I'm so 3008, you so 2000 and late

Lucas kohautti olkapäitään toisen sanoille, ehkei hänellä sitten ollut mielikuvitusta, mutta eipä ajatus muutenkaan mitenkään järin nopeasti liikkunut, puhumattakaan siitä, että piti muka keksiä jotakin persoonallista ja erikoista, eh. Jos toinen sanoi, että hän voi kutsua tuota miksi vain, saisi tuo nyt sitten olla luvan vaikka Nameless, tähän hätään ei parempaakaan juuri keksitty. Siinäpähän valittakoon rauhassa, jos oli jotakin valitettavaa.

Kulmia kohotettiin toisen epäilyttävän vihjaileville sanoille, pitäisiköhän noista huolestua? Ainakin Lucas harkitsi asiaa vakavasti, mutta jätti sikseen. Hän vain joisi, keräisi kamansa, ja lähtisi, ja siinä se. Jääköön Caleb sitten vaikka tänne asumaan, totta puhuen asia ei enää jaksanut järin suuresti Lucasta kiinnostaa. Baaritiskille ilmestyi tasaiseen tahtiin drinkkejä, samaan tahtiin Lucas niitä kaatoi kurkustaan alas, jättäen juomisen sitten hetkeksi, kun keskittyi katsomaan ruskeilla silmillään vieressä keikistelevää blondia epäilevään sävyyn.

"Sun ikäiset?" toistettiin perässä Lucaksen siristäessä aavistuksen silmiään.
"Mistä sä tiedät kuinka vanha mä oon?" kysyttiin sitten epäilevään sävyyn. Tunsiko hän tytön jostakin, tunsiko tyttö hänet jostain, vai oliko tuolla vain arvauksiin perustuvia johtopäätöksiä? Kolmas vaihtoehto kuulosti todennäköisimmältä, ja Lucas todella toivoi sen myös olevan totta.

Neitokaisen kehottaessa juomaan niitä ilmaisdrinkkejä Lucas kumosi tiskillä tyhjennystä odottavan lasin sisällön kurkkuunsa, pyyhkäisi puolihuolimattomasti suupieliään ja jäi sitten katselemaan blondia. Joku tässä nyt jollakin tapaa mätti, ja aika pahasti vieläpä, mutta alkoholin sumentamilla aivoilla ei paljoa ajatustyötä saatu aikaiseksi.

Abby huokaisi jo hitusen luovuttaneena, tuo poikahan alkoi jo oikeasti ärsyttää häntä. Pahus, kun vaaleaverikkö seisoi aina sanojensa takana. Hänen olisi nyt kuitenkin yritettävä kaataa toinen petiin, muuten tästä jäisi karvas maku suuhun.

"No hei haloo. Oot selvästi alta 20 ikävuoden. Ja missä alle 20-vuotiaat on? Koulussa. Ja lähin koulu taitaa olla Aston High, mutta mistä mä tiedän, mistä sä oot peräsin. Ehkä jostain sieltä etelästä", Kitty puheli ja naputteli kynsillään kevyesti baaritiskin pintaa.
Vaaleaverikkö otti yhden pojalle tilaamista juomistaan käsiinsä ja kaatoi sen kurkkuunsa. Ehkä alkoholi antaisi vähän vihjettä siitä, mikä olisi seuraava liike.

Sitä ideaa oli kuitenkin turha odottaa. Abbyn silmissä kipaisi pieni epätoivo, kun hän antoi ryhtinsä lysähtää hitusen. Ehkä toinen ei tosiaankaan tullut tänne seksin perässä. Ehkä toinen oli niitä pälättäjätyyppejä, eli niitä, jotka tulivat tällaisiin paikkoihin voidakseen puhua omista murheistaan tuntemattomien ja kauniiden naisten keskellä?
"Onks sulla jotain huolia?" Abby päätti sitten kysyä, sillä hänen tehtävänään oli pitää keskutelua heidän yllä.
"Jotain sellaisia, joita et pysty oikein muille kertomaan?" tyttö tarkensi ja yritti hymyillä houkuttelevasti.

Lucas mietti hetken, totesi sitten, että tyttö oli oikeassa. No anteeksi, jos aivot eivät nyt laukanneet sitä sadan kilometrin tuntivauhtia... Ruskeat silmät kohdistettiin lähimpään drinkkiin ja se napattiin käteen, pojan alkaessa hitaasti juoda sitä, sen sijaan, että tuo olisi kaatanut sitä vain kurkusta alas, kuten hän edellisillä kerroilla oli tehnyt.
"Joo ehkä sitten niin", murahdettiin aavistuksen välttelevään sävyyn pojan korjatessa asentoaan. Pää painautui kättä vasten ja kyynärpää nojasi baaritiskiin, silmät olivat ja pysyivät vieressä istuvassa blondissa.

Toisen olemus näytti jotenkin lysähtävän kasaan, mutta Lucas ei siihen kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, vaan unohti koko asian kun toinen tiedusteli oliko hänellä huolia.
"Okei, tää alkaa olla vähän friikkiä", sanottiin pojan tuijottaessa neitokaista epäuskoisena.
"Ei mulla mitään huolia ole", kuitattiin sitten toisen ruskeisiin silmiin syttyessä kiinnostunut pilke, "onko sulla sitten huolia?" Lucaksen aivoitusten mukaan jokaisella, joka viihtyi tällaisessa paikassa irstaiden vanhusten tuijoteltavana oli jotakin huolia, oletettavasti tälläkin. Mutta totta puhuen toinen ei varmaan ollut kovinkaan kiinnostunut puhumaan itsestään – kyllä hän ymmärsi, ei hänkään haluaisi kaikkia ukkoja juoksemaan perässään, jos hän sattuisi olemaan nainen ja tällaisessa paikassa töissä.

"Tai et sä varmaan niitä kertois vaikka oiskin", mutistiin sitten lähinnä itsekseen Lucaksen pyöritellessä päätään. Uusi drinkki kumottiin, olo tuntui hyvin hilpeältä ja samalla pieni järjen ääni jossakin takaraivon perukoilla muistutti, että nyt olisi viisainta kipittää pois täältä, tai hän tulisi vielä jossakin vaiheessa tekemään jotain, mitä hän katuisi.
"Mun pitäis oikeesti lähtee nhyt", murahdettiin sitten, äänestä oli erotettavissa pientä sammallusta. Mitä muuta edes saattoi olettaa, kun jätkä kumosi varmaan varttiin sellaisen määrän alkoholia, että huonomman viinapään omistava olisi jo pöydän alla?
Tai sitten ne drinkit eivät olleet kovin alkoholipitoisia, mitä Lucas kyllä vähän epäili.

