You'll Always Find Your Way Back Home

Chaos ja Adrien tänne näin ^^

//Vähän sekava osa >< Sorry =) //

Ronny työnsi avaimen omakotitalon lukkoon. He olivat juuri saapuneet heidän kotiinsa. Autoja ei pihalla näkynyt ja molemmat autotallinovetkin olivat auki. Se oli Ronnystä todella ärsyttävä tapa ja yksin omaan Zackin. Ei heistä kukaan muu ollut niin vastuuntunnoton, että jättäisi ovia sepposen selälleen. Kaksi miesten maastopyörää lojui kuitenkin nurmella. Toinen niistä oli Ronnyn ja toinen oli hänen veljensä, tosin toinen ei ollut ajanut sillä sitten auton saannin. Nyt toinen oli sitten Michin käytössä. Tuolla kun ei ollut ajokorttia. Heidän vanhemmat olivat tosin luvanneet kustantaa sen vaihtarille, jos tuo niin haluaisi. Ronny oli varma, ettei Michi suostuisi.
"Me ei olla sitten mitään hienoja tai rikkaita. Porukat on laittanut rahan tähän taloon." Ronny naurahti ja avasi sitten oven hitaasti. Hän toi itse asiassa aika usein kavereitaan käymään kotiinsa, mutta piti tarkasti huolta siitä, mihin heidät päästi. Monkey kun ei tahtonut kenellekään ongelmia. Ei edes itselleen.

Oven avauduttua, asunnossa oli hetken hiljaista, kunnes alkoi kuulua epämääräistä vikinää jostain päin taloa. Monkey astui sisään ja potki jo eteisessä kenkänsä pois. Hän piti miltei aina tennareitaan niin löydällä, että sai ne potkimalla pois. Poika ei jaksanut uhrata aikaansa kenkien sitomiselle.
"Toivottavasti et ole allerginen koirille. Voin tosin sulkea Mindyn kaappiinkin." Poika selitti ja katsoi hymyillen, miten punainen cockerspanielin pentu juoksi heitä kohti olohuoneesta. Hellästi Ronny otti sen syliinsä ja asteli sitten olohuoneeseen.
"Tahdotko jotain? Vai mennäänkö mun huoneeseen?" Poika kysyi sitten hieman veikeänä. Huulet kun alkoivat kaivata jo toisen suudelmaa.

Adrien katseli ympärilleen mihinkään huomiotaan tarkemmin keskittämättä. Talo näytti kieltämättä kivalta, holtiton ovien auki jättäminen ja pyörät nurmella taas... No, vaikutti siltä että talossa sentään oikeasti asui joku. Toista se oli välillä heillä. Ronnyn selittelyille ilmeetön Wing vain nyökäytti päätään. Hän tahtoi yksinomaan varmistua siitä, että asunto todellakin oli tyhjänä ja sitten... No, päästä saaliinsa kimppuun. Viimeisimmästä olikin jo hetki vierähtänyt, jalkapallo oli vienyt sen verran aikaa. Treenit ja pelit, muutenkin muutamien joukkueen jätkien kanssa hengailu.

"En oo", Adrien hymähti pienesti Monkeyn selittelyn jatkumiselle. Toinen oli hyvinkin hupaisa tapaus. Adrienia moisen puheliaisuuden olisi varmasti pitänyt ärsyttää... Jostain syystä se oli nyt pikemmin vain suloista. Kysymys sähköisti hieman tunnelmaa, tai ainakin sai Adrienin hereille. "Tahdon..."
Wing asteli Monkeyn luo ja nappasi kädellään poikaa leuasta kohottaen katseen hellän väkivaltaiseen tyyliin itseensä. "Jos vaikka saisinkin..." Poika painoi huulensa vasten toisia, ottamatta kuitenkaan suuremmin läheisyyttä niin lyhyeen poikaan, että selkä piti pitää kumarassa suudellessa. Ihan vain ettei koiraa tulisi litistettyä. Ikäväähän sellainen olisi ollut.
"Miten on?"

