Nojatuolin valtaus (vapaa kaikille!)

Kello läheni kymmentä, ja seuraavat oppitunnit olivat pian alkamassa, joten aulassa oli vilinää ja vilskettä. Aamuaurinko heitti säteitään ikkunoista sisään, ja sai erään mustatukkaisen pojan hiukset kiiltelemään nätisti. Tukka oli edestä pystyssä, kaulassa oli pari korua, käsissä rannekkeet ja ympärillä ystäviä. Se oli Jazz Jonesin tunnuspiirre. Nyt pojat nauroivat äänekkäästi jollekkin typerälle jutulle, mitä eilen oli tapahtunut eräälle heistä. Tämä kyseinen henkilö nyt katsoi Jazzia virnuillen, koska tämä oli hänen paras kaverinsa.
Jazz oli pukeutunut valkoiseen t-paitaan, mustiin liiveihin ja farkkuihin, jotka tekivät kunniaa hänen treenatuille pakaroille. Hän oli saanut jo parilta tytöltä tänään numerot ja pari läimäytystä takapuoleen, mikä oli saanut kaverit viheltämään.
"Jazz! Herää! Tunti alkaa!" eräs pojista karjui kovaa Jazzin korvaan, ja sai sitten muksauksen olkapäähänsä.
"mulla ei oo tunteja, torvi!" Jazz sanoi ja muksautti taas, saaden aikaan "muksitappelun" kaikkien kesken.
Viiden minuutin ryhmätappelun jälkeen pojat nauroivat ja nojasivat toisiinsa, antaen vielä pieniä korvapuusteja toisilleen, kunnes muut alkoivat lähteä tunnille, jättäen Jazzin yksin.
Hänellä alkaisi vasta ruokailun jälkeen tunnit, mutta oli tullut ajoissa kouluun moottoripyörällään, koska kotonakaan ei ollut mitään tekemistä.

Lopulta käytävillä ja aulassa alkoi hiljentyä, muutamia oppilaita oli siellä täällä, jättäen Jazzin rauhaan.
Miehen alku räpläsi prätkänsä avaimia. Pitäisiköhän käydä ajelemassa vai nousta ja ottaa jokin limpsa automaatista? Mutta sitten joku älypää tulee ja valtaa hänen tuolinsa....
Kun Jazz näki, että ne harvat, jotka seisoivat aulassa ja käytävillä, eivät olleet lähelläkään nojatuoleja, eivät edes vilkkuilleet sinne suuntiin, poika nousi, ja samalla kun hän käveli automaatille, tämä kaivoi pikku rahaa taskustaan. Hän ei viitsinyt mitää pikku summia kukkaroissaan, joten kolikot työnnettiin taskuun käytännön syistä.
Poika työnsi kolikoita automaattiin, joka surisi hetken ja alkoi kolista, mutta ei tiputtanut pulloa. Jazz tiesi konstin, olihan hän jo tottunut kapineeseen: hän puskaisi sitä lanteellaan ja limppari kolahti luukkuun, mistä poika sen sitten onki ja otti suuntana takaisin nojatuoliin.

//jos joku tulee, yritä selvitä alusta //

- Meiti ja Ter, poju kun on tällähetkellä vaan yhdessä pelissä... Anteeksi, että se on idiootti.. x> -

Mustat, pitkät hiukset valuivat valtoimenaan pojan olkapäille, napit kovissa hhutaen Nirvanaa. Mustattujen, väriltään vihreiden silmien katse jotenkin poissa oleva. Hieman hypähtelevin askelin tuo suunnisti kohti Aston Highin koulurakennusta, sen aulan ovia. Hän oli jo myöhässä, joten turha edes yrittää kiiruhtaa. Ja se nyt taas oli se ja sama myöhästyikö vai jättikö koko tunnin välistä.
Jupiter päätti jättää välistä,terveystieto ei niinkään kuulunut pojan lempiaineisiin. Ja vieläpä aihe, seksuaalinen poikkeavuus, ei kiinnostanut yhtään. Tai ei kiinnostanut tuossa seurassa, siitä sai kuulla aina. Oma vikansa kai, kun näytti enemmän tytöltä kuin pojalta.

Ovi töytäistiin auki, muutamat urheilijat näyttivät katoavan luokkiinsa. Nojatuolit olivat autioita, mikä helpotus! Virnistäen Sex Pistolsin muutamaa numeroa liian isoon ja keltaiseen paitaan sonnustautunut poika mustissa ja kuluneissa maihareissaan, joista hän ei koskaan luopunut, loikki suoraan nojatuoleille ja heittäytyi poikittaen yhteen ristien jalkansa. Tuoli keikahti uhkaavasti, muttei kaatunut. Ter osasi kyllä kikat, hän harrasti tätäkin niin usein.
Taiteilijan kädet pitkine sormineen selasivat soittimesta mukavan biisin ja silmät sulkeutuivat kiinni. Mustiin pilleihin muutamilla ketjuilla verhotut jalat heiluivat tahtiin, samaa teki myös pää. Villit laineet heilahtelivat mukana, vasta aamulla pestyt ja köykäiset.

