Armoa et saa anelematta

Tuntui kyllä jotenkin kummalliselta ja älyvapaalta ajatukselta, että Johnny auttaisi Felicjania suihkussa. Tai nimenomaan pesisi tuon ihan omin kätösin, sillä Felicjaninhan täytyi keskittyä pysymään pystyssä. Aika helvetin intiimi ajatus, joka sai Johnnyt kyllä hivenen nieleskelemään. Ei nyt sillä, että häntä ujostuttaisi nähdä Felicjanin alaston kroppa tai olla itse vähissä vaatteissa tuon edessä, mutta jotenkin se peseminen vain... Se tuntui oudolta, mutta pakko se kaiketi oli tehdä kerta oli tultu luvattuakin. Ja ehkä se sitten olisi ihan hyvä veto näiden vaaleaverikön ruhjeiden kannaltakin, ettei tulisi mitään infektioita haavoihin menneistä pöpöistä.

Felicjan tokaisi, että tuon tekisi mieli väittää vastaan, mutta sitten myönsi ettei varmaan edes pysyisi pystyssä. Ja Johnny oli ihan samaa mieltä, vaikka ajatusta vielä vierastikin. Sitä hän ei kuitenkaan aikonut näyttää toiselle ja raapi niskaansa.
"Sitä vähän minäkin", Johnny naurahti hiljaa ja katseli kuinka Felicjan otti itseltään varovasti paidan pois. Sen alta paljastui vaalea rintakehä, joka oli kyllä ihan mustelmilla. Pahaa jälkeähän ne miehet olivat saaneet aikaiseksi, mutta siitä piti vain selvitä. Felicjan päivitteli, että kunhan ei olisi mitään kylkiluita olisi poikki. Se olisikin sitten vähän huonompi juttu ja sitten varmaan pitäisi saada tuo sairaalaan jollaikin ilveellä.. No, sen näkisi sitten kun Johnny alkaisi pestä toista, että käykö kuinka kipeää ja sitä rataa.

Johnny huokaisi ja käveli sitten Felicjanin eteen, kumartuen vetämään varovasti tuon kengät ja sukat pois. Siitä kädet sitten siirtyivät varovasti toisen farkuille, avaten sitten sepaluksen rauhallisesti. Ei helvetti tämä kaikki tuntui niin... Typerältä. Ei tässä ollut kyseessä mitään seksuaalista, mutta silti Johnny repi farkkuja pois ja seuraavaksi saisivat lähdöt tuon alushousut. Ei helvetin helvetti... Johnnyn pitäisi vain pitää päänsä kylmänä ja ottaa asia vaikka sillä tavalla, että auttaisi jotakuta ihmistä ihan silkkaa ystävällisyyttään. Vaikka poika ei olisi koskaan voinut uskoa tekevänsä yhtään mitään hyvää yhtään kenellekkään silkkaa ystävällisyyttään. Hän ei ollut mikään ystävällinen ihminen, joten tämä Felicjanin auttaminen oli jokin... Pieni hairahdus.
Ruskeatukkainen sai varovasti postettua Felicjanin veriset sekä mutaiset farkut, jotka viskattiin jonnekkin päin kylpyhuonetta ja arastelematta Johnny sitten poisti ne bokseritkin. Ja se oli siinä. Felicjan ei näyttänyt kauhean hyvältä noiden kaikkien ruhjeiden ja mustelmien kanssa, mutta kaiketi se paremmaksi vielä muuttui.
Sitten Johnny myös veti kuteensa pois ja katseli Felicjania hetken aikaa. "No niin. Tuus ny, nii saadaan tääki homma pois alta", hän huokaisi, auttoi Felicjanin pystyyn ja talutti hiljaa suihkun alle. Hana väännettiin auki ja veden lämpötila säädeltiin sopivaksi. Sitten koitti se haastavin vaihe. Miten saada Felicjan pysymään pystyssä kun pitäisi pestä kuivunutta verta pois tukasta?
"Nojaa ny siihe. Yritä ees pysyy pystyssä, niin mä pesen tätä sun tukkaas..." Johnny ohjeisti ja laittoi Felicjanin nojaamaan kasvot vasten kaakeliseinää, kun itse otti suihkun alas ja suuntasi veden virtaamaan vaaleaverikön hiuksiin.

Okei, tilanne todellakin oli perin outo. Se jotenkin vaivasi, eikä Johnnykaan mikään maailman rennoin näyttänyt olevan. Ottihan tämä nyt itsetunnonpäälle yhtä jos toistakin ihmistä. Vieläpä kun nyt kyseessä oli kaksi suoraan sanoen sietämätöntä persoonaa. Johnny myönsi ajatelleensa samaa, naurahti hieman vaikean kuuloisesti ja Felicjan ohitti sen. Turha tässä nyt mihinkään oli puuttua, hoidettaisiin tämä homma nopeasti niin ei tarvitsisi kauaa kärvistellä.
Hämmentävää se kieltämättä oli, kun Johnny kumartui ottamaan pois hänen kenkänsä ja siirtyi sitten farkkujen sepalukselle vetäen ne pois pojan päältä. Felicjan oli vain ihan hiljaa ja puri kieltään, antoi toisen riisua itsensä alastomaksi. Niin tuo teki itselleenkin ja sitten vielä katsoi albiinon päälle. Tilanne oli aivan oikeasti todella hämmentävä… Toinen kehotti häntä nousemaan, että päästäisiin tästäkin. Poika hymähti ja yritti kyllä itsekin ylös, ettei toisen tarvitsisi väsyttää itseään riuhtomalla häntä kuin hän olisi tyystin eloton ruumis. Toisen alaston nahka tuntui erilaiselle, hämmentävälle ja… no, kuten tämä koko tilanne, oudolle. Felicjan oli tottunut olemaan tekemisissä alastomien jätkien kanssa, kyllä, muttei koskaan missään tämän tapaisessa tilanteessa. Ja ehkä juuri se sai hänet hieman varuilleen. Pääasiassa energia kuitenkin meni siihen, kun koetti pysyä pystyssä.

Felicjan nojasi seinään ja sulki silmänsä, ettei häntä alkaisi pyörryttää. Hän toimi ihme kyllä mukisematta toisen ohjeiden mukaisesti, nojasi vain ja yritti unohtaa, että Johnny pesi hänen hiuksiaan. Koko tilanne oli ihan saatanan vieras, sai hänet tuntemaan olonsa hyvinkin hyödyttömäksi ja mitään osaamattomaksi. Kaikessa sitä pitikin ihmistä auttaa… Miten kummassa Johnny edes suostui tällaiseen?
Felicjan nojasi otsaansa kaakeliseinään ja kirosi vaimeasti, vaikka kaikki ne sanat hukkuivatkin veden soljunnan alle.

Johnny pysytteli ihan vaiti kun pesi Felicjanin hiuksia. Kerrankin. Kerrankin molemmat olivat täysin hiljaa toistensa seurassa, joka oli ihan oikeasti maailman suurin ihme. Ne viime tapaamiset olivat oikeasti menneet siihen, että molemmat olivat nälvineet toisiaan sen minkä ehtivät ja halusivat luultavasti molemmat murentaa toistensa egot ihan kokonaan. Eikä siihen varmaan muuta keinoa löytnyt kuin haukkuminen syvimpään maanrakoseen, joka ei sekään ollut onnistunut. Viimekertainen tapaaminen vei kyllä voiton jopa siitä ensimmäisestä tapaamisesta, sillä olihan se koko homma ollut jokseenkin sekava. Nälvimistä, nälvimistä, Johnnyn vitutusta, nälvimistä, nälvimistä, Johnnyn parempi mieli, nälvimistä, panoa, nälvimistä, panoa ja sammuminen. Aamulla sama kaava oli jatkunut - ilman panoa ja Johnnyn parempaa mieltä. Ja sitten pomminlailla oli pudonnut se asia niskaan, jonka takia Felicjan käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Ja nyt molemmat olivat tässä. Ei helvetti miten kummallista tämä elämä sitten joskus osasikaan olla.

Johnny nyrpisti hivenen nenäänsä, kun Felicjanin tukassa oli kuivuneen veren lisäksi myös mutaa. Ihan kiva joo, vaikka olihan sekin jo arvattavissa, sillä olihan Felicjan maannut siellä maassa oman verensä sekä kaiken muun paskan keskellä. Johnny huokaisi turhautuneesti kun veri ei ainakaan tuntunut lähtevän kokonaan hiuksista pois pelkällä vedellä, joten hän kurottautui nappaamaan eräältä hyllyltä shampoo-putelin, josta hän sitten hivenen tursotti toisen päähän. Suihkua pidettiin sen aikaa suussa kun ruskeatukkainen hieroi aineen Felicjanin kirjaviin hiuksiin, kunnes aloitti huuhtelun. Eli toiselle annettiin ihan täydenpalvelun hoito. Saisi nyt olla tyytyväinen kun Johnny tuon hiuksetkin pesi. Poika nimittäin itse tiesi kuinka epämiellyttävältä tuntui kun veri kovettui hiuksiin ja ehkä sen jopa olisi saanut pelkällä lämpimällä vedellä pois, mutta parempi tulos syntyi shampoon kanssa. Minkään hoitoaineen kanssa Johnny ei todellakaan jaksanut alkaa leikkiä, sillä saisi tämä nyt kelvata.
Shampoo oli kutakuinkin pesty pois Felicjanin hiuksista, joten enää tarvitsisi vain huuhdella toisen kroppaa sen verran kun oli tarvis ja katsoa, ettei tuolla ollut minkäänlaisia hengenvaarallisia vaurioita. Sen Johnny näki, että toisen lantiossa oli yksi aika pahannäköinen haava, joka jatkui aavistuksen alaselälle ja pitäisi ehkäpä vielä desinfioida jollain, ettei tulehtuisi. Poika antoi toisen käden sormiensa liukua varovasti pitkin tuon selkää, huuhdellen samalla vedellä. Käsi jopa kävi hipaisemassa kevyesti sitä lantiolla olevaa haavaa, jalkoja suihkutettiin hetken aikaa vedellä, kunnes Johnny siirtyi pyyhkäisemään kädellään toisen hartioita, joissa oli paljon pahannäköisiä mustelmia. Selkäpuoli olisi sitten okei, joten nyt pitäisi tarkastaa tuo etupuoli.
"Mä käännän sut ympäri", Johnny ilmoitti, tarttui tuota varovasti olkapäästä, pyöräyttäen ympäri nojailemaan tällä kertaa selällään kaakelia vasten. Kasvot näyttivät aika kärsineiltä. Rintakehä näytti varsin kärsineeltä... Voi helvetin helvetti. Johnny suuntasi suihkun Felicjanin kasvoihin, hinkaten varovasti kuivunutta verta pois tuon ihosta. Tosi kivaa hommaa se olikin, sillä tottakai se piti tehdä sillä tavalla, ettei tuohon sattuisi. No, kasvot jäivät jokatapauksessa hailakan punan peittoon, mutta se ei nyt haitannut. Vesi ja Johnnyn sormet suuntasivat toisen rintakehälle, josta myös pestiin kuivunutta verta pois sekä tunnusteltiin kylkiä. Ei ainakaan näin äkkiseltään tunnusteltuaan näyttänyt, että sieltä olisi jokin mennyt poikki. Ja se oli tietenkin hyvä uutinen. Myös vatsaa kosketettiin hivenen, mutta se oli onneksi säilynyt sen suuremmilta vaurioilta. Reisiä pyyhkäisitiin hivenen ja huuhdeltiin vedellä, kunnes suihku sammutettiin.