Abby päätyi hymyilmään hitusen ilkeästi ja itsevarmasti Lucakselle, kun poika oli joutunut myöntämään Abbyn olleen oikeassa. Toisen päätä ei todellakaan ollut luotu alkoholia varten, pojallahan alkaisi pian pyöriä silmätkin päästä tuota menoa.
Vaaleaverikkö ei myöskään siirtänyt safiirinvihreitä silmiään toisesta, vaan katseli poikaa pelkästä kohteliaisuudesta takaisin. No joo, olihan toinen ihan kivan näköinen ja aika hoikassa kunnossa. Abigail rakasti lihaksia, mutta niitä harvemmin näki asiakkainaan.

Kitty naurahti väkinäisesti, tietenkään toisella ei ollut huolia. Eikä Abby edes ollut ajatellut sanojaan sen tarkemmin, kunhan oli jotain yrittänyt puhua. Ja sitten Lucas jo kyselikin, oliko Abigaililla huolia. Tyttö ei ehtinyt vastata, kun poika jo päättelikin, mitä hän aikoisi vastata. Abby hymyili tyytyväisenä ja sipaisi poikaa leuasta.
"Hyvä poika. Alat jo oppia", tyttö kiusasi, naurahti hiljaa ja veti kätensä pois asettaen sen lepäämään reidelleen.
"Miks mulla muka ois huolia?" Abby kuitenkin kysyi, hymyili oikein leveästi ja kumosi yhden lasin tyhjäksi. Enempää hän ei ehkä enää joisi tai muuten ajatukset eivät pysyisi ollenkaan kasassa.

Lucaksen mutistessa hyvinkin sammaltavasti, että pojan pitäisi lähteä, tarttui Abbyn käsi hyvin kevyesti kiinni pojan kädestä ja tyttö porautui Lucaksen silmiin.
"Mitä? Lähteä? Ethän sä nyt voi", vaaleaverikkö puhui hypnoottisen pehmeällä äänellä ja toi kasvojaan kiusallaan toisen kasvojen lähelle. Heidän nenänsä hipaisivat toisiaan.
"Ethän sä voi mua tänne yksin jättää.." Abby kuiskasi, hitusen toruen ja hitusen vihjailevasti. Saipa nähdä, miten Lucas näihin sanoihin reagoisi.

Lucas pyöritteli silmiään kun tyttö tokaisi, että hän alkoi oppia. Mokoma nainen, kohteli häntä kuin jotain koiranpentua… Kuinka itsetuntoa kohentavaa.

Nuorukainen keskittyi miettimään tytön kysymystä. Miksi hän oletti toisella olleen huolia? No ensinnäkin siksi, että Lucas ei edelleenkään sisäistänyt asiaa, että joku toden totta vapaaehtoisesti halusi tehdä tällaista työtä. Hän ei ainakaan haluaisi.
Ja toinen syy... No, sellaista ei ollut. Jätkästä vain sattui tuntumaan siltä, että tytöllä oli jotain huolia, mutta vaikka olisikin, ei toinen niitä hänelle kertoisi.
"Kaikilla on huolia", tokaistiin sitten ykskantaan, kiinnittämättä edes huomiota siihen, että hän oli juuri äsken väittänyt, ettei hänellä itsellään ollut huolia. Pientä ristiriitaa herra Romero...

Samoin tein, kun hän oli ehtinyt ilmoittaa lähtevänsä, sulkenut silmänsä ja avannut ne uudestaan, oli blondi hänen naamansa edessä, korkeintaan sentin päässä ja nenät koskettivat toisiaan. Lucas hämmästyi ja räpäytti pari kertaa silmiään, jääden yhä hämmentyneenä tuijottamaan neitokaista. Toisella oli hyvin kauniit silmät... Vähän kuin safiirit, säihkyivät samaan tapaan.
Tytön huulet liikkuivat, mutta sanat eivät tavoittaneet pojan korvia, tuo oli niin keskittynyt tuijottamaan toisen silmiä. Viimeisiin sanoihin kuitenkin havahduttiin ja Lucas kallisti aavistuksen päätään huoahtaen hitaasti.
"Niin, en kai mä sitten voi..." myötäiltiin mukana, kundi ei ollut kovin kykeneväinen inttämään vastaan. Ja miksipä olisikaan inttänyt, olihan hänelle edessään sievä tyttö, ja ilta oli sitä paitsi vielä nuori, eikä hänellä rehellisesti sanottuna ollut kiire minnekään. Ainakaan ihan vielä.

Jos Lucas olisi ollut selvin päin, hän olisi livahtanut jo pois takavasemmalta aikoja sitten. Mutta jonkin verran alkoholia nauttineena nuorukainen olisi selkeästi avoimempi ja samalla myös helpompi taivuteltava kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mitä hän tulisi mitä suurimalla varmuudella huomen aamuna selvänä ollessaan katumaan.

Olkapäät kohosivat kevyesti pojan sanoille, että kaikilla oli huolia.
"Ehkä on, ehkä ei", Abby vastasi hitusen hälläväliä asenteella ja hymyili viekkaasti Lucakselle katsellessaan edelleen toista silmiin.

Oli hyvin ilahduttavaa ja itsetuntoa kohentavaa kuulla, kun Lucas ei enää ollutkaan lähtemässä. Pojan silmät tapittivat tiiviisti Abbyn omistamia safiirinvihreitä silmiä, eikä Kitty voinut olla hymyilemättä valloittavasti. Jep, hänen silmänsä olivat ehkä kauneinta, mitä hänestä löytyi. Ei se sydämen muotoinen syntymämerkki hänen solisluunsa alapuolella, vaikka se olikin ihan nätti. Harvoin sitä sydämen muotoisia syntymämerkkejä näki.

