And one day it'll be too late and you're back for more

Veljekset =)

Eli Zackietä ja Haproa odotellaan ;D

Ronny työnsi kotinsa oven auki ja astui sisään. Ovi laitettiin kiinni ja ränsistyneet mustat tennarit potkittiin jaloista. Kuulokkeet soivat täysillä korvilla Tokio Hotellin tahtiin ja mitään ulkopuolisia ääniä ei kuultu. Oli vihdoinkin perjantai. Viikonloppu alkaisi. Sugita oli luvannut tulla tätään yöksi! se oli siistiä. He olivat hyviä ystäviä, mutta silti scenepojasta tuntui löytyvän kamalan paljon yllätyksiä. Toivoa vain saattoi, ettei Zackie olisi kotona. Jotenkin kummallisesti hän oli välttynyt pahemmin veljensä esittelyiltä Sugille. Se oli vain hyvä. Kyllä sinipää varmasti aavisteli jotain heidän väleistään. Olihan hänellä usein mustasilmä peitettynä meikein ja käsivarret ruvilla. Ainakin Jake oli kaiken jo varmasti arvannut.

Monkey heitti mustan farkkutakin päältään ja suoristi My Chemical Romancen t-paitaa. Kuulokkeet korvillaan hän asteli keittiöön ja otti jääkaapista lähdevesi pullon. Hän oli unohtanut ottaa epilepsia lääkkeensä aamulla ja oli käytännössä panikoinut koko päivän sitä, että saisiko kohtauksen. Niinpä poika avasi seuraavana jääkaapin vierellä olevan lääkekaapin ja nappasi omalta hyllyltään lääkkeensä. Ronny istui jakkaralle ja kiersi purkin auki. Hän nappasi pari pilleriä suuhunsa ja huuhteli ne alas jääkaapista ottamallaa lähdevedellä. Tästäkään asiasta Sugi ei tiennyt vielä. Tosin, ei siitä tiennyt kukaan muukaan ystävä. No, Gerard, mutta tuo poika oli vähän omituinen muutenkin. Ja Jakelle tietenkin oli joskus asiasta jouduttu kertomaan. Tai äiti sen oli tainnut möläyttää. Onneksi bestis oli asian ottanut hyvin vastaan.

Poika laittoi pilleripurkkinsa takaisin kaappiin ja talsi sitten olohuoneeseen. (Hän nappasi matkalla kissan syliinsä) Apinapoika istahti sohvalle ja avasi television. Vieläkään hän ei tosin ottanut kuulokkeita korviltaan. Televisiota oli hassu katsoa niin, että musiikki kuului muualta kuin itse näkylootasta. Kissaa siliteltiin sylissä ja mukana raahattu vesipullo laskettiin vasemmalle puolelle sohvalle. Vanhemmat pääsisivät vasta illalla töistä. Mitäköhän tässä tekisi ennen Sugin tuloa?

#Tulen, näin pari päivää luvatusta myöhässä : (#

Huoneen katossa ei ollut niin mitään nähtävää. Ei sitten pienintäkään murtumaa, joka kielisi katon romahtavan hetkenä minä hyvänsä. Ei mitään likalänttiä, eikä edes pienen pientä ötökkää. Toiveikkaasti Zackie siristi hieman silmiään, jos ötökkä sittenkin tulisi näkyviin, mutta niin ei käynyt. Ärtyneesti huokaisten blondi sulki silmänsä ja alkoi hakkaamaan kevyesti päätään tyynyyn.
Hän makasi huoneensa pedatulla sängyllä. Itse asiassa hän oli maannut siinä jo pidemmän aikaa. Laiskasti blondi kohottautui vilkaistakseen kelloa. Hitto hän oli maannut siinä viimeisen tunnin. Se oli vain ja ainoastaan sen friikin vika, jota hän oli puolustanut urheilijalta parisen päivää sitten. Hän ei tiennyt edes sen idiootin nimeä. Zack huokaisi uudestaan ärtyneesti ja iski nyrkkinsä sängylle. Hänen olonsa ei ollut mikään kehuttavin, eikä hänellä ollut niin mitään tekemistä. Kaulakorut painoivat kaulaa vasten ja housut ahdistivat, koska hän ei ollut vaivautunut vaihtamaan tiukemman puoleisia mustia housujaan.

Juuri kun blondi harkitsi sisäisten patoumisensa purkamista tyynyyn, hän kuuli ulko-oven käyvän. Zack kohottautui sängyltä kyynärpäidensä varaan. Pää kallellaan hän tuijotti huoneensa ovea ja mietti kuka hitto oli mahtanut tulla juuri sisään. Tai no, ennemminkin hän mietti miksi Ronny oli tullut tähän aikaan. Itse asiassa sitäkään ei olisi pitänyt miettiä – olihan ihan luonnollista että ihmiset tulivat joskus kotiinsa. Pikkuveljen kotiintulo sai ilkeän hymyn kohoamaan Zackien huulille.
Pahis kohottautui kunnolla istumaan ja siitä nopeasti seisomaan lattialle. Hän horjahti hieman pitkän makaamisen jälkeen, mutta lähti siitä selviydyttyään hipsimään ovelle. Kun hän avasi sen, hän kuuli kuinka televisio laitettiin päälle. Ilkeä virne hyytyi hieman, mutta se ei suinkaan johtunut innostuksen puutteesta.
Zack harppoi vikkelästi portaille ja kipitti ne mahdollisimman hiljaa alas. Ronny oli paljon hauskempi yllättää. Pikkuveljen tuntien tämä kuuntelisi musiikkia, eli hän ei kuulisi Zackin tuloa ennen kuin olisi liian myöhäistä.

Suurta Sherlockin päättelykykyä ei tarvittu arvaamaan, että Ronny oli sohvalla television edessä. Sinne Zackkin meni – tietenkin niin, ettei pikkuveli häntä nähnyt – ja pysähtyi sohvan taakse. Nyt hän kuuli toisen kuulokkeiden soinnin, joten ei jäänyt epäselväksi kuunteliko tämä vai ei. Zack irvisti hieman, ennen kuin kumartui toisen puoleen ja yhtäkkiä nappasi kiinni Ronnyn hiuksista. Hän tukisti sohvalla istujaa samalla kun nappasi toisen kuulokkeen käteensä. Zack vei sen korvalleen, eikä kuunnellut puolta sekuntiakaan pauhaavaa musiikkia, vaan pudotti napin sohvalle Ronnyn viereen.
”Paskaa musaa”, Zack kommentoi, vaikkei edes tiennyt mitä Ronny kuunteli. ”Ja miks vitussa katot televisiota samalla kun kuuntelet musiikkia? Eihän silloin voi keskittyä kumpaankaan. Idioottimaista puuhaa sellainen, tiedätkös?” Hän vetäisi uudestaan pikkuveljensä hiuksista ennen kuin päästi irti. Blondi hiihteli samaan syssyyn sohvan vierelle ja näppärästi istuutui sen käsinojalle jalat sohvalla ja kasvot Ronnyyn päin. Hän nojasi käsiään polviinsa ja mulkoili pikkuveljeään. Jotain hupia tähänkin typerään iltaan.

