I'm so 3008, you so 2000 and late

Lauantai
Kello oli jo reilusti yli puolen yön, mutta meno oli villiä. Ainakin tällä klubilla, mikä ei ollutkaan aivan tavallinen klubi, jonne tultiin tanssimaan. Voi ei, tällä klubilla nautittiin siitä, kun katseltiin kauniiden naisten tanssimista. Jotka riisuivat vaatteitaan tietyn väliajoin.

Kyllä, tämä oli strippiklubi. San Diegon parhaimmistoa.

Paikka oli täynnä yli keski-ikäisiä, jo harmaantuvia herroja, jotka olivat pistäneet parhaimmat päälleen. Jotkut löyhkäsivät hajuvesille, jota olivat lorottaneet liikaa päälleen ja jotkut taas löyhkäsivät pelkästä hiestä. Onneksi klubin ilmastointi oli huippuluokkaa, niin kukaan ei voinut pyörtyä huonosta hapesta. Happi oli tärkeää tangolla leikkiville nuorille naisille, sillä tämä työ oli heille yhtä urheilusuoritusta, jossa oli tehtävä kaikkensa ja parhaansa saadakseen hyvää tippiä.
Ja parhaansa teki myös eräs vaaleaverikkö, joka parhaillaan keikutteli itseään tangossa. Hän ei ollut tänään blondi, vaan hän omisti tänään lyhyet pinkit hiukset. Kasvoja peitti musta kissamainen naamio, joka takasi identiteetin säilyvyyden. Vaatetta oli päällä enää vain pari palaa, rintoja peitti mustat kangaspalat, mutta ne peittivät ainoastaan nännit. Muuten rinnat olivat jo paljaana. Jaloissa oli pienet mustat stringit, jotka hädin tuskin peittivät mitään. Tarpeeksi kuitenkin. Käsissä hänellä oli vaaleanpunaiset kissan tassut, samoin jaloissa. Hänethän tunnettiin klubilla nimellä Kitty, tänään hän oli Pink Kitty.

Ja tämä riitti aivan loistavasti. Abby oli tienannut jo enemmän kuin muut klubin tytöt, eikä hän ollut edes riisuutunut kokonaan. Hän hallitsi keski-ikäisten viettelemisen ja sai nämä joka kerta pauloihinsa. Kyllä hänestä nuoret miehetkin pitivät, tosin he tahtoivat nähdä kokonaan paljasta vartaloa. Mutta miksi Abby alasti vetkuttelisi lavalla, kun hän oli jo saanut tarpeeksi siltä illalta. Paljasta vartaloa voisi säästää tulevaisuuden varalle, se oli tänään Abbyn motto. Ja klubilla olevat miespuoliset olivat mitä luultavammin jo tuhlanneet melkoisen omaisuutensa tyttöihin, joten tuskin tippiä enää paljoa piisaisi. Täytyi vain toivoa, että klubille tulisi uusia asiakkaita, joita Abigail pääsisi viekottelemaan näitä.

"Ja tässä esiintyi Pink Kitty, arvon yleisö! Antakaa iso käsi kirkkaimmalle tähdellemme!" juontaja esitteli Abbyn yleisölle, joka neito taivutti vartaloaan kauniisti ja maukaisi kissamaisesti. Hänelle taputettiin raikuvasti ja Abby hymyili tyytyväisenä. Hän oli tähti, tähti, joka ei koskaan kuihtuisi.
"Mene tarjoilemaan", miesjuontaja, joka oli sammuttanut hetkeksi aikaa mikrofoninsa, komensi. Abby lähti sen sileän tien baaritiskin puolelle ja istahti baarijakkaralle. Hän sai ilmaisen drinkin heti viereen istuneelta vanhalta herralta, jolle Abby soi hurmaavan hymyn kilistäen drinkkiään toisen drinkkiä vasten.

Tylsää. Vanhemmat miehet olivat aina samanlaisia, harmaita ja yllätyksettömiä. Kunpa klubille tulisi uutta lihaa, joku nuori ja komea, jotta Abby pääsisi tositoimiin. Hän ei ollut kohdannut kunnollista haastetta pitkiin aikoihin, joten eiköhän nyt voisi olla sen paikka.

//... Joo, oli pakko alottaa tällanenkin peli Abbylla!
aimee ja lucas <3

Ensimmäinen asia, joka jätkän päähän iskeytyi, oli se, että mitä helvettiä hän teki täällä?

Lucas seisoi strippiklubin ulkopuolella ja näytti varmasti hyvin koomiselta tuijottaessaan epäröivästi ja samalla hyvin varoittavasti kavereitaan, jotka naureskelivat ja tuuppivat farkkuihin ja mustaan, printillä varustettuun, jäntevää kroppaa myötäilevään t-paitaan pukeutuneen latinopojan sisään klubin ovista.
Koko paikka tuntui olevan täynnä keski-ikäisiä, epätoivoisia, puutteessa olevia miehiä, jotka eivät saaneet muualla kuin täällä.
Jos täälläkään.

Vähäpukeisia naisia kulki vähän väliä ohi ja Lucas oli varma, että kaikista parasta olisi, jos hän vain ottaisi jalat alleen ja pakenisi paikalta. T-paidan päällä oleva tummanharmaa, pusakkamallinen takki alkoi jostakin syystä hiostaa ja ahdistaa. Mutta takaa tulevat kaverit vain tuuppivat häntä eteenpäin väen keskellä, kohti baaritiskejä.

Tämä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Ei hän harrastanut tällaisia, hän halusi yhden naisen, jonka saisi palvoa piloille, viedä kynttiläillallisille, antaa suudelmia hiekkarannalla auringonlaskun aikaan... Ei helvetti, hän halusi kaikkea muuta kuin strippiklubille!
"Tää on ihan helvetin paska idea", mutistiin viereen tulleelle Calebille pahantuulisesti. Hän ei ollut ensinnäkään suostunut tällaiseen, hän oli suostunut lähtemään kavereidensa mukaan baariin. Lucaksella ainakin oli täysin eri käsitys baarista... Strippiklubi ja baari olivat kaksi täysin eri asiaa.

"Tää on helvetin hyvä idea!" kuului hyväntuulinen, naurahduksen säestämä vastaus Calebilta.
"Relaa vähän jätkä, nauti kisuista", vaaleahiuksinen poika sanoi Lucakselle pukaten tuota nyrkillä olkapäähän, iskien silmää rohkaisevaan sävyyn.
Ja siitä huolimatta Lucaksesta tuntui siltä, että hän oli täysin väärässä paikassa.

Tie oli raivattu aina baaritiskille asti ja Lucas nappasi itselleen tuolin, vilkaisten kulmat kurtussa vieressä istuvaa vanhempaa miestä, joka tarjoili juomia pinkkihiuksiselle naiselle.
Lucasta oksetti, tämä oli täysin hänen moraaliensa vastaista. Ei nuorien tyttöjen yksinkertaisesti kuulunut myydä itseään tuollaiselle vanhoille, limaisille ukoille.
Caleb heilautti kättään ja pian poikien eteen oli ilmaantunut kaksi tuoppia.
"Relax, take it easy", kuului viimeinen toteamus kaverin suusta, ennen kuin tuo katosi jonnekin. Lucas jäi tuijottamaan tuon jälkeen, ennen kuin katsahti tuoppia, uudemman kerran kohtaa, jonne Caleb oli kadonnut, sen jälkeen vieressään istuvaa vanhaa ukkoa, ennen kuin otti tuopin ja kostutti kuivalta tuntuvaa suutaan.

