i don't wanna be told to grow up

//mukaan saapi tulla :>//

"Quinn Roy! Seisahdu siihen paikkaan!"
Käsky kaikui ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa, jonne asiakkailla ei ollut asiaa. Tämä puhuteltu blondi seisahti aloilleen ja huokaisi raskaasti, ennen kuin hitaasti kääntyi ympäri kohtaamaan paikan pomon, isänsä Alan Royn.
"Mä en tiedä kuinka monesti mun pitää tämä sulle sanoa, mutta mulla ei ole aikomustakaan tehdä töitä täällä. Missään muodossa. Tämä ostari ei vois vähempää kiinnostaa. Paitsi tietysti shoppailumielessä."
Quinniksi puhuteltu, paremmin Jasparina tunnettu, poika selitti mahdollisimman kärsivällisellä äänellä. Jaspar oli jo niin kyllästynyt tähän. Hänen isänsä oli painostanut poikaa siitä asti, kun tämä oli saapunut San Diegoon. Eli kolme päivää sitten. Mutta sekin nyt oli liikaa ja tuntui ikuisuudelta. Jaspar oli tyytyväisenä muuttanut Montrealista San Diegoon, mutta jo toisena päivänään hän toivoi, että äiti olisi sittenkin antanut jäädä luokseen, sillä isäpappa oli ottanut elämäntehtäväkseen saada kaikki lapsensa kahlehdittua ostoskeskukseen. Terran ja Cedricin kohdalla se oli onnistunut mutkitta, mutta Jaspar olikin sitten toinen juttu.

"Veljesikin on täällä töissä."
Alan huomautti, aivan kuin sen olisi pitänyt selittää kaikki. Jaspar pyöräytti silmiään.
"Inhottavaa kertoa tämä sulle, isipappa, mutta en ole Cedric, eikä aikomuksena ole muuttua Cedric kakkoseksi."
Poika totesi kuivakasti ja kääntyi sitten ympäri suunnaten kohti hissiä.
"Heido, dädi! Nähdään taas!"
Jaspar heilautti kättään ja astahti hissiin. Ennen ovien sulkeutumista hän ehti nähdä isänsä ei-niin-tyytyväisen ilmeen.

Hissin pysähtyessä pohjakerrokseen ja ovien auettua, Jaspar sai vastaansa kädet puuskassa odottavan veljensä. Nuorempi veljeksistä virnisti pirteästi.
"Hei veikka, nasta nähdä suakin. Tarjoatko kahvit?"
Jaspar kysyi, mutta samaan aikaan pyrki astelemaan veljensä ohi. Cedricillä oli kuitenkin omat suunnitelmansa ja niinpä hän tarttui veljensä käsivarteen.
"Sulla on tämä päivä töitä."
Cedric totesi ja käänsi Jasparin itseään päin. Nuoremman pojan kasvoilla oli epäuskoinen ilme, joka kuitenkin suli pian nauruksi.
"Älä viitsi, velikulta. Mä en ole tän paikan palkkalistoilla."
Kuuntelematta Cedric kiinnitti Jasparin paidanrintamukseen pienen nimikyltin. Jaspar laski uteliaana katseensa siihen.
"Quinn Roy, kerrosvastaava? Anteeks kuinka?"
Cedric tyytyi vain virnistämään ja taputtamaan pikkuveljeään olalle, ennen kuin häipyi pikaisesti hissiin, jonka ovet sulkeutuivat, ennen kuin Jaspar ehti toipua järkytyksestään.
"HEI! Cedric! Mitä helvettiä?!"
Jaspar ärjyi suljetuille hissinoville ja paiskasi sitten raivoissaan nyrkillä vielä ovea.