"No niin. Kai sä oot ihan okei nyt", Johnny sanoi hymyillen, talutti Felicjanin istumaan takaisin pöntönkannelle ja kurotti tuolle tummanruskean pyyhkeen erään kaapin päältä. Sillä sitten Johnny kumartui kuivaamaan toisen tukkaa, käsiä sekä rintakehää. Ja aivan pieneksi hetkeksi Johnny erehtyi vain tuijottamaan toisen harmaisiin silmiin, kunnes sitten kohottautui suoraksi ja asetti pyyhkeen tuon syliin. Pojan itsensäkin teki mieli mennä suihkuun ja tuskinpa Felicjania pieni odottaminen haittaisi.
"Mä käyn kans suihkussa. Tee... Jotain", Johnny tokaisi lyhyesti ja käveli takaisin suihkun luokse, vetäen toiselle kulmiaan kohottaen vaalean suihkuverhon kiinni. Olisihan se nyt vähän irstasta ajatella, että joku katseli kun pesit itseäsi. Johnny pyöritteli päätään ja avasi hanan, alkaen pestä hiuksiaan.

Johnny tosiaan hoiti homman melkoisen perusteellisesti ja muutamassa välissää Felicjanin olisi tehnyt mieli ihan mainita, ettei hän aivan avuton ollut. Jostain syystä hän oli hiljaa, kaiketi ihan vain siksi että Johnnyn kädet sivelivät hänen kehoaan. Oli se sitten kuinka runnottu tahansa. Välillä kipu läikähti enemmän, mutta pääasiallisesti se ei kuitenkaan johtunut toisen kosketuksesta. Alaselässä tosiaan taisi olla jotakin hieman vakavampaa, mutta tuskin mitään tappavaa sentään. Ainakaan toivottavasti.
Johnny ilmoitti kääntävänsä pojan ympäri ja Felicjanin ei auttanut kuin kääntyä toisen avustuksella. Nyt tämä tuntui vielä typerämmälle, tuijotella kun toinen pesi häntä. Tai eipä oikeastaan, sillä poika sai sulkea pian silmänsä, kun toinen käänsi suihkun hänen naamaansa ja rupesi hinkkaamaan siitä pois kaikkea, mitä siinä nyt oli. Vissiin rapaa ja verta. Vesi ei tuntunut kovin mukavalle niissä kuumottavissa naarmuissa, jota oli kasvoissa ja raajoissa. Olisihan poika kasvonsa kai itsekin saanut pestyä, mutta kuinkas kapinoit, kun et saata avata suutasi ilman, että se olisi heti moisen jälkeen täynnä vettä.
Johnny siirtyi kasvoista alemmas ja Felicjan sai purra huultaan ja sulkea silmänsä. Hän ei tosiaankaan halunnut katsoa kun toinen pesi häntä. Se tuntuikin jo tarpeeksi… ei nyt niinkään oudolle, mutta tässä ei pitänyt olla yhtään mitään seksuaalista. Ja eihän tässä nyt edes ollut…
Silmät avautuivat kun Johnny sulki suihkun, basistipoika katseli toisen kasvoja, toinen totesi hänen nyt taitavan olla ok, mihin vain nyökättiin. Tuskin se edes oli kysymys millään muotoa. Toinen hymyili, mutta Felicjan ei osannut vastata siihen. Hän näytti vain siltä, että oli aivan totaalisen hukassa, mikä piti kyllä paikkansa.

Poika istutettiin taas pöntönkannelle ja tummatukka kaivoi jostakin pyyhkeen, rupesi kuivaamaan hänen hiuksiaan ja yläkehoaan. Felicjan naurahti jo hieman vaikeasti. Toinen tuijotti häntä silmiin, eikä hän voinut olla tuijottamatta takaisin. Okei, tämä oli todella outoa.
“Johnny, en mä nyt ihan avuton ole, mä uskon, että mä saan itse itseni kuivatuksi”, poika totesi käheällä äänellä. Sai hän kyllä sen pyyhkeenkin itselleen ja jatkoi kuivaamista. Pyyhkeeseen jäi veristä vettä, kun poika kuivasi kasvonsa.
Johnny ilmoitti käyvänsä tuokin suihkussa ja hänen tulisi tehdä jotakin. Hoituisi… kai. Felicjan vilkaisi toista ja tuo veti suihkuverhon kiinni kulmiaan kohauttaen. Vai niin… Miksi häntä nyt yhtäkkiä vain hymyilytti, vaikka hän oli aivan ruhjeilla? No, eiköhän siihen syynsä ollut.
“Jos mä suosiolla vaan istun tässä tekemättä mitään”, Fel ehdotti. Ja ei minkään tekeminen oli hänen mielestään sitten itsensä kuivaamista. Ja varsin perusteellisesti, koska mitään tekemättömyys sinänsä oli oikeasti aika tylsää.

Okei. Johnny oli kyllä putsannut Felicjanin aika perusteellisesti ja aloittanut sen kuivaamisenkin, entäs sitten? No ei ollut ehkä kauhean johnnymaista tehdä joitain asioita näinkin perusteellisesti, varsinkaan niinkin ärsyttävälle ihmiselle kuin Felicjan oli. Johnny oli vain... Ei hän tiennyt edes itse miksi oli tehnyt näin. Olisi nyt voinut luulla, että olisi riittänyt kun hän hommasi toisen pois kadulta kuolemasta ja toi kotiinsa, mutta ehei. Oli pakko mennä kysymään, että pystyisikö vaaleaverikkö pesemään itsensä - jota tuo ei tietenkään pystynyt tekemään kipeistä raajoistaan johtuen. Johnny oli outo. Paljon oudompi kuin tämä koko tilanne ja häntä alkoi huolestuttaa, että oli muka saanut jostain omantunnon. Hyvin hän oli pärjännyt tähänkin asti ilman sitä, joten olisi ihan perseestä, jos sellaisen olisi ilmestyttävä sotkemaan kaikki asiat. Mutta tuo peseminen oli mennyt tasan liian pitkälle ja Johnnylle tuli lievästi sanottuna joku hoitsumainen fiilis...

Felicjan ilmoitti istuvansa ihan suosiolla paikoillaan ja olevan tekemättä yhtään mitään. Johnny hymyili hetken aikaa itsekseen, kunnes alkoi levittää shampoota hiuksiinsa.
"Ihan miten vain tykkäät", rokkari hymähti ja meni lämpimän veden alle. Se tuntui kyllä rentouttavan ihan jokaisen lihaksen hänen kropassaan ja samalla myös mieli rentoutui. Kädet hieroivat shampoota pois hiuksista, vaikka eivät ne edes likaiset olleetkaan. Olo vain tuntui jokseenkin nihkeältä kun oli saanut raahata verisen Felicjanin sieltä syrjäkadulta tänne. Onneksi nyt poika ei muutekaan ollut likainen, sillä kaikki se toisesta valunut veri oli takertunut onneksi hänen vaatteisiinsa. Ainiin, tosiaan. Ne vaatteet, jotka olivat pesuhuoneen lattialla yhtenä verisenä myttynä. Niille pitäisi varmaan tehdä jotain, jotta veri varmasti lähtisi niistä irti. Kyllähän se pitäisi vituttamaan, jos Johnnyn takkiin jäisi joitain satunnaisia veriläikkiä, vaikka ei se tietenkään mikään maailmanloppu ollut.
Kun hiukset oli saatu pestyä, poika pesi naamansa sekä kroppansa, jonka jälkeen hana suljettiin. Märät ruskeat hiukset roikkuivat aavistuksen Johnnyn silmien päällä, mutta niistä ei jaksettu välittää. Poika avasi suihkuverhon ja kohtasi ensmmäisenä katseellaan vessanpöntöllä istuvan Felicjanin. Tuolle suotiin jopa pienehkö hymy, mutta nopeasti Johnny nappasi naulasta tummansinisen pyyhkeen, jolla alkoi kuivata itseään. Johnny kuullosteli hetken aikaa kun vesi valui alas viemäristä ja jostain kantautui miehen kuorsausta. Luultavasti oli lähtöisin sieltä vierashuoneesta, jossa Sindyn ja Jackin ystäväpariskunta nukkui. Hyvä vain, eikä ollut herännyt tähän suihkuun... Ainakaan toivottavasti.

Johnny kietoi pyyhkeen lanteilleen, nappasi peilikaapista desinfiointiaineen sekä pumpulia, kävellen sitten Felicjanin eteen. Ei tuolle jaksettu enää informoida, että seuraava pysäkki olisi hänen huoneensa, joten tuo vain nostettiin ylös ja pesuhuoneen ovi aukaistiin. Kaiketi tuo tajuaisi kietoa sen pyyhkeen intiimialueidensa eteen, vaikka tuskin sillä oli väliä, jos täällä kuljeskeli joku hakattu poika ihan ilkosillaan. Kunhan ei vain tulisi vastaan esimerkiksi Danny, joka oli matkalla tarpeilleen. Tuo nyt ei muutenkaan kauheasti perustanut mieskropan kauneuden päälle yhtään mitään, joten kaiketi tällä oli hivenen tukalat oltavat asua Johnnyn kanssa. Hän nimittäin tajusi ja Dannylla oli toisinaan ongelmia pysytellä tyynenä, kun Johnny toi toisia poikia yökyläilemään. Varsinkin kun tuo sattui asumaan viereisessä huoneessa.
Käytävä kuitenkin oli pimeä, mutta tämän reitin Johnny osasi ihan leikiten. Se oli nimittäin heti ensimmäinen ovi portaiden jälkeen ja viereisessä huoneessa siis asui pojan rakas pikkuveli Danny. Felicjan talutettiin mahdollisimman hiljaa mukana huoneen ovelle, se avattiin ja toinen työnnettiin ensimmäisenä sisään. Poika itse tuli perässä, työnsi Felicjanin istumaan sängylle ja hän napsautti oven sulkemisen jälkeen valot päälle. Huone oli... No, melko sotkuinen. Lattialla oli ihan kiitettävästi kaikkea kamaa vaatteista cd-levyihin, joita ei vain yksinkertaisesti oltu jaksettu laittaa minnekkään. Ikkunan alla oli työpöytä, tietokone ja stereot, huoneen toisessa päässä oli kirjahylly, joka tursui kaikkea muuta kamaa kuin kirjoja, seinällä roikkui akustinen kitara ja sen alapuolella oli risainen nojatuoli. Olihan siellä ovenpuoleisella seinällä vielä vaatekaappi sekä levyhylly. Se sänky, jossa Felicjan juuri nyt istui, sijaitsi aivan sen työpöydän vieressä ja se oli hivenen normaalia sänkyä leveämpi. Johnny asetti desinfiointiaineen ja pumpulit työpöydälle, siirtäen katseensa Felicjaniin.