#Pahoittelut autohitistä, toivottavasti ei haittaa tuommoinen uwu#

Ronny ihmetteli miksi vaaleakissa pomppasi hänen sylistään ilman mitään syytä, mutta syy siihen tarrasikin häntä pian hiuksista ja sai Ronnyn ulvahtamaan. Zack kyseli jotain kysymyksiä televisiosta ja musiikin kuuntelusta samaan aikaan, mutta eipä pikkuveli osannut vastata, kun toinen tukisti häntä samaan aikaan. Se teki kipeää! Vaikka Ronny laittoikin joka aamu hiuksensa hyvin tarkasti ja tupeeraten... Silti päänahka tuntui kamalan herkältä kun siitä hiuksia repi! Onneksi isoveli irroitti ja siirtyi istumaan sohvan kaiteelle. Hetken Monkey hieroi päätään, kunnes nappasi tippuneet kuulokkeet ja kiersi ne soittimen ympäri. Kyllä hän veljensä tunsi. Ei tuo antaisi hänen rauhassa kuunnella musiikkia.
"Minusta se nyt on vain hauskaa puuhaa. Katsella televisiota ja kuunnella musiikkia samaan aikaan." Ronny huomautti hieman ivallisena, vaikkakin sellainen äänensuuntaus pääsi hänen suustaan täysin vahingossa. Ei hän yleensä uskaltanut ivata Zackielle. Huusi kyllä ja kiukutteli. Aneli ja itki, mutta ei hän koskaan tökkinyt tikulla heikkoa jäätä.

"Sori, en tarkottanut sitä niin ilkeeseen sävyyn. Oon vaan vähän...No, jännittyny." Ronny selittikin nopeasti ja virnisti. Miksi ihmeessä hän yritti kaikkien näiden vuosien jälkeen olla edelleen mukava kusipää veljelleen? Tuskinpa tuo tuosta muuttuisi miksikään. Tai lähinnä tuon suuntautuminen häntä kohtaan. Mikäköhän blondin ongelma edes oli? Sitä hän ei ollut koskaan uskaltanut kysyä toiselta. Sen verran hänellä oli vielä itsesuojeluvaistoa jäljellä!

//No prob ^^ //

Zack kohotti hieman kulmaansa Ronnyn vastaukselle. Ei pikkuveljellä yleensä ollut tapana pahemmin väittää vastaan hänen kommenteilleen. Joka tapauksessa, sellainen äänensävy ei todellakaan miellyttänyt Zackia. Isoveli kumartui pikkuveljeään kohti ja nojasi leukaansa käteensä.
Ennen kuin hän ehti sanoa mitään Ronnyn idioottimaisesta puuhasta, pikkuveli kiirehti pahoittelemaan äänensävyään ja virnisti vielä typerästi perään. Aika kiinnostavaa anteeksipyytelykin oli, ihan kuin Zack olisi joskus tehnyt jotain hyvää Ronnylle niin että häntä kohtaan olisi voinut käyttäytyä kiltisti. Blondi ei oikeasti tajunnut, miksi Ronny sillä lailla teki.
Zack itse olisi vain vetänyt itseään turpiin, mikäli olisi kohdannut itsensä samanlaisessa tilanteessa.

Sitä hän ei kuitenkaan ollut aikeissa kertoa ärsyttävälle pikkuveljelleen, joten hän tyytyi vain naurahtamaan ivallisesti.
”Mua ei kiinnosta vittuakaan sun ilkeet sävys”, Zackie vastasi. Se oli itse asiassa totta, ainakin tällä kertaa. Nyrkin iskujen luomiseen ei sitä paitsi tarvittu edes mitään tuollaista syytä. Tällä kertaa syy sitä paitsi olisi ollut se mustahiuksinen friikki, eikä suinkaan pikkuveli itsensä. Ei syy kyllä toisaalta usein muutenkaan ollut Ronnyn, vaan tämä vain sattui olemaan käden ulottuvilla näppärästi. Tietysti muutamat suuremmat tilanteet – joissa Zack huomasi taas kateutensa, mitä hän vihasi – olivat ihan pikkuveikan omaa syytä. Tai no Zackin… eli toisin sanoen Ronnyn.
”Mut miks sä nyt jännittyny olet? Oliko musa niin jännittävää, että ihan alkoi pelottamaan?” Zack jatkoi, yrittäen pitää uteliaisuuden poissa äänensävystään. Tuskin Ronny sanoisi niin, mikäli jännittyneisyys johtuisi siitä että Zack tuli samaan huoneeseen ilkeän auransa kanssa, mutta eipä sitä toisaalta koskaan pikkuveljestä tiennyt.

Ronnyä ahdisti Zackin tapa tulla niin kamalan lähelle. Tietenkin toinen teki sen ihan kiusallaan, mutta...No se ahdisti ja ei tuntunut mukavalta. Todennäköisesti se oli kuitenkin veljen tarkoituskin.
"Ei kun Sugita tulee tänään yöksi." Emo totesi osittain möläyttäen. Hänen ei ollut ollut tarkoitus kertoa koko asiasta veljelle. Nyt tuo pysyisi varmasti täysin uhallaan kotona!
"Milloinkohan Michi tulee?" Emo yritti samantien vaihtaa aihetta ja kaivoi kännykkänsä esille.

Monkey oli merkannut kännykkään oman, Sugin, Michin ja Jaken lukujärjestyksen. Niin hän pysyi ajantasalla ystävistään. Ja vaihtarin perään nyt piti luonnostaan vielä hieman katsoa. Tuo oli edelleen hieman orpo. Varsinkin viimeaikoina. Ehkä tuo oli yksinäinen? Tosin, oliko sellainen edes mahdollista Ronnyn lähettyvillä? Kai se oli, jos hän jyräsi luonteellaan muut? Ajatuksissaan emo kurtisti kulmiaan, kunnes hätkähti hieman. Nykyisyys kutsui. Oli riski altista vajota omiin ajatuksiinsa Zackin lähettyvillä.
"Niin...Siis olisi kiva jos olisit...Tuota... Vaikka kavereittesi kanssa tämän yön?...Tai jossain..." Pikkuveli vihjasi sitten varovaisella äänellä. Hän ei tahtoisi esitellä veljeä ystävälleen!! Sugita reppana parahtaisi varmaan itkuun heti kun blondi avaisi suunsa!

Zackin kulmat kurtistuivat hieman pikkuveljen vastauksen myötä. Sugita? Kukahan vittu sekin oli? Kai Ronny oli joskus nimen maininnut, se oli myönnettävä. Mutta miksi vitussa se tuli yöksi? Noh, ei syyllä ollut väliä, vaan lähinnä olisi kiinnostavaa nähdä jotain Ronnyn kavereita. Eihän Zack todellakaan ollut menossa mihinkään, ei toivoakaan.
Ronny yritti saada hänet unohtamaan lauseen kysäisemällä milloinkohan Michi tulisi kotiin. Zack nojautui hieman taaksepäin ja kohautti olkiaan.
”Enemmän mua kiinnostaa sun pikku Sugita-homos tuloaika”, hän vastasi. ”Kyllä Michi aina kotiin selviää, ei se avuton paska ole, toisin kuin sinä.” Zackiella ei oikeasti ollut hajuakaan Michin käytännöllisyydestä tai kotiin selviämisestä, mutta minkäs teet. Eihän hän edes ikinä puhunut vaihtarin kanssa, elleivät vanhemmat olleet näkemässä.

