shoppailu on kivaa! (vapaa!)

Aurinko paistoi täysillä pilvettömällä taivaalla, ja ilma oli niin kuuma, että kärpäsen siivet sulivat kesken lennon!
Ostoskeskus oli täynnä ihmisiä, joten hajukin oli sen mukainen: kaikki haisivat hieltä, yrittivät töniä tiensä pois raikkaaseen ulko ilmaan, jäivät jalkojen alle, purskahtivat itkuun, jos joku oli sanonut kuumissaan jotain pahaa toisesta. Kaikkea tätä katsoi eräs tyttö viileässä kahvilassa, jossa tuuletin surisi mukavasti. Nikin jalat olivat pöydällä ja hän ryysti kokista pillin kautta, aurinkolasit otsalla.
Ruskeat silmät pongailivat poikia, jotka olisivat söpöjä ja tyttökavereita, joiden olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten, tai sitten nämä olivat tehneet oharit.. taas.
Ei se ollut uutta: tyttöjen mielet harhautuivat, jos he näkivät urheilijoita, joten Niki ei säikähtänyt tyttöjen myöhästelyä.
Tytön pöydän alla oli pari kassia, ja kassien kyljissä oli muotliikkeiden nimiä. Hän oli löytänyt taas hienoja puseroita.
Nyt tytöllä oli yllään pinkki paita ja mustat lyhyet shortsit, jotka olivat reisiin saakka. Jaloissa oli sirot nauhasandaalit.

Tytön kännykkä pirahti mustassa laukussa, joka makoili pöydän päällä ja neitokainen kaivoi kännyn esiin ja näki soittajaksi erään ystävänsä.
"Niki HEI! Sä et tiedä missä me ollaan, siis jooooo" kuului puhelimesta ja Nikin täytyi pitää luuria kauempana korvastaan. Anna oli tänään kova ääninen.
"no, ette ainakaan ostarilla" Niki hymähti puhelimeen ja silmäili kaikkialle.
Elleivät tytöt pilailleet ja olleet jossain lähellä. Ruskeat silmät siristyivät, katsellen valppaasti, mutta Annan seuraavat sanat saivat hänet huokaisemaan.
"Ostarilla? Siis nou, eihän me siellä olla, vaan Harold kysyi meidät siihen uuden auton kyytiin ja nyt me ollaan sen talossa! Talossa NIKI! Tämä on kartano! WAU!" kuului Annan hehkuttamista ja sitten tämän alitajuntaan taisi tulla pieni muistutus.
"Niki! ANTEEKSI! Meidänhän piti tavata.. siis... soriiii... jos pyydän Haroldia tuomaan meidät sinne jah.." Anna kuulosti hätäiseltä, mutta Niki keskeytti ystävänsä.
"Anna olla jo tytsy. Eihän sitä joka päivä pääse H:n talolle. Olkaa te vaan siellä, enköhän mä pärjää tämän kerran" Niki sanoi huolettoman kuuloisena, vaikka hieman masenti, että tytöt olivat unohtaneet hänet iso H:n takia.
Niki lopetti puhelun lyhyeen ja heitti kännykän takaisin laukkuunsa.
"perhana!" tyttö mutisi ja ryysti loput limpparit kitusiinsa.

//tulkaa tulkaa.. ei Niki pure //

//Nörttityttöseni hiippailee paikalle, jos käy? ^^ Voin tietenkin poistaa jos haluat muuta seuraa ;> //

Zara ei edes ymmärtänyt miksi hän oli edes vaivautunut ostoskeskukseen ja vielä sellaisena päivänä! Hän tuskin näki edes eteensä - mitä sinne uskalsi katsoa ja katse viilsikin maata. Hän ei päässyt klikistään irti edes vapaa-ajalla ja hän inhosi itseään siksi, hän oli liian kiinni koulumaailmassa. Kyllä hän muita koululaisia ostoskeskuksessakin näki, joten ehkä se vaikeutti entisestään hänen irrottautumistaan koulusta.
Kengät - siksi Zara oli vaivautunut paikalle, vaikka hän oli tiennyt että häntä odottaisi helvetti. Ihmisiä siellä ja täällä ja ihmisiä kohta siinäkin, missä äsken niitä ei ollut. Ihmisiä kaikkialla! Tyttö tunsi mustan hupparinsa kuristavan hänen kaulaansa, sillä se oli kiinni ihan ylös asti, vaikka hikipisarat melkein valuivat tytön kasvoilla. Musta hame onneksi viilensi vähän hänen oloaan, mutta ei tarpeeksi. Hiukset - platinan vaaleat ja suorat - valuivat nuoren naisen kasvojen eteen ja peittivät tummansiniset silmät, jotka yrittivät peitellä taidokkaasti tunnetilaa, joka todellakin oli ahdistunut ja hieman ehkä ärtynytkin omasta tyhmyydestään!

Katse kohosi hieman etsien pakopaikkaa, mutta sellaista ei löytynyt. Hän kuitenkin astui ensimmäiseen vastaan tulevaan kahvilaan joka vastaan tuli, sillä hän toivoi sen olevan melkein tyhjillään. Ihana viileä ilma puski tytön kasvoille ja hän huokaisi hieman helpottuneena, mutta ei. Helpottunut olo hävisi kuin tuhka tuuleen hänen nähdessään kahvilan asiakaskunnan. Tupa oli reunoja myöten täynnä, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut odottaa? Taas hän oli toivonut omien pikku toiveidensa toteutumista, mutta sai pettyä pahimman kerran. Hän oli nyt todellisessa maailmassa eikä kirjassa. Zara ei kuitenkaan kehdsannut enää lähteä puikkimaan kahvilasta pakoon vaan asteli rohkeasti tiskille, vaikka hänen katseensa olikin suurimmassa osin alistettu kahvilan laminaattilattiaan.
"Fanta, kiitos." Juoma tuli kuin salamaniskusta ja tämän hyväksi tyttö uskaltautui nostaa hieman katsettaankin annettuaan rahan myyjälle. Tietenkin - hän sai vain tympeän katseen takaisin.

Kylmä juoma kipristeli tytön käsissä, sillä hän piti lasista varmuuden vuoksi kaksin käsin kiinni. Hänen musta olkalaukkunsa roikkui vaarallisesti liian lähellä olkapään reunaa, mutta katse oli onneksi nopea ja se bongasi ainoan tyhjän paikan joka kahvilassa näytti olevan. Hän läheni epäröivästi tyttöä, joka todellakin oli vallannut paikan kunnolla laittaen jalkansakin pöydälle. Zara saapui juuri parahiksi paikalle ja hän kuuli tytön sanovan jotain hieman vihastuneen oloista. Tyttö halusi jo kääntyä pois päin pelästyttyään toisen käytöstä, mutta Zara oli varma, että hänet oltiin jo pantu silmälle, joten hänen oli pakko edes kysyä oliko paikka vapaana. Hän sitten joisi juotavansa alta aikayksikön ja häipyisi sitten kenkiensä perään, jos hän vaikka sinä päivänä pääsisi pois siitä ostoshelvetistä.
"...Onko tämä vapaa?" Zara kysyi ehkä hieman hiljaa ja hän vain vilkaisi äkkiä toista, joka oli todellakin paremmin pukeutunut kuin hän ja kuului todellakin parempaan kastiin jos toinen Astonissa opiskeli, mutta tyttö ei miettinyt sitä, sillä hänen olisi nyt pakko päästä kohta kahvilasta pois ja se ehkä tapahtuisi nopeammin kuin hän luulisi jos toinen kieltäisi toista istumasta toista vastapäätä.

//käy käy, tervetuloa vain //

Heitettyään kännykän laukkuunsa ja ryystettyään loput limsat, Niki suoristautui hieman ja otti jalat pois pöydältä, nähtyään omituisesti pukeutuvan tytön hiippailevan hänen pöytää kohti. Jo ulkonäöstä näki, että toinen ei ollut suosittu, koska tämä pakoili muilta eikä ottanut kontaktia kehenkään, ei edes myyjään. Vaikkakin, myyjä onkin sellainen nirppanokka-osa-aikainen-opiskelija, joka nyrpisteli nenäänsä kaikille, paitsi rikkaille ja pojille.
Ja ennenkuin toinen ehti kysyä, onko paikka vapaana, Niki alkoi hieman siirrellä tavaroitaan: pakostakin toinen tulisi tänne, koska hänen luonaan oli ainoat vapaat paikat. Hän tunsi itsensä hetken ajan luuseriksi: yksin kahvilassa, mutta asia korjaantuisi pian.
Sitten toinen avasi suunsa, ja kysyi asian niin hiljaa, että Niki katsoi hetken ajan tyttöä siristellen, kunnes hymyili ja nyökkäsi.
"tule vaan" Niki sanoi ja rentoutui taas.
Tästä tulisi ehkä vaikeaa, koska toinen vaikutti hiljaiselta, mutta eiköhän tästä jotain saisi irti. Jos ei muuta, niin sitten päänsärky.

Kännykkä pirahti taas. Tekstari selvästi, joten turhautuneena Niki kaivoi kännyn jälleen laukustaan.
"sori tyttö! ei muistettu treffejä! me korvataan sen jotenkin myöhemmin! terv. Lisa. Ps. Iso Hoo taitaa pitää minusta"
Tekstari oli toiselta Nikin ystävältä, joka oli hieman... horahtava jätkien suhteen.
Silmät pyörähtivät kattoon, eikä viestiin vastattu mitään, vaan se tunkettiin laukkuun taas ja katse käännettiin tähän ujoon tyttöön.
"saanks tiedustella nimeäs?" Niki kysyi ja katse haravoi tiskiä.
Kehtaisikohan hän hakea TAAS uuden limpparin? Ei, rakko ei kestäisi enempää, joten tyydyttiin katselemaan, kun toisen limppari poreili hänen näköpiirissään iloisesti ja lasi oli kylmän limpsan takia hieman huurussa.

Nikin teki mieli ladella miljoona kysymystä, mutta antoi toiselle tilaa: toisella oli varmasti kuuma hupparissaan, koska hän hikoili hieman jo t-paidassaan.
Kyllähän he ehtisivät rupatella, jos toisella ei ollut kauhea hoppu. Kauempana kahvilassa purskahdettiin nauramaan kovaäänisesti, mutta siihen Niki ei kiinnittänyt huomiota, vaan edessään olevaan tyttöön.
"joten... mitäs sä etit ostarilla vai tapaatko sä jonkun?" Niki uteli ja kaivoi kukkaron laukustaan.
Paras olisi hakea limu, vaikka rakko pettäisi. Hän kuolisi pian janoon, kun lähtisi housu- ja kenkä jahtiin.

//Nice :>//

Zaran yllätykseksi toinen vastasikin hänen - ehkä hieman pelokkaaseen - kysymykseensä ystävällisesti. Tyttö istahti toista vastapäätä toisen siirrellessä tavaroitaan niin, että hänelle tuli hyvin tilaa. Onneksi kahvila oli varustettu tuulettimilla, sillä Zara oli varma, että hän näytti pinkiltä possulta naama punaisena ja märkänä. Ainakin hänen kasvonsa olivat kuivuneet eikä hänen naamassaan valunut hikipisaroita, joten se oli ainakin turvattu - eli hän ei näyttänyt hikoilevalta sialta.
"Kiitos." Vaaleahiuksinen sai sanottua nyt jo hieman rohkeammin. Zara oli huomannut, että hän sai rohkeutta toisten ystävällisyydestä, vaikka siltikin hänellä oli omat luulonsa toisia kohtaan, eikä hän ikinä pystynyt siirtämään niitä kokonaan pois mielestään - sama oli ollut Rexyn kanssa.