Ihan vapaasti. Joo, kyllä nyt oli hieno olo, kun oli saatu lupa olla tekemättä mitään… Felicjanin pää hajoaisi vielä tänään, sillä tämä olo ei ollut kiva. Poika tuijotteli käsiään, käsivarsiaan ja yritti laskea jokaisen ruhjeen. Turhaa toimintaa, koska niitä oli vaikea erotella ja niitä oli paljon ja sellaisissakin paikoissa, joihin hän ei itse nähnyt. Tylsä oli hyvä sana kuvailla ei minkään tekemistä, koska moinen ei oikeastaan ollut ollenkaan hänen juttunsa. Tai oli välillä, aika harvoin.
Jonkin aikaa toinen siellä suihkussa viihtyi, pikkuhiljaa alkoi tuntua, että se jäisi sinne koko yöksi, mutta ei sentään. Kyllä se aikanaan suihkun laittoi kiinni ja kietaisi pyyhkeen lantiolleen. Se oli taas hymyillyt hänelle, ja hän hymyillyt takaisin, pienesti myös. Kummalliseksi tämä kaikki alkoi pikkuhiljaa kyllä mennä, mutta ei se oikeastaan paljoa haitannut.

Johnny noukki matkaansa desinfiointiaineen ja pumpulit, taisi tahtoa tehdä tämän sitten perusteellisesti… Ja kai se oli ihan hyvä juttu, eipähän tulisi mitään tulehduksia. Toinen auttoi hänet ylös ja Felicjan nousi, kyllä poika sen pyyhkeen lanteilleen kietaisi, joskin vain puolihuolimattomasti ja piti siitä toisella kädellään kiinni, jottei tippuisi. Ei tässä siis muuta juuri vaadittu kuin pienimuotoinen horjahdus ja ote kyllä varmasti irtoaisi. Mutta ihan sama, ei poikaa haitannut olla alasti ja ei hän muiden järkyttymisestä juuri välittänyt.

Kaksikko päätyi melkoisen pian Johnnyn huoneeseen, joka näytti ihan suht normaalille, näin ensivilkaisulle. Siisteys vähän sinne päin jos sitäkään, mutta ihan viihtyisä.. kai. Mitä väliä silläkään oli, eihän Felicjanin edes tarvitsisi viihtyä, nukkua vain.
Toinen jätti hänet istumaan sängylle ja naksautti valot päälle. Albiinon katse etsiytyi aika pian toisen kasvoihin ja näytti tuokin katsovan häntä. Desinfiointiaine oli laskettu pöydälle.
Ei tässä kai mitään sanomistakaan juuri tainnut olla. Poika kiristeli aikansa kuluksi jokaisen huulikorunsa pallot ja palautti sitten katseensa toiseen. Kädet olivat laskeutuneet sängylle.
Miksi hän edes vain istuskeli siinä, kuin mikäkin pyhäkoululainen… Kiesus. Pian poika jo loikoili sängyllä pitkällään sen mitä kroppa antoi periksi.
“Mitä sä ajattelit, että tarvii desinfioida?”, poika kysyi vilkaisten sitä ainetta ja sitten taas Johnnya. Jokaista jälkeä tässä tuskin kannatti alkaa putsaamaan, siihen menisi ikä ja terveys.

Johnny alkoi hiljalleen epäillä järjenjuoksuaan, mutta oliko sillä enää niinkään väliä tässä muutenkin kummallisessa tilanteessa. Vaikka juuri hän oli Felicjanin tänne raahannut, pessyt ja luvannut yöpymispaikan. Eli siis Johnnyn syy, vaikka tämä olikin ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun hän teki jotain oikein. Mahtaisivatpa nyt muut ihmiset olla hänestä ylpeitä. Ainakin ne, jotka olivat todenneet hänen olevan kylmä paskiainen, joka ei ajatellut ketään muuta kuin itseään ja omia tarpeitaan. Nyt hän oli ajatellut Felicjanin parasta tämän viimeisimmän tunnin aikana, joten tuokin saisi olla pojasta ylpeä. Tai ainakin olisi kiitollinen tämän jälkeen, koska Johnny oli käyttäytynyt luonteensa vastaisella tavalla.

Poika katseli edelleen nyt sängyllä selällään makaavaa vaaleaverikköä ja tuo sitten kysyi mitä tarvisi hänen mielestään desinfioida. Ruskeatukkainen otti aineen sekä pumpulit käsiinsä, istuutuen sängynreunalle.
"Ton haavan, mikä sul on tossa lantiolla ja se jatuu vähän tonne alaselän puolellekin. Noihin muihin naarmuihin mä en viitti koskee, ku kaiketi ne siellä suihkussa puhistui ihan hyvin", Johnny selosti ja käänsi sitten Felicjania kyljelleen siten, että tuon kasvot olivat poispäin Johnnysta. Haava ei näyttänyt mitenkään hengenvaaralliselta, mutta kipeältä kylläkin eikä poika edes halunnut ajatella, että mitä tästäkin operaatiosta tulisi. Pumpulia katsettiin desinfiointaineessa ja toinen käsi asetettiin sängylle, kun taas toisella alettiin puhdistaa haavaa. Mahtoi varmaan tehdä kipeää, mutta Johnny uskoi Felicjanin kestävän, sillä tuskinpa yhden haavan puhdistaminen tuntuisi missään selkäsaunan jälkeen. Hetken päästä pumpuli vaihdettiin puhtaaseen, kasteltiin aineessa ja paineltiin vähän lisää tuon haavaa. Ja edelleen Johnnylla oli sellainen hoitsumainen fiilis. Oli outoa alkaa hoivata Felicjania ihan näin perusteellisesti, vaikka vapaaehtoista tämä homma olikin.

Onneksi haava ei ollut kauhean syvä, joten Johnny sai puhdistettua sen melko nopeasti. Käytetyt pumpulit löysivät tiensä roskikseen, desinfiointiaine jäi pöydälle ja Johnny nousi ylös vuoteesta. Hän käveli erään hyllyn luokse, josta nappasi särkylääkkeet ja nakkasi se Felicjanin luokse sängylle.
"Käyn hakee sulle vettä", Johnny ilmoitti ja lähti ulos huoneesta. Okei, laseja olisi ainoastaan alakerran keittiössä, jonne pitäisi mennä mahdollisimman hiljaa. Ruskeatukkainen onneksi oli tehnyt sen lukuisia kertoja eikä hän edes nyt ollut missään humalassa, joten homma menisi paljon helpommin. Hiljaa portaat alas, aulan poikki keittiöön ja sieltä astiakaapista otettiin yksi muki, johon laskettiin kylmää vettä. Okei, nyt takaisin yläkertaan. Portaiden yläpäähän Johnny selvisi kiitettävästi, kunnes hän sitten havaitsi hahmon hänen ovellaan. Oli jopa onni, ettei poika alkanut huutaa silkasta säikähdyksestä. Nopeasti hän kuitenkin tajusi hahmon olevan hänen siskonsa, joka oli mitä luultavammin aikonut mennä Johnnyn huoneeseen...
"Hei. Älä mee sinne", Johnny sihahti hiljaa ja sai tytönki säpsähtämään. Tuo siirsi kätensä pois oven kahvalta ja kääntyi Johnnya kohden.
"Mä aattelin vaa tulla kattoo, että ootko sä kunnossa? Ku kylppärissä on kasa verisiä vaatteita ja jotku toisetki miesten farkut. Onks sul joku kaveri siellä?"
"Me ollaan ihan kunnossa. Mee vaa nukkuu."
"Mut--"
"Mä selitän aamulla, okei." Ja sen sanottuaan Johnny pujahti nopeasti siskonsa ohi huoneeseen, napsauttaen oven vielä lukkoon. Eipähän kukaan ainakaan aamulla yllättäisi heitä, sillä sitä Johnny tässä vähiten kaipasi.

"Tossa", Johnny tokaisi ja ojensi Felicjanille vesilasin, jotta sen särkylääkkeen nieleminen olisi helpompaa. Helvetti, olisi pitänyt viedä ne vaatteet johonkin, sillä tottakai tässä kävi tällä tavalla... No, Johnny hakisi ne pois sitten myöhemmin. Poika käveli vaatekaappinsa luokse, asetti pyyhkeen sen oven päälle kuivumaan ja veti yllensä puhtaat bokserit. Siitä hän sitten käveli sängyn viereen ja katseli hetken vaaleaverikkö silmiin.
"Saanko mä ton?" Johnny kysyi ja viittasi märkään pyyhkeeseen. Parempi laittaa se kuivumaan vaikka ihan heti, vaikka eihän sillä mitään merkitystä olisikaan.

Toinen tuli tökötteineen istumaan sängynreunalle ja ilmoitti putsaavansa haavan, joka oli hänen lantiollaan. Jesjes… Johnny käänsi hänet kyljelleen ja rupesi putsaamaan jälkeä. Kyllä se kirveli ja Felicjan puri huultaan, vaikka eihän kipu kovin suurta aiempien jälkeen ollut. Vittumaista se oli silti. Sitä paitsi tästä kivusta oli edes jotakin hyötyä. Melko nopeaa toimintaa tuo oli, vaikka tuntuikin kestävän ikuisuuden verran. Toinen keräsi kuitenkin pian käyttämänsä pumpulit roskiin ja ilmoitti hakevansa pojalle vettä, kun oli ensin lingonnut sängylle särkylääkelistan. Vähän kuten viime tapaamisella, joskin toisinpäin… Minkä tähden Johnny edes vilkaisi häneen päin kaiken sen jälkeen, oli todellinen ihme. Hän itse olisi oletettavasti vain pysynyt todella kaukana, tai vähintäänkin vittuillut aiheesta kokoajan. Tai olihan Johnnykin niin alkuun tehnyt, mutta… Tuntui typerälle miettiä mitään tuollaista. Hän makasi toisen sängyssä, tuon huoneessa ja toinen hoivasi häntä kuin velvollisuudentunnosta, vaikkei tuolla mitään velvollisuutta mihinkään sellaiseen ollut.
Hetken aikaa poika sai vain makoilla siinä paikallaan mitään tekemättä ja valveen ja unen välillä. Väsymys oli melkoinen. Hän varmaankin kuvitteli, mutta oven takaa tuntui kuuluvan puhetta, vaikka niin tuskin oli. Ainakin Johnny tuli sisään yksin vesilasin kanssa, onneksi. Tuo myös lukitsi huoneensa oven. Felicjan könysi itsensä irvistellen ja vaivalla istuma asentoon ottaakseen vastaan sen vesilasin toiselta. Listasta murrettiin kädelle kerralla kaksi pilleriä, hän oli yliannostelija särkylääkkeidenkin kanssa. Kunnon tokkuran hän krapulassakin itselleen niillä aiheutti, mutta ei se haitannut.