"Niin, et sä tosiaan voi lähteä ja jättää mua... Yksin.." Abigail kuiskasi huumaavaasti ja antoi silmiensä jatkaa toisen hypnotisoimista. Abbyn kädet asettuivat pojan niskalle ja sivelivät pehmeästi toisen niskaa. Jotenkin nyt oli sellainen hetki, jolloin Abby voisi hieman yrittää tyrkyttää itseään pojalle. Ei Lucas häntä varmaan enää torjuisi, kun ei kerta enää ollut kovin halukas lähtemäänkään.
Vaaleaverikkö toi itseään lähemmäs poikaa ja painoi huulensa toisen poskelle. Hän suukotti toisen poskea hetken aikaa kevyesti ja pehmeästi kuin prinsessa suukottaisi prinssiään. Huulet siirtyivät hiljalleen lähemmäs korvaa ja Abby suukotti pehmeästi toisen korvanlehteä. Huulet jatkoivat matkaa alemmas, pojan kaulalle. Tytön kädet kietoutuivat paremmin pojan niskan taakse, kun tyttö suukotti Lucaksen kaulaa.

Ruskeita silmiä pyöräytettiin, ehkä on ehkä ei –vastaukset olivat ehkä ärsyttävintä, mitä Lucas tiesi. Toisen ilme ei tiennyt hyvää, latino osasi sanoa sen jo nyt. Ja silti tuo ei tajunnut tässä vaiheessa ottaa jalkojaan alleen, vaikka olisi kannattanut. Totta puhuen se olisi kannattanut tehdä jo paljon aikaisemmin, sillä hetkellä, kun hän oli ylipäätään astunut klubin kynnyksen yli.

Blondi tuli liian lähellä. Ihan iholle kiinni, huulet tuntuivat suukottelevan tietään posken kautta korvanlehdelle, kaulalle… Kylmät väreet kulkivat pitkin Lucaksen selkää, pieni ääni jossakin takaraivon perukoilla, jota humala ei vielä ollut tavoittanut, karjui, että nyt olisi viisainta lähteä, ja aika äkäisesti, mikäli meinasi pitää kiinni kannastaan, ettei tällainen ollut oikein.

Mutta nuorukainen tuntui jämähtäneen paikalleen, eikä liikkuminen mihinkään tullut kysymykseenkään. Toisen suudelmiin reagoitiin sen verran, että käsi asetettiin toisen vyötärölle, mutta muutan Lucas istui hievahtamatta paikallaan, ruskeiden silmien katsellessa neitokaisen vaaleaa hiuspehkoa. Ei tehnyt elettäkään estääkseen toista, nyt olivat kyllä maailman kirjat sekaisin ja kaikki kääntynyt ylösalaisin.

Kauempana Calebkin oli rekisteröinyt tämän ja naureskeli nyt hyväntuulisesti, hän oli tiennyt, että tämä olisi vain hyvä juttu, raahata Lucas mukana. Vieressä istuva Max iski vaaleahiuksiselle kaverilleen silmää, heilautti kättään ja lähti kävelemään jonnekin kauemmas musta, pitkähiuksinen kaunotar käsipuolessaan.

Noniin, edistystä! Lucas ei vetäytynyt Abigailin suudelmista, vaan asetti kätensä tytön vyötärölle. Abby tunsi olevansa jo voitolla, joten mitä sitä turhia pitkittämään.
Tyttö irrotti huulensa nuorukaisen kaulalta, johon oli jäänyt punainen merkki. Saipahan poika ainakin tästä illasta jonkinlaisen muiston.
Vaaleaverikkö asetti kätensä Lucaksen korvien tasalle ja veti toisen kasvoja lähemmäs, kun painoi huulensa vasten toisen huulia. Tyttö suuteli poikaa ensiksi hitaasti ja hellästi, mutta hiljalleen suudelma alkoi muuttaa muotoaan rajummaksi ja ahnaammaksi. Abigail nousi ylös omalta tuoliltaan ja istahti nyt Lucaksen syliin hajareisin. Tyttö toi itsensä niin kiinni poikaa kuin vain oli mahdollista ja jatkoi suutelemista.
Tästä poika ei enää itseään lurittelisi irti.

"Kitty."
Abby tajusi jonkun kutsuneen häntä vasta silloin, kun käsi laskeutui hänen olalleen. Vaaleaverikkö vetäytyi helposti suudelmasta ja siirsi katseensa viereen tulleeseen mustahiuksiseen tyttöön.
"Chocolate," Abby vastasi ja odotti, mitä hänen työkaverillaan oli mielessä.
"Onks sulla?" Chocolateksi kutsuttu tyttö vain kysyi ja Abby nyökkäsi. Jep, ulkopuolisen oli varmasti vaikea saada selvää tästä keskustelusta.
"Laukussa", Kitty vastasi.
"Saanko? Yks asiakas haluaa", mustahiuksinen tyttö sanoi ja sipaisi hiussortuvansa pois kasvoiltaan.
"Joo, mä haen ihan kohta", rokkari vastasi ja Chocolate nyökkäsi kadoten sitten sulavasti paikalta. Abigail kääntyi takaisin Lucaksen puoleen ja hyväili tämän kasvoja käsillään.
"Niin... Mihin me jäätiinkään..?" Kitty kuiskasi houkuttelevasti ja antoi huuliensa suukottaa kevyesti toisen ylähuulta.

No jaa...

Alkoholin sumentamat aivot toimivat hieman hitaanlaisesti, mutta jossain tajuntansa takamailla tajuttiin, ettei tästä ainakaan olisi liikkumista minnekään, kun neitokainen oli iholla kiinni ja ahnehti huulia niin, että Lucas pelkäsi, ettei hänellä aamulla olisi niitä enää ollenkaan jäljellä. Tyttö ainakin vaikutti iloiselta, nuorukainen ei niinkään, mutta mihinpä hän tästä enää oikein voisi mennä? Sama sitten kai vain istua tässä ja näyttää iloista naamaa, oliko sillä nyt mitään merkitystä? Jos tuo tuli iloiseksi ja hän pelasti jonkun päivän, niin ei kai tässä sitten mitään väärää ollut.

Kun tyttö vetäytyi kauemmas jonkun kutsuessa tuota, Lucas heilautti kättään ja vinkkasi baarimikon luokseen tilaten rivin shotteja itselleen. Ilmaiset juomathan hänelle oli luvattu, eikö niin?
Laseja tyhjennettiin yksi kerrallaan pojan seuratessa puolella korvalla vieressä käytävää keskustelua, josta hän ei tajunnut rehellisesti sanoen yhtään mitään. Onko jotain, on, laukussa, asiakas haluaa... Ei liikuttanut Lucaksen elämää, eikä tuo jaksanut enempää siihen huomiota kiinnittääkään, jatkoi vain lasiensa tyhjentämistä.