Limonadi laskeutui pöydälle samaan aikaan kun tuon kiharatukkaisen tytön puhelin ilmoitti yhden uuden tekstiviestin saapuvaksi. Hän kiitti onneaan, ettei hänellä ollut ketään, joka tekstailisi hänelle, sillä hän ei mielellään olisi vetänyt puhelintaan näkyville kaikkien nähdessä sen. Se oli aika vanha malli, jonka hän oli saanut lastenkodissa, eikä hän ollut havitellut parempaakaan. Pääasia, että hän pystyi ilmoittamaan hoitajilleen jos hän jäisi vaikka kirjastoon lukemaan koulun jälkeen eikä suuntaisi askeliaan suoraan "kotiinsa". Myös musta olkalaukku, jossa ei enää ollut koulukirjoja eikä painanut kuin synti, sai laskeutui syliin, sillä hän ei uskaltanut laskea sitä jalkoihinsakaan siinä pelossa että näyttäisi täysin dorkalta sitä sieltä sitten joskus poimiessaan. Hän kuitenkin huokaisi hiljaa ja hörppäsi sitten juotavaansa, joka tuntui olevan niin hiilihapollista, että hänen silmänsä hiukan kostuivat. 'Nyt sitten näytän pinkiltä itkevältä sialta...' Zaran ajatuksiin nousi. Hän pyöräytti mielessään silmiään ja jatkoi juomansa juomista. Nyt ainakin hänen pääsuunnitelmansa oli mennyt pilalle, sillä sitä juomaa ei ihan hetkessä juotaisi, vaikka olisi mikä juoman juojien mestari! Neitokainen huomasi, ettei toinen ollut tyytyväinen tekstiviestiinsä ja huomasi katseensa nousseen uteliaan oloisena toiseen. Sen tajuttuaan katse laskeutui äkkiä oranssiin juomaan, joka oli vähentynyt ehkä sentin verran.

Tummat silmäripset räpsähtivät hämmästyksestä toisen kysyessä hänen nimeään. Zara vilkaisi pikaisesti toista ja nyökkäsi sitten vastaten:
"Zara, pelkkä Zara." Hän sanoi ja kuuli äänensä olevan ehkä hieman hermostunutkin. Ehkä toisen reaktio tekstiviestiin oli saanut hänet taas hieman perääntymään mielessään toisen suhteen, vaikka se kuulostikin typerältä.
Huulet hakeutuivat taas lasin huurteiseen pintaan, sillä hän ei ollut saanut pilliäkään myyjältä, mutta ei ollut sitä pyytänytkään, sillä hän oli halunnut kadota mahdollisimman kauas toisesta. Vasta hörpättyään juotavaansa, joka ei ollut vähentynyt siitä hörppäyksestä milliäkään, hän tajusi töykeytensä toista kohtaan, joka oli aloittanut kiltisti keskustelun hänen kanssaan, vaikka hänestä varmasti näki, mitä hän oli naisiaan.
”Entä sinun nimesi?” Zara kysähti hieman karistaen samalla kurkkuaan. Tuntui, että hän joutui käymään tämän saman keskustelun aina uudestaan ja uudestaan läpi jokaisen henkilön kanssa johon hän törmäsi. Ja varsin ylempien kastilaisten kanssa se oli hieman epämielyttävää, sillä tuskin monikaan muistaisi hänen nimeään tapaamisen jälkeen. Ei hän ainakaan pistänyt mitään odotuksia sille.

Zara pani myös merkille kumean naurunremakan, joka sai hänet laskemaan entistä enemmän kasvojaan lasiinsa päin, jolloin hänen hiuksensa valahtivat entistä enemmän hänen kasvojensa peitoksi. Juuri tuon takia hän inhosi käydä ostoksilla, nauravia teinejä joka paikassa, ja suuri mahdollisuus oli, että he nauraisivat hänelle. Hän inhosi shoppailua! Ihmetyksekseen – taas – Zara sai huomata tuon toisen avaavan keskustelua hänen kanssaan, muista huolimatta. Hänen päänsä rohkaistui nousemaan taas hitusen ja hän vastasi taas hieman rohkaistuneempana:
”Kenkiä olen etsimässä, mutta en ole niitä vielä löytänyt.” Hän inhosi vaatteiden etsimistä, ja yleensä se meni niin, että jos hän löysi jonkun hyvän vaatekappaleen, se oli liian epäsovinnainen hänelle, sillä hän ei halunnut paljastaa vartaloaan tai liian kallis, koska hänellä oli aina budjetti, jota hän ei saanut ylittää. Niin tai näin, hänelle shoppailu ei ollut mieluisaa puuhaa mitenkään päin. Oli Zara muutamaan otteeseen ostanut hieman ei-hänen-tyyliään vaatekappaleen, mutta se lojui parasta aikaakin vaatekaapissa, sillä hänellä ei ollut koskaan tilaisuutta käyttää niitä.
Toisen kaivaessa lompakkonsa esille, Zara naurahti ajatuksilleen, joissa hän leikitteli sillä, että toinen säälisi häntä niin paljon, että antaisi hänelle almuja ennen lähtöään. Olihan vaaleahiuksinen laittanut merkille toisen tyhjän lasin.

Toinen istahti hänen vastapäätään, ja näytti epävarmalta, mutta kiitti häntä sitten, että hän oli antanut tilaa toiselle. Olisihan hän voinut kieltäytyä, mutta joku juttuseurana ei ollut pahitteeksi. Blondi näytti mukavalta, ei sellaiselta tekopyhältä, kuten osa hänen kavereistaan.
Niki tiesi, että kaverit ovat varmaan jo lähettäneet 100 anteeksi pyyntö tekstiviestiä, mutta hän ei kuulisi niitä, koska ennenkuin hän oli laittanut kännyn pois, hän oli laittanut sen hiljaiseksi: hyvin omituista käytöstä teiniltä, joka on yleensä kavereiden ympäröimänä, mutta nyt Niki halusi rehellistä ja tavallisen ihmisen seuraa, joka ei jauhanut koko ajan pojista ja meikeistä ja muusta, mistä yleensä cheerleaderit puhuivat. Tyttöjen juttuihin välillä kyllästyi...

Toinen näytti hämmästyvän, kun hän uteli tämän nimeä, joten virne kohosi neitokaisen kasvoille. Oliko tämä uutta toiselle vai mitäköhän tämä mietti pienessä sievässä päässään?
Kun Niki sai tytön nimen ongittua, hän nyökkäsi pienesti. Toinen oli kertonut vain ensimmäisen nimensä, mutta Nikillä olikin huono sukunimi muisti, joten ihan hyvä vain.
Kun Zara kysyi sitten hänen nimeään, tyttö virnisti.
"Niki" tyttö vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Arvoja ja muita hän ei halunnut edes sanoa, jos vaikka toisen itsetunto laskeutuisi vielä alemmas, koska tämä ei näyttänyt olevan kovinkaan itsevarma.
Brunette katsoi blondia pää kallellaan ja mietti, mitenköhän saisi tytöstä enemmän irti, ilman että tämä sukeutuisi kokonaan kuoreensa. Pitäisi olla ystävällinen ja edetä hiljaa.

"aah... minkälaisia kengiä olet etsimässä? Itse olen vaate ostoksilla, kuten varmaan kuvasta näkyy" Niki sanoi osoittaen kahta kassia jalkojensa juuressa.
"mutta haluaisin itsekkin löytää kengät... tyttöystävieni piti tulla makutuomariksi, mutta kun he tekivät minulle oharit, niin haluaisitko sinä lähteä kanssani niitä katselemaan? Etsisimme sinullekkin jotain mukavaa?" Niki ehdotti päähän pistosta moista, eikä hän edes möläyttämisen jälkeen miettinyt, että eri klikkien tytöt eivät saisi olla yhdessä, että siitä koituisi kauhea tuho, kuten muut tytöt tuntuivat ajattelevan aina, kun näkivät nörtin tai friikin tulevan heitä kohti.
"odota hetki" Niki sanoi, otti kukkarostaan pari euroa, jättäen kukkaron pöydälle ja meni tiskille itsevarman oloisena, iskien matkalla silmäänsä eräälle pojalle, joka oli kääntynyt katsomaan häntä.
"cokis" Niki sanoi itsevarmana, katsoi myyjää silmiin, joka yritti pitää tekohymyä huulillaan ja eurot saatuaan Niki lähti kävelemään takaisin pöytää kohti, jonne oli jättänyt Zaran.
"niin... että, mitä mieltä olet? lähdetäänkö yhdessä shoppailemaan?" Niki kysyi ja otti hörpyn juomastaan.

Niki ei näyttänyt heti karkaavan hänen seurastaan, mikä toisaalta ilostutti tyttöä, mutta toisaalta pelotti. Mitäköhän tuolla oli mielessä? Yleensä ylempi kastilaiset eivät paljon halunneet vapaaehtoisesti hengailla nörtin kanssa. Toinen kuitenkin pamautti tiskiin kysymyksen, joka sai Zaran pienesti köhimään, sillä hän oli juuri hörpännyt jäistä juotavaansa. Shoppailemaan? Nikin kanssa? Oliko toinen tosissaan? ’Suostuuko hän ihan oikeasti kanssani ostoksille, vai onko tämä pilaa?’ Tyttö mietti toisen selostaessa kavereistaan ja ohareista. Zara inhosi lupauksen pettämistä ja hän rohkeni nostaa taas katsettaan. Onneksi hän sai hetken tottua ajatukseen yhdessä shoppailemisesta ja viivyttää vastaustaan, kun Niki käski hänen odottaa toisen hakiessa lisää juotavaa.
”Tuota hän ei tekisi, jos hän pelleilisi...” tyttö kuiskasi itselleen ja katse seurasi Nikin etenemistä. Katse kuitenkin painui alas hänen nähdessään toisen flirttailevan – luultavasti – tuntemattomalle pojalle. Hän tunsi kateellisen pistoksen mahanpohjassaan, sillä hän tiesi, ettei ikinä pystyisi tekemään noin, eikä ikinä uskaltaisikaan! Hänhän vajoaisi maan alle naama punaisena ja poika luultavimmin räkättäisi hänelle, niin että kierisi maassa kuin villakoira. Niin siinä kävisi.
Uudelleen Nikiä vilkaistessaan hän huomasi myös myyjän, joka kohteli tyttöä asiallisesti ja mukavasti – täysin toisin kuin häntä. Zara törmäsi joka päivä eroihin, jotka tulivat täysin selviksi ihmisten käyttäytymisestä. Hyvin pukeutuneet ja kauniit ihmiset saivat huomiota, hieman rääsyisemmät ja tavallisen näköiset henkilöt saivat sitä vähemmän tai eivät ollenkaan. Hän kuului tähän toiseen ”kastiin”, mutta hän oli siitä hyvin tietoinen, eikä yrittänytkään saada itseään näkyviin. Mieluummin hän katoaisi paikalta kuin paistattelisi spot-valossa. Käsi nousi vetoketjulle ja hän avasi hieman hupparia, jonka alta pilkotti tummansininen tavallinen t-paita. Hän tunsi viileän ilman virtaavan hupparinsa sisään ja se sai häneen enemmän puhtia ajatellessaan, että kohta hänen pitäisi lähteä siitä viileästä kahvilasta.