Abby rakasti tässä työssä rahan lisäksi myös sitä, että hänelle tarjottiin aina ilmaisia drinkkejä. Kuka nyt muka sanoisi ei ilmaisille juomille, ei kukaan!
Pinkkipää kittasi nopeasti harmaantuneen miehen tarjoaman drinkin kurkustaan, kun samalla katse eksyi hetkeksi aikaa ovien suuntaan, josta astui lauma nuoria miehiä. Lauma hyvännäköisiä nuoria miehiä. Rokkari piristyi heti, hän oli nimittäin ottanut heti yhden miehistä kohteekseen. Kohde oli eksyneen näköinen latinopoika, jonka olemus selvästi viestitti, että hän ei halunnut olla täällä. Voisiko parempaa kohdetta löytääkään, Abby saisi näyttää kaikki osaamisensa tuolla nuorukaiselle ja saisi tämän varmasti koukkuunsa.

Kuin toivomuksesta tuo latinopoika istahti harmaantuneen miehen toiselle puolelle ja Abby vilkuili nuorukaista uteliaasti mustan maskin takaa. Ei todellakaan paha, toinen näytti hyvinkin syötävän näköiseltä uhrilta.
"Anteeksi, hyvä herra.." Abby kuiskasi viekottelevasti vanhemman miehen korvaan, joka muuttui heti punaiseksi yllättävästä läheisyydestä, kun Abby antoi kielensä nuolaista kevyesti tämän poskea.
"Mun täytyy siirtyä toisiin hommiin", tyttö kehräsi ja sipaisi sormellaan kevyesti miehen poskea, joka nyökkäsi kuin hätää kärsien. Pink Kitty soi tälle valloittavan hymynsä, kun hyppäsi alas baarijakkaralta ja askelsi suoraan juuri saapuneen latinopojan eteen. Käsi, tai tarkemmin sanottuna tassu tarttui poikaa ranteesta ja lähti kiskomaan poikaa poispäin baaritiskiltä.
Poikaparka, varmaan ihmettelisi, minne Abby häntä johdatti.

Abby ei kuitenkaan johdattanut poikaa kovin kauas, hän oli vain etsinyt heille vapaan pöydän ja istutti pojan sitten pehmeälle sohvalle istumaan. Kissatyttö jäi seisomaan toisen eteen ja kumartui hitusen toisen puoleen tarkastellen toisen olemusta kiinnostuneena.
"Näytit niin eksyneeltä, joten päätin ottaa sut huostaani", Abby sanoi ylpeästi kuin olisi juuri pelastanut toisen. Hän ei vielä käynyt lähentelemään toista, vaan antoi toisen hetken aikaa rauhoittua ja kerätä ajatuksia kasaan.
"Mitä saisi olla?" pinkkipää kysyi viattomasti kallistaen päätään. Hän ei todellakaan tarkoittanut tällä, mitä juotavaa toinen haluaisi, vaan mitä hoitoa toinen tahtoisi. Sylitanssia vai tahtoiko toinen vain katsoa? Mutta saipa nähdä, miten toinen ymmärsi koko tilanteen.

Ruskeat silmät tuijottelivat klubin sisätilaa eksyneen oloisesti, jätkän siemaistessa toisen kerran juomaansa. Käsi nousi hieraisemaan niskaa, Lucas tunsi olonsa vähintäänkin vaivaantuneeksi.

Hän oli ehtinyt ottaa vasta kolmannen kulauksen vielä yli puolillaan olevasta tuopistaan, kun se äsken vielä harmaantuneen ukon kanssa seurustellut pinkkihiuksinen kiss… nainen oli iskenyt kyntensä häneen ja raahasi häntä nyt perässään. Jätkän toinen käsi oli huitaissut oluttuopin nurin ja joku näytti nyrpeää naamaa päästessään siivoamaan hänen jälkiään.
Mitä enemmän askelia Lucas joutui ottamaan tuon naisen raahatessa häntä, sitä kauhistuneemmaksi hän muuttui. Hän oli alusta lähtien tiennyt, ettei ollut ollenkaan hyvä idea tulla tänne, ettei tämä todellakaan ollut hyväksi hänelle, varsinkaan hänen mielenterveydelleen. Tästä saisi varmasti iänikuisia traumoja. Hän joutuisi kulkemaan psykologilla koko loppuelämänsä…
Lucasta alkoi huvittaa omat ajatuksensa, kun hän kuvitteli itsensä istumassa kallonkutistajalla, kertomassa, kuinka hän oli saanut traumoja strippiklubista. Se tyyppi, joka joutuisi häntä kuuntelemaan, saisi varmaan sydänkohtauksen: ei varmaan kovin usein tullut nuoria miehiä, jotka kertoivat saaneensa traumoja strippiklubilta...

Seuraavan kerran ajatellessaan tarkasti Lucas huomasi, että hänet oli istutettu sen samaisen pinkkihiuksisen naisen toimesta pehmeälle sohvalle, vapaan pöydän ääreen. Ja se tuli lähemmäs. Ei helvetti.
Lucas tuijotti puoleensa kumartunutta hameväen edustajaa ruskeilla silmillään tummien hiustensa alta hivenen huolestuneeseen sävyyn.
"Ei helvetti..." Lucas mutisi sen kummempia ajattelematta ja kääntyi tuijottelemaan katonrajan tuntumaa. Oli hyvin ahdistavaa katsella hyvin vähäpukeista - okei, tuolla ei ollut vaatteita ollenkaan, pelkkiä naruja – naista, jolla oli pinkit hiukset ja samaa väriä edustavat kissankorvat, kissantassut ja musta naamari, jonka takaa kasvoja ei näkynyt.
"Mä tahon vaan lähtä vetään täältä", mutistiin sitten toisesta suupielestä jätkän edelleen tuijotellessa jonnekin kaukaisuuteen.

Miten oikeaan Abby olikaan osunut toisen suhteen - toinen ei todellakaan tahtonut olla täällä tänään. Eikä varsinkaan hänen lähettyvillään. Kuinka mielenkiintoista ja haastavaa.
Pojan mutistessa jotain pois lähtemisestä kissatyttö alkoi pudistella päätään ja alkoi hyssytellä rauhoittavasti, kehräävästi.
"Et sä minnekään lähde.." kuului samenttisen pehmeä kuiskaus mustaksi maalatuilta huulilta, kun tyttö asettui hyvin hitaasti hajareisin toisen syliin istumaan. Hänen äänensä oli ollut hypnoottinen, mikä yritti vakuuttaa pojalle, että lähtemistä ei kannattanut enää edes ajatella. Ei ainakaan nyt, kun oli saanut tämän tytön ryhtymään leikkiin.
"Miks sä edes ajattelit moista?" kuului uteliaampi, kissamaisempi kysymys pinkkipään huulilta ja nyt huulille syntyi mairea hymy, kun Abby otti kissantassuhanskat pois kämmenistään ja alkoi sivellä pojan kasvoja rauhoittelevasti, kutsuvasti.

"Onks tää sun eka kerta?" Abby esitti viattoman kysymyksen ja tapitti toista maskin takaa tiiviisti silmiin.
"Siis eka kerta strippiklubilla?" tyttö korjaili hivenen sanojaan ja naurahti huumaavaasti antaessaan käsiensä laskeutua pojan kasvoja pitkin hitaasti toisen ylävartalolle.
"Mä voisin tarjota sulle edullisia tarjouksia.." kissatyttö kuiskasi taas, toi kasvojaan lähemmäs latinopojan kasvoja ja antoi kielensä leikitellä pojan korvan kanssa.