Kun mustahiuksinen neitokainen poistui paikalta, kääntyi Kittyn huomio takaisin Lucakseen. Poika kaatoi toisiksi viimeisen lasin sisällön suuhunsa, kohauttaen vain olkapäitään toisen sanoille. Jonnekin sinnehän he olivat jääneet...

//Hihihih... 8--)

Abigail ehti hetken aikaa leikitellä tämän nuken kanssa. Niin, nukke toinen tosiaankin oli, kun ei juuri reagoinut Abbyn sanoihin saatika suudelmiin, joita tyttö toiselle antoi. No, ihan sama. Ainakin rokkari saisi haluamansa, Lucas luultaavasti huomenna vain karsean krapulan.
Kitty antoi käsiensä jälleen kietoutua toisen niskan taakse ja veti Lucaksen mukaan kiihkeään suudelmaan. Abby pyrkisi ainakin ottamaan tästä kaiken irti, ei tyttö nyt vähään tyytyisi.

Abigail ei olisi irrottautunut pojasta mitenkään, jos ei ollut aivan pakko. Mutta ulko-ovien pamahtaessa kovaäänisesti auki vaaleaverikkö meni varuilleen.
"Poliisi! Liikkumatta!"
Ja hetikös Abby oli jo jaloillaan, hän oli salaman nopeasti hypännyt alas Lucaksen sylistä. Yökerhossa olevat ihmiset säntäilivät hädissään ympäriinsä, vaikka suurin osa heistä oli varmasti syyttömiä. Poliisit nyt vain onnistuivat herättämään aina pakokauhua.
Tosin Abigail ei kuulunut näihin syyttömiin.

Kitty lähti huomaamattomasti etenemään kohti pukuhuonetta, jossa hänen tavaransa olivat. Aivan, Abigaililla oli sillä hetkellä laukussaan ihan kiva määrä huumetta, jota hänen oli ollut tarkoitus tänä iltana myydä. Hemmetti, miten poliisit osasivatkaan juuri tänään iskeä? Jos Abby jäisi kiinni, hänelle lankeaisi melkoinen tuomio. Sellaiseen ei ollut nyt varaa, hänen olisi päästä pakoon. Luultavasti rokkari joutuisi käyttämään ikkunaa poistumistienään, sillä poliisit olivat mitä oletettavasti saartaneet kaikki ovet.

//Saat päättää, lähteekö Lucas seuraamaan vai jääkö se hölmistyneenä istumaan paikoilleen XD

Pojan käsi kävi hajamielisesti silittämään blondeja hiuksia Abbyn kirjaimellisesti yrittäessä syödä hänet suihinsa. Jännää sinänsä, miten toinen jaksoi yrittää, vaikka toiminnan kohde oli kuin mikäkin marionettinukke, ei liikkunut suuntaan eikä toiseen ja reaktiot olivat varsin vähäisiä… Jossakin aivojensa perukoilla Lucas kun vielä muisti periaatteensa, ja päätti pitää niistä kiinni.
... No okei, jos ihan rehellisiä ollaan, niin jätkä oli unohtanut ne jo hetki sitten, kiitos siitä kuului itse herra alkoholille, jolla oli kyllä varsin maailmaa mullistava vaikutus.

Oven rysähtäessä auki ja sanojen "poliisi, liikkumatta" kaikuessa strippiklubilla Lucaksen ruskeat silmät rävähtivät auki, kun neitokainen hyppäsi pois hänen sylistään. Lucas tuijotti hämmentyneenä ja samaan aikaan hätääntyneenä ympärilleen, nyt ne olivat helvetistä tulleet häntä hakemaan, kun hän oli langennut kiusakseen! Äitii, auta.

Nuori mies hypähti baarijakkaralta ja puolijuoksua kipitti tutun vaaleahiuksisen hahmon perään, kokien sen turvallisimmaksi vaihtoehdoksi ihmisten säntäillessä sinne tänne jonkinmoisen pakokauhun vallassa.

Tytön livahtaessa jostakin ovesta sisään, Lucas kipitti perässä. Huone paljastui jonkin sortin pukuhuoneeksi ainakin näin pikaisella vilkaisulla.
"... Hei kuule, mitä sä oot tehny?" kysyttiin sitten Lucaksen jäädessä hieman orvon oloisena seisoskelemaan keskelle pukuhuonetta. Ruskeat silmät tapittivat hämmentyneinä blondia, otsan painuessa kurttuun. Jokin tässä nyt haiskahti pahasti, eivätkä ne olleet vain Lucaksen sukat...

Abigal ehti kaapilleen asti ja avata sen, kun hän kuuli kysymyksen läheltään, mikä oli aiheuttaa sydänkohtauksen rokkarille. Abby kääntyi silmät pyöreänä katsomaan hänen perässä tullutta Lucasta ja katsoi tätä erittäin toruvasti.
"Mitä sä siinä teet, miks sä seurasit mua!" Kitty kivahti toruvasti, kun katsoi Lucasta pyöristyneenä. Eihän toisella ollut mitään syytä lähteä poliiseja pakoon? Vai oliko? Jos oli, niin nopea pakeneminen olisi nyt hieno ratkaisu.
"Ai mitä mä oon tehny? Mä en oo tehnyt mitään", Abby valehteli pokkana, kun alkoi riisui häpeilemättömästi ne pari vaivaista kangaspalaa rinnuksiltaan. Eihän rokkari nyt voinut paljastaa pojalle, että hänellä oli laukussaa kiva määrä huumeita, joita hänen oli ollut tarkoitus toimittaa eteenpäin.
"Mitä sä oot tehnyt, kun lähit pakoon", vaaleaverikkö tiukkasi takaisin, kun puki nopeasti (vuoden kokemuksella) mustat rintaliivit sekä punaisen topin ja tummat farkut ylleen. Alta aikayksikön tyttö olikin jo pukeissa, otti nyt mustan laukkunsa olalleen ja työnsi penkin ikkunan alle, joka sai tänään toimia pakoreittinä.

Edelleen naamio peitti hänen kasvojaan, mutta nyt sekin löysi paikkansa lavuaarin viereisestä roskiksesta. Ihan sama, Lucas ei kuitenkaan tulisi muistamaan tätä iltaa.
Abby avasi ikkunan ja yritti kavuta siitä ulos, mutta ei onnistunut.
"Auta!" vaaleaverikkö sihahti pojalle, joka luultavasti olisi myös aikeissa lähteä pakomatkalle hänen kanssaan.

