Will I ever be free..?

Jokaisella oli joskus hetkiä jolloin täytyi vain miettiä ja pohtia omaa elämäänsä rauhassa. Tänään oli tuollainen päivä Hachiko Ikumon elämässä. Hänelle oli tapahtunut aivan liian paljon lyhyen ajan sisällä ettei tyttö ollut vielä edes kunnolla sisäistänyt kaikkea.

Siispä lököttäviin mustiin polvihousuihin, aniliininpunaiseen istuvaan t-paitaan ja valkoiseen pitkään huppariin pukeutunut tyttö oli nopeasti sitaissut korpinmustat hiuksensa ponnarille ja napannut skeittilautansa mukaansa, suunnaten pois Ikumoiden kodista. Hachi oli kiertänyt hetken jos toisenkin ja päätynyt lopulta hämärään, tuttuun pizzeriaan.

Hän haisteli hyvältä tuoksuvaa ilmaa ja tunsi rentoutuvansa. Skeittilauta oli napattu käteen kun tyttö teki tilauksensa, mennen pöytään odottamaan pizzaansa, laskien laudan vierelleen lattialle pois käytävältä. Hän siemaili vettä lasistaan, tuijottaen mietteliäänä eteensä hämärässä ravintolassa.
Siro käsi eksyi tytön suun eteen, ilmeen muuttuessa enemmän etäiseksi. Että häntä oikeasti hävetti kaikki ne jutut joita hänestä liikkui. Miten ihmeessä hän oli saanut sotkettua itsensä tälläisiin kiemuroihin?

//aimee+Brandon, kiitos//

// määritin itsekkäästi ajaksi iltapäivän/illan, voin ehkä muuttaa jos ei kelpaa. :----D

Nahkatakkiin, tummanpunaiseen t-paitaan ja mustiin farkkuihin sonnustautunut nuorukainen potkiskeli pikkukiviä edellään, katsahtaen jälkeensä jäänyttä pikkujätkää happamana. Ei auttanut nyt mennä äidin helmoihin itkemään, kun oli jo tullut uhittelemaan – sen siitä sai, muun muassa mustan silmän ja haljenneen huulen. Typerys.

Huokaisten Brandon kaivoi sätkänsä ja sytkärin esiin, lyöden tulta. Savuke jäi lojumaan huulien väliin hetkeksi, kun jätkä loi vielä yhden silmäyksen tuntemattomaan henkilöön, joka näytti nyt kömpivän pystyyn. Tuhahtaen Brandon asteli eteenpäin, varistaen tuhkat sätkän päästä maahan.
Hän oli vain halunnut ottaa muutaman paukun ja mennä sitten kotiin nukkumaan. Miksei sitä iloa oltu hänelle suotu?

Hetken eteenpäin talsittuaan nuorukaisen vatsa päästi murahdusta muistuttavan äänen. Jaa, milloinkahan hän taas olikaan syönyt viimeksi? Eipä poika muistanut, eikä jaksanut välittää. Ruoka ei nyt oikein innostanut.
Samassa kun maha päästi uuden, vaativamman murahduksen, siniharmaisiin silmiin sattui tutun pizzeriaan valot. Okei, ehkä hän voisi tämän kerran tarjota helpotusta vatsalleen. Sätkä tippui huulien välistä maahan, tuon polkaistessa sitä kerran adidaksen kärjellä, ennen kuin nuorukainen lampsi pizzerian ovelle ja astui sisään.

Hämärä pizzeria oli kodikas ja yllättävän miellyttävä. Brandon asteli tiskille, tilaten itselleen jonkun ihmeellisen pizzan, jossa taisi olla ainakin kinkkua ja kebabia, sekä oluttuopin. Nuorehkon naistarjoilijan nyökätessä ja hymyillessä leveästi, jätkä kääntyi ja silmäili tilaa katseellaan. Pian tuon silmiin sattui henkilö, jota nuorukainen ei ensimmäisenä olisi ajatellut näkevänsä täällä.
"Moro, voiko tähän istua?" kysäisee istahtaen jo, vaivautumatta odottamaan toisen vastausta. Kyllä tyttö sanoisi, jos odottaisi seuraa tai jotain vastaavaa… Ehkä.