Poika otti vastaan sen lasin tällä kertaa kiittämättä, siitä sanasta menisi kokonaan teho, jos sitä hoki kokoajan. Pillerit lingottiin nassuun ja vettä kumottiin päälle. Hän tyhjensi koko lasin.
Toinen puki päälleen bokserit ja heitti pyyhkeensä kaapinoven päälle. Pyysi sitten Felicjaninkin pyyhettä, mihin poika hymähti laskien tyhjän lasi sängylle ja keinotellen pyyhkeen yltään ja nakkasi sen lattialle pienen matkan päähän toisesta. Ei mitään sihtiäkään näemmä, voi vittu.
Albiino ei välittänyt alastomuudestaan minkään vertaa, sitä paitsi eihän tämä ensimmäinen kerta ollut, kun Johnny hänet näin näki. Ei edes ensimmäinen tänään, joten… Niin. Ja hänen vaatteensa olivat muutoinkin siellä vessan lattialla.
“Mä oon ihan loppuun kulutettu tältä päivältä ja suosittelen, että sä valtaat oman tilas tästä sängystä, niin jää jotain sullekin”, Felicjan virnisti vetäen toisen peiton päälleen kysymättä lupaa saiko hän tosiaan nukkua tässä. Hänhän nukkuisi. Ja tiivistä varmaankin tulisi olemaan, sillä toisen sänky ei ollut yhtään niin iso kuin hänen omansa. Siinä kun nukkui kepeästi vaikka kolmekin ihmistä ilman, että tarvitsi pelätä kenenkään tippuvan laidan yli.

Johnny ei jaksanut enää lähteä hakemaan niitä verisiä ja muutenkin paskaisia vaatteita pois sieltä kylpyhuoneen lattialta, vaikka se olisi voinut jopa olla ihan fiksua. Nimittäin Sharon oli hoksannut ne nyt ja aamulla esimerkiksi jompikumpi niistä vieraista voisi järkyttyä ne nähdessään. No, vähät Johnny välitti siitä, että pelästyisivätkö nuo, mutta hän ei jaksanut alkaa selitellä kenellekään yhtään mitään. Vaikka hän ihan hyvin tiesi joutuvansa siskonsa hiillostettavaksi heti huomenna kun astuisi tästä huoneesta ulos. Ja vielä kun pitäisi Felicjan lähettää kotiin mahdollisimman huomaamattomasti, että ei syntyisi vain lisää halua kysyä yhtään mitään.

Poika havahtui siihen kun Felicjanin pyyhe lensi vähän matkan päähän lattialle, josta ruskeatukkainen sen sitten asetti tietokonetuolin selkämykselle kuivumaan. Siitä sitten katse siirrettiin Felicjaniin ja niskaa raavittiin hivenen. Nyt Johnnya alkoi vituttaa se, ettei hänen sänkynsä ollut yhtään leveämpi. Yleensä se riitti, sillä eihän siinä melkein koskaan nukkunut kukaan Johnnyn seurana. No, silloin tietenkin oli seuraa kun hän oli tietynlaista sellaista hankkinut jostain, mutta se nyt oli ihan eriasia. Olihan hän Felicjaninkin kanssa pannut jopa useamman kerran, mutta silti tilanne oli erilainen. Sellainen vähän kiusallinen ja... sen takia hyvin outo. Varsinkin kun Johnnyn mielessä pyöri edelleen se juttu, joka oli tullut ilmi silloin heidän viime tapaamisellaan. Vaikka poika sitten vaikuttikin sellaiselta, että olisi muka jättänyt asian omaan arvoonsa, mutta ei todellakaan ollut. Koko juttu oli pyörinyt pojan päässä ihan siitä päivästä lähtien kun sai kuulla. Ja nyt se vasta palautuikin Johnnyn mieleen kun hän näki Felicjanin ja toi vielä jostain syystä kotiinsa. Oliko se sitten jotain vitun sääliä? Paskat. Rokkari ei yhtään tiennyt, että mikä häneen oli mennyt kun oli hommannut vaaleamman pojan pois kadulta. Ja sana 'lähimmäisenrakkaus' oli sekin aika vieras käsite hänelle, joten tuskin se sitäkään oli.

Felicjan ilmoitti olevansa ihan puhki tämän päivän osalta ja Johnnyn olisi syytä vallata oma osansa sängystä tai muuten jäisi ilman. Virnistyksen johdattelemana, mutta silti hivenen arasti, käveli sammuttamaan valot, meni sängyn luokse, nosti peittoa ja pujahti sen sisään. Eipä sekään ollut normaalia peittoa isompi, mutta onneksi tyynyjä oli sentään kaksi. Ruskeatukkainen asetteli toista niistä paremmin päänsä alle, kunnes henkäisi hivenen. Poika oli kyljellään kasvot kohti toista ja oikeastaan melko lähellä, mutta peiton ja sängyn pienuuden takia se oli välttämätöntä. Vittujen vittu... Johnnyakin unetti hivenen, joka oli pienoinen ihme, sillä eihän hän ollut tehnyt tänään oikein mitään erikoista. Vain loikoillut ja mennyt sitten tuttavalleen vetämään pari kaljaa. Niin ja sitten tietty tuonut Felicjanin tänne ja pessyt ja kaikkea. Johnny irvisti hivenen sitä ajatellessaan, mutta päätti kuitenkin rauhoittua vähän. Siniset silmät tutkailivat hetken Felicjanin kasvonpiirteitä, kunnes toinen käsi sitten ihan äkkivarmasti karkasi tuon kasvoille. Sormenpäät sivelivät hetken aikaa varovasti tuon silmän ympärillä olevaa mustelmaa, siirtyen sitten siitä leualle, kunnes poika säpsähti. Älä koske siihen, vitun idiootti!! ja hetkessä kädet olivat poissa. Vittu mikä häneen oli oikein mennyt... Johnny huokaisi ja käänsi kylkeä siten, että kasvot olivat poispäin toisesta. Saatanan idiootti...

Johnny sammutti valot ja tuli sängyn luo. Hämärää oli, muttei aivan pimeää. Felicjan erotti toisen hahmon melkoisen selkeästi, varsinkin nyt, kun tuo oli lähellä. Sänky oli tosiaan aika pienehkö, joten kaksi kehoa koskettivat toisiaan lähes välttämättömästi, eikä se varmastikaan kummankaan osalta ollut tahallista.
Toinen tuijotteli häntä sinisillä silmillään, eikä Felicjan voinut olla katsomatta takaisin. Helvetin tiivistä, eikä se johtunut pelkästään fyysisestä läheisyydestä. Olo oli kummallinen… Jotenkin, mutta niinhän se oli viimeaikoina tupannut olemaan, kun kyseessä oli Johnny.
Sentään edes kipulää alkoi vaikuttaa, eikä Felicjanin olo ollut aivan niin hirveä kuin aiemmin tänään.
Yllättäen toisen käsi kosketti albiinon kasvoja, vaistomaisesti Felicjan hivenen sitä sävähti ja yritti karata kauemmas, mutta se jäi pieneksi. Toinen kosketteli hellästi mustansilmän ympärystä ja liukui leualle. Basisti katsoi suoraan toisen silmiin ja hänen huulensa olivat hieman raollaan. Tilanne oli ihan helkkarin outo, ei käynyt kieltäminen.
Aivan yhtä nopeasti kuin kaikki oli alkanutkin, se loppui ja toinen kiepsahti ympäri. Jaaha, Felicjan tuhahti korjaten tyynynsä asentoa ja samalla koko kehonsa. Periaatteessa hänenkin teki mieli kääntyä pois toisesta ja mennä niin pieneen myttyyn seinää vasten kuin mahdollista. Moinen vain olisi tehnyt niin vitun kipeää, ettei siihen jaksettu vaivautua. Joten mikäpä tässä sitten… Uni oli säikytetty pois, kun toinen oli saanut päähän kaikkia outoja ajatuksia oudolla käyttäytymisellään. Vittu.

Joten kai tässä sitten sai koetella Johnnyn sietokykyä? Lupa myönnetty, häneltä itseltään siis. Toinen käsi siirtyi tummatukkaisen kyljelle, vaikka sen kosketus oli hentoinen, ei sitä mitenkään voinut olla huomaamatta.
“Aiotko sä liiskata mut tohon seinään?”, poika kysyi käheällä äänellä. Se oli käheä siksi, että se oli hiljainen. Häneltä ihan oikeasti oli tila loppumassa, mutta ei hän uskonut että Johnnyn ja sängynlaidan välillä oli sen enempää tilaa kuin hänen ja seinän. Sänky vain oli pieni kahden ihmisen nukkua aivan toisistaan erillään.

Johnny, helvetin idiootti. Mitä sinä oikein ajattelit äsken? Ei Felicjania voinut ihan tuosta vain kosketella, mutta silti hän oli tehnyt sen. Syykin siihen oli täysin tuntematon eikä Johnny osannut edes pähkäillä miksi oli noin tehnyt. Joo, kokeillaakseen kuinka huonossa kunnossa toisen kasvot oikein olivat? Hitot oli, sillä kai sen nyt näki ihan silmilläkin, että mustelmia löytyi sieltä sun täältä. Hän oli hemmetin kummallinen tänään. Ei, hän oli pelottavan kummallinen tänään, jonka aivan varmasti toinenkin oli huomannut. Johnny ei ollut avulias persoona, mutta vielä vähemmän hän saa jonkun tuollaisen typerän päähänpiston alkaa kosketella maailman ärsyttävimmän ihmisen kasvoja. Typerät päähänpistot ehkä olivat se Johnnyn juttu, sillä ainahan sitä tuli tehtyä jotain typerää ja vaarallista, mutta ei todellakaan mitään tällaista! Liekkö nyt yhtään vaarallista, mutta typerää silti. Ruskeatukkaisen olisi ehkä tehnyt mieli vajota maan alle tai jotain sen suuntaista. Lähteä vaikkapa muualle nukkumaan, mutta minneppä menet, kun vierashuone oli käytössä, olohuoneeseen ei kauheasti inspannut mennä nukkumaan ja Sharon kyselisi kaikkea paskaa, jos poika menisi tuon vuodesohvalle nukkumaan. Eli hänen pitäisi pysyä tässä ja yrittää nukkua edes vähän aikaa.