Ruskeahiuksisen palatessa pöytään, Zaran katse oli taas vajonnut syvälle oransseihin ilmakupliin, joita puski koko ajan enemmän pinnalle nyt jo hieman viileämmässä ja hiilihapottomassa juomassa. Sininen katse nousi kuin merkistä ylös, mutta hän ei kauaa katsonut toista silmiin asti, sillä hän pelkäsi näyttävänsä tunteensa, joita hän yritti peittää. Tosin hän oli taitava peittämään ahdistustaan ja pelkoaan, joten kyllä se nytkin aika hyvin kävi.
”Tottakai. Ehkä saan sitten jotkut ostettuakin.” Tyttö lopulta sanoi ja taikoi kasvoilleen hymyn, jota oli pienessä hetkessä edes vaikea huomata. Hän toivoi, että Niki ymmärtäisi hänen tilansa, ja ymmärtäisi myös sen, että hänellä oli budjetti. Hän ei etsinyt mitään Pradan tai minkään muunkaan ihmeen merkkisiä kenkiä, vaan vain jalassa mukavia ja pysyviä kenkiä, joilla hän voisi taas mennä ulos. Zara oli myös osittain suostunut kutsuun toisen kaverien takia. Hän tunsi hieman sääliä toista kohtaan, Nikin omatessa tuollaiset ystävät, mutta tätä tunnetta hän ei näyttänyt toiselle. Eihän kukaan halunnut sääliä! Ei edes hän, vaikka hän välillä aika säälittävältä näytti ja kuulostikin.
”Tiedätkö jonkun hyvän paikan?” Zara kysäisi ajatellen, että hänenkin pitäisi varmasti jatkaa keskustelua ja heittää kysymyksiä toiselle. Oranssi limonadi oli jo melkein lopuillaan, sillä Zaran oli jo helpompi juoda sitä sen hieman lämmettyä. Siitä hän oli tyytyväinen.

Kuten Niki oli arvannutkin, toinen näytti hämmästyvän hänen kysymyksestään, mikä hieman ilostutti ja hieman myös mietityttikin häntä: oli kiva saada toinen hämmästymään, eli hän ei ole kaavoihin kasvava ihminen ja hieman mietitytti, miksi toinen oli niin ujo ja suostuisiko toinen, koska he olivat eri klikeistä? Niki vihasi koko klikki juttua, koska kaikkien pitäisi olla tasa vertaisia, mutta ei Astonissa! Klikin takia joku ei saattanut saada ystäviä...Olikohan Zaralla ystäviä, koska tämä oli niin syrjäänvetäytyvää persoonaa? Yleensä jos oli ystäviä, oli itsevarmempi, tai ainakin Nikistä tuntui niin. Niki antoi toiselle aikaa miettiä ja harkita jopa vetäytymistä, hakessan limparia.
Niki näki jätkän kiinnostuvan, mutta hän ei jaksanut nyt, koska hän oli saanut Zaran seuraa. Välillä tyttö seura, joka oli oma itsensä, oli mukavaa.

Toinen ei ottanut vieläkään katsekontaktia, kun hän palasi, mutta Niki päätti, että jos Zara päättäisi tulla hänen mukaansa shoppailemaan, sen päätteeksi tytöllä olisi enemmän itseluottamusta.
Kun Zara suostui, Niki hihkaisi.
"Hienoa!" tyttö sanoi ja virnisti toiselle.
He varmaankin tulivat juttuun ja Zaralta saattaisi saada rehellisiä mielipiteitä koskien vaatteita ja kengiä. Kaverit sanoivat asua hienoksi, vaikka se olisi muovipussi.
Seuraava Zaran kysymys sai hetkeksi Nikin hiljaiseksi ja hymisemään pienen hetken.
"eikös tässä vieressä ole se kenkäkauppa? Juodaan nämä ja mennään sitten?" Niki ehdotti ja osoitti limppareitaan, jotka alkoivat hujeta heidän juodessaan.

Niki hörppäsi taas ja katsoi suoraan Zaraa, vaikka tuskin tämä sitä näki, kun katse oli alas kohdistettu.
"Käytkö Astonin koulua?" Niki uteli sitten, varmistaakseen, että he saattaisivat nähdä vielä.
Olisi kiva käydä Zaran kanssa vaikka leffassa, kunhan tämän itsevarmuus kohoaisi hieman. Ei olisi kiva yksinpuhella. Nikin kaverit nauroivat leffassa, flirttailivat pojille, puhuivat kännykkään, nuoleskelivat jätkäkavereiden kanssa, heittivät poppareita... Niki ei ole pitkään aikaan ole pystynyt keskittymään leffaan tai sitten heidät heitetään kesken kaiken pois, vaikka Niki olisikin ollut hiljaa, koska he olivat tulleet yhdessä. Huokaus. Niki nosti katseensa, ja katseli ympäri kahvilaa.
"voitko sitten olla makutuomarini?" tyttö kysyi blondilta ja hymyili ystävällisesti.

Nikin reaktio sai melkein jollakin tapaa hymyn tytön huulille, mutta se ei ihan vielä noussut pintaan saakka vaan jäi hänen sisälleen. Olihan tuo innostus voinut tarkoittaa myös sitä, että toinen saisi nyt nöyryyttää häntä pahemman kerran ja nauraa hänelle, mutta Zara halusi uskoa tällä kertaa siihen mukavampaan vaihtoehtiin; Niki todellakin halusi hänet mukaansa, vaikka hänestä jo päällepäin näkyi, että hän ei ollut rikas tai muutenkaan suosittu ainakaan sellaisissa piireissä missä tuo ruskeahiuksinen liikkui.
”Okei.” Tyttö vastasi ja nyt hän jo hieman oli nostanut katsettaankin toisen suuntaan ja ehkä hetkeksi kohdannutkin tytön katseen. Sisimmässään Zara kiherteli jännityksestä, sillä hänellä ei ollut ollut monia shoppailukavereita. Ehkä shoppailu olisi mukavempaa kavereiden tai ystävien seurassa. Hän oli ostanut aina kaikki yksin ja kovassa kiireessä päästä liikkeistä ulos. Ehkä se verotti shoppailun hauskanpitoa.

Sininen katse, joka oli vajonnut hänen sanansa myöten alas nousi jälleen, mutta tällä kertaa hieman vähemmän. Aston high school... Vaikka siellä käyminen oli joskus painajaista vaaleahiuksiselle, niin ei hän silti halunnut käydä mitään muutakaan koulua. Olihan hän aina saanut olla koulussa suht rauhassa, mitä nyt muutamia välikohtauksia, joista hän oli onnistuneesti pystynyt liukenemaan jollain tavoin. Onneksi hänet myös unohdettiin varsin hyvin, joten siitäkin hän oli kiitollinen. Hän ei tuntunut olevan mieleenpainuva henkilö.
”Taidan käydä...” Zara sanoi ja hänen suunsa venyi pieneen irvistykseen, mutta vain hetkeksi. Ei hän sitä ollut tarkoittanut tehdä, mutta se nyt vain vahingossa putkahti. Ei hän aina pystynyt hillitsemään ilmeitään, vaikka niin olisi halunnutkin.
”Sinäkin varmaan käyt?” Zara kysyi ja hänen äänensä nousi hieman kimeämmäksi loppua kohden. Ehkä se pelko toisesta Astonissa, saisi hänet hieman levottomaksi. Miksi varsinkin Astonissa opiskeleva varmasti ylemmästä klikistä oleva ihminen, haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan? Zara yritti siirtää taas nämä asiat pois mielestään, sillä hän oli vahva, ja hän tiesi, että hän pystyisi kohtaamaan kaikki, mitä hänen eteensä koskaan tulisi, ja niin hän pystyisi kohtaamaan Nikinkin, jos toinen haluaisi kääntää hänelle selkänsä.

”Makutuomari?” Tyttö naurahti pienesti ja vilkaisi Nikin vaatteita ja sitten omiaan.
”Tuskin tarvitset makutuomaria, mutta voin minä mielipiteeni ilmaista.” Nuori nainen vastasi ja nyt hänen katseensa oli jo kunnolla noussut ja hänen ryhtinsäkin oli kuin ihmeen kaupalla parantunut. Hiukset olivat hieman siirtyneet kasvojen edestä ja silmät olivat nyt uteliaat ja kirkkaat – ehkä niistä loisti sinisilmäisyys, mutta Zara pyyhkäisi taaskin ajatuksen maton alle. Hän ei ikinä ollut saanut ilmaista mielipidettään kenenkään pukeutumisesta ja nyt hän saisi, vaikka hän lupasi olla varovainen mielipiteidensä kanssa. Tosin, hän uskoi pitävänsä Nikin tyylistä.
”Uskon, että sinä saat olla makutuomarina minulle.” Tyttö sanoi ja pilkahtihan se hymykin sieltä hivenen. Ehkä se shoppailu voisikin olla ihan kivaa näin loppujen lopuksi.
”Tosin minulla on budjetti, jota en voi ylittää...” Zara paljasti ja virnisti hieman tuskissaan. Hän inhosi sitä, sillä aina hän joutui menemään tietyn rahamäärän mukaan. Saihan hän taskurahaa aina pienin aikavälein lastenkodista, mutta ne yleensä menivät kirjoihin, musiikkiin tai pienempiin vaatekappaleisiin, eikä hänellä siis ollut mistä säästää.

Tytön sininen katse oli jo noussut hetkeksi hänen ruskeisiin silmiin vastauksen myötä, mutta pian katse laskeutui jälleen Zaran syliin ja katsekontakti katkesi. Niki pudisti päätään. Miten hän saisi Zaran rentoutumaan?
Pitäisi keksiä jotain, ellei toinen avautuisi shoppailun myötä tai kun hän höpöttää kun papupata, kun kyseessä on muoti ja pojat?
Kun Zara myönsi käyvänsä Astonia, Niki nyökkäsi.
"kiva! voidaan olla sielläki yhdessä... siis tietenkin, jos haluat!" Niki sanoi lopulta, paljastaen myös itse käyvänsä Astonia ja virnisti.
Eihän hän ollut varma, halusiko Zara olla hänen seurassaan tai tahtoivatko tämän kaverit "Ilkeän cheerleaderin" seuraa.
Ajatus hymyilytti Nikiä, mutta piti asian omana tietonaan. Kaikki olettivat cheerleadereiden olevan samanlaisia nirppanokkia kuin suositut ja rikkaat, mutta ainakin Nikin osalta asia oli toisin. Hän ei välittänyt klikki ryhmittymistä, hän olisi kenen tahansa kaveri, klikistä huolimatta.

Toista taisi naurattaa tämän makutuomarin arvo, ja ilmaisikin mielipiteensä, että makutuomariksi tämä ei ehkä olisi paras valinta mutta mielipiteen voisi laukaista suustaan. Niki hymyili vastaukseksi. Olihan heillä erillainen maku, mutta olisi kiva, jos toinen näkisi jonkun vaatteen ja päättelisi sen sopivan hänelle. Kyllä hän kokeilisi kaikkia vaatteita, joita Zara suositteli, eihän tällä itselläkään pöllömpi vaatemaku ollut. Huppari oli ehkä liikaa näin kuumalla kesäpäivänä, mutta muuten asi oli tosi söötti.
"hyvä, arvostan sitä... saat antaa rehellisen mielipiteesi, ei tarvitse kaunistella, jos näytän kamalalta lumpulta" tyttö sanoi ja nauroi hieman perään. Toivottavasti toinen ei säikkyisi hänen sanavalintaansa.
"yritän parhaani" Niki sanoi iskien silmää toiselle, kun Zara sanoi, että hän voisi olla makutuomarina tälle.
Zara taisi pitää löysistä vaatteista, mutta ne eivät tuoneet hänen piirteitä esiin. Nikin pitäisi saada joku kiva toppi ja tiukat farkut toiselle, että tämä voisi esitellä muotojaan.
"ei se mitään, mutta kysyn jo nyt suoraan sinulta, että haittaako, jos autan sinua joidenkin vaatteiden maksussa? saan isiltä viikkorahaa välillä liiaksikin, ja vaikka laitan säästöön tulevaisuuttani ajatellen, jää paljon käytettäväksi..." Niki sanoi, yrittäen olla kuulostamatta liian pöyhkeilevältä ja varakkaalta pennulta, joka ei arvosta rahaa.