Ehkä Abby meni liian pitkälle, jos toinen paljastuisi ensikertalaiseksi, mutta sitä hän ei nyt ehtinyt itse ajatella. Tärkeintä oli saada poika koukkuun, jotta poika voitaisiin syödä.

Katse oli kiinnittynyt tiiviisti katonrajaan, mutta ruskeat silmät kääntyivät salamana eteenpäin, kun sylissä alkoi tuntua painoa. Helvetti se kävi päälle!
Silmät laajenivat ihmetyksestä suuriksi, jossakin kulmassa, tosin vielä ainakin muiden näkymättömissä, oli jotakin pelon tapaista. Tämä oli ihan perseestä ja väärin, ja tätä menoa hänet vielä raiskattaisiin tuommoisen luonnottoman pinkkihiuksen toimesta.

Pehmeät sormet, jotka sivelivät nyt hänen kasvojaan, saisivat kohta Lucaksen paniikin valtaan. Tämä oli luonnotonta, eikä ollenkaan oikein, mitä helvettiä nämä ihmiset täällä oikein ajattelivat...
Jossakin kauempana näkyi Calebin tuttu, vaaleahiuspehko, ja piankos kaveri ilmestyikin väkijoukon keskeltä lähemmäs paikkaa, jossa Lucas istui. Latinopoika toivoi todella, että Caleb tulisi hakemaan hänet pois, mutta kaveri vain hymyili maireasti ja iski silmää, kun tunnisti hänet pinkkihiuksisen naisen takaa.

Voi paska.

Huomio kiinnittyi takaisin sylissä istuvaan neitokaiseen, kun Caleb oli jo kadonnut takaisin jonnekin, tarkemmin ajateltuna Lucas ei edes halunnut tietää, minne.
"Koska tää on moraalisesti väärin, että jotkut kahdeksantoista kesäset neidot antaa vanhojen, irstaitten ukkojen panna itteään", ärähdettiin aikaisempaa kuuluvammalla äänellä.
"Tai jos ei panna, niin ainakin katella. Oksettavaa", jatkettiin jätkän pudistellessa päätään. Kunpa hän vain voisi olla missä tahansa muualla, kuin täällä.

Lucas hätkähti, kun tunsi toisen kielen korvallaan. Okei, nyt alkoi mennä vähän liian pitkälle.
"Eka ja ehdottomasti myös vika kerta, ja nyt mä ihan oikeesti häivyn", sanottiin painokkaalla äänensävyllä jätkän alkaessa työntää toista hitaasti, mutta varmasti kauemmas itsestään. Vaikka hän halusi äkkiä pois, ei hän silti tietenkään pahaa tytölle tahtonut. Tuo vain sattui olemaan väärässä paikassa, väärällä alalla ja väärään aikaan paikalla.

Puhuipa toinen nyt aivan täyttä paskaa, ainakin Abbyn korviin se kuulosti siltä. Moraalisesti väärin, ai seksi vai? Eikös se ollut yksi ja vitun sama, kenen kanssa sitä harrastaisi. Abby nyt sattumoisin sai siitä rahaa, ja melko hyvin sitä rahaa saikin. Latinopoika kuului selvästi tällaisiin siveellisiin pikkupaskoihin, mutta Abby ei antanut kiukkunsa näkyä kasvoiltaan lainkaan. Ehei, hän otti tämän tuntemattoman pojan haasteena.
Abbyn huulilla kaunisteli viekotteleva hymy, kun hän antoi käsiensä laskeutua yhä vain alemmas toisen ylävartalolta.
"... Täällä ei tunneta sellaista sanaa kuin 'moraali', joten voit ottaa ihan rauhallisesti", kissatyttö kuiskasi pojan kasvojen edessä ja hymyili maireasti. Hän vielä onnistuisi kääntämään toisen pään ja saamaan toisen haluamaan tyttöä. Se oli ehdottomasti tämän päivän tehtävä.

Mutta poika edelleen jankkasi tekevänsä lähtöä. Abby ehti vain huokaista hiljaa ja nostaa kätensä sivelläkseen pojan kasvoja, kun toinen jo työnsikin häntä kauemmas itsestään. Pinkkipää ei ollut lainkaan varautunut moiseen tekoon, vaan horjahti toisen työntämisestä maahan. Abby päästi kipeän parkaisun ja hänen kasvoillaan oli ilme, mikä kertoi vain ja ainoastaan sitä, että tyttöön oli oikeasti sattunut pudotessaan maahan. Siis mitä helvettiä, kukaan täysijärkinen miespuolinen ihminen ei työntäisi häntä noin vain pois sylistään! Miehet suorastaan kerjäsivät häntä istuutumaan syliin, mutta tämä poika vain työnsi hänet pois?

Ympärillä olevat ihmiset olivat hiljentyneet ja varsinkin mieasiakkaat loivat halveksittavan mulkaisun tähän tuntemattomaan ja nuoreen latinopoikaan. Heidän kasvoiltaan pystyi selvästi lukemaan vääryyden, mitä tyttö oli joutunut kokemaan. Jos kerran tyttö ei sopinut pojalle, niin lähettäisi tämän pois, ei sentään töniä tarvitsisi! Mustelmat eivät olisi kiva juttu, eikä Abby niitä kovin mielellään itsekään tahtonut.

Vaikka hän kuinka oli koittanut työntää tytön rauhallisesti kauemmas itsestään, tuo lennähti lattialle parkaisten samalla kovaäänisesti. Lucas suorastaan aisti, kun koko klubi tuntui hiljenevän ja kaikkien katseet tuntuivat kääntyvän häneen. Silmät levisivät aavistuksen järkytyksestä ja yllätyksestä, ei hän ollut mitään tällaista odottanut.

Eikö hänen päänsä kestänyt edes kolmea kulausta olutta, kun hän ei hallinnut voiman käyttöään? Ei se voinut olla mahdollista, ei hänellä nyt helvetti sentään niin paska viinapää voinut olla.
Vai oliko tuo pinkkihiuksinen paperista tehty, kun se tuommoisesta tipahti?

Sisäisesti Lucas hakkasi ja sätti itseään säestäen niitä suurella liudalla kirosanoja.
Ulkoisesti tuo näytti lähinnä siltä, että saisi minä hetkenä sydänkohtauksen ja kuolisi pois. Nyt tuo nimittäin tunsi kaikkien halveksuvat katseet itsessään, ja ennen kaikkea tuon lattialla olevan tytön, joka oli parkaissut tipahtaessaan ja näytti nyt siltä, että johonkin sattui.

Nuorukaisen suusta tipahteli liuta espanjan kielisiä kirosanoja, kun tuo nousi penkiltään ja kyykistyi tytön viereen.
"Perdón", aloitettiin hiljaisella äänensävyllä, "sori, sori, en mä tarkottanu sua satuttaa", jatkettiin ruskeiden silmien tuijottaessa toista lähietäisyydeltä huolestuneina, sisäisen tunnekuohun kuitenkaan kuvastumatta täydellisesti tuon silmistä, sillä sisimmässään tuota myös pelotti tytön puolesta, mitä jos tuolle oli oikeasti sattunut? Ja hävetti, totta kai.

