Diva, though he's a man

[[Wrai kiikuttaa Sugitan tännenäin : D]]

Aurinkoinen kesäpäivä Astonissa. Oppilaita parveili siellä täällä koulun pihalla, omissa klikeissään tietysti, kuin kuuliaiset lampaat, jotka eivät uskaltaneet mennä susien valtaamille alueille. Niin, täällä ihminen oli ihmiselle susi. Kukaan ei ollut turvassa klikkien kiroukselta, ja niiden aiheuttamilta kiusaamisilta. Tässä koulussa vain vahvat, nousivat pinnalle, ja pysyivät kuuluisina. Tietysti oli myös niitä, jotka tätä faktaa vastaan kapinoivat täysillä, eivätkä kyenneet hyväksymään rikkaiden pentujen itsekehua.

Lammasaitauksen ovi pamahti lujaa kiinni, aiheuttaen melkoisen pamauksen, ja sai aika monenkin oppilaan huomion kääntymään etuoville päin. Yksi kapinallinen asteli ulos rennosti, selvästi nauttien saamastaan suosiosta, jonka hänen sisääntulonsa oli aiheuttanut. Hän sai osakseen joitakin vihellyksiä, joista tämä nautti enemmän kuin mistään muusta koko maailmassa.

Indigo Beau Rose kopisteli sinissä, matalakorkoisissa saapikkaissaan, päällään mustat pillifarkut, ja vyöllä soinnustettu toppi, jotka olivat hänen mukaansa eiliseltä shoppausreissulta tarttuneet. Päässään hänellä oli tyypillisesti musta, lippistyylinen hattu, jolla oli tietenkin oma tarinansa. Kaulassa kilisi suunnattomasti erilaisia koruja, eikä niitä varmaan kukaan olisi edes jaksanut laskeakaan. Tukka oli vain suoristettu, ja tupeerattu aamulla pystyyn, niin kuin aina. Indy jaksoi harvoin kokeilla uusia tyylejä tukkaansa. Piilolinssit olivat tänään siniset. Eiväthän ruskeat silmät tulisi kysymykseenkään kun päällä oli siniset kengät ja toppi.

Poika asteli jonkun puhelimen kaiuttimista kaikuvan musiikin tahtiin keskelle pihaa, ja lähetti pari lentosuukkoa ilkeästi mulkoileville porvaristokakaroille. Tytöt näyttivät kansainvälisiä käsimerkkejä takaisin, mutta siinä vaiheessa Indy oli jo kääntynyt omiensa puoleen, iloisesti naureskellen. Hänellä oli hyvä päivä tänään. Kokeet olivat sujuneet moitteetta, vaikkei hän ollut niihin edes pahemmin lukenutkaan. Rahaakin oli nyt taas mukavasti, kun isä oli saanut ison bonuksen, ja lähettänyt pojalleen tavallista suuremman rahalähetyksen. Totta kai tämä oli suinpäin mennyt lähimpään ostariin hamuamaan vaatteita, joita oli katsellut jo melko pitkän aikaa. Nyt hän saikin kieppua kaveriporukkansa luona esitellessään uusia hepeneitään ympärillä ihastelevalle enimmäkseen sceneistä koostuvalle tyttöjoukolle.

Sugita seisoksi pihalla ja sormilla naputeltiin omaa reittä. hän oli pitkästä aikaa innoissaan! Hänellä oli pitkään ollut nettiystävä Las Vegasissa ja huomenna tuo tulisi käymään hänen luonaan. Poika oli käynyt nettikahviloissa viimeisen kahden vuoden ajan ja tutustunut tuohon tyttöön eräässä Chatissä. Kaiken lisäksi Angel saattaisi muuttaa San Diegoon! Se olisi todella hienoa. hän saisi varman shoppailu kaverin itselleen. Nykyiset parhaan ystävät kun eivät olleet niitä tarkimpia vaatevalintojen suhteen ja joskus se jopa ärsytti Sugitaa. Sormet siirtyivät farkuilta naputtamasta räpeltämään pinkkiä pacman paitaa. Poika hätkähti sitten ajatuksistaan, kun ovi kävi ja muutamat viheltelivät. Ihmeissään Sugita katsoi tapahtuman syytä ja näki indico Beau Rosen astelevan pihalle. Hänestä Sugi ei koskaan oikein ottanut selvää. Hän ei ollut edes oikein varma kumpaa sukupuolta tuo edusti. Kumpaa se sitten olisikaan, Sugitan mielestä toinen oli tajuttoman hyvännäköinen. Harmi että hänestä itsestään tuntui, että hän oli paljon Indicoa alemmalla tasolla. Toinen oli niin siisti ja söpö.

