Day by day, hour by hour

Ärsytti, teki mieli hyppiä voltteja ja kiljua. Vitutti, teki mieli juosta pitkin seiniä, purra muutamaa vastaantulijaa kaulaan. Olla ärsyttävä, eikä niin huomaamaton. Huomaamaton tuo poika tuskin kuitenkaan oli, tuskin tulisi koskaan olemaankaan. Jupiter tallasi jonkun varpaat hyppelehtiessään iänikuisissa, rispaantuneissa maihareissaan käytävää pitkin. Hän sai osakseen liudan kirosanoja ja nyrkin puistelun, friikki heilautti takaisin kansainvälisen käsimerkin. Tietenkin eteensä katsomatta, Jupiterin onnistui kävellä suoraan vasten jonkun urheilijan rintaa. Syvä murahdus kuului ja käsi heilahti lyödäkseen, pienen kokonsa ansiosta Ter kuitenkin väisti lyönnin juuri ja juuri. Muutama juoksu askel, tiukka kaarto kulman taakse ja painautuminen seinään. Urheilija ei ollut jaksanut juosta perään vain kurittaakseen yhtä vittumaista neitiä. Hyvä tuuriko? Tuskin, ei Jupiterilla koskaan sellaista ollut. Poika kaivoi hetken polvista katkaistujen ja taas uudelleen hakaneuloin yhteen kursittujen, mustien farkkujen taskuja vetäen esiin soittimen, tunkien napit korviinsa ja antaen voluumin nousta huippuunsa. Kellekään lähistöllä tuskin jäi epäselväksi, että poika kuunteli Billy Idolia.

Jupiterin huulilta tipahtelivat laulun sanat musiikin tahtiin, silmät olivat sulkeutuneet ja poika valunut istumaan lattialle. Hiljaa, jotenkuten kuuluvasti Jupiter lauloi Sherriä. Pojan ääni oli nätti, Jupiter osasi kyllä oikeat tekniikat laulaa, hän harrasti sitä kotona itsekseen. Ei häntä haitannut, että muut kuulivat, mutta ei hän siitä pahemmin pitänytkään. Hänelle oli se ja sama mitä muut hänestä tiesivät, ainakin useinmiten. Kesken kappaleen poika vain repesi nauruun ja nauroi iloista, hysteeristä nauruaan siinä, keskellä lattiaa keräten osakseen kummastuneita katseita.

- Otsikko on samaisesta kappaleesta, mitä poika laulaakin, mukaan ihan vapaasti... -

// saanen liittää mukaan Amyn ? : DD (vaikka hän nyt onkin joka paikas, hmph :' D) Toivottavasti ei haittaa tuppaantuminen, agaain :' )) ainiin ja en voi vastata tähän peliin ainakaan kuuteen päivään, koska lähden lappiin. :' ((

Amy raahasi perässään mustaa, pinneillä koristettua koululaukkua. Hän roikotti päätään takakenossa ja oli vielä puoliunessa. Hän oli aivan poikki viimeisistä tunneista. Opettaja oli ruvennut motkottamaan hänelle jo aamusta ja neiti oli joutunut jälki-istuntoon vain siitä, että hän oli mennyt haistattelemaan tälle. Hirveä nipo, Amy ajatteli närkästyneenä ja pyöritteli silmiään. Opettajilla Astonissa oli joko tarkka kuri tai sitten hän vain oli joutunut näiden silmätikuksi, johtuen siitä että hän oli uusi tai hänen maineensa mm. lintsaajana ja rääväsuisena ämmänä. Mikäpä siinä. Opettajat kylläkin olivat oikeassa hänen suhteensa, sillä Amy oli yksinkertaisesti sanottuna kapinallinen nuori.