Zaran yllätykseksi toinen sanoi ihan luotettavan kuuloisena, että he voisivat olla kavereita koulussakin. Tyttö meinasi vertauskuvallisesti tippua tuoliltaan, sillä tuohon hän halusi uskoa, mutta kestäisikö Niki kaikki kurat joita hänen päällensä tultaisiin heittämään jos he näyttäytyisivät yhdessä koulussa? Nörtti ja varmasti ylemmän kastin henkilö. Siitä tulisi ratkiriemukasta kaikkien silmäparien tuijottaessa ja huutaessa heidän peräänsä. Tai ei Zara oikeasti tiennyt millaista se tulisi olemaan. Tällaista ei tuntunut ennen tapahtuneen, sillä kaikki tuntuivat pysyvän klikissään niin visusti. Kyllä hän oli törmännyt ja kuullut huhuja ylempien kastien ”enkeleistä”, jotka olivat hyvää pataa alempienkin kanssa, mutta ei hän ikinä uskonut, että yksi tällainen ”enkeli” putkahtaisi hänen polulleen. Zara tunsi koko ajan olonsa rentoutuneemmaksi, vaikka hänen takaraivossaan jyskyttikin pelko siitä, että toinen puukottaisi häntä selkään sanoillaan.

Sininen katse, joka oli rohkeasti ollut tytössä toisen puhuessa, laskeutui hieman ’lumppu’ sanan kohdalla. Suu oli kääntynyt pieneen hymyyn, sillä hän ei ollut törmännyt noin suorasanaiseen tyttöön vähään aikaan.
”En usko, että näyttäisit ikinä lumpulta.” Zara sanoi ja viimeisen sanan kohdalla hänen katseensa taas laski ja ääni vaimeni. Se kuulosti jotenkin niin likaiselta sanalta, käytetyltä.
Siniset silmät tuijottivat taas takaisin toisen iskiessä hänelle silmää. Pieni hymy taas pilkahti nuoren naisen kasvoilla, sillä hän tosiaankin tunsi olonsa mukavaksi Nikin kanssa. Voisiko se oikeasti toteutua, että heistä tulisi ystävät? Kaikkien nähden? Sellaiset, jotka ovat koulussakin avoimesti ystäviä, eivätkä salaa sitä? Zaran päätä ihan pyörrytti noista kaikista ajatuksista ja kuumuudesta, joka alkoi taas hiippailla hänen ympärilleen, vaikka kahvila oli varsin viileä. Rohkeasti hän tarttui ja avasi vetoketjua taas enemmän ja nyt se avautui jo rintakehän alapuolelle. Nyt siis kaikki tulisivat näkemään, että hupsheijakkaa, olihan se Zara kuitenkin tyttö kaikkien niiden kuosien alla. Vaaleahiuksista harmitti kun hän oli laittanut hupparinsa alle juuri sen tummansinisen t-paidan. Se paita oli juuri se, joka myötäili hänen vartaloaan, eikä jättänyt yhtään tilaa hengittämiselle. Tosin, ei tytön vartalossa mitään vikaa ollut, tyttö oli aina ollut laihanpuoleinen, mutta terveellä tavalla, mutta ei hän sitä mielellään näyttelemään alkanut, koska aina astui esiin joku, jolla oli paremmat sääret tai muuten vain parempi vartalo. Siksi hän oli tyytynyt ylisuuriin vaatteisiin välttääkseen tällaiset ongelmat. Nyt hänen ei tarvinnut ajatella vartaloaan juuri ollenkaan.

Silmät laajenivat hieman toisen tarjoutuessa maksamaan hänen vaatteitaan. Tyttö nosti kätensä ja heilutti sitä ehkä hieman hätäisesti.
”Ei, ei... Ei sinun tarvitse...” Hän ei halunnut kenenkään ostavan hänelle mitään, sillä silloinhan hän jäisi vaatteista velkaa ja Zara tulisi maksamaan ne vaatteet takaisin keinolla millä hyvänsä.
”Arvostan tarjoustasi, mutta tuntuisi väärältä ottaa rahojasi. Ja sitä paitsi tarvitsen nyt vain kengät, joihin minulla on jo rahaa.” Zara sanoi ja yritti ilmaista lauseen, niin ettei hän loukkaisi Nikiä. Hän oli kiitollinen toiselle, mutta ei hän pystynyt vastaanottamaan tuollaista asiaa, ei vaikka he olisivat tunteneet iät ja ajat. Vaaleahiuksinen hieman arveli, että toinen varmasti haluaisi päästä eroon hänen löysistä vaatteistaan ja tyttö hymähti äänettömästi. Olihan hänellä kaappi täynnä vaatteita joita hän ei käyttänyt, tai ei täynnä, mutta että kyllä niillä muutaman päivän pärjäisi. Oli parit farkut, muutama myötäilevämpi t-paita – yksi juuri hänen päällään – ja lyhyempiä hameita, joita hänelle oli annettu siinä uskossa, että hän käyttäisi niitä koulussa. Mutta aina hän oli vetänyt kaapista polviin asti ulottuvan hameen, joka paljasti hänen säärensä sukkahousuin. Löytyi kaapista vielä yksi kokohamekin, mutta se meni jo hieman yli kaikkine paljastavine kohtineen, jotka kauhistuttivat tyttöä, joten se oli kaapin perimmäisenä.

Fantan viimeiset kuplat hävisivät Zaran suuhun ja hän nielaisi ne tyytyväisenä. Juoma oli virkistänyt häntä ja hupparin avaaminen oli taas auttanut hieman. Sylissä oleva laukku kuumotti hänen reisiään mustan hameen kera, jolloin hän siirsi laukkunsa lattialle pitäen kuitenkin sen narusta kiinni saaden sen siten sieltä pois kommelluksitta. Zara vilkaisi Nikin juomaa, mutta ei sanonut mitään. Hän ei halunnut hoputtaa tyttöä juomaan juotavaansa ja hän tykkäsi kahvilan viileästä ilmasta, sillä hän todellakin tiesi mitä tuleman piti kun he astuisivat kahvilasta ulos. Näyttäisikö hän taas pinkiltä possulta vai oliko juoma ja kahvilan ilma jo hieman helpottaneet, että hän kestäisi lämmintä jo kohta paremmin? Zara toivoi tätä.

Toinen näytti yllättyvän hänen sanoistaa, että he olisivat kavereita koulussakin.
Niki kallisti päätään ja puri huuliaan ja avasi sitten suunsa:
"tai siis, jos se sopii sinulle ja kavereillesi, että hengailen teidän kanssa välillä koulussa?" Niki sanoi sitten ja yritti hymyillä.
Ehkä Zara ei halunnut hänen seuraansa, mutta ei se haittaisi. Kyllähän hänellä kavereita oli, ei ehkä yhtä rehellisiä ja omallatunnolla paiskattuja kuten Zara, mutta jonkinnäkösiä.
Niki mietti ystäviään, jotka olivat nyt varmaankin yhä iso H:n luona, ja nämä melkein 100% varmuudella naukkailivat margaritoja ja muuta, ainahan kyseinen jäbä niillä hehkutti koulussa. Kunhan ne alaikäiset "ystävät" muistavat mennä sitten pyörällä tai kävellen kotiin, koska Niki ei haluaisi huomenna kuulla putka keikasta tai että häntä syytettäisiin, kun hän ei ollut estämässä tai jotain.
Niki pudisti päätään, palaten tähän todellisuuteen ja takaisin Zaran seuraan. Hän ei ajattelisi enää ystäviään.

Toinen näytti pelästyvän sanaa "lumppu", joten Niki hymyili hieman. Zara oli kuin pieni enkeli, joka ei ollut tottunut kuulemaan pahoja sanoja, mutta Nikin piti vetää ajatus takaisin, koska kuuli tytön sanovan sanan itsekkin.
"en nyt tiedä, et ole nähnyt vaatekaappiani ja vaatteita, mitä ns. ystäväni ehdottelevat minun käyttävän" Niki sanoi ja sipaisi ruskean kiharan korvan taakse hymyillen.
Toinen hymyili hänen silmäniskulleen, ja sehän oli ollutkin päämääränä. Saada Zara hymyilemään ja rentoutumaan, olemaan itsevarmempi. Itsevarmuus alkoi hymystä ja itsetunnosta.
Ja itsevarmuus alkoi näkyä myös sillä, kun Zara avasi huppariaan enemmän, paljastaen tiukan paidan.
" wau! sinulla on upea kroppa, miksi piilottelet sitä?" Nikin oli pakko kysyä ja hän katsoi upean tumman sinistä paitaa. Se kävi Zaralle kuin nappi uninallen silmäksi.
"tyttö, sinun pitää olla itsevarmempi, älä piilottele itseäsi muilta!" Niki sanoi ja hörppäsi jälleen limpparia. Alle puolet oli enää jäljellä.

Zara kieltäytyi tarjouksesta, eikä Niki pahoittanut mieltään.
"hyvä on, mutta joskus tulevaisuudessa sitten? Muuten, milloin syntymäpäiväsi ovat?" Niki kysyi ja mietti jo nyt, mitä kaikkea voisi ostaa blondille lahjaksi. Hänelle tuli ainakin sata vaihtoehtoa mieleen, mutta Niki jarrutteli itseään: saattoihan Zaran synttäreihin olla vielä ties kuinka kauan!
Zara oli imennyt viimeiset limut naamaansa ja näytti siltä, että voisi olla valmis jatkamaan matkaansa.
"onko sinulla kiire kotiin? saammeko shoppailla rauhassa vai..?" Niki kysyi ja ryysti viimeiset limut pullostaan. Hän oli tottunut juomaan nopeasti, paljon nopeammin kuin nyt, mutta hän oli hidastellut tahallaan, että ei vaikuttaisi vasikalta.
"let´s go?" Niki kysyi sitten ja virnisti iloisesti.

”Sopii minulle?” Zaran suusta pääsi. Nikin todellakin oli pakko tarkoittaa sanojaan toisen kysyessä tuollaisia ja toisen ilme oli varsin vakava ja epäröivä joten juttu ei voinut olla feikkausta. Jos se oli niin Niki ansaitsisi kyllä Oscarin suorituksestaan. Ainakin Zara söi toisen jutun, vaikka yleensä hän oli melko varuillaan. Hän sai taiteiltua pienen hymyn kasvoilleen ja sanoi sitten:
”Tietenkin se minulle sopii.” Hän ei vastannut kavereidensa puolesta mitään, sillä hän ei niitä ollut pahemmin ennen haalinut. Joten suoraan sanoen, hänen kaverinsa eivät sanoisi yhtään mitään. Häntä askarrutti myös se seikka, ettei toinen näköjään laittanut lainkaan huolta sille, että he olivat ihan eri klikeistä. Moni olisi jo juossut kirkuen karkuun hänet nähtyään.

Zara ei tiennyt toisen vaatekaapista mitään, mutta jotenkin hän ei pystynyt kuvittelemaan Nikiä sen tapaisissa vaatteissa. Tai sitten se oli hänen rajoittunut mielikuvituksensa, jos esti tällaisien juttujen ajattelemisen. Niin tai näin, hän ei sanonut asiaan enää mitään, sillä miksi kinaamaan asiasta, josta hän ei edes tiennyt mitään?
Katse lennähti Nikiin tämän mainitessa hänen vartalostaan – ehkä Zaran mielestä liian kovaan ääneen. Vaalehiuksinen käänsi päätään puolelle ja toiselle, mutta kukaan ei pahemmin tuntunut olevan kiinnostuneita hänen kropastaan. Ainoa joka heidän pöytäänsä vielä tiiraili, oli samainen poika, jolle Niki oli aiemmin vinkannut silmää. Eikä ihme, ruskeanappiset silmät tuijottivatkin Nikiä melkein räpäyttämättä. Zaran toinen käsi oli hieman vetänyt hupparia peittelemään enemmän. Hän ei todellakaan ollut tottunut näyttämään hänen vartaloaan – varsinkaan julkisesti. Suuret vaatteet olivat hänen suojansa, ja ilman niitä hän tunsi itsensä alastomaksi. Tyttö rykäisi hieman vaivaantuneena:
”Öh, oon tottunut näihin, niin jotenkin on vaikeaa kulkea enää muilla.” Hän tunnusti, sillä luottamus Nikiä kohtaan tuntui koko ajan piilevästi kasvavan.
”Ja on mulla muutamia sopiviakin vaatteita, mutta jotenkin valitsen aina nämä...” Hän sanoi tökäten mustaa huppariaan, joka tuntui hukuttavan tytön sisälleen. Hän ajatteli huvittuneena mitäköhän tapahtuisi jos hän laittaisi niitä ”sopivimpia” vaatteita ylleen kouluun. Pystyisikö hän nostamaan päänsä pystyyn – kantamaan ylpeänä kehoaan – vai olisiko pää enemmän painuksissa noloudesta jota hän tuntisi?