Mutta se oli jäänyt hieman taka-alalle, latinopoika vain tuijotti pinkkihiuksista ja toivoi tuon tekevän jotain. Vaikka sitten läimäisevän häntä, ihan miten vaan. Kunhan tuo vain näyttäisi jotakin elonmerkkiä, eihän tuommoiseen nyt sentään kuolla voinut, ja Lucas ottaisi jalat alleen ja poistuisi takavasemmalle. Ja nopeasti.

Hän oli sekunti sekunnilta varmempi, että tämän reissun jälkeen hän tulisi tarvitsemaan kriisiapua ja traumaterapeuttia. Ja että hän kuristaisi Calebin ja muut, jos ne saatanan kusipäät eivät olisi raahanneet häntä tänne, tuo neitokainen ei olisi hyökännyt hänen kimppuunsa ja hän ei olisi tönäissyt toista lattialle ja hän ei nyt kyykkisi lattian rajassa kuin mikäkin typerys odottamassa, että toinen alkaisi raivota hänelle. Ihan miten vaan, kunhan hän vain pääsisi pois tästä tilanteesta.

Abigail mulkoili latinopoikaa paheksuvasti, oli siinäkin mies tosiaan! Kuinka se kehtasi, Abby kun oli avosylin tullut toivottamaan toisen tervetulleeksi ja tässä oli kiitos.
Kissatyttö siirsi laiskasti katseensa poikaan, joka oli tullut sohvalta hänen viereensä ja pahoitteli tapahtunutta. Abbyn silmäilessä toista poika todellakin vaikutti niin uunolta kuin ensikertalainen strippiklubilla voisi olla. Voi parkaa, nyt se oli ihan paniikissa.

"Mitäs tuosta", pinkkipää nurisi kiukkuisena noustessaan ylös viileästä maasta ja pyyhki paljaalta iholta suurimmat likaläntit pois. Hän ei enää ollut kovin innostunut tämän pojan piirittämisestä kuin pari sekuntia sitten. Ajatukset palautuivat kuitenkin yllättävän nopeasti alkuperäisiin, kun kissatyttö pani merkille erään vanhan ja rotevan puoleisen miehen askeltavan lähemmäs heitä. Abby oli keksinyt suunnitelman, joka saattoi olla hitusen ilkeä, mutta mahdollisesti toimiva. Jos toinen nyt olisi tuo prinssi uljas valkealla ratsullaan.

"Jos typy ei kiinnosta, niin anna se sitten mulle", mies röhisi, jolloin Abigail kääntyi tuntemattoman latinopojan puoleen silmät anovina ja tarttui varovaisesti tämän käsistä tuoden kasvojaan lähemmäs pojan kasvoja.
"Ethän sä voi antaa ton viedä mua..?" kysyttiin kuistaten aralla, pehmeällä äänellä toisen korvaan ja Abby veti kasvojaan kauemmas, jotta toinen voisi nähdä anovan kiillon hänen silmissään.
Oli Abby melko taidokas esiintyjä.

Nuorukaisen huulilta karkasi hiljainen, kuulumaton helpotuksen huokaus, kun tyttö vain tokaisi, että mitäs tuosta. Parempi sekin, kuin se, että tyttö olisi alkanut vaikka... itkeä? Raivoaminenkaan ei olisi ollut kovin mukavaa, silloinhan kaikkien huomiot vasta olisivatkin kääntyneet häneen.

Lucas oli lähes tulkoon sata prosenttisen varma, että jossakin vaiheessa hänen poskensa olivat helottaneet punaisina, mutta hän toivoi todella, että se kohtaus oli jo hypätty yli tästä elokuvasta. Ruskeat silmät loivat vielä muutaman huolestuneen katseen pinkkihiukseen, kunnes jätkä oli valmis kaikkoamaan paikalta.

Mutta sitten katse kiinnittyi vanhemman puoleiseen mieheen, joka nyt lähestyi heitä. Lucas oli jo suoristautunut täyteen pituuteensa, ja katseli nyt hämmentyneenä tuota kohti lyllertävää, hyvää vauhtia harmaantuvaa miestä, joka näytti… No, sammakolta. Ja kuulosti sialta. Kun hän kuuli toisen sanat, tuntui taas oksennus nousevan kurkkuun, ja Lucas oli varma, että hän laattaisi kohta klubin lattialle. Häntä yökötti koko touhu, kaikki olisi vielä ihan sulateltavissa olevaa, jos naiset myisivät itseään vaikka itsensä ikäisille...
Mutta Lucas ei saanut hahmoteltua ajatuksissaan sitä, että noin kahdeksantoista kesäinen tyttö antoi jonkun nelikymppisen limaisen ukon panna itseään. Pelkkä ajattelu sai hänet voimaan pahoin, ja nyt kun sitä joutui käytännössä todistamaan...

Ruskeat silmät katsoivat hetken sammakkomiestä, kääntyivät sitten pinkkihiuksiseen kissanaiseen, joka nyt piti hänen käsiään ja sanoi, että eihän hän voisi antaa miehen viedä tyttöä. Otsa kurtistui, hyvä pointti. Ehkä olisi sama raahata tyttö jonnekin… jonnekin ja kadota sitten paikalta, kun luovuttaa tuolle limakasalle.
"Meillä oli... conflicto, mutta ne on nyt selvitetty", pukahdettiin karhealla äänensävyllä Lucaksen tuijottaessa miestä varmasti, toivoen, että tuo kaikkoaisi nyt vain paikalta. Ja että ihmiset keskittäisivät huomionsa jonnekin muualle, kuin häneen. Tai kissanaiseen, tai sammakkomieheen, miten vain, koska nuo molemmat olivat liian lähellä häntä.

Kuten arvata saattoi, Abbyn suunnitelman ensimmäinen osa oli onnistunut. Latinopojassa oli pelastavan ritarin rippeitä, joita tyttö todellakin aikoi vielä illan mittaan käyttää hyväkseen.
Vanhempi mies katsoi heitä kuitenkin epäilevästi ja Abby kurtisti ihmettelevästi kulmiaan, missä se pojan käsi viipyi, joka kietoutuisi hänen ympärilleen ja vetäisi lähemmäs, jotta tuo sammakolta näyttävä mies tajuaisi, että Pink Kitty oli jo varattuna

Nopeasti pinkkipää korjasi tilanteen ja vetäisi latinopojan käden ympärilleen.
"Esileikkiä", tyttö kehräsi miehen kysyvälle katseelle vastaukseksi, painautui poikaa vasten ja antoi käsiensä kietoutua tämän ympärille. Sitten pinkkipää mitään varoittamatta työnsi toisen takaisin sohvalle istumaan, istuutui itse hajareisin toisen syliin ja painoi huulensa hyvin ahnaasti ja intohimoisesti toisen huulille. Mies, joka edelleen seisoi heidän takanaan, selvästi meni hämilleen, kun hänen edessään oli muhinoivia nuoria, joten nopeasti mies paineli pois paikalta siinä toivossa, että klubilta löytyisi muitakin kauniita naisia.

Abby oli varmaan suudellut toista jo useiden minuuttien ajan ja hän oli pitänyt siitä huolen, että latinopoika ei pääsisi pois hänen otteestaan. Hän toivoi toisen pelkäävän tytön pudottamista uudelleen, jotta tyttö voisi istua pidempääkin toisen sylissä. Viimein hän irrotti huulensa toisen huulilta, mutta jätti kasvonsa häiritsevästi toisen kasvojen lähelle. Jos toisen tekisi mieli suudella häntä.
"Prinssini", tyttö kuiskasi viekottelevasti toisen korvaan, naurahti samenttisesti ja siveli toisen kasvoja sormellaan huumaavan hitaasti.