// BRANDON TEKE HACHISTA KEBABA. ====) no ei tee. ;__;

Aasilaispiirteinen tyttö näytti tuntevan kamalia tunnontuskia tuijottaessaan eteensä tyhjä katse tummissa silmissään samalla kun pureskeli alahuultaan kätensä suojissa. Oikeastaan mitä pidemmälle hän tapahtuneita tai juoruja mietti, sitä enemmän hänen teki mieli potkaista itseään, pakata kamppeensa ja muuttaa takaisin Nykiin. Siellä sentään hän ei ollut hankaluuksissa, Yas oli kerännyt ne hankaluudet hänenkin puolestaan. Mutta täällä hän oli jotenkin.. villiintynyt mikä oli jotenkin noloja ja…

Silmät räpsähtivät kuullessaan tutun äänen ja tummien silmien yllättynyt katse siirtyi tuttuun kundiin, joka istuutui hänen seuraansa. Hachiko tuijotti Brandonia ensin hämmästyneenä, sitten yllättyneenä ja lopulta jokseenkin pelokkaana.
”Ääähhmmm… Hei, joo voit sä siihen istua, hihi”
Korpintukkainen heilautti kättään ja hihitti hermostuneena.

Sitten se iski häneen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen oli ihan varmasti kuullut mitä hänestä puhuttiin ja nyt tuo oli tullut… kuulustelemaan häntä? Eikö niin? Nanosekunnin ajan tytön mieli käsitteli jonkinlaisia selityksiä ja puolustuksia kun pöytäliinan kuviota tutkimaan laskeutunut katse nostettiin toisen tutuiksi tulleisiin siniharmaisiin silmiin.
”…..mitä sä täällä teet?”
Tummat silmät siristyivät vähän. Niin, hän tahtoi tietää!

Tyttö näytti yllättyneeltä että säikähtäneeltä hänet nähdessään, ja siniharmaat silmät tutkivat toista pöydän toiselta puolelta jokseenkin arvioivaan sävyyn. Oliko hän nyt muka noin kamalaa seuraa, ei kai?
"Öö, jospa mä vaikka tulin syömään?" heittää virnistäen vinosti, haroessaan tummanruskeita hiuksiaan. Musta bensan, tupakan ja hivenen alkoholinkin katkuinen nahkatakki pudotettiin tuolin selkänojalle, siniharmaiden silmien kääntyessä Hachiin, niiden katsellessa toisen kasvonpiirteitä.

Nuorukainen nojasi rennosti tuolin selkänojaan, asettaen jalkansa paremmin pöydän alle. Joskus hänestä tuntui, että olisi kätevää olla lyhyt ja pieni, istuminenkaan ei olisi yhtä hankalaa kuin pitkällä…
"Mitäs sulle kuuluu?" kysyttiin sitten virneen laannuttua vain hymyksi, tosin yhtä vinoksi kuin aiempi virne, mutta nyt ilmeeseen oli tullut hivenen leikkisä sävy.

Hachi yritti epätoivoisesti etsiä merkkiä siitä miksi toinen oli tullut hänen seuraansa. Pikkuhiljaa tuo alkoi kuitenkin käsittämään, ettei toinen ollut tullut häntä ainakaan tuomitsemaan ainakaan kundin sen hetkisen olemuksen perusteella. Korpintukkainen neitokainen huomasi rentoutuvansa ja salli itsensä hymyillä Brandonille vapaammin, aidommin.

”Ihan hyvää kai… Mä lähdin selvittämään vähän ajatuksiani kun en mä kuullu omia mietteitäni kotona.. Pikkusiskot osaa olla rasittavia varsinkin jos ne on pieniä”
Sanottiin, tytön virnistäessä Hachimaisesti Tarzan-miehelle.