Sugita seurailla pitkien otsahiustensa alta Beauta. Tuo käveli musiikin tahdissa ja veti varmasti jokaisen silmäparin itseensä.
"Väistä, homo!" Kuului sitten ääni Ja liian myöhään Sugita tunnisti äänen. Häntä oli jo tönäisty sutkot kovaa selkään ja kirjat hänen sylistään koristi nurmikkoa repun kera. Mustahiuksinen anarkisti poika nauroi paskasesti ja jatkoi vain matkaansa. Mikäköhän tuolla oli häntä vastaan? viime viikolla tuo oli ihan mitään syytä piessyt Sugin. Sen jälkeen hän olikin ottanut selville, että tuon nimi oli Matt. Kai tuo vain nautti toisten nöyryyttämisestä ja satuttamisesta. Syvä huokaus karkasi pojan huulilta ja hän kyykistyi maahan. hän avasi reppunsa ja laittoi varovasti yhden kirjan maahan.

Onneksi ei ollut sateinen päivä. Hänen päiväkirjansakin oli lentänyt pois repusta ja se jos olisi kastunut, olisi Sugitalta päässyt itku! Hän oli saanut sen äidiltään 11-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Se oli ollut osittain vitsi. Silloin Sugita oli käyttäytynyt hieman typerästi murrosiän takia ja perhe oli alkanut kutsua häntä diivaksi. ei hän kuitenkaan ollut aloittanut sitä kirjoittamaan kuin vasta vuosi sitten, kun oli se vanhojen tavaroittensa joukosta löytänyt. Olihan se todelal tyttömäinen, mutta äiti oli tehnyt itse kannet vihkoon. Harmi ettei Sugita ollut perinyt noita kädentaitoja. Niistä olisi ollut hyötyä.

Indyn huomio kiinnittyi vaimean morkkauksen myötä pihan nurmikolle päin. Hän huomasi koulun tutun kusipään Mattin, ja toisen pojan, jota hän ei ollut koskaan nähnytkään, tai sitten huomannut. Tämä oli jäänyt keräilemään tavaroitaan nurmikolta, kun taas toinen oli paennut paikalta paskaisesti nauraen. Oli sanomattakin selvää että siellä oli käyty läpi pieni välikohtaus.

Kavereiden kielloista välittämättä poika tepasteli homoksi kutsutun kaverin luo nurmikolle, ja kyykistyi tämän eteen. Hän otti pari kirjaa ja muuta lappusta käteensä, ja ojensi ne toiselle samalla kun nousi ylös. Tämä hymyili sulosuullansa pojalle, valkoiset hampaat loistaen. Suun ahkera harjaus, ja säännölliset hoitokäynnit olivat alkaneet tuottaa tulosta vuosien varrella.
”Ootko ok? Eihän suhun sattunut?”
Blondi piti pienen tauon, ennen kuin puhetykitys alkoi.
”Mä olen Indigo. Vaikka kyllä sä mut varmaan tunnetkin. Mikä sun nimes on? En oo nähnytkään sua ennen.”
Äänestäkään ei olisi tunnistanut Indyä mieheksi. Pojan äänenmurros oli ollut yllättävän pieni, ja Rose olikin siitä melkoisen kiitollinen jumalalle, jos sellainen nyt siellä oli.

