Keep me in your memory - vapaa

Vierailija

//oli tylsää, kuka vaan on tervetullut pitämään seuraa tyttöselleni. o.<;;

I dreamed I was missing
You were so scared
But no one would listen
'Cause no one else cared

Musiikki lakkasi kuulumasta nappien läpi. Ruskea hiuksinen tyttö oli pysähtynyt paikoilleen, ja tämän käsi oli laskeutunut iPodinsa päälle, play-napin kohdalle. Nopeasti tyttö siirsi napit korviltaan ja kiersi johdon soittimen ympärille, tunkien sen sitten laukkuunsa.

Lana katsahti ympärilleen aurinkolasiensa lävitse, kuin hakien jotakin tiettyä. Tytöllä oli jännittynyt olo. Tämä ei ollut tottunut liikkumaan yksinään. Yksi uutena oppilaana olon huonoja puolia: ei tuntenut ketään. Ja koulun klikittäytyminen ei tehnyt asiasta yhtään sen helpompaa. Monimutkaisempaa kyllä - jos tytöltä itseltä kysyttiin.
Tyttö siirsi aurinkolasit silmiltään toisella kädellä. Ulkona ei ollut erityisen aurinkoista, mutta lasit saivat Lanan tuntemaan olonsa turvatummaksi. Hän varmasti pitäisi niitä sisälläkin, jos se ei näyttäisi aivan järjettömän typerältä.. aivan kuin niiden pitäminen ulkona ilman minkäänlaista auringonpaistetta näyttäisi yhtään sen järkevämmältä. Huokaisten, Lana siirsi lasit takaisin silmilleen, heilautti laukun olalleen ja suuntasi kohti yhtä vapaata pöytää.

Lana laski laukkunsa pöydälle, oikoi hieman paitaansa ja istuutui sitten penkille. Ulkona oli suhteellisen autioita. Muutama oppilas siellä täällä. Kaikki tuntuivat olevan sisällä, tukkimassa käytäviä sinä päivänä, mikä taas sai tytön miettimään, mitä hän teki istumassa yksinään koulun pihalla?
Lana vilkaisi vielä ympärilleen, ja kaivoi sitten ranskan kirjansa laukkunsa pohjilta. Paremman tekemisen puuttessa, voisi sitä kai jotain hyödyllistäkin tehdä, tyttö ajatteli itsekseen. Lana selasi kirjansa sivuja hajamielisesti, puhallellen samalla purkkapalloja, säpsähtäen aina pienen poksahduksen kuuluessa. Kirkas auringonsäde valaisin tytön kirjaa ja tämä nosti katseensa taivaalle. Pilvet näyttivät väistyneen. Ehkei päivä olisikaan niin synkkä, kuin oli koko aamupäivän näyttänyt.
Allanah selasi pihan läpi katseellaan. Yhä tyhjää. Lana nappasi lasit silmiltään toisella kädellään, asettaen ne pöydälle. Hän kaivoi taas iPodinsa laukustaan ja asetti napit korvilleen. Samassa tyttö napsautti soittimen päälle ja asettautui selälleen penkille, pitäen kuitenkin jalat maassa.

After my dreaming
I woke with this fear
What am I leaving
When I'm done here

Lana suuntasi katseensa taivaalle..

// jaaa se asu <3

Vierailija

//Änkeän tänne nyt uutukaisen hahmoseni kanssa ^^//

Fauna käveli tylsistyneenä kohti tuttua koulua. Jo toinen vuosi tuossa samassa rakennuksessa, joka ei näyttänyt muuttuneen tippaakaan. Fauna tunnisti muutamia niistä harvoista pihalla olevista ihmisistä, muttei viitsinyt jäädä kellekkään juttelemaan. Ei yhtäkään omasta klikistä; tietenkään.

