Diva of the day

Aula oli täynnä puheensorinaa, naurunhelähdyksiä ja ikkunoista paistavaa aurinkoa. Oppilaat parveilivat kuka missäkin, tosin tiukasti klikittäytyneinä, tai ainakin kastin mukaisesti. Kermaan kuuluvat seisoskelivat hajanaisesti ilmoitustaulun tienoilla, sillä sinne oli hetki sitten tullut jokin jalkapallopelin taikka koripallopelin tulospaperi, ja komeat urheilijat tungeksivat cheerleadereineen ilmoitustaulun edessä. Nörtit ja tavikset olivat sekalaisesti ovien edessä, ikäänkuin valmiina juoksemaan ovista karkuun jos joku suosittu tulisi. Kahvi- ja muiden automaattien luo katsottaessa näkymä muuttui lähinnä tummanpuhuvaksi, sillä kaikennäköiset rokkarit ja emot sun muut olivat klikittäytyneet sinne.

Oppilasmassaan tuli parin metrin kunnioittava rako, ja ihmiset tungeksivat ja työntyivät kauemmas kun korkokenkien kopinan saattelemana aulaan asteli kaunis vaaleaverikkö. Tiukat, vaaleansiniset farkkukangasmikroshortsit eivät paljoa peittäneet neidon ruskettuneita, sileitä reisiä ja sääriä joita korosti tyylikkäät, kuuden tuuman korolla varustetut mustat kiiltonahkakengät. Naisellista, hoikkaa ylävartaloa verhosi koristeellinen, valkea toppi joka jätti koko selän avonaiseksi lukuunottamatta muutamaa narua jotka pitivät paidan neidon päällä.
Kaunotar pysähtyi hetkeksi ovien eteen, ikään kuin että kaikki varmasti huomaisivat hänet ja hänen sisääntulonsa. Ruskeiden silmien katse kiersi kopeana ja itsevarmana aulan ympäri, ja ne paikansivatkin hontelon, akneihoisen nörttipojan joka livahti juuri helpottuneen näköisenä pehmoisimpaan ja parhaaseen nojatuoliin.

Nuori nainen siristi silmiään, tuhahti paheksuvasti ja sai sillä aikaan sen että säikyn näköiset ekaluokkalaiset hypähtivät kiireesti kauemmas. Cherieksi kutsuttu naisenalku oli kuuluisa myös vaikuttavista raivokohtauksistaan.
Hän käveli ylpeästi suoraan nojatuolille, sillä eihän hänen tarvinnut kierrellä tai väistellä ketään; kaikki muut väistivät häntä. Ja jos eivät olisi väistäneet...
"Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?" Cherie sanoi kuuluvalla äänellä ja katsoi inhoten, nenäänsä nyrpistäen nörttiä. Poika katsoi häntä silmät selällään, suu kauhusta avoinna ja änkyttäen jotakin hiljaa ja epäselvästi. Lähes kaikki lähellä olevat katsoivat, tuijottivat naureskellen ja odottaen kuinka koulun kuningatar rankaisisi tuota reppanaa joka eksyi vain väärään aikaan väärään paikkaan.
"Ensinnäkin, opettele hengittämään nenän kautta, harjottele puhumaan, lopeta pukeutumasta kaikkeen mitä sun äiti sulle antaa, ja tee jotakin tuolle naamalle. Ja hiuksille. Ja monelle muulle asialle mitä en jaksa käydä erikseen luettelemaan. Tuu sitten vasta istumaan mun tuoliin"

Kauhistunut nörttipoika hypähti äkkiä ylös ja horjahti honteloilla, kesän aikana pitkäksi kasvaneilla jaloillaan ja sai aikaan naurunremakan. Poika siisti äkkiä nojatuolia, pyyhki istuimesta rypyt ja pölyt ja livahti sitten äkkiä pakoon muiden nörttien sekaan naurun saattelemana. Cher ei siitä välittänyt, vaan istuutui nojatuoliin nostaen siron jalkansa toisen päälle, katsahti lähimpään tyttöön joka vaikutti kuuluvan rikkaiden pentujen klikkiin.
"Hae mulle rasvaton Caffè Latte, ja diettipatukka. Äkkiä", Cherie komensi tutulla äänensävyllään jota ei ollut vastusteleminen, jos ei halunnut joutua uitetuksi vessanpönttöön tai muuta vastaavaa.
Kermaan kuuluvia tyttöjä ja poikia alkoi valua nojatuolien läheisyyteen, sillä Cherien mielistely saattoi toisinaan tuottaa tuloksia, ja tiedä vaikka nousisi arvoasteikossa ylemmäs. Kapinallisista sen sijaan moni katseli viileästi, useat inhotenkin koulun suurinta diivaa.

//edit// hups unohdin et Gisele ja lilco tänne kiitosnam //edit//

Liikunnan valinnaisryhmän tunti oli juuri päättynyt, ja Gisele Kim oli siitä erittäin onnellinen. Vakituinen opettaja oli nimittäin poissa, ja se onneton sijainen oli pistänyt lauman toisiaan vihaavia nuoria naishenkilöitä pelaamaan keskenään polttopalloa. Kaikki oli sitten johtanut siihen, että ne "kapinalliset" olivat liittoutuneet ensimmäisen kastin tyttöjä vastaan ja voi niitä jotka jäivät niiden hengenvaarallista nopeutta lentävien kumipallojen tielle...