Nopeasti Johnny tunsi käden kylkensä päällä ja sitä kosketusta kroppa hivenen säikähti, mutta palautui kuitenkin jälleen rennoksi. Tai niin rennoksi kuin tässä tilanteessa pystyi. Felicjan kysyi käheästi, että aikoiko poika liiskata tuon seinään ja siihen Johnny ei todellakaan osannut vastata. Oli totta, että kumpikin olivat vetäytyneet toisistaan niin kauas kuin sängyn reuna sekä seinä antoivat periksi. Ja nyt toinen kysyi tuollaista, johon ruskeatukkainen ei osannut oikein vastata. Tai varmasti osaisi, mutta jotenkin sanoja ei vain tullut ulos. Johnny vain hengitti tasaisesti ja mietti, että mitä tässä tilanteessa pitäisi edes tehdä tai sanoa. No, se mitä hän itse juuri nyt halusi, mutta kun se tässä juuri olikin ongelmana: Johnny ei tiennyt mitä halusi. Mieli huusi toisen ihmisen läheisyyttä, mutta ruskeatukkainen ei saanut itseään liikautetuksi.
"En ainakaan tarkoituksellisesti." Johnny sai viimein sanottua, josta nyt voisi tulkita vaikka ja mitä. Ruskeatukkainen vilkaisi toista nopeasti olkansa yli vaaleaverikköä, puraisi huultaan, mutta ei oikein vieläkään saanut liikautettua itseään oikein mihinkään suuntaan. Olisiko se sitten niin kamalaa? Johnny ei nimittäin halunnut löytää itseään lattialta, kun oli liikahtanut vähänkin virheelliseen suuntaan. Ruskeatukkainen henkäisi hiljaa ja siirtyi sitten muutaman sentin keskemmälle sänkyä, lähemmäs toista. Ja häntä ei sitten haittaisi, jos Felicjan itsekin siirtyisi sen pari senttiä poispäin seinästä? Luultavasti ei. Johnnya pelotti ja hän oli äärimmäisen epävarma, mutta osa hänestä taas kiljui sitä toista ihmiskroppaa lähelleen niin helvetin paljon. Mitähän tästäkin yöstä edes tulisi...

Okei tämä alkoi olla ahdasta ihan noin muutenkin kuin tilan puutteen tähden. Toinen oli pidemmänkin aikaa hilja ja Felicjanin vain teki mieli suudella toisen niskaa. Helvetti, eihän niin voinut tehdä. Tai ihan hyvin, noin periaatteessa, mutta silti… Toinen oli kuitenkin Johnny.
Ei kuulemma tarkoituksellisesti, niin tuo kertoi. Toinen vilkaisi häneen olkansa yli ja siirtyikin hieman lähemmäs. Hieman oli tässä tapauksessa hyvin vähän, mutta siirtyipä kuitenkin. Felicjan ei voinut olla hymyilemättä itsekseen
“En mä sua elävältä syö”, poika huokaisi, vaikka yhäkin pieni vino virne suupielessään. Varoen hänkin siirtyi hiukan lähemmäs ja olikin pitkälti kiinni toisen selässä. Se tuon kyljelle eksynyt käsi ei siirtynyt mihinkään, tai siirtyi oikeastaan. Tavallaanhan se oli nyt Johnnyn ympärillä. Eiköhän toinen osaisi ilmiantaa, jos tuota ahdisti. Ainakin albiinopoika uskoi niin.

Jokin sai Felicjaniin hieman puhtia. Oliko se jokin sitten se, että Johnny outoili vai joku aivan muu, ei osattu sanoa varmasti. Oliko silläkään sitten niin merkitystä… Kai hänen sisäänrakennettu kiusanhenkensä vain heräsi, eikä hän enää osannut olla tekemättä mitään.
Pojan huulet painettiin toisen hartialle ja Felicjan naurahti, tietämättä miksi. Kai vain siksi, että hän oli hieman hermostuksissaan.

Johnny oli erittäin hermostunut, vaikka ei oikeastaan näyttänyt sitä ulospäin. Tai mistäpä hän tiesi, sillä saattoihan sen ihan hyvin huomata, jos hänen kehonkieltä osasi tulkita oikein. Mahdollisimman hyvin Johnny kuitenkin yritti sen peittää, ettei tilanne muuttuisi yhtään typerämmäksi. Aavistuksen keho oli kuitenkin jäykistynyt, joka sai Johnnyn sulkemaan silmänsä pieneksi hetkeksi ja avaamaan ne uudestaan. Hengenveto syvään, ilma päästettiin rauhallisesti ulos keuhkoista ja kroppa värähti ihan pikkuisen kun Felicjan siirtyi myös lähemmäs häntä. Okei, ei tässä ollut mitään kauheaa, kyllä Johnny tästä hengissä selviäisi, vaikka olikin käyttäytynyt todella kummallisesti. Kun Felicjan liikahti lähemmäs, myös tuon käsi vähän niin kuin kiertyi Johnnyn ympärille, joka ei oikeastaan ahdistanut niin paljoa kuin olisi voinut uskoa. Tai niin paljoa kuin sen olisi oikeasti pitänyt... No mitä pahaa tässä edes oli? Nukkua Felicjanin vieressä, ihan lähellä vain yksi yö. Johnny nimittäin ei aikoisi pelastaa vaaleaverikköä enää yhtään mistään tai pyytää tuota unikaverikseen - vaikka tämäkin tilanne oli melko pakollinen. Mutta tästä selvittäisiin hengissä, eikö niin?

"Se tässä mua kuule eniten pelottaakin", Johnny sanoi sitten hetken viiveellä ja virnisti pienesti. Tämä koko tilanne pelotti häntä, vaikka helpostihan poika siitä saattoi pois lähteäkin. Felicjan ei nyt kuitenkaan pakottanut häntä yhtään mihinkään tai tunkenut itseään noin lähelle ihan väkisin. Johnny oli tässä ihan omasta vapaasta tahdostaan, joten ei oikein parannut pelottaa. Okei, kai sitä vähäsen pelotti, mutta Johnny halusi mieltää sen enemmänkin jännittämiseksi, jota vieras tilanne aiheutti.
Felicjan suuteli hänen olkaansa ja sai tummemman henkäisemään hivenen. Johnny painoi silmiään kiinni, vaikka häntä ei edes nukuttanut. Käsi liukui hivenen empien toisen käden päälle ja samalla kun poika rentoutti kroppaansa, niin yritti hän samalla rentouttaa mieltään. Tuntui vain typerältä antaa jonkun tulla näin lähelle ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Johnny ei harrastanut siitä ja hän uskoi, ettei Felicjankaan kauheasti.

Kroppaa liikautettiin vielä sen verran, että pienikin välimatka oli kurottu umpeen ja sitten Johnny vain oli. Keskittyi vain kuuntelemaan Felicjanin rauhallista hengitystä ja tuijottamaan jonnekkin pimeyteen.
"Väsyttääkö sua?" Johnny kysyi ihan vain hetken mielijohteesta, koska heidän välillään oli aivan liian hiljaista eikä toinen vaikuttavan nukkuvankaan.

Kyllä ihmisen hermostuneisuuden huomasi, jos sattui olemaan yhtään ihmistuntemusta. Ja varsinkin, kun sattui olemaan näin lähellä. Mitä se oikein hermoili? Tai no, tuntuihan tämä hiukan typerälle hänestäkin, mutta hän… hänellä oli tunteita toista kohtaan, niin vaikea kuin ne olikin myöntää. Ehkä juuri se hermostutti toista, jos sitä vain ahdisti joku… Vaikka nyt se, että antaisi Felicjanin luulla enemmän kuin oli valmis antamaan tai jotain. Ihan sama, aika turha miettiäkään mikä toista sitten jännitti, jos jännitti oikeasti ollenkaan.
Kuulemma eniten pelotti juuri se, että Felicjan söisi tuon elävältä. Poika naurahti toisen selkää vasten. joo, niin vissiin. Toinen henkäisi sen suudelman tähden ja albiinon olo oli tyytyväinen. Okei, ei siis mitään aivan vastenmielistä toisenkaan mielestä. Hyvä niin, siitähän poika olisi onnistunut vetämään herneen nenäänsä. Siinä kun oltiin melkoisen taitaviakin. Toinen vei kätensä hänen kädelleen, joka oli tuon ympärillä ja tuntui muutoinkin rentoutuvan. Helpompi hänenkin nukkua, kun ei tarvinnut miettiä Johnnya… Tai toki hän miettisi ja siitä nukkumisesta tuskin hetkeen mitään tulisi muutoinkaan.

Toinen siirtyi vielä hieman lähemmäs ja nyt tunnelma oli entistäkin tiiviimpi. Seinä ei ollut aivan kiinni Felicjanin selässä ja tuskin toinenkaan aivan heti tippuisi lattialle. Vaaleaverikön oli hyvin helppo haistaa Johnnyn ominaistuoksu, mikä tuntui oudon rauhoittavalle. Hänen hengityksensä oli tasainen eikä nukahtaminen oikeasti tuntunut niin hirvittävän hankalalta. Vaikka toisaalta hänen ei kuitenkaan tehnyt mieli nukkua, vaikka keho sitä kerjäsikin.
Heidän välilleen oli laskeutunut hiljaisuus, jonka Johnny lopulta rikkoi kysymällä väsyttikö Felicjania.
“Jos ei, niin ajattelitko sä seksiä vai syvällisiä keskusteluja?”, Felicjan mutisi toisen selkää vasten. Äänestä kyllä kuului, ettei hän aivan pirtein mahdollinen ollut. Tilanteessa oli kuitenkin sellainen ristiriita, että vaikka keho olikin erittäin väsyksissä oli mieli suhteellisen virkeä.

Johnny tajusi, että Felicjan oli erittäin ristiriitainen persoona. Siis ainakin hänelle. Tuo osasi ärsyttää jo pelkästään olemalla ja jokseenkin vittumaisella olemuksellaan, jonka takia Johnny sitten menetti hermonsa. Ja kun Johnny menetti hermonsa, hän raivosi ja vittuili sen minkä ehti, josta tietenkin seurasi huutoa siltä toiseltakin osapuolelta. Eli olisi suoranaista itsemurhaa laittaa heidät kaksi minnekään suljettuun tilaan - ellei sitten jompikumpi halunnut päästä hengestään. Nyt kuitenkin tuo raivostuttava Felicjan oli poissa ja Johnnylla oli ihmeellisen hyvä olo tuon seurassa. Tuon läsnäolo ei vituttanut ollenkaan ja tästä se Johnnykin pikkuhiljaa rentoutui. Tiedä häntä, että kuinka kauan tämäkin jatkuisi ja Felicjan alkaisi taas ärsyttää. Tuskin siihen tarvittiin kuin yksi väärä sana ja Johnny heittäytyisi jälleen vittumaiseksi. Kuten se oli toisinkinpäin ihan sama homma.