Eipä Lucas siinä paljoa kerinnyt reagoida, kun kissanainen oli kietonut pojan käden itsensä ympärille, kehräsi kainalossa kuin... no, kissa. Kädet, jotka kietoutuivat nuorukaisen vartalon ympärille, tuntuivat jotenkin hyvin ahdistavilta, kun takkikin tuntui niin kuumalta, että jos hän ei kohta oksentaisi, ainakin hän pyörtyisi hapen puutteesta. Tai nestehukkaan... Vaihtoehtoja kun oli lukemattomia.

Mutta jotta hän pääsisi tilanteesta vain nopeasti pois, poika yritti näyttää rennolta ja siltä, että nautti olostaan. Kauaa hän ei kuitenkaan rentoa ehtinyt leikkiä, kun löysi itsensä uudemman kerran istumasta sohvalta. Tyttö sylistään. Ja tällä kertaa myös tuon huulet omilta huuliltaan.

Lucas ei vastannut suudelmaan, mutta ei tällä kertaa työntänyt toista poiskaan. Hänhän oli jo kerran tipauttanut toisen lattialle, ei olisi mikään ihme, jos tuo tipahtaisi uudemmankin kerran. Niinpä latinopoika vain istui sohvalla jäätyneenä paikalleen, silmät suljettuina ja odotti, että tuo sylissä istuva tyttö jättäisi hänen huulensa rauhaan.
Ainakin sammakkomies kaikkosi paikalta, varjo nimittäin väistyi toisen silmän tieltä. Ja hulina alkoi käydä uudemman kerran ympärillä, kaikkien huomiot olivat nyt kääntyneet toisaalle, kun kaikki dramatiikka näytti olevan ohi. Ja Lucas oli siitä osittain kiitollinen, vaikka olisi mieluusti kaikonnut paikalta sen sijaan, että jäi jumiin tuon tytön alle.

Ruskeat silmät tuijottivat osittain hämmentyneinä tyttöä. Kädet lepäsivät kylkien vieressä kykenemättä liikkumaan, mitä tässä nyt enää uskaltaisi tehdä? Kohta varmaan liikuttaisi varvastaan ja tyttö kuolisi...

"Tuota.." aloitettiin hiljaisella äänensävyllä sanojen muuttuessa varmemmaksi seuraavien sanojen myötä, "mitä jos sä nyt vaan... siirtyisit siitä mun sylistä ja päästäisit mut ettimään kaverit."
Lucas todella toivoi, että tyttö – tai ainakin tuo piti pinkkihiuksista enemmän tyttönä kuin naisena, vaikutti ehkä hänen ikäiseltään, korkeintaan vuoden pari vanhemmalta – tajuaisi, ettei hän halunnut... mitään, ja päästäisi hänet lähtemään. Nyt se vaikutti kuitenkin epätodennäköiseltä, tuo oli kuin liimautunut kiinni hänen syliinsä.
"Comprimir..." puhahdettiin Lucaksen taivuttaessa päätään sen verran taaksepäin, kuin vain kykeni. Pinkkihiuksinen oli ahdistavan lähellä.

Tytön mustat huulet murtistuivat pettymyksestä, kun tuntematon poika toivoi hänen siirtyvän pois päältään. Tietenkin tämä ilme oli vain osa Abbyn esitystä, mutta näyttelemistähän miehet tulivat tänne katsomaan. He halusivat saada omat tarpeensa tyydytetyiksi.
"Miksi?" kissa kysyi ja kallisti päätään kysyvästi kädet yhä pojan ympärillä omistavasti.
"Etkö sä pidä pinkeistä hiuksista? Millasista hiuksista sä pidät, mä voin toki aina vaihtaa", Abby ehdotti hurmaavin hymyin ja sipaisi toisen tummia hiuksia pois pojan kasvojen edestä.

Pojan sylissä oli mukava istua, sillä oli mukavaa tuntea jotain lämpöistä paljasta ihoa vasten. Abby antoi poskensa kiehnätä toisen poskea vasten, kun alkoi hivuttaa käsiään toisen niskan takaa pojan rintakehälle, mutta nopeasti kädet olivatkin jo löytäneet tiensä pojan housujen haarovälin. Kädet laskeutuivat pojan miehisyyden päälle, joka oli yhä housujen suojissa ja tyttö silitteli parilla sormellaan kankaan päältä sitä.
"Eikö sua yhtään haluta?" tyttö kysyi ujoilematta ja lipaisi huulillaan toisen huulia.
"Mä voisin antaa tän kerran ilmakseks.." Abby esitti kuin parhaimman tarjouksen ikinä ja nyt huulille kohosi hyvin viekas ja tyytyväinen hymy.

Lucas käänsi kasvonsa takaisin tyttöä kohden, tuijottaen toista toinen kulma koholla, muistaen sitten, että varmastikaan usein tämän alan ihmiset eivät tavanneet vastaan hangoittelevia tapauksia. Ruskeat silmät tuijottivat sylissä istuvaa tapausta yrittäen saada jotakin kuvaa kasvonpiirteistä mustan naamarin takaa, luonnollisesti saamatta oikeastaan muuta selvää, kuin että neitokaisella oli epätavallisen vihreät silmät.

Tytön pehmeällä äänellä esitetyt kysymykset tuntuivat uskomattomilta. Suurinko huolen aihe tässä oli se, ettei hän pitänyt pinkeistä hiuksista?
"Okei joo, ehkei välttämättä mun lempi hiustenväri", tokaistiin Lucaksen nyt tuijottaessa tytön silmiä siirtämättä katsetta minnekään. Pitäisi varmaan vaihtaa taktiikkaa, kun pyytely ei kerta tehonnut.
"Luonnollisuus on enemmän mun mieleen", Lucas mutisi sitten, lähinnä itsekseen. Tottahan se oli, hän ei liiemmin välittänyt keinotekoisen näköisistä tytöistä.
"Ja toisekseen, mua ahistaa toi sun naamari", jatkettiin kuuluvammalla äänellä jätkän tarttuessa naamarin reunaan, nostaessa sitä hitaasti ylemmäs. Se oli totta, hän ei pitänyt ollenkaan siitä, ettei nähnyt henkilön kasvoja, jonka kanssa puhui. Ja joka toisekseen istui hänen sylissään, hyvin vähissä pukeissa, ja kyllä, ahdistavan lähellä.

Kun tytön käsi valui alemmas, aina housujen etumukselle asti, Lucas tarttui tytön käteen ja siirsi sitä kauemmas.
"Yritä nyt ymmärtää, että mä en osta seksiä. Enkä ota ilmaseksikaan tällasessa tilanteessa", murahdettiin nyt jo kärsimättömämpään sävyyn.