Lucaksen silmät tuijottivat edelleen hämmentyneinä blondia, joka nyt tiukkasi häneltä, mitä hän oikein teki kun seurasi tyttöä. Hyvä kysymys, nuorukainen ei oikein itsekään tiennyt... Se oli vain ollut ensimmäinen asia, mikä oli tullut mieleen. Eipä hän juuri ollut tekosiaan jäänyt miettimään.

Seuraavat sanat lipuivat ohi Lucaksen korvien, sillä tuo jäi tuijottamaan tyttöä, joka heitti ensin kaikki vaatteensa pois, peittäen sitten hoikan vartalonsa. Ruskeat silmät tuijottivat hetken toisen nyt vaatteiden peitossa olevaa vartaloa, ennen kuin havahtui siihen, että neitokainen raahasi penkin ikkunan eteen ja nakkasi samalla naamionsa roskiin. Ilmeisesti toinen oli tehnyt jotain erittäin vakavaa, äskenhän tuo ei olisi vielä mistään hinnasta kasvojaan näyttänyt. Jännää sinänsä, tyttö taisi hetki sitten pokerinaamalla väittää, ettei ollut tehnyt mitään.
"Joo joo, uskoo kuka haluaa..." jätkä mutisi lähinnä itsekseen kävellessään penkin luokse, nostaen tyttöä korkeammalle, eipä tuota oltu ylimääräisellä painolla siunattu, ja vaikka Lucas ei mikään muskelimies suurimmasta päästä ollutkaan, nousi blondi neitokainen kevyesti ylös.

Tytön ryömittyä pienen ja ahtaan oloisesta ikkunasta yöilmaan, jäi Lucas mittailemaan aukkoa katseellaan. Vitut hän tuosta mahtuisi!
Humalaisen aivotyölläkin Lucas sen tajusi, mutta nousi silti penkille ja punnersi itsensä ikkunalle, vaivoin saaden itsensä pujotettua siitä läpi...

Rämähdys.

Lucas makasi pitkin pituuttaan asfaltilla tuijottaen tähtitaivasta. Päässä ei tuntunut nyt yhtään hyvältä.. Käsi kohosi kokeilemaan takaraivoa, tavoittaen jotain märkää ja tahmeaa. Loisto homma, päässä oli varmaan koko takaraivon peittävä reikä... Äitii, auta!
"Auts", todettiin yllättävän tasaisella äänellä nuoren miehen kömpiessä maasta ylös, katseen hakiessa neitokaista, jonka perässä hän oli yleensäkin lähtenyt. Mitä hän edes oli ajatellut ruvetessaan tällaiseen...
"Valitsit kyllä loistavan pakotien, ei oikein mitoitettu mun mukaan..."

Lucas auttoi kuin auttoikin tyttöä pääsemään pakoon ikkunasta. Kissamaisesti Abby hyppäsi jaloilleen ja jäi odottamaan pakotoveriaan. Rokkari löi kätensä epätoivoisesti otsaansa, kun poika rämähti pitkin pituuttaan asfaltille. Yes, very cool indeed.
"Voihan..." Abby aloitti hiljaisen kiroamisen, kun yritti auttaa poikaa pystyyn.
"Susta ei koskaan tulis hyvää rikollista", tyttö mutisi toruvaan sävyyn Lucakselle, joka nyt seisoi jo kahdella jalallaan. Sitten Abby tarrasi poikaa mitään varoittamatta käsivarresta ja lähti hiipien etenemään rakennuksen seinämää pitkin. Varjoissa tietenkin, jottei heitä nähtäisi.

Strippikerhon kulmalle saavuttuaan Abby pysähtyi ja vilkaisi kulman taakse. Pääovella poliiseja seisoi kolme, ja Abby muisteli, että kolme poliisia oli mennyt sisälle klubiin. Eli poliiseja olisi ehkä kahdeksan tai yhdeksän, sillä ei voinut jättää huomiotta takaovella seisovia poliiseja, joiden määrää Abby ei tiennyt.
Miten ihmeessä he pääsisivät kulman takaa pois ilman, että poliisit huomaisivat heitä?

Mutta sitten yksi poliiseista alkoi uhkaavasti lähestyä kulmaa, jonka takana Abigail ja Lucas piileskelivät. Nopeasti kännissäkin ajatteleva Abby tuuppasi Lucasta takaisin ikkunan suuntaan, josta he olivat paenneet. Ikkunan vieressä oli iso tumma roskalaatikko, jonka kannen Abby avasi. Ja taaskaan mitään poikaa varoittamatta rokkari alkoi puskea poikaa yrittäen pakottaa tämän kipuamaan roskalaatikkoon.
"Sinne ja vähän äkkiä!" Abby sihahti ja hyppäsi sitten ensimmäisenä pussitettujen roskien sekaan.
Ah, todella... Hygieenista. Tämän jälkeen olisi päästävä suihkuun ja mieluiten nopeasti.

"No sori, jotkut yrittää sentään elää viatonta ja synnitöntä elämää, toisin kuin eräät", hymähdettiin tytölle pistävään sävyyn. Minkä hän sille voi, että blondi oli ollut niin blondi, ettei ollut ottanut huomioon, että kaikki eivät olleet yhtä kissamaisia ja ketteriä ja notkeita kuin tuo itse, vaan toisen olivat vähän isokokoisempia eivätkä mahtuneet tuollaisista pienistä luukuista sisään, puhumattakaan siitä, että piti hypätä ulos. Tuosta itsestään ei tulisi koskaan rikollista, jos tuo suunnitteli pakotiet aina vain itsensä mukaan!
... Paitsi että tuohan oli jo rikollinen, miksi se muuten olisi jepareita pakoon juossut. Paitsi että juoksihan Lucas itsekin ja hän ei sentään ollut tehnyt mitään muuta kuin istunut aloillaan kun tuo vaaleahiuksinen oli nuollut häntä.

Kulmat kurtussa Lucas käveli tytön perässä, tai oikeammin raahautui, kun toinen kiskoi häntä mukanaan... Mutta ennen kuin nuori mies suutaan ehti avata, tyttö tyrkki hänet takaisin sen samaisen ikkunan alle, josta hän hetki sitten oli tipahtanut pää edellä (se muuten tuntui, huomenna olisi varmaan loistava kuhmu koristamassa takaraivoa...) ja rupesi tyrkkimään häntä kohti roskalaatikoita.