Kysymyshyökkäyksen jälkeen Sugitaan iskeytyi tutkiskeleva katse. Indy ei tosiaankaan salaillut mitään, hän oli tosissaan kiinnostunut tästä tyypistä. Pojalla oli söpö nassu, ja indyn mieleen sopivat hiukset. Mukavan värikkäät ja erottuvat, aivan kuten vaatetuskin. Miksei poika ollut huomannut tätä sitten ennen? Tutkiskeleva katse muuttui mietiskeleväksi. Transu alkoi naputtaa vasemman käden etusormella leukaansa, samalla kun piti oikeaa kättään lanteilla. Hän toisti tämän käytännön melko usein mietiskellessään, tai kun oli ratkaisemassa vaikeaa yhtälöä matematiikan tunnilla taululla. Rajun mietiskelyn tuloksena hän kuitenkin päätyi siihen että hänen vain pitäisi hommata silmälasit. Voisivat näyttää melko hyvältäkin hänen nassullaan.

Sugita nosti todella hämillään katsettaan, kun vieras ääni kysyi oliko hän kunnossa. Puna kohosi pojan kasvoille, kun hän tajusi äänen omistajan olevan Indico.
"Ki-Kiitos. Olen kunnossa." Hän vastasi sitten ja otti toisen nostamat kirjat käteensä ja tunki ne reppuun. Kaikki oli nyt saatu laitettua takaisin, joten Sugita nousi seisomaan. Sitten toinen esittäytyikin ja kysyi samaan putkeen mikä hänen nimensä oli. Sugita nosti reppunsa selkään ja katsoi sitten hieman ujona toista.
"Sugita. Se on nimeni. Ja tiedän kyllä sinut." Hän vastasi toiselle ja naurahti hieman nolona. Tuntui omituiselle, että noin söpö henkilö puhui hänelle! Ei sellaista sattunut hänelle yleensä... Paitsi viime aikoina sellaista oli ruvennut sattumaan ja se oli hyvin omituista. Sugita ei ollut vielä tottunut sellaiseen.

Vaikka toinen olikin puhunut jo sutkot paljon, ei Sugita osannut vieläkään sanoa oliko Indico poika vai tyttö. Miten toinen teki sen? Äänestäkään ei osannut lukea mitään, saati sitten ulkonäöstä. Silloin tällöin Sugitaa itseään luultiin tytöksi. Yllättävän usein itse asiassa. Hänen ruumiinrakenteensa oli kuin tytön, mutta kasvoista kyllä erotti tietyn poikamaisuuden.

Sugitan poskia alkoi kuumottaa entisestään, kun Indico alkoi katsoa häntä tarkasti. Ensin tutskiskelevana ja sitten ilme muuttui miettiväksi. Mitäköhän toisen päässä pyöri? Sugita vaihtoi vaivautuneena painoi jalalta toiselle ja mietti jotain viisasta sanottavaa, ettei nolaisi itseään ihan täysin. Sitäkin hänellä oli tapana harrastaa söpöjen ja hyvännäköisten ihmisten edessä. Sugita katsoi Indicoa. Ensimmäisen kerran hän näki tuon näin läheltä. Se tuntui hieman taianomaiseltakin. Seurustelikohan tuo? Toisen kumppanin oli pakko olla täydellisen näköinen. Sitten Sugita avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten, kun mitään ei tuntunutkaan tulevan ulos. Hienoa. Nyt hän näytti henkeä haukkovalta kultakalalta.

Indy nosti katseensa takaisin Sugitan kasvoihin, ja hymyili tälle. Poika punoitti kuin kypsä tomaatti, mikä oli transusta aika huvittavaa. Hänellä ei ollutkaan usein tapana punastella, ehkä sen takia että hän ei hermoillut uusien ihmisten tapaamista, eikä useinkaan katunut noloja tekojaankaan.
”Sugita. Söpö nimi. Sopii sulle hyvin.”
Poika sanoi tämän aivan tosissaan. Jos nimeä oikein vääntäisi, siitä saisi sanan ”sugar”, joka oli blondin mielestä älyttömän hyvä vertauskuva kaverille. Pinkki paita, ja söpöjä maskotteja housuissa. Hän oli tosissaan syötävän sokerisen näköinen. Hiukan katkerana Indyn täytyi myöntää että oli kateellinen tälle tyypille. Olisipa hänelläkin yhtä suloinen nimi.