Felicjan vastasi hänen kysymykseensä kysymyksellä: jos ei väsyttänyt, niin halusiko Johnny seksiä vai puhua jotain syvällistä. Ruskeatukkainen naurahti hiljaa ja vilkaisi jälleen Felicjania olkansa yli. Olisi jännää nähdä kun he kaksi puhuisivat jotain syvällisesti, ilman minkäänlaista negatiivista latausta heidän välillään. Ihan sillä tavalla kuin esimerkiksi puhuttiin jollekulle tärkeälle ihmiselle ja osattiin avautua tuolle, että miltä nyt koko homma tuntui. Johnny ei todellakaan tiennyt mistä syvällisestä he voisivat edes keskustella.
"Mä naisin sut kuitenkin liikuntakyvyttömäksi ja sitä sä tuskin haluat", Johnny sanoi itsekseen hymyillen. Ei toisen varmaan olisi kauhean fiksua alkaa tuossa kunnossa harrastelemaan yhtään mitään. Satuttaisi itsensä vielä pahemmin ja joutuisi kärsimään kipeistä raajoistaan paljon kauemmin. Eikä se muutenkaan olisi kauhean fiksua, sillä täällä oli talo täynnä nukkuvia ihmisiä ja heistä kuitenkin lähtisi jonkin verran ääntä. Jos ei suusta, niin sitten sängystä.
"Sua ei vai sit väsytä? Ainaki kuulostat siltä, että jätkä voisi simahtaa siihen ihan kohta", Johnny tokaisi sitten ja hymähti. Se oli ihan totta, eikä hän todellakaan aikonut toista estää nukkumiselta.
"Mutta jos sua ei väsytä, niin ainahan sä voit jutella mun kanssa jotain syvällistä. Mä nimittäin tuskin olen nukahtamassa ihan vähään aikaan", poika heitti lähinnä puolivitsillä, sillä ei ollut varma halusiko keskustella tuon kanssa yhtään mistään. Toisaalta hän halusi tietää toisesta yhtä sun toista, jotka saataisiin selville ainoastaan puhumalla jotain syvällisempää. Oli sitten täysin toinen asia, että halusiko toinen kertoa yhtään mitään mistään.

Sitähän Felicjan tosiaan oli, hyvin ristiriitainen. Toisessa hetkessä maailman vittumaisin persoona, eli oikeastaan miltei aina. Oli hän myös osa-aikaisesti ihan mukavakin. Sitä vaan sai hänestä kaivella ja yleensä kun ruvettiin käymään liian mukaviksi, niin siinä vaiheessa Felicjanilta menisikin jo maltti ja kaikki räjähtäisi jälleen käsiin. Temperamentti ja räiskyväpersoona hänestä tosiaankin löytyi.
Johnny naurahti hänen vastakysymykseensä, ilmoitti vain naivansa hänet liikuntakyvyttömäksi ja se tuskin olisi Felicjanin mieleen. Niin, kuka sanoi että Johnny naisi tässä nyt yhtään ketään? Sitä paitsi eihän Felicjan mitään seksiä oikeastaan edes kaivannut. Hän oli ruumiillisesti aivan väsynyt sellaiseen, siinä hommassa kun paloi energiaa ihan reippaammanpuoleisesti.
“Siinäpä se, jos sä olisit vastannut että sä haluat seksiä, niin mä olisin voinut vastata että mua väsyttää”, Felicjan virnuili. Toinen myös vinoili hänen kuulostavan siltä, että hän saattaisi simahtaa ihan koska tahansa. Tavallaan aivan totta, mutta silti. Ei hän aikonut nukahtaa.

“Teinityttömeininkiä”, Felicjan tuhahti toisen selkää vasten. Silmät olivat painuneet kiinni jo aikaa takaperin. “Mitä sä sitten haluat jutella?” Pakkohan sitä oli kysyä, sillä viimeistään tässä vaiheessa sitä huomasi, kuinka toista ei tuntenut ollenkaan. Ei albiino tiennyt yhtään mitä tuolle pitäisi sanoa, jos aikoi pitää keskustelun fiksuna ja sivistyneenä. Tai paskat siitä sivistyneestä ja muustakaan.. Mistä piti jutella, jos ei aikonut tapella vaan nimenomaan keskustella.

Johnny hymähti hiljaa. Hänen olisi kuulemma pitänyt vain sanoa, että halusi nimenomaan seksiä ja sitten toinen olisi voinut sanoa olevansa liian väsynyt sellaiseeseen.
"Niinpä. Typerää vaan ehdottaa edes vitsillä mitään sellaista, jota ei kuitenkaan olisi tekemässä. Tai josta kuitenkin tietää kieltäytyvänsä", Johnny sanoi kohauttaen pienesti olkiaan ja huokaisi. Ei nyt sillä, että hänkään mitään seksiä tässä toivoisi. Olihan sitä ihan kivaa saada läheisyyttä jotenkin muutenkin, jota tämä asetelma kuvasti ihan mukavasti. Okei, aivot olivat ilmeisesti pehmenneet jotenkin sen suihkun aikana tai ehkäpä jopa aiemminkin. Sepä olikin sitten valtavan hienoa. Huomenna hän aivan varmasti tunnustaisi jotain rakkauttaan toiselle ja alkaisi suunnittelemaan söpöjä kirkkohäitä. Johnnya puistatti jopa sellainen ajatus, sillä hän ei ollut tippaakaan romanttinen ihminen. Ihastunutkin vain yhden kerran ja sekin oli täysin typerä juttu, jonka jälkeen Johnny oli päättänyt olemaan sekaantumatta moiseen tunteeseen enää ikinä. Ja hyvin tuo päätös oli pitänyt.

Felicjan totesi syvällisten asioiden keskusteleminen oli teinityttömeininkiä, joka sai Johnnyt irvistämään hivenen. Kaiketi tuo oli ihan oikeassa sen kanssa.
"No todellakin. Aletaaks pelaa totuutta ja tehtäävää? Kuka on sun mielestä hotein kundi meidän koulussa?" Johnny virnuili erittäin sarkastisella äänensävyllä. Jo pelkkä moinen ajatus sai hänet hymyilemään erittäin leveästi, mutta kasvot vakavoituivat melko äkkiä. Hän oli kerran elämässään joutunut pelaamaan pullonpyöritystä Sharonin ja ja tämän kavereiden kanssa. Oli ollut traumaattinen kokemus pussata erästä silmälasipäistä tyttöä suulle, joka oli vielä kaiken lisäksi ollut ärsyttäväkin. Noh, he olivat olleet jotain seitsemänvuotiaita silloin, mutta vieläkin Johnny muisti hyvin eläväisesti miten inhottavalta se oli tuntunut. No niin. Nyt takaisin tähän hetkeen. Felicjan nimittäin kysyi, että mistä Johnny halusi oikein jutella. Se kysymys aiheutti pienen hiljaisuuden, sillä vitustako Johnny tiesi. Hän ei missään tapauksessa osannut keskustella yhtään mitään syvällisesti, joten tästä tulisikin haastavampaa kuin hän oli odottanut. Tosin, mikä esti poikaa aloittamasta ihan pelkillä pinnallisilla jutuilla?
"No mistä minä tiiän. Kerro vaikka... Itestäsi jotain. Mistä sä tykkäät, mistä et tykkää, onks sulla minkälainen perhe ja sitä rataa." Okei. Kuulostipa typerältä, mutta olipahan ainakin vastattu jotain.

Olihan se typerää, mutta typerähän Felicjan olikin. Tai jossei typerä, niin ikävä, ellei ihan julmakin toisinaan. Oliko syvällinen keskustelu sitten parempi vaihtoehto kuin nukkuminen. Ei voinut tietää, hieman kyllä epäilytti. Hän nyt oli kuitenkin aika huono keskustelemaan, tappelemisesta hänellä sentään oli kokemusta. Tai riitelystä pikemminkin, sillä fyysisessä käsirysyssä hänellä oli pahatapa jäädä toiseksi. Tai yleensä hänen päälleen kuitenkin käytiin porukalla tai jos yksin, niin tyyppi oli iso ja paha.
Toinen heitti sarkastisesti, että he voisivat olla totuutta ja tehtävää. Felicjan nauroi, mutta silti hän oikeasti karkasi miettimään kuka niistä jätkistä saisi viedä hänet mennessään edes hetkeksi aikaa. Muutamia kasvoja kävi mielessä, mutta kaikki ne ajatukset saivat pyyhkiytyä pois mielestä. Ei albiino sellaisia miettiä tahtonut.
Ei Johnnykaan kuulemma tiennyt mitä he voisivat puhua. Niinpä niin… Tuo kuitenkin heitti, että hän voisi kertoa itsestään jotakin, mistä tykkäsi ja mistä ei ja perheestä ja niin päin pois. Felicjan hymähti.
“Okei, tutustumiskeskustelua… No, ensimmäisenä mä voin kai sanoa, etten mä tykkää kertoa itsestäni yhtään mitään. Ja mä olen huomannut myös, että mä suojelen itseäni aika tehokkaasti minkään valtakunnan ihmissuhteilta.” Niin, miksi hän sanoi sen ääneen? Tiedä sitä, kai hän oli unenpöppörössä ihan liiaksi. “Mun vanhemmat on molemman kalifornialaisia, mutta mä olen syntynyt Sveitsissä ja me muutettiin tänne kaks vuotta sitten. Ja mulla on tosi lyhyt pinna, et ole vissiin huomannut.”

Kyllähän hän nyt jotakin sai kerrottua, vaikka se taso nyt ei ehkä vastannut juuri mitään. Ihan sama, nyt olisi kyllä Johnnyn vuoro kertoa jotakin itsestään. Ehkä tämä tästä joskus syvenisi keskusteluksi. Kai…
“Kerro säkin jotain…”

Oli typerää ehdottaa toiselle, että he voisivat alkaa keskustella jotain syvällisesti kun ei itse edes sellaista osannut. Lähinnä ne kaikki keskustelut menivät pelkäksi sarkastisen läpän heittämiseksi tai sitten riitelyksi. Melko monipuolistahan tämä Johnnyn sosiaalinen elämä oli kyllä joo. Siihen sisältyi pelkästään yhden illan juttuja tai sitten tappelukavereita. Siis ihan sitä fyysistä ja henkistäkin, vaikka eipä poika kauhean hyvin tuossa ensin mainitussa pärjännytkään. Hänen ylpeytensä ei vain antanut lupaa luovuttaa ja oli ihan pakko tapella vastaan, vaikka hakkaamassa olisi kolme kertaa enemmän tyyppejä.