No, kuten sanottu, tunti oli onneksi ohi, ja Gisele seisoskeli nyt eräällä hälisevällä käytävällä kännykkäänsä laukustaan kaivellen. Hänen oli nimittäin pakko soittaa Cherielle tai ehkä Didille, jos Cher ei vastaisi. Catia ei varmaan viitsinyt häiritä, tuo blondi kun oli varmaan jossain nurkassa pelehtimässä Jayden Rileyn kanssa, eikä varmaan pitäisi keskeytyksistä. No, miten vain, Giselen oli kuitenkin pakko saada joku, jolla oli väliä, langan päähän. Hän nimittäin tunsi olonsa hieman orvoksi ilman tyypillisiä tukijoukkojaan. Pari puhelua oli näköjään tullut, mutta niistä tyttö vähät välitti... juuri ollessaan valitsemassa Cherien numeroa, puhelin sitten pirahti ärsyttävästi soimaan ja Gisele vastasi refleksinomaisesti.
"Sä et kyllä arvaa mitä!" kuului siskon yli-innostunut ääni. Gisele huokasi - hän kyllä tunnisti tuon äänensävyn ja vieläpä erittäin hyvin. Gemma oli löytänyt uutta jutunjuurta, mutta valitettavasti tällä hetkellä Giseleä ei kiinnostanut pätkääkään.
"Tiedätkö, en arvaakaan", Gisele vastasi turhautuneena, ja jatkoi: "Oletko nähnyt Cheriä?"
"Aulassa, mutta kuuntele nyt-"
Gisele katkaisi puhelun, töykeää kyllä, mutta kyllä sisko anteeksi antaisi. Luultavasti toinen ei edes välittäisi, etsisi vain jonkun muun jolle voisi kertoa uuden jymyjuttunsa. Suunnaksi aasialaispiirteinen tyttö siis otti aulan, ja mietti jo että minkälainenhan tungos siellä taas olisi, luultavasti kamala.

Giselen saapuessa aulaan, ei hän tullut pettymään, ehei... porukkaa oli pakkautunut koulun aulaan enemmän kuin Gisele olisi edes kuvitellut sinne ihmisiä mahtuvan. Joko syynä olivat toimimattomat herkkuautomaatit tai sitten koulun kuningatar oli paikalla, ja lauma epätoivoisia apinoita oli mielistelemässä.. Gisele veikkasi tokaa vaihtoehtoa. Tyttö sovitti kasvoilleen ylimielisen hymyn (jonka nähdessään porukka teki myös hänelle suhteellisen hyvin tietä) ennen kuin lähti itsevarmasti Vivienne Westwoodin korkkareissaan astelemaan kohti nojatuoleja, mistä tutun blondin pää näkyikin olevan. Nojatuoleille päästyään Gisele rojahti siihen ainoaan vapaaseen tuoliin, joka sattumoisin oli Cheriä vastapäätä.

"Kauhee tungos", Gisele päivitteli hiukan liioitellun kauhistuneella äänellä. "Ja moi."

Cherie tutkiskeli tarkkaan ja yksityiskohtaisesti koristeltuja pitkiä kynsiään odottaessaan kahvinsa ja diettipatukkansa saapuvan, kiinnittämättä mitään huomiota ympärillään parveileviin ihmisiin ja useisiin jotka yrittivät puhua hänelle. Monet koittivat mielistellä kehumalla hänen kauniita Guccin kenkiään, joita hän tosin itsekin piti hurmaavina ja itselleen täydellisesti sopivina. Hän ei suostuisi puhumaan suosittujen nelikon ulkopuolisille ennen kuin saisi kofeiiniannoksensa. Eikä hän kyllä varmaan muutenkaan puhuisi jos ei löytäisi kiinnostavaa aihetta.
Yhtäkkiä tyttö tunsi järkytyksekseen kuinka joku hipelöi hänen pitkiä kultakutrejaan. Cherin yksi monista säännöistä oli, että _kukaan_ ei koskisi hänen hiuksiinsa jos hän ei antaisi lupaa. Diiva läimäisi hänen hiuksiinsa koskeneen käden pois, kavahti seisomaan ruskeat silmät raivosta välähdellen, etsien syyllisen (ruskeatukkainen, hyvin itsevarman näköinen cheerleader joka tosin sillä hetkellä näytti säikähtäneeltä ja loukkaantuneelta).
"Koske vielä kerran mun hiuksiin, ja voit uskoa että se on sun viimenen hetki cheerleaderina, tai ylipäätänsä jonkun arvoisena ihmisenä. Jos sä kosket uudelleen, voit saman tien kävellä tonne", Cherry sanoi ja osoitti nörttijoukkoa ovella joka kavahti ja katsoi silmät selällään koulun kuningatarta. Cheerleader laski katseensa nöyrästi, pelästyneenä ja selkeästi loukkaantuneena tällaisesta kohtelusta mutta uskaltamatta sanoa mitään sillä Cherien uhkaukset kannatti ottaa todesta.

Cherie istuutui takaisin nojatuoliinsa ja tuhahti, mutta hymyili sitten kun huomasi kuka oli tullut häntä vastapäiseen nojatuoliin.
"Moi Gisele, kiva nähdä", hän sanoi äänellä jolle ei ollut muuta käsitettä kuin sokerinen.
"Täällä alkaa olla pikkusen liian röyhkeää porukkaa, siis voitko uskoa, joku kuvottava nörtti istui tässä samassa tuolissa missä mä nyt", naisenalku sanoi inhoten, naputtaen samalla kalliilla kengällään lattiaa kärsimättömänä. Hän oli odottanut ainakin viisi minuuttia kahviaan, ja samalla kun tuo ajatus putkahti hänen päähänsä, se tyttö jonka hän oli laittanut hakemaan juomaansa, palasi kertakäyttömukin ja muovipaperiin käärityn diettipatukan kanssa. Cherie otti kahvinsa ja välipalansa sanomatta mitään, nuuhkaisten kahvia.
"Ensinnäkin, mä sanoin että rasvaton. Ja toiseks, onks tää tollasesta automaatista? Mä en mitään tällästä roskaa juo. Satanen sille joka nopeiten hakee mulle rasvattoman Caffè latten Dusty'sista", diiva sanoi ja tyrkkäsi mukinsa takaisin hakijalleen, heilutellen välinpitämättömästi satasen seteliä [pelaajan huom. miulla ei oo mtn aavistusta dollareista, et minkälaisia seteleitä tms niillä on ja minkä arvonen satanen on dollareissa :'D]