Pienen mietiskelytauon jälkeen Indy tajusi taas haaveilevansa keskellä päivää, ja alkoi taas keskittyä olennaiseen. Hän huomasi Sugin aukovan suutaan hiukan oudosti, kaverilla oli kai pieniä ongelmia saada itseään ilmaistuksi. Tämä oli transulle jotenkin niin uutta, hän ei useinkaan törmännyt näin tuppisuisiin tyyppeihin, ja se oli jossain määrin hauskaakin. Oli mukavaa tutustua erilaisiin persooniin, ja oppia heistä.

Pienesti hymisten scene katsahti kuumasti porottavaan aurinkoon. Pojan mustat pillifarkut olivat tosissaan alkaneet grillata ja hiostaa tätä, ja hän halusi äkkiä pois auringosta. Enempää kyselemättä hän tarrautui toisen ranteeseen ja lähti hilaamaan tätä kohti varjoisempia alueita.
”Tule.”
Hän raahasi Sugitan nurmikolla seisovan tammen alle. Se oli vuosien kuluessa kasvanut melkoisen suureksi, ja nyt kesällä sen lehtien varjossa oli mukava lepäillä. Indy päästi Sugitan kädestä irti, heitti hattunsa sivummalle, ja rysähti nurmikolle selälleen. Tämä pisti käsivartensa niskansa taakse, ja jäi katselemaan lehtillä peitettyä taivasta.
”Kerro vähän ittestäs.”
Äänensävy oli vaativa, ja tiedonjanoinen. Hän tosissaan halusi tietää tästä tyypistä enemmän.

Sugita vain katseli toisen mietiskelyä ja hänen katselua. Pitäisikö toinen herättää ajatuksista? Poika ei kehdannut. Indico näytti liian hyvältä. Sitten yllättäen tuo tarrasi Sugia ranteesta ja lähti vetämään erään tammen alle. Vieläkään poika ei osannut sanoa oikein toiselle mitään. Ajatukset kuitenkin lensivät. Miksi toinen veti hänet mukaansa? Miksi tuo edes puhui hänelle? Sugita ei tiennyt nolottiko häntä vai oliko hän ylpeä. Useat ihmiset katsoivat heitä hieman kummissaan. Olivathan he varmasti hieman omituinen näky.

Nyt he olivat tammen alla ja Sugita katsoi miten Indico lysähti nurmelle makaamaan puun alle. Toinen käski hänen kertoa jotain itsestään, niinpä poika istahti toisen vierelle.
"Mitä tahdot tietää?" Hän kysyi hieman hämillään. Sugita ei todellakaan tiennyt mitä kertoisi! Ei hänessä ollut mitään mielenkiintoista. Ei ainakaan omasta mielestään. Oli hän tosin vast ikää tavannut kahvilassa yhden tytön, joka oli innostunut siitä, että Sugi oli harrastanut surffausta Tampa bayssä. Oliko se sitten mielenkiintoista? Ainakin Sugita piti siitä, vaikka ei näyttänytkään tyypilliseltä rantaleijonalta...

Poika katseli Indicoa vierellään maassa. Tuo katseli taivasta. Sugi piti tuon vaaleista hiuksista todella paljon. Jos hän itse olisi noin nätti, hän varmasti kasvattaisi samanlaiset vaaleat hiukset. Harmi ettei vaalea väri sopinut oikein Sugitan kasvoille. Se teki hänestä kalpean ja värittömän oloisen. Poika huomasi jumittuneen katsomaan toista ja käänsi sitten hieman nolona katseensa muualle. Nyt ei saisi tehdä mitään hölmöä, kun kasvojen punakin oli laskenut.