Järkyttyneenä Lucas tuijotti tyttöä, joka aikailematta hyppäsi jätteiden sekaan.
"Hyi helvetti, ootko sä ihan sairas?!" puuskahdettiin Lucaksen jäädessä tuijottamaan toista kuin sekopäistä. Ei käynyt päinsä, hän ei kyllä tuonne hyppäisi..

Silmät kuitenkin rekisteröivät kulman takaa tulevan pienen varjon, joka kasvoi hetki hetkeltä. Risahdus... Auts, tulivatko ne poliisit tänne?
Lucas rutisti kulmiaan yhteen ja näytti hetken epätoivoiselta, hän oli todella, siis todella epätoivoinen, kun suostui tällaiseen...

Jätkä hyppäsi roskalaatikkoon ja nykäisi perässään kannen varovasti kiinni, jääden kyyröttämään säkkien sekaan. Hyi helvetin helvetin helvetin helvetti... Ruskeat silmät yrittivät erottaa laatikon hämärässä jotain, tuloksetta. Tai tarkemmin ajateltuna hän ei välttämättä halunnutkaan tietää, minkä keskellä istuskeli.
"Kuinka... kiihkeetä", mutistiin matalalla äänellä.
"Teetkö kaikille asiakkailles näin, vai onko tää joku mun especial servicio?"

Eipä siinä kestänyt kuin hetki, kun Lucas oli liittynyt Abigailin seuraan roskalaatikkoon. Fiksuna poikana Lucas vieläpä sulki roskalaatikon kannen. Rokkari kohautti viekkaasti kulmiaan, vaikka poika ei näkisikään koko elettä. Samalla tyttö yritti jotenkin ryömiä pojan lähettyville.
"Joo, todellakin sun specialii. Panettaisko sua nyt", tyttö piruili ja oli juuri naurahtamaisillaan, kun hänen polvensa upposi jonnekin roskapussien sekaan ja tyttö kaatui naamalleen - täytyykö sanoa, että minne? Ei, väärin veikkasitte, ei minnekään avonaiseen roskapussiin.

Abby oli rojahtanut suoraan päällään Lucaksen haarojen väliin. Jep, ja tyttökin tiedosti tuon hetken kuluttua erittäin hyvin, kun oli käsillään tunnustellut ympäristöään, enimmäkseen Lucaksen jalkoja.
"... Jos sua oikeesti nyt panettaa, niin mä en todellakaan oo antamassa sulle tänä iltana", rokkari tuhisi paheksuvasti syöden edellisiä sanomisiaan, kun yritti nostaa itseään jotenkin pois pojan haarojen välistä.

Kuullessaan askeleiden lähestyvän tyttö oli jo jotenkin onnistunut kapuamaan pois Lucaksen haarojen välistä ja nyt sitten Abby oikein heittäytyi Lucaksen päälle ja sulki tuon suun kämmenellään.
Nyt he olisivat hiljaa kuin hiiret, ainakin sen aikaa, kun askeleet olisivat kadonneet parin minuutin ajaksi.

Lucas virnuili itsekseen toisen sanoille, varmaan joo. Mutta ennen kuin hän ehti vastata mitään, tyttö kaatui suoraan hänen syliinsä. Kirjaimellisesti, yhtään valehtelematta. Suoraan haarojen väliin. Nuorukainen kohotti pimeässä roskalaatikossa kulmiaan, kylläpä tuon naisen ajatusten laita vaihteli vähän väliä. Eipä kuulunut hänelle.

... Mutta jostakin syystä Lucas ei oikein uskonut toisen sanoihin, ettei tuo antaisi hänelle tänään, jos hän itse haluaisi, sillä seuraavaksi vaaleaverikkö suorastaan hyökkäsi hänen päälleen. Joo, ehkä sillä tarkoituksella, että tukki hänen suunsa – tällä kertaa tosin kädellään eikä kielellään – mutta kuitenkin. Roskalaatikko tuntui jotenkin ahtaalta, siellä haisi pahalle eikä happi muutenkaan kulkenut mitenkään järin hyvin, eikä asiaa auttanut blondin käsi, joka tukki suuta, sillä nyt hän joutui haistelemaan ties mitä paskaa.

Miten helvetissä hän edes tähän jamaan oli itsensä saanut ajettua, hänen oli pitänyt lähteä illalla parille kavereidensa kanssa, ja sen seurauksena hän oli päätynyt strippiklubille, saanut syliinsä jonkun yli-innokkaan stripparin – vai mikä tuo nyt olikaan, ota nyt selvää – ja loppujen lopuksi istui tuon kanssa roskalaatikossa pakoilemassa poliiseja. Mikä tässä nyt ei oikein sopinut yhtälöön Lucaksen tavallisesta lauantai-illasta?

Rehellisesti sanottuna ei varmaan oikein mikään.

Nuorukainen siirsi tytön käden suunsa päältä, hapen kulku alkoi olla pikkuhiljaa hieman heikossa kunnossa. Lähtisi nyt vain se tyyppi äkkiä pois, hän halusi tästä haisevasta laatikosta pois ja vähän äkkiä, ennen kuin saisi ties mitä tartuntoja kaikesta paskasta, mitä tänne oli syydetty. Nopealla liikkeellä poika ravisteli päätään, hänen ei edes kärsinyt enää ajatella sitä, missä hän oli ja minkä päällä hän mahdollisesti saattoi sillä hetkellä istua, aivan kohta hän laattaisi...

Lucas varmaan koki elämänsä huippuhetkiä. No, totta kai, kun oli Abbyn kaltaisen nuoren naisen seurassa! Tytön elämästä ei vauhtia puuttunut. Päinvastoin. Tosin joskus olisi hyvä, jos joku hillitsisi tätä menevää vaaleaverikköä, jotta rokkari ei saisi itseään suurempiin vaikeuksiin elämänsä kanssa.

Kun askeleita tai muita ääniä ei 10 minuuttiin kuulunut, päätti Abby, että nyt olisi turvallista mönkiä pois roskalaatikosta. Rokkari avasi roskalaatikon kannen aluksi hyvin hitaasti ja antoi silmiensä kuikuilla ympärilleen. Jep, tyttö käytti Lucasta alustanaan, mutta tuskin toista haittasi sen suuremmin - Abby nimittäin oli melke kevyt.
"Reitti on selvä", tyttö puhui viimein ja tuuppasi kannen auki. Tyttö kipusi ylös roskalaatikosta ja poisti itsestään ylimääräiset liat. Yh, haju oli mitä miellyttävin sillä hetkellä.
"Hyi saatana.." Abby mutisi ja värisi inhosta.
"Miten nyt kaipaankaan suihkua", rokkari sähähteli ja yritti jotenkin kestää tämän hetkiset olot.

