I'm honey, U are snake

//CHAO!

Honey Lee istui huoneessaan lakaten hetken mielijohteesta johtuen varpaankynsiään hattaran punaisiksi. Tyttö oli vielä silkkinen yöpuku päällään, mutta se ei häntä haitannut. Toinen jalka oli jo valmis, mutta yhtäkkiä Honey kyllästy hattaranpunaiseen ja sipsutti kylpyhuoneeseen minkä tyttö oli itse sisustanut makunsa mukaan - eli Audrey Hepburnin tyyliä mukaillen. Honey keskittyi kaivamaan meikkipussiaan ja päätyi tummanpunaiseen lakkaan. Lakaten toisen jalan varpaat tummalla ja toist olivat taas hattaranpunaiset Honey ei tiennyt itsekään tarkoitusta.

Tyttö koukisti varpaansaa ja katsoi tulosta. Ihan okei. Honey nousi seisomaan ja vilkaisi itseään peilistä. Hieman räjähtänyt kyllä taisi olla, mutta mutta pieni silaisu uutta Diorin puuteria ja ripsiväri olisi jotenkin säädyllisen näköinen. Hiukset saivat vain harjan kohtelun ja pian tämä hyppelikin jo portaita alas laulaen samalla jotain itse keksimäänsä luritusta. Tarpeeksi kovaa kiusatakseen kotona olevia. Isä ja äiti olivat selväsi lähteneet joten Honey ajatteli olevansa yksin. Hyvä niin. Tyttö alkoi leikkiä taas elokuvaansa katsoen tv:n aamushowta kuvitellen nuorukaisen elokuvassa Aamiainen tiffanyllä tai loma roomassa.

Jokin sai tytön hätkähtämään unelmistaan. Kora Prince oli tepastellut huoneeseen ja Honey nappasi sen syliinsä leperrellen sille "Mamman oma mussukka" tapaisia sanoja.

"Today I am dirty
And I want to be pretty
Tomorrow, I know that I'm just dirt"

Stereoihin lisättiin volumea, joskaan se ei kuulunut ulospäin, luurit mustatukkaisen pojan korvilla sen sijaan tärähtelivät. Snake oli harvinaisen selvillä siitä, että joku päivä tulevaisuudessa hänellä tulisi tinnittämään ja pahasti. Väliäkö sillä, sen ajan murhe.
Poika makasi selällään matolla, yllään vain kalliit, mustat silkki bokserit. Poskilla levinneet eiliset, oikeastaan viime öiset kajalit. Huulessa jointti, hawaiilaista hasista, laatukamaa.

Poika oli kotioutunut vasta kolmen tuntumassa, kiivennyt paloportaita ja sisään parvekkeelta. Oli jättänyt oven auki, kun ei tahtonut herättää huomiota.
Kotiin tuloajasta olisi saattanut luulla Snaken torkkuvan vielä sikeästi sängyssään, mitä tuo ei ihme kyllä tehnyt. Sänky oli koskematon, poika ei ollut nukkunut, minkä näki mustista silmänalusista.
Syvä huokaus, Snaye pörrötti muutenkin sekaista, rasvaista tukkaansa, tiputti luurit päästään lattialle, kävi sammuttamassa stereot. Ei tajunnut tehdä sitä kaukosäätimestä, jonka jätti myös lattialle.
Poika oikaisi hopeiset renkaat suoraan korvissaan ja hyppi pelin eteen piirtäen uudet, tummat rajaukset silmiinsä. Vanhojen päälle tietenkin. Peilikuvalle suotiin väsynyt hymy.

Pelkissä boksereissa poika hyppi ylimmästä kerroksesta keittiöön. Ei sitä kukaan näkisi, kaikkien luulisi jo tähän aikaan päivästä olevan omilla reissuillaan. No, olisihan Snaken pitänyt tajuta ettei tämä talo ollut koskaan tyhjä. Aina joku oli kotona.

Kesken portaiden Snaye pysähtyi naurahtaen epäuskoisesti, Honey leperteli koiralle jotain mistä poika ei kyllä saanut tasan mitään selvää.
"Huomenta sullekin", Snaye huudahti virnistäen ja jatkaen matkaansa keittiöön, suoraan jääkaapille josta nappasi bissen. Ei isä koskaan huomannut, jos muutama sattuikin puuttumaan.

Honey keinutti koiraansa vain nyökäten toiselle Mitä muutakaan veljelle pitäisi sanoa paitsi: Käy suihkussa vai Haiset kamalalle vai et näytä hyvältä. Honey sipsutti keittiöön veljensä viereele ja nappasi tämän kädestä juomisen hörpäten ja ojentaen takaisin sylkäisten heti tiskialtaaseen "Yök." Honey irvisti inhosta "Miten tollasta pystyy juomaan?" Tyttö käveli jääkaapille ja avasi sen. "Miks mulle ei ostettu sitä smoothieta. Pyysin varta vasten." Oli vääryys että perheen prinsessa ei saanut tahtomaansa. "Äh. Ja vaan jotain äidin terveys jogurtheja ja isän viinaksiä." Olihan kaapissa kaiken laista, mutta aamu ei alkanut ilman omaa smoothieta. Honey paukutti kantapäitään kun käveli. Yleensä tyttö sipsutti - se kuului asiaan.