Hän oli iloinen, että toinen vaikutti olevan hyvällä tuulella ja huomasi unohtavansa ainakin osan niistä ikävistä jutuista joita oli saanut itsestään kuulla. Suurin osa oli kyllä totta, mutta osa oli hämärän peitossa tai vain keksittyjä. Niin kuin se, että hän ja tytön seurassa oleva poika olisivat pari. Mutta hehän olivat vain kaverityttö ja kaveripoika, eikö niin? jos he nyt olivat sitäkään. Tytön tummat kulmakarvat rypistyivät hivenen. Mutta jos hän oli vain toisen kaveri niin miksi Hachi sitten tunsi olevansa mustasukkainen siitä juorusta, jossa kerrottiin Brandonin olleen sen blondin suositun kanssa? Tai miksi hänen sydämensä loi lujemmin kun tuo hänen seurassaan oleva kundi oli lähettyvillä? Se tyttö oli se saman, joka seurusteli Jaydenin kanssa. Jaydenin, joka oli ollut hänen kanssaan rannalla. Siellä oli tapahtunut vaikka mitä ja tapahtumat olivat vieläkin Hachille osittain hämärän peitossa.

Äkkiä tyttö laski katseensa tutkimaan pöytäliinaa. Hän häpesi itseään.

”Anteeksi.. Mä…ei mene oikeastaan kovinkaan hyvin..”
Sirot sormet puristivat liinaa lujaa.

Siniharmaat silmät katselivat hivenen epäileväisinä pöydän toiselta puolen, kun Hachi sanoi, että hänelle kuului "ihan hyvää kai", ja hetken hiljaisuuden jälkeen totesi, "ettei menekään kovin hyvin." Huoh naiset, eivät ikinä osaa päättää... Tai sitten Hachi ei vain halunnut kertoa hänelle, mikä mätti. Hetken jätkä siristeli silmiään, nojautuen sitten pöydän yli, ojentaen toisen kätensä avaamaan tytön nyrkin, joka puristi pöytäliinaa.
"Mikä hätänä?" kysyttiin hiljaa varsin epäbrandonmaisen ilmeen peittäessä tuon kasvoja. Kerrankin ne näyttivät jota kuinkin vakavilta. Ja sitä ne kyllä tällä hetkellä olevatkin.

Ote Hachin kädestä kirposi, kun tarjoilijaneitokainen kiikutti ilmeisesti Korppitytön tilauksen pöytään, pian ilmestyi myös hänen omansa. Jätkän silmät tutkivat edelleen nuoremman tytön kasvoja, käden napatessa oluttuoppi ja kaataessa osan sen sisällöstä kurkkuunsa.
Pöytään tuotujen pizzojen tuoksu sai Brandonin vatsan murisemaan kahta kauheammin, tuon leikatessa omaa pizzaansa, haukaten siitä palasen, katseen kuitenkin pysyessä vastakkaisella puolella istuvassa Hachissa.

Tyttö hätkähti sisäisesti tuntiessaan kundin käden omallaan, hampaiden painuessa yhteen, neitokaisen antaen toisen avata hänen tiukkaan puristetun nyrkkinsä. Hachiko tunsi kundin kosketuksen ihollaan vielä sekin jälkeen kun tuo oli vetäytynyt pois pizzojen saavuttua pöytään. Ihoa kihelmöi ja vatsassa tuntui olevan perhosia moisen kosketuksen jäljiltä. Edes hänen ruokansa herkullinen tuoksu ei saanut tytön mieltä kohoamaan. Kundin kysymys jäi leijumaan hetkeksi ilmaan.

Tummien silmien hivenen eksynyt katse kohotettiin hetkeksi käymään kundin siniharmaissa silmissä, tytön yrittäen koota itseään. Hän voisi vain naurahtaa ja todeta, ettei mikään ollut oikeasti hätänä, mutta jokin osa hänestä tahtoi kertoa Brandonille mikä häntä oikein vaivasi. Mutta hän pelkäsi niin, että toinen ei ymmärtäisi vaan pilkkaisi ja tuomitsisi.
Siispä tyttö kurotti omaa haarukkaa ja veitseään kohden, leikaten pienen palan pizzastaan. Hän pureskeli ruokaansa yrittäen samalla päättää mitä oikein tekisi toisen kanssa. Tai siis kertoisiko hän Brandonille tuntemuksistaan.

”Eikun.. ne kaikki jutut mitä koulussa liikkuu.. Mä oon saanu ittseni niin solmuun ja sotkuun, että pelkään etten enää pääse irti..”
Tyttö selitti hiljaa, kurottaen vesilasiaan kohden.