Felicjan kuitenkin avasi suunsa kertoakseen itsestään jotain, joka hivenen yllätti Johnnyt. Ehkäpä hän oli sitten uskonut toisen vain tokaisevan jotain tosi lyhyttä tai sanonut, etteivät ne asiat kuuluneet Johnnylle pätkääkään. Eihän vaaleaverikkö toki liikaa itsestään paljastanut, mutta saattoiko Johnny tuomita toista siitä kun itse toimisi aivan samalla tavalla. Poika ei yllättynyt tippaakaan siitä, etteikö Felicjan tykkäisi itsestään kertomisesta tai liiemmin niistä minkäänlaisista suhteistakaan. Ärsytti, että juuri hänkin olisi varmaan vastannut jotain tuon suuntaista. Tuo kuitenkin jatkoi kertomustaan ja kertoi olevansa Sveitsistä kotoisin.
"Ahaa. Että oot ihan eurooppalainen sitten. Mielenkiintoista. Onks siellä Sveitsissä kylmä?" Johnny puhui nyt lähinnä mitä mieleen juolahti, sillä kaiketi näin pidettiin keskustelua yllä. Hän itse haluaisi joskus jopa käydä Euroopassa, jonne muuten tasan lähtisi kunhan saisi tarpeeksi rahaa. Määränpää ei ollut ihan vielä tiedossa, mutta jonnekkin täysin erilaiseen maahan hän halusi. Felicjanin ilmoittaessa, että tuolla oli melko lyhyt pinna, Johnny naurahti hivenen.
"Jaa ihanko tosi? Miksiköhän mä en ole huomannut mitään?" Johnny hymähti hivenen ja päätti sitten muuttaa asentoaan siten, että oli kyljellään kasvot kohti Felicjania. Oli typerää puhua jonkun ihmisen kanssa, jos ei nähnyt tuon kasvoja. Tosin... Ei poika tiennyt oliko tämä vaihdos kauhean hyväkään, mutta tulipahan nyt tehtyä.

Toinen pyysi Johnnya kertomaan vuorostaan jotain itsestään, joka sai hänet puremaan huultaan.
"Sanon nyt ihan suoraan, että mä en ole kauhean mukava tai ystävällinen ihminen ja annan kyllä ihmisille kourallisen erilaisia syitä, miksi musta kannattaa pysyä kaukana", Johnny aloitti ja siihenpähän oli oikeastaan tiivistettynä hänen pintapuoliset luonteenpiirteensä. "Oon aina asunu täällä ja mun perhetaustat on öö... Vähän jännät. Mä tykkään kaikesta millä saa pään sekaisin ja en tykkää yhtään vitun uteliaista ihmisistä, jotka työntää nokkansa muiden asioihin", Johnny jatkoi ja antoi silmiensä harhailla jossain Felicjanin silmien ja pimeyden välillä. Ja taas jäätyi. Johnny ei osannut kysellä tai aloittaa minkäänlaista normaalia keskustelua. Hitto kun sitä taitoa hän ei ollut uskonut koskaan tarvitsevansa, tulisi se nyt tarpeeseen. Tai toki hänen tekisi mieli kysyä toiselta yhtä sun toista, mutta poika ei jaksanut alkaa riidellä. Ja jos hän ottaisi asian puheeksi, niin tuolla olisi suurempi mahdollisuus ärsyyntyä ja vetäytyä takaisin kuoreensa.
"Miksi sä suojelet ittees nii tehokkaasti sitten kaikenlaisilta ihmissuhteilta? Eikö se välillä ala ottaa päähän?" Joo, hiton hyvä kysymys, kun teki itsekin täysin samalla tavalla.

Toisesta oli kuulemma mielenkiintoista, että albiino oli eurooppalainen, mihin vain hymähdettiin. Felicjanin mielestä siinä ei ollut mitään mielenkiintoista, sillä ei Sveitsi oikeasti ollut edes kovin jännä maa. Mutta mikäpä olisikaan ollut.
“San Diegoon verrattunako?”, Felicjan nauroi. “Eikö miltei missä vain ole.” Vuodenajat näkyivät siellä selkeämmin kuin täällä, jossa aurinko tuntui paistavan aina, vaikkei se oikeasti niin tehnytkään.
Toinen vinoili Felicjanin lyhyestä pinnasta, kun siihen oli aihekin annettu. Juu, eihän sitä toki kukaan huomannut. Sehän siis ei ollut yksi pojan selkeimpiä luonteenpiirteitä, ei toki.
Johnny kääntyi kyljelleen nyt niin, että kasvot olivat Felicjaniin päin ja jälkeen mainitun kasvoilla käväisi virne. Juu, kyllä hänen mielestään näin oli paljon parempi. Ei tarvinnut puhua Johnnyn selälle.

Tummatukkainenkin kertoi itsestään, kun hän oli niin pyytänyt. Tuo kertoi luonteensa pääpiirteet, mikä sai Felicjanin naurahtamaan. Hän oli jostain syystä jo huomannut, ettei tuo ollut se kaikkein mukavin tai ystävällisin. Kaukana hän ei silti ollut pysynyt…
“Pääpiirteittäin mä olisin voinut päätellä nuo kaikki”, Felicjan tokaisi. Ihan sama, sillä eikö tässä nyt puhuttukin pääasiassa hereillä pysymisen tähden. Pinene hiljaisuuden jälkeen toinen kysyi miksi hän suojeli itseään ihmissuhteilta ja eikö se ottanut päähän välillä. Poika hymähti vähän tylyyn sävyyn, mutta ei se Johnnyn vika ollut. Vaan sen, miten kohdalleen tuo oli sanonut. Toki se otti toisinaan päähän.
“Joo, mutta pienempi paha kun se, että päästät jonkun systeemin sisään ja se pistää kaiken paskaks ja lähtee nauraen pois”, Felicjan huokaisi. Hän pelkäsi sitä, koska hän itse oli ihminen, joka teki niin. Hän ei kestäisi sitä, että joku hajottaisi hänet sisältä käsin. Hän suorastaan pelkäsi sitä.
Käsi piirsi jälleen kuvioita toisen kyljelle ja poika oli mennyt hiljaiseksi. Mitä hän edes teki, avautui Johnnylle? Kertoi pelkäävänsä eniten sitä, että hänet hajotettiin ja tavallaan päästi toista kuitenkin kokoajan enemmän sisälleen. Vittu… Hän alkoi hieman jo hermostua oman ajatuksenjuoksunsa tähden.

Olisihan Johnny voinut periaatteessa päätelläkin sen, että Sveitsissä oli kylmä. Ainakin kylmempi kuin San Diegossa, jossa nyt paistoi aurinko melkein aina. Ja mikäli maantieto oli jotenkuten hanskassa, niin eiköhän jokaisessa Euroopanmaassa ollut kylmempi ilmasto kuin Kaliforniassa. Joten siis asiaan ei kommentoitu enää mitään, hymähdettiin vain ehkä hivenen.
Felicjan kuitenkin kommentoi, että olisi ihan hyvin voinut päätellä nuo kaikki Johnnyn luonteenpiirteet ihan itse. Ruskeatukkainen irvisti, mutta ei kuitenkaan kumonnut väitettä. Totta helvetissä tyhmempikin ihminen tajusi, ettei hän ollut mikään maailman ihanin ihminen. Kuten ei varmaan Felicjankaan, mutta sitä ei jaksettu todeta ääneen.
"Hyvä, että mä olen noin ennalta-arvattavissa. Mutta et sä kuitenkaan oo musta kaukana pysyny, vaikka se olisi ehkä ihan viisasta", Johnny sanoi. "Nytkin sä oot aika helvetin lähellä." Niin, mutta haittasiko tuo edes? Johnnysta se oli ihan mukavaa vaihtelua, että joku piti häntä ihan vain lähellään. Vaikka poika sitä vähän vierastikin, niin kyllä Felicjanin läheisyyteen tottui varsin nopeasti. Vähän pelottavankin nopeasti...

Toinen kertoi epäsuorasti, että tuo pelkäsi jonkun tulevan liian lähelle ja pistävän kaiken paskaksi, lähtien sitten nauraen pois. Poika puri huultaan. Tuon olisi ihan oikeasti voinut kuulla jopa hänen suusta sanottuna. Johnnykin nimenomaan vältteli kaikenlaisia ihmissuhteita juuri tuon kyseisen seikan takia, koska hänkin pelkäsi. Ei ollut kivaa, jos poika päästäisi jonkun lähelleen ja tuo romuttaisi hänet ihan kokonaan, ja lähtisi pois. Pintapuolisin joku saattoi ihan oikeasti näyttää Johnnyn kaverilta, mutta ei hän kyllä itse tuntenut niin. Poika oli jo oppinut, ettei ketään kannattanut päästää liian lähelle, jotta hommassa pysyisi edes jonkinmoinen järki.
"Eli sä pelkäät avautua. Sä pelkäät sitä sen takia, koska aattelet sen ihmisen voivan käyttää niitä juttuja sua vastaan ja romuttaa sun muurit. Ihan loogista", Johnny tuumasi ihan ääneen. "Ja sitä sitten tekeytyy erittäin paskaksi ihmiseksi, että muut pysyy kaukana. Sitten se rooli jää päälle ja huomaatkin, että ootkin ihan oikeasti täysi kusipää, mutta et osaa kuitenkaan lakata olemasta sellainen." Tosiasioita tosiasioiden perään. Helppohan Johnnyn oli puhua kun asia kuitenkin oli hänelle itselleen niin henkilökohtainen, joten voisi jopa ajatella, että Johnny puhui itsestään. Mutta sitä ei Felicjanin todellakaan tarvinnut tietää.
"Oletko sä sitten koskaan miettinyt, että päästäisit jonkun ihmisen lähelles?" Johnny kysyi sitten ja katsoi Felicjania silmiin hivenen huulet raollaan.

Toinen kehui olevan hyvä asia, että tuo oli ennalta arvattava. Huomautti sitten, ettei Felicjan pysynyt kaukana, mihin poika vain hymähti. Ehä hän itselleen epäluontaisen optimistisesti odotti, ettei tuo kuori ollut kaikki mitä Johnnyssa oli. Vaikka hän kyllä pessimistisesti uskoi, että kaikkea muuta sai kaivaa kauan. Tosin, tuohan oli tässä alkanut jo hieman rakoilla, mikä oli eittämättä hyväjuttu.
Nytkin hän oli lähellä, aivan totta. Felicjan naurahti ja siirtyi vielä hieman lähemmäksi, aivan kiusallaankin. Lävistetyillä huulilla viihtyi tiiviisti hymynkare, josta eroon pääseminen oletettavasti vaatisi jo hieman. Harvinaista sekin, yleensä kun poika näytti niin kovin tylyä naamaa.