”Sovittu.” Zara nyökäytti päätänsä. Hän ei ollut varma halusiko tulevaisuudessakaan Nikin ostavan omilla rahoillaan hänelle mitään, mutta jos se oli syntymäpäivälahja, niin asia oli eri, eikö?
”Syntymäpäiväni?” Zara kysähti ja hänen katseensa siirtyi toisesta hieman sivuun. Kyllä hän syntymäpäivänsä muisti, mutta hän ei muistanut enää kuinka kauan siitä oli, että joku oli kysynyt tuollaista. Ehkä viimeinen henkilö joka hänen syntymäpäivästään oli kysynyt oli Chad. Lastenkodissa he katsoivat vain paperista päivämäärän ja silloin hänen sänkynsä päälle ilmestyisi ylimääräinen kirjekuori, jossa olisi hieman ylimääräistä rahaa omiin tarpeisiinsa, mutta ei korttia tai kunnon pakettia, eikä syntymäpäiväonnitteluja. Tyttö havahtui ajatuksistaan ja hän sanoi hieman karhealla äänellä:
”24. kesäkuuta. Sun?” Zara lisäsi vielä loppuun kysymyksen, sillä se kuulosti kohteliaalta. Kyllähän hänkin tulisi ostamaan Nikille lahjan jos toinenkin hänelle ostaisi. Se lahja tosin tulisi varmasti olemaan pienempi ja arvottomampi, mutta jotenkin hän uskoi toisen ymmärtävän sen.
”Kotiin?” Zara tuntui koko ajan vastaavan ruskeahiuksisen kysymyksiin kysymyksillä, joten hän pudisti äkkiä päätään. Ei hänellä mihinkään kiire ollut. Olihan lastenkodissa iltatuloajat, mutta ne olivat vasta illalla ja nyt kello oli vielä aikaisessa niihin verrattuna. Hän huomasi itsensä olevan jo avoimempi ja hän huomasi, ettei hänen katseensa enää katsellut tyhjää lasia, tai jalkojaan. Se oli nyt melkein koko ajan pystyssä ja ja katsoi aina Nikin puhuessa tyttöön. Joskus vastatessa se vielä harhaili, ehkä pelon vuoksi. Pelon, jossa hän pelkäsi sanovansa jotain tyhmää tai jotain mitä toinen ei oikeasti halunnut kuulla. Mutta sekin tuntui häilyvän pikku hiljaa...
Zara hymähti toisen juodessa juotavansa kuin juomakisoissa ja ponnahti sitten pystyyn toisen ilmoittaessa lähdöstä. Todellakin, hän odotti ihmetyksekseen tätä aika paljonkin. Hän oli melkein innoissaan! Oliko se normaalia? Vaaleahiuksisesta ainakin tuntui ihan normaalilta.
”Eli kenkäkauppaan aluksi?” Zara kysäisi ja sai mustan laukkunsa kommelluksitta lattialta, sillä hihnasta kiinni pitäminen oli ollut hyvä idea. Laukku siirtyi rennosti olalle, sillä sen paino ei melkein edes tuntunut harteilla. Huppari jäi huomaamatta auki kun vaaleahiuksinen otti ensimmäiset askeleensa pois heidän pöytänsä luota, mutta ei hän sitä siinäkään enää huomannut. Hänen suustaan putkahti jotain, jota hän ei ikinä ollut luullut saavansa sanoa kellekään:
”Tuon pojan silmät porautuvat kohta kalloosi, joten ehkä on hyvä lähteä.” Hän jopa naurahti lauseensa lopuksi – ei oman lauseensa hauskuudesta – vaan pojan ilmeestä joka tuntui muuttuvan koko ajan ahnaammaksi Nikiä katsottuaan.

Toinen taisi harkita hänen kysymystään, koska toisti hänen kysymyksensä ja oli sitten hiljaa hetken. Niki odotti huulta purren, mitä toinen sanoisi, mutta uskoi, että jos Zara torjuisi hänen ystävyytensä tätä kohtaan, tämä tekisi sen kiltisti, eikä möläyttäisi niinkuin toiset möläyttelivät asioita.
Zara lohti kasvoilleen hymyn ja Niki huojentui ja rentoutui lopullisesti kuultua toisen sanat, vaikka tämän ystävistä ei ollu puhetta. Kaipa Zara uskoi, että hän sopisi tämän ystävienkin seuraan? Ainakin Niki toivoi niin. Hän ei välittänyt, vaikka heitä alettaisiin kiusata eri klikki jaukauman takia, hän kestäisi sen... mutta entäs Zara? Kyllä hän pärjäisi, hän puolustaisi blondia, vaikka hän sitten menettäisi cheerleader joukkueen maineen. Ja ns. ystävänsä. Zara oli hänen kymmenen ystävän arvoinen. Oikea kultakimpale kivien joukossa.

"nou nou nou! älä peitä itseäs!" Niki sanoi päätään pudistellen ja virnuillen.
Zara alkoi olemaan... itsevarmempi. Se oli hyvä, ja brunette nautti blondin itsevarmuudesta. Hän ei huomannut ruskeita silmiä, jotka tuijottivat häntä, koska hän ihaili Zaran rentoutta näin nopean tutustumisen jälkeen.
"sun pitää luottaa ihtees, oot nätti!" Niki sanoi elehtien käsillään, ja osoitellen Zaraa sormellaan.
"sun pitää huomenna extempore laittaa jotain kaapista päälles ja näyttää maailmalle, että sä oot elossa ja että sä oot tosi upee!" Niki sanoi nyökytellen kiivaasti.
Zara piilotti kauneuttaan muilta, mikä oli hieman sääli. Zara oli nätti tyttö ja saisi kenet vain haluaisi!

"hienoa!" Niki huudahti, kun toinen myöntyi siihen, että tulevaisuudessa hän saisi ostaa toiselle jotain.
Zara näytti hätkähtävän hänen kysymystään tämän synttäreistä ja taas toinen oli hiljaa hetken, mikä antoi Nikille aikaa katsoa ympärilleen. Se nappisilmä, jolle hän oli iskenyt silmää, katsoi yhä ja sai palkkioksi virnistyksen Nikin suunnalta ja toisen silmän vinkkauksen, mutta sitten katse käännettiin takaisin Zaran suuntaan, tämän kertoessa että tällä oli kesäkuun 24 päivä syndet.
"sehän on kohta!" Niki sanoi ja päätti ostaa vielä tällä viikolla synttäri lahjan toiselle.
Toinen sanoi, että kiire ei ollut kotiin, joten he saisivat rauhassa shoppailla, mikä sopi Nikille. Hän ei ollut hyvä päättämään vaan vaatteita piti kokeilla, ja yleensä niitä oli tusinan verran, mitä hän vei pukukoppiin kokeiltavaksi.
Lopulta he olivat valmiita lähtemään ja Niki nousi seisomaan, otti laukun käsivarteen ja kaksi kassia pöydän alta toiseen.
"kenkäkauppaan vaan" Niki myönsi nyökytellen toisen kysymykseen ja otti pari askelta toisen perään, mutta kuullessaan toisen kommentin, Niki katsoi olkansa yli poikaan, joka näytti mennenn transsiin. Niki iski jälleen silmää ja heitti lentosuukon, ennenkuin jatkoi Zaran kanssa matkaa kenkäkauppaan.

Zara ei vastannut mitään Nikin sanoille, mutta naurahti pienesti tytön sanoille. Hän ei tiennyt oliko hänellä tarpeeksi rohkeutta vetää kaapista farkkuja, jotka myötäilivät hänen jalkojaan ja paitaa joka teki saman. Ei hän siinä kauhealta tulisi näyttämään – sen hän tiesi pienellä itsetunnollaankin – mutta epämukavaa se ainakin aluksi tulisi olemaan. ’Pitäisikö hiuksetkin nostaa ylös?’ Tyttö tajusi ajattelevan, mutta pudisti sitten päätään hävittäen tuollaiset ajatukset. Mitä hän oikein ajatteli? Tuskin hän mitään tyylimuutosta olisi tekemässä...

Tosiaan, hänen syntymäpäivänsä olisi aika pian, mutta hän ei ollut ikinä laittanut päivää merkille. Ei se hänelle ns. juhlaa ollut. 17-vuotta tulisi mittariin, mutta ei se mitään vaaleahiuksiselle merkinnyt.
Zara vilkaisi avoimesti Nikin ja tuntemattoman pojan kanssakäymistä ja katse kääntyi sitten taas pois. Hän tunsi melkein itsensä kolmanneksi pyöräksi, vaikka toiset tuskin tunsivat – ainakin vaaleahiuksinen luuli niin.
”Surkea tuuri sulla. Istuin juuri sun pöytään, olisit voinut saada parempaakin seuraa.” Zara sanoi ja nyt hänen kasvoillaan oli jo pysyvä hymykin.
He olivat astuneet kahvilasta ulos ja kuuma ja tunkkainen ilma oli hyökännyt heti heidän kimppuunsa. Tyttö tunsi hieman alemmuuden tunnetta toisen kauniista olemuksesta kun hän itse tuntui kävelevän ryysyissä. Musta huppari roikkui hänen päällään – vetoketju melkein alhaalla, jota Zara ei ollut vieläkään huomannut – ja musta hame melkein polviin ulottuen. Myös sukkahousut verhoilivat hänen loput jalkansa, joten paljasta pintaa ei paljon hänestä näkynyt toisin kuin Nikistä. Pää oli taas hieman painautunut alas päin ja tyttö suuntasi kenkäkauppaa kohti, jonka kyltti jo vilkkui hänen horisontissaan.
”Etitkö sä jotain?” Tyttö kysäisi ja väisti juuri parikymppistä nuorukaista, joka vilkaisi hänen ylitseen Nikiä. Vaaleat hiukset olivat verhoutuneet hänen kasvojensa eteen, ja jos hän olisi ollut yksin, hän olisi ottanut jalat allensa ja juossut kyseiseen kauppaan ja kätkeytynyt hyllyjen taakse.

Zara ei vastanut hänen ehdotukseen, että tyttö ottaisi extempore vaatteita kaapistaan ja menisi kouluun niissä.
Hän antoi toiselle aikaa miettiä asiaa. Ja vaikka Zara pukeutuisi nätimmin, ei hänestä ajateltaisi, että tämä oli tyrkky tai muuta, koska muuten Niki olisi saanut jo kyseisen arvonimen aikoja sitten.
Niki mietti, että puhuttiinkohan hänen selkänsä takana jotain pahaa, koska pari kertaa hän oli nähnyt muutaman tytön supattavan ja kun hän saapui paikalle, nämä olivat mielin kielin. Outoa. Tai sitten Niki vain ylireagoi. Niin se täytyi olla.