Siniharmaat silmät tutkivat edelleen vastakkaisella puolella istuvaa aasialaisneitiä käden tehdessä liikettä pizzapalojen ja olutlasin välillä. Miksi Hachi näytti niin... vaivaantuneelta? Ja tuijotti vain pöytäliinaa. Oliko se muka nyt niin kiinnostava?

Nuorukainen kumartui nojaamaan toisella kyynärpäällään pöytää vasten, haukkaillen laiskasti palasia pizzastaan. Kun tyttö lopulta pukahti, jäi jätkä miettimään toisen sanoja. Niin, olihan sitä vaikka mitä juttua tullut kuultua, Jayden Rileysta ja Hachista muun muassa, ja jostakin syystä Brandon ei epäillyt niiden todenperäisyyttä. Jotenkin ei tuntunut kovin.. uskottavalta, että koulun jalkapallojoukkueen pelinrakentajasta, joka vieläpä sattui seurustelemaan huutosakkilaisten johtajan kanssa, keksittäisiin täysin perättömiä juttuja.

Ja tietenkin vielä ne jutut, joissa paisuteltiin hänen ja Korppitytön välistä suhdetta. Eihän se ollut muuta kuin kaveruutta, molemmilta puolilta.
... Vai oliko sittenkään? Brandon rypisti hivenen kulmiaan, pudistellen päätään. Kyllä se oli. Sen oli pakko olla.
"Juttuja liikkuu aina, ei niihin kannata takertua..." toteaa siemaistessaan lasistaan, kääntäen silmänsä sitten jostakin kauempaa takaisin Hachiin.
"Mutta tiedän, ettei kovin mukavalta varmasti tunnu." Muistihan hän vielä itse ne ajat, jolloin oli meinannut räjäyttää päänsä kaiken maailman juorujen ja muiden takia, nykyään hän ei jaksanut enää välittää. Tai sitten hän vain oli kasvattanut itselleen juorujen kestävän kuoren.

Korpintukkainen tyttö tyytyi nyökkäämään vaisusti siemaistessaan vettään. Ei, ei se tuntunut. Varsinkaan jos sai kuusipäisen cheerleader lauman kimppuunsa tai kuuli käytävillä kerman suunnalta herjauksia itsestäsi. Hachi huokasi raskaasti ja yritti edes hetkeksi keskittyä johonkin muuhun.
Ollessaan jokseenkin varma siitä, että voisi käyttäytyä normaalisti tyttö kohotti tummien silmien katseen kundin siniharmaisiin ja hymyili hachimaisen pirteällä tavalla Brandonille.
”Niin, ei niistä kai saisi välittää… kiitos..”
Tyttö henkäisi terävästi ja nyökkäsi itsekseen. Hän ei enää välittäisi niistä jutuista.

Aasialaispiirteinen siro tyttö kallisti hivenen päätään virnistäen toiselle.
”Mutta mitä sulle kuuluu, Tarzan? Ootkos roikkunu liaaneissa lähiaikoina?”
Kai tuo nyt pienen leikinlaskun kesti. Ainakin ennen oli kestänyt. Sitä paitsi, kun tyttö keskittyi johonkin muuhun kuin murehtimiseen niin hanellä oli parempi olo. Mikä oli tietenkin itsestään selvää..

Brandon tutkiskeli kulmiensa alta tyttöä, haukaten vuoroin pizzaansa, vuoroin kitaten oluttaan, joka alkoi olla aivan liian lopussa jätkän itsensä makuun.
"Ei niistä saisi välittää, mutta se on aika hankalaa… Usko pois, kokemusta on", toteaa hetken hiljaisen tarkkailun jälkeen, kohottaen lasin huulilleen, siemaisten loputkin juomastaan. Pikainen käsimerkki ohikulkevalle tarjoilijalle ja uuden juoman tilaus.
"... Ja mitä kiittämisen aihetta tuossa oli?" kysyttiin vielä aavistuksen huvittuneeseen sävyyn.

Hachin kysymyksen kuullessa jätkä purskahti matalaan nauruun, vilkaisten toista huvittuneena, ennen kuin hörppäsi tarjoilijan tuomasta uudesta lasista, taikoen naamalleen surkean ilmeen.
"Mitäpä mulle. Mutta täällä kasvaa vain palmuja, ei liaaneja, joten en tunne oloani kovin kotoisaksi..." heitettiin nuorukaisen näyttäessä uskottavuuteen pyrkivää surkeaa naamaa, vaikka siinä tuskin kovin hyvin onnistui, kun virnistys pyrki koko ajan kohoamaan huulille...

