it's like a death row pardon - two minutes too late

kuka vaan saa tulla!
edit. tulipas lyhyt, no ens kerralla paremmin.
---

Cas työnsi vessan oven auki. Hän ei nähnyt ketään, ja ainoa ääni kuului perimmäisestä lavuaarista, jonka hana tiputti pisaran noin viiden sekunnin välein. Cassie asteli varovasti korkokengillään peilin eteen ja huokaisi nähdessään siellä valkoiset, nuhruiset ja itkeneen näköiset kasvot. Cas veti mustan, suuren nahkalaukkunsa esille ja kaivoi sieltä kosteuspyyhepaketin. Pitkät, vaaleat ja kylmät sormet avasivat paketin nopeasti ja tarttuivat yhteen pyyhkeeseen. Tyttö pyyhki levinneet meikit silmien alta ja huokaisi. Vähän parempi. Cassie painoi pyyhkeet takaisin laukkuun ja nosti sieltä meikkinsä. Cassie sipaisi nopeasti puuteria, tummaa huulikiiltoa ja ripsiväriä. Pakattuaan tavaransa laukkuun Cassie katsahti peiliin ja jäi tuijottamaan sitä. Yhtäkkiä häntä alkoi heikottaa. Cas painoi silmänsä kiinni, nojasi lavuaariin ja yritti hengittää syvään.

Leslie käveli käytävää pisin. Tämä kääntyi oikealle ja avoi oven, joka johti naisten vessaan. Hän näki siellä kalpean tytön nojaamassa lavuaariin. Tyttö pysähtyi, eikä tiennyt, pitäisikö autta vai jättää tuohon yksin nojaamaan. Hän otti pari askelta, nojasi tyttöönpäin ja katsoi tätä. " Tarvitsetko apua?" Hän kysyi hiirenhiljaa. Hän katsahti omaa kuvaansa peilistä, se ei näyttänyt hyvältä. Hän kiroili mielessään ja käänsi katseensa takaisin tyttöön. " Et nimittäin näytä voivan hyvin, vienkö sinut terveydenhoitajalle tai jotakin?" Leslie hätäili vielä, sillä nyt kuuli tytön hengittävän raskaasti. Leslie tiputti laukkunsa maahan.

/lyhyt tuli tästäkin..//

Cas räväytti silmänsä auki. Hän käänsi päänsä tyttöä kohti ja katsoi tätä päästä varpaisiin suu tiukkana viivana. Cassie oli yllättynyt, että tässä koulussa oli kuin olikin myös tavallisia nuoria. Toisaalta Cassie kiinnitti aina huomion vain asioiden negatiivisiin puoliin. Cas irrottautui lavuaarista huojuen ja päätään pudistellen. Tyttö haukkoi syvään henkeä ja otti varautuneen askeleen taaksepäin.
"Mä oon ihan kunnossa. Verensokeri alhaalla tai jotain, pitää lähtee ettimään jotain safkaa", Cassandra sanoi tasaisen kylmällä äänellä. Tyttö hymyili kokoajan, muttei vaikuttanu rikkaalta, tekopirteältä pennulta. Oikeastaan tyttö oli varsin tarmokkaan näköinen.
"Tarmokkaan?", Cassien kasvoille nousi varovainen hymy. Hän nosti katseensa äkkiä ylös, sillä hän ei kyennyt katsomaan ihmisiä pitkään. Cassie kiinnitti huomionsa lamppuun, joka alkoi yhtäkkiä pyöriä hänen silmissään. Cassie tarrautui taas kiinni lavuaariin.
"Saatana, enhän mä edes tiedä mistä täältä saa safkaa", Cas mutisi itsekseen. Nyt hänellä oli silmät kiinni ja kasvoilla turhautunut ilme. Tyttö näytti muutenkin ahdistuneelta ja pahoinvoivalta.