Vai oli luonnollisuus enemmän tämän pojan makuun. Selvä, eipähän hiusten oikean värin paljastaminen tyttöä luultavasti paljastaisi.
Yhdellä liikkeellä pinkki peruukki oli poistunut ja tilalle oli ilmestynyt vaalea pehko, jota tyttö oikoi hetkisen käsillään. Hänen hiuksensa olivat paljon pidemmät kuin mitä peruukki oli ollut, hiukset ylettyivät rintamuksille ja olivat yllättävän paksut. Joku ehkä kysyisi, miten ihmeessä Abby oli saanut ängettyä hiuksensa peruukin alle, mutta kaikki oli mahdollista.
"Parempi?" vaaleaverikkö ehti kysyä, kun tajusi, mitä latinopoika oli tekemässä. Abby säpsähti toisen sylissä ja horjahti nyt omasta viastaan lattialle nurin. Taas ihmiset olivat siirtäneet katseensa tähän nuoreen pariin, joilla näytti koko ajan olevan meneillään on off -suhde.

Abby kirosi hiljaa, kun hän asetteli naamiotaan paremmin silmiensä eteen.
"Mikä helvetti sua vaivaa", tyttö sihahti loukkaantuneena noustessaan seisomaan ylös maasta.
"Ootko sä joku helvetin kaappihomo, kun mä en kelpaa?" Abby kysyi närkästyneenä ja oikoi mustia stringejään paremmin paikoilleen. Vaaleaverikkö pudisteli epäuskoisena päätään. Tämä oli juuri muuttunut yhdeksi huonoimmaksi illaksi ikinä. Kun Abby ei saisi haluamaltaan uhriltaan seksiä, vaikka oli tarjonnut sitä ilmaiseksikin!
Naamiotaan hän ei riisuisi, ei missään nimessä. Latinopoika saattoi olla Astonista, eikä Abby ollut kovin mielellään 'mainettaan' tuhrimassa.
"Vittu, mä en tosiaankaan tajua su-"
"Kitty!" huudahdettiin aivan läheltä ja Abby säpsähti. Jo pelkän miehen ääni sai hänet muistamaan klubin säännöt, joissa nimenomaan oli kielletty asiakkaan haukkuminen ja liiallinen kiroilu.
"Onko täällä ongelmia, Kitty? Herra?" tukeva mies oli saapunut heidän luokseen ja näytti hyvin uhmakkaalta mustassa asussaan. Abby ei sanonut mitään, vilkaisi odottavasti latinipojan suuntaan.

Lucas ehti katsoa tytön vaaleita, pitkiä hiuksia hetken ja pohtia mielessään, miten helvetissä neitokainen oli saanut ahdettua ne tuon pinkin peruukin alle, mutta melkein samoin tein tyttö oli taas tipahtanut. Hiljalleen jätkästä todella alkoi tuntua siltä, että jos hän liikuttaisi sormenpäätäkään, blondiksi paljastunut neitokainen löytäisi itsensä lattialta.
Ja he olivat toistamiseen ikään kuin valokeilassa, kaikki tuntuivat tuijottavan. Lucas olisi tahtonut todella vajota maan alle, elleivät ajatukset olisi sillä hetkellä kohdistuneet jonnekin muualle.

Tällä hetkellä ne olivat kiinnittyneet lattialta ylös kömpivään tyttöön, joka väitti nyt häntä homoksi ja näytti auttamattoman kiukkuiselta ja närkästyneeltä.
"En mä mikään ho-" ehdittiin aloittaa, kun mustaan pukuun sonnustautuneen miehen kantava ääni tuntui täyttävän koko tilan.
Kitty? Lucas kohotti kulmiaan, no se selitti ainakin kissa-asun.
Ruskeat silmät kääntyivät tuijottamaan pukumiestä ja jätkän mielessä kävi, kuinka hän olikin onnistunut saattamaan itsensä tällaiseen tilanteeseen.

Poika vilkaisi jaloilleen noussutta tyttöä, sitten miestä, ennen kuin kohottautui jaloilleen ja mietti, olisiko nyt sopiva tilaisuus vain kadota paikalta. Mutta koska hän nyt oli tällaiseen liemeen joutunut, hänen varmaan pitäisi soutaa sieltä myös pois, eikä vain upota pinnana alle…
"No problema", Lucas vastasi sovittaen kasvoilleen toivottavasti sopivan ylimielisen ilmeen.
"Taisin vain olla liian... ávido", murahdettiin sitten hiljaisemmalla äänellä ja Lucas muistutti itselleen, että jos tämä menisi läpi, hänen pitäisi hankkiutua teatteriesitysten pariin. Mieleen pulpahti myös ajatus siitä, etteivät läsnäolijat varmaan ymmärtäneet, kun hän mielentilastaan johtuen puhui joka kolmannen sanan espanjaksi… No, ei ollut hänen ongelmansa, hankkikoot vaikka sanakirjan.

Abby puri huultaan hermostuneena, se olisi tästä pojasta nyt kiinni, ottaisiko johtaja hänet puhutteluun. Puhutteluun hän ei mielellään haluaisi. Ei siinä saarnaamisessa mitään vikaa ollut, mutta se, mitä saarnan jälkeen tapahtui, ei oikein kuulostanut hyvältä korville.
Kylmät väreet kulkivat tytön selkärankaa pitkin, kun hän ajatteli viime kertaa. Johtajan läskit ja se hyvin häiritsevä huohotus... Hyi helvetti.

Abigail meni hetkeksi hämilleen, kun tuo latinopoika kivenkovaan väitti, että ei ollut mitään ongelmaa. Vaaleaverikkö pyöräytti silmiään, mutta johtaja nosti sormensa nyt Abbyn eteen varoittavasti.
"Älä enää kiroile, tarkkailen sinua", johtaja herisytti sormeaan ja kääntyessään poikaan päin rokkari näytti ilkeästi miehelle kieltä. Mikäkin määräilijä saatana.
"Olen hyvin pahoillani Kittyn huonosta käyttäytymisestä, hyvä herra. Saatte tänään ilmaisen palvelun kaikkine herkkuineen", johtaja puhui hyvin houkuttelevasti ja poistui nuorten luota hienotunteisesti hymyillen.

Safiirinvihreät silmät kääntyivät katselemaan poikaa uteliaana. Mitähän toinen tähän nyt sanoisi, kun kerta ilmaisen palvelun saisi.
"No..." Abby aloitti ja heilautti vaaleat hiukset selälleen taikoen huulilleen viettelevän hymyn.
"Haluaisiko herra jotain juotavaa?" vaaleaverikkö kysyi pehmeällä äänellä ja piti tarkoituksella pientä välieroa poikaan.

Ruskeat silmät tuijottivat pukumiestä äimistyneinä. Mikä tässä nyt mätti, hän ei edes halunnut alun perinkään tulla tänne, ja nyt hänelle tungettiin ilmaisia... palveluja... kaikkine herkkuineen?
Lucas rypisti kulmiaan ja yritti rentoutua. Hän sai tällaisesta... hyvin stressaavasta tilanteesta päänsärkyä, ja migreenikohtaus tästä nyt vielä olisi puuttunutkin. Luojan kiitos hän ei ollut ainakaan koskaan ennen saanut sitä minkäänlaisista valoista.

Nuorukainen vilkaisi blondia, käänsi sitten mitään sanomatta katseensa muualle ja yritti kalastella väkijoukosta kavereitaan. Caleb bongattiin, eikä toinen näyttänyt siltä, että olisi hetkeen lähdössä minnekään… Niin innokkaalta tuo näytti, kun joku punapää pyöritti takapuoltaan tuon sylissä.
Max näytti viihtyvän vähintäänkin yhtä hyvin, yritti ilmeisesti tukehduttaa jotakin tyttöä kielellään... Voi jestas.
Lucas pyöräytti silmiään, kääntyi sitten takaisin tämän... Kittyn puoleen, työntäen tuota kevyesti alaselästä eteenpäin kohti baaritiskiä.
"Jos mä nyt saisin juoda sen mun kaljan loppuun", latinopoika mutisi lähinnä itsekseen. Blondin hän raahasi mukaansa lähinnä sen takia, ettei halunnut käydä tätä taistelua uudemman kerran, jos kaikki muut tytöt olivat yhtä kärkkäitä raahaamaan hänet jonnekin komeroon...