Amy asteli käytävää pitkin. Hän ei ollut menossa minnekään, hänellä meinaan oli hyppytunti. Amy oli päättänyt vain kierrellä koulua. Hän hoiperteli väsyneenä käytävällä, väistellen muita oppilaita ja yrittäen päästä kovempien tyyppien ohi herättämättä näiden huomiota ja halua hakata hänet huvin vuoksi. Hän kohotti katseensa kuullessaan meteliä vähän matkan päästä. Hän pysähtyi paikoilleen ja katseli kuinka joku iso lihaskimppu kirosi ja jahtasi jotain tyttöä. Vai onko se poika? hän tuumi ja siristi silmiään nähdäkseen paremmin. Hän ei erottanut oliko kyseinen tyyppi tyttö vai poika. Näytti tytöltä, mutta tältä löytyi kyllä poikamaisia piirteitäkin. No, olihan olemassa niitäkin poikia jotka näyttivät tytöiltä ja toisinpäin. Tämä taisi kuitenkin olla tyttömäinen poika. Amy havahtui ajatuksistaan älytessään poikaa jahdanneen korston luovuttaneen ja lähestyvän kiukkuisen näköisenä häntä. Amy väisti täpärästi tämän ja pyörähti ympäri. Poika rupesi kuuntelemaan musiikkia kuin äsköistä ei olisi tapahtunutkaan. Ihme hemmo, Amy ajatteli ja kohautti hartioitaan. Kyllä noita psykopaatteja riitti moneen, hän itse mukaan luettuna. Amy virnisti ajatellessaan näin ja lähti sitten taas liikkeelle. Hänen ajatuksiaan häiritsi kuitenkin pojan kovaääninen musiikki. Amyn ohittaessa poikaa hän hidasti vauhtiaan ja vilkaisi sivusilmällä tätä. Poika oli aika hoikka, tummahiuksinen ja tällä oli ainakin omaperäinen tyyli. Hänen ei täytynyt miettiä kauaakaan mihin klikkiin tämä kuului. Selvästi friikkeihin. Amy meni vähän matkan päähän pojasta ja nojasi käytävän seinää vasten. Hän vilkuili poikaa kiinnostuneena ja huvittuneena. Monikaan Astonissa ei ollut tämän kaltainen. Ainakin erottuu massasta, hän virnuili mielessään ja tunsi olonsa jo paljon paremmaksi. Ehkä energisen, suorastaan ylivilkkaan pojan seuraaminen ruokki hänen pirteyttään. Amyn hermoon otti kuitenkin täysillä soiva musiikki joka kantautui selvästi pojan suunnalta. Hän astui lähemmäs poikaa ja nojasi käsivarsillaan seinään. "Kuule, voisitko laittaa vähän hiljem-"
Amy keskeytti sanansa tunnistaessaan biisin. "Hei, tuohan on... Billy Idol?" hän sanoi ja virne levisi hänen kasvoilleen. Ei ehkä ollut kovinkaan viisasta mennä juttelemaan jokaiselle vastaan tulevalle friikille, mutta hänen oli aivan pakko huomauttaa asiasta.

- Tottakai, ei lainkaan haittaa ;'D Ja ihan ymmärrettävä syy olla vastaamatta, minnes päin lappia? -

Kappale loppui ja Jupiterin silmät rävähtivät auki. Hän luuli kuullensa jotai ja kuulikin. "...lly Idol." Vihreä katse haki kohteekseen tytön, joka hänelle oli puhunut. Huulet kaartuivat hivenen vinoon virneeseen.
"Joo." Tyttö näytti emolta, mitä varmaan olikin. Jupiter naurahti itsekseen, miten tuli niin luonnostaan ajatella aina ensimmäisenä muiden klikkiä? No, kai siihen vain oli oppinut alusta asti. Ensimmäinen asia oli aina klikki, muulla ei tässä lukiossa tuntunut olevan merkitystä. Ikää Ter ei osannut arvata, mutta ei tyttö ainakaan kolmoselta näyttänyt. Mistäpä sitä silti tiesi, voihan se hyvin ollakin. Eikä Jupiterilla ainakaan hänen muistinsa mukaan ollut samoja kursseja tytön kanssa, ei tullut mieleen. Tai sitten ne kurssit olivat aamusta? Aamuista hän ei koskaan muistanut mitään, kun tuppasi ne tunnit nukkumaan joko kotona tai koulussa. Sellaista se nyt vain oli.

Uusi kappale räjähti soimaan Jupiterin korviin ja poika sääti voluumin hiljemmalle, jonka jälkeen vielä sammutti soittimensa tunkien sen takaisin taskuun josta oli ottanutkin. Huomio palasi tyttöön. Oli hieman ikävä kutsua toista itsekseen mielessäänkin vain tytöksi.
"Sulla on varmaan nimikin?" Jep, terävää Jupiter, olet nero. Pojan ääni oli hivenen käheä, mutta hiljaista poika ei ollut nähnytkään. Jupiter oli hyvä nostamaan desibelit korkealle, oikea luonnon lahjakkuus. Minkäs sille mahtoi.
Pojan katse osui tytön koululaukkuun, joka nostatti huulille vinon hymyn.
"Nätti." Poika nyökäytti päätään kohti toisen laukkua. Kelpaisi hänellekin, oma pokémon laukku kun alkoi olla jo hieman vanhentunut vitsi. Pitäisikin taas käydä läpi muutama kirppari, jos sitä vaikka löytäisi jotain mukavaa. Kuten uuden laukun tai jotain vastaavaa. Mila oli tainnut mainita viikko sitten uusista kengistäkin... No, oli miltein mahdottomuus saada poika luopumaan maihareistaan.