Toinen analysoi sen, mitä albiino oli aiemmin sanonut. Kertoi liiankin tarkkaan mitä hän oli nimenomaan tarkoittanut. Toinen myös totesi hänen tekeytyvän paskaksi ihmiseksi, rooli jää päälle ja pian sitä huomaa olevansa kusipää.
“Puhutko sä nyt musta vai itsestäsi?”, Felicjan hymähti vinosti. Päti tuo kyllä häneenkin, vaikkei hänellä alun alkaenkaan ollut mitkään mukavan tyypin luonteenpiirteet. Hän oli ollut pienestä pitäen perfektionisti ja pessimistikin. Ja kiukkuinen. Vittumaisuus ja aggressiivisuus olivat kehittyneet vuosienmittaa luonteeseen kiinnikasvaneeksi rihmastoksi, jonka poika itse oli istuttanut alkuun.
“Jotakuinkin toin se menee”, hän kuitenkin myönsi. “Vaikka en mä koskaan mikään unelmaihminen ole ollutkaan, mussa on paljonkin vikoja.”
Toinen kysyi oliko vaaleaverikkö sitten joskus harkinnut päästävänsä jonkun panssaroinnin sisään, mikä sai Felicjanin säpsähtämään. Oli, olihan hän… Mikä oli varmasti aivan yhtä paha virhe kuin aiemmatkin virhearvioinnit.
“Ehkä mä olen lyönyt pääni tai olen muuten vaan typerä, mutta voisin mä kuvitella”, poika vastasi jääden tuijottelemaan toisen raotettuja huulia hymyillen pienesti. Katse kohosi toisen silmiin. “Mut se on aika riskialtista kaikille osapuolille… Mä en ole kamalan kiva, kun joku loukkaa mua…” Pelottele nyt vielä… Sano sekin, ettei Johnny ollut vielä edes nähnyt häntä pahimmillaan. Tottahan se oli, mutta silti… Ei sitäkään tarvinnut toiselle mainostaa.

Kun Johnny oli ilmoittanut Felicjanin olevan nytkin melko lähellä, päätti toinen siirtyä vielä lähemmäksi. Kieltämättä ruskeatukkaisen keho jännittyi hivenen, sillä olihan hänen vatsansa kiinni melkein Felicjanin omassa ja se oli lähellä se. Hiljalleen keho siitä kuitenkin rauhoittui ja Johnny uskalsi jopa tuoda kätensä Felicjanin lantion päälle, vaikka se toisen koskettaminen tällä tavalla tuntui edelleenkin hivenen... Kummalliselta. Onneksi kuitenkin se Felicjanin haava oli tuolla toisella puolella, sillä muuten Johnny ei olisi tehnyt tätäkään.
"Itsepäinen paskiainen. Sulle täytyy varmaankin ihan kaikki vääntää rautalangasta. Jos edes silloinkaan uskot", Johnny hymähti ja virnuili Felicjanille hetken aikaa pirullisesti. Kyllähän se oli nyt jo nähty muutamaan otteeseen, ettei tuo pystynyt pysymään Johnnysta erossa. Vaikka se tämänpäiväinen oli kyllä ollut silkkaa sattumaa.

Vaaleaverikkö kysyi, että oliko Johnny puhunut itsestään vai Felicjanista.
"No lähinnä susta, koska sunhan elämää me ollaan tässä puitu jo vähän aikaa", Johnny kertoi, vaikka ei edes tiennyt kummastako hän oli silloin puhunut. Nyt kun Felicjan sitä kysyi, niin sitä alkoi ajatella tarkemmin. Luultavasti kuitenkin vaaleammasta, sillä tuosta he olivat ihan oikeasti puhuneet. Eikä Johnny edes ollut varma, että oliko kauhean innokas edes puhumaan itsestään yhtään mitään. Tai, toki hän nyt saattoi jotain pinnallisia juttuja kertoa, mutta halusiko hän sitten mennä yhtään sitä pintaa syvemmälle. Vaikka hän olikin päästänyt Felicjanin tulemaan fyysisesti aika lähelle, niin henkinen puoli olisikin sitten ihan eriasia. Koska Johnny kaiketi pelkäsi juuri sitä, että toinen saisi jonkinmoisen tilaisuuden satuttaa häntä. Kun poika avautuessaan muuttui haavoittuvaiseksi, jolloin olisi helpompi murtaa hänet.
Felicjan kuitenkin myönsi, että noinhan se meni, vaikka ei tuo mikään unelmaihminen ole koskaan ollutkaan. Johnny kaiketi oli ollut joskus peräti inhimillinen ja siedettävä ihminen, mutta sitten jotain meni vikaan. Kaiketi poika vain huomasi, että ihmiset olivat pahoja, joten olisi parempi vain karkoittaa nämä vittumaisuudellaan pois. Ihan toimiva konsti, mutta oliko se sitten oman onnellisuuden kannalta lainkaan hyvä ratkaisu. Vaikka hän sitten väittikin olevan onnellinen tällaisen elämän kanssa, mutta ei se välttämättä pitänyt edes paikkansa... Helvetti, Felicjan sai hänet nyt ajattelemaan tätä omaa elämäänsä, että oliko se oikeasti niin mukavaa kuin Johnny muille antoi ymmärtää.

Felicjan kuitenkin kertoi, että voisi kuvitella päästävänsä jonkun ihmisen lähelle itseään. Kaiketi se sitten yllätti tai jotain, mutta ei Johnny sitä ääneen sanonut. Aika loogistahan tuollainenkin oli, sillä ei poika sinänsä jaksanut ajatella, että Felicjan olisi läpensä paha, vaikka sattuikin ottamaan päähän. Kuten ei Johnnykaan, vaikka helvetin hyvin hän peitti sen. Toinen ei sanojensa mukaan ollut loukattuna kauhean kiva, joka sai Johnnyt hymyilemään.
"Oliks toi joku varoitus?" ruskeatukkainen virnisti hivenen, mutta palautti kasvonsa takaisin neutraaliksi. "Mutta kaiketi ihan ymmärrettävää. Tuskinpa kukaa meistä tykkää, jos joku loukkaa."

Toinen tuntui jotenkin kavahtavan sitä lähemmäs siirtymistä, mutta kaiketi kuitenkin sen hyväksyi kun siirsi kätensäkin Felicjanin lantiolle. Johnny haukkui hänet virnuillen itsepäiseksi paskiaiseksi, jolle kaikki piti vääntää rautalangasta jos sekään auttaisi. Felicjan hymähti, sillä niinhän se pitkälti oli. Hän ei koskaan antanut periksi, tai juuri koskaan, hän ei osannut luovuttaa ja hänen oli ehdottomasti oltava aina oikeassa.
“Sehän on vain yllytystä käskeä pysymään kaukana”, Felicjan virnisti. “Kun mä en edes odota siitäkään seuraavan mitään hyvää, niin ei se paljoa tunnu…”
Kyllä tuo kuulemma Felicjanista pääasiassa puhui, mutta päti kuulemma Johnnyyn itseensäkin. Niin ainakin saattoi lukea rivien välistä. Siinäkin Felicjan oli ihan kohtuu lahjakas, kuten monessa muussakin asiassa mitään myöntämättä. Hänen piti saada olla paras, ennenkö hän saattoi olla edes hyvä. Joten omasta mielestään hän ei osannut yhtään mitään, vaikka koulutodistuksestakin saattoi jo päätellä jotakin aivan muuta. Ottaen huomioon, ettei poikaa edes aina koulussa näkynyt.
Tottahan se oli mitä toinen sanoi, he olivat tässä jo jonkin aikaa puhuneet Felicjanista. Johnny oli sivuuttanut itsestään puhumisen lahjakkaasti. Albiinosta vähän tuntui, ettei tämä välttämättä menisi hänen kannaltaan kovinkaan hyvin, jos jatkuisi tätä rataa.

Tummaverikkö uteli, olivatko Felicjanin sanat olleet varoitus. Vaaelampi virnisti paljonpuhuvasti, eriasia näkikö toinen sitä hämärässä. Vaikka eihän täällä nyt niin pimeää ollut ja heidän kasvonsa eivät kuitenkaan olleet toisistaan kovinkaan kaukana.
“Tai uhkaus, en mä tiedä… En mä ainakaan siedä sitä, että joku käy mun ylpeyden päälle, vaikka sitä tapahtuukin aika usein. Kai mulla on oikeasti aika huono itsetunto tai sitten mä vaadin itseltäni oikeasti aivan liian paljon”, Felicjan huokaisi. “Mut nyt puhutaan susta, koska mulla laukee pian suojaukset päälle ja sitten on koko talo hereillä. Vaikka aivan samahan se periaatteessa on kummasta puhutaan, kun me ollaan oikeasti pintapuolin pitkälti samanlaisia.”

Niinpä tietysti. Käsky pysyä kaukana tietenkin vain yllytti toista tekemään juuri päinvastoin. Se oli ärsyttävää, sillä Johnny olisi silloin viimeksikin halunnut Felicjanin pysyvän itsestään kaukana, mutta tietenkin tuo oli seurannut häntä ihan jokaiseen paikkaan. Ja lopulta sitten käyttäytynyt niin itsepäisesti, että Johnnylta meni hermot ja hän luovutti. Ei hän nyt yleensä niin helposti antanut periksi, mutta toinen oli ollut jotenkin äärimmäisen ylivoimainen. Ehkäpä tuo sitten sanojensa mukaan oletti, ettei siitä kuitekaan mitään hyvää seuraisi, joten jatkoipa tämä sitten ärsyttämistään. Vasta nyt Johnny oikeastaan tajusi sen todellisen syyn, miksi Felicjan oli hänessä niin tiukasti roikkunut. Tuo oli piirittänyt häntä, jotta saisi Johnnylta edes jonkinmoista huomiota. Ah, kuinka ovela pikku paskiainen.

Se oli kuulemma ollut jonkinmoinen varoitus, johon Johnny vain hymähti.
"Älä huoli. En mä oo aikomassa loukata sua mitenkään. En ainakaan tarkoituksella", poika tokaisi hiljaa ja virnuillen. Minkäpä hän sille mahtaisi, jos sanoisi jotain sellaista, joka toista loukkaisi verisesti. Sitten saataisiin kuunnella huutoa, joka ei Johnnya muuten haitannut paitsi, että silloin koko talo heräisi. Eikä nyt varmaan muutenkaan olisi kiva juttu, jos toinen hänelle räjähtäisi nyt kun tunnelmakin oli peräti rauhallinen.
Mutta nyt pitäisi kuulemma puhua Johnnysta tai muuten toisella laukeaa suojaukset päälle, josta luultavasti seuraisi pelkkää huutoa. Johnny ei ollut edelleenkään kauhean varma, että halusiko hän puhua itsestään yhtään mitään. Vaikka, samahan se tuon sanojen mukaan oli, että kummasta he puhuisivat. Samanlaisia he kuitenkin olivat pintapuolisin.
"No mitäpä musta? Kysy jotain, niin mä katon osaanko mä vastata siihen", Johnny sanoi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen ja puraisi huultaan. Mihinkään kysymykseen ei todellakaan ollut mikään pakko vastata, jos poika ei halunnut. Siinä olisi vain se, että sulattaisiko Felicjan sen vai repisikö tuo hänestä vastauksen vaikka väkisin. Saattoi tosin olla, että silloinkin Johnny vaikenisi muurin lailla.