Let the flames begin

//... Hä? Ai Pepen puhe vai? XDDD Sori, en tajuu. Yritän kirjottaa sillä sillee vähän kaunokirjallisesti korostaen sen hyvää luonnetta ja naiivisuutta ja välillä sillee vähän puhekielisesti, että se ei ihan vaikuta sellaselta uunolta :,DDD Mut ei kai sillä nyt oo mitään välii, miten se puhuu XDDD Oon yrittäny hiljalleen vaihtaa sen puhetta puhekielee :,p

Pepe nousi aurinkoisesti hymyillen tuoliltaan ja nappasi ensiksi oman laukkunsa olalleen. Sen tehtyään tyttö nappasi käsiinsä ostoskassit ja oli valmiina lähtemään.
"Mennään siis", punapää totesi pirteästi ja lähti johdattamaan heitä pois kahvilasta, jonka jälkeen oli suuntana päästä pois ostoskeskuksesta.
"Milloin sinä siis muutit tänne?" tyttö kysyi sitten ja käänsi vihertävänsiniset silmänsä Adrianin suuntaan. Hän yritti muistella, milloin oli nähnyt kotinsa lähettyvillä muuttoautoja. Ainakaan nyt hänelle ei tullut heti mieleen juuri yhtäkään muuttoautoa, mutta kohtahan se saataisiin selville, kunhan Adrian vastaisi hänen kysymykseensa - niin, jos vastaisi.

Penelope ja Adrian pääsivät ostoskeskukseksta pois, jolloin matka jatkuisi nyt heidän asuinalueelleen. Aurinko paistoi vielä horisontissa, mutta se oli hyvää matkaa laskemassa.

//eiei ku tarkotin että vaihdan adrianin kielen nyt puhekieleen, vähän normaalimma kuulosta sillee.. :'D

Penelope nosti ostoskassit mukaan ja siinä samassa Adrian tajusi, että kassit olivat ehkä painavia tytön kannettavaksi.
"Hei mä voin vaikka kantaa ne", hän kiirehti sanomaan ja oli jo ottamassa kasseja Pepeltä.
He olivat pian jo kahvilan ulkopuolella ja Penelope kysyi Adrianilta, milloin tämä oli muuttanut nykyiselle asuinpaikalleen. Adrian mutristi suutaan ja käänsi katseensa ylös miettiväisenä.
"Hmm.. Taitaa siitä olla jo kaksi kuukautta", hän sanoi tultuaan jonkinlaiseen tulokseen laskuissaan. "En kamalan kauan, mutta sen verran, että tiedän paikat jo melko hyvin." Hän hymyili ja huokaisi. Matkan taittuessa jo ostoskeskuksen ulkopuolelle Adrian esitti vastakysymyksensä: "Entä itse, kauan oot asunu täällä?"

// Aijaa X,DDDDD Joo sori, oon tyhmä~

Painavat ostoskassit olivatkin yhtäkkiä kadonneet Pepen käsistä ja tyttö kääntyi typertyneenä katsomaan vieressä kävelevää Adriania. Penelope oli ollut aikeissa inttää vastaan, että hän olisi ihan hyvin jaksanut kantaa kassit itsekin, mutta päätti antaa pojalle nyt jotain itsetuntoa pönkittävää tekemistä eli naisen auttamista.
Tyttö hymisi hiljaa itsekseen naurusta ajattellessaankin moista, mutta nopeasti hän palautui jälleen normaaliksi itsekseen jatkaen kävelemistä eteenpäin.

"Vasta kaksi kuukautta?" tyttö kysyi ihmeissään ja katsoi poikaa suoraan silmiin.
"Miksi minä en huomannut mitään muuttoautoa", Pepe kysyi itsekseen hämmästyneenä, mutta naurahti sitten heleästi. Ehkä tyttö ei nyt ihan kaikkia ympärillä tapahtuvia asioita huomannut. Ja jos huomaisi, hänet varmasti luokiteltaisiin jonkin sortin stalkkeriksi tai jotain vastaavaa.
Tyttö virnisti pojalle kiusoittelevasti, kun toinen esitti hänelle taas tuon kysymyksen.
"Kerroin sen jo aiemmin; koko ikäni. Samassa valkoisessa talossa typerän äitini ja ihanan pikkuveljeni kanssa", Penelope puhui ja hymyili taas valloittavasti.
"Onko sinulla muuten sisaruksia?" tyttö esitti uuden kysymyksen.

