they told me to behave; i didn't listen

//joku ihan vapaasti mukaan :> vähän venähti vahingossa :--D kyllästyin kans hiomiseen et saattaa tökkiä vähän...//

Candice Fisher, lyhyen Astonissa vietetyn ajan aikana joihinkin niin kutsuttuihin "pahiksiin" klikitetty neiti, raahautui käytävien läpi kohti aulaa. Hiljaista ja tyhjää näkyi olevan, mikä ei sinällään ollut ihme kun otti huomioon että kuuliaisten oppilaiden pitäisi olla tunneilla.

Candice ei siis ilmeisesti ollut kuuliainen oppilas. Sen saattoi päätellä jo yksinomaan siitä, että hän oli käytävällä kesken oppitunnin, mutta myös veritipat, jotka tyttö jälkeensä jätti, viittasivat siihen suuntaan. Hänen huulensa nimittäin vuosi verta, samaten pari raapaisuhaavaa käsivarressa. Raapaisuhaavaa, siis pliis! Kuka hiton apina nyt raapi... duh, cheerleaderit tietysti. Cands oli erehtynyt jäämään vessaan tupakalle, ja pari huutosakkilaista oli tullut sinne parantelemaan meikkiään. Sitten ne rupesivat aukomaan päätään Candsin polttamisesta sisätiloista, ja menivät aivan sekaisin kun Candy tumppasi myötämielisesti tupakkansa toisen plastikkiblondin puuterirasian kanteen. Toinen, lyhyempi yksilö, oli käynyt kynsimään Candsin käsivartta ja toista kynsimisen kohteeksi joutunut tyttö pamautti kyynerpäällä mahaan. Sitten se lyhyt yksilö oli melkein lyönyt laukulla päähän ja tämän jälkeen bitchsläppäsi poskelle. Säälittävää...

... mutta valitettavasti myös ihan tehokasta. Candicen toinen käsivarsi oli nimittäin aivan punainen ja raapimisjälkien peitossa. Joistakin niistä tihkui hiljalleen jopa verta, sen veran terävät muovikynnet sillä huoralla oli ollut. Huulen haava taas ei ollut erityisen paha. Sillä cheerleaderilla oli sattunut olemaan rihkamasormus sormessa, josta oli tullut pieni nirhauma, ja haavat huulissa yleensä vuotivat aika pahasti. Mutta ei Candie valittanut. Oikeastaan oli odotettavissakin että hän päätyisi joskus huutosakkilaisten alkupalaksi - tosin tässä tapauksessa pitäisi varmaan sanoa, että huutosakkilaiset päätyivät Candicen alkupalaksi. Cheerleaderit ne nimittäin vessasta häntä koipien välissä karkasivat, eikä hän.

Vittuuntuneena Candice sitten istahti yhdelle nojatuoleista ja pyyhkäisi huulensa kämmenselkäänsä. Huulesta valui verta, mutta siihen ei sattunut. Käsivarren laita oli vähän toinen, kynsintäjälkiä nimittäin hieman kivisti, ja kuten sanottu, osasta tihkui vertakin. Onneksi hänellä oli sentään musta toppi päällään tänään, eikä valkoinen... mutta silti, saamarin saamari. Pitäisi varmaan raahautua terkkarille paikattavaksi; ainut ongelma vain oli se, että Candylla ei ollut hajuakaan siitä missä terveydenhoitajan vastaanotto oli.

// Toivottavasti kelpaa, jotain yritin vääntää

Elijah istui autossa, jota kuljetti hänen isänsä kuljettaja Bernard. Muutaman viikon vanha kirkkaanvärinen urheiluauto oli vielä autokorjaamossa, joten hänen piti turvautua kuljettajaan. Ja se olisi vielä muutaman päivän lisää, koska poika oli pamauttanut kunnoll päin puuta. Alkoholilla oli ollut osuutta asiaan pienesti, ja huonosti valaistulla tiellä. Se vain tapahtui hän oli kertonut vain isälleen ja jättänyt asioita kertomatta. Hänen isänsä ei halunnut maksaa jo viidettä autonkorjausta, seuraavalla kerralla maksun piti hoitaa Elijah itse. Ei hänellä sellaisia rahoja ollut, eihän hän ollut edes töissä. Siitä ukko ei ollut välittänyt vaan pysyi päätöksessään. Hänen äitinsä oli ollut taas huolissaan itse pojasta. Elijahilla oli vasemmassa kädessään kipsi, ja hän vihasi sitä. Elijah oli pukeutunut nopeasti, heittäen edellisen päivän vaatteita päällensä. Hänen kätensä oli haitannut operaatiota, joten poika ei ehtisi tunnille asoissa. Päällä olivat mustat tiukat farkut, mustat varrelliset converset ja punavalkoraidallinen kauluspaita, joka hihat hän oli käärinyt kyynerpäihin asti.