Ronny kohotti hieman kulmaansa, kun toinen vastasi vain tahdon. Sitten Adrien tulikin ja suuteli häntä. Emon jalat miltei pettivät ja kun suudelma lakkasi, koiranpentu laskettiin maahan ja poikaa katsottiin.
"Jos vaikka mennään huoneeseen." Hän ilmoitti ääni pienesti käheänä. Vatsassa lenteli perhoset, mutta ei jännityksen, vaan jonkun aivan muun. Monkey otti Adrienin kädestä kiinni ja veti tuon portaat ylös. Yleensä Ronny ajatteli paljonkin, mitä ihmiset ajattelivat hänen huoneestaan, mutta jostain kumman syystä sillä ei ollut sillä hetkellä paljoa väliä. huoneen ovi avattiin vain ja sisälle asteltiin. Se oli todella siistissä kunnossa. Ainut epäsiistin oloinen asia oli seinät, jotka oli täynnä julisteita. (Lähinnä Tokio Hotellin, MCR:n ja From First To Lastin.)

Emo käännähti ympäri ja katsoi Adrienia lipaisten samalla toista huulikoruaan hieman.
"Mitäs suunnitelmiisi kuului nyt?" Hän kysyi hieman leikittelevänä ja kohotti toista kulmaansa. Ronny yritti pitää ajatuksensa siveellisinä, mutta se oli miltei mahdotonta, kun Adrienin näköinen jätkä oli huoneessa. Luoja jos nyt Zack tulisi...Ei! Sitä ei saanut manata! Silloin veli varmasti sattuisi tulemaan kotiin, mitä omituisemman syyn takia. Vaihtamaan sukkia, tai jotain.

"Jep", Adrien vastasi hymähtäen seuraten sitten Ronnieta tuon huoneeseen, kädestä pitäen. Huoneeseen itseensä Wing ei kiinnittänyt huomiota, vaan oven sulkeutuessa perässään oli jalkapalloilija nostanut Ronnien syliinsä ja suuteli ahnaasti tuon lävistettyjä huulia. Teot olivat Adrienin vastaus Monkeyn esittämään kysymykseen suunnitelmista.
Poika ei edes tajunnut käytöksensä voivan olla millään tapaa hyökkäävää, Ronnie oli varmasti tiennyt tasan mitä Wing tahtoi Monkeylta tuon kodissa. Ja tietenkin poika piti itsestään selvänä, että jos Ronnie ei olisi tahtonut naida hänen kanssaan ei tuo olisi Wingiä kotiinsa tuonut.

Adrien tuki Monkeyn Tokio Hotel julisteilla tatuoitua seinää vasten ja koetti suorastaan väkivaltaisen omaisen suutelun lomasta auttaa ylimääräisiä vaatteita toisen päältä. Omista märistä vaatteista olisi varmasti myös hyvä päästä eroon. Pidempään asiaa miettimättä poika vippasikin märän paidan päänsä yli kannatellen toista seinää vasten yhden käden varassa pelkäämättä ettei jaksaisi. Treenattua oli jalkapallon tähden kyllä tullut, mikä näkyi positiivisena lisänä seksiaktissa ja sen alkuleikeissä.

Emo hämmästyi ja ilahtui samaan aikaan, kun Adrien ei vastannut mitään tekemis kysymykseen vaan näytti hänelle haluamansa. Hän oli toisen sylissä ja huomasi vastaavansa ahnaaseen suudelmaan. Ronny kietoi jalkansa kunnolla toisen ympäri ja samoin kädet. Hän oli seinää vasten ja tunsi miten julisteet liikkuivat takanaan. Toivottavasti eivät repeäisi! Ehkä se oli pienin murhe sillä hetkellä. Adrien oli ruvennut ihan hurjaksi!Urheilijan paita lähti taidolla ja varovasti tippumis vaaran pelosta johtuen Ronny veti oman paitansakin pois. Housut olisikin mutkikkaampi juttu. Ne kun olivat sutkot tiukat. Emo katsoi hetken vain Adrienin silmiä ja nappasi sitten toisen huulet uuteen kiihkeään suudelmaan. Tästä saattaisi tulla mielenkiintoinen pano. Siitä ei ollut epäilystäkään.

Muutama vuosi sitten Ronny oli vasta harjoitellut suutelemaan lävistetyillä huulillaan, mutta nyt hän oli sen oppinut miten ihanalta se tuntui itsestä ja toisesta osapuolesta. Pojan kädet vaeltelivat Adrienin selällä. Se tuntui edelleen viileältä. Olihan tuo vetänyt märät vaatteet päälleen takaisin.
"Mennäänkö sänkyyn?" Ronny kysyi sitten käheällä äänellä. Siellä hänestä tuntuisi ehkä hieman turvallisemmalta ja voisipa hän itsekin toiselle tehdä jotain!