Indy kurtisti kulmiaan. Niin, mitä hän halusi tietää? Poika ei ollut miettinyt yhtään kysymystä etukäteen ennen kuin oli töksäyttänyt tämän toiselle. Hetken tämä puri huultaan miettiessään jatkokysymystä.
”No missäs asut?”
Indigo nousi risti-istuntaan, ja käänsi katseensa vieressään kököttävään Sugiin. Nyt kun hän tarkemmin ajatteli, hän oli todella tainnut nähdä pojan samoilla kuvaamataito, ja draamakursseilla. Transu nolostui hiukan, poika oli samalla luokalla kuin hän, ja kävi vielä samoilla valinnaisilla. Oliko Indy sitten ollut niin sokea ettei ollut huomannut tätä? Tai yksi syy voi toki olla sekin että poika näytti olevan melko hiljaista sorttia.

Roselle tuli jotenkin valaistunut olo. Hän oli vihdoinkin tajunnut kuka tuo tyyppi oli. Tyytyväisenä oivalluksestaan poika ajatteli palkitsevansa itseään jollakin. Ehkä hän voisi mennä vaikka pirtelölle? Olihan hänellä hyppytuntikin…
Viekas katse osui Sugitaan Indyn noustessa ylös vehreästä maasta. Hän tarttui jälleen toisen käsivarteen, ja alkoi raahata tätä pyörätelineitä kohti. Hän riuhtaisi satunnaisen lukitsemattoman pyörän, ja nousi sen selkään. Tämän jälkeen nuorukainen käänsi katseensa takaisin toiseen.
”Hyppää kyytiin.”

[[Haha : D Indy sieppaa Sugin xD]]

"Varttin bussimatkan päässä koulusta. Omakotitalossa tätini kanssa." Sugita vastasi tarkasti kysymykseen ja kuulostikin ehkä hieman omituiselta ja hassulta. Pieni ääni jankutti koko ajan takaraivossa, ettei hän nyt saisi nolata itseään. Indigo nousi istumaan ja katseli häntä. Sugi mietti, mahtoiko tuo muistaa häntä miltään tunnilta? Olihan hän aina hiljaa, ja käytösnumerokin oli alhainen juuri viittaamattomuuden takia...Sitten yllättäen vaaleahiuksinen-nuori nousi seisomaan ja tarrasi Sugin käsivarteen. Poika kohotti kulmiaan hieman hämillään, mutta nousi salamana seisomaan. Tuo kiskoi hänet pyörätelineille.

"Onko se sinun?" Sugita kysyi hieman ihmeissään, kun Indi oli napannut pyörän telineestä, joka ei ollut lukossa. Ei sillä kyllä oikeastaan väliä hänelle ollut. Hänen parilla ystävällään kun oli pahatapa näpistellä ja varastella pyöriä. Edelleen hieman hämillään Sugita nousi sitten pyörän tarakalle. Tilanne tuntui epäuskoiselta. indigo pyysi HÄNTÄ mukaan. Mihinköhän he olivat menossa? Poika ei kehtaisi kysyä ainakaan vielä. Tällaista ei koskaan tapahtunut hänelle.
"Saanko laittaa kädet sinun ympärille?" Sugita kysyi sitten, kun muisti ettei omannut kovinkaan hyvää tasapainoa.
"En tahdo ahdistella tai mitään... Mutta kun tipun varmasti jos en pidä mistään kunnolla kiinni."

//Sori ku on kestäny ^^ Kone on ollu rikki >

-Ei se mitään : )-

Blondi virnuili pojalle, joka hivuttautui rauhallisesti pyörän selkään.
”No ei. Lainaan vaan vähän.”
Sugin toinen kysymys sai transun taas nauramaan. Oltiimpas sitä niin siveitä. Ujon pojan käytös oli uutta räiskyväluonteiselle Indylle, mutta samalla kiehtovaa. Valkoiset hampaat huulten takaa vilkkuen poika vastasi myöntyvästi toiselle.
”Pidä vaan niin paljon kiinni kun sielu sietää. En mä tommosesta häiriinny.”