Kävellessään pihan poikki, hän mietti miten ihmeessä oli jaksanut lähteä kouluun. Turhaa puurtamista koko homma. Enää tunnille hän ei jaksaisi vaivautua, joten hän päätti käydä aulan automaattien kautta ja katsella minne sitten menisi. Aula oli tyhjänä ja hän käveli hitaasti eteenpäin. Edetessän hän huomasi jonkun tumman hahmon istuvan nojatuolissa. Kun hän oli ilmeisesti jonkun tytön kohdalla, hän huomasi tytön naamassa merkkejä tappelusta, ainakin verta. Elijah hymyili tietoisesti, tytöt saattoivat joutua tappeluihin ehkä poikiakin ahkerammin. Ulkomuodosta päätellen johonkiin pahisjengiin kuuluvana se ei ollut yllätys. Kunnon kissatappelut oli viihdyttävää katsottaa, syyttäviä sanoja, raapimista ja hiuksista kiskomista. Olympialajiksi kiitos. "Toivottavasti syy on ees ollu vakuuttava", tokaisee silmäillen tyttöä ja kävelee ohi kohti automaattia. Hän otti taskustaan kolikoita ja syötti ne koneeseen. Pian hän saikin Kokis-pullon käteensä ja päätti mennä tytön lähelle istumaan. Elijah halusi tietää enemmän, miksi tuntematon tyttö oli tuntien aikana täällä ja vielä tuon näköisenä. "Näytät aika pahalta", sanoo ja katsoo mm. tytön punaista kättä. Poika kiersi pullon korkkia, josta kuului sihisevä ääni ja laittoi pullon suulleen.

//duh, seura kelpaa aina<3//

Candice nosti katseensa johonkin jätkään, joka luuli olevansa ilmeisesti erittäin nokkela. Vakuuttava syy? No varmaankin niiden helkkarin tusinablondien mielestä. Tytön huulilta pääsi kuiva, pahantuulinen naurahdus. Tämä se nyt vielä puuttuikin, joku päätä aukova, leuhka jätkä. Tyypillä näytti harmillisesti olevan joku kipsi kädessä, joten sitä ei voisi edes lyödä - oli Candyllakin sen verran tapoja. Niinpä tyttö joutui luomaan toiseen vain ärtyneen katseen, käden painuessa jälleen huulelle. Siitä ei tuntunut valuvan enää niin paljon verta; hyvä.

"Eiköhän se niiden plastikkiblondien mielestä ollu vakuuttava syy", Candice kuittasi mahdollisimman halveksivalla äänellä, joka ei jättänyt hänen mielipidettään cheerleadereista (tai muistakaan ensimmäisen kastin edustajista) arvailun varaan. Tytön katse seurasi tyyppiä joka päätti ilmeisesti jäädä heilumaan lähistölle, tai niin hän päätteli toisen istuutuessa.
"Näytän aika pahalta?" Candy toisti vitutusasteen noustessa taas hieman. "Kerro jotain mitä mä en jo tiedä, mr. Obvious!"
No, olipa hän näyttänyt joskus pahemmaltakin, mutta hän ei nyt tosiaan jaksanut jonkun tuollaisen hyypiön "fiksuja" huomautuksia.

"Jaa jaa, meidän pikkuset urheilijatypykät on ollu liikkeellä vai... Eikö sulle hei oo kerrottu ettei niitten reviirille kannata mennä, koska ne puree ja nimittäin kovaa", puhuessaan heittää isällisen katseen kohti tyttöä, hymyillen sen jälkeen tyytyväisenä. Elijah tarkoitti mitä sanoi, cheerleaderit olivat narttuja sille päälle sattuessaan. Olikin ihan hyvä juttu, että näyttivät tuollaiselle missä mennään, katsoi tyttöä pyörittäen päätään hieman.

Naurahtaa hieman, vai mr. Obvious, mahtavaa. "Ne tais tunkee sun perseeseen jonku kynsiviilan", sanoo vakavaan sävyyn tuijottaen toista, josta paistoi läpi ärsyynnys, ei kai vaan häntä kohtaan. Mr. Obvious taisi olla vauhdissa. Juotuaaan taas kulauksen pullosta ja vilkaistessaan käytävälle, Elijah näki todennäköisesti veritippavanan johtavan nojatuolien luo. Ihan kun jostain toimintaelokuvasta, jossa haavoittunut raahautuu viimeisillä voimilla sivuummalle ja lopulta kuolee. Tuo tyttö ei olisi kuolemassa, ainakaan käytöksen perusteella, negatiivista energiaa riitti. Elijah jäi tuijottamaan pullonsa korkkia miettien. "Luulis, et susta ois ollu vastusta niille, mutta hitto taidan todellakin yliarvioida sut", tokaisee pettyneellä äänellä.

Tuo jätkä ärsytti häntä ihan tahallisesti, sen verran Candicekin tajusi. Ihan hänen tuuriaan törmätä johonkin isoegoiseen paskapäähän, jolla ei ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Jos tyyppi jatkaisi samaa mallia, saattaisi Cands vahingossa unohtaa että toisella oli kipsi. Siis iihan vahingossa...

"Jos satut törmäämään nilkuttavaan pätkään ja mahaansa pitelevään feikkiblondiin, kerro multa terveisiä", tyttö sanoi sarkastisesti tehden toiselle selväksi että hänestä oli ollut vastusta. Hänhän oli tosiaan saanut potkaistua sitä pätkää laukullaläimijää polvitaipeeseen, joka oli saanut muijan lyhistymään jaloiltaan ja ryömimään säälittävästi kauemmas. Ihan hyvä vain että oli hiljaa ryöminyt eikä käynyt aukomaan lisää, Candicen pinna kun olisi saattanut napsahtaa ihan täysin ja sitten se likka tuskin olisi ollut kouluuntulemiskunnossa pariin viikkoon.

Cands nuolaisi huuliaan nopeasti ja siirsi katseensa siitä paskapäästä rahansyöjäautomaatteihin. Suklaapatukka voisi tehdä terää... tyttö ei tosin voinut vastustaa kiusausta heittää jätkälle vielä sarkastiseen sävyyn: "Sulla ei ilmeisesti ole itsesuojeluvaistoa?"

"Eli säkin sait niille tehtyä jotain", Elijah kohottaa kulmakarvaansa ja ajattelee miltä cheerleaderit nyt näyttivät. Sota oli julistettu kerman ja muitten välille jo aikoja sitten, eikä kumpikaan halunnut luovuttaa. Vettä löylyyn lisättiin kokoajan, opettajia ei kuitenkaan haluttu vaivata. He halusivat sotia itse omat sotansa, sitäpaitsi kantelu olisi raukkamaista.
"Toki vien oikein lämpimiä terveisiä heille kun näen heidät, mutta keneltä?" utelee tytöltä tämän nimeä. Verijäljet naamassa sopivat tuon kasvoille hyvin, tyttö näytti pahalta sekä hyvältä.

"Mulla ei ole itsesuojeluvaistoa? Mihin mä sitä tarviisin", sanoo takaisin ihmetellen. "Vai tarkotatko, että sä tekisit mulle jotain? Mä oon vähän eri asia ku jotkut anorektiset tytöt", jatkaa samantien naurahtaen, hän ei voinut kuvitella mitä tuo toinen oikein ajatteli. "Ja vaikka mulla onkin tää, en oo avuton", nostaa kipsissä olevaa kättä vain hieman ylemmäs, enempää se ei liikkunut. Elijah ei fyysisesti tapellut kenenkään kanssa, enemmän sanallista suun soittoa ja herjausta sitäkin enemmän. Tyttö taisi nauttia tappelemisesta.
"Ja sä et tainnut oppia mitään", heittää vielä lopuksi ja juo pullostaan, laittaen korkin kiinni. Poika kohottautui tuolissaan.

"Lämpimiä terveisiä, suukkoja ja haleja Candicelta", tyttö tuhahti. Hän oli vähällä sanoa jotain näsäviisasta tyyliin "terveisiä nimeni-melkein-sinulle-kuuluukin", mutta eipä sitten viitsinyt. Se olisi saattanut kuulostaa lapselliselta (sekä cheerladermaiselta), ja joku (kuten vaikka tuo tyyppi) olisi voinut ajatella että Cands ei parempaan pystyisi. Ei sillä että häntä kiinnostaisi mitä muut ajattelivat, etenkin jos kyseessä oli joku ääliö.

"Okei", Candice sanoi hitaasti mairealla, erittäin hänelle sopimattomalla äänellä. "Mä pistän tuon muistiin, ja katotaan sitten kun et oo käsipuoli, että missä kaappi seisoo."
Tyttö pyöräytti lauseensa perään silmiään, ja nousi seisomaan. Hän katsahti käsivarttaan nopeasti, mutta ei tohtinut pyyhkäistä sitä millään, sillä hän ei halunnut saada mitään hemmetin tulehduksia. Pitäisi käydä sillä terkkarilla... tosin äiti lähettäisi hänet kuitenkin jollekkin kalliille yksityislääkärille aivan paniikissa, joten tuskin tyttö jaksaisi vaivautua terveydenhoitajan luona sittenkään käymään.

"Oppia?" Cands kysyi heittäen jätkään kummeksuvan katseen. Mitä tuo toinen tuollakin nyt muka tarkoitti?

"Hauska tutustua Candice..." sanoo oikein teennäisen iloisesti. "Candy.." maistelee nimeä suussaan. Nyt kun hän tiesi tytön nimen, hän pystyi kyselemään hänestä vähän tietoja muilta, kuka hän oli ja mistä tuli. Ehkä saattaa alulle muutaman turhan juorunkin, ihan vain Candicen vaivaksi. Elijah oli kuitenkin varma, ettei tyttö huhuista ja juoruista välittänyt, omaksi iloksi sitten.
"Tytöt varmasti ilahtuvat sun terveisistä", sanoo naurahtaen, tuskimpa vain.

"Oliko tuo haaste?" kysyy hymyillen maireaan tapaansa, jatkaen: "Turha sun on oottaa tän kipsin poistamiseen, vannon että pystyisin lyömään sut kuitenkin." Candice oli kova uhittelemaan, joten pitihän hänenkin vähän. Elijah ei ollut kuitenkaan aivan varma kätensä tilanteesta, lääkäri kun oli neuvonut antaa sen olla. Lääkärit tosin olivat liian varovaisia kaikessa. "En kyllä tappele tyttöjen kanssa, vaan teen yleensä jotain muuta", sanoo pienen tuumimisen päätteeksi.

"Niin oppia, heti oot järjestämässä seuraavaa fightia, vaikka näytät vielä tolta", sanoo, nousee seisomaan ja lähtee kävelemään automaatin luo, tällä kertaa patukka-automaatille. "Oot kyllä omituinen nainen", mutisee mennessään ja työntää muutaman kolikon koneeseen jotka löysi taskun pohjalta. Sai käteensä toffeepatukan ja palaa takaisin päin, heittäen patukan kohti Candicea.

Joopa joo, tämä koulu tosiaan oli täynnä vittumaisia ja itsestään liikoja luulevia kakaroita - mutta mitäs muuta amerikkalaispennuilta saattoikaan odottaa? Candice yritti parhaansa mukaan olla pyörittelemättä silmiään halveksivaan sävyyn jätkän puheita kuunnellessaan. Tämän takia tyttö juuri vihasi rikkaita ja pilalle lellittyjä kakaroita; olivat niin olevinaan ja kuvittelivat olevansa kovaa poikaa (tai tyttöä) vain koska vanhemmilla oli hieno talo ja pari nättiä autoa tallissa. Eivät ne tienneet mistään mitään...

Candice arveli että pitäisi ehkä kommentoida johonkin jotain, tai jätkä luulisi että hän ei osannut puhua ja rupeaisi sitten siitäkin ivaamaan.
"En mä omituinen oo", tyttö tokaisi kuivasti. "Mä en vaan ole huora."
Kovia sanoja likalta, joka back in London oli porukoissa suht kuumaa huutoa, isoveljien suureksi ärsytykseksi. No, pystyipähän Cands kuitenkin sanomaan ettei jokaisen vastaantulleen kaksilahkeisen sänkyyn kaatunut ensimmäisen tapaamisen myötä. Tuskin kovin moni Astonissa pystyi samaa pokkana väittämään, tai siltä se touhu täällä vähän vaikutti. Tuo jätkäkin oli antanut sanoillaan sellaisen, naisia kuin sukkia vaihtavan pelurin kuvan itsestään. Candice ei pelimiehiä erityisemmin arvostanut.

Tyttö otti suklaapatukan (no, toffeepatukan) kiinni tyylikkäästi yhdellä kädellä (sattumoisin sillä samalla, joka oli raapimisjälkiä täynnä), ja tuijotti sitä hetken. Kohteliaana brittinä Cands kuitenkin nosti katseensa siihen jätkään, ja nyökkäsi. "No kiitti."

Elijah oli hiljaa, ja seisoi nojatuolinsa edessä. Hän käänsi hieman päätänsä katsellessan tytön edelleen verisiä kasvoja, miksei tämä mennyt ja yrittänyt puhdistaa niitä. Ehkä Candice halusi brassailla tappelullaan, se olisi niin kovismaista. Poika pyyhkäisi huultansa sormellaan, tästä ei vuotanut verta. "Harmi ettet ole sillä..." sanoo tuijottaen Candyä pieni hymy huulillaan. "Ymmärrän kyllä jos haluut olla siveä ku sipuli, mut me ollaan kaliforniassa, ei missään alabamassa", tokaisee, jatkaen päättäväistä tuijotusta. Candice ei tuntunut tietävän miten asiat täällä usein menivät, miten toimittiin. Huora-leima oli joistain loistava saavutus, eivät he hävenneet sitä.
Tytössä oli jotain kiinnostavaa, pojan piti myöntää. Ehkä kiinnostus meni hetkellisen tylsän elämänvaiheen piikkiin, vihdoinkin jotain poikkevampaa.

"Vau, sä osaat olla kohtelias, onko sun vanhemmat kuitenkin opettaneet sut tavoille?" katsoo ihmeissään, toista ja vilkaisee sitten edelleen tyhjälle käytävälle. Kaivaa sitten taskustaan tupakka-askin ja tarkistaa tilanteen, muutama vielä olisi ennenkuin lisää pitäisi ostaa. "Poltatko sä?" kysyy, olettamatta mitään entuudestaan.

Mitä hemmettiä tuo tyyppi oikeasti meinasi..? Tai siis no, olihan Candylla aavistus jätkän sanojen tarkoituksesta, eikä tyttö oikein pitänyt siitä aavistuksesta. Epäuskoinen nauru purkautui Candicen huulilta; tuo jätkä oli oikeastaan aika säälittävää laatua. Ärsyttävä ja säälittävä ja vittumainen samaan aikaan, pahinta laatua. Ja mitä se oikein tuijotti, eikö muka ennen ollut nähnyt tyttöä, jonka huulesta tuli verta..?
"Kaliforniassa tai ei, mua ei erityisemmin kiinnosta joutua luokitelluks samaan ryhmään bimbolauman kanssa", Cands mutisi käyden availemaan toffeepatukkaansa.

"Ai, sä heti sit ajattelit että mulla ei oo käytöstapoja?" tyttö heitti takaisin tutkaillen jätkää katseellaan epäilevästi. Nyt tuli sitten selväksi että tuo oli paitsi vittumainen, mutta myös ennakkoluuloinen. Unelmayhdistelmä, kuten Candice oli ehtinyt jo toteamaan useampaankin otteeseen.

"Ja joo, kyllä poltan", hän vielä lisäsi ennen kuin sitten haukkasi pienen palan tuosta toisen ostamasta toffeepatukasta.

//oli sitten pakko tehdä siitä toffeepatukka :---DD tuntuu hirveen oudolta kirjottaa toffeepatukka eikä suklaapatukka. toistan tässä btw varmaan samaa koko ajan... :p//

"Sussa on paljon samaa kun niissä bimboissa", lataa tyttöä kohti."Ne varmaan tappais mut jos kuulis, että oon uskaltanu verrata niitä suhun", mutisee näyttäen syyttömältä kuin mahdollista, naurahtaa hieman, ehkä ne bimbot ansaitsivat sen. "Meissäkin saattaa olla vaikka mitä samaa", sanoo vilkaisten tyttöä, jatkaa: "Uskotko?"

"Mäkään en välitä käytöstavoista sen liiemmin, ei siinä mitään", sanoo ja hymyilee löytäneensä jotain samaa. Yksi savuke jäi hänen käteensä, ennenkuin Elijah tunki askin taskuunsa. Hän leikitteli sillä hetken, kunnes laittoi sen korvan taakse odottamaan polttamista.

"Ootko jonkun muija?" kysyy kiinnostuneena. Candy ei antanut, joten sen oli oltava in lööv johonkin tyyppiin, jätkään tai muijaan, mistä sitä tiesi. Hän pystyi kuvittelemaan laihan nörttipojan, joka oli herttainen kuin mikä. Vastakohdat kiinnostivat, mutta nörtti tuon poikaystävänä oli ehkä liikaa. Äh, hän inhosi sanaa poikaystävä, johon liittyi liikaa velvollisuuksia.

//Eipää se mitään <:

"Ainut samanlaisuus mun ja niiden bimbojen kesken on merkkifarkut", Candice mutisi. Miksei tuo tyyppi vain voinut häipyä? Päätään pudistellen tyttö istahti takaisin tuolilleen, toffeepatukkaa hitaasti maistellen. Hän ei oikein osannut sanoa oliko se ihan siitä tuoreimmasta päästä, mutta kyllähän se kelpasi paremman puutteessa.

"No kyllä sen huomaa että sä et käytöstavoista välitä!" tyttö puuskahti toisen kysyessä epäsuorasti oliko hänellä poikaystävää - tosin poikaystävä-sana kalskahti aika naurettavalle Candsin korviin, joten hän kyllä ymmärsi jätkää, kun toinen ei ollut sitä sanaa käyttänyt. "Miten sä luulet että toi sulle kuuluu..?"
Nyt tyypin ostama toffeepatukka ei maistunut enää niin hyvälle, joten tyttö rypisti sen käärepapereineen pieneksi mytyksi ja viskasi hiukan kauempana olevaan roskikseen. Jos hän olisi tähdännyt pari senttiä vasemmalle, mytty olisi saattanut roskakoriin osuakin - nyt se tipahti lattialle sen viereen. Ei sillä että Candya se olisi huolettanut, siivoojien ongelma nyt.

Epäonnistuneen toffeepatukkakäärepaperikoripalloyrityksen jälkeen Candice vilkaisi sitä jätkää nopeasti, mutta käänsi ajatuksensa sitten johonkin fiksumpaan. Eli tässä tapauksessa surkeaan kohtaloonsa, ja rupesi miettimään josko voisi soittaa äidin hakemaan...

Poika käveli erään ilmoitustaulun luo ja luki hetken urheilu-uutisia. "Tiesitkö, että meijän amerikkalaisen jalkapallon joukkue on voittanu jo kolme kertaa putkeen?" tokaisee kasvot seinää kohti. Elijah pyöritti päätänsä ja kääntyi jatken: "Ihan helvetin mielenkiintosta!"
Sen jälkeen poika alkoi kävelemään hitaasti aulassa edestakaisin, vilkuillen käytäville ja välillä tyttöstä. Ainoan vapaan kätensä hän työnsi housujen taskuun. Candice ei näköjään nähnyt tai halunnut nähdä sen ja bimbojen kesken mitään muuta samanlaista. Eipä Elijahkaan halunnut nähdä itseänsä samanlaisena kuin jonkun pikkunörttirääpäleen, ei todellakaan. Tosin siihen ei olisi mitään pelkoa, koska he eivät olleet keskenään voineet olla samanlaisia. Ja jos joku niin väittäisi, se olisi kateellinen valehtelija, jolle todennäköisesti kävisi jotain.

"No, kyllä se mulle vähän kuuluu, jos... yritän vaikka pokata sua!" huudahtaa ja pysähtyy hetkeksi tuijottamaan taas tyttöä, ennenkuin jatkaa kulkua. Ei hän oikeasti sen takia ollut sitä kysynyt, poika ei vähääkään välittäisi toisen siviilisäädystä silloin, kun jotain tahtoi. Candisen olisi pitänyt kertoa suoraan, eikä pelailla typerää ei-kuulu-sulle peliä. Ehkä totuus oli miten Elijah oli kuvitellut, nördejätkä, ah.

Pojan katse osui veriseen Candiceen, Blood-Candyyn. "Olitko ajatellu jäädä siihen vuotamaan kuiviin?" kysyy virnuillen, se nimittäin olisi hiton tyhmää.

"Todella kiinnostavaa", Candice jupisi. Tyttö häipyisi kohta itse. Kuningasidea! Hänhän voisi tosiaan lähteä, soittaa vain ensin äitikullalle ja käskeä hakemaan, mieluiten mahdollisimman kalliilla autolla, jotta jätkä saisi vähän ajateltavaa jos sattuisi jäämään aulaan notkumaan. Cands ei yleensä tykännyt rahalla prameilusta, mutta tuo jätkä (jonka nimeä tyttö ei edes muuten tiennyt, kun tuli nyt ajatelleeksi - ei sillä että häntä olisi kiinnostanut) oli niin olevinaan, että pitäisi näpäyttää hieman...

"Ja mikähän saa sut luulemaan että kiinnostaisit mua?" Candy kysyi naurahtaen jälleen myrkyllisesti. "Säälittävät suunsoittajat ei oo ihan mun makuuni."
Likka alkoikin sitten jo toteuttaa ideaansa, ja kävi tunnustelemaan kännykkäänsä. Farkkujen toisesta etutaskusta kapula löytyikin. Candicella oli jostain kumman syystä äitinsä numero pikavalinnassa, joten hänen ei tarvinnut sitä etsiä pitkään. Puhelin nousi tytön korvalle, tämän nuolaistessa nopeasti huuliaan toisen mainitessa jotain kuiviin vuotamisesta.

"Eihän huuli enää vuoda... äiti. Tule hakemaan... kerron autossa."
Candicen oli ollut tarkoitus sanoa jotain yltiönokkelaa tuolle jätkälle, mutta äiti oli valitettavasti ja tapojensa vastaisesti vastannut toisella pirahduksella. Äiti kuului huokaisevan, mutta myöntyvän ja siihen puhelu sitten loppuikin. No, vaikka Candyn ja hänen äitinsä suhde ei ollut mikään paras mahdollinen, oli äitikulta kuitenkin aina huolissaan nuorimmaisestaan. Ihan hyvä Candicelle sinällään joissakin tapauksissa - kuten tässä. Pääsisi eroon tuosta paskapääjätkästä. Paskapääjätkästä, jolle Candy soi nyt kylmän hymyn, hymyn, joka sanoi 'minäpäs voitinkin, luuseri'.

//tökkiiii aika pahasti :---DD//

"Luulen, mitä luulen...", sanoo salaperäisesti ja jäi nojatuoli käsinojalle istumaan. Säälittävä suunsoittaja, lisää ihania sanoja Candyltä.
"Eli sun mieleen on runopojat, mahtaa olla hauskaa vehdata niiden kanssa", tokaisee erittäin epäuskottavan iloisesti.
"Mut tiiätkö kuka mä oon?" kysyy kohottaen kulmiaan, hän ei sanonut sitä ilkeästi vaan hyvin kysyvästi
Tyttö ei tainnut tietää, vaikka Elijah kermaan kuuluvana sai jokseen paljon huomiota, monille hän oli mysteeri.
Kasvot yhdistettiin yleensä rahaan, tottahan se oli. Isä ja äiti kun olivat rahasampoja omilla aloillaan, sai lapset siitä osansa. Nyt pojan sitä oli ajatellut kaventamansa rahamäärää, jonka Elijahin tilille laittoi.

Candyn lopetettua puhelun, Elijah nauroi hetken ja katsoi tyttö oletko tosissas ilmeellään.
"Äiti rientää apuun", sanoo lopetettua naurunsa. "Mikset kysyny mua viemään sua jonnekkin?" kysyy vakavasti, mutta täysin leikillään. Tosin kouluun hän ei olisi halunnut jäädä, mutta tytön kuljettaksi ryhtyminen ei ollut sitä mitä poika halusi.
"Ja aiot karata, meillähän on tässä niin mielenkiitoinen keskustelu menossa", heittää ja katsoo tyttöä virnistäen, hän ei ollut ajatellut jättää tyttöstä rauhaan, jatkaen:"Etkä sä oo heittäny vielä sun nimmareita mun kipsiin!" heiluttaa kipsikättänsä. Poika sai kuitenkin Candicelta kylmän hymyn, jota Elijah ei ollut mielestään ansainnut.

// Juuri niin 8(

Candice pyöritteli silmiään vähän lisää, joku olisi saattanut ajatella että hänen ruskeat silmänsä pian tipahtaisivat lattialle tuosta kaikesta pyörityksestä.
"Joo, en tiedä kuka sä oot", tyttö totesi, "ja ei kyllä oikeastaan kiinnostakaan." Joku helkkarin rikas lapsi, jonka elämä oli ollut aina yhtä ruusuilla tanssimista kuitenkin, tai sellaisesta jätkän asenne kieli.

"Äiti rientää apuun", Candice myönsi kuivasti naurahtaen. "Luotan äitikullan ajotaitoihin enemmän kuin sun", tyttö jatkoi mahdollisimman ärsyttävään sävyyn. Ei hänelle ollut tullut mieleenkään pyytää jätkältä kyytiä, ei niin ikinä. Ei hän ollut edes ajatellut että tuollaiselle annettaisiin auto saatika kortti, kun ei Candylla itselläkään ollut. No, kaipa se oli näiden rikkaiden lasten harrastus, autoilla leveily; mulla on hienompi auto, mä olen parempi. Tosin samaa leveilyähän tyttö itse oli nyt aikeissa harrastaa, mutta mielestään aivan oikeutetusti.

"Ai, teinkö mä noin hyvän vaikutuksen?" tyttö kysyi sarkastisesti jätkän ehdottaessa kipsin singeerausta.

Elijah naurahti hieman. Miten hän olikin voinut aavistaa tytön vastauksen, ei kiinnosta. Tuollaisia ne aina olivat, ei muka kiinnostanut, mutta kun jotain tapahtui oltiin heti korva tarkkana kuuntelemassa.
"Elijah Thorn, kannattaa kirjottaa vaikka muistiin jos unohtuu..", tokaisee ja katsoo halveksuttavasti Candicea. Kiinnostipa tätä tai ei, hän oli velvollinen kylvämään egoaan laajalti tässä koulussa. "... Saatat vaikka tarvita mua", sanoo hymyillen.

"Mun ajotaidoissa ei oo mitään vikaa! Tän kädenkin muussaus oli vaan huonoa tuuria..." huudahtaa, kun Candice viitsikin ajatella pojan olevan huono. Hän oli saanut kallista ajo-opetusta, tosin reputtanut muutaman kerran kirjallisen osuuden. Mutta se ei huonontaisi hänen ajo-osaamistaan mitenkään.

"Hyvän vaikutuksen? Et, mutta voinhan mä tollasen ärsyt... tyypin nimen ihan huvin vuoksi tähän ottaa", sanoo myhäillen toiselle ja etsii katseellaan jotain kynän tapaista. Kukaan ei tietenkään ollut jättänyt kyniään tuoleille lojumaan.
"Jos sulla on kynä, niin voisit vaikka kirjottaa.." sanoo samalla siirtyen lähemmäs tyttöä, jatkaen "nyt mä keksin! Parane pian! Rakkaudella, Candy" sanoo ja hymyilee leveää hymyään, joka ärsyttäisi varmasti Candyä. Elijah huokaisi ja soi silmäyksen tyhjälle aulalle.

Candice oli arvellutkin, että toinen kertoisi nimensä siitä huolimatta, että Candya kiinnosti se melkein yhtä paljon kuin tuo viereisen tuolin selkänojassa oleva tahra. (Eli siis ei yhtään.) Valitettavasti tytöllä oli myös sen verran hyvä muisti, että hän ei olisi kyennyt toisen nimeä unohtamaan, vaikka olisikin halunnut. Tuota asiaa hän ei kyllä viitsinyt jätkälle esille tuoda, tyyppi olisi saattanut ajatella jotain. Hiton egoistiset paskat.

Cands veikkasi ettei pääsisi pakenemaan kipsin singeerausta, ja oikeastaan siihen voisi kirjoittaa jotain mukavan napauttavaa, kuten vaikka... rakkaudella Candy?!
"Joo hei, kultsi, ei me noin hyvissä väleissä vielä olla", tyttö tuhahti, vaikka tajusikin että tyyppi ärsytti häntä tahallisesti. Candice ei aina jaksanut käsittää, miksi joistakin (kuten tuosta itsensä Elijahiksi esitelleestä) sarkasmin yltiöpäinen viljely oli niin mukavaa. Kyllähän se sarkasmi sujui Candsiltakin, kuten huomata saattoi, mutta kyllä hänelle sopi se nyrkillä leukaperiin, polvella nivusiin, kyynerpäällä mahaan - tyyli paremmin... valitettavasti hänestä nyt vain sattui olemaan heikoimpien mäiskiminen väärin.

"Ja sitä paitsi, mä haluan sun kätesi paranevan ainoastaan siks, että voisin tunnontuskitta toimittaa sut ja murtuneen nenäs plastiikkakirurgille", Candice heitti ja hymyili sarkastisesti.

"No, ehkä tilanne voi siitä muuttua", tokaisee näiden kahden väleille. Hän oli kuullut Candicen suusta sanan vielä, joka vaikutti siltä, että joskus he voisivat olla ehkä väleissä. Mitäköhän sekin sitten tarkoittaisi? Tuskin tyttösen käytös radikaalisti muuttuisi, vai näyttäisikö hän haavoittuvaisemman puolen? Tuskin, tyttö kulkisi jatkuvasti nyrkit pystyssä ja uhkaisilisi tappelulla, oltiin väleissä tai ei.
"No onks sulla sitä kynää vai ei?" kyselee vielä kerran ja katselee Candicen vieresen nojatuolin kulmalta tyttöä. Elijah tahtoi sen signeerauksen, taikka haistattelun kipsiinsä.

"Plastiikkakirurgille? Etkö sä sit tykkää mun ulkonäöstä? " kysyy ja hieroo leukaansa, jossa tuntui juuri ja juuri sänki. Poika puisteli päätänsä, ei hän mitään plastiikkakirurgia tarvitsisi tytön mahdollisen 'käsittelyn' jälkeen. Hänhän oli tässä se voimakkaampi osapuoli ja pystyisi estämään iskut.
"Tää lähtee tästä varmaan viikon päästä, että palataan asiaan, jos niin kovasti tahdot", sanoo tarkoittaen kipsiään.
Tosin käsi ei olisi heti toimintakunnossa...

"Älä hei ala toiveikkaaksi", Candice totesi, kääntäen katseensa sitten ilmoitustaulun suuntaan. Eikö ilmoitustaululla yleensä ollut kaikkia kerholiittymisjuttuja, ja eikö niissä liittymisjutuissa yleensä ollut kynä mukana, että pystyi kirjoittamaan nimensä viivalle? Jep, kyllä vain. Candyn silmät spottasivat melkein heti yhden lappusen, josta roikkui musta tussi. Kahdella lyhyellä askeleella tyttö oli ilmoitustaulun vieressä ja sitten tuo nykäisikin kynän irti sinitarrasta, jolla se oli tauluun liimattu.

"Käsi tänne, kultsi", tyttö murahti kynää sormissaan pyöritellen. Hah, jos siihen kynään olisi liittänyt narun ja narun päähän toisen kynän, olisi Cands saanut itselleen mininunchakut. Jee. Kahdella kynällä olisikin kiva mäiskiä menemään... hiton Kalifornia tyhmine lakeineen...