// Kemijärvelle, rakentamaan omaa mökkiä : ) Oikeastaan vietiin vain ikkunat, ja sitten kesälomalla taas rakentamaan ; ) minun puolestani hillun kyllä mieluummin altaassa : D

Amy kumartui poikaan päin ja tarkasteli tätä katseellaan. Poika oli aika veikeän näköinen. Kävisi kyllä hyvin myös tytöstä. Hän virnisti ja kyyristyi tämän viereen. Se oli ehkä vähän tuttavallista, mutta ei hän viitsinyt vain seistä siinä koko päivää. Ja tuskinpa poika pistäisi tätä pahakseen. Hän sai istua minne halusi, vaikka olikin uusi. Ja mitä muutakaan tekemistä hänellä oli kuin jutella ventovieraille. Ei paljon mitään. Ellei sitten laskettu ajan kuluttamista koulun ympäri laahustellen. Amy ei kuitenkaan istunut aivan pojan viereen ja riittävän välimatkan päähän. Hän käänsi katseensa takaisin poikaan tämän myönnettyä hänen olleen oikeassa. Amy hymyili maireasti tälle. "Tiesin", hän naurahti itsekseen ja katseli ympärilleen. Muut oppilaat eivät näyttäneet huomioivan heitä, lukuunottamatta paria vilkaisua ja merkitsemättömiä katseita. Muut varmaan ajattelivat vain, että siinä oli kaksi friikkiä keskustelemassa saatananpalvonnasta. Amy hymyili vinosti ajatellessaan näin. Miten typerä maailma olikaan.

Amy havahtui ajatuksistaan kuullessaan pojan kysymyksen. Hän kääntyi katsomaan poikaa ja väläytti nopean hymyn tälle. "Amy Alley", hän sanoi lyhyesti pojalle ja nojasi eteenpäin. Hän olisi voinut sanoa vain etunimen, mutta hitot siitä. "Entä sinä?" hän kysyi tältä ja katsoi poikaa odottavasti. Hän odotti kärsimättömänä kuulla pojan nimen. Tämä tuskin olisi mitenkään tavallinen nimi.
Amy naurahti pojan kehulle. "Niin varmaan", hän sanoi suu korvissa asti. "Se on aika vanha, pitäisi ostaa uusi", Amy totesi ja taputti kepeästi laukkua. Tämä oli aikansa elänyt, vähän nuhruinen laukku, johon hän oli kuitenkin kiintynyt. Laukku oli ollut hänellä jo monta vuotta ja kokenut kovia. Amy oli joutunut parsimaan tätä tämän tästä ja koristeli sitä mm. pinsseillä, ruseteilla ja kaikenlaisella sälällä. Oli kuitenkin aika jo vaihtaa se ja hankkia upouusi laukku. Amyn mielessä näkyi jo hänen himoitsemansa laukun, jonka hän oli nähnyt pari päivää sitten kaupassa. Voisin mennä jo tänään ostamaan sen sitten koulun jälkeen, hän tuumasi ja vilkaisi vanhaa laukkuaan. Ei hän voinut tunteilla nyt, sitä paitsi oli naurettavaa haikailla jotain typerää laukkua.

- ite tykkään juosta mehtässä ja kiljua.. :'D -

Jupiter virnisti tytölle takaisin, eikä vastustellut tuon päätöstä istua hänen viereensä. Saattoipa oikeastaan hieman tehdä tilaa, mikä sinänsä oli täysin turhaa niinkään pienikokoiselta otukselta tilavalla käytävällä.
Ter hymähti tytön naurahdukselle, tuo vaikutti ihan suht normaalilta, eikä se friikkipojua olisi haitannut, vaikka pientä epänormaaliutta olisikin ollut havaittavissa.

Poika nyökäytti päätään pienesti tytön esittäytyessä Amyksi ja vieläpä sukunimen kanssa. Hassu, ei kukaan oikeasti esittäytynyt Jupiterille sukunimen kanssa. Tai ainakaan poika ei itse harrastanut sitä muille, Sol nyt kuitenkin oli lähes yhtä harvinainen kuin Jupiterkin. Eikä olisi niinkään kivaa, jos joku osaisi yhdistää hänet juuri siihen Cristopher Soliin, joka omisti sen mallitoimiston ja oli naimisissa sen mallin kanssa. Ei niinkään kiva, päättäisivät vielä stailata hänet kermaan sopivaksi, mikä oli varsin pelottavaa jo pelkästään ajatuksena.
"Jupiter." Kuten ihan arvattavissa, ei poika jatkanut esittelyään sillä syntisellä nimellä, joka saattaisi pilata hänen elämänsä vielä joskus. Ter ei tykännyt kerätä mainetta saatikka sitten kunniaakaan.

"Vanha vai? Tuo?! No ei varmasti, mun laukku on vielä vanhempi, mutta ei siinä mitään. Kirpparilta se on muutenkin." Jupiter siirsi katseensa Amyn laukusta omaan muutaman hakaneulan koristamaan pokémon laukkuunsa.
"Pitäs munkin varmaan bongailla jostain uusi, vaikka tuolla saattaiskin vielä lukion loppuun selvitä..." Ter virnisti nostaen vihreät silmänsä Amyyn. Näytti juonivan jotain, tiedä sitten mitä sen päässä liikkui. Tarkka suunnitelma siitä, kuinka se aikoi ensi yönä tappaa Jupiterin? Neh, ei se kierolta näyttänyt. Ja Ter tuskin muutenkaan ensi yönä nukkuisi, telkkarista kun sattui tulemaan uusi ja kehuttu kauhuleffa.