Adrien nyökkäsi hivenen Monkeyn kysymyksille, kun paidoista oli päästy eroon. Märät housut saisivat lentää helvettiin nuokin, eikä Wingillä käynyt edes mielessä etteivätkö alushousutkin saisi kokea samaa kohtaloa.
Lihaksikkaampi ja pidempi poika kantoi toisen sylissään laskien sängylle painaen suudelman huulille. Adrein kohtautui seisomaan ja availi märät housut riuhtoen ne jaloistaan. Katse hakeutui Ronnieen, jonka nännilävistys oli onnistunut jo saamaan Adrienin lumoihinsa. Kieltä naksautettiin kitalakeen.

"Noille pitää kanssa tehdä jotain", poika tokaisi nyökäten Ronnien housuihin tiputtaessa bokserinsa lattialle. Tuumastya toimeen suurempia ihmettelemättä, Adrienin pitkäs sormet näpräsivät nopeasti ja näppärästi auki nuoremman tiukat housut ja pieni leikkivä virne huulillaan tummatukka yritti auttaa Monkeyn eroon ylimääräisistä vaatekappaleista.
Adrienilla ei tänään ollut kiirettä mihinkään, edes harkkoihin mikä oli suoranainen ihme. Jos hänellä tänään olisi jalkapalloon liittyvää tekemistä ollut, seksi olisi saanut jäädä. Oli kumppani kuinka houkutteleva tahansa.

Ronny makasi sängyllä. Hengitys tuntui selvästi kiihtyvän hieman, kun poika katsoi Adrienin housujen heittoa ja boksereiden menoa.
"Jo-o." hän sai vain sanottua, kun toinen huomautti hänen housuistaan ja urheilijan avustamana pillifarkut saivat lähteä kalsarit mukanaan. Mitäs oli niin tiukat housut, että väkisinhän molemmat lähtivät samalla. Nopeasti Ronny kiskoi myös sukat pois. Seksi sukat jalassa ei ollut hänen juttunsa. Pienesti hän hymyili ja nousi sitten käsiensä varaan ja suuteli toista kiihkeänä.

siitä olikin aikaa, kun Ronny oli päässyt näin nopeasti tosi toimiin. Yleensä hänen poikakokeiludeittailupanot olivat rauhallisia ja tuskin rohkeampia kuin Ronny. Eikä hänkään yleensä mikään villikissa ollut!

Adrien ynähti hyväksyvästi ja kaikista vaatekappaleista kun nyt oli eroon päästy saattoi poika itsekin hakeutua sängylle suudellen Ronnien huulia kevyesti, vaeltaen hienovaraisesti kaulalle, keskittyen hetken aikaa lävistettyyn nänniin, johon oli jo koukussa. Kädet hakeutuivat molemmille puolille Monkeyn hartioita, toinen poika kun oli lievästi ilmaistuna melko pieni Adrieniin itseensä verrattuna. No, harvoin sitä tapasi solakkaa ja honteloa, lyhyttäkään amerikkalaisen jalkapallon pelaajaa.

Oikeastaan Adrien voisi käydä huomenna kiittämässä Markia siitä, että heitti pinemmän pojan uima-altaaseen... Hän voisi vaihtoehtoisesti viedä kiusallaan nollan rasvaprosenttia lähentelevälle ystävälleen levyn suklaata, jos Monkey olisi oikein hyvä pano. Toisaalta, voisi hän muutenkin. Niin, unohtamatta tietenkään kaunista, viatonta hymyä, jonka seurauksena kaveri varmasti kuvittelisi Adryn iskeneen silmänsä Markiin..
No, nyt hän ei kuitenkaan sitä poikaa tahtonut ajatella, vaan jotain aivan muuta.