"... kun sä saat aina mun olon tuntumaan paremmalta.."
Vastattiin, tytön hymähtäessä. Sirot sormet piirsivät kuvioita huurtuneen vesilasin pintaan, tummien silmien seuratessa hetken niiden liikettä ennen kuin hymyilevät silmät nostettiin kundin siniharmaisiin silmiin. Hachi puraisi alahuultaan ja päätti sitten keksittyä pizzaansa, näykkien sitä hajamielisesti.

Tyttö oli hetken hiljaa ennen kuin tirskahti kundin ilmeelle ja sanoille.
"Aaawww.. Tarzan-rukka.. Ehkä Hachi-tädin pitäis etsiä sille liaaneja ja heilauttaa taikasauvaansa niin, että San Diego muuttuis viidakoks.."
Tyttö virnisti hivenen sanojensa päätteeksi.
"...tai sitten mun pitää viedä sut eläintarhaan"

Hachin sanat saivat Brandonin hieman hämmästymään, ja tuntemaan itsensä sitten jollain tapaa vaivaantuneeksi. Ei hänelle noin puhuttu, eikä hän itse ainakaan osannut puhua noin. Hetken siniharmaat silmät tuijottivat kiinteästi olutlasia huurtunutta olutlasia, kohottaen sen sitten huulilleen, ottaen pitkän siemauksen. Ainakaan selvin päin syvällisten puhuminen ei kuulunut nuorukaisen parhaimpaan osaamiseen, pienessä hiprakassa sekin saattaisi luonnistua... Ainakin hivenen paremmin.

Katse kohottautui lopulta takaisin Korppityttöön lasin laskeutuessa takaisin pöydälle, Brandonin haukatessa palan pizzastaan, virnistäen sitten vinosti tytön sanoille, ennen kuin kurtisti kulmiaan ja käänsi huulensa mutrulle.
"Ei mua saa viedä eläintarhaan kahlittavaksi, mä oon villi ja vapaa! Hachi-täti heilauttaa taikasauvaa ja muuttaa San Diegon viidakoksi –suunnitelma oli parempi", vastattiin tavoitellen ääneen hätäytyneisyyttä, Brandonin tukahduttaessa naurunsa pizzapalaan.

"Haha! Kuka puhui siitä, että Tarzan kahlitaan? Herra Moorella on likainen mielikuvitus!"
Tyttö heitti ja ei huomannut ohikulkevan tarjoilijan miltei nauruun tyrskähdystä kun tuo vilkaisi heidän pöytänsä suuntaan, kuullen tietenkin vain osan kaksikon keskustelusta. Omistaja itse kuunteli kaksikkoa kurtistellen kulmiaan, selvästi pitämättä noiden äänekkääksi käyneestä keskustelusta.

Hachiko nauroi sitten toisen sanoille ja ilmeille, pystymättä enää pidättelemään sitä vaan lopulta päätyi nojaamaan otsaansa pieneen käteensä, hartiat hivenen heilahdellen.
"joo, Hachi-täti heilauttaa sitä taikasauvaa kun löytää sellaisen... Kenties Tarzan voi auttaa etsimään?"
Kysyttiin viattomasti, korpintukkaisen tytön kohottaen katseensa toiseen.

"Eikä ole", vastattiin närkästyneenä Brandonin kurtistaessa kulmiaan happamasti Hachin väitteelle. Hänelläkö muka likainen mielikuvitus, ei ikinä! Käsi nappasi lasin jälleen käteensä, kaataen loput sisällöstä kurkkuun, nuorukaisen kääntyessä penkillä etsimään tarjoilijaa, jolle tuo heilautti kättään.
"Toinen... Vai onko se jo kolmas? No samanlainen kuitenkin", heitettiin virnistyksen kera naistarjoilijan lähtiessä nauruaan pidätellen pois. Ihme sakkia, normaali tilaus ja toiset vaan nauraa, törkeää.