"mitäs meinasit synttäreillä? isot pippalot? kaveri porukalla jonnekkin? elokuviin? syömään?" Niki uteli. Saisikohan hän Zaralta kutsun?
Niki ei muistanut, milloin viimeksi olisi käynyt synttäreillä. Varmaan pari vuotta sitten oli kunnolliset synttärit, ei mitään "shoppailu-kierros-synttäreitä" vaan juhlat! Oh, kuinka Niki kaipasikaan kaikkea tuota: ilmapalloja, kakkua, jäätelöä, limua. Ah.
"pöh! älä edes sano moista! Oli mulle hyvä tuuri, että satuit paikalle ja mun pöydässä oli vapaata!" Niki sanoi ja laski kätensä kunnioittavasti tytön harteille. Sitten hän virnisti nähdessään Zaran hymyn.
"toivottavasti sä et luule, että mä oisin menettänyt jotain kiinnostavaa vain koska sä tulit pöytään, ehei. Sainhan mä susta kaverin tyttö!" Niki sanoi hymyillen ja astui jälleen kuumaan ilmaan, vaikkakaan, ei hänellä liian kuuma ollut vaatteissaan.

Niki käveli Zaran rinnalla kohti kenkäkauppaa, eikä huomannut katseita joita sai suuntaansa.
"joo, mä voisin ostaa uudet kengät... ehkä varvas-sandaalit tai jotkut kevyet ballerinat" Niki sanoi nyökytellen toiselle ja katsoi sitten toista, jonka hiukset olivat valahtaneet kasvojen eteen.
"hus, pois piilosta" Niki sanoi, seisautti Zaran tämän olkapäistä pitelemällä ja onki donitsin laukustaan. Pienellä liikkeellä hän oli tehnyt pienen nutturan tytön niskaan, antaen niskan hengittää.
Sitten hän otti Zaran kädestä ja veti loppu matkan kauppaan.
"minkälaisia kenkiä sinä etsit?" Niki kysyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

//sori autohittaus //

//Eipäs mitään ^^ //

”Äh, mä en oo moniin vuosiin juhlinut niitä.” Zara tunnusti ja hymy, joka oli ollut jo hieman pitemmän aikaa hänen kasvoillaan – ja virkeäyttänyt hänen kasvolihaksiaan – sai nyt valahtaa taas normaaliksi. Hän ei pitänyt pahemmin juhlista, sillä hänellä ei ikinä ollut ollut kunnon sellaisia. Eikä hän muutenkaan halunnut tehdä haloota syntymäpäivästään. Hän ei pitänyt ylimääräisestä huomiosta ja mikä olisikaan pahinta kuin omat kekkerit, joissa spottivalo kohdistuisi häneen! Ajatus sai melkein kylmät väreet menemään tytön kehoa pitkin.
Hymy tosin tuli taas takaisin toisen mainitessa heidän olevan kavereita. Ehkä he tosiaan olisivat kavereita, vaikka he olivat juuri tavanneet. Hän ainakin toivoi niin.

Vaaleahiuksinen nyökkäsi toisen selittäessä kengistään. Ballerinat kuulostaisi hyvältä hänenkin kohdallaan jos ne olisivat mukavat jalassa. Hän ei todellakaan ollut korkkarikansaa, eikä hänestä varmana sellaista leivottaisikaan. Tuskin hän pysyisi sellaisilla pystyssäkään vaan kaatuisi kuin legotorni, jollaisia hän pienenä oli rakennellut.
”Mitä...” Zara ehti kysymään kun toinen oli jo pysäyttänyt hänet keskelle ihmistungosta. Kun toinen tarttui hänen hiuksiinsa hän vain mumisi vilkuillen ihmisten ilmeitä:
”Olemme kaikkien edessä...” Hiukset väistyivät hänen kasvoiltaan ja tyttö vilkuili ympärilleen kuin ajovaloissa oleva bambi. Nyt hänen suojansa oli kerätty niskaan, eikä hän pystynyt piiloutumaan mihinkään. Zaran mielessä kävi huoli, ettei hänellä edes ollut meikkiä, niin kuin yleensä tytöillä oli, mutta pian se jo unohtui Nikin ottaessa hänen käsivarrestaan kiinni. ’No, ehkä tämä ei ole näin kauheaa...’ Zara tuumaili hetkisen, mutta jätti aatteen sitten muhinaan toisen kysymyksen saattelemana.
”Jotkut kevyet olisivat kivat.” Tyttö tunnusti ja hän jo käveli rohkeammin Nikin vierellä. Ehkä tämä olisi hänelle hyväksi. Ehkä hänen pitäisi unohtaa menneet ja tulevaisuus ja elää hetkessä. Ehkä Niki todellakin olisi hänelle hyvä ystävä ja se jatkuisi pitkään. Ehkä...

Kenkäkauppa pursui kenkiä, korkokenkiä, ballerinoja, tennareita... Zaran huomio kiinnittyi ballerinoihin ja hän läheni sitä paikkaa, jossa niistä ei ollut puutetta.
”Mitkä näyttävät hyviltä...” Tyttö mietti paikalle päästyään. Hän oli aika surkea tekemään päätöksiä – varsinkin jos ne koskivat vaatteita ja häntä.
”Oletko löytänyt jotain mieleistäsi?” Tyttö huikkasi Nikille ja otti kultaisen ballerinan käsiensä väliin. Ne olivat kauniit, mutta Zaran vaatteista niihin kävivät vain hänen tiukemmat kumppaninsa, joten löysiin ne eivät sopineet ollenkaan. Sininen katse hakeutui hintalappuun ja hymy – joka oli Nikin ansiosta pysynyt hänen kasvoillaan jo kauan – leveni. Kengät olivat alennuksessa.

Niki melkein huudahti kauhuissaan kuullessaan, että Zara ei ollut vuosiin juhlinut synttäreitään.
"kamalaa! entäs "super sweet 16" bileet? ei?! älytöntä! tänä vuonna tehdään sitten jotain, okei? Jos ei kaveriporukassa niin sitten vaikka kasistaan, jos siltä tuntuu" Niki sanoi nyökytellen kiivaasti. Eihän sitä joka päivä täytettäisi 17!
Niki muisti omat "super sweet 16" juhlat: äiti oli tilannut pari klovnia, mikä oli ollut noloa, eiväthän hän ja vieraat olleet enää alakoulussa! Isä taas oli tilannut kaikki herkut ja esiintyjän, joka oli laulanut kahteen asti yöllä. Naapurit tykkäsivät! Ja Niki oli saanut parilta tyypiltä silloin numerot, mutta *haukotus*, ne olivat olleet aivottomia lihaskimppuja eikä Niki tiennyt, kuka heidät oli kutsunut hänen juhliinsa. Varmaan ns. ystävät.

Toinen säpsähti, kun hän otti tämän kiinni.
Niki ei kuunnellut vastaväitteitä, että he olisivat ihmisten edessä.
"he osaavat väistää" Niki sanoi pontevasti ja hymyili. Zara näytti lautasne kokoisine silmineen bambilta, joka näki auton ajovalot. Söpöä, mutta hieman myös pelottavaa, kuinka suuriksi siniset silmät pystyivät menemään.
"kasvosi ovat nätit, älä piilottele sitä" Niki sanoi hymyillen, jatkaen matkaansa, vetäen Zaraa mukanaan.
"niin... kesällä ei hirveästi tee mieli käyttää tunkkaisia tennareita... ja korkkarit... yök! mitkä nilkan tappo kengät... sellaisia en jalkaani laittaisi.." Niki sanoi päätään pudistellen, pelkkä ajatus kauhistutti tyttöä.

Kenkäkauppa pursusi erilaisista kenkistä. Oli tennaria, balleriinoja, korkkareita, sandaaleja... ja eri värisiä ja kokoisia! Toivottavasti tässä ei menisi ikuisuus, hän halusi löytää sopivat kengät pian, jotta voisi sitten sommitella ne uusiin vaatteisiin.
Kotona saisi pitää jälleen muotinäytöksen äidille ja diivalle pikkusiskolle.
Niki katseli ballerina rivistöä huulta purren. Kamalasti hyviä vaihtoehtoja, mutta eräs kenkävaihtoehto hyppäsi heti hänen silmiinsä. Kuullessaan Zaran kysymyksen, hän nosti katseensa kenkä hyllyköstä.
"olisiko nämä hyvät?" Niki kysyi nostaen esiin mustat ballerinat, jonka etusolki oli kultainen.
Niki odotti vastausta ja katsoi samalla kenkien hinnat.
"anteeksi, onko kaikilla balleriinoilla alet?" Niki kysyi ohi menevältä myyjältä, joka katsoi setelin kuvat silmissä kiiluen Nikiä ja Zaraa ja nyökkäsi sitten.
"kyllä... ja täällä olisi uusin kenkä valikoima, ja siellä on muutamia balleriinoja, mutta ne eivät ole ale hintaan" myyjä sanoi nyökytellen ja odotti kenties Nikin hyppäävän uusien kenkien puolelle ja valitsevan kalliimmat. Näyttikö hän niin varakkaalta vai mitä myyjä meinasi?

Zara pystyi vain hymyilemään Nikille tämän puhuessa hänen juhlistaan. Jos jotain tultaisiin järjestämään niin se oli sitten kahden, sillä kuka tämän tytön juhliin tulisi? Ehkä Rexy, mutta henkin olivat vain törmänneet vilaukselta, eikä Zara oikein tiennyt oliko toinen niin syntymäpäiväjuhla- tyyppiä. Eikä hänellä oikein muita ystäviä ollutkaan – tai kavereita. Ehkä se johtui hänestä itsestään – tai se johtui hänestä itsestään, sillä hän ei oikein päästänyt ihmisiä lähelleen. Mutta ehkä sen pitäisi muuttua. Ehkä Zarakin saisi valita joskus onnen, eikä ajatella aina vain muita.
”Ehkä jotain pientä sitten...” Tyttö sanoi vähän ajan kuluttua punittua vaihtoehtoja. Kahdestaan se tulisi varmasti käymään Zarallekin. Tyttö ei edes huomannut, että hän oli jo heittänyt kaikki ennakkoluulonsa ovesta ulos, jotka koskivat Nikiä. Hän luotti sokeasti toiseen jo näin pienen ajan jälkeen, mikä tuntui äimistyttävältä, jos hän tämän olisi tajunnut.

Zara yhtyi toisen väitteeseen, että korkkarit olivat tappokenkiä. Hän oli muutamaan otteeseen kokeillut kyseistä mallia, eikä ne ihan sopineet Zaralle. Hänellä oli tullut pienoinen kammo viime kerrasta, nolattuaan itsensä täysin kenkäkaupassa kaatumalla ja melkein nyrjäyttäen nilkkansa.
”Hienot!” Zara innostui Nikin mustista ballerinoista. Solki oli juuri sopivan kokoinen, eikä se peittänyt typerästi koko kenkää. Ne näyttivät täydelliseltä. Vaaleat kutrit olivat nyt hänen kasvojensa ulottumattomissa, joten Zara ei tiennyt minne hän olisi katsonut kun myyjä asettui heidän lähelleen kaupittelemaan tuotteitaan. Katse pysyi tiiviisti kengissä ja tyttö katsoi useampiakin, joita hän ei olisi edes normaalisti katsonut, jos tuo nainen ei olisi ollut siinä. Zaralla ei ainakaan ollut aikomustakaan vaihtaa alepöytää kalliimmaksi, joten hän otti muina ”miehinä” askeleen taaemmas ja istahti penkille. Siinä hän irrotti hieman kuluneen kenkänsä ja koetti kultaista ballerinaa, joka sopi hänelle kuin lasikenkä Tuhkimolle. Hymy valaisi hänen kasvonsa ja siniset silmät nousivat etsien Nikin ruskeita. Samalla hän huomasi myyjän lähteneen muiden asiakkaiden riesaksi, mikä oli hänelle helpotus.
”Ainoa ongelma vain on, ettei nykyiset vaatteeni sovi näihin...” Hän tunnusti ja huomasi sitten hupparinsa vetoketjun auenneen. Sormet hapuilivat hupparin liepeitä ja hän laittoi sen takaisin kiinni. Nyt se tosin jäi melkein kokonaan auki. Tuntui kuin hän olisi saanut rohkeutta Nikiltä. Joissakin hulluissa ajatelmissa, tyttö pystyi jo kuvittelemaan itsensä hänen tummissa – todellakin tiukemmissa - farkuissaan, samaisessa t-paidassa, joka hänellä nyt oli päällä ja kultaisissa ballerinoissaan, mutta hän ei tiennyt oliko hänellä sisua siihen. Tekisiköhän hän sen vaikka syntymäpäiviensä kunniaksi?