Ronny unohtui tuijottelemaan kännykkäänsä ja hetken Zack harkitsi potkaisevansa toista tämän typerän unohtumisen takia. Hän kuitenkin päätyi siihen, että potkaiseminen olisi varsin hankalaa käsinojalla istuessa, kun painopiste olivat jalat. Niinpä tämä jäi pelkälle harkinta-asteelle.
Pikkuveljen kulman kurtistelulle Zack naurahti ivallisesti. Suuretkin mietteet toisella? Ja paskaa.
Pian Ronnykin huomasi oman lagailunsa ja pienesti hätkähtäen esitti Zackille pyynnön, jolle blondi ei voinut muuta kuin kohottaa kulmaansa ja naurahtaa pari kertaa ilkeästi. Hän kumartui uudestaan pikkuveljensä puoleen ilkeä virne huulillaan.
”Turha toivo”, Zack vastasi ja suoristautui. ”Mä haluan ehdottomasti nähdä sun pikku poikaystäväs, kun niin harvoin niitä nään.” Siinä oli kyllä totuuden siementä, vaikkakaan Zack ei varsinaisesti halunnut nähdä ketään Ronnyn kavereita. Hän oli heistäkin ehdottomasti kateellinen, eikä hän varsinaisesti toivonut että joku tulisi vielä muistuttamaan häntä hänen omasta kaverittomuudestaan. Mutta eihän hän kavereita tarvinnutkaan, eikä pärjäisi heidän kanssaan, kun olisi vain jatkuvasti kateellinen. Perseestä sellainen, mutta minkäs teet.

"Ei se osannut sanoa vielä..." Ronny totesi hiljaa. Ei se ollut valhe, mutta ei ihan totuuskaan. Olihan Scene kertonut tulevansa mahdollisimman pian. Eri asia mikä sitten oli pian. Avuton paska huomautus ohitettiin. Kyllä hän oli tuota saanut kuulla elämänsä aikana. Eipä hän ollut missään suhteessa hyvä tai kehuttava veljensä mittapuulla. Se oli hieman masentavaa. Kyllähän hän itse olisi veljestään voinut keksiä joitain hyviä puolia? Ääneen niitä ei kuitenkaan voisi sanoa, sillä Zack ottaisi ne kuitenkin mielistely yrityksenä ja suuttuisi. Sellaista se vain oli. Milloinkohan Zackie muuttaisi kotoa pois? Toivottavasti ei vasta tämän asteen loputtua.. Edessä olisi vielä ainakin vuosi.

Emo vilkaisi hieman isveljeään silmiin. Ei se ole minun poikaystävä." Huomautettiin takaisin hieman hassulla äänenpainolla, jopa Ronnyn itsensä mielestä. Sugita olisi ollut ihana poikaystävä! Mutta kun toisen suuntautumisesta ei otettu niin millään selvää. Saati sitten saatu itsestä kiinnostumaan.
"Se on tosi arka. Ethän säikytä sitä sitten?" Ronny huomautti sitten perään. Sitä hän ehkä eniten tässä pelkäsi. Tosin, ystävää kiusattiin aika rajustikin koulussa, joten kovistelijoihin tuo oli kyllä tottunut. Mutta vaikka kuinka Ronny...Ei hän voinut sanoa että vihasi, mutta ei pitänyt veljestään, ei hän tahtoisi, että yksi parhaista ystävistä pelkäisi tulla hänen kotiinsa Zackin takia. se olisi noloa ja ihan harmittaisi emoa.
"Pitäisi mennä siivoamaan huone..." Ronny ilmoitti sitten ja nousi sohvalta seisomaan. Aamulla oli meinannut tulla vähän kiire ja vaatteita oli vain viskottu päämäärättömästi ympäri asuntoa, jotta jotkut hyvät vaatteet löytyisi. Nyt huoneen lattia olikin täynnä vaatteita, koruja ja kenkiä.

Zack murahti epämääräisesti Ronnyn vastaukselle. Hän veikkasi, että tämä Sugita tiesi kyllä hieman tarkemmin tuloaikansa, mutta ei jaksanut alkaa inttämään vastaan pikkuveikalle niin turhasta asiasta. Hän yritti lähinnä kannustaa itseään siihen, ettei hän miettisi sitä kuinka kateellinen oli Ronnylle tämän kavereista ja erityisesti siitä, että tälle oikeasti tuli kavereita käymään kotona. Zackiella ei oikein ollut edes ketään, kenen luokse mennä. Muuten hän ehkä olisikin mennyt, mutta onneksi hänen kiusaamisviettinsä vaikutti menevän Ronnyyn ihan helposti läpi. Olihan se aina mennyt. Zack kirosi itsensä, kun oli taas päätynyt miettimään sitä.

Onneksi blondi sai muuta ajateltavaa, kun Ronny totesi, ettei Sugita ole hänen poikaystävänsä. Zack naurahti kuivasti ja irvisti Ronnyn lisäykselle.
”Toivoisit varmaan et olis, vitun homo”, hän totesi hymyillen vinosti. ”Miten mä nyt ketään säikäyttelisin? Enhän mä koskaan mitään semmosta, sä varmaan kuvittelet vaan.” Vai oli toinen pikkuhomo arka? Sellaisia oli koko koulu täynnä ja Zack mietti etäisesti mahtoiko Sugita olla joku niistä aroista roskista, joihin hän oli purkanut joskus vihaansa. Noh, ihan sama hänelle, Ronnyn ongelmahan se vain olisi jos poikafrendi ei tulisi vierailulle, koska pelkäsi Zackia. Ihan oikein Ronnylle, kun kerrankin jokin ei menisi täydellisesti. Epäreilua miten joillain – pikkuveljellä esimerkiksi – tuntui kaikki aina menevän niin putkeen, mitä Zackie nyt huomasi.

Ronny oli lähdössä siivoamaan huonettaan ja nousi ylös. Zack heilautti jalkansa lattialle nousten hänkin seisomaan.
”Yrität karata keskustelutilanteesta? Ei se nyt niin helppoa ole hei. Ja mikset sä siivonnu sun huonettas tarpeeksi ajoissa? Kuvittele nyt, kun sun tuleva poikaystäväs tuleekin minuutin kuluttua ja tahtoo heti sua, mut ette voikaan käyttää hyväksenne sun sänkyäs, koska se on täynnä vaatteita. Tulee vitun ikävät bileet hinteille, mun sänkyä ette lainaks saa”, Zack rupesi heti kommentoimaan, syytäen suustaan ensimmäisiä asioita jotka kohosivat mieleen. Seksistä vihjailu pikkuveljelle oli kyllä jälkeenpäin mietittynä varsin inhottava aihe – Zack kun oli harvinaisen varma siitä, että Ronnylla olisi enemmän kokemusta kuin hänelle ja se oli epämiellyttävä ajatus se, vaikka heillä olikin ikäeroa vain vuosi. Mutta sanottu mikä sanottu, hänhän ei sanojaan takaisin vetänyt.

Ronny kurtisti kulmiaan.
"Kuule, jos me päädyttäisiin sellaisiin hommiin, niin tuskin me sänkyä siihen tarvi-" Poika aloitti, mutta marisemisen keskeytti ovikello. Emo hätkähti silmiin pistävästi. Oliko se jo Sugi? Ei se voinut olla...Mitä hän nyt tekisi jos se olisi? Zack oli tuossa!?!? Eikä varmasit lähtisi uhallakaan pois...Eikä kulumalla.
"Minä menen nyt avaamaan." Hän ilmoitti ja sännähti veljensä ohi nopeasti, ettei tuo kerkeäisi mennä ovelle tai estellä häntä. Käytännössä hän siis juoksi ovelle ja vetäisi sen auki. Helpottunut huokaus karkasi hänen huuliltaan, kun Michi seisoi pahoittelevan näköisenä oven takana.
"Anteeksi. Minä unohdin avaimet kaappiin ja en jaksanut puolivälissä enää kääntyä takaisin koululle niitä hakemaan." Japanilainen selitti selvällä (Vaikkakin hassun kuuloisella) englannillaan. Ronny naurahti ja astui sivuun jotta vaihtari pääsisi sisälle.
"Ovikello on käytettäväksi tarkoitettu." Hän huomautti ja katseli miten oranssipää asteli sisälle, sulki oven ja irroitti lenkkarit jaloistaan.