Siniharmaat silmät tuijottivat virnistellen Hachia, joka nyt nojasi käteensä ruumiin vavahdellessa oletettavasti naurun johdosta. Tytön seuraavat sanat saivat Brandonin silmät leviämään, pojan purskahtaessa nauruun.
"Paraskin puhuja likaisesta mielikuvituksesta, olet ihan kieroon kasvanut", naurettiin Brandonin pudistellessa päätään.

Ja juttujen tasohan oli päätä huimaava.

Hachiko yritti rauhoittua. hänen pitäisi viimeistellä tuo ruokansakin ja sitten.. lähteä kotiin? kai..
Kätensä suojissa tytön tummat silmät suurenivat lautasen kokoisiksi. Hänellä? Likainen mieli? Kieroon kasvanut? Miksi tuo oikein noi sanoi ja nauroi vielä? Mutta miettiessään äskeisiä tyttö henkäisi terävästi ja suoristi äkisti ryhtinsä. Tummat silmät mittailivat toista ennen kuin tyttö alkoi puhumaan toisen naurun päälle.

"Heiiiij! En minä sitä tarkoittanut, että... tuota.. mä niinkuin siihen koskisin.. krrhhmmh...."
Tyttö päätti lopettaa ja tuijotti kundia hetken, tuntiessaan punastuksen leviävän kasvoilleen. Hachi käänsi katseensa nopeasti pois Brandonista, keskittyen juomaan vettään ja syömään pizzaansa. Voi herrajumala.. Miksi tämä meni nyt tähän.
Korpintukkaista tyttöä nolostutti ihan pirusti ja sen varmasti näki tuon kasaan valahtaneesta ryhdistä, punaisista kasvois ja muutenkin olemuksesta.

Brandon oli hörppäämässä juuri pöytään saapunutta juomaansa, ennen kuin tyrskähti Korppitytön sanoille ja vetäisi juomansa väärään kurkkuun, kääntyen poispäin pöydästä taittuen lähes tulkoon kaksinkerroin köhimään, nauraen samaan aikaan. Kun hän lopulta sai hillittyä naurunsa ja hengityskin kulki normaaliin malliin, tuo kohottautui takaisin istumaan, virnuillen yhä edelleen typerän näköisesti.
"Joo joo, uskotaan", tokaisee naurahtaessaan sanojensa päälle.

Käsi nappasi pizzapalan, jätkän nojautuessa tuolin selkänojaan, haukkaillen ruokaansa hajamielisenä, siniharmaiden silmien haravoidessa pizzeriaa, välillä kääntyen katsomaan tomaatinpunaiseksi muuttunutta Hachia, joka näytti keskittyvän koko olemuksellaan syömiseen. Brandon vilkaisi lautastaan, pizza alkoi lähestyä loppuaan.
"Minne sä meinasit lähteä?" kysyy sitten siemaillessaan juomansa loppuja ja nakertaessaan viimeistä pizzan palastaan.

// brandon-orava näin nakertaa, la la lallallaa !

Aasialaispiirteinen tyttö vilkaisi nopeasti Brandonia, joka näytti tukehtuvan johonkin. Apua! Se tästä vielä puuttuisi jos Tarzan-mies tukehtuisi johonkin pizzaansa tai kaljaansa, ihan sama mitä tuo nyt olikaan vetänyt. Hachi kuuli jo mielessään tulevan kuumimman juorun "kuuma romanssi on päättynyt! Brandon Moore tukehtui kuoliaaksi ollessaan kuumilla treffeillään Ree's pizzassa Hachiko ikumon kanssa". Hachi rypisti kulmiaan syöden pizzaansa, joka alkoi jo loppumaan. Paitsi ettei heillä ollut romanssia eivätkä he olleet treffeillä. Joten siinä mielessä sekin juoru olisi ollut perätön.. Kuten se, että he olivat yhdessä.

Tyttö joi loputkin vetensä ja vilkaisi lautastaan. Siinä oli vähän pizzaa, mutta Hachi ei ollut varma jaksaisiko hän syödä sitä enää. Tummien silmien katse nostettiin siniharmaisiin silmiin ja tyttö painoi kokeilevasti kuumottavaa poskeaan.
"En mä tiedä.. Mietin jos olis käyny jossain kaupungilla vaikka tai rannalla.. minnes sä olet matkalla?"