Hullilta tippui muutamia sanoja hyminän yhteydessä, kun Jupiter Sol käsitteli kuuntelemaansa biisiä.

Kun Jazz nosti katseensa limpparista ja vaihtorahasta, jonka automaatti oli vielä heittänyt takaisin, hän näki jonkun varastaneen hänen paikkansa!
Huokaisten poika käveli toisen viereen, ja katsoi reppua, joka oli jäänyt kyseisen tuolin sivustalle ja sitten käänsi katseensa mustatukkaiseen tyt...poikaan ja kurtisti kulmiaan.
Jazz katseli hetken paikoillaan, kunnes potkaisi hieman nojatuolin kulmaa, jotta toinen huomaisi hänen läsnäolonsa ja että tämä oli väärässä paikassa.
Jazz katseli toista. Tämä oli joku tuntematon, ei hän ollut aiemmin tyyppiä nähnyt, vaikkakin, täällä oli kauheasti oppilaita, joten tuskin tuli kaikkia edes katsottua tarkemmin. Toisella oli räikeän keltainen Sex Pistol paita, mikä sai virnistyksen kohoamaan Jazzin kasvoille. Somaa.

Voisihan hän tietysti mennä toiselle nojatuolille, mutta kyseessä oli periaate, että paikka oli ollut hänen ensin, joten toinen saisi siirtyä, tavalla tai toisella. Tyyppi saisi itse valita käveleekö itse vai heittääkö Jazz tämän toiseen tuoliin, eihän seura haittaisi, kunhan se ei istu hänen paikallaan tai ei ole muutenkaan outo. Kännykkä tärisi äänettömänä taskussa, ja Jazz kaivoi sen hetkeksi. Textari. Hän ehtisi lukea sen myöhemmin, se olisi varmaan systeri, joka kysyisi jotain neuvoa.

Jostain käytävän perältä kuului huutoa ja pari tyttöä juoksi heidän ohitseen, kiljuen innosta tai inhosta, ja näiden perässä juoksi muutama muu tyyppi heilutellen sammakoita käsissään. Bilsan ope ei tainut olla nyt tehtävien tasalla, jos antoi tyyppien juosta luokasta koe-eläimet mukanaan.
Jazz katsahti taas toiseen.
"menetkös?" hän sitten aukaisi viimein suunsa ja osoitti peukalollaan toiseen nojatuoliin.

Kun nojatuoli heilahti uudemman kerran avautuivat silmät. No, oikeastaan Jupiter säikähti, hän oli onnistunut tässä taas! Urheilijahan tuo selvästi oli, ja niiltä kun sai usein ottaa kunnolla selkäänsä tehtyään jotain tyhmää. Terin sormet näppäsivät soittimen kiinni ja köyttivät kuulokkeet sen ympärille. Lopulta soitin sitten sujahti tuon taskuun. Vihreänt silmät tuijottelivat hetken vain hieman säikkyinä tuota mustatukkaista. Ei hänen ah-niin-mahtavalla kunnollaan kyllä karkuun päästy. Vitutti.

Aikoiko se nyt hakata friikin sairaala kuntoon? Jupiter ei osannut yhdistää poikaa mihinkään lajiin erityisesti, se oli kuitenkin aivan liian lyhyt koripalloilijaksi. Ja liian bodattu pelatakseen tennistä... Joten se siis taisi pelata amerikkalaista jalkapalloa, pahinta kaikista. Vittu, miksei Ter ollutkaan mennyt sille tunnilleen?
Tyhmyyttään, tietenkin.

Hetkeksi huomion vei nuo aulan läpi juoksevat, kauhusta kiljuvat tytöt sammakkoja käsissään pitelevät pojat perässään. Sammakko parat, kyllä Ter tiesi mitä niille oikeasti oli tarkoitus tehdä biologiassa.
"Anteeks..?", Ter kysyi hieman kummissaan toisen sanoista. Ihan vain meni? Ei suurempia 'antaa vetää tai äitis ei enää tunnista sua'- uhkauksia? No, kai se sitten meni niinkin.

Poika heitti jalkansa käsinojan yli normaaliin istuma asentoon ja nousi vaihtaakseen kiltisti tuolia. Urheilijoille ei kannattanut ryppyillä, jos sattui olemaan säälittävä ja kyvytön friikki, kuten Jupiter. Olihan se tietenkin erittäin säälittävää, kun saman klikin vuotta nuoremmat edustajatkin saivat peloteltua oikeastaan ketä ikinä keksivät.