"okei, kunhan olosi on mukava, niin tehdään sellaiset synttärit, kuin haluat" Niki sanoi nyökytellen. Hän oli jo miettinyt isoja bileitä vaikka heidän luonaan, mutta ei halunnut ahdistaa Zaraa, ja olisihan vielä tulevina vuosina aikaa. Pitää ensin totutella Zara kaikkeen tuohon ylellisyyteen ja itsevarmaan oloon.
Mutta tietenkään Niki ei halunnut liian pieniä pippaloita.
"miten olisi meillä aluksi? syödään pitsaa ja juodaan virvokkeita ja mennään vaikka sitten leffaan tai doscoon?" Niki ehdotteli jo nyt. Zaran synttärit olisi pian, joten pitäisi alkaa valmistella. Pitää saada diiva sisko ja ylisuojeleva veli pois näkyvistä. Hr.. Veli varmasti haluaisi koko illan olla heidän kanssaan, ja siihenhän Niki ei suostuisi.

Zara näköjään piti mustista ballerinoista, mitkä Niki oli jo päättänyt ostaa, mutta pelkästään hienovaraisuudestaan katsoi myyjän takia paria kallista kenkää.
"minun pitää miettiä ja ottaa vaikka sitten äitini mukaan seuraavalla kerralla... hän voisi jopa ostaa parit" tyttö sanoi nyökytellen, kun myyjä hieroi jo käsiään yhteen.
Myyjä poistui tekohymy naamallaan, joka varmasti muuttui irvistykseksi heti selän käännyttyä.
Niki kääntyi katsomaan Zaraa, joka näköjään jo etsi häntä, ja asteli tämän viereen.
"nuo ovat nätit!" Niki sanoi tytölle ja kumartui nyt itse kokeilemaan kenkiä.
"ehkä yksi koko pienempänä" Niki mutisi ja palasi takaisin hyllylle, mistä oli ottanut ballerinat.

"sitten sinun pitää ostaa sellaisia vaatteita ja pitää selaisia kuteita, jotka sopivat niiden kanssa" Niki nyökytteli kiivaasti. Ehkä kenkien myötä Zara alkaisi pitää tiukempia vaatteita, jotka tekisivät hänestä naisellisemman oloisen. Vaikkakaan, ei Zara nytkään mikään rumilus ollut, mutta hän peitti kaiken itsestään isoilla vaatteilla. Nikin teki mieli riisua tytön huppari ja laittaa se kassiinsa piiloon, mutta antoi Zaralle aikaa ottaa itse se pois.
"ostatko vielä toiset kengät, koska nämä ovat niin halvat vai jatketaanko eteenpäin muualle?" Niki kysyi ja taiteili kenkien, kahden kassin kanssa ja laukkunsa kanssa kohti tiskiä.

Niki tuntui ymmärtävän, ettei hän halunnut juhliltaan mitään suurta.
”Se kuulostaa hyvältä.” Tyttö nyökkäsi hymyillen toiselle. Pienimuotoiset kävisivät hänelle. Ja Nikin luokse meneminen kuulosti mielenkiintoiselta pitsoineen ja juotavineen. Se ei kuulostanut liian – räväkältä – hänen makuunsa. Diskosta hän tosin ei ollut varma, mutta voisihan sitä aina kokeilla. Ei hän ollut ollut diskossa ennen, joten ehkä se olisi jotain erilaista jos 17-vuotias sisään pääsisi. Leffaan hän nyt ainakin voisi suostua. Ainut huoli mikä tytön takaraivossa piili, oli lastenkodin tuloajat. Toisaalta hän oli melko varma, että hän saisi hieman joustettua kotiintuloajoissa jos hän vetoaisi syntymäpäiviinsä. Olihan hän myös käyttäytynyt hyvin aiheuttamatta ongelmia, joten ehkä se lupa myönnettäisiin hänelle helpommin.

Zara hymyili toiselle toisen kohteliaisuudesta. Ballerinat todellakin olivat nätit, mutta viitsisikö hän ostaa ne? Se vaatisi myös vanhojen vaatteiden käyttämistä, joiden tyyli poikkesi mahdollisimman paljon hänen nykyisestä tyylistään. Tosin, vaaleahiuksista kutkutti ottaa se edistysaskel. Jos hän vaikka kokeilisi päivän olla uusilla – tai hänelle vanhoilla – vaatteillaan koulussa ja katsoisi mitä tapahtuisi. Ainahan hän voisi palata vanhaan tyyliinsä seuraavana päivänä.
Zara myhähti Nikin toteamukselle, joka oli täysin totta. Hänen vanhat vaatteensa eivät todellakaan sopineet kyseisten kenkien kanssa.

”Taidan ottaa vain nämä...” Zara sanoi ja ponnahti penkiltä tarmokkaasti ylös vetäen mustasta olkalaukustaan lompakon ja marssien samalla kassalle. Hän ei halunnut nyt jänistää. Kassamyyjä otti rahat verkkaisesti, joten tytön ei kauan tarvinnut ojennella rahojaan toiselle. ’Siinä menivät. Nyt se on sitten pakollista...’ Tyttö ajatteli ja hänen sisällään kutkutti ajatus koulupäivästä ja hänen uudesta tyylistään. Jotenkin hän oli tottunut hiuksiinsakin jo, jotka olivat ylhäällä eivätkä kasvojen edessä. Zara ei oikeastaan tiennyt edes syytä miksi hän oli antanut niiden aina roikkua edessään. Katoaminen kävisi helpomminkin, ei siinä tarvinnut kasvojaan piilottaa maailmalta.

Nyt yksiä kenkiä rikkaampana Zara astahti kenkäkaupasta taas väenpaljouteen odottaen kuitenkin Nikin tulevan hänen rinnalleen. Kenkäkaupan kassi kimalteli tytön kädessä ja sormet silittivät sitä ehkä hieman hermostuneena. ’Pitäisikö minun palauttaa nämä sittenkin?’ Zaran päässä pilkahti, mutta se ehti hävitä muiden ajatusten sekaan kun hän kuuli jostain kaukaa huudahduksen:
”Nikii!! Me tultiin nyt!” Siniset silmät käännähtivät ehkä hieman ahdistuneena tyttökaksikkoon päin, jotka lähenivät heitä koko ajan. Nikin ystäviä. Zara vilkaisi varautuneesti ruskeahiuksista ja katseellaan hän viestitti, että hän voisi kadota jos toinen sitä haluaisi. Kyllä hän ymmärtäisi.

//Jos Nikin kavereiden heittäminen peliin ei käy, voin muokkailla viestiä :`D//

// ei haittaa //

"hyvä! pitää sopia vaan pari juttua kotona ja asian on selvä... jos haluat, voit myös pyytää paria ystävääsi?" Niki ehdotti. Eihän heidän olisi pakko olla kahden, jos Zara vaikka haluaisin parhaan ystävänsä mukaan tai jotain.
Tai poikaystävän! Eihän Niki tiennyt, jos vaikka toinen seurusteli! Nikin teki mieli udella asiaa, mutta päätti jättää sen tyttöjen iltaan tai myöhempään ajankohtaan. Eihän hänen atrvitsisi tietää Zarasta kaikkea tänään, heillä olisi aikaa.
"muuten, oletko allerginen millekkään?" Niki kysyi. Hän haluaisi kokeilla sitä suklaamuffinsi ohjetta, jollei Zara ole allerginen sen raaka-aineille.

Niki ajatteli kuinka upealta Zara näyttäisi uusissa kenkissään tiukkien vaatteiden kanssa. Entäs koruja? Ei, olisikohan se liian aikaista? Zara olisi kiva sitten meikata, jos he menisivät yhdessä ulos. Nuorten disco oli silloin tällöin, pitäisi kotona katsoa, olisiko juuri sinä päivänä, jos ei, niin voisivathan he mennä nuorten iltaan. Tai huvipuistoon! Olisi kiva pitkästä aikaa mennä sinne! Pelkäsiköhän Zara korkeita paikkoja?
"Zara, oletko käynyt Belmont Parkissa?" Niki kysyi ohimennen, huolettoman kuuloisena, vaikka toinen varmaan tietäisi mitä hän meinasi.

Zara oli sitä mieltä, että ei ottaisi muuta, joten tämä käveli kassalle Niki perässä. Matkalla tosin Niki näki vielä söpöt varvas-sandaalit, jotka myös olivat alessa, joten hän nappasi turkoosin väriset sandaalit kainaloonsa ja meni tiskille. Zara oli jo maksanut, tällä oli pussi kädessä. Niki maksoi kortilla, sai pian kenkät pussiin ja pian hän oli Zaran vierellä kaupan ulkopuolella.
Toinen näytti hermostuneelta.
"teit upean ostoksen! saat laittaa ne huomenna kouluun, okei?" Niki sanoi iskien silmään, kunnes kuuli jostain kauempaa Annan ja Ninan äänen.
"mitä hem...?" Niki sanoi ja katsahti Zaraa. Tämä näytti siltä, että haluaisi vajota maan alle.
"älä mene" Niki sanoi nyökäten, hymyili sitten.
Pian tytöt olivat heidän luonaan.

Ystäviä? Zara oli hetken hiljaa, mutta vastasi sitten.
”En usko, että omaan sellaisia ystäviä...” Nyt se sitten oli sanottu. Hänellä ei ollut ystäviä. Hän ei oikein pitänyt lastenkodin tyypeistä, koska kaikilla oli joku ongelma. Tai tietenkin heillä oli ongelma, olivathan he siellä jostain syystä, mutta tuntui, että he paisuttelivat ongelmiaan aivan liian suureksi. Olihan Zarakin menettänyt melkein kaiken elämässään ja suht normaalihan hän oli. Ei vastoinkäymiset vaatineet kilahtamaan päästään ja näyttää maailmalle kuin kova ihminen oli. Monet vain olivat lastenkodissa ottaneet sellaisen roolin, joiden kuoren alle ei helpolla päässyt. Vaaleahiuksisen mieleen pilkahti taas Chad, mutta hän työnsi sen kivullisesti sivuun. Hän ei halunnut taas velloa menneisyydessä.
”En ole. Kaikki on ainakin tähän asti mennyt.” Tyttö sanoi nopeasti äskeisen jälkeen, sillä hän ei halunnut jälkimmäisen lauseen jäämään roikkumaan ikävästi ilmaan. Se oli kuulostanut jotenkin ontolta.

”Siinä huvipuistossa vai?” Zara kysyi ja yhtäkkiä hänelle tuli hieman huono olo. Ei hän korkeita paikkoja pelännyt tai ihmeellisiä vempeleitä joita puisto oli täynnä, vaan ehkä sitä tunnetta, että siellä piili vaara, että tapahtuisi vaikka mitä. Tyttö oli varsin hyvin välttänyt kaikkea ”vaarallista” jo pitemmän aikaa, eikä hän mielellään katkaisisi putkeaan – edes uuden kaverinsa takia.
”Minulle tulee huono laitteissa, joten se olisi aika huono idea.” Zara valehteli ja irvisti hieman lauseensa lopuksi. Hän taisi sittenkin olla vain se pikku pelkuri, joka juoksi menneisyyden haamuja aina vain karkuun.