// jaahas, että sellaista sitä ollaan miehiään.. : DD tälläinen vesipeto kuitenkin taitaa vain tyytyä altaassa lillumiseen. :' )

Amy katseli poikaa pistävästi. Poika oli aika erikoisen näköinen. Hänen mielestään oli ihanaa että jotkut uskalsivat erottautua joukosta. Paitsi että Astonin koulussa moni oli hyvin erilainen, varsinkin klikittäytymisen takia. Oli oikeastaan naurettavan helppoa luokitella ihminen johonkin klikkiin, vaikka se ei kuulunut hänen tapoihinsa. Amy ei pitänyt siitä että ihmiset leimattiin ulkonäön perusteella. Hän vilkaisi itseään. Amy oli klikitetty emojen ja scenejen joukkoon. Vain ulkonäön perusteella. Lontoossa hän oli herättänyt ihmetystä snobien alueella. Siellä oli yleisempää nähdä fiinejä ihmisiä, etenkin hänen ikäisiään siisteissä ja hillityissä kouluasuissa. Amy taas oli tuonut väriä ja räikeyttä katukuvaan. Mitä nyt pari herjaustakin kuullut. Oli todella erikoista olla herättämättä sen suurempaa huomiota ja hälyä Astonissa. Näin on oikeastaan vain parempi, hän ajatteli. Ainakaan täällä en ole mikään kummajainen. Tosin Astonissa ei ollut melkein yhtään hänenlaistaan, ainakaan hän ei ollut vielä tavannut tälläistä.

Amy unohti ajatuksensa ja keskittyi poikaan, joka nyökkäsi hänelle ja näytti vähän hämmentyneeltä. Tuskinpa poika tunsi häntä, joten sukunimen kertominen oli vaikuttanut luonnolliselta. Amyn kasvoille levi vieno hymy pojan kertoessa nimensä. "Jupiter", hän maisteli tämän nimeä. "Siisti nimi", Amy lisäsi ja virnisti. Jupiter vaikutti hauskalta pojalta. Jotenkin Amy tunsi lämpimän tunteen sisällään. Oli mukava tavata vähän niitä erikoisempiakin tapauksia.

Amy naurahti pojan sanoille. Heillä oli kovin erilaiset mielipiteet asioista. "On se minusta ainakin vanha. Ollut minulla jo monta vuotta", Amy kertoi Jupiterille ja katsoi tämän laukkua. Vielä erikoisempi laukku kuin minun, Amy ajatteli ja hymyili. Vai että kirpparilta. Poika oli todellakin uuden laukun tarpeessa. Ehkä voisimme mennä yhdessä ostamaan uudet laukut koulun jälkeen, hän ajatteli innoissaan, mutta ei tohtinut möläyttää siitä pojalle. Amy taisi kaivata kovasti seuraa. Hänen ainoat ystävänsä asuivat Lontoossa, joten kivat vaan hänelle. Eikä hänelle olisi pahitteeksi teettää pari uutta tuttavuutta täällä. Oli paljon hauskempaa jutella oikeasti jonkun kanssa eikä vain pitää yhteyttä vaikkapa sähköpostin tai kirjeiden avulla.

Poika naurahti. Siisti, siitä hän ei tiennyt, erikoinen ainakin. Mikä ei aina ollut niinkään hyvä, ei sitä nimeä helposti unohdettu, eikä unohdettu pojan ulkonäköäkään. Joten hänet jäljitettiin erittäin helposti oli sitten kyse miltei mistä vain.
"Kiitti." Eipä Ter muutakaan osannut sanoa. Oli mukavaa vaihtelua, kun joku kohteli häntä ihan tasaveroisesti, eikä katsonut nenänvarttaan pitkin. Olkoonkin sitten klikiltään häntä alempaa kastia, eivät ne klikit Jupiteria niinkään liikuttaneet. Vaikka ehkä pitäisikin.

"No, tollaselle laukulle se vaan sopii, et ikää hieman on", Jupiter hymähti ja suki hiuksiaan hieman korvan taa. Rahan kanssa hänellä ei ongelmaa ollut, sitä Cristopher kyllä pojalleen hyysäsi. Ja jos ei, niin sitten Marisca. Kyllä vanhemmat niin häntä rakastivat, kun rahaa tungettiin joka suunnalta. Eipä se siltä vaan osannut tuntua.