Lucas hypähti vapaalle baarijakkaralle, viittoili neitokaista istumaan viereiselle. Tuo tilasi uuden tuopin ja alkoi tällä kertaa hieman kireämmällä tahdilla kaataa sitä kurkkuunsa. Ehkä pienessä hiprakassa hän sulattaisi tämän paremmin.
"... Miten sä tänne päädyit?" kysyttiin sitten Lucaksen kuitenkaan kääntämättä katsetta toiseen. Häntä oikeasti kiinnosti, sillä hän ei voinut käsittää, että joku olisi vapaaehtoisesti tällaiseen ryhtynyt. Ehkä sekin oli mahdollista, mutta ei Lucaksen mielestä.

Latinopoika alkoi työntää Abbya kohti baaritiskiä, jolloin vaaleaverikkö pöyräytti silmiään. Äskenhän poika oli aivan ilomielin lähdössä pois, nyt näköjään alkoholi alkoi maistua. Ota nyt miehistä selvää.
Rokkari istuutui baarijakkaralle Lucaksen vierelle ja viittoili baarimikkoa luokseen. Hän tilasi Lucakselle neljä drinkkiä, jotka olivat pojalle nyt aivan ilmaisia. Toinen saisi aivan vapaasti kumota juomia kurkkuunsa, ehkä viidennen juoman jälkeen latinopoika olisi halukkaammalla tuulella.

"Mut bongattiin kadulta, niin mikäs siinä", Abby kertoi suoraan kiertelemättä ja hörppäsi omasta juomastaan, jonka oli itselleen tilannut.
"Oli mukava tulla huomatuksi", tyttö sanoi kevyesti, silmäili poikaa safiirinvihreillä silmillään ja siirsi pojan tumman hiussortuvan pois kasvoilta.
Abby ei sanonut, että oli ryhtynyt tähän työhön vain rahan vuoksi. Se olisi huonoa mainontaa hänelle sekä klubille.
Tyttö nojautui lähemmäs poikaa ja hymyili kissamaisesti.
"Ja ilomielin mä autan sunlaisia nuorukaisia tyydyttämään tukahdetut tarpeensa", vaaleaverikkö kuiskasi, naurahti heleästi ja vetäytyi taaemmas pojasta. Ties vaikka poika taas säikähtäisi hänen tekemisiään, mistäs sitä koskaan tietäisi. Abby tykkäsi kiusata latinopojan kaltaisia ujoja ja viattomia poikia, se oli aina yhtä hauskaa.

"Miten sä tänne päädyit", Abby painotti sanaa 'sä' ja kohotti toista kulmaansa, vaikka sitä ei juuri huomannut maskin takaa. Jos kerran viehättävät naiset eivät kiinnostaneet, oli tämän latinopojalle väärä paikka.

Latinopoika pyöritteli alta aikayksikön tyhjennettyä tuoppia käsissään, ennen kuin kääntyi neitokaisen tilaamien drinkkien puoleen, alkaen hörppiä niitä yksi kerrallaan alas kurkustaan. Tuo ei jaksanut sen kummemmin kiinnittää huomiota siihen, että blondi siirteli hänen hiuksiaan miten mieli ja tuli takaisin niin lähelle, että jos Lucas olisi enemmän huomiota kiinnittänyt, tuo olisi todennäköisesti tipahtanut penkiltään.

Ruskeat silmät olivat nyt kuitenkin jämähtäneet tuijottamaan baaritiskiä, tuon kuunnellessa kuitenkin tarkkaavaisesti tytön sanoja. Bongattiin kadulta, ja ihan mielellään mukaan lähti? Varmaan joo, Lucaskin uskoisi sitten kun näkisi. Rahanhan takia nämä tätä tekivät, eihän tässä muusta ollutkaan kyse. Rahasta, rahasta ja rahasta, mutta jätkä ei kuitenkaan puhua pukahtanut asiasta ääneen. Itse asiassa hänelle alkoi olla aivan yksi lysti, miksi nämä neitokaiset uhrasivat itsensä joidenkin limaisten, keski-ikäisten, puutteessa olevien miesten pantavaksi, siinäpähän tekisivät mitä haluaisivat. Lucas pitäisi tästä lähtien nokkansa poissa muiden asioista ja keskittyisi omaan elämäänsä, hän pääsisi paljon helpommalla.

Lyhyt huokaus karkasi pojan huulilta tuon pyöritellessä päätään, ennen kuin toinen drinkki kumottiin kurkusta alas. Jostakin syystä Lucaksesta tuntui vähän siltä, että mikäli hän olisi puutteessa, hän ei tulisi ajatelleeksi ensimmäisenä strippiklubia. Hän piti sitä epätoivoisena ja säälittävänä, että mentiin maksamaan seksistä jollekin klubille.
"Kaverit raahas mukana", vastattiin toisen kysymykseen pään nyökäyttäessä siihen suuntaan, jossa Caleb parhaillaan otti kaiken irti sylissään istuvasta naisesta. Tai ainakin äsken se vielä oli ollut pelkkää istumista, nyt se saattoi olla jo jotain ihan muuta...

Kaverit raahasi mukaan. Niin, olisihan Abbyn pitänyt arvata.
"Totta kai", Abby sanoi hiljaisen naurunsa seasta ja käänsi katseensa sinne, minne latinopoika viitoi. Ahaa, Candy oli vauhdissa. Ei tuo nyt kovin pahalta näyttänyt, Candy vain härnäsi ja saattoi käyttää käsiään kiusatakseen poikaparkaa enemmän. Klubilla oli kiellettyä harrastaa seksuaalista kanssakäymistä, eiväthän stripparitytöt nyt mitään prostituoituja olleet! ... Paitsi, että suurimmalla osalla klubin tytöistä oli tämän lisäksi sivutyönä juuri sellainen työ, mikä luokitteli heidät prostituoiduiksi. Äh, ihan sama. Seksi oli nyt niin yliarvostettua. Miksi se ei muka käynyt tavallisesta työstä?
Voi kunpa Abbynkin uhri olisi samanlaisella tuulella kuin pojan kaveri.

Abby napsautti sormiaan ja tilasi Lucakselle lisää juotavaa. Ihan vain kaiken varalta.
"Enkö mä miellytä sua yhtään?" kysyttiin arasti, vaikka oikeasti Abby vain teeskenteli murheellista.
"Sun kaveris viihtyy noin hyvin ja sä et?" vaaleaverikkö uteli ja katseli toista maskin takaa tarkasti.
"Kerro ees sun nimes.." tyttö aneli pehmeällä ja huumaavalla äänellä laskiessaan kätensä toisen reidelle.

Lucas imi itseensä drinkkejä sitä mukaa, kun niitä eteen tuotiin. Jos hän kerta sai täällä koko illan ilmaiset juomat, oli sitten sama myös juoda: ei ainakaan tarvitsisi enää vaivautua baariin, jossa kuitenkin joutuisi joka ikisestä juomasta maksamaan pitkän pennin.
Ja mitä tuli Calebiin, tuo näytti ainakin viihtyvän ihan hyvin, joten tuskin tuolla mikään kiire pois olisi. Voisi sitten raahata hänet mennessään, kunhan kyllästyisi ja lähtisi.
... Siinä voisi mennäkin sitten muutama hetki.