Brandon nielaisi loput pizzastaan, kurottaen lasiinsa, siemaillen oluen loppujaan. Pää kallistui hivenen ja kasvoilla nousi hymy, pojan vilkaistessa kelloon. Ei vielä niin paljon, että jaksaisi raahautua kotiin. Eikä niin paljon, että jaksaisi lähteä minnekään ryyppäämään, varsinkaan yksinään. Ja äskenkin se oli päättynyt vain huonosti, joten ehkä olisi parasta pysytellä hivenen kauempana baareista tänä iltana.
Tosin, viskipullo tekisi terää...

"Aattelin pyörähtää viinakaupassa ja sitten seurata sinua", heittää virnistäen, kulauttaen olutlasin pohjalla olleet juomat kurkustaan alas. Hachi voisi ottaa sen vitsillä, jos ei jaksaisi hänen seuraansa, tai vakavissaan, jos seura kelpasi, miten vain.

"En mä jaksa syödä tuota..."
Tyttö mutisi puoliääneen, tuijottaen kulmat kurtussa lautasella nököttävää pizzapalaa, joka oli aika iso. Ei se kai haittaisi jos hän jättäisi sen syömättä. Kai sen voisi ottaa mukaan ja syödä sitten myöhemmin, hmmh..

Katse nostettiin Tarzan-mieheen, tytön kohottaessa toista kulmakarvaansa tuon sanoille. Pian toispuoleinen virnistys levisi korpintukkaisen huulille.
"Jaaa-a. Vai meinasit sä tehdä niin? Hmmhh.. Mikäs siinä."
Hachi totesi hymyillen.
"Haluatko sä syödä ton vai otetaanko mukaan?"
Jotenkin tuo kysymys kuulosti.. oudolta tummasilmäisen tytön korvissa. Ihan kuin he olisivat pari tai jotain..

Siniharmaat silmät suunnattiin Hachin lautasella nököttävään pizzanpalaan, kohoten sitten pöydän laidan yli näkyvää vatsaa pitkin ylös aina kasvoihin asti.
"Loistavaa", virnistää heilauttaen kättään tarjoilijalle.
"Saisko laskun ja hmm... voit laittaa molemmat samaan", sanottiin tuolle tarjoilijan nyökätessä ylileveän hymyn kera ja lampsiessa kassakoneen luokse.
"Minä sitten tarjoan", sanottiin pöydän yli Hachille virneen kivutessa nuorukaisen kasvoille.

"Joo, niin mä meinasin tehdä", todettiin käden kaivaessa farkkujen taskusta rahapussin valmiiksi esille, "ja mitä pizzaan tuleen, otetaan mukaan." Hetken Brandon pyöritteli sormeaan olutlasin reunalla, virnistäen sitten Hachille.

Hachiko hymyili kundille suloisesti,hymyn haihtuessa hämmennykseen. Mitä? Tarzan tarjoaisi hänelle? Mutta eihän toisen tarvinnut!
Kosteat huulet raoittuivat hivenen, tytön sanoakseen vastalauseen, mutta sitten ne sulivat hymyyn.
"Okei, tämän kerran.. Mutta! Mä tarjoan sitten joskus.. toisella kertaa"
Haha, ihan niikuin toista kertaa tulisi. Sen takia hän ei sanonut seuraavalla kerralla. Eihän tämä ollut kuin sattuma, hyvin kiva sellainen, mutta tuskin toistuisi. Joten Hachi jäisi pizzan velkaa Brandonille.

"No hyvä! Eipähän tarttee pelätä, että joku käy päälle, oot sä sen verran pelottavan näkönen.. Tosin ei kukaan oo ennenkään käyny, ne varmaan pelkää mua..haha"
Tyttö nauroi hyväntahtoisesti.

Brandon seurasi tiiviisti tytön kasvojen hämmästykseltä näyttävän ilmeen muuttuessa hymyksi. Hyvä, kerrankaan Korppityttö ei väittänyt vastaan!
"Tuskinpa tarjoat, miehinen itsetuntoni ei kestäisi sitä, että nainen tarjoaisi", Brandon heitti naurahtaen, tarjoilijan tuodessa laskun pöytään. Nuorukainen vilkaisi sitä, antoi tarjoilijalle rahaa ja käski pitää vaihtorahat.