"Minä kävin leipomossakin. Hain muffinseja, kun kuulin että Sugi tulee. Ostin sitten niitä jokaiselle, jos vaikka Zackin tahtoo niitä ottaa." Tuo selitti, vaikkakaan ei ollut tainnut tajuta Zackien olevan kotona. Ronny vain virnisti. Toinen oli niin omituisen kiltti. Eritavalla mitä emo itse. Michi oli aidosti viaton ja ei vaikuttanut tarkoittavan kenellekään oikeasti mitään pahaa. Aika omituista...

Ronnyn vastaus ei nyt ihan ollut se, mitä Zack oli odottanut. Blondi irvisti toisen kommentille saadessaan ikäviä mielikuvia veljestään ja tästä Sugitasta jossain olohuoneen sohvalla… Hän kirosi itseään, koska mietteet eivät kulkeneet oikeilla poluilla ja ajatuksiensa jälkeen hän ei enää tahtoisi istua sohvalla.
Ronny ei kuitenkaan ehtinyt puheissaan loppuun ja Zackin mielikuvatkin jäivät sille tielleen, kun ovikello soi. Zack virnisti ilkeän oloisesti. Pikkuveljen kaverihan se sieltä varmaan tulisi ja hän pääsisi viimein näkemään tämän Sugitan. Kiinnostavaa, hyvin kiinnostavaa. Blondi ei yrittänyt pysäyttää ohi ryntäävää Ronnya; osaksi siksi, ettei hän olisi ehtinyt ja osaksi siksi, ettei hänelle ollut väliä kuka oven avaisi kunhan hän näkisi Sugitan. Vaikkakin olisihan se mukavaa säikäyttää hieman tätä säikkyä homojätkää, mutta ehkä hän säästäisi sen myöhemmäksi.

Oven takaa kuuluva ääni ei kuitenkaan ollut tuntematon, vaan siinä oli tuttu hiukan hassu korostus. Zackie huokaisi pienesti. Tulija olikin Michi, eikä suinkaan Sugita. No jaa, eipä vaihtarin olemassaololla ollut blondiin vaikutusta suuntaan tai toiseen. Hyvä jos he ikinä edes vaihtoivat yhtään mitään sanoja ikinä.
Michi kertoi että oli tuonut jotain muffinsseja. Zack päätti painua veljensä perään eteiseen, kun ei muutakaan tekemistä keksinyt. Ehkä Ronny ärsyyntyisi, jos hän seuraisi toista joka paikkaan kuin takiainen. Siinä vaiheessa veli varmasti ärsyyntyisi jos hän seuraisi tätä sitten kun Sugita oli tullut… Se ei kyllä houkutellut Zackia itseään, joten parasta repiä hupia silloin kun sitä vielä sai.
”En tarvi”, Zack totesi kahden muun luokse päästyään. Jokin kiitos olisi varmasti ollut miljoona kertaa kohteliaampi, mutta ei hänestä sellaiseen ollut.
”Aika jännä muuten”, Zack aloitti osoittaen sanansa tällä kertaa Ronnylle, ”että kaikki muut tiesivät Sugitasi tulosta paitsi mä.” Blondin sanat eivät varsinaisesti olleet katkerat, vaikka häntä kyseinen seikka ärsyttikin suuresti.
”Mietin vaan että mistäköhän johtuu”, hän lisäsi nyt hieman huvittuneempana. Ettei vain siitä, että pikkuveli arveli hänen pysyvän kotona, mikäli joku tämän kavereista oli tulossa käymään..? Tottahan se oli, että juuri niin Zackie sattui toimimaan nyt.

Michi yllättyi hieman, kun Zack ilmestyikin eteiseen. Hän ei ollut odottanut toisen olevan kotona.
"Okei. Siinä on kuitenkin sinullekin, jos jossain vaiheessa tekee mieli..." Tuo mutisi hieman nolona ja laski punaisen laukkunsa eteisen tuolille ja kipitti viedä muffinsilaatikon keittiöön. Sinne hän jäikin norkoilemaan, sillä kuuli Zackin huomauttavan tietämättömyydestän Ronnylle. Tuohon asiaan japanilainen ei tahtonut puuttua.

Ronny värähti hieman, kun Zackie otti puheeksi, että taisi olla ainoa, jolle ei oltu kerrottu Sugitan tulosta.
"No kun ajattelin ettet ole kuitenkaan kotona..." Emo mutisi hiljaa ja hieman arkana. Hän ei osannut päätellä suuttuisiko veli asiasta vai olisi vain tyytyväinen, ettei tuota oltu huomoitu.
Ronny lähti sitten astelemaan portaita ylös. Kyllä hän voisi edes yrittää siivota. Eihän hän tiennyt yhtään oliko Sugi itse siisti persoona. Hävettäisi, jos toinen olisi siivousfriikki.
"Siellä on Michi eilistä ruokaa jääkaapissa! Voit syödä sitä!" Emo hihkaisi keittiöön vielä puolesta välistä portaita.

Zack kohautti olkiaan, kun Michi totesi että siellä oli hänellekin, mikäli hän sattuisi haluamaan. Itse asiassa Zackin saattoi sittenkin tehdä mokomia mieli, mutta ei hänen tehnyt niitä enää mieli ottaa kun oli jo sanonut ettei ota. Turhauttavaa.
Michi pakeni keittiöön, eikä Zack jaksanut hänestä enää piitata. Ei hän ikinä ollut piitannut tuosta vaihto-oppilastaan. Aina joskus hän pohti, millainen kuva toisella hänestä ol, mutta ei useinkaan jaksanut välittää. Ihan sama, painuisi se Michi joka tapauksessa pois tässä joskus joten ei väliksi.
Ronny ei vaikuttanut ilahtuvan Zackin kysymyksestä. Blondin huulille kohosi pieni, vino hymy. Toisen pelokkuus antoi niin kovasti valtaa. Ronny ei voinut tietää miten hän reagoisi ja pelkäsi pahinta. Jotenkin huvittavaa ja samalla ärsyttävää.

Ronny lähti kävelemään portaille päin ja Zack valui perässä. Hän todellakin aikoi roikkua toisen kannoilla ja saada tämän hermostumaan. Siivousvimmasta päätellen pikkuveli oli jo valmiiksi hermostunut.
Ronny huikkasi jotain Michille portaisiin päästyään. Zack loikki veljensä perässä ylös ja aivan tämän taakse. Hän kohotti kätensä ja taputti veljeään olkapäälle, tarraten sitten yhtäkkiä olkapäästä kiinni pysäyttäen toisen etenemisen. Hän kumartui lähemmäs ja hymähti.
”No ajattelit väärin”, blondi tokaisi huvittuneena. Milloin hän muka oikeasti oli kavereiden luona? Ei koskaan, lähinnä vain bileissä jos jossain. Ronnyn kannalta paska tuuri ettei hän tänään ollut.
”Jospa ens kerralla et olettais..?” Zack ehdotti yhä huvittuneena, mutta varoittava sävy äänessään. Hän olisi oikeasti jopa saattanut mennä pois, jos olisi kuullut jutusta aikaisemmin. Nyt se oli turha toivo.
Blondi kuitenkin päästi irti Ronnyn olkapäästä. Michi oli alakerrassa ja vaikka vaihtari varmasti tiesikin, ettei hänen ja Ronnyn suhde mikään lämpimin ollut, niin ei tämän ollut tarvis tietää kuinka kylmä se oli.