Fauna jatkoi matkaansa juhlavanoloisessa mekossaan ja korkeissa, kiiltonahkaisissa saapikkaissaan, kun katseensa osui taivaalle tuijottelevaan tyttöön.
"Uutta verta?" Fauna totesi itsekseen ja käveli pöydän luokse.
Osa katsoi goottia oudosti, nuo kaksihan olivat eri klikistä, miksi tuo siis istuutui samaan pöytään.
Nopeasti Fauna kiskaisi tuolin alleen ja kurottautui nyppäisemään toisen kuulokkeen tuon korvasta.
"Hei kultapieni. Eivätkö tunnit vielä ole alkaneet vai oletko vaan hukassa?" Fauna kysyi vino, hieman ivallisen oloinen hymy mustilla huulillaan.
Gootti tiputti oman mustan olkalaukkunsa, joka oli koristettu pinssein ja erilaisin kuvin, maahan penkkinsä viereen ja nojasi kyynärpäitään pöytään ja vastaavasti leukaa käsiinsä.
"Eikö omaa klikkiä vielä ole löytynyt?" Fauna jatkoi yhtä aikaa ivallisen että uteliaan kuuloisena.
Yleensä tuo gootti viihtyi yksin, mutta nyt naisenalku halusi hieman tutustua uusiin junioreihin, ties vaikka jotain järkevämpääkin elämää löytyisi.

//Asunsa siis tälläinen.. Ilman noita koruja..//

Vierailija

//Ehken enää kirjottele vuoroja melkeen puolenyön aikaan kun tekis mieli suurinpiirtein nukkua tän näppäimistön päällä. Meep, tuli lyhyt ja blaaahh tekstiä. o_o

Lana nousi säpsähtäen istuma-asentoon tuntiessaan toisen kuulokkeensa kadonneen korvaltaan, ja oli miltei pudota penkiltä. ''Hei kultapieni. Eivätkö tunnit vielä ole alkaneet vai oletko vaan hukassa?'' Lana katsahti tyttöä kohden, purren samalla huultaan ja siirsi toisenkin napin korvaltaan sammuttaen samalla soittimen. Tytön kokomustasta vaatetuksesta ei ollut vaikea päätellä, että tämä oli gootti. Mikä taas johti seuraavaan kysymykseen.. miksi gootti tulisi puhumaan Lanalle?
"Jaa-a, ehkä vähän molempia", Lana töksäytti tytölle, tajuttuaan tuijottaneensa toista hieman turhankin pitkään, ja vilkaisi samalla tytön laukkua. Lisää mustaa. Mahtoi olla helppo käydä ostoksilla, jos musta oli ainoa väri mitä käytti. Ei ainakaan koskaan olisi ongelmia väriyhdistelmien kanssa.
Lana korjasi istuma-asentoaan, ja nojasi sitten pöytään. "Eikö omaa klikkiä vielä ole löytynyt?"
"Ilmiselvästi ei, tai mitä muuten tekisin istumassa yksinäni pihalla", Lana sanoi jokseenkin huvittuneena tilanteesta. Hän istui ulkona, juttelemassa gootille. Ei jotain mitä tapahtui joka päivä.
"Ja mitä järkeä koko klikki hommassa edes on.. sama asia, kuin joku valitsisi kenelle saat puhua, omasta puolestas." Niinhän se kai olikin. Tai ainakin, kenen kanssa saisit tulla nähdyksi julkisilla paikoilla. Koko idea ei sinänsä kiinnostanut Lanaa. Mieluiten hän valitsisi tuttavuutensa sen perusteella kenestä piti, eikä sen perusteella olivatko he sitten nörttejä, gootteja, skeittareita, tai muuta.. vaikka hän tuskin lähestyisi kermaan kuuluvia, vaikka klikkejä ei olisikaan. Lana käänsi katseensa takaisin tyttöön.

Vierailija

"Ja mitä järkeä koko klikki hommassa edes on.. sama asia, kuin joku valitsisi kenelle saat puhua, omasta puolestas."
Lause pisti terävästi Faunan korvaan. Toinen valitsisi kenelle hän saisi puhua? No way, Faunahan puhuisi kenelle haluaa.
Sattui vain olemaan monia, joille hän ei halunnut puhua.
"Niinhän se kai vähän on. Tai ennemminkin siinä valitaan kenelle ei saa puhua. Kai ne helpottavat elämää tai jotain." Gootti kuitenkin myönsi nyökäten ja hymyili taas vinosti.
"Mutta hei, mähän en tiedä vielä kullanmurun nimeä?" Fauna ennemmin totesi kuin kysyi ja nojautui hieman taaemmas tuolillaan vilkaisten sitten olkansa yli.
Goottitytölle täysin tuntematon nörtti seiskoskeli pienen matkan päässä katsoen oudoksuen Faunan klikistä poikkeamista.
"Meneppäs siitä, muut nörtit on varmaan jo oottelemassa sua. Shuu." Fauna huiskutti kädellään tuolle juniorille, joka nopeasti liukeni paikalta. Seuraavana sisään porhalsi hihittelevä joukko ilmeisiä cheerleadereita tai näihin pyrkijöitä.
"Kiitos klikkien, nuo bimbot eivät tule puhumaan tai oleta minun puhuvan. Se niissä on hyvää." Fauna hymähti mulkaistuaan kiukkuisesti moisten perään. Hän ei juuri pitänyt tästä niinkutsutusta kermasta.

//Möhmöhiä//

Vierailija

"Niinhän se kai vähän on. Tai ennemminkin siinä valitaan kenelle ei saa puhua. Kai ne helpottavat elämää tai jotain."
"Eipä mulla ainakaan olis ongelmia ilman klikkejä muistaa kenelle en halua puhua", Lana sanoi, ja jatkoi sitten naurahtaen, "mutta ehkä 'ylemmillä' klikeillä ei ajattelutaito riitä muistamaan kenen kanssa sitä taas kehtasikaan hengailla julkisilla paikoilla." Tai kenties itsekeskeisyys vie vallan kaikilta muilta ominaisuuksilta, Lana ajatteli itsekseen. Kyseinen koulu ei juurikaan houkuttanut tyttöä. Mieluiten tämä kävisi vanhassa koulussaan, mutta kaipa kaikkeen oli sopeuduttava. "Mutta hei, mähän en tiedä vielä kullanmurun nimeä?"
"Oh, Allanah, tai Lana vaan lyhyesti." Lana hymyili vinosti. Nimi Allanah muistutti tyttöä Allahista. Niinpä tämä toivoi lähes aina, että häntä kutsuttaisiin Lanaksi.
Lana käännähti katsomaan nörttiä, joka liukeni paikalta varsin nopeasti goottitytön hädistelyjen johdosta. Kovaääninen hihitys tavoitti Lanan korvat, ja tämä huokaisi syvään. Edes päivä ilman tekoblondeja, meikkipellejä ja alituista juoruilua olisi ollut kiva. "Kiitos klikkien, nuo bimbot eivät tule puhumaan tai oleta minun puhuvan. Se niissä on hyvää."
"Sepä olisikin mieleenkintoinen näky. Gootti puhumassa kikattelevan huiskuja heiluttelevan cheerleaderin kanssa", Lana naurahti. Olisi kiva nähdä muiden reaktio siihen. Ja varsinkin, kuinka syvällisen keskustelun 'kerma' oikein saakaan aikaan. Tuskin kovinkaan.

//yhteys pätkäs varmaan 5 kertaa tän aikana x.x

Vierailija

"Lana siis." Gootti nyökkäsi ja venytteli pitkään.
"Mä oon Fauna." Fauna esittäytyi ja hymyili pienesti.
"Sepä olisikin mieleenkintoinen näky. Gootti puhumassa kikattelevan huiskuja heiluttelevan cheerleaderin kanssa"
Fauna hymähti toisen sanoille.
"Totta. Mutta eihän bimbot voi jutella ku keskenään, saattaa uskottavuus laskee jos hengaa meijän luusereitten kanssa." Fauna hymähti. Etenkin tämä kuuluisa, suosituin nelikko ja miltei noita kuuluisampi cheerleader-bimbo Mary-Ann olivat niitä pahimpia.
Faunan ei tarvinnut kuin ajatella jota kuta noista viidestä ja jo teki mieli mennä lakaisemaan niillä lattiaa.
Olisi niin mahtavaa, jos joskus nämä niinkutsutut alemmat klikit saisivat nöyryytettyä kaikkien rakastamaa kermaa oikein kunnolla.
"Erityisesti kannattaa välttää kohtaamisia tämän kaikkein rakastetuimman nelikon tai kuuluisan lutkan Mary-Annen kanssa. Niitten muijien ego on tarpeeks iso musertamaan kaikki muut alleen. Puhumattakaan faktoista kuten siitä, että ne liikkuvat yleensä vähintään kolmen lehmän porukissa ja jyräävät maanrakoon jokaisen joka ei heitä palvo ja ihaile." Fauna varoitti hymähtäen.
Pian tytön laukusta rupesi kuulumaan hiljaisella äänellä jonkin gootibiisin alkumelodia ja Fauna nosti laukun syliinsä.
Pian sen sivutaskusta ilmestyi musta puhelin, johon oli hopeisella kynsilakalla maalailtu ties mitä kuvoita.
Hetken aikaa Fauna näpytteli puhelintaan, kunnes tunki sen takaisin laukkuunsa.
"Laverna kysy muistinko ruokkia Pitayan." Fauna selitti ohimennen ja tiputti laukun takaisin viereensä.

Vierailija

"Uskottavuuden laskeminen olis kyllä ehkä vähän molemminpuolista", Lana totesi.
"Vai kuinka uskottavana pitäisit hevaria, jonka näkisit tuttavallisesti juttelemassa koulun suosittujen kanssa?" Kuinkakohan pahasti suosittujen imago kärsisi alempien klikkien kanssa hengailusta.. viitsisiköhän kukaan tahallisesti pilata kenenkään kermaan kuuluvan imagon, tunkeutumalla tämän seuraan julkisesti koulun alueella. Ajatus huvitti Lanaa. Aina voi toivoa.
"Erityisesti kannattaa välttää kohtaamisia tämän kaikkein rakastetuimman nelikon tai kuuluisan lutkan Mary-Annen kanssa. Niitten muijien ego on tarpeeks iso musertamaan kaikki muut alleen. Puhumattakaan faktoista kuten siitä, että ne liikkuvat yleensä vähintään kolmen lehmän porukissa ja jyräävät maanrakoon jokaisen joka ei heitä palvo ja ihaile."
"Eipä tarttis kahdesti kehottaa pysymään kaukana", Lana sano seesteisesti. "Niiden seura ei pahemmin houkuttele. Mieluiten pysyn muiden niinsanottujen luuserien seurassa", Lana hymyili sitten pienesti. Jos tyttö ikinä törmäisi suosittujen nelikon edustajiin, olisi varmaa, että mitään ihailemista ei Lanan osalta nähtäisi. Vaikka tyttö ei ollutkaan rehellisyyden perikuva, häntä ei silti kiinnostaisi esittää aivan kuin pitäisi kermaa jotenkin parempana, kuin muita. He itse saivat ajatella niin, niin naurettavaa kuin se olikin.
Lana havahtui todellisuuteen toisen puhelimen soidessa. Myös puhelin oli musta, mikä ei sinänsä yllättänyt Lanaa. "Laverna kysy muistinko ruokkia Pitayan."
"Pitayan?", Lana toisti kysyvä ilme kasvoillaan.

//joo eihän mulla mitään läksyjä olis tän kirjottamisen sijasta ollu ei~

Vierailija

"Uskottavuuden laskeminen olis kyllä ehkä vähän molemminpuolista. Vai kuinka uskottavana pitäisit hevaria, jonka näkisit tuttavallisesti juttelemassa koulun suosittujen kanssa?"
"Totta. Harva itseään kunnioittava pahis tai hevari esimerkiksi lähtisi juttelemaan jollekkin lellipennulle mukavia." Fauna nyökkäsi. Niin, kyllä siinä kaikkien niinkutsuttujen kapinallisten imago kärsisi, jos yllättäen näihin lasketuista klikeistä lähtisi porukkaa nuoleskelemaan urheilijoita tai cheerleadereita.
"Pitayan?"
"Aivan joo. Pitaya on mun koira." Fauna nyökkäsi.
Harva tuskin ajatteli, että tuollaisella 'sekopäisellä saatananpalvojalla' olisi lemmikkinä koira, etenkään tuon rotua ajatellen; Faunan rakas pikku rakkipiski oli musta villakoira ja vielä sitä pienintä sorttia. Fauna hymisi hiljaa ajatellessaan kuinka hyvin tuo koira sopikaan hänelle. Ja niin monet muutkin varmasti ajattelivat nähdessään Faunan aamulenkillä mukanaan hihna, jonka päässä oli pieni ja trimmattu toy-villakoira; oikea puudeli jonka voisi hyvin kuvitella jollekkin kermaan kuulujalle, niiden miljoonien chihuahuoiden ja muiden ohelle.
Puhelin hälyytti uudelleen ja huokaisten Fauna kaivoi mustan vempeleen esille, näpytellen sitä taas hetken.
Pian kuitenkin tuo yhteydenottolaite katosi takaisin taskuunsa ja Fauna hymähti.
"Ei oo kun muutaman vuoden asunu poissa kotoolta eikä enää muista missä meil on maustekaappi." Fauna huokaisi ja pyyhkäisi nopeasti pitkällä kynnellään etuhiuksensa paremmin.

» My very first day in Aston...sucks [[Vapaa!]]
» shoppailu on kivaa! (vapaa!)
» Nojatuolin valtaus (vapaa kaikille!)
» Free peroid, oh how nice! (vapaa kaikille!)