Honey Funny Bunny

//Danin look (tosin vain mustat hiukset~) ja otsikko randomness

Kello 06.00 San Diegon lentokentällä

Saatanan lentokoneet... Helvetin Lina...
Mustaa kahvia kipattiin alas kurkusta samalla, kun vahdattiin saapuvien lentojen taulua ja siinä olevaa kelloa. Ja erään tietyn lennon aikataulu oli laadittu täysin päin persettä. Idiootit eivät olleet tietenkään osanneet odottaa pientä ruuhkaa lentoliikenteessä ja sen vuoksi juuri se hänen odottamansa kone leijaili taivaalla odottamassa laskeutumislupaa lennonjohdolta.
Ei näin. Ei todellakaan näin.
Daniel pumppasi jälleen kahvia itseensä. Hän ei olisi voinut koskaan milloinkaan ikinä kuvitella nousevansa ylös kello viiden aikaan aamusta ja vieläpä LAUANTAINA. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan niin ei olisi pitänytkään käydä, mutta eräs nimeltämainitsematon henkilö oli soittanut edellisenä iltana ja pyytänyt häntä noutamaan Ayan lentokentältä. Kuulemma tämä oli sairastunut, eikä näin ollen kyennyt lähtemään suojattiaan vastaan. Pahis oli kuitenkin varma, ettei Linan kaltainen sitkeä naittaja voisi tuosta noin vain sairastua ja tämä aivan varmasti halusi vain jäädä sängyn pohjalle lepäämään - aivan kuten hänen olisi pitänyt tehdä. Tai sitten tämä juoni jälleen kerran jotain. Hän ei kuitenkaan kehdannut alkaa väittää kodinhoitajalle vastaan, joten suostui. Ja pyysi Sarahin asettamaan kellonsa soimaan vähän ennen viittä, sillä aikainen herääminen ja hän olivat mahdoton yhdistelmä.
No, niin kuin olettaa saattaa, Sarah oli joutunut potkimaan miehenalun ylös ja luovuttamaan autonsa avaimet. Aluksi siitä oli kovaa kädenvääntöä ja hänen piti luvata maat ja taivaat, ettei hankkisi ylinopeussakkoja tai muuta yhtä naurettavaa. Mutta minkäs hän sille voi, että omisti herkän kaasujalan?

Ja siinä hän nyt seisoi. Lentokentällä. Odottamassa koneen laskeutumista ja siitä seuraavaa ihmisrysää, jonka keskeltä piti bongata Englannin 'lomalta' palaava tyttöystävä. Hän ei helvetissä olisi tässä ja nyt ilman kahvin sisältämää piristysainetta.
Haukotus pääsi karkaamaan huulilta ja siinä samalla vilkaistiin muita odottavia noutajia, jotka eivät rehellisesti sanottuna näyttäneet yhtään sen pirteämmiltä kuin hänkään. Yksi nainen näytti aivan haudasta nousseelta, vanhempi mies näytti nähneen aaveen ja perheellinen isä vahti poikansa unta.
Daniel pörrötti hiuksiaan ja herätteli vielä toistaiseksi unten mailla olevaa aivopuolikastaan.
Okei, oli tämä tietyltä kantilta katsottuna hyvä juttu... Ehkä...

//Kuvatus paitti punasella hiuskuontalolla//

Punahiuksinen tyttö tuijotti ulos lentokoneen ikkunasta. Lento oli kestänyt jo ikuisuuden ja suunnaton helpotus oli vallannut neidin välittömästi koneen noustua ilmaan. Tosin mitä lähemmäksi kotia tultiin sitä levottomammaksi käytiin. Linan pitäisi olla vastassa, mutta jostain syystä tuo olikin laittanut tekstiviestiä, että oli kipeänä. Epäilykset valtasivat välittömästi neidin pään ja nyt odotettiin lähinnä kauhusta kankeana kuka lentokentällä oli vastassa.