"Missäs päin sä asut?" tyttö kysyi muina miehinä kääntyen Lucakseen päin, jonka oli jo olettanut pääsevän pois roskalaatikosta. Abby virnisti suuresti.
"Koska mun täytyy päästä suihkuun ja musta tuntuu, että sä oot sen mulle velkaa. Esim siitä, että sä pilasit mun illan", Abigail puhui ja hymyili oikein herttaisesti.
Toivon mukaan Lucas vain myöntyisi Abbyn sanoihin ja tyttö pääsisi suihkuun.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen vaaleaverikkö aukaisi roskalaatikon kantta, ilmeisesti tutkien oliko pihalla enää ketään. Taivaalla paistava kuu valaisi jonkun verran klubin takapihaa, loput hoiti sitten katulamput. Lucas murahti itsekseen kun neitokainen käytti häntä alustanaan, mikä helvetin pomppulauta se hänkin oli... Tosi kiva, suorastaan helvetin kiva.

Lopulta neitokainen tuuppasi kannen auki ja hypähti ulos laatikosta, Lucaksen kömpiessä hetken päästä perässä, luoden silmäyksen housuihinsa. Ei ollut todellista...
Jätkä lasketteli sujuvasti espanjaksi liudan kirosanoja kopistellessaan vaatteitaan suurimmista lioista. Nyt hän ei kaivannut mitään muuta kuin, mahdollisimman nopeasti kotiinsa, suihkuun ja sitä kautta nukkumaan. Voisiko huonommin enää ilta mennä…

Mutta kun blondi kysyi, missä hän asui, Lucas käänsi päänsä tuon suuntaan. Suurieleinen virne sai pojan kohottamaan kulmaansa, mitähän tuolla nyt tällä kertaa sitten oli mielessään.
Ja kun tuo oli saanut ilmoitettua asiansa, jäi nuori espanjalainen vain tuijottamaan blondia kuin puulla päähän lyöty.
"Ai siis mitä?" puhahdettiin lopulta, kun Lucas sai suunsa auki.
"Mitä sä just sanoit? Että mä pilasin sun illan?" Nuorukainen tuhahti sylkäisten roskalaatikon viereen. Lucas kirosi ääneen, yhä toisella äidinkielellään.
"Mikset vaan mee kotiis?"

"Niin, sä pilasit mun illan. Ellet enää muista, niin ensikshän sä käyttäydyit todella epäasiallisesti, jolloin mä vähän kirosin ja sitten mun pomo tuli paikalle. Tiedäks, mitä se yleensä tarkottaa? Se pitää mun tän illan tipit ittellään", Abby selitti toiselle varsin rauhallisella ja painottavalla äänellä, miksi toinen pilasi hänen iltansa. Aivan, herra Meyer ei antaisi Abbylle muuta kuin palkan tästä illasta, koska oli joutunut tulemaan paikalle (silloin, kun Abby oli kironnut). Ainahan asiakas oli oikeassa. Kiroilu oli ehdottomasti kiellettyä, ellei sitä varta vasten tahdottu.
Kiroilu maksoi Abbylle nyt tämän illan tipit. Ei kovin kivaa, sillä tippiä oli tullut todella mukavasti tänä iltana.

"Koska tänään ei ole mun suihkuilta, enkä mä voi mennä tällasen näkösenä sinne", rokkari vastasi, kun Lucas oli kysynyt, miksi Abby ei mennyt kotiin. Abigail oli painottanut viimeistä sanaansa, sillä hän ei todellakaan koskaan käyttäisi siitä paikasta sanaa koti, koska se ei ollut koti. Se oli vain paikka, jossa tyttö asui.
"Enkä mä taho maksaa suihkusta. Etkö sä voi vaan päästää mua luokses suihkuun?" vaaleaverikkö kysyi hienovaraisesti ja katseli poikaa odottavasti.
Ehei, eihän tytöllä mitään taka-ajatuksia toki ollut.

Nuori mies kuunteli tyttöä pyöritellen silmiään. Niinpä niin, hänen syytäänhän se kaikki oli, aivan varmasti niin joo. Lucas kohotti toista kulmaansa ja naurahti.
"Luego, mun syytähän on se, että sä kiroilit", tummahiuksinen totesi naurahtaen uudemman kerran. Kaikkihan riippui ihan siitä, miltä kannalta asioita katsoi, ja tämä blondi tässä katsoi asioita selvästi vain ja ainoastaan oman itsensä kannalta. Mikäs siinä, oma itsehän menee kaiken muun edelle.

Ruskeat silmät katselivat uteliaina ja hämmentyneinä toista, millaisessa talossa tuo oikein asui, kun kerta siellä oli ihan suihkuvuorotkin? Sen pidemmälle Lucas ei jaksanut humaltuneilla aivoillaan miettiä, vaan kohautti vain olkapäitään ja viittasi sitten lähellä olevalle tielle. Sieltä voisi pyydystää taksin ja ajella sillä kotiin, padre ja mamá taisivat sanoa lähteneensä erään tuttavaperheen luokse, jonne myös Gilda oli mennyt. Jos Tomas ja Emilio nyt sattuisivat olemaan kotona, nuo korkeintaan heittäisivät jotakin naurettavaa läppää siitä, että Lucaksella on naisseuraa ja jotain sen sellaista, mutta vaaleaverikkö tuskin välittäisi. Lucas vain saisi kuulla siitä kuukauden päivät, mutta mitäpä väliä sillä oli, velipojat kun pilailivat kaikesta mahdollisesta.

Lucas asteli tien viereen olettaen toisen tulevan mukana, asettuen takanojaan odottelemaan takseja. Ei kulunut kauaakaan kun taksi ilmestyi näköpiiriin ja nuori mies heilautti sille kättään merkiksi siitä, että oli kyytiä vailla. Taksikuski saattaisi periä ylimääräistä henkisistä kärsimyksistä siitä syystä, että kaksikko haisi kirjaimellisesti jätteille, aivan kuin kaksi suurta roskaa, mutta kyllä Lucaksella rahaa oli… Tai ainakin pitäisi olla. Ja olihan sitä, kun hän varta vasten oli juomiin käynyt nostamassa jonkun verran rahaa, ja hän loppujen lopuksi oli nekin saanut veloituksetta, joten rahat olivat siinä sivussa säästyneet.