//sata dollaria on vissiin aika helkkaristi :p//

Cherien kertoessa tuosta nörtistä ja tuolista, Gisele näytti asianmukaisen kauhistuneelta. Niin, tälläistä se oli, feikkaamista päivät pitkät. Ei häntä oikeastaan kiinnostanut oliko joku nörtti istunut Cherin tuolilla - ja mistä tuokin olisi muka voinut tietää että se oli nimenomaan Cherin tuoli? Nämä yltiödramaattiset ja itseään täynnä olevat diivat kävivät joskus niin hermoille..
Ja sitten tuo tyttö jonka Cher oli ilmeisesti pistänyt hakemaan kahvia. Giselekin olisi luultavasti ottanut kahvin kahviautomaatista, vaikka ei itsekään siitä automaattipaskasta erityisemmin pitänyt. Giselen kasvoilla oli kuitenkin asiaan kuuluva, hiukan pilkallinen ja huvittunut ilme kun hän tapitti tuota kahvityttöä kuin jotakin erityisen kamalaa paisetta. Jonkun mielestä tämä suosittujen tapa käyttäytyä toistensa seurassa olisi voinut olla huvittavaa - tälle aasialaispiirteiselle tytölle se oli vain normaalia.

"On ne typeriä", Gisele totesi hetken kuluttua seuraten katseellaan paria nörttipoikaa, jotka ryntäsivät aulan ovista täyttä vauhtia (tai niin kovaa kuin huonossa kunnossa olevat datamarsut pääsivät) tajutessaan Cherin heiluttelevan sadan dollarin seteliä. No, sehän oli aika helvetisti rahaa. Gisele olisi oikeastaan voinut itsekin lähteä siitä summasta Dusty'siin.

"Ei mutta", Gisele jatkoi kääntäen katseensa edessään istuvaan blondiin, silmäillen tottumuksesta toisen vaatekerraston. Ajatuksissaan hän nyökkäsi hyväksyvästi, mutta eipä hän ollut olettanutkaan että Cheriellä olisi mitään kamalaa päällä.. "Onko mitään bileitä tiedossa joista mun pitäisi olla selvillä?"
Huooh. Bileet, vaatteet, kengät, hyvännäköiset urheilijapojut. Gisele arveli keskustelun kiertävän samaa rataa kuin ne miljoonat aikaisemmat. Mutta ei hän tietenkään valittanut. Mielummin hän kuuluisi koulun tunnetuimpaan, kauneimpaan ja kunnioitetuimpaan porukkaan kuin olisi jokin helkkarin tavis. Tai joku friikki! Hyi.

//töks töks tökkss. typoja kans varmaan enemmän ku laki sallii..//

// yhyy gisele on feikkipissis :'< XDD okei joo moi. oon hilpeällä tuulella tänään. aijoo ja nico ystävällisesti auttoi ja kerto että 100 dollaria euroissa on öö 86 et on se jonkun verran juu//

Cherie kuunteli myöntelevät kommentit hyväksyvästi, tosin eipä hän muuta olisi odottanutkaan. Hyvin harvat väittivät tytölle vastaan tosissaan, tai ainakaan kukaan suosittujen nelikosta. Hän piti nelikon tytöistä, tosin ei aivan sataprosenttisesti luottanut näihin, sillä maailmassa oli hyvin harvoja joille vaaleaverikkö kertoi syvimpiä tuntojaan ja suurimpia salaisuuksiaan. Mutta ei sillä että hän ei olisi pitänyt pinnallisista asioista keskustelemisesta, se oli hyvinkin hänen mieleensä. Muodista, pojista ja bileistä löytyisi aina puhuttavaa. Sekä tietysti alempikastilaisten dissaaminen oli erittäin miellyttävää viihdykettä, tosin hän ei kovinkaan usein jaksanut vaivautua puhumaan luusereille.

Cherry ei paljoa kiinnittänyt huomiota siihen kun köyhempiin klikkeihin kuuluvia lähti tulenpalavalla kiireellä aulan ovista suuntanaan Dusty's. Hän oli tottunut komentamaan muita ja houkuttelemaan ihmisiä tottelemaan itseään rahan avulla, sillä sitähän löytyi kuin tähtiä taivaalta. Hänellä oli rahaa kirjaimellisesti muille jakaa.
Sitten Cherin huomio kiinnittyi takaisin Giseleen, ja hän rypisti hivenen otsaansa kun mietti oliko häntä kutsuttu viikonlopuksi minnekään juhlimaan.
"Itseasiassa Cat kertoi jonkun kakkosluokkalaisen cheerleaderin kertoneen hänelle että kolmosluokan Jared Smith pitää viikonloppuna isot bileet, sen vanhemmat lähtevät perjantaina Ibizalle pariksi viikoksi", prinsessa sanoi ruskeat silmät kiiluen kuten aina kun tiedossa oli jonkunsorttiset juhlat, nojautuen hivenen eteenpäin. Häntä kiinnosti suuresti päästä niihin nimenomaisiin juhliin jotka olivat tietenkin komean urheilijapojun järjestämät, mutta hän odottaisi että saisi kutsun tai kävelisi röyhkeästi kuokkimaan.
"Mites sun päivä on menny?"

//on se vähän feikki<3//

"Jared?" Gisele kysyi otsaansa rypistäen. Miksi kukaan Jared ei tullut päähän? Ehkä kyseessä oli joku vähemmän hyvännäköinen, johon Gisele ei ollut huomiotaan ikinä erityisesti kiinnittänyt. Eikun... olikohan tässä nyt puhe siitä samasta Jaredista joka oli kuulemma - Gemman mukaan - pelehtinyt jonkun nörttimuijan kanssa tyttöjen vessassa? Giselen otsa sileni ja hehkulamppu syttyi tytön pään yläpuolelle. Oli se luultavasti sama tyyppi. Hyvin paljon mahdollista että se oli sama tyyppi. "Eikun saatanhan mä tietääkin sen, sellainen blondi, leuhka jätkä?"