"Snake." Tyttö kääntyi syyttävästi veljeensä päin "Kuka on syönyt kaiken mulle kelpaavan jääkaapista? Vastaa!" Tiesihän tyttö ettei kukaan ollut ottanut mitään. Ja jääkaapissa oli kaikkea mitä hän söisi. Suklaatakin löytyi. Suklaassa oli liian kaloreita ja mikään ei kelvannut nyt juuri nyt. "Anna mun kaikki kestää. Pikku mamin mussukka tulee tänne." Koira reuhtoi jonkun veljen kenkää ja pudotti sen ja taapersi Honeyn luo. "Löysitkö kengän? Hieno koira. Mamman pikku mussuukka osaa." Hone silitti sen päälakea. "Missähän mun vuittoni on. Jätin sen eilen eteisen tuolille." Tyttö mietti ääneen. Tänään olisi shoppailu päivä tulossa. Princen, Cinderellan tai Tiffanyn kanssa. Kaikki olivat käytettävissä.

Snake tuijotteli hieman apaattisen oloisena kun Honey nappasi tölkin hänen kourastaan ja hörppäsi siitä. Pieni vahingoniloinen virne karkasi kasvoille toisen sylkiessä tiskialtaaseen. "Pahassa krapulassa", Snaye vastasi avuliaasti pikkusiskon esittämään erittäin fiksuun kysymykseen. "Ja muutenkin. Alkoholi vaan ei sovi pikkutytöille", Snake totesi taputtaen siskoaan poskelle. Vuosihan heillä vain ikäeroa oli, mutta silti.
Marinalle Snaye vain pyöräytteli dramaattisesti silmiään.
"Et oo tainnu kuulla sellasta juttua, että kaupoista voi ostaa vaatteiden lisäksi myös ruokaa. Sinne päästetään kyllä pikkutyttöjäkin, kunhan ne ensin pukee päälle, ostamaan ihme tököttejään ja silleen. Höyläät vaan isän korttia, luulis sulla nyt kokemusta edes siitä olevan pieni ja viaton barbie."

Ja mitähän helvettiä muoviprinsessa häneltä kyseli eineksistään? Ihan kuin hän tietäisi jotain! "Kysy pupulta... Eiku älä kysykkään se paastoaa, Seven on kai viimestään nyt seonnu", Snake totesi silmiään pyöräyttäen. Snaye katsahti pureskeltua kenkää naksauttaen kieltään kitalakeen. "Oli muuten Justicen kenkä, äijä saa raivarin." Ei se mitään saisi, tuskin muistaisi edes omistavansa tuollaisia kenkiä. Poissa silmistä poissa mielestä. Sitäpaitsi velipoika istui jälleen kerran vankilassa jostain tekemisistään. Sillä oli pitkä lista rekisteriä, sitä Snake ei epäillyt.

"En ollu eile himas, enkä tullu oven kautta sisälle. Kysy Applelta, tai Orangelta. Milaa en epäile."

"Oon kuullu, mut mä en astu jalallanikaan mihinkään markettiin. Siellä haisee." Honey nyrpisti nenäänsä. "Alkoholi sopii "pikkutytöille" paitsi tollanen litku. Mä juon vaan coktaileja ja shampanjaa." Tyttö heitti silkkiset hiukset taakse. "Miks muuten aloit riehuu siellä Renén bileissä? René kerto mulle. Ja oon muuten ihan hiton tyytyväinen sun kuhmuista." Honey seisoi toinen käsi lanteilla ja katsoi pahis veljeään. Veljeään, sekä muita kapinallis sisaruksiaan Honey häpesi, eikä kovin moni tiennyt tämän olevan sukua niille hönteille.

"Ei saa. Se on telkien takana." Honey sanoi ja värähti. Se oli tytön heikko kohta. Kai joku muukin joutuisi pian vankilaan - polttivat huumeita esim. Isä olisi saanut sydärin, kuten äitikin jos saisi tietää. Honey osasi jo kuvitella äidin hysteerisen äänen mielessään "Oma Snakeni! Pikkuinen snake! Mille tielle oletkaan mennyt plaa plaa plaa."

"Mä voisin vaikka epäillä, mut se ei ole käynyt kotona sataan vuoteen. Kai Oranga - se haluu aina mun vuittonit, chanelit, pradat ja muut"

"Aha, pikku-pissiksen elämä mahtaa olla rankkaa", Snake heitti kumoten tölkistä olutta kurkkuunsa. "Ja ne homotrinksut on ihan täyttä paskaa, ei sellasta kärsi kutsua alkoholiksi", Snaye vastasi silmiään pyöräyttäen nojaten keittiö tasoon toisella kädellään ja selällään.

"Ehkä onkin, ja sitä suuremmalla syyllä olisin turmelematta sen omaisuutta", poika tokaisi kaataen vielä pohjat kitaansa ja heittäen tölkin tiskialtaaseen.
Snake röyhtäisi ja harppoi jääkaapille ottaakseen uuden krapulaoluen isänsä varastosta.

"Ei ookkaan. Ja väärin kulta, Se ottaa vaan omansa takasin, sä se olet joka vie sen vuittonit, Chanelit, Pradat ja muut", Snake oikaisi hymähtäen. Isosisko ei ollut siitä kovinkaan mielissään. Oikeastaan Orange sai siitäkin hyvästä raivokohtauksia, Snaye ei kyennyt niihin samaistumaan. Asia olisi tietenkin ollut toisin, jos pikkusisarukset olisivat lainailleet hänen tavaroitaan. Sitä ei kyllä tapahtunut, sillä heidän tyylinsä poikkesivat toisistaan huomattavissa määrin.