"Teidän jälkeenne, doncella", Lucas hymähti matalasti aukaistessaan taksin takaoven blondille.

// käyttää siis vanhemmistaan nimityksiä padre ja mamá, isä ja äiti kuten varmaan päätellä saattoi. :----D

//No joo, en oiskaa millään tajunnu !
XDD

Hiljaisuus oli yleensä myöntymisen merkki, ja tuo sanonta näytti tehoavan myös tässä tilanteessa. Lucas hiljentyi ja lähti kävelemään kohti vieressä olevaa tietä. Abigailin huulille kohosi tyytyväinen hymy, mutta hän peitti hymynsä ilmeettömien kasvojensa alle. Eihän Abby nyt tahtonut toista mitenkään suututtaa, koska muuten rokkari saatttaisi jäädä ilman puhdistavaa suihkua.
Ehkä vaaleaverikkö voisi olla kiltti. Aivan, kiltti! ... Kiltti..? Mitähän se rokkarin kielellä mahtoi tarkoittaakaan.

Nuorukainen kohteliaana miehenä avasi vaaleaverikölle oven, jolloin tyttö suikkasi nopean suukon toisen poskelle. Tosin se teko ei ollut kovin mieleinen, sillä se maku...
"Hyi, en enää koskaa hyppää roskalaatikkoon.." tyttö mutisi pojan kasvojen lähellä ja yökki, kun istuutui sisälle autoon. Etova maku jäi hänen huulilleen ja tyttö yritti saada sitä ällöttävää makua pyyhkimällä suutaan toppinsa sisäpuoleen.

// niin mä arvelinkin :---)

Tytön poskisuukko yllätti Lucaksen, joka hätkähti hivenen, naurahtaen kuitenkin heti perään toisen ilmeelle.
"Ainakin jossakin ollaan samaa mieltä", todettiin kevyen virnistyksen kera pojan sulkiessa oven ja kiertäessä toiselle puolelle istuen takapenkille vaaleaverikön viereen.

Osoite ilmoitettiin taksikuskille, joka näytti muuttuvan vihreäksi ja oksentavan kohta auton täyttävän hajun johdosta. Ehkä Lucaksen pitäisi antaa vähän ylimääräistä, ihan vain sen takia, ettei hän ainakaan olisi suostunut kuskaamaan kaksikkoa, vaan olisi käskenyt painua suihkuun ja tulla sen jälkeen yrittämään uudestaan... Mutta mitäpä tuo voisikaan sanoa, kun he olivat maksavia asiakkaita, ja asiakkaathan ovat aina oikeassa, vai mitä?

Taksi puikkelehti San Diegon kaduilla. Romerojen asunto sijaitsi hieman syrjempänä, se oli tavallinen kaksikerroksinen rivitaloasunto. Auto pysähtyi kadunvarteen kuskin kääntäessä päänsä takapenkin suuntaan, Lucaksen tyrkätessä tuolle muutaman setelin kouraan, poistuen autosta. Häntä alkoi itseäänkin jo etoa sen verran, että jos hän ei kohta pääsisi suihkuun, pitäisi ainakin sanko hommata.

Kuten hetki sitten, nytkin Lucas kiersi toiselle puolelle ja avasi niin sanotulle seuralaiselleen oven.
"Se reunimmainen", ilmoitettiin toisen käden pidellessä auton takaovea, toisen viitatessa laitimmaisena olevaan asumukseen. Yläkerrassa näkyi valot, siitä päätellen Tomas ja Emilio olivat kotona...
"Varoituksen sanana, älä ota ittees mun veljien jutuista."

// siirränkö koteihin sun vuoron jälkeen vai jatketaanko tähän?

//No siirrä nää vaikka sitten kotiin :-)

Abigail keskittyi tuijottelemaan ikkunasta ulos ja toivoi, että hän ei keskittyisi nyt niin paljoa hajuun, mikä hänestä ja Lucaksesta sillä hetkellä lähti. Taksi ajoi kauemmas kaupungin keskustasta, jonnekin sellaiselle alueelle, missä tämä tyttö ei muistanut ennen kulkeneensa. Vaikka tämä tyttö tykkäsi matkustaa linja-autoilla sinne tänne, niin tällaiselle alueelle hän ei kyllä koskaan ollut vielä eksynyt.
No, nytpä tiedettiin, että on olemassa tällainenkin paikka.

Auto pysähtyi viimein ja tyttö oli itse avaamassa ovea, mutta Lucas olikin jo ilmestynyt oven toiselle puolelle. Abigail hämmentyi pojan kohteliaisuudesta. Eihän tuollaisia enää ollut olemassa! Vai oliko?
Abby mutisi jotain kiitoksen tapaista Lucakselle noustessaan autosta. Safiirinvihreät silmät paikansivat nyt reunimmaisen rivitaloasunnon, jota kohti rokkari lähti hitaasti kulkemaan.
"Mitä, mähän tykkään veljistä", Abby vastasi virneen kera ja hymähti huvittuneena. Hän se vasta olikin tottunut vaikka minkälaisiin huutoihin. Voi, kyllä. Häntä oli kutsuttu huoraksi kaikilla mahdollisilla nimityksillä, mitä oli olemassa. Abby ei edes tiennyt, että niin paljon nimityksiä oli keksitty yksinkertaisesta huora -sanasta.

Mutta miten erilaisia Lucaksen veljet muka voisivat olla, jos kerran Lucas oli tuollainen nyhverö, ujo, herrasmies ja niin sanotusti yhden naisen mies?
No jaa, pojan veljet saattaisivat olla täysin vastakohtia verratessa heitä Lucakseen.
"Ainakin yhdestä asiasta ne on sulle kateellisia", Abigail puhui sitten hetken hiljaisuuden jälkeen ja kääntyi katsomaan Lucasta. Pieni ilkurinen virne kohosi hänen huulia koristamaan.
"Sulla on sentään nainen, joka... No, voi antaa sulle tänä iltana", rokkari sanoi aluksi vakavalla äänensävyllä, kunnes purskahti nauramaan ja tuuppasi poikaa hennosti kyynärpäällä kyljen seudulle.