Huulet mutristuivat pojan tuijottaessa Hachia pöydän yli happamasti.
"... En minä ole pelottava", muristiin matalasti pojan virnistäessä sitten brandonmaiseen tapaan vinosti.
"No, mennäänkö?" kysyttiin sitten jätkän sen kummemmin odottelematta tytön vastausta, noustessa penkiltä ja nakatessa mustan nahkatakkinsa päälleen.

Hachi tyytyi mutristamaan huuliaan Brandonille. Mutta hän tarjoaisi sen pizzan tavalla tai toisella. Hän voisi vaikka maksaa sen ja tilata joskus kundin kotiin ja sitten kirjoittaa jonkun söpön lapun siihen mukaan. Tai sitten hän vain ostaisi pizzan ja veisi sen kundille. Tai piilottaisi sen Tarzan-miehen kaappiin. Tosin ensin hän tarvitsi jonkun murtautumaan siihen.. Mutta ehkä hän onkisi jostain kundin osoitteen ja toteuttaisi tuon pizzajutun niin kuin oli ensimmäiseksi suunnitellut. Tosin.. jos joku muu kuin Brandon avaisi niin.. Äääh.. Hän mietti ihan liikaa näyttäessään viatonta naamaa lähtöä tekevälle kundille.

"Mennään sitten!"
hihkaistiin tytön ponkaistessa ylös ja tarttuessa skeittilautaansa. Tarjoilija kiirehti heidän luokseen ja toi pussin, johon ylijäänyt pizza sujautettiin. Hetken tarkastelun jälkeen tyttö totesi, että oli kaiketi helpointa jos hän kantaisi sen pienessä kangaslaukussaan, kun Brandonilla ei tuntunut olevan laukkua mukanaan. Tai reppua.
Korpintukkaisen sitten pinkaistessa kundin perään, jääden kulkemaan tuon vierelle.
"Missä päin se viinakauppa on? Saanko mä tulla mukaan?"

// hittasin minkä kerkesin, muah.

Nuorukainen työnsi pizzerian oven auki odottaen, että Hachi pujahti hänen kätensä alta ulos yhä viilenevään iltaan, ennen kuin päästi oven vapaaksi, sen sulkeutuessa kolahtaen.
"Tuossa nurkan takana", toteaa lähtien kävelemään kaupan suuntaan, työntäen kätensä farkkujen taskujen suojiin, "ja tuota… No, kai sä mukaankin voit tulla", virnistää sitten vilkaisten vieressä kulkevaan tyttöön.

Askeleet kuljettivat kaksikon nopeasti kulman takana odottavaan viinakauppaan. Ovi töytäistiin auki Brandonin pitäessä sitä auki, astahtaen sitten Hachin vanavedessä sisälle. Siniharmaat silmät astelivat jo liiankin tutuksi tulleelle hyllylle, silmäillen sitä hetken, ennen kuin valitsi sieltä myöskin liian tutuksi tulleen viskipullon. Eheh, miten niin Brandon muka kulutti rahansa alkoholiin?

//Hittailla saa n__n //

Tummat silmät katselivat Brandonia anelevasti. Antaisit nyt tämän kerran tulla mukaan, kiltti. Hän tahtoi nähdä millainen viinakauppa oikein oli. Hachiko ei ollut koskaan ennen käynyt sellaisessa, mutta oli hän tainnut kävellä pariin kertaan ohitse.
Kevyt hihkaisu karkasi huulien välistä tuon kuullessa Brandonin suostuvan. Jee, hän pääsisi näkemään millaista oli viinakaupassa. Tytön mieli loi mitä mielenkiintoisempia kuvitelmia, tuon astuen sisään, pysähtyen sitten oville kuin seinään, antaen Brandonin kulkea ohitseen. Kauppa ei ollut ihan sellainen kun hän oli kuvitellut..

Tytön vilkaistessa uteliaaasti ympärilleen, ennen kuin siirtyi kundin luokse ja vilkaisi tuon valitsemaan pulloa. Kulmakarvat rypistyiät hivenen.
"...mitä toi on? Täällä on muuten kamalasti pulloja.."
Tyttö totesi hiljaa, silmäillen niitä muutamaa asiakasta jotka olivat samaan aikaan kaupassa heidän kanssaan.