"Pitää varmaan oikeesti yrittää löytää jotain kivaa, vaatekaappiakin pitäs päivittää..." Niin juuri Jupiter, lähde shoppaamaan, sehän sopii sulle niin hyvin. Ja ei tasan, siitä poika ei niinkään nauttinut. Vaatekaupat jos jotkut olivat ahdistavia paikkoja. Ja se taisikin olla syy, että kaikki vaatteet alkoivat kulua puhki suunnilleen samoihin aikoihin. Ei tullut pahemmin ostettua.

Amy leikitteli sormillaan ja katseli Jupiteria. Tämän kiittäessä hän nyökäytti päätään ja antoi itsensä valua pitkäkseen käytävälle. Hän nojasi päänsä käsivarsiensa taakse ja katseli vaitonaisena seiniä. Pitkä hiljaisuus vallitsi keskuudessa, ja Amy yritti keksiä jotain sanottavaa. Tai sitten poika sanoisi itse jotain. Amy päätti vain pysyä hiljaa ja antaa tämän hoitaa puhumisen. Hän ei ollut kovin hyvä keksimään juttua, ellei sitten hän vain puhunut mitä sylki suuhun toi. Mutta hän ei jaksanut enää vääntää asiaa laukustaan, paitsi jos keskustelu taas ajautuisi siihen. Amy suoristi itsensä ja nojautui seinää vasten ottaen tukea siitä. Jupiter näytti mietteliäältä, kuten varmaan hän itsekin. Päässä pyöri sen sellaista ajatusta, että hänen oli vaikea keskittyä tähän.

Hän käänsi katseensa Jupiteriin. Poika puhui kyllä asiaa. Laukku oli oikeastaan aika venkeän näköinen, luonnollisesti ajan patinoima. "Niin kai", hän totesi lyhyesti ja katseli laukkuaan. Amy halusi silti uuden laukun, tuskinpa vain pojan mielipiteet hänen järkkymätöntä päätöstä muuttaisi. Tämä kyllä vaikutti hyvältä suostuttelijalta. Manipuloinnin taito oli kyllä siltikin myös hänen heiniään. Hän osasi kiertää ihmiset pikkusormensa ympärille jos vain halusi. Tosin Amy ei ollut varma, toimisiko tämä Jupiteriin, joka näytti päättäväiseltä ja tämän tuumat varmasti juurtuivat tiukasti kiinni pojan päähän. Mutta eihän hänellä edes ollut mitään aikeita pakottaa tätä mihinkään.

Amyn katse kirkastui. Sitä hän juuri halusikin - lähteä shoppailemaan jonkun kanssa. Tosin Jupiterin ilme kertoi toista. Amy tyytyi siis luopumaan haaveistaan. "Samoin", hän naurahti ja vilkaisi asukokonaisuuttaan. Mustat legginsit, farkkushortsit, neonkeltainen printtipaita, musta huppari ja kirkkaankeltaiset tennarit. Pirteää ja värikästä, kuten aina. Sitähän vaatekaappi olikin täynnä, että ihan silmiä särki katsoa hänen räikeää olemustaan. Amy palasi takaisin maan pinnalle kuullessaan tutun pirinän. "Hemmetti", hän mutisi itsekseen ja kaivoi taskustaan pienen ja sievän kännykän. Hänelle oli tullut viesti parhaalta ystävältään Terriltä. He pitivät yhteyttä tekstiviestien avulla. Amy napsautti kännykän kiinni ja sulloi sen takaisin taskuun. Hän ei nyt ehtinyt vastata Terrin viesteihin.
Soitan sitten koulun jälkeen hänelle, hän päätti ja takoi päähänsä tämän, että varmasti muistaisi soittaa.

Jupiterin katse kirkastui, tytönkin siis täytyi päästä shoppailemaan? Ja eihän se ollut kivaa yksin, joten mikseivätpä he voineet lähteä yhdessä?
"Ai, kiinnostaisko sua sit lähtee mulle makutuomariksi?", poika kysäisi virnuillen leikkisästi. Kysymys oli sellainen, että sen voisi kepeästi heittää lekkeriksi, jos toinen jollain tapaa sitä oudoksuisi. Mitä Ter ei tietenkään toivonut, Amy vaikutti kuitenkin ihan mukavalta tyttöseltä.

Jupiter kuitenkin rauhoittui hieman huomatessaan tytön kaivelevan nyt esille äänen lähdettä. Tekstiviesti, toinen ei kuitenkaan näyttänyt naputtelevan mitään takaisin. No, ei se sitten varmaankaan kovin tärkeää voinut olla.
"Ei mitään tärkeetä, vai?" Jupiter katseli nyt seinille. ei hän tahtonut olla pilaamassa tytön päivää, jos tuo tekstiviesti oli toisen valttikortti hyvään tulevaisuuteen... Ja mitä hän nyt sekoili? Hänellä pitäisi olla ihan hyvä itsetunto, ei Ter ennenkään ollut mitään tuolla tavoin omituista miettinyt... No, hän oli pimahtamassa sitten varmaankin lopullisesti.