Ronny värähti silmiinpistävän paljon, kun Zack oli tarrannut häntä olkapäästä. Tuo puhui uhkaavana ja vastaukseksi emo vain nyökkäili. Toisen ote sattui. Vaikkakin poika tiesi, että veli pystyi puristamaan paljon kovempaakin. Todennäköisesti niin toinen olisi tehnytkin, ellei Michi olisi häärännyt keittiössä. Onneksi veljen ote helpotti pian ja pienesti keittiöön vilkaistuaan Ronny kipitti portaat ylös asti ja sujahti omaan huoneeseensa. Ovea ei edes vaivauduttu laittamaan kiinni. Niin hän kuulisi jos ovikello kävisi.

Usein poika oli toivonut saavansa oveensa lukon. Se hidastaisi hieman Zackin pääsyä huoneeseen. Ronny mietti usein, kävikö isoveli silloin hänen huoneessaan, kun hän itse ei ollut paikalla. Eihän hän siihen mitään syytä nähnyt, mutta ajatus kuitenkin kyti hänen sisällään. Päiväkirjat oli lukittuna kahdella munalukolla lipaston kaapissa ja avaimet niihin roikkuivat hänen omassa kaulassaan. Niitä kirjoja ei voisi päästää isoveljen näppeihin. Siellä oli kaikki kirjattuna. Pojan sydänsurut, harvat rakastumiset, tiedot ekasta kerrasta, yksityisasioita kaikesta mahdollisesta ja mielipiteitä isoveljestä itsestään!

Ronny, voi Ronny oli taas säikähtänyt Zackia, vaikkei hän ollutkaan tällä kertaa edes harkinnut mitään suurempaa kuin olkapäästä kiinniottamista. Blondia huvitti suuresti toisen säikähtäneisyys, vaikkakin yhtä paljon kuin se huvitti, se myös ärsytti. Hän ei voinut tehdä miltei mitään ilman että Ronny tulkitsi sen hyökkääväksi eleeksi. Olihan se tietysti imartelevaa, mutta myös rasittavaa.
Pikkuveljensä tavoin Zack vilkaisi myös keittiön suuntaan, vaikkei siellä mitään merkittävää tapahtunutkaan. Vaistonvaraisesti sitä vain oli silti vilkaistava. Zack ei todellakaan halunnut jäädä kiinni ajoittaisista tunteenpurkauksistaan. Tavallaan oli kumma, ettei Ronny vieläkään ollut kielinyt hänestä, mutta pikkuvelipaskahan oli itse täydellisyys ja varmaan kuvitteli tekevänsä itse jotain asialle tai jotain. Mitäpä Zackie olisi sellaisten idioottien ajatuksista tiennyt? Ei mitään, niinpä.

Ronny loikki portaat nopeasti ylös ja Zack seurasi vähän hitaammin perässä. Ei toinen mihinkään pääsisi pakoon omasta huoneestaan, joten mitä sitä suotta kiirehtimään. Ovessakaan ei ollut lukkoa, joten Ronny ei voisi lukittautua huoneeseen piiloon häneltä. Zackia ei erityisesti kyseinen seikka kiinnostanut; eipä huoneessa ollut mitään, mikä olisi häntä erityisesti kiinnostanut. Okei, oli hän ehkä pari kertaa saattanut käydä siellä pikkuveljen tietämättä, mutta perhana ei mitään ollut löytynyt.
Zack jäi norkoilemaan oviaukkoon. Hän nojasi ovenkarmiin kädet puuskassa ja silmäili samalla Ronnya. Hiljaisuus ei miellyttänyt häntä, joten jollain tavalla se oli ehdottomasti rikottava. Yhtäkkiä hänen teki mieli kysyä, miksei Ronny ikinä ollut kannellut hänestä, mutta se tuskin oli siihen tilanteeseen sopiva utelu. Pitäisi muistaa sekin joskus kysyä, vaikka Zack hieman pelkä- arveli, siis arveli ettei Ronny vastaisi.
”Mä en edelleenkään tajua, miten joku jaksaa tulla tapaamaan sua”, blondi tyytyi sitten toteamaan ja hymähti ivallisesti. Hänen oli hankala puristaa hymähdys itsestään, sillä tosiseikkahan oli se, että Ronnylla kavereita riitti ja hänellä ei ollut yhtäkään. Saatana soikoon.

Niin kuin Ronny oli epäillytkin, Zack oli seurannut häntä huoneeseen. Toinen oli jäänyt ovelle norkoilemaan. Emo alkoi noukkimaan vaatteit maasta ja tunkemaan niitä vaatekomeroon. Katse kuitenkin käännettiin kysyvänä toiseen.
"Ehkä jotkut pitävät minusta?" Hän vastasi. Enemmänkin ehdottaen. Kyllähän hän oli oppinut jo sen, ettei isoveli itse pitänyt hänestä, mutta miksi toisen piti ajatella niin, ettei kukaan pitänyt? Se oli hieman masentavaa.
"Sinulla ei käy paljon kavereita täällä kylässä." Ronny huomautti sitten pahemmin ajattelematta mitä sanoi. Hän kumartui nyt noukkimaan parit pillifarkut maasta ja sysäsi ne seuraavalle hyllylle.

Huone ei ollut mikään kamalan iso. Tänne muuttaessaan Ronny oli saanut valita minkä huoneen ottaisi ja oli sitten valinnut juuri tämän. Seinät hän oli maalannut silloin uuden isänsä kanssa, vaikkakaan nyt niitä ei enää pahemmin näkynyt julisteiden alta. (80% Tokio Hotellin julisteita, 10% From first to lastia ja loput sekalaisesti My Chemical Romangea, The Usedia ja Bullet For My valentinea.) Vaatekomero oli heti oven vieressä, kiinni sohvassa. Sängyn vieressä oli taas kirjoituspöytä cd-soittimineen ja miniläppärineen. Silloin tällöin huone oli tosissaan siisti, mutta yleensä sotkuinen. Lattiaa tai sohvaa ei juuri näkynyt vaatteiden alta... Niin kuin ei nytkään.
"Voit auttaa minua, jos tahdot?" Hän ehdotti sitten ja virnisti hieman veljelleen. Harvemmin hän uskalsi edes hymyillä toiselle. Se tuntui aina niin omituiselta.