Cherien kysyessä Giselen päivästä tämä tytöistä tummempi mietti miten vastaisi vaikuttamatta liian ongelmiaan ruikuttavalta, Cher nimittäin tuskin siitä pitäisi. Gisele nojautui tuoliaan vasten ja kohautti olkapäitään voittaakseen hieman aikaa, ja nosti pikaisesti turkoosia tuubitoppiaan ylemmäs. Sillä topilla kun oli aina tapana yrittää valahtaa alas ja paljastaa kaikki.
"Ihan hyvinhän tää kai", hän sanoi neutraaliin sävyyn, ennen kuin jatkoi hieman tuohtuneemmin. "Tosin mulla oli just liikunnan valinnaisryhmän tunti ja vaikutuinen opettaja taas tietty poissa... ja tiedätkö tän onnettoman sijaisen, Brooksin muijan, joo, se pisti meidät pelaamaan polttopalloa."

//tiedätkö, sun kanssa pelatessa tulee vakavia alemmuuskomplekseja :DD kirjotat niin pitkää.//

// ... miusta tuntuu et oon kuullu ton joskus aiemminkin XD nessu, tai siis täällä chaos, valitti siitä eilen >': en kirjota pitkiä, te kirjotatte lyhyitä! XD //

"Joo, just se. Se kenestä juoruttiin vähän aikaa sitten et se sääti jotakin sen yhden nörtin kanssa. Vaikka en mä oikein usko siihen... Tai nyt se ainakin kulkee erittäin tiiviisti ton Ashley-mikä-lie-onkaan-cheerleaderin kanssa", Cherie sanoi, nyökäten päällään mustahiuksiseen, pitkään tyttöön joka seisoskeli vähän matkan päässä kaveriporukan kanssa.
Heidän siinä jutellessaan oli joku rahanahne tai ehkä köyhä nörttityttö juossut kiireesti Dusty'siin ja tilannut Caffè latten, ja hän olikin ensimmäinen joka juoksi läähättäen mutta silti pitäen kahvin vakaasti pystyssä takaisin aulaan.
"C-Cherie, tässä olisi Caffè l-lattesi..." tyttöparka änkytti ja ojensi kahvin käsi täristen koulun kuningattarelle. Diiva vilkaisi silmälasipäistä nörttiä ja otti kahvinsa, nuuhkaisten sitä jälleen. Sitten hän maistoi sitä, hymyili pienesti ja ojensi sadan dollarin setelin tytölle kuten oli luvannut.

"Ei oo totta", Cher sanoi kuullessaan Giselen sanat liikuntatunnista.
"Polttopalloa?! Onko se muija päästään vialla?" tyttö älähti. Minkäänlaiset "toisia-ihmisiä-heitellään-palloilla-tai-muilla-esineillä"-pelit olivat erittäin huono vaihtoehto Aston High'n liikuntatunneilla. Nuoriso oli niin klikittäytynyttä, että meno voisi, ja luultavasti menisikin väkivaltaiseksi. Cherie ei todellakaan haluaisi joutua jonkun hikisen pallon lyömäksi, ja siinähän menisi kampauskin pilalle ja kynnetkin varmaan katkeaisivat. Onneksi hän ei ollut liikunnan valinnaisessa. Tosin, mitäköhän pakollisessa liikunnassa olisi?
"Se Brooksin nainen on hirveä noita-akka. Ja oletko nähnyt sen kynnet! Sen näköiset kuin se ei olisi koskaan käynyt manikyyrissä", diiva puuskahti järkyttyneen kuuloisena, ikäänkuin se olisi jonkinsorttinen rikos jos ei ole käynyt koskaan manikyyrissä.

//nyt tuli lyhyt >: //

Gisele nyökkäili tärkeästi osoittaakseen myöntymystään Cherien sanoja kohtaan. Niin, ei se nörtti-juttu varmaan totta ollut, kun kerran toinen niin sanoi. Varmaankaan puolet Astonin juoruista eivät olleet tosia, mutta harmillisen usein ihmiset olivat valmiita uskomaan mitä tahansa, puhumattakaan siitä mitä nuo samaiset ihmiset olivat valmiita keksimään vain piristääkseen omaa tylsää elämäänsä.

"Polttopalloa", Gisele myönsi alentuvaan sävyyn. "Mulla on sen takia nyt Kiinan kokoinen mustelma reidessä, eli en voi pitää hameita tai mitään ainakaan viikkoon."
Oikeastaan tuo mustelma ei niin iso ollut. Ei sitä edes näkisi ellei työntäisi päätään aivan lähelle. Valitettavasti tälläiset pienet yksityiskohdat vain tuppasivat unohtumaan kun piti omia sotatarinoita kertoa ja paisutella, jotta saisi itsensä kuulostamaan hiukan tärkeämmältä.

"Niin ne sen kynnet!" Gisele puuskahti päätään pudistaen. "Ja se kamala tekonahkalaukku mitä se raahaa mukanaan. Se on varmasti omina kouluaikoinaan kuulunut joihinkin friikkeihin - ei kukaan täysjärkinen käyttäisi sellaista hirvitystä."

//kamalaa, oon hyvä kirjottamaan pelkkiä reploja ilman mitään kuvailua :---DD//

// hoho XDD ihan hyvää tekstiä siulta tulee //

Cherie joi hitaasti, nautiskellen caffè latteaan, maistellen pienin siemauksin jokaista pisaraa. Hän oli todellinen kahviaddikti, ja päivä ei lähtisi käyntiin ilman kolmea isoa mukillista kuumaa kahvia ja päivän aikana hän joi varmaan pari pannullista. Se ei ollut siitä että hän tarvitsisi nimenomaan kofeiinia, hän vain ei osannut enää elää ilman kahvia juotuaan sitä jo viisivuotiaasta.
"Polttopalloa... Kaikkea ne keksii, sehän on vaikka miten vaarallinen laji", tyttö sanoi huokaisten, pudistellen närkästyneenä päätään.
"Voi ei! Eikö se akka tosiaan tajua että noin väkivaltasista lajeista tulee mustelmia ja kaikkea, ne pilaa meidän kauniimpien ihmisten ulkonäön!" Cherry sanoi ja äänensävyllään viestitti olevansa pahoillaan Giselen puolesta, sillä se ettei voi käyttää hameita tai mikroshortseja näin lämpimillä ilmoilla, on erittäin epämiellyttävää.