- lyhyttäääääääh~ -

Amy vilkaisi poikaa vähän yllättyneenä ja ilahtuneena. Hän kun luuli että poika ei haluaisi lähteä shoppailemaan. "No tottahan toki", hän naurahti Jupiterille ja väläytti tälle hymyn. Hän ei ollutkaan käynyt shoppailemassa pitkään aikaan. Hän pystyi jo kuvittelemaan miten hauskaa siitä tulisi. Ehkä heistä voisi kehkeytyä jopa ystävykset, jos hyvin kävisi. Hänelle kyllä kelpaisi sellainen. Joku, jonka kanssa voisi jutella ja nauraa. Amy tajusi ettei ollut nauranut kertaakaan sen jälkeen oli muuttanut Lontoosta. Ja vanhempiensa eron jälkeen. Hän oli sulkeutunut kuorensa sisään ja yrittänyt estää ketään rikkomasta pientä kuplaansa, joka sulki julman maailman ulkopuolelle. Nyt hän raotti sitä hivenen Jupiterille. Hänen maailmaansa.

Amy käänsi katseensa poikaan kuullessaan tämän kysymyksen. Hän pudisti päätään tälle. "Vastaan siihen sitten myöhemmin kun ehdin", Amy sanoi ja risti käsivartensa. Hän kyyristyi ja kääntyi katsomaan muita ihmisiä jotka kävelivät käytävää pitkin ilmeettöminä. Samaan klikkiin leimatut pysyivät tiukkana porukkana. Nörtit olivat vetäytyneet nurkkaan lähelle ovea, josta pääsisi pakenemaan ulos jos joku pahis tulisi vähän kurittamaan huvin vuoksi näitä. Cheerleaderit parveilivat kaappien luona. Kapinalliset seisoivat vähän kaempana, katsellen cheerleadereita inhoten. Näki selvästi, että koulun oppilaat oli tiiviisti klikitetty. Monilla oli Astonissa samaan klikkiin luokitettu ihminen. Amy oli varmaankin ainoa scene koko koulussa. Tämä sai raskaan ja hiljaisen huokauksen karkaamaan hänen huuliltaan. Oli oudon tuntuista olla "ainoa".

// mulla taas tulee ihan sekvaa tekstiä, välillä iloista ja välillä sellasta sääd : D inhottaa kun Amylla tulee aina tosi dramaattista peliä : ((

Jupiter oli hyvinkin mielissään Amyn myöntävästä vastauksesta. Shoppailun merkeissä tuohon tyttöseen saattaisi jopa tutustua paremmin. Hymy oli mukava, kuten tyttö muutenkin. Ainakin niin Ter oli näiden hetkien kuluessa ymmärtänyt.
"cool, siitä tosiaankin on aikaa kun oon viimeks shoppaillut. Ja vielä pidemmän aikaa, kun jonkun toisen seurassa!"

Jupiter nyökäytti päätään, hän oli nyt siis tärkeämpi. Hah, niin varmasti. Ei poika edes tosissaan niin luullut, kunhan antoi ajatustensa vain liihotella vapaina. Hullupoika, friikkipoika.
"Ostarilta vois löytyä kaikkee kivaa. Pitäs siellä muutama rock-kauppa ainakin olla ja massakamastakin saa ihan kivoja kuteita tuunaamalla", poju puheli kepeästi katsellen vastakkaiseen seinään.

"Millon sulla olis aikaa lähtee?"

- kyllääääh nyt tulee lyhyttä x__x -

Amyn ajatukset pyörivät Jupiterissä. Mahtavaa, yksinkertaisesti mahtavaa! Shoppailu oli hänen intohimonsa. Lontoossa hän ja hänen ystävänsä olivat usein käyneet kaupungilla. Oli tultu shoppailtua sen sellaista tavaraa, hyödyllistä ja enemmänkin krääsää. Millaistakohan tämä olisi? Hän ei ollut ikinä mennyt shoppailemaan pojan kanssa, saatikaan sellaisen, joka näyttää tytöltä. Tästä tulee hauskaa, Amy ajatteli innoissaan. Rahaa ainakin oli riittävästi, hän kun oli säästänyt sitä. Taisi johtua myös siitä, ettei hän ollut käynyt ostoksilla muuton jälkeen. Siinä ajassa oli mukavasti kertynyt nippu seteleitä.
Tulisi olemaan varmasti hyvin mukavaa tuhlata ne. Amy virnisti ajatellessaan näin. "Minäkään en ole ollut shoppailemassa aikoihin", Amy totesi iloisesti ja sama säteilevä hymy palasi hänen kasvoilleen. Ajatella, hetki sitten hän oli naureskellut pojalle ja mennyt melkein jopa tiuskaisemaan tälle, mutta nyt hän istui jo tämän vieressä ja suunnitteli mielessään shoppailua tämän kanssa. Elämä todellakin oli yllättävää.