Ronnyn huone ;D

Zackie tuijotteli tylsistyneenä kun Ronny keräili lattialta vaatteitaan. Pikkuveli kuitenkin kääntyi hänen kommenttinsa kuultuaan ja miltei ehdotuksen oloisena tämä totesi, että jotkut saattoivat pitää hänestä. Zack tuhahti kuuluvasti, vaikka Ronny aivan varmasti olikin oikeassa. Monet – aivan liian monet – pitivät hänestä.
”He ovat sitten varmaan aikamoisia idiootteja”, blondi totesi ja kohautti olkiaan niin hyvin kuin taisi ovenkarmiin nojatessaan. Ennemmin hän itse oli se idiootti, josta ei kukaan pitänyt, mutta sitä mietettä Ronnyn ei todellakaan ollut tarvis tietää.
Pikkuveljen seuraava kommentti sai vihan kiehumaan Zackin sisällä. Hän rypisti kulmiaan ja mutristi vihaisesti huuliaan. Ronny oli osunut naulankantaan, eikä se tietenkään miellyttänyt häntä.
”Jos tahot mustan silmän Sugitalle esiteltäväks, niin jatka vaan”, Zack sihahti matalalla äänellä. Vittu ei kukaan voinut osua noin hyvin oikeaan! Tai, jos joku saattoi niin Ronny juuri, totta.
”Tänne ei tuu ketään, koska meen mieluummin niille. Hirveästi ei huvita esitellä teitä niille”, Zack jatkoi hampaitaan kiristellen. Melkein suora valhehan se oli, vaikka aina joskus hän eksyikin jonkun luokse. Totta oli kuitenkin, ettei Zack olisi mielellään kavereitaan kutsunut heille kotiin, mikäli olisi sellaisia omistanut.

Ronny jatkoi huoneensa siistimistä. Tämän huone oli varsin siedettävä ja yleensä Zack päätyi myös siihen ajatukseen, että veljen huone oli hänen omaansa miellyttävämpi. Vituttavaa sekin; aina Ronny sai kaiken onnistumaan. Jopa huoneet, typerää suorastaan. Onneksi huone oli yleensä sotkuinen, niin se ei ollut niin miellyttävä. Zack ei kyllä voinut väittää, että hänenkään huoneensa olisi hirveän siisti, mutta yleensä se oli silti Ronnyn huonetta siistimpi. Hän oli jossain veljeään parempi ja sen yhden ainokaisen asian piti olla huoneen siisteysaste! Eipä kovin merkittävää, vaan lähinnä ärsyttävää.
Zack yllättyi, kun Ronny ehdotti että hän voisi auttaa jos tahtoisi. Väläyttipä pikkuveli vielä virneenkin kaupan päälle. Zack kohotti kulmaansa ja naurahti, jopa hieman huvittuneesti.
”Kyllä mä voin repiä kaikki sun vaatteet kaapista ja heitellä ne lattialle, jos auttaa”, hän vastasi ivallisesti hymyillen. Vai auttaisi? Ehkä jossain Ronnyn unissa, mutta ei muuten.
Sen sijaan Zack oikaisi asentonsa ja harppoi pari jäljellä olevaa askelta sohvan luokse. Hän nappasi käsinojalla olevan paidan ja viskasi sen sohvan keskelle muiden vaatteiden päälle pois tieltä, ennen kuin istuutui käsinojalle. Ei se mukava ollut, mutta parempi kuin pelkkä seisoskelu.

Ronny puri huultaan. Ei hänen ystävänsä olleet idiootteja! Eihän emo itse pakottanut ketään luokseen... Joskus hän varmasti oli aika painostava persoona, kun oli niin sosiaalinen, mutta minkäs sille teit? Vaatteita nakeltiin kaappiin ja poika sai taas säikähtää silmpiin pistävästi, kun Zack uhosi.
"A-anteeksi... Ajattelin vain, kun minustakin olisi kiva joskus nähdä sinun kavereita..." Tuolle mumistiin epämääräisesti, vaikka Ronny ei edes pahemmin ajatellut kannattiko se. Eihän siinä voinut olla mitään pahaa, jos toinen ei kehdannut esitellä ketään heille. Miten heidän perhe oli muka niin nolo, ettei edes käymään voitu ketään tuoda? No, olihan Ronnyn ulkonäkö hieman tyttömäinen, ja olihan hän lyhyt ja vilkas, mutta eihän vanhemmissa ollut mitään vikaa?

Zack ei lämmennyt idealle auttamisesta, mutta tuli silti peremmälle huoneeseen ja istuutui sohvan käsinojalle. Ronnyn olisi tehnyt mieli mainita, miten kaide painuisi, jos siinä istui. Apinapoika omisti kumminkin vielä senverran järkeä, että jätti mainitsematta asian. Yhtä huulikorua imeskeltiin hieman ja juuri kun hän oli nostamassa erästä hupparia, hänen kännykkänsä alkoi tärisemään taskussa. Nopeasti se kaivettiin ja siihen vastattiin.
"Ai moi äiti!" Ronny hihkaisi puhelimeen tekopirteään sävyyn ja istahti keskelle lattiaa puhumaan. Äiti kertoi joutuvansa lähtemään isän kanssa työmatkalle juuri tänään ja saapuvansa vasta sunnuntaina. Kuulemma joku todella kiireellinen tapaus New Yorkissa. Ronnyn katse siirty hieman kalpeana Zackiin. Voi ei?! Hän joutuisi olemaan Zackin kanssa kahdestaan koko viikonlopun!!
"On ne kotona. Minä sanon sille ja Michille..." Poika totesi sitten äidilleen, joka ei tajunnut mitään tilanteesta. selitti vain, että rahaa laitettaisiin molempien tileille ja että pitäisi olla kiltisti.
"Joo. Nähdään sitten...Moikka." Ronny lopetti puhelun. (Katse oli Zackiestä käännetty jo aiemmin muualle)
"Vanhemmat lähtee työmatkalle koko viikonlopuks. Ne laitto meidän tileille ruokarahaa."

Ronny oli taas samantien pahoittelemassa käytöstään, kuten tietysti Zack oli olettanutkin ja kuten piti. Loppuosa kuitenkin oli aika kiinnostava, vaikka se antoikin Zackille vielä vähemmän syitä tuoda kavereita kotiin. Ronny veisi sitten heidätkin, pikkuveljeltä kun onnistui kaikki. Zack alkoi taas ärsyyntyä toiseen, vaikkei hän alunperinkään ollut ollut aikeissa tuoda kavereita kotiin, eikä toisi vastedeskään. Pikkuveli ei ikinä saisi tilaisuutta viedä heitä häneltä. Mikäli siis olisi jotain vietävää.
”Toivo pois, et sä niitä ikinä näe. Mulla ei ole mitään syytä kutsua niitä tänne ja sillä selvä”, Zackie tuhahti. Ikinä oli ehkä hieman liioiteltua, mutta hän ei kuitenkaan toisi kavereita kotiinsa ainakaan vanhempien ollessa kotona. Kotiminä ja oikea minä menisivät sekaisin, mikä laskisi joko hänen uskottavuuttaan kavereiden kanssa tai uskottavuuttaan adoptiovanhempien kanssa. Kumpikaan ei ollut toivottavaa, joten Ronnyn toiveet saivat jäädä pelkiksi typeriksi toiveiksi.

Zack paransi asentoaan epämukavalla istuma-alustallaan ja tuijotteli yhä tylsistyneesti kuinka Ronny korjasi vaatteita lattialta. Pikkuveli oli juuri nostamassa jotain hupparia, kun tämä yhtäkkiä pysäytti liikkeen ja kaivoi taskustaan kännykän ja vastasi siihen. Zack kohotti kiinnostuneena kulmaansa. Sugita soitti ja sanoi ettei tulisikaan, koska Ronny oli idiootti? Joku toinen Ronny typerä kaveri soittaisi ja sanoisi vihaavansa Ronnya? Se olisi ihan oikein pikkuveljelle, mutta ei niin tietenkään käynyt.
Susan soitti, mutta Ronny ei pahemmin toiselle vastaillut, eikä Zackie saanut kiinni puhelun aiheesta. Pikkuveli kuitenkin katsoi häneen päin. Se vain ei hirveästi auttanut blondia analysoimaan tilannetta, joten hän vaihtoi taas asentoa turhautuneena ja odotti, että Ronny lopettaisi ja kertoisi jo, mitä adoptioäiti sanoisi. Ronny jatkoi, että hän sanoisi heille, mutta tämä ei todennut puhelimeen mitä sanoisi. Zack alkoi jo ärtyä toden teolla, mutta hillitsi itsensä. Puhelimessa oli kuitenkin nainen, jolle hän esitti oikeaa unelmalasta, joten hakkauksen äänet eivät ehkä olisi se oikea ääni, mikä puhelimesta toiselle pitäisi suodattua.