Diiva nauroi kaunista, helkkyvää naurua kun Gisele haukkui liikunnan sijaista.
"Totta puhut, oon itseasiassa miettiny että sen hiuksissa taitaa olla vähän jotain shokkihiusvärien jämiä, tai niin sekavan väriset ne nimittäin on! Ja ei se niin vanhakaan ole (vaikka näyttää kyllä viiskymppiseltä), etteikö ne kouluaikojen hiusvärit näkyis vielä latvoissa..." tyttö nauroi ja nautiskeli perinpohjin kun sai pilkata jotakuta todella tyylitajutonta.
"Se laukku on hirvittävä, varmaan löytäny jostain friikkikirpparilta", Cherie sanoi ja puisteleksi, sillä sanat friikki ja kirpputori yhdessä olivat ehkä joitakin maailmankaikkeuden hirvittävimpiä asioita. Ainakin Cherryn mielestä.

Cherie katsasti pikaisesti ohi kulkevan, tuntemattoman pojan joka näytti urheilijalta. Tyttö rypisti otsaansa, kyllähän hänen pitäisi tietää kaikki kermaan kuuluvat oppilaat, etenkin jätkät. Tuo poika oli varmasti se uusi josta oli puhuttu paljoltikin, se joka oli kotoisin Los Angelesista.
"Onks toi se uus poika, se joka tuli Losista?" Cherie kuiskasi hiljaa Giselelle kumarruttuaan lähemmäs tyttöä. Prinsessan silmissä kimalsi jälleen kiinnostus, sillä kertoman mukaan poika oli vapaata riistaa; ikäänkuin se olisi Cherryä estänyt.

"Niin, eikö se oo jotain kolmekymmentä? Että ei se tosiaan niin vanha oo", Gisele myönsi, jälleen, joskin koki tämän sijaisongelman jo aika loppuun kulutetuksi. Mutta ei hän kehdannut aihetta itse vaihtaa, eipä tietenkään. Mikä nyt olisi ollut epäkunnioittavampaa kuin aiheen vaihtaminen kun toisella saattoi vielä olla jotain sanottavaa!

Aasialaispiirteinen tyttö vilkaisi sen Cherien mainitseman jätkän suuntaan mahdollisimman välinpitämättömästi (lue: erittäin kiinnostuneesti), ja nyökkäsi sitten innokkaasti. Tässähän se uusi keskustelunaihe tuli kuin tarjottimella! Tyyppi näytti herättävän huomiota myös muissa aulan ryhmittymissä. Jopa pari scenemuijaa tuntui kastelevan pikkarinsa, tai ainakin se hiustenpöyhimisaalto joka noiden keskuuteen levisi, antoi sellaisen kuvan. No, onneksi tuo jätkä ei ollut ihan Giselen makuun. Suloinen kyllä, ja olisihan sen voinut käydä katsastamassakin, mutta Cher tuntui osoittavan jonkinasteista kiinnostusta kyseistä jätkää kohtaan. Eikä Gisele halunnut missään tapauksessa olla tiellä.

"Joo, eiköhän toi se ole", Gisele sanoi tärkeästi, sillä hän itseasiassa tosiaankin tiesi että tuo jätkä oli se Losista muuttanut kundi. "Se on Ryan-jotain, ja kuulemma hakee paikkaa jalkapallojoukkueesta. Sen porukat on jotain Hollywood-tuottajia."

Gisele vilkaisi Cheriä ja omahyväinen hymy levisi bruneten kasvoille.
"Taitaa olla aika pitää bileet, mitä luulet?"
Niin, kerman keskuudessahan oli tapana niitä helkkarinmoisia bileitä aina järjestää. Etenkin kun kouluun laskeutui uusi, kiinnostava ja hyvännäköinen tuttavuus, johon voisi tutustua lähemminkin.

Diiva katsasti tuota uutta poikaa uteliaana, sillä ainahan uusi liha oli kiinnostavaa. Poika oli kieltämättä oikea namupala, ja Cherie voisi hyvinkin haluta tutustua tuohon lähemmin... Kuten kaikkiin poikiin; neito kun vaihtoi poikaystäviään turhankin usein ja pyöritteli vastakkaista sukupuolta haluamansa mukaan. Ja urheilijapojista monet olivat vielä niin jäljessä kehityksessä henkiseltä tasolta, ja läähättivät Cherryn perään tajuamatta sitä että tyttö kieputti heitä pikkusormensa ympärille kymmenen samaan aikaan.
Mutta miksi hän tyytyisi vain yhteen kun saisi useammankin? Harvemmin hän seurusteli, useammin se oli vain kuhertelua ja säätöä. Ehkä se oli todellista joillekin pojille, mutta ei Cherrylle; hänelle se kaikki oli yhtä suurta leikkiä.

"Ai niin se, mä muistelinkin että se oli jotain Ryaniin päin. Olikohan se sukunimi joku Diaz, Lopez...? Vai Martinez... tai Rodriguez, jotakin tuollaista kuitenkin", Cher mietiskeli katse yhä tiiviisti kundissa joka oli nyt profiili heitä päin jutellessaan jonkun koriksenpelaajan kanssa.
Ruskeiden silmien katse kierteli kundin kehoa avoimesti, sitten hän kohotti toista suupieltään.
"Aika namu", diiva totesi lopulta päätettyään arvioivan katseensa kiertelyn, siirtäen sen sitten Giseleen hymyilevänä.
"Jep, bileet. Meillä, esimerkiks. Voisin sanoa isälle et häipyvät äidin kanssa", Cherie sanoi virnistäen, suunnitellen jo mielessään minkälaiset juhlat tulisivat olemaan ja kuinka hän saisi tuon uuden pojan oman makuuhuoneensa puolelle...