Ronny sulki tyytyväisenä silmänsä ja suuteli Adrienin huulia. Vaatteita ei enää ollut ja mielihyvän väreet kutkuttelivat hieman emon kehoa. Suuta auottiin hieman, kun futarin huulet löysivät lävistetyn nännin. Voi luoja... Tästä ei selvittäisi hengissä! Sitten kuitenkin kuului kolahdus. Siihen ei vielä reagoitu, mutta kun kuului äänekkäämpi kolahdus, Ronnyn silmät rävähtivät auki ja hän nousi osittai istumaan. Katse oli hieman säikähtäneenä ovella.
"Ei oo todellista..." Hän mutisi hiljaa ja vilkaisi hieman Adrieniin. Ehkä tulija ei talsisi ylös. Kuka se edes voisi olla? Ei kenenkään pitäisi olla kotona tähän aikaan.

Sitten kuuluikin se maaginen ääni. Joku alkoi tulla portaita.
"Perkele." Ronny sihahti ja kiepahti alas sängyltä ja alkoi vetää kalsareitaan jalkaan.
"Pue!" Hän älähti hieman paniikissa ja kiskoi jo itse farkkuja epätoivoisena jalkaansa. Ne vain sattuivat olemaan hieman mutkilla nopean riisuutumisen takia.

//ihhihiihi, rakastan olla ilkee hahmoille >

Adrien älähti hivenen ärtyneesti Ronnien karatessa hänen altaan. Kummastuneet silmät katsoivat toista, tuliko se nyt katuma päälle? Ei helvetti voinut olla totta. Jos kerran piti antaa ymmärtää olisi hyvä myös ymmärtää antaa! Wingin korviinkin kantautui ylimääräistä hälyä. Se siitä sitten, vitun kivaa.
Adry huomioi askelet portaissa ja kirosi kaiken mielessään maasta taivaaseen. Saatanan saatana, se siitä varmasta panosta. Vitutti ja raskaasti vituttikin. No, toisaalta hän voisi viettää aikaansa Monkeyn seurassa ilman että naisi tuota. Ei se toisaalta huono idea ollut, vaikka into puolittuikin.

Adrien tuhahti nousten istumaan sängyn laidalle. "Mun vaatteet on märät, jos unohdit", poika huokaisi hiljaa noukkien silti housunsa lattialta yrittäen pukea niitä päälleen. Hieman nihkeää... Turhauttavaa, mutta kai ne menisivät väkipakolla. "Näissä tulee helvetin ahdasta", poika tokaisi ilmoitusluontoisesti kiskoen housunsa kuitenkin jalkaan. Paita kävi mielessä, mutta sen poika kerkiäisi vain noukkia lattialta jos tulija suunnistaisi Ronnien huoneeseen.

Ronny vilkaisi aidosti pahoittelevana Adrienia. Toinen varmasti vihaisi häntä koko loppu ikänsä, mutta ei Ronny voinut käräyttää itseään! Eikä varsinkaan veljelleen! Tuo oli pakosti Zack. Ei siitä ollut epäilystä. Juuri kun Adrien oli saanut housut ylleen, ovi avautuikin ja blondi poika katsoi kysyvänä, mutta viileänä kaksikkoa. Luojan kiitos Monkey oli saanut puettua päälleen.
"Mitä vittua sinä kotona teet?" Tuo tuhahti ja äänestä kyllä kuuli, ettei lämpöä ollut. Hyvin arvostelevasti isoveli katsoi Adrienia. Ronny nielaisi hieman.
"Pääsin etuajassa." Hän kertoi ja rukoili, että Zack lähtisi samantien. Tuo kuitenkin kohautti vain harteitaan.

"Kuka tämä on?" Blondi kysyi sitten ja nyökkäsi Adrieniin päin. Hyvin hyvin epäilevänä. Ronnykin vilkaisi urheilijaa. Häntä ja Zackkia kun ei pahemmin veljeksiksi voinut ulkonäön takia todeta. Emo oli todella lyhyt ja isoveli lähempänä 185. Tuon kasvot olivat muutenkin hieman miehekkäämmät ja luonteetkin olivat aivan toisista laidoista vedetyt.
"Hän on kaverini. Se-se-se tippu uima altaaseen ja tuli lainaamaan vaatteita." Ronny selitti hätävalheen ja älysi vasta sanottuaa, mikä siinä kusi.
"Ai kuvittelit ähtäväsi omia vaatteitasi tälle? Sinä taidat valehdella minulle."

