mitään sämpylöitäkään. Niistä kun ei kalorimääriä pystynyt tarkistamaan. Vaikka typerältä se kuulostikin.