We all are free to be bored sometimes.

Koko päivän London oli tuntenut itsensä tavallista väsyneemmäksi. Ennen kaikkea kylmäksi. Ehkä juuri sen takia miehellä oli se muille ikävän lämmin takki päällä. Koko asukokonaisuus ylipäätänsä tuntui tuulesta temmatulta. Liian harmaalta. Mutta tottapuhuen nuorukainen vain vietti aikaa isänsä talossa jonne oli unohtanut pakata tarpeeksi vaatteita. Sempä takia tuo olikin joutunut lainaamaan isoveljensä takkia ja paitapuseroa. Ja isänsä kaulahuivia mutta se vaikuttikin hänen omaltaan. Asukerros oli kuitenkin siitä huolimatta aivan liian harmaa Londonille. Mutta hänen koko perheensä vaikutti käyttävän vain harmaita paitoja ja harmaansävyisiä takkeja. Mutta eipä kenelläkään ollut sanomista siihen, koska koko päivä oli ollut hieman sateinen.

Kun London oli aamulla jälleen saapunut koululle kuten joka ainut päivä, oli kuitenkin ollut varsin aurinkoista ja lämmintä. Ainakin useiden mielestä, nuorukaisparka oli palellut. Ja kun oli alkanut sataa, oli usea ihmeissään karannut katosten alle. Mutta koska Londonilla illalla sattui olemaan hyppytunti hän oli karannut kylmää kirjastoon odottelemaan ja lukemaan satunnaista vanhanmallista kirjaa silmät puoliksi kiinni.

Nuorimies oli istahtanut rauhassa yhden pöydän ääreen. Hän oli kohottanut toisen laihoista mutta pitkänmallisista käsistään niin että sai nojattuaan erikoisia kasvojaan siihen. Tottapuhuen London näytti siltä kuin olisi parin minuutin päästä sulkenut silmänsä ja alkanut kuolaamaan unissaan. Silmien alla näkyi pieni tumma ura joka ei ollut kiireessä levinnyttä meikkiä. Oli uskomatonta miten päin se meni. Hän pystyi nukkumaan kunnolla äitinsä pienessä ahtaassa asunnossa aivan liian miniatyyrisessä sängyssä jossa hänen jalkansa heittivät laidan yli mutta suuressa pehmeässä ja paljon maksaneessa sängyssä tuon oli mahdoton sulkea silmänsä. Sen takia hän ei keskittynyt edessään olevaan kirjaan ollenkaan. Ennemminkin satunnaisesti selaili sivuja. Joillain niistä oli hienoja koristeluja rivien väleissä. Mutta ei London siitäkään ollut kiinnostunut. Totta puhuen tuo olisi tarvinnut kahvia tai jotain sen tyyppistä. Energiajuomat eivät kuuluneet miehen tapoihin, totta puhuen hänen mielestään ne maistuivat halvalta mutta vahvalta tiskivedeltä vaikka mitä makeutusaineita tuottajat yrittivät niihin tupata.

Londonin olisi tehnyt mieli sännätä pois tuolista ja hypätä kevyessä kaaressa sohvalle pötköttämään ja lukemaan. Kuitenkin kirjastossa oli jonkinverran porukka. No, ei kamalasti. Jokunen nörttityttö kihertämässä suosikkikirjansa parissa suosikkihahmonsa toiminnoista ja jokunen satunnainen kuka mihinkin klikkiin kuuluva nuorukainen kirjahyllyjen äärellä hyvin tylsistyneet ilmeet kasvoilla. London yleensä piti kirjojen lukemisesta mutta täällä ei sattunut olemaan juuri niitä kirjoja joita tuo halusi lukea ja ne oikeaan gentreen kuuluvat hän oli jo kaikki lukenut. Joko ne löytyivät hänen kirjahyllystään tai sitten hän oli jonakin samantyyppisenä päivänä käynyt täällä ne lukemassa. Useat kauhukirjat täällä sattuivat olemaan valitettavan lyhyitä. Mutta löytyihän täältä jokunen kunnonkin romaani. Mutta suurimmakseen osaksi juuri ne olivat niitä joita London omisti. Nuorukainen puuskahti hiljaa kohottaen hieman kättään hieraisemaan unisia silmiään. Paljonko kello oli? Kuinka kauan hän oli tässä istunut ja harpponut kirjaa lukematta liki yhtäkään sanaa? Katse kohosi katsomaan ympärilleen etsiäkseen kellon. Ja tässähän olisi vielä oikein paljon aikaa. London laski katseensa takaisin kirjaan hieman turhautuneena.