Cherin ajatukset varmaan kuvastuivat hänen kasvoilleen, sillä hän hymyili ilkikurisena ja vilkuili uutta urheilijakundia, joka itseasiassa oli kiinnittänyt huomion (viimeinkin!) koulun kuningattareen. Tyttö ojensi heti asentoaan, venyttäen hivenen nilkkaansa ja heilautti hiuksiaan. Katse pysyi hivenen etäisenä, mutta silti hän loi kiinnostuneita katseita poikaan ja aina tuon tavoittaessa ruskeiden silmien katseen, Cherry hymyili pienesti. Hän piti itsensä samalla houkuttelevana mutta ei liian tungeksivana, sillä flirttaillessaan hän halusi miehen tulevan luokseen; eihän hän miesten perässä juossut, ne juoksivat hänen perässään!
Gisele oli varmasti nähnyt Cherien käyttäytyvän näin tuhansia kertoja aiemminkin, sillä se oli hänen tuttua käytöstään silloin kun kiikarissa oli joku kuuma jätkä johon hän halusi kyntensä kiinni.

"Lopez, oiskohan ollu. Ryan Lopez", Gisele nyökkäsi kääntäen omat silmänsäkin takaisin siihen jätkään. Tuolla oli ilmiselvästi jotain latinoverta suonissaan, tai siihen tummat hiukset ja silmät yhdistettynä tuohon sukunimeen viittasivat. No, kuten jo sanottu, Gisele ei pitänyt jätkää ihan omantyyppisenään ja Cherin kiinnostus tuota kohtaan oli erittäin ilmeistä.
"Teillä tietenkin!" Gisele naurahti. Tietysti Cherien kotona, tuollahan oli tunnetusti hienoin, suurin ja kaunein talo koko koulusta, tai niin suurin osa ainakin ajatteli. Sen lisäksi diiva tunnetusti järjesti aina parhaimmat bileet, vaikka niistä harvoin mitään yksityiskohtia muistikaan enää seuraavana päivänä kun pää oli vedetty täyteen jotain helkkarin hienoa alkoholijuomaa.

Gisele vilkaisi nopeasti Cheriä, mutta käänsi katseensa takaisin siihen tyyppiin jolle tuo flirtti oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu. Tuollaista oli tosiaan tullut todistettua aiemminkin, ja Gisele tiesi jo mitä tulisi tapahtumaan. Jätkä tulisi tänne, vähän jotain randomkismailua, sille esitettäisiin bilekutsu ja se ei tietenkään kieltäytyisi.

Juttu meni hiukan eri tavalla. Se uusi jätkä ilmeisesti kysyi siltä koripalloilijalta Cheristä (tämän Gisele päätteli poikien vilkaisusta nojatuolien suuntaan). Ne kaksi vaihtoivat pari sanaa ja lähtivät sitten kahteen pekkaan tulemaan kohti. No se oli hiukan yllättävää. Eikö se koripalloilija tajunnut huomionosoitusten kohdistuneen tuolle uudelle, vai tuliko vain onneaan onkimaan..?

//taas pelkkää selitystä!! aivot ei toimi tähän aikaan aamusta :---)//

Cherie nyökytteli, hän oli arvellutkin muistaneensa oikein. Latinot olivat hänen mieleensä, ja etenkin tuo uusi olisi kiinnostava lisäys hänen saaliskatraaseen. Kundin tummat hiukset ja suklaasilmät, sekä ruskettunut, lihaksikas kroppa näyttäisivät erittäin hyvältä hänen sängyllään, taikka hänen käsipuolessaan.

"Joo, enköhän mä saa vanhukset ulos talosta. Tänä viikonloppuna, ne vois vaikka lähteä käymään Lolan luona Friscossa, tai Andylla Losissa", tyttö sanoi kallistaen päätään, katse Giselessä. Hän mietiskeli puoliksi itsekseen, kun koitti keksiä mihin saisi vanhempansa viikonlopun ajaksi. Tosin eihän hänen tarvitsisi kuin sanoa isälleen että talo oli saatava tyhjäksi, niin hän saisi tahtonsa läpi. Olihan hän isänsä suosikkityttö, oikea pikku prinsessa jonka sana oli laki. Kyllä diivan isä pystyi kieltämään Cherryä jos halusi, toinen vain halusi pitää suosikkityttönsä onnellisena.
"Mä voisin kutsua sinne myös jotain Astonin ulkopuolisiakin, tulis vähän uutta verta", Cherie sanoi hymyillen, sillä tottakai hän tunsi monia, monia suunnilleen samanikäisiä ja vanhempiakin nuoria koulun ulkopuolelta ja suurin osa oli vastakkaista sukupuolta.

Cherie hämmästyi, tosin näyttämättä sitä, kun uusi poika lähti koripalloilijakundin kanssa tulemaan heitä kohti. Mitä tuo koripalloilija oikein kuvitteli, että Cherry olisi kiinnostunut hänestä? Pyh, olkoot vain koripalloilija mutta toisen ulkonäkö ei oikein miellyttänyt tytön silmää. Ja hän oli kuullut tuosta koripalloilijasta juttua, että tuo oli tyhmä ja naiivi sekä kertakaikkiaan perverssi; näki vain rintoja ja takapuolia kaikkialla ja puheet naisista olivat erittäin ala-arvoisia. Sovinistisika.
Cher ei pitänyt siitä että tuo sovinistipaskiainen tuli uuden komistuksen kanssa heidän luokseen, mutta joi yhä sivistyneesti kahviaan ja odotti mitä tapahtuisi.

//köhköh vähän tökkii :''D heräsin vasta puolitoista tuntia sitten enkä oo juonu kahvia, syyttäkäämme sitä XD //

Gisele nyökytteli Cherielle, innostuneena tai vähemmän innostuneena. Astonin ulkopuoliset tyypit olivat aina hiukan epäilyttäviä, sillä niistä ei ikinä tiennyt mitään. Eikä sitä aina muistanut oliko saanut tietää niistä enemmän. Ja sitten ne joskus tulivat kaupungilla vastaan, kiljaisivat "hei muru, muistatko mut", ja sitä piti esittää muistavansa, vaikka totuus oli aivan päinvastainen. Niin hankalaa, niin hankalaa. Ei siitä kuitenkaan Cherille pitäisi mainita, herkkätunteisia kun nuo diivat aina tuppasivat olemaan ja saattoivat aina loukkaantua mitä pienimmistäkin asioista...

Ja sitten Gisele kiinnitti taas huomionsa siihen lähestyvään kaksikkoon, joka nyt saapuikin nojatuolien luo. Aasialaispiirteisen tytön ajatukset kävivät samoilla radoilla kuin Cherin. Ne jutut tuosta koripalloilijasta, jotka mieleen muistuivat, eivät vaikuttaneet erityisen mieltäylentäviltä. Ja jotenkin Giseleä alkoi yhtäkkiä ahdistaa kun tajusi mihin sen koripalloilijan silmät kääntyivät. Joo. Ne jutut olivat ilmeisesti täyttä totta. Latinojätkä oli sentään vähän kohteliaampi.

Gisele heitti ärtyneen katseen Cherielle, ja toivoi että tuo blondi saisi jotenkin hienotunteisesti sen stalkkaavan koripallojätkän ajettua tiehensä. Tai ehkä ei edes niin hienotunteisesti.

Cherietä inhotti kun koripalloilija istui uuden pojan kanssa tyttöjen vieressä olevalle sohvalle, koripalloilija tietysti lähempänä heitä. Poika katseli heitä avoimesti eikä peittänyt sitä kuinka tuijotti vuorotellen kummankin neidon rintavarustusta.
"Moi, mitäs misut", osoitettiin kysymys Cherin rinnoille. Tytön ilme muuttui yhä inhoavammaksi, aivan kuin hän olisi katsellut jotakin mätänevää joka kuhisi toukkia. Vaikka eipä tuosta paljoa puuttunutkaan.
"Sori, mulla on vielä koulutus kesken, mun rinnat ei osaa puhua", diiva sanoi kaikista hunajaisimmalla äänellään joka tiesi vaaraa. Jos jätkä ei pian tajuaisi häipyä, kävisi huonosti. Latinojätkä pysyi hiljaa, tarkkaillen tilannetta ja ilmeisesti katuen valintaansa mennä juttelemaan tuolle koriskundille.

"Mä oon Mike, ja te herkkupeput ootte tietty koulun kuumimmat kissat Cherie ja Gisele", Mikeksi esittäytynyt poika sanoi yrittäen selvästi hurmata heitä, noteeraamatta Cherryn edellisiä sanoja ilmeisesti siksi kun ei nähnyt kuinka jäätävän myrkyllinen ilme tytön kasvoilla oli; katse liikkui yhä vuorotellen kaksikon rinnoissa ja muuallakin vartalossa ja kävi harvemmin kasvoilla.
Cherie kiehui kiukusta. Kukaan kuvottava, sovinistinen, inhottava otus ei puhuisi hänestä noin jos hän ei sallisi sitä. Mutta tuo Mike oli tunnetusti paskiainen joka ei tajunnut varoa, ja oikeastaan vaarassa hän oli vain suosittujen nelikon seurassa jossa käyttäydyttiin koulun kuningattaren säännöillä.

"Painu vittuun", Cherie sanoi vailla hunajaisuuden ripaustakaan, ääni oli sen sijaan niin jäätävän kylmä että oli ihme ettei aulan lämpötila laskenut absoluuttiseen nollapisteeseen. Tyttö oli antanut kaksi varoitusta, ja kolmannella jos toinen ei lähtisi... jätkä tulisi kärsimään. Vielä hänen sanansa eivät kuitenkaan aiheuttaneet muuta kuin sen että Mike nosti katseensa useammin heidän kasvoihinsa ja hän puhui enemmän, flirttaillen ja käyttäen kuvottavia, ö-luokan pornofilmien nimityksiä tyttökaksikosta ja muita inhottavuuksia.
Cherryn muutenkin lyhyt pinna oli katkeamaisillaan, eikä hän voinut ymmärtää miten jollakin saattoi olla noin huono itsesuojeluvaisto.

Mikä ääliö tuo jätkä oikeasti oli! Kuka tahansa olisi tajunnut jo lähteä käpälämäkeen, mutta tyypillä ei tosiaan ollut itsesuojeluvaistoa tai sitten se ei ollut tottunut muijiin jotka eivät halunneet paikkojaan tuijotettavan ainakaan ylettömän avoimesti. Ällöttävää, ällöttävää, ällöttävää! Giselen kävi latinojätkää vähän sääliksi, tuo ei nimittäin oikein tuntunut tajuavan tilannetta. Nolosta ilmeestä pystyi kyllä päättelemään sen verran, että tuo ei arvostanut koripalloilijan katseita sen enempää kuin katseiden kohteet.

Giselen mitta tuli totaalisen täyteen koripalloilijan kehuessa tämänhetkisiä näkymiä erittäin kohottaviksi. Siis, suorastaan kuvottavuuden huippu. Tyttö painoi kätensä suulleen, käänsi katseensa inhoavasti poispäin ja yritti ajatella jotain muuta. Kuten vaikka sitä miten helkkarin pahasti tuolle jätkälle tulisi käymään jos se ei oikeasti hilaisi ällöttävää persaustaan pois tällä sekunnilla. Niin ja tietysti sitä että miksi ei ollut laittanut jotain pitkähihaista tänään päälle. Onneksi Giselellä oli sentään pitkät farkut jalassa niin sentään sääret olivat peitossa.