Penelope näytti hämmästyvän sitä seikaa, että Adrian oli asunut seudulla vasta kaksi kuukautta. Adrian katseli tämän miettivää ilmettä ja naurahti kun tyttö mietti ääneen, miksei ollut nähnyt mitään muuttoautoja kaksi kuukautta sitten. Adrian mietti, että tiesivätkö tällä seudulla kaikki toistensa tekemiset ja liikkumiset.
"No, asiaan sattaa ensinnäkin vaikutta aika painokkaasti se", Adrian sanoi jokseenkin huvittuneena, "että me ei käytetty muuttoautoa. Isäpuoleni sai töistä lainaan pakettiauton mitä me käytettiin muuttoon. Ei kovin huomiotaherättävä peruspaku." Hän katsoi Penelopea syrjäkarein ja hymyili tätä katsoessaan.

Jos Adrianin kädet eivät olisi olleet molemmat kiinni ostoskasseissa, olisi hän läimäissyt toisen kätensä otsaansa vasten.
"Äh, niinhän se oli!", hän huudahti. "Muistelinkin että olit sanonut siitä, mutta piti varmistaa. Tarkotin lähinnä kyllä sitä että oletko aina asunut juuri samassa talossa vai ympäri San Diegoa, mutta siihen sainkin jo vastauksen", Adrian sanoi naamioiden nolostuksensa huumorilla.

Keskustelu oli tässä vaiheessa edennyt sisaruksiin.
"Joo, itseasiassa, minulla on pikkusisko, Jenny. Hän on minua vuotta nuorempi, aika poikamainen tapaus luonteeltaan - paitsi ei sen puoleen että hän rakastaa shoppailua", Adrian sanoi ja pyöräytti silmiään siskolleen. "Niin joo, ja hän meinaisi kaiketi tulla myös Astoniin, yrittää vakuutella porukoita vielä."
"Entä sinun veli, minkä ikänen hän on?"

Penelope purskahti taas vaihteeksi heleään nauruun, mutta tällä kertaa sen takia, kun oli kuullut ettei Adrian ollut käyttänyt muuttoautoa.
"Ai, no sehän selittääkin kaiken", tyttö puhui naurunsa seasta ja sipaisi nutturalta pudonneita hiuksiaan korvansa taakse. Ei huomiotaherättävä peruspaku? Jep, ei punapää ollut sellaista edes huomannut.

Cheerleader hymähti huvittuneena, kun Adrian muisti aikaisemmin jo kysyneensä tuon samaisen kysymyksen Pepeltä ja poika kertoi nyt samalla saaneensakin vastauksen oikeaan kysymykseensä.

Poika kertoi pikkusiskoistaan ja Pepen kuullessa, että tyttö aikoisi tulla ehkä Astoniin, kirkastui punapään ilme.
"Olisi todella mukava tutustua pikkusiskoosi. Shoppailua rakastava tyttö ei voi olla ilkeä", Penelope sanoi, hitusen leikillään, mutta tarkoitti kuitenkin jokaista sanaansa. Hän halusi todellakin tutustua Adrianin pikkusiskoon ja myös senkin takia, koska Pepe itsekin rakasti shoppailua. Ehkä he voisivat joskus yhdessä mennä shoppailemaan.
"Mun veli on 10-vuotias. Tosin... Hän ei voi elää niin kuin normaalit hänen ikäisensä pojat.." Pepe mutisi loppuosan ja hänen äänestään kuulsi selvä epäymmärrys.
"Hän joutui pyörätuoliin kaksi vuotta sitten, ja joutuu viettämään siinä koko elämänsä.. Se on epäreilua.." tyttö selvensi edellistä lausettaan ja katsahti Adriania silmiin.
"Maailma on epäreilu", tyttö totesi, kohautti olkiaan ja siirsi katseensa takaisin tiehen, jotka pitkin he kävelivät.