"Joo", Amy myötäili Jupiterin sanoja. "Mennään sitten ainakin sinne", hän lisäsi. "Minulle tuskin sellaiset vaatteet tuskin sopivat." Amy naurahti ja katseli haaveillen seiniä. Ohikulkevat oppilaat sulautuivat maisemaan Amyn taas upotessa ajatuksiinsa. Hän pystyi jo kuvittelemaan pojan astuvan ulos sovituskopista päällään vaikkapa tiukat nahkahousut. Ajatus sai hänet melkein tikahtumaan nauruun, jonka hän kuitenkin tukahdutti painamalla käden suunsa eteen. Hän yskäisi ja katsoi poikaa vedet silmissä. Mairea hymy oli levinnyt hänen kasvoilleen. Vaikka tämä ei ollut tehnyt mitään erikoista, jo Jupiterin läsnäolo piristi häntä. Näin hän oli ajatellut jo nähdessään pojan ensimmäisen kerran. Tämän hymyilevät, naurusta hohtavat kasvot palasivat Amyn mieleen hän hymyili vielä enemmän. Amy ei ollut koskaan ennen tavannut yhtä hauskaa ihmistä.

Amy havahtui ajatuksistaan pojan kysymykseen. Hän ynähti hämmästyksestä ja tajusi sitten mitä tämä oli sanonut. "Ai", hän sanoi nopeasti. "No, koulun jälkeen ei oo menoa", hän jatkoi ja katsoi sitten syvälle Jupiterin silmiin. "Ei kyllä ole huomennakaan, ylihuomenna ja sitä seuraavana päivänä... Mulle käy milloin vaan", Amy nauroi.

// ei se mitään, mulla taas tulee oikeen stooria : P pölisen turhia : D

Amy kertoi, ettei ollut itsekään käynyt aikoihin shoppailemassa. No, sitten hän heillä oli molemmilla vaatekaapit täytettävänä! Ihme kyllä, Jupiter oli lähdössä shoppailemaan innoissaan! Hän, joka vihasi shoppailua! No, kai ihmeitä sitten voi tapahtua.

"Älä nyt, kyllä sieltä löytyy kaikkee kivaa. Saatathan säkin sieltä jotain kivaa löytää." Jupiter kykeni kuvittelemaan tytön jossain rock henkisessä vaatetuksessa, tosin värit sopivat tuolle ja olihan sitä mainittua rockhenkeä niissäkin. Poika katsahti hivenen kummissaan naureskelevaa tyttöä. Oliko hän nyt tehnyt jotain huomaamattaan? Sanonut tai jotai nsiihen suuntaan? Ei kai, tyttö nauroi jollekin mitä mietti.

"Oho, onpa sulla tylsää. Mitäpä tekisitkään ilman mua! No, mulle käy ihan hyvin tänään, ja huomennakin ylihuomenna taas ei.."

- tökstökstöks -

Jupiter näytti myös innostuneelta, mutta Amy oli vielä enemmän. Hän oli seonnut siitä, että pääsi shoppailemaan jonkun kanssa. Minun on pakko kertoa tästä Terrille, Amy ajatteli ja vino hymy kaartui hänen iloisille kasvoilleen. Sitten hän keskeytti ajattelunsa. Mitä jos Terri suuttuisi hänelle? Siitä että hän meni shoppailemaan Jupiterin kanssa?
Amy pudisteli mielessään päätään. Minulla on oikeus pitää hauskaa, ilman Terriäkin. Ei hän voi suuttua minulle siitä, että pidän hauskaa ja saan uusia ystäviä, hän tuumi ja naurava hymy palasi. Mitä hän edes oli ajatellut, Terri oli itse jopa sanonut hänelle että ei muistelisi menneitä vaan siirtyisi eteenpäin. Tämä halusi varmasti hänen olevan iloinen ja onnellinen, toisin kuin yksinäinen ja surullinen. Kun Amy katsoi Jupiteriä, hän tuli hyvin, hyvin iloiseksi. Amy olisi voinut jopa halata tätä, mutta jätti sen tekemättä. Poika olisi vain luullut hänen yrittävän iskeä tätä. Hänelle riitti se, että he olisivat ystäviä.

Amyn olo vain parani Jupiterin sanoista. "Katsotaan nyt", hän naurahti. "Oletko sä varma että mulle sopii ne?" Amy katsoi Jupiteriä silmiin. Hän pukeutui yleensä kovin värikkäisiin asuihin, ja mustaa näki vain pienenä tasapainottavana väriläikkänä hänen yllään. Eikä Amy ollut kovinkaan kiinnostunut niiteistä ja sen sellaisesta. Tosin olisi hauska pukeutua kuin rocktähti. Amyn huulet vääntyivät pieneen virneeseen. Mitäpä siitä, aina saisi hullutella. Jupiterille olisi varmaan hauska valita vaatteita. Hän itse oli surkea vaatteiden kanssa, ja poimi kaikkein omituisimmat vaatteet mukaansa sovituskoppiin. Kotona kaikki näyttikin todella rumilta. Onneksi hänellä olisi mukanaan Jupiter, joka varmasti auttaisi hänen surkean vaatemakunsa kanssa. Ehkä tämä löytäisi hänelle jotain nättiä.