Toinen näpräsi soitintaan, ja työnsi sen taskuun, Jazzin odotellessa paikkansa vapautumista.
Jos kaverit olisivat tässä, jätkä olisi jo lentänyt kuin leppäkeihäs, mutta Jazz ei jaksanut nyt tapella jonkun tyypin kanssa, vaikka ehkä olisi kannattanut: tyyppihän rikkoi selvästikkin pukeutumis-sääntöä tuollaisella räikeän keltaisella paidalla!
Toinen katsoi häntä, kuin odottaen, joten Jazz kohotti jälleen kulmiaan, ja hymyillen hieman ivallisesti. Odottiko toinen kutsua muualle vai mitäkä?
Toinen näytti tarkkailevan häntä, kuin yrittäen päättää mihin kategoriaan tämä laittaisi hänet. Jazz risti kätensä rinnan päälle, saaden lihaksensa näyttämään vielä suuremmilta.

Toinen näytti häkeltyvän hänen sanoistaan, joten Jazz huokaisi.
"mene, ennenkuin muutan mieltäni tehdä jotain muutakin" Jazz murahti sitten ja odotti kiltisti kunnes toinen oli vaíhtanut sutjakasti paikkaa toisaalle.
Jazz lysähti istumaan tuolille huokaisten, koska oli saanut paikkansa melko helposti takaisin. Toinen näytti pelkäävän häntä, eikä ihme, yleensä tuollaiset hyypiöt juoksivat karkuun nähdessä urheilijoita tai pahiksia. Ehkäpä jopa cheeleaderit saivat pojan paniikkiin, olivathan nämäkin kovin ilkeän oloisia välillä, ainakin heikoille tyypeille.

Lopulta Jazz muisti limpparinsa, ja avasi sen nopealla liikkeellä, melkein saaden sen kuohumaan yli.
Hetken odoteltua miehen alku avasi korkin kokonaan ja otti hörpyn, ja vilkaisi toiseen.
Tämä oli outo. Jazz katsoi taas kun samaiset tyypit, jotka olivat äsken juosseet sammakoiden kanssa, tulivat ilman ja palasivat virnuillen luokkaan, mutta tytöt olivat häipyneet jonnekkin. Varmaankin saivat sammakot puseron alle ja nyt olivat suihkussa ja desinfioimassa itseään.
Jazz katsoi taas toista. Huokaisten poika laittoi korkin kiinni ja pisti pullon lattialle odottamaan.
"mikset ole tunnilla?" hän viimein kysäisi, koska eihän tässä parempaakaan tekemistä ollut.

Jupiter seuraili hetken toisen tekemisiä, mutta menetti mielenkiintonsa nopeasti ja tyytyi tuijottelemaan seinille. Tai eihän hän oikeastaan seiniä tuijottanut, vaan uppoutui ajatuksiinsa. Siihen sekavuuden mereen missä sekavat ajatukset sekoilivat oikein kunnolla. Ter säpsähti hereille kuullessaan selvästi hänelle suunnatun kysymyksen. Ja miksiköhän ihmeessä joku urheilijapoitsu puhui hänelle tai oli edes kiinnostunut hänestä? Maailma oli sekaisin tai ainakin jotain sen suuntaista.

"Myöhästyin. Ja sen jälkeen on se ja sama menenkö. Se äijä vihaa mua, eikä kiinnosta kuunnella mitään paasausta homoseksuaalisuudesta. Se äijä sitäpaisti tuijotti viimevuonnakin suoraan muhun, kun mainittiin transsukupuolet." Ter pyöräytti silmiään. Ja miksi ihmeessä hän edes selitti koko tarinan tuolle olennolle? Hän olisi ihan hyvin voinut vain todeta, ettei huvittanut ja se olisi ollut sillä selvä. Nyt toinen sitäpaitsi sai aiheen ilkkua hänelle, mikä ei ollut lainkaan hyvä juttu.

"Ja voidaanko hypätä ne nälvimiset ja muu kiva lyttääminen, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja siirrytään suoraan siihen kohtaan, kun sä lähet nauraen pois ja mut passitetaan terveydenhoitajan helläänhuomaan?" Jupiter ei osannut hillitä luontoaan sitten lainkaan, olisihan niitä ollut helpompiakin tapoja kerjätä turpaansa.

Toinen näytti vaipuneen omiin oloihinsa, eikä varmaan siis ihme, kun tämä omituinen tyyppi säpsähti hänen kysymyksestään. Vai johtuiko se siitä, että hän oli alunperin avannut suunsa? Jazz toivoi, että kukaan kavereista ei sattuisi paikalle, koska tyyppi saisi muuten selkäänsä tyttömäisyydestään.
Jazz otti jälleen limpparin käteensä, korkkasi sen ja kulautti hieman cokista kurkkuunsa, ennenkuin korkki jälleen sulkeutui ja tällä kertaa pullo hävisi laukun sisältöön. Kamalasti ei tehnyt mieli juoda, tai sitten saisi ravata vessassa loppu päivän.
Ruskeat silmät tuijottivat tuota omituista poikaa lähellä häntä.

Kun tuo sitten aloitti selittämään, miksi ei ollut mennyt tunnille ja enemmän, virne kohosi pojan kasvoille.
Ja ennenkuin Jazz ehti sanoa mitään, toinen pyysi skippaamaan nälvimiset ja muut, ja että hän hoitaisi toisen sairaala kuntoon ja häipyisi nauraen.
Kuunnellessa toisen sanoja, Jazz oli ensin hämmästynyt ja sen näki varmaan ilmeestä. Suu oli hieman auki ja toinen kulmakarva oli ylhäällä.
Sitten Jazz purskahti nauramaan ja räkätti hetken aikaa.
"voi hemmetti, jäbä. Luuletsä et me kaikki urheilijat ollaan kusipäitä? No okei, ollaan me, mutta nyt ei huvita hakata ketään" Jazz sanoi ja tyrskähteli vielä pari kertaa ennenkuin rauhottui.

Päätään pudistellen miehen alku virnuili itsekseen. Toinen taisi olla sekaisin. Miksi hän ensin alkaisi jutella toiselle ja sitten hakkaisi? Nääh, jos hänellä olisi jotain kielteistä mielipidettä toisesta, hän ei olisi antanut tämän edes aukaista suunsa, ennenkuin olisi tehnyt sellaista, mitä yleensä kaikki urheilijat ja pahikset tekevät heikoille.
Jazz istuutui tuolille niin rennosti kuin vain pystyi, hymysuin ja vinkkasi silmäänsä.
"mä oon Jazz, ja kuule... jos se ope niin vihaa sua, ja luulee sua transuks, suutele sitä seuraavalla kerralla ihan piruuttas" poika sanoi nauraen, yrittäen kuvitella tilanteen, joka sitten aiheutti uuden naurunpurskahduksen.

Hänen sanansa saivat toisen ilmeet vaihtelemaan kasvoilla ja sitten se repesi nauruun. Okei,. hieman outo kaveri...
Jupiter melkein kerkesi myöntää luulevansa, tai pikemminkin tietävänsä, että kaikki urheilijat todellakin olivat kusipäitä. Toinen kuitenkin kerkesi kertoa mielipiteensä ensin.
"Okei, cool. Mä olen helpottunut." Jupiter todellakin pystyi nyut jopa hieman rentoutumaan. Ja se kun Jupiter rentoutui tarkoitti myös sitä, että tuo saattoi sanoa ääneen oikeastaan ihan mitä sylki suuhun milloinkin toi.

Nyt oli taas Jupiterin aika kohottaa hieman kulmaansa. Tuo hymyili ja vinkkasi silmää. Hänelle. Toinen oli urheilija, hän oli friikki. Siinä oli välissä monta klikkiä ja luulisi, että se oli kermalle sama kuin sääntökirja. No, eipä Ter valittanut, hänelle ohan kivalta vaikuttava urheilija oli jotain uutta, mutta oli se myös ihan positiivinen ajatus.
"Oikeestaan... Mahtava idea", Jupiterin silmissä syttyi jotain. Se äijä oli niin raivostuttava, että se olisi sille ihan oikein. Tosin, Jupiterin terveystiedon numero laskisi minimistä olemattomaan.

"Niin, Jupiter."

Kun toinen kertoi olevansa helpottunut (ja näytti myös siltä), Jazz virnisti. Ei kai tuo toinen niin outo ollutkaan, vaikka tällä banaanin keltainen paita olikin päällään. Eihän vaate miestä pahenna... kai.
Toinen näytti rentoutuvan, joten Jazzkin antoi viimeisen lihasta kiristävän tunteen mennä ohi ja rentoutui niin paljon, että meinasi oikein valahtaa tuolilta pois, mutta naurun säestyksellä nousi taas hieman ja heitti toisen jalkansa käsinojan yli.

Toinen näytti innostuvan ideasta, suudella maikkaa, joten räkätys Jazzin suunnalta jatkui. Hän oli heittänyt asian läppänä, mutta... aikoikohan toinen oikeasti toteuttaa hänen suunnitelmansa?
"kerrothan sitten millon teet sen, niin tulen ottamaan kuvan ja saan hyvät naurut maikan suunnalta?" Jazz sanoi virnistellen ja katsoi selkänojan yli, kun jossainluokassa kuului kauhea räsähdys... kunhan vaan ei ollut kemian luokka... Jazz ei halunnut että koulu posahtaa, ainakaan silloin kun hän oli itse siellä.
Toinen esitteli itsensä Jupiteriksi, ja nimen... erikoisuus sai Jazzin nostamaan kulmiaan.
"siis... onko se sun lempinimi vai..?" Jazz kysyi epävarmana.
Ei kukaan antaisi lapselleen planeetan nimeä, sehän oli kai kiellettykkin, eikös juu? Jos on mahdollista, nin pitää hankkia tyttölapsi nimeltä Venus.

"jou, millä luokalla sä muuten oot? en oo nähny sua aiemmin, tai en ainakaan ole näköjään kiinnittänyt huomiota" Jazz sanoi suoraan ja hymyili sitten perään. Kai toinen rehellisyyttä halusi?

Jupiter virnuili toisen miltei tippuessa tuoliltaan. Jazz vaikutti todellakin olevan erilainen urheilija mitä Jupiter oli tottunut näkemään, se osasi jopa nauraa itselleen! Ensimmäinen urheilija ikinä, jonka seurassa Ter voisi jopa myöntää viihtyvänsä. Jollain erittäin oudolla tavalla.

Jazz nauroi jälleen, eikä Jupiterkaan voinut estää virnuilua. Hyväntuulinen nauru sai aina mielialan pysymään korkealla. Ter nyökäytti päätään.
"Tottakai! Saan varmaan hylätyn terveystiedon kurssista... Tai ei se voi kaiken järjen mukaan mua hylätä, kun kokeet on menny kaikki heittäen läpitte... Nojaa, eipä se niin väliksi ole."

Jupiter vaihtoi asentoaan ja asettui sitten istumaan lootusasentoon nojatuolissaan.
"Ei. Ihan oikee nimi se on, Mariscan erikoisuuden tavottelua tai jotain." Jupiter kohautti olkiaan, ei ollut niinkään uutta että nimi herätti kummastusta, sitä Ter oli saanut osakseen ennenkin. Joskus pojan teki niin mieli kirota vanhempansa syvimpään helvetin kolkkaan. Eikä pelkästään nimen takia.

"Toisella, ja kyllä mä tiedän olevani harvinaisen näkymätön tapaus!" Ter nauroi, näkymättömäksi tätä sateenkaarta oli kyllä melko turha väittää. Jupiter kun sattui olemaan kaikkea muuta, äänekäs ja erittäin värikäs, räiskyvä tapaus.
"En mäkään pahemmin suhun huomiota ole kiinnittänyt. Onni, että te kaikki urheilijat näytätte ainakin mulle samalta, niin tietää millon pitää karata", Ter virnisti.

Tämän tapauksen hän oli kuitenkin näillä tiedoilla mitä hänellä nyt sattui olemaan, tunnustanut vaarattomaksi. Saattoihan kuitenkin olla, että hän oli erehtynyt.

Kun toinen lupautui ilmoittautumaan silloin, kun tekisi tempauksen, pieni tyrskähdys pääsi nuorukaisen suusta. Toivottavasti toinen pilailisi, koska jos maikka sitten tietäisi, kenen idea juttu alunperin oli, hän saisi hyvästellä takamuksensa.
"ah, oletko nipo tai jotain, kun numerot on hyviä? sanotaanko vaikka niin, että olen tavallinen urheilija numeroideni kanssa, en ole mikään hyvä, ellei lasketa nurmikentämn pituutta tai mietitä suunnitelmaa, millä pääsee pallokentän toiselle puolelle, ilman että kukaan kamplaa mua" Jazz sanoi heilauttaen kättä huolettomasti. Hän ei ollut hyvä matikassa... eikä fysiikassa. Eikä oikein missään muussakaan, arvosanat laskivat kuin lehmän häntä, pian hänen pitäisi pyytää (tai pakotettaisiin) hankkimaan apuopetusta joltakin.

Kun Jupiter kertoi nimensä olevan aito ja oikea, tämä sai Jazzin suunnalta merkillisen katseen, toinen kulmakarva koholla ja huulta purren. Outoa. Jäbän vanhemmat varmaan olivat humalassa silloin kun poikaa alettiin kastamaan. Eihän kukaan täysjärkinen anna lapsensa nimeksi Jupiter!
"Mariscan?" Jazz huomasi Jupiterin puhuvan äidistään (tai isästään, mistä sitä tiesi, koska nimi oli erikoinen, kuten Jupiterinkin) etunimellä.

Kun Jupiter kertoi olevansa tokalla luokalla, Jazz nyökkäili.
Niin hän oli hieman arvellut, että saman ikäisiä he eivät olleet eikä samalla luokka-asteella.
Kun jätkä sanoi, että tämäkään ei ollut pahemmin kiinnittänyt katsettaan Jazziin, toinen nyökkäsi.
"ei me näytetä samalta!" Jazz sanoi närkästyneenä ja iski sitten silmäänsä.
"mä olen se komein, siitä mut tunnistaa!" poika sanoi ja nauroi sitten miehekkäästi sanojensa perään.
Virne heitettiin Jupiterin suuntaan ja ruskeat silmät loistivat naurusta.

Jupiter nauroi toisen selittelylle. Friikki näytti unohtaneen kaikki kaunansa urheilijoita kohtaan, mutta kai hän jotenkin osasi olla klikkejä huomioimatta.
"Okei, sä olet urheilija, on ymmärrettävää, ettei sun numerosi ole mitään huippuja. Mä olen friikki enkä tee muuta kun manaa demoneja esille. No joo, luen mä kokeisiinkin, joskus, mutta se on mulle luontainen kyky. Mä vaan olen niin helvetin hyvä kaikessa mitä teen." Sanojensa päätteeksi poika naurahti. Kuulosti järkyttävältä itsensä kehumiselta.

"Niin. Tai siis se on äiti. Hyi, kun vaikee sanoo. Voit varmaan ymmärtää, se on malli. Malleja on tosi vaikea miltää äidiksi. Ei mun vanhemmat mulle kauhean läheisiä ole muutenkaan..." Ja miksihän ihmeessä hän selitti elämäänsä jollekin täysin tuntemattomalle tyypille? Mitä sen edes olisi toiselle pitänyt kuulua saati edes kiinnostaa?

Jupiter nauroi Jazzille, tuo oli oikeastaan helvetin hauska jätkä. Kai jopa jollain tasolla hyvä tyyppi. Ja urheilija! Urheilijat eivät ikinä olleet hyviä tyyppejä alemman klikin edustajille. Paitsi ehkä huutosakkilaisille ja rikkaille pennuille, mutta ne kaikki kuuluivatkin kermaan. Hän ei kuulunut, vaikkei hänellä taloudellisesti mitään tiukkaa ollutkaan.
"Okei, pitää pitää mielessä." Friikki poika virnuili. "Mut te näytätte kyllä kaikki samoilta, kai se johtuu siitä aurasta. Urheilijat huomaa jo kaukaa ja sit tietää välttää..."

"hei! vaikka mä tiedän olevani surkea, ei sun tarttee sillä enää mua kiusata!" Jazz sanoi nauraen ja virnisti sitten.
Jupiter oli ihan cool jätkä. Pitäsköhän sille antaa pari vaate vinkkiä vai jättää tekemättä? Oikeella pukeutumisella saatiin jo paljon aikaan, eikä jätkä näyttäis niin... hyvännäköseltä tytöltä. Tai hyvännäköseltä pojalta. Jazz huomasi ajatuksen karkailevan suuntaan, mitä hän ei haluaisi muiden saavan selville, joten hän keskittyi Jupiterin seuraaviin sanoihin, kun tämä kehuskeli itseään ja kokeen läpäisy kykyä.
"mikä täällä haisee? ai jooh, itsekehu" Jazz sanoi ja näytti sitten kieltään toiselle.

Kun toinen sanoi Mariscan olevan tämän mutsi, Jazz nyökkäsi, ihmetellen miksi toinen kutsui mutsiaan etunimellä, mutta selitys tuli aika pian: Jupiterin mutsi oli malli! Wau!
"varmaan siistii? tai siis, että äiti on nätti ja silleen, vaikka eihän sitä omasta äidistä ehkä halua ajatellakkaan?" Jazz uteli.
Hän mietti omaa äitiään, joka oli myös etäinen, mutta tämä ei ollut kuvan kaunis malli vaan luennoiva professori. Tosi iso ero heidän mutsiensa välillä.

Jupiter nauroi hänelle tai hänen kanssaan, ja se tuntui mukavalta. Fiilis oli hyvä, kun sai olla omaperäsen kaverin kanssa heittämässä läppää ja pelleilemässä maikoista ja muusta tarpeettomasta, eikä vaan koko ajan puhua cheerleadereista, kuten hän teki kavereiden kanssa.
"pidäkkin" Jazz sanoi mukamas vakavana ja osoitti sormellaan Jupiteria, mutta murtumaisillaan oleva hymy sai otteen ja poika virnisti sen sijaan, että olisi alkanut taas nauramaan hullun lailla. Luokissa varmaan ihmeteltiin kun joku räkätti käytävällä.
"aurasta? mikä on aura? mistä sä höpötät?" Jazz kysyi ja kallisti päätään mietiskellen.
Oliko tyyppi joku hööm hööm... joku planeettojatutkiva-ihme-ennustaja-omituistenasioiden-tulkitsija vai mikä ihme oli aura?

"Anteeks, en mä tahallani", draamaa opiskeleva poika loihti kasvoilleen koiranpentu ilmeen. Ja tiesi hyvin, että se oli onnistunut ja uskottava. Ja kuitenkin hän sorti sen kulissin pian virnistämällä.
"Hei, kai mä saan hehkuttaa kuinka fiksu ja filmaattinen, mahtava, kaunis ja kaikinpuolin täydellinen mä oon, jos sä kerta sait väittää olevas komein urheilija koko Aston highissa? Kato, välillä ne nallekarkitkin pitää osata pistää tasan." Ja nyt oli Jupiterin vuoro vinkata silmää Jazzille.

"Ei suuremmin, ne on molemmat Cristopherin kanssa pinnallisia, ei ne tajua muakaan ollenkaan. Enkä mä oikeestaan osaa arvostaa ulkoista kauneutta niin ku sisäistä." Ter kohautti olkiaan, olihan kuitenkin ihan yleistä ettei Jupiteria ymmärretty.
"Mä yritän, en lupaa mitään..." Jupiter virnisti jälleen. Jazz oli todellakin omituinen, koko tilanne oli sitä. ja silti se oli kivaa, ihme että urheilijan kanssa voi jutella mukavia pelkäämättä seuraavaksi saavansa selkään.

Jupiter repesi nauramaan Jazzin kummastuneisuudelle aurasta. Rauhoituttuaan Ter kallisti itsekin päätään, kuitenkin juuri vastakkaiseen suuntaan kuin Jazz.
"Aura on sellanen juttu, niinku äh. Vaikee selittää, sellanen mistä voi aistia toisen mielialan ja silleen. Ei niitä kuitenkaan kaikki näe, mäkin vaan heikosti... Kissat aistii auran herkästi", Ter selitti kohauttaen sitten olkiaan.

"Joo, mut ei se oo tärkeetä."

Jazz tuijotti pistävästi toista, kun tämä sanoi, että ei ollut tahallaan kiusannut häntä. Mutta toisen hymy paljasti, että tämä ei ollut tosissaan, joten Jazzkin hymyili.
"perhana! melkein uskoin... opiskeletko kenties näyttämö taiteita vai oletko muuten vaan harjoitellut pokerinaamaa?" Jazz sanoi virnuillen.
Kun Jupiter sanoi, että tämä saisi kutsua itseään fiksuksi, jos Jazz sanoisi itseään komeaksi.
"vai että silleen on nallekarkit... tasan siis" Jazz sanoi vakavan oloisena ja vilkkuili ympärilleen.
"mutta nallekarkki automaattia ei taida olla lähistöllä, joten pitää jakaa jotain muuta tasan" poika sanoi nyökytellen ja vältti katsekontaktia Jupiteriin, että ei alkaisi taas nauramaan hullua nauruaan. Posket olivat jo kipeät kaikesta siitä hirnumisesta ja virnuilusta. Olihan poika huomannut toisen silmän iskun ja jo se yksinään oli saada toisen räkättämään. Mutta eihän toinen ollut kuon ottanut mallia hänestä, mutta silti ajatus tuosta tyttömäisestä pojasta, joka vinkkaa silmää hänelle, oli... naurettava? Ei, jotenkin hassua.

Kun Jupiter kertoi vanhempiensa olevan pinnallisia, Jazz nyökkäsi. Hän oli ajatellut, että Cristopher olisi jäbän isä, joten hän ei edes kysellyt asiaa.
"sisäistä kauneutta? opiskeletko sä myös runuotta tai jotain? kaipa muakin voisi sanoa pinnallikseksi? En oo ihan varma asiasta, vasthana tässä koetaan kaikki tuo ihmeellinen hokkus pokkus systeemi ja vastakkainen sukupuoli" poika sanoi ja virnisti sitten.
Olikohan Jupiter koskaan saanut? Sitä ei kyllä kysyttäisi, mutta toinen oli vaikuttanut alussa aralta, joten jäbä saattoi piilotella vielä poikuuttaan.
"pöh, lupaa vaan, se on helppoo" Jazz tuhahti hymyillen, kun toinen lupasi yrittää erottaa hänet muista urheilija pojista.
Sitten kun Jupiter yritti kertoa hänelle aurasdta, poika nosti kätensä pystyyn antautumisen merkiksi.
"ei kannata yrittää, ei tälläinen toope osaa... ulkonäöllä on siunattu, ei aivoilla ja tuollaisilla asioilla" Jazz myönsi ja irvisti sitten.

Jupiter repesi nauruun todetessaan, että hänen shownsa oli mennyt läpi toiselle.
"Sekä että, pääasiassa ilmaisutaitoa. Pokerinaamasta on tietenkin hyötyä, jos sattuu pelaamaan räsypokkaa..."
Jupiter virnuili pyöritellen hiussuortuvaa sormissaan. Jazz sai miltei jokaisella sanomisistaan Jupiterin naurahtelemaan, vähintäänkin virnuilemaan. Sillä oli ainakin se supervoima, kai muutakin. Tiedä nyt sitten mitä tässä vielä paljastuisi...

"Ai muuta vai? Mitäs olisi mielessä?", Jupiter virnuili jälleen. Hän ei oikein tiennyt mitä tässä pitäisi ajatella. Liian monimutkaista, ei jaksanut miettiä oikeastaan mitään.
"Ei kun älä kerro, ties mitä sunkin päässäs liikkuu..."

Poika kyseli hassuja, Ter tyrskähti. Runoutta? Jazz oli täysin vialla päästään tai sitten se oli koomikko.
"Sä olet sekasin, mutta ei se mitään", Ter virnisti leveästi silmät suurina. "Kaikki on kai jollain tapaa pinnallisia. Toiset enemmän kuin toiset..." Itseään Ter ei kokenut kovinkaan pinnalliseksi, tietenkin ulkonkö oli aina plussaa, mutta ekana oli se miten toinen vaikutti häneen itseensä. Sitten tuli luonne, joka yleensä määritti sen, kuinka pitkään suhteen oli mahdollista jatkua. Oli se sitten ystävyys, rakkaus tai seksisuhde.

"Mä en halua luvata mitään, helpompi pitää lupaukset jos ei lupaa mitään." Poika kohautti olkiaan ja suoristi jalkansa hetkeksi ilmaan, kunnes asettui istumaan tuoliinsa normaalisti. Tai lähes normaalisti, tuon ryhti ei ollut niinkään kehuttava.
"Joo, tietty sekin on avu... Tavallaan, sustahan voi tulla vielä malli. Johonkin porno lehteen!"

"no, ihmekkös jos meen sekasin sun seurassa... en tiiä milloin pelleilet ja esität, ja millon oot oma hehkee ihtes" Jazz sanoi silmiään pyöräytellen, mutta samalla hän virnuili.
"vai et räsypokkaa? Mä oon aika hyvä siinä, mua vastaan ei kannata pelata" Jazz uhoili ja vitsaillakseen lisää, hän pullisteli lihaksiaan.
"vaikkakin, näissä on kahtomista, jos haluaa tahallaan hävitä" poika ylpeili ja virnisti valloittavasti.

Ennenkuin Jazz ehti sanoa, mitä muuta he voisivat jakaa kuin nallekarkkeja, toinen ehdotti, että hän pitäisi suunsa kiinni eikä kertoisi. Ehkä parempi niin. Hän saattaisi keksiä niin sairasta, että toinen saattaisi vahingossa oksentaa.
"ei mulla ois ollut paha ehdotus ees" Jazz sanoi viattomasti ja räpsytti silmiään tyttömäisesti huuli törröllään.
Kielellä lipaistiin huulia ja ilme otettiin takaisin perusilmeeksi, ei enempää, ei vähempää.

"enkä oo!" Jazz kiljahti koomisesti ja irvisti sitten toiselle ja kuunteli sitten toisen selitystä, kuinka kaikki ovat pinnallisia hieman.
"kuka se on sekasi... yleensä tuollainen on tyttöjen puhetta, ei jätkien, dude" Jazz sanoi virnuillen ja oli hypätä tuolistaan kuullessaan räsähdyksen yhdestä luokkahuoneesta ja sen jälkeen kuulu yhen hänen kaverinsa ääni. Eli jätkä oli tekemässä sitä tavallista, eli sekaantui tuntiin. Kohta se varmaan potkittaisiin luokasta. Mutta mitäköhän se oli rikkonut? Kuulosti pulpetilta tai tuolilta...
"jou... Andy taisi seota tuolla" Jazz mutisi ja käänsi jälleen katseensa toiseen. Sekoa.

"pöh, lupaukset on miehen hommaa, totuttele siihen.. tytöt tykkää" Jazz sanoi hymyillen ja iski silmää. Pieni vinkki poitsulle. Ehkä tämän luvatessa jollekkin tytölle jotain, saattaisi päästä tervehdyksiä pidemmälle.
"MITÄH?! En mä mihinkään porno lehteen haluu!" Jazz ulvoi naurusta ja valui hieman tuolista, nauraen, käsi otsalla ja silmät kiinni.
"voi hemmetti sua, mitäköhän säkin ajat takaa?" Jazz sanoi ja virnuili hampaat välkkyen.

"Voi, mä tiedän kyllä, että mä saan muiden päät pyörälle!", Jupiter nauroi. "Se pelleily ja esittäminen kato kuuluu mun hehkeeseen luontooni..." