It's not over before it's too late

Sugita istuutui vessan lattialle lavuaarejen vierelle. Ennen tuloaan hän oli tarkistanut, ettei ketään ollut paikalla. Tunnit olivat menossa ja sen ansiosta vessoissa ei ollut ketään. Tietenkin tunneilta lähdettiin aina vessaan, mutta yksi kymmenestä päätyi sinne oikeasti. Sugilla oli meneillään hyppytunti, mutta hän oli joutunut ikävään tilanteeseen pihalla, kun yksi koulun pahiksista oli päättänyt pitää hauskaa hänellä hetken. Sugita painoi kädellä rintakehäänsä. Siihen koski. Häneltä oli lähtenyt ilmat pihalle ja silmäkulmaakin kolotti. Hän ei tiennyt edes pojan nimeä, joka oli niin hänelle suuttunut ja alkanut tapella. Olihan Sugita laittanut vastaan! Mutta hänen laihoilla käsillään ei paljon ihmeitä saatu aikaan.

Poika puri huultaan ja nousi seisomaan. Hän ei vieläkään kärsinyt vetää syvään henkeä. Se koski. Toinen yritti nieleksiä ja pitää palan poissa kurkustaan, mutta herkkä kun oli, se tuntui vain suurenevan ja suurenevan. Kyyneleet alkoivat kirvellä silmiä ja poika tuijotti vain omaa peilikuvaansa. Hän ei tahtonut tai alkaisi itkeä. Hänellä oli vielä koulupäivä edessä ja meikkien korjaamiseen menisi ikuisuus. Eikä hän tahtoisi näyttää mitään heikkouden merkkiä tuolle kiusaajalle. Sen hän oli oppinut jo ala-asteella, jos kiusaajalle näytti pelon, se vain antoi toiselle lisä voimaa.

Sugita otti paperia koneesta ja pyyhki varovasti kyyneleet pois. Ne olivat alkaneet ikävästi valua ja tuhota meikkejä.


//Phoenix tänne =P //

+ here we come! +

Phoenix kuljeksi hyväntuulisena ja itsevarmana kohti vessoja, pitihän se nyt välillä käydä kampaus ja meikit tarkastamassa, koska ei hän kantanut mitään käsipeilejä niin kuin tytöt. Hänellä olisi seuraavalla tunnilla ranskaa, ja siellä oli eräs hyvännäköinen kundi johon hän halusi tietysti tehdä vaikutuksen. Ja siksi piti naama ja tukka olla kunnossa, että hän olisi normaaliakin komeampi ja kiinnittäisi suloisuudellaan huomiota sen nuorukaisen seurassa. Ja toki hän menisi itsekin juttelemaan tuolle, ei kai hän nyt mikään avuton, ujosteleva pikkupoika ollut. Kokemusta miesten iskemisestä oli ehkä hieman liikaakin näin nuorelle iälle, mutta ei se ollut koskaan Phoenixia haitannut.

X'n hiukset kiiltelivät mustina ja oli nostettu tavalliseen tapaan pystyyn pörröiseksi keoksi hänen päänsä päälle, kajalilla tehty meikki oli tarkka ja korosti kauniita silmiä joissa oli merensiniset piilolinssit. Jaloissa oli mustat, tiukat pillihousut ja kenkinä toimivat ainaiset tennarit jotka olivat väriltään punamustat. Paidakseen hän oli tänään löytänyt pitkähihaisen mustan kauluspaidan joka ei ollut napitettu läheskään loppuun asti ja kaulassa roikkui rennosti punainen kravatti.
Hän oli helvetin hyvännäköinen, pakko myöntää. Jokainen yhtään miehiin päin kallistuva aivan varmasti kuolasi Phoenixin perään, aivan varmasti.

Feeniks avasi WC:n oven ja käveli sisään, huomaten samassa lattialla istuvan scenepojan. Virne kohosi Phoen kasvoille, mutta ilme muuttui huolestuneeksi kun hän huomasi toisen itkevän.
"Hei, muru, miks sä itket?" pörröpää kysyi, ja kyykistyi suloisen pojan viereen. Toinen oli todella kaunis, ei hän mitään muuta sanaa toiselle löytänyt, kauniit kasvot ja todella laiha vartalo. Aww, suloinen, todella suloinen tapaus.
"Ei noin kauniit pojat saa itkeä", Phoenix sanoi hellästi, saalistaen kyyneleen pojan poskelta sormenpäällään.

Sugita hätkähti kun vessanovi kävi. Sisään asteli poika, jonka hän oli nähnyt useasti koulussa. Hän ei tiennyt tuon nimeä. Pojan mustat hiukset olivat osittain pystyssä ja vaatteet sopivat pelottavan hyvin toiselle. Tuo oli hyvännäköinen poika. Sugita laski katseensa nolona alas. Paikalle tullut poika kysyi miksi hän itki, mutta ujostukseltaan hän ei saanut vastattua toiselle mitään. pyöritti vain päätään. Kauhean nolo tilanne! Nimenomaan tämän hän oli tahtonut välttää. Sen että joku näkisi hänen itkevät. Sen, että joku HYVÄNNÄKÖINEN ihminen näki hänen itkevän.

Vieraspoika sanoi, ettei kauniit pojat saisi itkeä ja pyyhki varovasti kyyneleet sugin poskelta. Katse nostetiin toiseen.
"A-Anteeksi." Hän sanoi värisevällä äänellä ja hän pyyhki itsekin hieman silmiään. Sugita tunsi, että meikit olivat hieman levinneet, mutta eivät paljoa. Sitten poskille nousi puna. Toinenhan oli sanonut häntä kauniiksi! Katse laskettiin nopeasti takaisin maahan. Ei hänelle koskaan ollut tuon näköiset pojat tulleet juttelemaan. Kyllähän tytöt hänelle tulivat kikatellen juttelemaan, mutta usein toiset olivat vain niin omituisia, että Sugitaa miltei pelotti.

Poika ei osannut sanoa mitään. Se tunne ei sinänsä ollut uusi. Kenenkään vähänkään vieraan kanssa hän ei osannut aloittaa keskustelua, vaikka olisi tahtonutkin. Sugita suoristi hieman housujensa lahkeita polvien kohdalta. Housut olivat samettia ja hennonvaaleanpunaiset. Olivathan ne hyvin homomaiset, mutta silti ne kaikkien mielestä sopivat Sugille jollain kierolla tavalla. Vaaleansininen t-paita ol hänen päällään ja sen päällä oli harmaa liivi. Kengät olivat skeittikengät, joissa oli pinkkiä ja sinistä myös. Hiukset hän oli laittanut kuten tavallisestikin. Hieman pystyyn ja suoraksi.

Phoenix kohotti hiukan kulmiaan kun poika vain pudisteli päätään. No, ehkä toinen oli nolostunut kun Phoe oli tullut yllättäen paikalle; joku kummallinen kirjoittamaton sääntö oli että pojat eivät saa itkeä. Tai ainakaan näyttää itkevänsä.
"Onks joku satuttanut sua?" pörröpää kysyi myötätuntoisesti. Toinen oli scenepoika kuten hänkin, meikkasi ja niin poispäin, joten ei olisi tavatonta jos toista olisi vaikka hakattukin. Tai tehty jotain muuta satuttavaa, joka ei vain jättäisi jälkiä ulospäin mutta haavoittaisi sisintä vakavasti.

"Voi hani, miks sä anteeks pyytelet, et sä mulle mitään oo tehny", Feeniks naurahti, istuutuen toisen viereen ja kietaisi toisen kätensä pojan harteille. Sitten scene tarttui toisella kädellä hellästi toista leuasta, niin että he katsoivat toisiaan silmiin. Tosin suhteellisen läheltä katselivat, mutta eihän se Phoenixia haitannut, päinvastoin. Hän pyyhki lempeästi toisen levinneitä meikkejä, hymyillen sitten suloisesti.
"Noin kauniilla pojalla on varmasti yhtä kaunis nimikin, vai?" X kysyi tutkaillen toista katseellaan. Hän oli tottunut olemaan hyvin läheisessä kontaktissa kummankin sukupuolen kanssa, sillä useimmiten hän halaili ja suukotteli kavereitaankin, olkoot tyttöjä tai poikia.

"Mä oon Phoenix, tai Phoe lyhyemmin", pörröpää sanoi suloisesti, napittaen toista kauniilla merensinisillä silmillä, jotka eivät kyllä olleet aidon väriset. Mutta hän ei pitänyt luonnollisesta väristään, haalean sammaleenvihreä.
"Jos sua häiritsee että mä oon tässä niin senkus sanot, voin mä lähteä", Phoe sanoi kasvoillaan niin vetoavan koiranpentumainen ilme että se takasi ettei toinen ainakaan sillä hetkellä haluaisi häntä pois, pikemminkin ottaa syliinsä ja helliä. Hänellä vain oli sellainen taianomainen vaikutus sekä poikiin että tyttöihin, että hänelle itselleen täysin normaalit ilmeet olivat sydäntäsykähdyttävän suloisia ja vetoavia muille. Ei hänen tarvinnut edes yrittää näyttää söpöltä, hän oli pelkkää söpöyttä korkeimmasta hiustupsusta tennareiden kärkeen saakka.

Sugita hätkähti hieman, kun poika, joka oli hänen luokseen tullut, kysyi oliko häntä satutettu. Rintakehässä tuntui edelleenkin ilkeältä ilmojen lähdön jälkeen ja poika tiesi, että silmäkulma olisi illalla jo turvoksissa. Kuitenkin, hän e tiennyt oliko juoruaminen ilkeästä pojasta oikein koulun sääntöjen mukaan. Ei tiedä, vaikka tämä vierellä oleva scenepoika tunsisikin sen pahiksen ja kertosii tuolle samantien ja sitten nuo tulisivat yhdessä hakkaamaan...
"Ei mitään. Olen vain liian herkkä." Sugita vastasi sitten hieman varoen. kieltäminen oli parempi vaihtoehto kuin myöntäminen yleensä.

Pojan käsi oli ilmestynyt Sugin olkapäälle ja poika värähti hieman. Tuo kysyi sitten hänen nimeään. Sanoi jälleen kauniiksi ja Sugitan posket punehtuivat. Toinen oli koko ajan hyvin lähellä ja se sai pojan vatsassa ja sormenpäissä kihelmöimään. Ei kukaan ollut aiemmin tullut niin lähelle häntä. Tai oli joskus, kännipäissään kun moni yritti tulla iskemään häntä. Vieras poika tarrasi häntä hennosti leuasta ja käänsi katseen itseensä päin. Tuo pyyhki Sugitan levinneitä meikkejä.
"Sugita." hän vastasi lyhyesti ja hieman ujosti. Usein häntä hävetti kertoa oma nimi, koska se oli sen verran erikoinen. Se muistutti liikaa myös sanaa Sugar ja siitä poika ei itse pitänyt paljoakaan. Ei hän tahtonut että ihmiset pitäisivät häntä sokerisena ja nössönä. Sitten toinen esittäytyi Phoenixiksi ja pieni hymy nousi Sugin kasvoille. Toisellakin oli erikoisempi nimi ja jotenkin se sopi tälle lähellä olevalle pojalle.

"Ei sinun tarvitse mennä." Sugita vastasi yllättävän nopeasti, kun toinen puhui lähdöstä. häntä meinasi ujostuttaa toisen seuraa, mutta Phoe kiinnosti häntä myös todella paljon. Olihan tuo todella söpö, jos niin sai pojasta sanoa. Saiko? Ainakin ajatella sai. Niin Sugita usein teki. Ajatteli ihmisiä kauniina tai söpöinä tai komeina. Hän ei uskaltanut sanoa ajatuksiaan ääneen, sillä pelkäsi, että toisilla olisi ilkeitä ajatuksia hänen ajatuksiaan kohtaan.

Sugita katsoa tapitti vain Phoenixsiä. Niin kävi harvoin. Yleensä silmiin katsottiin vasta usean viikon tuntemisen jälkeen pitkään.
"Sinulla on kiva nimi." Hän sanoi sitten ja heti sen ääneen itse kuultuaan, Sugita tajusi miten tyhmältä se kuulosti.
"Tai siis... Se on mukavan erikoinen ja näin...." Poika yritti korjailla sitä, mutta tajusi asian menevän vain enemmän mutkalle ja puna poskilla syveni.

Phoenix odotti suloisen pojan vastaavan, ja ehkä hivenen yllättyi toisen vastauksesta. No, kieltämättä toinen vaikutti jokseenkin herkältä, mutta mikä oli sitten saanut tuon itkemään? Scenepoikaa kiinnosti suuresti, mutta hän antoi olla koska toinen ei vaikuttanut kertovansa kovinkaan mielellään syytä kyyneliin. Miespuolisten seurassa se oli kyllä hyvin tavanomaista, ei kai kukaan halunnut pilata egoaan itkulla joka ei todellakaan ollut sallittua. Tosin ei Phoe sitä ymmärtänyt, ei hän itse kyllä muutenkaan paljoa itkeskellyt.

X seuraili pojan reaktioita pieni hymynkare huulillaan; pieni värähdys hänen kosketuksestaan, punastui kun hän sanoi kauniiksi. Sitten kun toinen kertoi nimensä, Feeniksin hymy leveni.
"Sugita... Vähän kuin Sugar", pörröpää sanoi silmäänsä iskien, nuolaisten huuliaan. Voi hyvänen aika, tuo poika oli aivan syötävän suloinen, nimikin oli tuollainen! Ja toisen hymyillessä Phoenixista tuntui että hän olisi erittäin mielellään saanut toisen hymyilemään enemmänkin, tai sitten vain tutustua muilla tavoin lähemmin toisen huuliin.

Sugitan sanoessa nopeasti ettei hänen tarvinnut lähteä, Phoenixin kasvoille lähes levisi voitonriemuinen virne, mutta hän esti sen ja loi sen sijaan hunajaisen, suloisen katseen toiseen. Se oli kyllä itsestäänselvyys, ettei kukaan yhtään poikiin kallistuva halunnut X'n lähtevän paikalta, oli hän nyt sen verran hurmaava tapaus.
"Voi kiitos muru, sulla itelläs on aivan syötävän suloinen nimi", scene sanoi flirttaillen, siirtäen sitten kasvonsa hyvin, hyvin lähelle Sugitan kasvoja, lähes sipaisten huulillaan tuota, mutta siirsikin mansikantuoksuiset (ja -makuiset) huulensa pojan korvan lähelle.
"Mua vaan haluttais kokeilla, että maistutkohan sä yhtä makealle kuin sun nimes antaa olettaa", Phoenix kuiskasi aavistuksen käheästi Sugarin korvaan.

Sugita tunsi poskiensa kuumotuksen vain nousevan, kun toinen sanoi nimen olevan kuin Sugar.
"Niin. Ystäväni hieman naljailevat juuri siitä. Minua kutsutaan siksi Sugariksi ja Sugiksi." Hän paljasti toiselle ja ujo hymy nousi Sugitan kasvoille, kun Phoenix kehui takaisin hänen nimeään. Pojan vatsassa lenteli aivan liikaa perhosia. Sellaista ei ollut sattunut pitkään aikaan. Viimeksi silloin, kun hän oli ollut ihastunut. Siitä oli aika pitkä aika. Ainakin vuosi ja tyttö oli todennut hänelle, ettei tahtonut olla Sugitan kanssa, koska hän näytti liikaa tytölle. Se oli ollut aika kova pala kuulla. Vaikka Sugitalla ei ollutkaan paljoa kokemusta tällaisista asioista, hän olisi miltei pystynyt vannomaan, että Phoenix oli alkanut flirttailemaan hänelle. Toisen ääni tuntui ikään kuin kehräävän ja se sai Sugitan nielaisemaan ylimääräisen kerran.

Sitten. Täysin yllättäen Phoenix alkoikin tulla lähemmäs ja Sugita sulki silmänsä. Hän oli varma että toinen suutelisi häntä, mutta poika veikin mansikantuoksuiset huulensa Sugin korvalle ja kuiskasi sanoja, joita poika ei olisi ikinä uskonut kuulevansa sillä hetkellä tai koskaan. Poika nielaisi uudelleen. Toinen oli taitava puhumaan. Sen huomasi kyllä ja se sai Sugin tuntemaan itsensä aivan siirapiksi. Hän olisi täysin toisen armoilla.
"Sinä saat kokeilla aivan mitä haluat." Poika vastasikin sitten omaksi yllätyksekseen. Ei hän ikinä olisi uskonut sanovansa jotain noin rohkeaa, mutta Sugitalle oli tullut vatsaan uusi tunne perhosten lisäksi. Tunne, että hän tahtoi päästä lähemmäksi tuota mustahiuksista poikaa.

Phoenixin huulilla kareili ilkikurinen, houkutteleva hymy kun hän tarkkaili Sugitan reaktioita hänen tekosiinsa. Toinen ei ainakaan vaikuttanut kiusaantuneelta tai vastustelevalta vaikka hän oli hyvin lähellä ja scenen mansikantuoksuinen hengitys kutitteli pojan korvaa. Sugarin seuraavat sanat saivatkin pienen virneen kohoamaan pieneksi hetkeksi Phoen huulille, mutta sitten se muuttui taas sokeriseksi.
"Aivan mitä tahansa?" pörröpää kuiskasi ja laski kätensä pojan vatsalle, antaen sen liukua pehmeästi pitkin tuon ylävartaloa. Phoenix siirsi sitten kätensä Sugitan toiselle puolelle, ja nyt toinen oli hänen käsiensä välissä ja hän itse vaihtoi päänsä asentoa niin että katsoi scenepoikaa silmiin.

Katseensa suuntaa vaihtamatta Feeniks kävi istumaan Sugarin reisien päälle hajareisin, ja painoi sitten kätensä kummallekin puolelle Sugitan päätä seinää vasten. Phoen kasvot olivat lähes kiinni scenen kasvoissa, ja hän nuolaisi huuliaan sipaisten sitten kevyesti toisen hiuksia.
"Mutta etkö sä halua kokeilla mua?" Phoenix kysyi kehräten ja siirsi hitaasti katsettaan Sugin silmistä huuliin, mutta palasi kuitenkin takaisin. Hän halusi Sugitan koskettavan häntä vapaasta tahdostaan, se oli paljon mielenkiintoisempaa kuin se että hän itse asettelisi toisen kädet vartalolleen ja aloittaisi itse maistelunsa. Sillä Sugar vaikutti hieman ujolta, ja olisi jännittävää saada tuo tekemään aloite.

Phoenix vaihtoi hieman asentoa ja Sugi yritti tehdä kaikkensa, jotta hengitys pysyisi normaalin tasaisena. Se vaan oli aika vaikeaa, kun tummahiuksinen poika miltei makasi hänen päällään. Seuraavaksi Phoe sitten istahtikin hänen syliinsä hajareisin ja se sai pojan hengähtämään hieman. Toinen oli aivan lähellä. Lähempänä kuin kukaan koskaan ennen. Ja toisin kuin Sugita oli uskonut, se ei tuntunut pahalta. Hän oli kuvitellut, että kun joskus joutuisi tällaiseen tilanteeseen, se tuntuisi kamalalta ujouden takia. Phoenix tuoksui hyvälle. Siitä tuli vahvasti mieleen mansikka. Ja Sugita rakasti mansikkaa.

Kun poika hänen sylissään kuiskasi kysymyksen, Sugitan poskia kuumotti jälleen. Hyvin varovasti hän asetti kätensä Phoenixin selän taakse.
"Minä ha-haluan." Hän sanoi sitten hieman hijaa ja ujona. Sugi tuijotti pojan silmiä. Ne näyttivät kauniilta, vaikkakin todennäköisesti väri oli lähtöisin piilolinsseistä.
"Mutta minä en ole...Tuota... En ole ennen..." Sugita tavaili sanoja, mutta tuntui kamalan nololta myöntää, ettei hänellä ollut minkäänlaista kokemusta pojista. Oli hän joskus pussaillut tyttöjä ja poikia, mutta tilanne oli aina ollut pullonpyöritys tai peli.


//Sori kun on kestänyt ^^ Kone on ollut rikki >< //