Adrien hymähti Ronnyn ilmeelle. Eihän se nyt periaatteessa apinapojan vika ollut, jos joku päätti kotiutua huonolla hetkellä. Jos jotain positiivista, niin se ettei aktiin oltu vielä päästy. Keskeyttäminen olisi vituttanut silloin huomattavasti enemmän. Varsinkin, jos se olisi huomattu liian myöhään, ettei mitään ollut enää pelastettavissa.

Adrien kuunteli Ronnyn selityksiä kasvoillaan vahanaamio, neutraali ilme jonka tuo oli oppinut. Hän kun ei sattunut olemaan niitä rakastetuimpia urheiljoita, joten puutteita, eli muka vääränlaisia miltymyksiä, piti sitten korjailla luonteella. Toisaalta Wing oli kasvanut hivenen kylmäksi ja ylimieliseksi. Joskus ne puolet olivat enemmän esillä kuin toisinaan.
Ronnyn tekosyyt menivät niin perseelleen, että Adrien lisi voinut hakata päätään seinään. Heidän kokoeronsa oli vähintäänkin huomattava. Pituuden lisäksi Wing omasi kuitenkin ihan huomattavan lihaksiston.
"Sun vaatteitas se ajattelikin", poika huokaisi vain tehdäkseen epäuskottavasta valheesta edes hieman uskottavan. Pokeri piti, Adrien näytti siltä kun olisi juuri kertonut itsestään selvyyden ääneen. Kulmakarvojen asento oli sellainen, että Ronnyn veli saattoi helposti kuvitella Adrienin pitävän tuota hivenen vajaana tapauksena.

Ronny käänsi paniikissa katseensa Adrieniin, kun tuo sanoi että he olivat muka suunnitelleet Zackin vaatteita tuolle. Monkeyn kasvot olivat muuttuneet miltei liidunvalkeiksi. Voi vittu minkä futari oli tehnyt... Zackin ilme muuttui todella, mutta ei ystävällisempään päin. Tuo näytti pelottavan ilkeältä. Ronny vihasi ja pelkäsi sitä ilmettä.
"Ai niinkö meinasitte?" Blondi kysyi hiljaa ja katsoi sitten veljeään. Tuo vain tuijotti Ronnyä ja apinapoika näytti nurkaan ahdistetulta ketulta, joka tiesi henkensä lähtevän pian.
"Tuleppa käymään sitten minun huoneessa." Zack sanoi sitten katsoen edelleen veljeään.
"Minä en tah-"
"Sinulta ei nyt kysytä!" Isoveli huusi ja Ronny värähti. Luoja häntä nolotti! Häntä nolotti veljen käytös ja se, että Adrien näki hänet nyt näin...näin...pelkurina!

Pelokkaana ja arkana Ronny asteli veljensä luo ja katsoi kun tuo lähti huonettaan kohti.
"Minä tulen kohta..." Hän sanoi hieman suruissaan ja hymyili väkinäisesti Adrienille.
"Älä mene mihinkään, jooko?" Emo lisäsi ja sulki sitten oven perässään. Kyllä hän tiesi miksi isoveli hänet huoneeseensa tahtoi. Sinne päätyminen ei koskaan ollut hyvä asia, kun vanhemmat eivät olleet kotona.

Ronny astui veljensä huoneeseen avoimesta ovesta ja rääkäisi samantien, kujn nyrkki osui nenään ja poskenpäähän. Pätkä lyyhistyi polvilleen maahan ja kuuli miten isoveli tönäisi oven kiinni.
"Vai olit sinä homo lainaamassa minun vaatteita ilman lupaa?!" Zack huusi ja potkaisi Ronnyä kylkeen. Kipu oli ilkeä tunne. Ilmat meinasivat valahtaa pihalle ja veri maistui suussa lyönnin jäljiltä. Hän kuitenkin tiesi, että nyt selvittäisi helpommalla, jos pysyttäisi Adrienin vaatelainauksessa, kuin kerrottaisi toiselle oikea syy, miski urheilijapoika oli heillä.
"Ni-in..." Ronny kuiskasi ja älähti uudelleen, kun isoveli potkaisi. Heidän huoneensa oli vierekäin ja Monkey tiesi, että äänet kuuluivat todennäköisesti omaan huoneeseen, mutta silti hän toivoi ihmettä. Kyyleneet alkoivat väkisin valua emon poskia pitkin ja se tiesi uutta potkua.
"Et saatana itke, kun et siihen lupaa ole saanut!"