Siniset saapikkaat polkaisivat punaisen maastopyörän liikkeelle. Matkan alku oli hiukan huojuvainen, mutta pikkuhiljaa menosta alkoi tulla tasaisempaa. Rose ei kauhean usein tälläistä harrastanut, joten kyyti saattoi olla hiukan epävarmaa. Kuitenkin, mitä kauemmas koulusta nuorukaiset suuntasivat, sitä varmemmaksi Indyn ajo kävi. Ainahan sitä sanotaan että pyöräilyn lahjaa ei koskaan unohda, mutta kun tarpeeksi kauan kojeesta pysyy erossa, niin kyllä siinä ruostuu taito jos toinenkin.

Vaaleatukkainen Transu karautti alamäkeen Dusty’s:iin päin, pirtelö mielessään. Liiat ajatukset kuitenkin koituivat ajomatkan kohtaloksi, kun hönö poika tuumissaan ajoi kohti postilaatikkoa.
”Ah! Ei helvetti!”
Ennen kuin Indy ehti mitenkään reagoida, tämä lensi törmäyksen voimasta hienossa kaaressa ohjaustangon yli asfaltille selälleen. Kesti hetken aikaa, kun nuorukainen sai avattua silmänsä, ja noustua istualteen.
”Ai saamari... Sugita ootko kunnossa?”

Sugita naurahti hieman vaivautuneena ja nolona, kun kietoi hennosti kätensä Indin alavatsan ympärille. Sitten he lähtivätkin liikkeelle. Pojalla ei ollut kovinkaan tukeva olo tarakalla, eikä se muutenkaan tuntunut olevan suunniteltu miesten istumista varten. Indigon ajo ei ollut aluksi myöskään kovinkaan varmaa. Sugilla käväisi mielessä, mahtoiko tuo edes koskaan ollut ajanut toinen tarakalla? Scene kuitenkin yritti rentoutua ja unohtaa perhoset vatsassaan. Ne kun hieman häiritsivät keskittymistä. Hän katseli ohikiitävia puita ja ihmisiä. He taisivat olla menossa Dustyyn. Ainakin sinnepäin he olivat suuntaamassa.

Sitten täysin yllättäen edessä oleva Indy kirosi ja juuri kun Sugi kerkesi kääntää katseensa eteen blondi lensi tangon yli ja sen seurauksena poika itse lennähti pyörän selästä asfaltille. Hän oli tullut maahan miltei kontalleen. Käsillä oli suojattu päätä vaistomaisesti, joten ne oli isketty ensimmäisenä maahan. Niitä kirveli. Sugitan sydän löi tuhatta ja sataa säikähdyksestä. Hän vihasi sitä tunnetta yli kaiken. Toiseen polveenkin särki. Varovasti hän käännähti istuma asentoon ja huomasi molempien polviensa myös näkyvän. Housut olivat revenneet niiden kohdalta ja ne olivat myös hyvin auenneet. Käsiin oli myös tullut asfaltti haavat.

"Olen ihan kunnossa." Hän vastasi sitten hieman värisevällä äänellä Indylle. Ei hän kipua pelännyt vaan sitä säikähtämisen tunnetta, joka jyskytti edelleen. Sugita katsoi vasenta polveaan ja huomasi epäonnekseen, että haavasta näkyi jotain muuta, mitä siitä ei pitäisi näkyä.
"Voi saamari..." Hän sanoi hiljaa ja nosti sitten varovasti farkkunsa lahkeen polven yläpuolelle. Metallinen piikki sojotti pienesti ulos hänen polvestaan. posket punehtuivat. Hän ei tahtonut että Indy näkisi tätä!! Jalkaa liikutettiin sitten hieman. Kyllä se toimi ihan moitteettomasti. Mutta jos metallia näkyi kaksi senttiä polven ulkopuolella, niin eihän se voinut hyväkään olla?