Kiukusta kihisten poika jäi istuskelemaan hissin vierellä olevalle penkille.
"Päivää, herra Roy."
Muutama ohikulkeva kerroksen työntekijä tervehti Jasparia saaden tämän silmät leviämään. Herra Roy? Mistä asti hän oli moinen ollut?
"En mä vielä niin vanha ole, että pitäis herroitella. Sanokaa Jaspar vaan!"
Poika huikkasi työntekijöiden perään, ennen kuin jäi suunnittelemaan pakoa. Tietystihän hän voisi vain kävellä noista ulko-ovista ulos, mutta jostain syystä Jaspar ei niin tehnyt.

//ehh.. hiukka tommone nyt tuli ^^'//

//saanko liittyä seuraasi Nikin kanssa?//

Valkoiseen toppiin, mustaan huppariin ja farkkuihin sonnustautunut tyttö käveli ostarin ovista sisään ja katseli sitten ympärilleen.
Hän tiesi, että hänen tyttökaverinsa eivät tulisi, jälleen kerran, koska nämä olivat elokuvissa, ja hupsis vain, Niki oltiin unohdettu, kun oltiin nähty herkkupeppuinen poika! Tytöt unohtivat kaiken muun, kun vain näkivät poikia! Muristen tyttö lampsi kahvilaan, musta laukku olalla heiluen.
Hän oli vakio asiakas siellä, koska hän kävi siellä päivittäin. Nyttenkin tuttu myyjä virnuili tiskin takana, vaikka irvisti sitten pahoittelevasti, nähdessään bruneten ilmeen.
"Muut tytöt eivät taida tulla tänäänkään? He taitavat olla kanoja, kuten sanoin eräälle tytölle, joka käy samassa koulussa ku sä, Niki" myyjä poika sanoi ja ennenkuin Niki ehti tilata mitään, poika oli ottanut jo cokiksen ja laittanut sen lasiin.
"ei tule tänäänkään... taidan olla ilmaa heille" Niki sanoi pyörättäen silmiään ja kaivoi rahat kukkarosta.
Myyjä otti ne, eikä kerennyt sanoa muuta, kun joku toinen tuli jo tiskille. Niki etsi vapaan pöydän ja istahti siihen.

Laukku heitettiin viereiselle tuolille ja silmät käännettiin lasisen seinän läpi hissille, missä joku hyvännäköinen blondi poika istuskeli.
Tämä näytti suuttuneelta, mistäköhän? Niki bongasi nimikyltin pojan rinnuksista ja siristeli silmiään.
"Quinn Roy, kerrosvastaava?" Niki luki ja mietti hetken. Olihan olemassa monta Roy nimistä henkilöä, mutta eikös ostarin omistaja ole hra. Roy? Ainakin Niki oli lukenut jotain sellaista lehdestä, silloin kun avaijaiset oli ollut.
Päätä pudisteltiin ja pillin kautta vedettiin limppari sisään.
Kännykkä pirahti laukussa ja vastahakoisesti Niki kaivoi sen sieltä.
Veli. Se oli taas kyyläämässä mitä hän teki. Kavereille hän oli sanonut, kun nämä olivat soittaneet ja VAIN pahoitelleet, että eivät voineet taaskaan tulla, että tänään ei tarvitse sitten soitella, kun ei muutenkaan hän ollut heillä mielessä. Hän oli varma, että ns. ystävät eivät tulisi hänen iltaansa, mutta veli saattaisi änketä jollain tekosyyllä.
Niki luki viestin nopeasti ja päätti soittaa saman tien.
"hei veikka!" Niki sanoi tekopirteällä äänellä puhelimeen ja katseli samanalla blondia käytävällä.
"Hei Niki! Missä olet? Pääsin töistä, joten ajattelin..." veli aloitti mutta Niki keskeytti tämän.
"sori, mä oon... tyttöjen kanssa ostarilla... meen kotiin viimestään kasilta, okei?" Niki sanoi, tiesi veljen kyselevän missä ja minne ja milloin ja kenen kanssa, mutta Niki päätti hieman.. inspiroida.
"voi ei, akku loppuu... soitan myöhemmin... moi!" Niki sanoi hätäisesti ja sulki puhelimen huokaisten.
Hän ei ehkä selviäisi valheesta, mutta ylisuojelevaa veljeä hän viimeiseksi kaipaisi.
Puhelin tunkettiin laukkuun ja käännettiin katse tuohon Quinniin. Voisikohan hän mennä moikkaamaan tätä?

//sekava jotenkuten.. //

//mukaan vaan 8>//

Jaspar nosti toisen polven koukkuun asettaen näin toisen mustan tennarinsa penkin reunalle. Suurella mielenkiinnolla poika alkoi tutkia kärsinyttä kenkää. Hänen lempitennarinsa olivat saaneet kokea paljon yhdessä omistajansa kanssa, mutta näytti todellakin siltä, että oli aika heittää kengät jo roskikseen ja valita uudet vakiotennarit monien parien joukosta. Jaspar ei pitänyt ajatuksesta ja nyrpistikin vastenmielisesti nenäänsä ennen kuin laski kengän takaisin lattialle. Nyt todellakin piti miettiä, mikä olisi seuraava siirto. Tietenkin Jaspar olisi voinut mennä taas aiheuttamaan suurta päänvaivaa isälleen ja veljelleen, mutta jotenkin inspiraatio ei ihan riittänyt moiseen.

Sinivihreät silmät tutkivat ympäristöä, ohikulkevia ihmisiä ja kauppoja. Katse pysähtyi kahvilaan ja pojan kasvoille nousi virne. Vai että kerrosvastaava? Tämä kerrosvastaava päätti aloittaa työnsä imaisemalla sisäänsä ison kupin kofeiinilla varustettua myrkkyä. Ja kahvikupin jälkeen mitä? No, sitä ehtisi miettiä myöhemmin, Jaspar päätti. Niinpä poika siis ponnisti jaloilleen ja suuntasi sisään kahvilaan ja tallusteli suoraan tiskille.
"Isoin mahdollinen kuppi kahvia", Jaspar pyysi ja poika tiskin takana nyökkäsi. Saatuaan kahvikupin eteensä Jaspar alkoi kaivaa kolikoita mustien pillifarkkujensa taskuista, mutta työntekijä tiskin toisella puolella pudisti päätään.
"Talo tarjoaa tämän kupillisen, herra Roy", Jaspar pyöräytti silmiään. Taas sitä herroiteltiin. Poika oli jo korjaamassa nimensä, mutta tajusi sen olevan hyödytöntä. Niinpä hän vain virnisti toiselle ja kiitteli. Olihan näitä työsuhde-etujakin näköjään, säästi muutaman lantin. Mikä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Jaspar olisi yhtään mieluummin työskennellyt ostoskeskuksessa.

Poika nappasi kupin käteensä ja antoi katseensa kiertää kahvilan pöydissä.
"Pariskunta.. nalkuttava mummo.. epätoivoinen tumpelo.. yksinäinen likka.. nör- hetkinen. Yksinäinen likka? Sinne siis", Jaspar mutisi itsekseen ja suuntasi sitten kiharatukkaisen tytön pöytää kohden. Päästyään pöydän luokse poika laski kahvikuppinsa alas ja istui tyttöä vastapäätä.
"Moi, näytät siltä, että kaipaat seuraa", Jaspar hymyili pirteästi. Oli aika alkaa tehdä tuttavuutta paikallisten ihmisten kanssa, sillä kotonaan poika ei kovin hyvin viihtynyt.
"Mä oon Jaspar, kiva tutustua", Jaspar ojensi kätensä pöydän yli kätelläkseen tyttöä.

Nikin katse seurasi poikaa, kun tämä näytti tutkivan tennareita.
Ne näyttivät hieman kuluneilta ja Niki miettikin jo hetken, että menisi antamaan jonkun vinkin kenkien suhteen, saisi myös jonkun alotuksen jätkän kanssa. Mietiskellessä tätä, ja hörppiessään limua, poika oli ottanut jalat alleen ja lähtenyt kävelemään kohti kahvilaa.
Ruskeat silmät seurasivat pojan jokaista askelta, kunnes päätettiin, että tuijottaminen saisi riittää. Hän varmaan näytti epätoivoiselta tai jotain.
Alettiin siis taas keskittyä seuraavaan tekemiseen, koska limun jälkeen hän tekisi mitä? Kotiin hän ei ainakaan vielä menisi, se oli vissiin ihan varma, koska hänen pikkusiskonsa vaan kinuaisi, että he menisivät jäätelölle tai sitten tämä kehuisi lastentarha-poikaystävällään. Pikku diivalla oli jo jätkäkaveri, mutta isosysterillä ei... siis niin noloa.

Seuraavan kerran Niki kohotti katseensa pöydän pinnasta, kun hän näki kahvikupin laskeutuvan siihen, ja nosti katseensa sinivihreisiin silmiin, siihen tyyppiin, jota hän oli juuri katsellut, ja lupia kyselemättä hemmo istuutui hänen vastapäätään. Mikä ei tietenkään haitannut Nikiä.
"moi" Niki sanoi hämmästyneenä. Poika hymyili pirteästi, joten Nikikään ei voinut itselle mitään, kun hymy nousi huullle.
Hän oli kai ajatellut, että tyyppi on jotain muuta kuin pirteä peipponen. Hän oli arvioinut tilanteen väärin, mutta se ei menoa haittaisi.
"Niki" tyttö esittäytyi ja antoi hennon kätensä Jasparin käteen, puristi sitä lujaa, koska veltto käsi ei tee kehenkään vaikutusta.
Niki kallisti sitten päätään ja hymyili.
"ootko sä täällä työajallas?" Niki kysyi ja nyökkäsi nimilappuun.
Kaipa kerrosvahditkin kaipaavat kahvitaukoa, ei siinä mitään, mutta Jaspar vaikutti liian nuorelta tehtävään. Mitä jos joku korsto tulisi tähän kerrokseen pullikoimaan?

//tuli hieman lyhyen läntä //

//älä ny sano noin, mulle tulee paineita 8DD//

Jaspar oli yllättynyt tytön kädenpuristuksesta. Harvoinpa sitä sai tytöiltä kunnon kädenpuristuksen. Yleensä näiden kädet olivat kuin kuolleita lahnoja. Poika vastasi omalla vahvalla kädenpuristuksellaan ja kallisti sitten hivenen päätään.
"Niki.. onks se sun virallinen nimi? On meinaa aika kiva", Jaspar totesi lopulta hymy huulillaan.

Nikin esittäessä kysymyksensä, hymy pojan huulilla muuttui nauruksi.
"Töissä täällä? Mä? En ikinä", Jaspar lopulta sanoi lopetettuaan nauramisen. Eh, ehkä tytölle piti selittää hivenen tarkemmin, ettei hän pitäisi poikaa aivan ääliönä, sillä nimilappu rinnassahan kyllä kertoi jotain aivan muuta.
"Tämä on joku isäpapan ja isoveikan säälittävä yritys saada mut töihin tähän laitokseen. Ne kuvittelee leipovansa musta ostarin omistajaa tai jotain", Jaspar selosti ja irvisti sanojensa perään. Että isä osasi ollakkin jääräpää asian suhteen. Ja Cedric tietysti tuki isää, kiltti poika kun oli.

"Nyt mun siis pitäis keksiä joku hemmetin pätevä syy, miks mun pitäis häipyy tästä rakennuksesta heti, kun tämä kahvikuppi on tyhjä. Ehdotuksia?" Poika katsoi vaaleilla silmillään anovasti Nikiä. Ehkä tyttö oli joku nero, ja tämä saisi keksittyä todellakin jonkun hemmetin pätevän syyn, jonka Jaspar kykenisi selittämään isälleen. Vaikka kuka selityksiä kaipasi? Ei olisi pojan ensimmäinen kerta, kun tämä pakenisi velvollisuuksia. Tämä velvollisuuksien pakeneminen kulki hänellä verissä. Periytynyt kai äidin puolelta tai jotain.

//hyvä on, en sano enää niin //

Pojan kädenpuristus oli luja, mikä kertoi vahvasta luonteesta.
Pojan kysymys sai esiin tytöllä hymyn. Kaikki kysyivät samaa, mutta ei se koskaan haitannut.
"on virallinen nimi. Entäs sun, Jaspar?" Niki sanoi veikeästi ja hörppäsi limuansa hymy huulillaan ja ruskeat silmät keskittuneinä vetyperoksiidiblondiin.
Tyyppi saattaisi olla mukavaa seuraa, eikä hänellä ollut minnekkään kiire.

Toinen aloitti nauramisen hänen kysymyksensä jälkeen ja Niki katsoi tyyppiä hieman kummaksuen. Oliko hänen kysymyksensä ollut noin hassu?
Mutta sitten toinen kertoi, mikä oli tätä naurattanut ja että tämä ei ollut töissä täällä, virallisesti.
"onneks mun isä ei pakota mua töihin firmaansa... mä en tiedä mitään arkkitehtuurista" Niki sanoi päätään pudistaen ja kiitti Luojaansa, että hänellä oli isoveli, jota isä varmaan sitten hiilostatisi enemmin tai myöhemmin.
Itse hän seuraisi unelmaansa ja ryhtyisi ammattilaistanssijaksi! Hän toteuttaisi oman unelmansa ja siinä sivulla äitinsä, joka oli aina haaveillut tanssi urasta, mutta raskaus oli tuhonnut sen uran heti alkuunsa.

Nyt oli Nikin vuoro nauraa, kun hän kuuli Jasparin sanat ja tämän, hieman epätoivoisen kysymyksen.
"voisit viettää aikaa kanssani? kelpaisikohan se selitys isällesi?" Niki sanoi nauraen ja hymyili. Olisi kiva tutustua tähän Jaspariin.
"elokuva teatterissa olisi menossa se uusi action leffa, jos kiinnostaa?" Niki sanoi hymyillen ja myhäili sitten:
"tai sitten voisimme mennä yhdessä katselemaan sulle kenkiä?" Niki ehdotti pienesti ja puri söpösti alahuultaan.

Jaspar pudisti päätään.
"Jaspar on oikeesti mun keskimmäinen nimi, mutta pikkusisko sai lapsena aina Quinnin kuulostamaan queenilta. Mutta koska mä en mikää kuningatar noinakaan aikoina ollu, äiti alkoi kutsumaan mua Jaspariksi ja siitä mäkin enemmän pidän", poika selosti nimensä taustoja ja joi sitten kulauksen kahviaan.

Nikin kertoessa, ettei tämän isä painostanut häntä, poika huokaisi kateellisena. Miksi juuri hänelle oli siunaantunut niin jääräpäinen isä? Vaikka eipä ollut omena kauas puusta pudonnut, sillä yhtä jääräpäinenhän Jasparkin oli.
"Ole onnellinen. Mullakaan ei ole mitään hajua mistään ostareiden pyörittelyistä, eikä kiinnostusta oppiakaan, mutta dädi ei vaan ymmärrä sitä. Musta tulee isona kitaristi ja sillä siisti", poika kuulosti olevan erittäin varma tulevaisuudestaan. Ei hänestä välttämättä koskaan ammattikitaristia tulisi, mutta se oli varmaa, että tähän ostoskeskukseen ei myöskään jumituttaisi.

Nikin ehdotus yllätti Jasparin, mutta positiivisella tavalla. Pojan kasvoille kohosi pieni virnistys.
"Jos mä kerron, että mulla on ennaltasovitut treffit, isällä ei oo mitään sananvaltaa siihen", Jaspar ilmoitti tyytyväisenä ja irrotti samalla nimilapun rinnastaan laskien sen pöydälle kahvikupin viereen.
"Mä oon vähemmän laillisesti ladannu jo sen leffan koneelle, eli oon nähnyt sen, mutta jos sä haluut sitä katsomaan, niin voidaan mennä", Jaspar lupasi olkiaan kohauttaen. Elokuva oli ollut ihan ok, kyllä kai sen uudestaankin voisi katsoa. Nikin ehdottaessa uusien kenkien ostoa, poika naurahti. Toinenkin oli siis huomannut hänen kenkiensä kunnon.
"Nämä oli mun lempitennarit, vähän harmillista, että nyt pitäis valita uus pari kulutukseen. Mulla on kyllä kotona hemmetisti tennareita, mutta niitähän ei voi koskaan olla liikaa, joten kenkäkauppakin käy. Koska sä olet nainen, päätät suunnan", Jaspar totesi ja kohotti taas kahvikupin huulilleen.

"Aah... ei Quinn:kaan kuulosta pahalta nimeltä, mutta Jaspar nimi käy sulle kuin nappi nallen silmään" tyttö sanoi nyökytellen ja hymyili samalla.
Oli ollut varmasti outoa, että sisko oli kutsunut toista "queeniksi". Siitä olisi saanut oivan ns. haukkuma nimen koulussa. Monia kiusattiin Astonissa nimen takia, mutta onneksi Nikillä ei ollut vielä sattunut sitä, että joku vääntäisi hänen nimestä jotain muuta kuin se on.
Siitä tuli mieleen, että...
"käytkö sä muuten Astonia?" Niki kysyi yhtäkkiä, koska tiesi, että jos hän ei kysyisi sitä nyt, asia unohtuisi.

Toinen huokaisi hänen kerrottuaan isästään, mikä hymyilytti hieman tyttöä.
Sitten kun Jaspar kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan, Niki hämmästyi hetken, mutta hymyili sitten.
"soitat sä kitaraa? wau.. mä taas mielummin tanssin kuin leikin arkkitehtuuria, ja se onkin mun unelma: ammattilaistanssija!" Niki sanoi unelma silmissään, mutta nauroi sitten hieman.
"mutta siis ei SELLAINEN tanssija, kuten moni luulee, kun sanon tuon... sitten ne on järkyttyneitä, kunnes kerron asian oikean laidan.. haluaisin jonkun taustatanssijaksi tai sitten ammattilastanssijaksi ja sitten eläkepäivinäni mä opetan nuorukaisia tanssimaan" Niki sanoi virnistellen ja hörppäsi limuaan.

"eikö sun isäs ihmettele, kun et kertonut treffeistä aiemmin?" Niki sanoi pieni hymy huulillaan ja sipaisi sitten ruskean kiekuran korvan taakse, mistä se oli äsken pudonnut silmien eteen.
Mutta Jaspar oli jo ottanut nimi kyltin ja se oli jo melkein 100% varmaa, että Jaspar lähtisi hänen mukaansa.
"ai ai ai... laiton lataaja" Niki kiusasi ja heilutti sormea pojan nenän edessä hymyillen.
"mutta ei meidän tarttee käydä sitä kahtoo, jos sä oot jo kahtonut sen..." Niki sanoi ja kuunteli, kun Jaspar kertoi jaloissaan olevien kengien olevan lemppareiden, mutta harmin vuoksi ne pitäisi heittää jo pois.
"nainen? wau, sä oot eka joka sanoo mua naiseks... yleensä mä oon "se yks brunette" tai "sievä pörröpää" tai jotain muuta ei-niin-imartelevaa" Niki naurahti ja hörppäsi viimeiset limut lasistaan ja katsahti kahvilan ulkopuolelle.
"jos käydään kenkä kaupassa eka? minä vasta kävin siellä, mutta kuten sanoit, kenkiä ei voi koskaan olla liikaa" tyttö sanoi hymyillen ja odotti, että toinen saisi juotua kahvinsa.