Lopulta Ronny lopetti puhelun ja Zackiin päin katsomatta totesi, että vanhemmat lähtisivät työmatkalle koko viikonlopuksi. Blondi ei ollut varma välittikö asiasta paskan vertaa, mutta Ronny kaikesta päätellen välitti. Toisaalta, tuskin pikkuveli tosiaan innostui ajatuksesta vain hänen kanssaan kaksistaan koko viikonlopun viettämisestä. Paha vain, että välissä olivat sekä Michi että se Sugita, joten Zack tuskin saisi tilaisuutta tehdä mitään pikkuveljelleen. Ärsyttävää, hyvin ärsyttävää sekin oli.
”No se on sitten kiva”, Zack lopulta sanoi, eikä oikein itsekään tiennyt millä äänensävyllä olisi asian laukonut. ”Kai nyt sitten ostetaan paljon viinaa ja huumeita niillä ruokarahoilla ja pidetään isot bileet ja poltetaan koko vitun talo tuhkaksi ja tehdään molemmat itsemurha keittiöveitsillä, niin ne ilahtuu ihan hirveästi ja kaikki on tyytyväisiä?” Loppuosa vain karkasi hänen suustaan hymähdyksen kera, vaikkei hänen todellakaan ollut tarkoitus yrittää heittää typerää läppää pikkuveljelleen. Niinpä Zack yllättyi mokoman litanian lausuessaan, mutta vetäisi sitten kasvoilleen tylsistyneen ilmeen ja nojasi kyynärpäillään polviinsa. Ronny ei saanut luulla, että hän oli melkein ollut samanlainen kuin kavereidensa kanssa äsken ja yrittänyt huvittaa veljeään. Varsinkin kun yritys oli vielä harvinaisen paska.
”Kännit voisi ainakin vetää jossain puiston puskassa”, Zack jatkoi puuskahtaen, yrittäen ajaa puheet johonkin paljon parempaan kuin typeriin huvittamisyrityksiin, jotka olivat säälittäviä – tietenkin, kun hän niitä yritti tehdä.

Ronny naurahti hieman Zackin puheille.
"Minä en kyllä ranteitani auki veitsellä vedä. Vähän turhan kliseistä, eikö?" Hän huomautti ja vihjasi emo ulkomuotoonsa. Huone alkoi näyttää jo selvästi siistimmältä. Enää ei siis tarvitsisi panikoida. Paitsi että Michille pitäisi kertoa, ettei vanhemmat tulisi kotiin.
"Enkä minä harrasta ryyppäämistäkään." Pojan oli pakko lisätä, kunnes asteli ovelle.
"Michi-san!! Porukat ei tule koko viikonloppuna kotiin!" Emo huusi ja hymyili, kun Michi ilmestyi portaiden päähän. Tuo näytti olevan hieman hämillään.
"Ai? Minun kun piti kysyä lupaa mennä kaverin luo yöksi..." Tuo selitti ja vaikutti olevan vaaleanpunainen kännykkä kädessään. Emon olisi tehnyt mieli samantien alkaa utelemaan kuka kaveri oli kyseessä, mutta päätti olla reilu pikkuveli.
"Voithan sinä hyvin mennä. En minä ainakana juorua. Ja kyllä isä ja äiti antaisivat luvan muutenkin." Ronny hymyili.

Mihinköhän vaihtari oli menossa? Ei ainakaan Monkeyn mieleen tullut ketään, kenestä Michi olisi puhunut erityisen paljon. Heillä oli tapana marttailla aina iltamyöhään Ronnyn huoneessa. Se oli söpöä. He keskustelivat ihan kaikesta. Michi oli niin herttainen. Ronny asteli takaisin omaan huoneeseensa vilkaisten hieman Zackiin. Kumpa Sugi tulisi pian. Veljen seura hämmensi ja ahdisti kovasti.
"Sinä voit kyllä mennä... Amm ryyppäämään puistoon jos haluat. Kunhan et kinua minun ruokia sitten, kun olet juonut omat rahasi." Ronny totesi sitten yllättävän kiltillä ja neutraalilla äänellä. Aivan kuin huoneessa olisi ollut kuka tahansa kaveri.

Zackin oli hieman hankala uskoa, että Ronny oli naurahtanut hänen jutulleen ja vielä vaikeampi, että tämä oli vastannut siihen yhtä huvittavalla – tai no huvittavammalla, kun kyseessä oli kaikessa aina onnistuva pikkuveli – letkautuksella. Zack jopa soi itselleen naurahduksen, vaikka normaalisti vältteli sellaistenkin tuttavallisten eleiden tekemistä Ronnyn seurassa.
”Hitto totta toikin. No ehkä pitää sitten keksiä jotain muuta”, blondi totesi huvittuneena ja kohautti olkiaan.
Ronnyn ilmoituksesta, ettei hän ryypännyt, Zack ei yllättynyt yhtään. Pikkuveli oli niin täydellinen ja hieno ja täydellinen ja täydellinen, ettei tietenkään juonut koskaan. Tai ehkä hän valehteli? Ei sitä tiennyt, mutta Zack uskoi silti vakaasti ettei toinen juonut koskaan.
Tylsistyneenä blondi kuunteli kuinka Ronny tiedotti Michiä asiasta. Vaihtari kertoi, että hän oli ajatellut mennä jonkun kaverinsa luokse ja Zack meinasi kirota ääneen. Oliko hän muka oikeasti ainoa tässä pesueessa, jolla ei ollut kavereita joiden luokse karata tai kavereita jotka karkaisivat hänen luokseen? Vittusaatana.
”Mä kantelisin jos mua kiinnostaisivat sun asiat paskaakaan”, Zack ilmoitti oman kantansa vaivautumatta liikkumaan edes lähemmäs vaihtaria niin että olisi nähnyt tämän, ”joten en mä taida jaksaa nyt vaivautua. Ja luvan ne tosiaan antais saletisti muutenkin.” Kukaan tuskin oli kaivannut hänen mielipidettään, mutta blondi tahtoi kuitenkin ilmoittaa sen. Kai sitä voisi joskus harkita tutustuvansa edes hieman Michiin. Tai mitä sitä suotta toisaalta.

Ronny oli käynyt ovella Michille selostaessaan ja palasi nyt takaisin. Yhä tylsistynyttä näytellen Zack tuijotteli toisen suuntaan. Kuitenkin tämä Sugita kohta ryntäisi sisään, eikä Zack ollut varma kuinka kauan jaksaisi kaksikkoa häiritä. Toki hän tahtoi nähdä Ronnyn kaverin, mutta hän pelkäsi että vittuuntuisi kahden iloisen ystävän näkemisestä niin pahasti, että tahtoisi hakata molemmat. Ja se nyt tuskin olisi ihan sopivaa, kun Sugita oli vieraanakin ja saletisti kantelisi ainakin jollekin. Ronnykin varmaan siinä vaiheessa uskaltautuisi kantelemaan, jos Zack hakkaisi hänen kaverinsa.
Zack yllättyi, kun Ronny suunnilleen antoi hänelle luvan mennä juomaan sinne puistoon. Lähinnä hänet yllätti toisen äänensävy. Zack kuitenkin sivuutti yllättyneisyytensä ja tuhahti.
”Epäilemättä mä voisin ja epäilemättä sä kertoisit siitä eteenpäin”, hän sanoi taas olkiaan kohauttaen, vaikkei oikeasti uskonut että Ronny olisi niin tehnyt. ”Enkä mä nyt sulta mitään kinuaisi, vaan ottaisin väkisin jos välttämättä olisi pakko saada. Tällä kertaa ei kyllä ole.” Zack ei puhunut mitenkään erityisen uhkaavasti, vaan lähinnä totesi. Niinhän se varmaan menisi. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan jaksaisi lähteä minnekään puistoon, vaan oli ajatellut jäädä vain kotiin norkoilemaan, oli sitten Sugitoja tai ei.

Ronny kohautti hieman harteitaan. Voi kun toinen olisi lähtenyt pois! Tosin, porukat eivät olisi koko viikonloppuna kotona. Ehkä hän voisi kutsua jonkun toisenkin kaverin kyläilemään ja juoda? Kyllähän hänkin osasi ryypätä jos sille päälle sattui, mutta silloin hänestä tuli vain niin läheisyysriippuvainen, että se oikein ahdisti seuraavana aamuna. Se ei ollut hyvä se.
"Jos minä sattuisin juomaan täällä tänä viikonloppuna, niin kertoisitko sinä vanhemmille?" Emo kysyi sitten ikään kuin ohimennen, vaikka olikin saanut jo huoneensa siivottua. Julisteiden sinitarroja oli alettu parannella. Kyllähän hän alkoholia saisi hommattua. Tunsihan hän pari vanhempaa tyttöä, jotka varmasti hakisivat mitä tahansa. Olihan Monkey vähän tyttöjen lemmikki.

Ajatus kuitenkaan Zackin silmien alla juomisesta ei ollut niinkään houkuttava. Mitä toinen sanoisi? Tai millaista se olisi? Ei Ronny ollut koskaan vielä kohdannut veljeään humalassa. Krapulassa pari kertaa, mutta eipä sitä öklöä tunnetta emon kasvoilta varmasti oltu osattu lukea. Sen verran hyvin hän oli meikannut kaiken piiloon. Zackie olisi varmasti vittuillut häneltä suolet pellolle, jos olisi silloin tiennyt.
"Sugita tosin tuskin juo. Se on sellanen täydellinen ja puhtonen." Ronny totesi hieman itsekseen puhellen. Eivät he olleet oikeastaan kaverin kanssa edes sellaisesta asiasta puhuneet. Oli aika hassua. Yleensä tässä iässä puhuttiin juuri sellaisista asioista. Juomisesta, pilven poltosta, koulusta, ystävistä ja tytöistä... Ronnyn kohdalla tosin pojista.

#Hävettää taas kesto : <#

Ronny ei sanonut, että olisi mennyt kertomaan vanhemmille – ihan niin kuin Zack oli olettanutkin. Blondia kuitenkin ärsytti toisen kysymys. Hänen teki mieli täräyttää että joo totta helvetissä siis tietenkin, mutta koska hän tuskin olisi tehnyt sitä, oli turha tällaisesta asiasta jauhaa paskaa. Niinpä Zack vain pudisti hieman päätään.
”Eipä kiinnosta sun asiat vittuakaan”, hän totesi. Tavallaan itsensä puhumista pussiin; jos häntä eivät kiinnostaneet Ronnyn asiat, niin miksi olisivat pikkuveljeä kiinnostaneet hänen asiansa. Niinpä, eivät miksikään.

Ronny jatkoi kuin itselleen puhuen että Sugita tuskin joi ja lisäsi vielä kommentin, joka sai Zackin naurahtamaan ivallisesti. Täydellinen ja puhtoinen? Ei herranjumala millaista seuraa pikkuveikalla oikein olikaan.
”Just”, blondi tyytyi toteamaan. ”Ehkä sun pitäis opettaa sitä?” hän jatkoi ja virnisti hieman.
Sanojensa päätteeksi Zack päätyi siihen, että istuminen sai riittää. Ronny oli saanut huoneensa siivottua, joten oli vain ajan kysymys koska pikkuveli päättäisi vaihtaa maisemaa. Eikä Zack aikonut päästää häntä livahtamaan käsistään ennen kuin se Sugita tulisi paikalle. Mistä puheen ollen..
”Eiks sen pitäisi muuten jo tulla?” Zack kysyi. Tavallaan hän jo odotti mokoman ilmestymistä, vaikka se tarkoittaisikin pelkkää yksin istumista huoneessa. Mutta ainakin hän saisi nähdä Sugitan ja vähän säikäyttää tätä, jos tarve vaati. Tai tarve tuskin vaati, mutta eihän sille mitään voisi jos toinen säikähtäisi jo pelkkää Zackin olemusta. Piti vain toivoa sitä, että Sugita ei ollut joku niistä, joihin Zackie oli huonoina päivinä purkanut ärtymystään. Se voisi olla hivenen epämiellyttävä tilanne jokaiselle osapuolelle.

Ronny naurahti pienesti.
"Minä kuule opettaisin ihan mielelläni sille mitä tahansa." Emo totesi nuolaisten hieman huuliaan. Huone vaikutti nyt sellaselta, että sen ehkä kehtaisi esitellä Sugitalle. Vaikka eihän hän tiennyt miten Sugi itse eli. Ainakin toinen vaikutti sitlä että oli siisti persoona. Kai siis tuon oma huonekin oli sellainen.

Zacky kysyi eikö hänen ystävänsä olisi pitänyt jo tulla.
"En oikein tiiä. Olin niin innossani kun se viimein suostu tulemaan, etten tainnu kuunnella sen aikaa..." Monkey myönsi hieman nolona. Ehkä pitäisi alkaa oppimaan kuuntelemaan...Hänen onnekseen ovikello kuitenkin pärähti soimaan. Emopojan ilme kirkastui samantien huimast.
"Jesss!" Tuo hihkaisi ja säntäsi omanhuoneensa ovelle. Siihen hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi veljeään. Poika avasi suunsa sanoakseen, että tuon pitäisi käyttäytyä, mutta mitään ei kuitenkaan sanottu. Kyllähän Ronny tiesi sen olevan turhaa. Ei Zacky häntä kuuntelisi. Niinpä poika pomppi innoissaan portaat alas ja avasi oven. Siinä hänen Suginsa seisoi. Pukeutuneena normaaliin, hieman söpömpään tyyliinsä. Vaatteet tosin eivät olleet niin söpöt mitä tuolla yleensä, mutta söpöltä poika silti näytti. Ainakin Ronnyn mielestä.
"Tule sisään. Odotinkin sinua jo."

Sugita astui varovasti asuntoon sisään ja hymyili pienesti.
"Minulla hieman kesti. Pyörästäni tippuivat ketjut ja en osannut laittaa niitä itse paikoilleen." Scene selitti ja alkoi irroittamaan pinkkejä tennareitaan.

//Sugitan lookki ^^ housut ja paita//
// Sori kun on kestänyt ja tekstiki on nyt vähän kökköä =)

Ronny vedetty pois pelistä. Kiitos kuitenkin ^^