Toisen alkaessa kysellä Lucas pyöritteli päätään pienellä liikkeellä edes takaisin, kääntyi sitten baarijakkarallaan niin, että pystyi katselemaan vieressään istuvaa blondia ilman, että niskat olivat katkeamisuhan alla. Toinen kyynärpää nojasi baaritiskiin, toista kättä täytti lasi, jota tyhjennettiin tasaisin väliajoin.
"Ei oo kyse siitä", mutistiin vastaukseksi neitokaisen ensimmäiseen toteamukseen. Olihan toinen ihan sievä, mitä nyt tuon mustan maskin takaa sai selvää.
"Ja Caleb... Caleb on Caleb..." jatkettiin Lucaksen pyöritellessä silmiään. Kaikenlainen naisten kanssa vehtaus, olivat he sitten vapaita tai varattuja, kuului olennaisesti Calebin luonteeseen. Toisinaan Lucas mietti, minkä takia he ylipäätään olivat kavereita, kun yhteistä heiltä ei juurikaan löytynyt...
"Ja nimi on Lucas." Viimeiset sanat puuskahdettiin ennen kuin jätkä kumosi drinkin lopun kurkustaan alas.

"Vastavuoroisuuden vuoksi kysyisin sun nimeä", tokaistiin hetken hiljaisuuden jälkeen ruskeiden silmien tutkaillessa blondia kiinteästi.
"Onko sun oikeesti pakko pitää tota maskia?" tivattiin lähes tulkoon heti perään edellisen puheenvuoron jälkeen. Kyllä vaan, se olisi kaikista suurin ja häiritsevin tekijä koko hommassa. Kuinka voisi olla kenenkään kanssa, jonka kasvoja ei näe?

Mistähän tässä sitten oli kyse, sen kun tosiaan tietäisi.
Ainakin toinen kertoi nimensä. Se oli nyt jo melkoista edistystä, eikö? Ja toinen kumosi drinkkejä siihen malliin, että Abbya alkoi ihan hymyilyttää. Alta aikayksikön toinen olisi jo sellaisessa hiprakassa, että suostuttelu intiimimpiin juttuihin onnistuisi varmasti helposti.

"Sä voit kutsua mua ihan mikskä haluat", Abby sanoi iloisella äänellä ja suoristi Lucas nimisen pojan paitaa.
"Sä et kyllä tosiaankaan tiedä tällaisen klubin säännöistä sitten mitään", vaaleaverikkö mutisi ja huokaisi raskaasti.
"Ensinnäkin, me ei paljasteta meijän oikeita identiteettejämme. Hei haloo, mehän saatais perään jotku helvetin ahdistelijat. Ja toiseks, jos ottaisin tän maskin pois, nii mitä jos mä paljastuisinkin sun siskoks? Oisko sen jälkee kiva vehdata mun kanssa", Abby kertoi syynsä siihen, miksi ei kertonut oikeaa nimeä tai miksi ei riisunut maskiaan.

"Ootko sä Aston Highsta?" tyttö kysyi vaihtaen aihetta ja risti samalla jalkansa. Jos toinen olisi Astonista, Abbylla olisi vielä parempi syy pitää maskia kasvojensa edellä.

Nuorukainen kohotti toista kulmaansa neitokaisen päästäessä raskaan huokauksen. Johan hän oli sanonut, että tämä oli ensimmäinen ja varmasti viimeinen kerta jollakin strippiklubilla, mistä helvetistä hän voisi mistään säännöistä tietää paskaakaan? Ei mistään. Mutta ei tainnut tuo blondi tulla ajatelleeksi sitä asiaa.

"Ai miksi haluan?" toistettiin toisen sanat. Ei nimeä, ei kasvoja. Ei sitten hyvällä, eikä kyllä sen puoleen pahallakaan…
"Miten vaan Mrs. Nameless", tokaistiin sitten Lucaksen keskittyessä mutisemaan itsekseen jotakin siitä, että kun ei edes nimeä voinut kertoa ja muuta samankaltaista paskaa, jota ei tosiasiassa blondin korville oltu tarkoitettu – tuskinpa se sinne asti kantoikaan, mutta joka tapauksessa – epähuomioissaan jätkä vain ääneen hölötti.
Drinkit alkoivat nousta päähän ja olo tuntui rennommalta. Tai ainakin niin paljon rennommalta, kuin se tällaisessa paikassa vain saattoi olla, ottaen huomioon, ettei Lucas järin hyvin täällä viihtynyt.

Lucas tuijotti hetken epäuskoisena neitokaista, purskahti sitten hetkeksi matalaan nauruun. Jaa, vai että paljastuisi siskoksi? Varmaan joo, ehkä sitten, kun kuu tippuisi taivaalta ja hukkuisi Antlantin valtamereen.
"Pah, mulla on tasan yks sisko, ja se ei tällaseen… paikkaan tulis", tuhahdettiin nuorukaisen pudistellessa jälleen päätään.
"Okei, jos mennään jonnekin muualle niin otatko sitten sen maskin pois?" ehdotettiin sitten Lucaksen samalla hymyillessä typerästi.

Tytön udellessa oliko hän Astonista, Lucas kohautti olkapäitään.
"Mitä sä sillä tiedolla muka tekisit", sanottiin sormien naputtaessa pari kertaa baaritiskin pintaa, "ethän sä itekkään mitään kerro, miksi mun pitäis?"

"Mrs. Nameless? Kuinka omaperäistä", Abby mutisi tylsistyneenä ja napsutteli kynsillään baaritiskin pintaa. Mitä ihmettä hän tuon pojan kanssa oikein teki, ei toisesta tuntunut saavan mitään irti! Ja Abby kun olisi niin tahtonut leikkiä, mutta ei. Kaikista maailman miehistä hän oli onnistunut bongamaan uhrikseen tämän Lucas nimisen nuorukaisen, josta ei sitten ollut mitään hupia.
Kohtalonivaa.

Abby pudisteli yhä päättäväisesti päätään latinopojalle. Tämä oli kyllä niin toivoton tapaus. Okei, Abbylla oli suunnitelma ja se sai luvan toimia.
"Myöhemmin mä voin ottaa pois vaikka kaiken, jos tahdot.." vaaleaverikkö kuiskaili vihjailevasti ja loihti huulilleen mairean hymyn.
Lucas olisi luultavasti tunnin kuluttua sellaisessa kunnossa, että seuraavana aamuna ei muistaisi illasta yhtikäs mitään. Ja jos muistaisi, aikoisi Abby sujauttaa toisen juomaan hieman tyrmäystippoja. Sittenpähän toinen ei ainakaan muistaisi hänen kasvojaan. Hieno suunnitelma, täytyi olla ylpeä itsestään.

"Kysyinpähän vaan", kohautettiin kevyesti olkia ja Abby hörppäsi hitusen omasta juomastaan virvoketta.
"Yleensä sun ikäset nuorukaiset tulee sieltä päin", vaaleaverikkö selitti kuin ohimennen ja hymyili viekottelevasti.
"Juo nyt vaan noita sun ilmaisdrinkkejä", Abby kehotti viattomasti juodessaan omaa juomaansa pillistä.