"Loma" Lontoon huumassa oli ollut ihan yhtä kamalaa... Aivan kuten oltiin jo etukäteen tiedettykkin. Äidin ja Victorin luona vierailu oli aina yhtä miellyttävää.. Lähes yhtä miellyttävää olisi ollut sisäelinten luovuttaminen elossa ollessa. Äiti oli ensimmäiset päivät hyysännyt Ayaa hermoromahdukseen asti. Matkalaukku oli täynnä uusia vaatteita ja muuta roinaa jolla pariskunta oli koittanut ostaa porkkanapäätä takaisin Lontooseen. Hittoako Aya siellä olisi tehnyt. Koko elämä oli Amerikan mantereella ja siitä ei ihan helposti luovuttaisi, varsinkaan jos vaihtoehtona oli elämä äidin diktatuurin alaisuudessa. Just joo..

Lentäjä kuulutti jotain lennon myöhästymisestä, niimpä tietenkin. Juuri Ayan tuuria. Lauantaina tähän aikaan vitutti muutenkin, vaikka koneessa olikin nukuttu suhteellisen hyvin. Vierustoverina oli ollut kaksi mummeli, joka oli simahtanut heti alkulennosta. Toisen tuhinan kuuntelu oli saanut Ayankin silmäluomet painumaan kiinni. Sitten oltiinkin onnellisena nukuttu tuntitolkulla. Nyt kuitenkin olisi uni painanut vielä jäsenissä, vaikka vatsanpohja oli tosiaan täynnä perhosia. Lina oli kuitenkin komentanut Kieranin hakemaan ja siltä matkalta ei yhtenä kappaleena selvittäisi hengissä. Kaikki nimittäin tunsivat Kieranin ajotaidot, jotka siis olivat olemattomat. Hmmn.

Viimein matkustajia pyydettiin kiinnittämään turvavyöt, jotta kone voisi laskeutua. Aya huokaisi ja hymy pyrki väkisinkin huulille. Kohta nimittäin oltaisiin kotosalla eli siis turvassa. Pitäisi varmaan illalla soittaa armaalle poikaystävällekin, näin aikaisin olisi nimittäin turha herraa koittaa saada kiinni. Toinen veteli onnellisesti sikeitä lämpimän peiton alla. Tai niin neiti kuvitteli.

Kahvikupista oli enää jäljellä alle puolet ja lentokone kökötti edelleenkin samoissa asemissa kuin kymmenisen minuuttia sitten. Oli siis alettava säästämään kofeiinia, odottamiseen saattoi nimittäin mennä helposti melkein yksi ihmisikä. Vaikkei Daniel paljoa ollut päässyt lentämään, mitä nyt parilla lomamatkalla oltiin käyty silloin joskus vuonna nakki ja muna, tiesi hän silti kuinka vittumaisia lentokoneet osasivat olla. Ja tällä hetkellä lennonjohto koetteli hänen malttiaan. Joka tunnetusti ei ollut paras mahdollinen, varsinkaan näin aamutuimaan.

Lopulta tapahtui edistystä ja kone pääsi laskeutumaan. Miehenalku kerkesi kippaamaan pari kulausta kurkusta alas, ennen kuin ihmisiä alkoi valua hitaasti paikalle. Tosin se ei hänen kahvinjuontiaan hidastanut, pikemminkin nopeutti. Kaikki lennon uhrit olivat - yllätys, yllätys, enemmän tai vähemmän kulahtaneen näköisiä. Ei tosin sillä, että hän olisi yhtään sen pirteämmältä näyttänyt.
Sitten vastaan tulikin pieni ongelma; vastaantulevat ihmiset olivat normaalipituisia, mutta koska Aya ei ollut.... mmm... siitä pisimmästä päästä - saati siitä länsimaalaisten normaalista, joutui Daniel nousemaan välillä varpailleen ja tähystämään, näkikö missään tuttua hiuspehkoa.

Pian tummanruskeat silmät havaitsivat tutun näköisen tytön ja juuri tyhjäksi muuttunut kahvikuppi rytistettiin, jonka jälkeen se pääsi koristamaan viereistä roskakoria monien muiden roskien kanssa. Parilla harppauksella tummatukka kiri heidät erottavan välimatkan ja ennen kuin Aya ehti avata suutaan, saati sanoa mitään, Daniel kumartui tämän puoleen ja - tavoistaan poiketen, painoi suudelman toisen huulille.
Yleensä hän ei antautunut hetkenmielijohteille, ainakaan tällaisissa asioissa, mutta tänään oli toinen ääni kellossa. Ilmeisesti luvattoman aikaisin herääminen pisti hänen järkensä täysin sekaisin.

//Shittiä, mutta ainakin sain jotain aikaiseksi :-DDD