Pieni naurahdus karkasi hänen huuliltaan. "Mitäpä tekisinkään, niinpä", hän toisti tämän sanat ja hymyili pojalle. Lontoossa hän oli mennyt melkein joka päivä shoppailemaan ystäviensä kanssa, nyt hän oli vain kyyhöttänyt kotona ja mennyt kouluun. Ei mitään erikoista. Tuntui piristävältä että hän pääsisi tuulettumaan ja repäisemään arjen irti hetkeksi. Ja kaikki oli Jupiterin ansiota.
"No, mennäänkö tänään koulun jälkeen?"

//ääh taas tulee pitkää >.< srryy : (

- luvassa tappavan lyhyttä tekstiä x_x -

"Varmasti sopii! Ei ne kaikki mitään mustaa, mustaa ja mustaa ole! Sieltä löytää paljon värikästäkin kamaa. Rock ei aina ole vain mustaa, Amy." Jupiter ei hillinnyt virnuiluaan. Hän ei ollut pitänyt hauskaa tai liioin shoppaillut sitten sen, kun Sarah karkasi vaihtoon sinne Lontooseen. Olisi kuitenkin jossain välissä hänenkin ihan hyvä löytää seurakseen myös joku miespuolinen, ettei ihan naiseksi muutu. Ihan kaveri mielessä vain tai... Nojaa, hiljaa aivot. Ei mitään toivoa, Jupiter. Eihän hän osannut tyytyä vain yhteen kerrallaan. Kun nyt edes olisi se yksi...

Ter halusi tutustua Amyyn paremmin, sillä tyttö vaikutti hyvinkin mukavalta tapaukselta. Ja hänen olisi todella hyvä virkistää mieltään seurassa sen ainaisen yksin olon ja elokuvien katselun sijaan.

Ter naurahti tytön toteamiselle. Niinpä niin. "Joo, koulun jälkeen on über hyvä."

// samoin 8'p //

Amy kuunteli Jupiterin innokasta puhetta. Hän hymyili leveästi ja huokaisi kaihoisasti. "En malta odottaa!" Hän taisi kuulostaa hieman epätoivoiselta, mutta tottahan se oli. Epätoivoinen oli loistava sana kuvailemaan häntä. Mikäs sen mukavampaa kuin mennä uuteen kouluun keskellä lukuvuotta, kouluun, joka on vahvasti klikitetty. Kaikilla oli ollut jo kaveriporukat samasta klikistä. Ja Amyn luokalla, hänen klikillään ei ollut paljonkaan muita kuin hän itse. Se, että hänellä ei ollut kavereita, oli ollut suuri järkytys hänen kaltaiselleen sosiaaliselle ihmiselle. Ainoat hänen kaverinsa olivat Lontoossa, ja heihinkin pystyi pitämään yhteyttä vain kännykän ja tietokoneen avulla. Sekä tietenkin kirjeitse.
Jupiterin myöntyessä siihen, että he menisivät koulun jälkeen kaupungille, sai hänen ilmeensä kirkastumaan. "No, se on sovittu sitten!" Amy totesi ja hymyili. Samassa kellot soivat, ja oppilaat rupesivat raahautumaan luokkiin. Hänenkin piti mennä luokkaan, vaikka ei olisi millään tahtonut. Vastahakoisesti hän kuitenkin nousi, laski katseensa Jupiteriin ja virnisti. "Nähdään koulun jälkeen!" hän huikkasi ja lähti kipittämään luokkaa kohti. 'Tämä on yksi elämäni parhaista päivistä!'

Jupiter virnisti. Tyttö ei ollut vieläkään muuttanut mielipidettään suuntaan eikä toiseen. He siis tapaisivat nyt koulun jälkeen shoppailun merkeissä. Oikeastaan täydellistä! Uskomattoman hyvä tuuri, että hän oli törmännyt Amyyn. Tyttö oli pelastus tai jotain siihen suuntaan.

"Todellakin nähdään!", Jupiter naurahti tuokin kammeten itsensä pystyyn, keräten kamansa ja lähtien kohta seuraavan tunnibn luokkaa. Taisi olla äidinkieltä, jos hän ei ihan väärin muistanut. Toivottavasti ei. Ajatukset pyörivät kuitenkin ahkerasti Amyssa, sekä shoppailureissussa, johon oli enää vain muutamia tunteja aikaa.

- Kiitos pelistä! Jatkoa varmaan sinne shoppailemaan jossain veiheessa? <; -