"Ja mä pidän ton mielessä", Candice sanoi toisen ilmoittaessa että viikon kuluttua pääsisi kipsistään eroon.

"En en tietenkään", rauhoittaa ja katsoo sitten Candyn toimintaa, kun tämä löysinkin kynän ilmoitustaululta. Miksei hän ollut sitä huomannut, katsellessaan äsken urheilujuttuja taululta. Elijah kohottautui seisomaan ja otti askelia tytön vierelle. Hän seisoi tytön edessä, ja heidän välissään oli hänen kipsikätensä. Hän vaatisi varmasti Rakkaudella Candy kohtaa, jos ei sitä siihen ilmestysi. Poika katsoi Candicea, joka oli nyt ensimmäistä kertaa noussut seisomaan. Tämä oli pitkä, mutta ei kuitenkaan pitempi kuin hän.

"Hm... voidaan tehdä sitten jotain muutakin mukavaa kun kipsi on poissa, vai mitä?" kysäisee, siristäen silmiään. Elijah vaihtoi jalkansa painoa toiselle ja yskäisi.

Candice pyöritteli kynää vielä hetken sormissaan, miettien mitä toisen kipsiin tuhertaisi. 'Rakkaudella Candy' alkoi kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta, saisipahan tyyppi jotain ajateltava. Tyttö kumartuikin sitten toisen kipsin puoleen, ja raapusti asiansa siihen. Teksti 'parane pian, xoxox Candy' siihen ilmestyi, ja hetken vielä mietittyään likka piirsi pienen sydämen perään.
"Kelpaako?" Cands kysyi nousten sitten täyteen mittaansa. Tussin hän työnsi farkkujensa taskuun, ei hän jaksanut nimittäin enää muistaa mistä sen oli alunperin vetäissyt.

Sitten tyttö sattui vilkaisemaan aulan ovista ulos ja näki tutulta vaikuttavan mustan Bentleyn kaartavan koulun pihalle.
"Mun kyytini ilmeisesti saapui", Candice totesi hymyillen sisäisesti. Hienoa hienoa, äiti oli tajunnut tulla Bentleyn kanssa ilman erillistä pyyntöäkin! Tosin Cands muisteli, että äitikulta käytti tuota autoa lähinnä toimittaessaan asioita (eli ruokaostoksia), joten hän pelkäsi joutuvansa mukaan jollekin helkkarin kauppakierrokselle.

"Niin ja joo", tyttö jatkoi hymähtäen ja taakse astahtaen, "kai voidaan jotain muutakin mukavaa hommata."

Poika odotti, kunnes Candice oli saanut tekstin valmiiksi ja katsoi kipsiään. Teksti oli häneen itseensä päin ylösalaisin, mutta sai siitä niinkin päin selvää.
"Hienoa, kelpaa... ja oikein sydänkin" sanoo katsoen toisen aikaansaannosta paremmin.
"Sulla on vaan omat motiivit saada mut paranemaan pian, mut ei se haittaa ollenkaan", sanoo hymyillen, niinhän tyttö oli ilmaissut.

Elijah käännähti ovien suuntaan, Candyn sanat kuullessaan. Poika lähti askeltamaan lähemmäs ovia ja katsoi hetken aikaa pihalla olevaa autoa ovien edessä.
"Ai... Ihan Bentleyllä tultiin hakemaan" naurahtaa katsellen ovesta ulos, tunnistaessaan merkin. Eipä hän olisi heti ajatellut noin hienoa autoa tuon äidillä, mutta mikäs siinä. Candy saattoi ollakkin rikkaammasta perheestä kuin oli ajatellutkaan.

Elijah avasi oven terveellä kädellään ja tunsi lämpimän ilman kasvoillaan. Hän avasi sitä enemmän ja jäi nojaaman siihen selkä ovea vasten.
"No jos sun kyyti kerran tuli, sun pitää varmaan sit lähtee", vilkaisee tytön kasvoihin ja sitten taas ulos pihalle.

Candice seurasi jätkän matkaa oville ja tuon kommentin autosta kuullessaan, tytön huulille nousi tällä kertaa ulospäin näkyvä pieni hymy. Sellainen hymy, jonka yleensä näki pilalle lellittyjen pikkupentujen kasvoilla, kun saivat jotain mitä olivat pitkään kerjänneet... eli hymy, joka ei Candice Fisherin kasvoille sopinut lainkaan.

"Bentleyllä joo", Candy hymähti tyrehdyttäen sitten hymynsä, kun tajusi sellaisen kasvoilleen nousseen. Tyttö käveli itsekin oville, hetkeksi pysähtyen ja jätkään sitten vilkaisten. "Lexus oli varmaan pesussa", likka heitti ennen kuin asteli ulos aurinkoon ja siitä sitten autolle. Ennen sisään istumista Candice heilautti nopeasti sormenpäitään Elijahille. Äidin kysymystulvaa piti välttää viimeiseen asti, tietenkin, etenkin kun hänellä ei ollut mitään fiksua selitystä ruhjeilleen.

Tyttö istahti autoon ja hymyili äidilleen pahoittelevasti, joka tosin loi tyttäreensä vain tutkivan katseen auton kadotessa koulun pihalta. Kysymykset voisi esittää kotonakin...

//tulipas epäselvä mutta suoraviivainen lopetusvuoro xD mut jeesh, kiitoksia, candy poistuu :3//