”Upeat sandaalit.” Zara sanoi toiselle kassalla ja hymyili. Ei hän kyllä ymmärtänyt mihin Niki olisi tarvinnyt tyylituomaria, sillä toisellahan näytti olevan homma hanskassa. Ei siis mitään ongelmia ainakaan kenkien valinnan kanssa.
Ulkopuolella Niki varmasti huomasi Zaran hermostuneisuuden ostoksestaan, mutta tyttö rohkaistui hieman ruskeaverikön sanoista.
”Yritän.” Hän vain sanoi, eikä luvannut mitään. Parempi oli olla lupaamatta mitään jos hän ei vaikka pystyisikään toteuttamaan lupaustaan, eikä hän mielellään halunnut heti rikkoa niitä, jotka hän oli luvannut Nikille.

Zara ei sanaut enää hymyä suupielilleen vastaamaan Nikin rohkeaan hymyyn. Toinen oli näköjään avoimesti hänen ystävänsä, jollei nyt sitten tulisi se kohta, jolloin hän saisi lemput – virallisesti. Hän kuitenkin oli alkanut jo epäilemään tätä Nikin puheista ja käytöksestä. Voisiko se todella olla niin, että hän menisi Nikin entisten kavereiden edelle?
”Sori, Niki... Meidän piti tulla, mut sit...” Toisen tytön silmät olivat huomanneet Zaran, pienen hiirulaisen, jonka pää oli taas hieman notkahtanut alemmas, ja joka mielessään kiroili hiuksiaan, jotka olivat ylhäällä, eivätkä piilottamassa häntä katseilta.
”Kukas tämä on?” Äsköinen puhuja jatkoi ja astui ruskeahiuksisen ohi vaaleahiuksisen viereen. Zara siirsi hermostuneena mustaa olkalaukkuaan paremmin olalle ja oli valmis ottamaan jalat allensa. Ainakin ostoskeskuksessa oli se hyvä puoli, että sinne katoaisi helposti.
”Shoppailetko sä tämän kanssa?! Tähän näyttää ihan nörtiltä! Jos olis alempi kasti niin sä kuuluisit sinne!” Viimeinen lause oli omistettu Zaralle itselleen ja hampaat olivat tämän tytön suussa puristuneet lujasti yhteen. Hän ei todellakaan ollut loukkaantunut kommentista, sillä hän oli kyllä kuullut pahempaakin. Ei tainnut Nikin kavereilla oikein sana luistaa kun sitä tarvittiin.

"aah" Niki sanoi ja hämmästyi. Eikö Zaralla ollut ystäviä? Vai eikö hänellä ollut läheisiä ystäviä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa ja muuta kivaa? Pelkkiä koulukavereita? Ajatus kauistutti Nikiä ja hän päätti, että Zara ei joutuisi olemaan yksin satoi tai paistoi, eikä häntä haitannut, vaikka hänet potkittaisiin pois cheerleadereista, hän ei jättäisi ketään sen hyppimisen vuoksi. Hyppiä voisi vapaa-aikanakin. Ei se haittaisi, vaikka hän ei saisi kutsuja hienoihin juhliin, kunhan hänellä olisi yksi ainut ystävä, joka olisi aito ja kullan arvoinen!
Kun Zara lisäsi nopeasti perään, että ei ollut allerginen millekkään, tai siis, kaikki oli tähän asti mennyt, Niki kiljahti riemuissaan.
"voin kokeilla suklaamuffinsi ohjetta!" Niki sanoi iloisesti ja taputti käsiään yhteen.

Kun Zara kertoi, että ei ollut hyvä huvipuisto laitteiden kanssa, Niki nyökkäsi.
"okei... eli ei huvipuistoon... entäs, millainen leffa maku sulla on? tykkäätkö romanttisita, komedioista? jännäreistä, actionista?" Niki kyseli ja päätti, että he menisivät blondin synttäreillä sellaiseen leffaan, mistä toinen tykkäisi. Nyt ei välitettäisi minkälaisesta leffa mausta Niki välitti, koska toinen saisi synttäri päivänä päättää kaiken.
"ja pitää katsoa joku aikainen näytös, että keretään käydä jossain muuallakin sen jälkeen, okei?" Niki ehdotti hymyillen.

Zara lupasi yrittää laittaa uudet kenkät huomenna kouluun, ja Niki sai tyytyä tähän. Eihän hän voisi mennä aamulla toisen kotiin ja laittaa niitä toisen jalkaan, Zaran pitäisi itse alkaa kehittämään itsetuntoaan kokeilemalla pienestä. Kenkät olivat hyvä aloitus. Kohta vaatteet olisivat itsevarmempia, ja toisen itseluottamus kasvaisi ihan silmissä!
Tämä ajatus katkesi, kun hänen kaverinsa tulivat hänen eteensä.

Tytöt pahoittelivat asiaa, kunnes näkivät Zaran ja hiljentyivät. Niki katsoi silmät sirrillään toisia.
"okei, mähän sanoin että ei haittaa" Niki sanoi huolettomasti Zaran vieressä, laittoi kädet rinnan päälle ja katsoi epäilevästi tyttöjä. Mitä nämä aikoisivat?
Kun toinen tytöistä, kuka blondi hänen vieressään seisoi, Niki otti Zaran hartioista ystävällisesti kiinni, kuin käskien tätä pitämään päänsä pystyssä.
"tässä on Zara... hän myös käy Astonia" Niki sanoi, leuka pystyssä. Hän ei perääntyisi Zaran viereltä.
Sitten kun Anna aloitti sellaisen shown, Nikin pinna paloi.
"Anna, turpa kiinni! Sulle ei kuulu pätkän vertaakaan, kenen kanssa oon ja kenen en! Saakeli, tehä jätitte mut tänne yksin ja Zara oli sen verran kiltti, että oli mun seurana! Ja Nina, jos sanot mitään, ei sullekkaan kunnian kukko laula!" Niki sanoi ärhäkästi ja osoitti Annan vieressä seisovaa tyttöä, joka näytti siltä, että asia ei kuuluisi hänelle, kenen kanssa Niki on.
"ja sori Anna... mutta mä oon nyt Zaran kaa, joten heippa!" Niki sanoi loppu sanoikseen, otti Zaraa kädestä ja lähti taas viemään tätä pois noiden kanojen luota.
"oletko ok?" Niki kuiskasi parin metrin jälkeen ja katsoi syrjäsilmällä blondia.

//anteeksi autohittaus.. jos haittaa, voin poistaa vuoroni ja kirjoittaa uudelleen //

//Eipäs hätiä mitiä :D//

Zara huokaisi helpotuksesta Nikin ymmärtävän, että huvipuisto olisi hänelle ”kiellettyä aluetta”.
”Romanttiset käy ja komediat.” Zara sanoi ja hymyili taas hieman loppuun. Hän ei viitsinyt lisätä lauseeseensa ’sellainen leffa, jossa on onnellinen loppu’, koska ajatteli sen kuulostavan typerältä. Siksi hän valitsikin romanttiset ja komediat, koska niissä oli suurempi todennäköisyys osua sellaiseen loppuun kuin itse toivoi. Jännärit eivät todellakaan olleet ihan hänen makuunsa, vaikka hän ei niitä pahemmin ollut nähnykään.
”Okei.” Zara myöntyi toisen aikaisempaan näytökseen. Hän ei oikein hyppinyt ilosta sen jälkeen tapahtuvista asioista, mutta ei hän sitä Nikille näyttänyt ja täytyisihän hänen joskus ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä! Ehkä Niki olisi se, joka potkisisi hänet ihmisten ilmoille eikä antaisi vain kyhjöttää sisällä!

Tyttösen pää nousi hieman Nikin suuntaan tämän puhuessa. Ainakaan tyttö ei pelännyt nousta kavereitansa vastaan! Hän ihmetteli hieman, mitä ruskeaverikkö edes teki tuollaisten tyyppien kanssa, mutta kai kaikilla oli syynsä tekemisiinsä. Toisen ottaessa häntä hartioista Zara tunsi ryhdistyvänsä vielä enemmän. Ei hän noita kahtaa tyttöä pelännyt ollut, mutta hän halusi välttää konflikteja, joita varmasti tulisi jos hän sekaantuisi vielä soppaan. Siniset silmät kuitenkin nousivat omista jaloista ja katsoivat nyt rohkeasti takaisin kaksikkoa, joilla oli vahvat mielipiteet hänestä. Juuri kun Zara olisi saanut rohkaistua itsensä kunnolla ja avattua jopa suunsa, niin Niki veti hänet pois. Tosin, ehkä se oli ihan hyvä, sillä nuori nainen ei ollut ihan varma, mitä hän oli ollut sanomassa. Zaran katse vääntyi hymyyn toisen kysyessä hänen vointiaan. Tämä todellakin oli jo todistanut sen, että Niki halusi olla hänen ystävänsä. Ei tuollaista menty sanomaan kavereille edes sovittuna juttuna.
”Täysin.” Tyttö vakuutti ja käveli jo hieman rohkeammin kasvot eteen päin käännettyinä.
”Mitä olitkaan vielä etsimässä?” Vaaleaverikkö kysyi nyt jo melkein innostuneena toiselta. Hän muisti kenkäostoksistaan jääneen hieman rahaa, joten hän pystyisi ostamaan sillä vielä jotain, mutta kohdetta hän ei vielä tiennyt. Ehkä vyö, joka sopisi kultaisten kenkien kanssa. Zara tunsi koko ajan vain rohkaistuvan kenkiensä suhteen ja sitä myötä istuvienkin vaatteiden suhteen. Ehkä shoppailu olisikin loppujen lopuksi ihan kivaa!

"okei, pitää seurata mitä tuoho kategoriaan sopivia lefoja on sinä päivänä" Niki sanoi nyökkäillen ja mietti, oliko nähnyt uusien leffojen trailereita telkkarissa tai muualla. Mitään ei kyllä tullut nyt mieleen. Niki oli ajatellutkin, että Zara ei välittänyt actionista, tyttö oli sellainen romanttia kaipaileva.
Vaikka, eihän sellaiset leffat huonoja olisi, jos niissä olisi joku namu!
"se on siis sovittu sitten? ja Zara, voit sä sanoo omankin mielipitees... oon tainut jyrätä sun päälle kun höyryjuna liikoja kyselemättä" Niki sanoi naurahtaen. Kaipa se oli osa hänen luonnettaan, että hän meni täysillä eteenpäin ja yritti raahata muita mukanaan.

Anna ja Nina näyttivät järkyttyneiltä kuullessaan, että Niki aikoisi viettää aikaa toisen kanssa, ja vieläpä nörtin!
Nämä jäivät seisomaan niille paikoilleen suut auki, kunnes näkivät jonkun komistuksen ja juoksivat sitten tämän mukana muualle.
Päätään pudistellen Niki katsoi Zaraa, joka hymyili vastaukseksi. Huh, toinen siis olisi kunnossa kai. Ihme, tuollaisen hyökkäyksen jälkeen. Kyllähän Niki tiesi, että cheerleaderit eivät pidä alemmista klikeistä, mutta alkaa pitämänä tuollainen show keskellä ostaria? Siitä kuullaan vielä koulussa.
Toinen näytti topivan tyttöjen sana hyökkäyksestä ja uteli jo, minne he voisivat mennä seuraavaksi. Niki pysähtyi ja sai pienen tunkoksen taakseen miettiessä, mutta hän ei välittänyt. Kiertäköön hänet, jos olisi kiire!
"mennäänkö Sokkarille?" Niki kysyi osoittaen hieman kauempana näkyvää kauppaa, minkä edessä oli pari vaaterekkiä.
"haluaisin vielä jotkut housut tai hameen ja ehkä jonkun vyönkin, jos sattuu sopiva löytymään" Niki sanoi hymyillen ja johdatti blondia vaate rekeille, ennenkuin hyökkäsi siihen ja kaiveli innoissaan.
"Hei, Zara. Tää paita on alessa! Ja kato, se sopis sulle! Niki sanoi innoissaan ja ojensi sinisen paidan, missä oli röyhelö reunat hihoissa ja helmassa.