Cher toisaalta ei ollut yhtä peitetty, ja Giselen myötätunto oli täysin tuon blondin puolella.

//outoja sanajärjestyksiä taas, hmmhmm, anteeksi epäselvyydet.//

//kiroilua luvassa, älkää lukeko pikkuset ettei tuu traumoja ♥ :'''DDD //

Cherien silmät välähtelivät vaarallisesti, ja jokainen kuka tunsi tyttöä vähääkään, näki että hän oli räjähtämispisteessä. Tyttö alkoi nähdä punaista, tuntui että valot välkkyivät ja hän oli varma että pian tulisi vuosisadan ukkosmyrsky ulos joka korostaisi hänen raivoaan. Miten kukaan pystyi olemaan noin idiootti?!
"NYT RIITTI!" diiva karjaisi kuin raivostunut leijona, kavahtaen seisomaan korkokengillään.
"Mua ei kiinnosta pätkääkään sun juttus, ja kerran sä oot noin vitun typerä ja aivoton sovinistisika ettet tajua vihjeitä, mä voin sanoa sulle ihan suoraan: painu vittuun!" Cherry sähisi raivoissaan, ruskeat silmät salamoiden, puristaen kahvimukiaan ja estäen koko ajan itseään rikkomasta sitä. Kundi aukaisi suunsa lepyttelevän näköisenä, sössöttäen jotakin mitä koulun suosituin tyttö ei edes kuullut sillä äkkinäisellä liikkeellä hän oli heittänyt lähes täyden jättimukillisen tulikuumaa caffè lattea pojan päähän.

"Menikö perille, et me ei olla kiinnostuneita?" neito sanoi suloisesti kujertaen kun kundi karjui kivusta kahvin polttaessa kasvoillaan ja luultavasti vähän joka puolella. Tytön ääni oli sulaa hunajaa, ja ilme oli muuttunut herttaiseksi, pikkutyttömäisen suloiseksi aivan kuin hän ei voisi satuttaa kärpästäkään. Eihän hänelle kukaan voisi nyt suuttua, eihän?
Koripalloilija karjui yhä (lähinnä haukkuen Cheriä mitä rumimmilla sanoilla), poistuen pikaisesti, käsillään sohien paikalta, hurjan naurunremakan saattelemana. Cherry räpsytteli ripsiään viattomana ja istui oikaisten hamettaan, kääntäen katseensa Giseleen ja sitten latinopoikaan, ilme yhä sokerisena kuin hattara.
"Hei, olen Cherie. Hauska tutustua", diivakuningatar sanoi hymyillen kauniisti, sukien kevyesti hiuksiaan katse tiiviisti uudessa jätkässä.

Esitys oli kaikin puolin kiinnostavaa seurattavaa, ja koko aula seurasi sitä vierestä, sillä kaikki hiljenivät. Mistään ei kuulunut askeltakaan eikä risahdustakaan. Oli oikeastaan hämmästyttävää että paikka, joka oli noin täynnä, pystyi hiljenemään noin totaalisesti. Gisele uskalsi itsekin kääntää katseensa takaisin kun kuuli Cherien kiljahtavan jotain tyyliin "nyt riitti", ja vilkaisi siinä sivussa latinopoikaa, jonka suu loksahti auki. Kahvin lentäessä hiljaisuus tosin rikkoutui tuohon nauruun. Aulan yhteinen mielipide oli selkeä: Cherie oli voittanut, koripalloilija oli hävinnyt ja pahasti. Gisele yhtyi mielipiteeseen hymyilemällä Cherille hyväksyvästi.

Ja sitten, niin, latinopojan ilme oli tosiaankin näkemisen arvoinen. Siihen sekoittui hämmästystä, hyväksyntää, ihailua, kiinnostusta. Gisele ymmärsi jätkää hyvin, nämä "ylimystön" mielialanvaihtelut olivat tosiaan päätähuimaavia.

"Cher", Gisele sanoi, arvellen että olisi varmaan parempi pian jättää kaksikko kaksin. "Muista bileet."
Tyttö nousi ylös, osoittaen lähtemisaikeensa, mutta jäi vielä odottamaan Cherien vastausta. Ja jos koulun kuningattarella olisi jotain asiaa vielä, jotain mikä pitäisi kuulla.

"Siinä on kyllä yks entinen koripalloilija, jos se musta on kiinni", Cherie tuhahti, heilautti hiuksiaan ja hymyili yleisölleen joka nauroi ja osa taputtikin kun koulun eräs paskamaisimmista jätkistä oli saanut kuulla kunniansa. Tyttö katsoi sitten latinoa, joka näytti kertakaikkiaan hämilliseltä, mutta vastasi Cherryn suloiseen hymyyn. Hän oli jo syventynyt flirttailemaan ja rupattelemaan kevyesti pojan kanssa, tietenkään unohtamatta Giseleä vilkaisten tätä aina välillä (pojan katseen ulottumattomissa) tyytyväinen ilme kasvoillaan.

Kun Gisele muistutti häntä bileistä, ja nousten sitten, Cheriellä kesti hetken ennen kuin hän tajusi, niin flirttailun pauloissa hän oli.
"Oh, joko sä olet lähdössä? Mutta joo, jutellaan vielä myöhemmin niistä bileistä, tai mä vaikka tekstaan sulle tai jotain", naisenalku sanoi hymyillen, vilkaisten jälleen latinopoikaa joka kuunteli kiinnostuneena.
"Sä varmaan voit kertoo ihmisille bileistä, ettei mun tarvitse kaikkia erikseen kutsua. Tosin, tiedät kyllä ketä sinne halutaan ja ketä ei, tunnethan sä mut", Cherie sanoi nyökytellen.
"Näkyillään myöhemmin", hymyillen hän kääntyi takaisin latinopoikaan joka moikkasi Giseleä hänkin, kaksikon jatkaessa jutusteluaan.

//nufnuff, olikos tää nyt sitten viimenen vai vastaakkos sie vielä? ;o //