shoppailu on kivaa! (vapaa!)

Zara naurahti Nikin höyryjuna vertausta, mutta hän pudisti päätään. Hänen mielestään toinen ei ollut mitenkään jyrännyt häntä, olihan hän saanut koko ajan sanoa oman mielipiteensä asiasta ja olihan hän sen sanonutkin.
”Sovittu.” Tyttö vielä sinetöi lupauksensa ja hänen päässään pyöri kaikenlaista. Suurin ajatus oli, taipikemminkin pelko, että Niki hankkisi sinne miljoonia ihmisiä ja hän olisi keskipisteenä, mutta ajatus tuntui oudolta. Zara ei uskonut tytön tekevän sitä ja tämä usko sai hänet hieman rauhoittumaan ja unohtamaan typerät ajatuksensa.

Tyttö nyökkäsi pontevasti Nikin jo miettiessä toista kauppaa. Hänelle oli melkein ihan sama minne he menisivät, koska hän vain katseli, jos vaikka jotain hyvää ostosehdokasta ilmaantuisi. Mutta hänen mielialansa shoppailua kohden oli muuttunut; olihan se ihan kivaa jos sitä ei tarvinnut yksin tehdä.
Zara ei oikein ollut tottunut kaivelemaan rekkejä ammattimaisin ottein – niin kuin Niki näytti tekevän – vaan hän siirteli vaatteita hellävaraisesti löytäen ensimmäisen alta aina vain rohkeamman asun kappaleen. Tyttö käänsi päänsä Nikin suuntaan tämän näyttäessä hänelle paitaa ja Zaran huulille syntyi pieni hymy:
”Mulla pursuaa kaappi jo paitoja, mutta muuten ihan hyvä.” Hän ei halunnut ostaa mitään turhaa ja paitoja hänellä tosiaankin löytyi – hänen nykyiseen ja entiseen tyyliinsä sopivaksi. Zara ajelehti syvemmälle kauppaan korutiskille, jossa oli kauniita koruja; kaulakoruja, sormuksia, rannerenkaita ja kaikkea muuta mahdollista. Vaaleahiuksinen poimi ensimmäisen kaunokaisen käteensä, joka oli rannekoru ja huokaisi hieman nähtyään hinnan. Liian kallis. No, ei hän sitä ollut luullutkaan saavansa.

Zara tunsi mustan olkalaukkunsa pohjalla jonkun pirisevän. Katse kiertyi ympärille, sillä hän ei halunnut kenenkään näkevän vanhan mallista puhelintaan. Hän hiippaili kaupan syvennykseen ja vastasi luuriinsa nopeasti samalla tökäten sen antennilla korvaansa.
’Missä olet? Kokouksesi alkaa pian!’ Kuului puhelimesta ja Zara tunnisti hänet yhdeksi hoitajakseen. ’Voi hitto, se kokous!’ Tyttö parahti mielessään ja vastasi nopeasti:
”Anteeksi, olen jo matkalla!” Sitten hän löi luurinsa kiinni ja heitti sen laukkuunsa samalla kiiruhtaen jo Nikin luo. Hänen silmänsä eivät enää yltäneet toisen ruskeisiin, sillä olihan hän luvannut olla toisen kanssa shoppailemassa kauemmin!
”Öhm... Mun pitäis mennä, kun unohdin yhden tapaamisen. Tärkeän sellaisen.” Zara huokaisi hieman ja sanoi sitten:
”Mä oon pahoillani...”

//Tää peli menee sitten pian kai päätökseen...? ^^//

// juuh, näköjään //

Zaralle taisi kelvata sokkari, jonne he sitten painuivat ja Niki ole helpottunut. Zara oli naurahtanut hänen höyryveturi teorialleen, mikä oli hyvä juttu, koska nyt hän tiesi, että toista ei vaivannut se. Ainakaan vielä. Ties miten toinen kärsisi hänen asenteestaan tulevaisuudessa.
Kun Zara kertoi, että hänen kaappinsa pursusi paidoista, Niki virnisti.
"näkisitpä minun kaappini... olen paita-fanaatikko, kerään niitä enemmän, kuin kerkeän edes käyttää" tyttö sanoi virnuillen ja juoksenteli vaate rekistä toiselle, nähdessään toisen menevän korujen luokse.
Niki näki ihanan armeija tyylisen hameen, ja päätti ostaa sen, samalla vihreän paidan, joka oli samassa rekissä.
Tyttö oli jo kerännyt aika moisen läjän käsilleen vaatteita, kun Zara palasi hänen luokseen ja pahoitteli tulevaa lähtöään.

Nikikatsoi pää kallellaan tyttöä, mutta sitten hymy valtasi kasvot.
"ei se mitän, eiköhän me keritä joku toinen päivä shoppailla?" Niki sanoi silmää vinkaten ja hymyili sitten.
"ja mä pärjään, oo huoleti. Mä soitan kohta iskän hakemaan mut.... mutta mutta... tavataanks me huomenna koulussa?" Niki kysyi ja vaihtoi asentoa, koska kolme säkkiä käsivarrella painoi jo hieman.
/anteeksi, autohittaan nyt, niin ei tarvitse laittaa pieniä yksityiskohtia seuraavaan vuorooni.. jos haittaa, voin muokata viestiä/

***

Niki vilkutti Zaran perään tämän lähtiessä pois ja kääntyi sitten ovela kiilto silmissään kassa myyjän luo, joka katsoi hymyillen Nikiä.
"hei, näittekö mitä korua tuo tyttö katseli äsken tässä?" Niki kysyi ja osoitti Zaran loitonevaa selkää.
Myyjä näytti innostuneena rannekorua ja Niki katsoi hintaa. Zaralla ei ehkä olisi varaa... mutta hänhän voisi ostaa sen synttäri lahjaksi jo nyt?
"laitatko tämän pakettiin, ja sitten olisi vielä nämä" Niki sanoi, otti korun ja meni sen ja vaatteiden kanssa kassalle, missä hän sai loppusummaksi korkean kaksinumeroisen hinnan. Silmääkään räpäyttämättä Niki heilautti korttia lukijassa ja pian hän lähti kaupasta neljännen kassin kanssa, missä yhdessä niistä oli pieni paketti, jonka päällä luki: ystävälleni Zaralle.

//laitoin lopun tähän, niin seuraava vuoroni ei olisi nysä... kiitos pelistä :D//

//Jep, kirjoitan vielä Zaran lopun! Kiitos pelistä ja tapaamme varmaan piakkoin tulevaisuudessa! ^^//

Pieni hymy valaisi tytön kasvot tämän näyttäessä olevan ok, hänen pikaisesta lähdöstään. Hän ei olisi halunnut lähteä, mutta ikävä kyllä lastenkodissa oli tapana pitää kokouksia, jossa sen asukkaita seurailtiin mielentilasta koulumenestykseen ja ikävä kyllä se päivä oli juuri tämä päivä Zaralle.
”Juu, nähdään huomenna.” Zara vakuutti ja heilautti ujosti kenkiään pussissaan. Ehkä hän uskaltaisi jopa laittaa ne jalkaansa. Se tuntuisi varmasti upealta!
”Moikka!” Zara sanoi toiselle hymyillen ja otti sitten jalat allensa. Hänellä oli kymmenen minuuttia aikaa ehtiä kokoukseen. Kyllä hän tiesi myöhästyvänsä, mutta ehkä hän saisi sitä vähän anteeksi kun hän kertoisi syynsä.

Zara saapui hengästyneenä lastenkodin pihalle, sillä bussiin hypätessään, hän oli juossut muut matkat. Urheilu ei ihan ollut hänen heiniään, mutta pakkohan sitä oli edes yrittää tulla ajoissa, vaikka siihen ei olisikaan mahdollisuutta.
Siniset silmät vilkaisivat varautuneesti kelloa lastenkodin suurella valkoisella seinällä ja se näytti olevan jo seitsemän minuuttia yli sovitun ajan. Ilman koputteluja Zara työnsi kokoushuoneen oven auki ja sanoi nähdessään kahden naisen istuvan rauhallisina pöydän ääressä:
”Anteeksi, että olen myöhässä...”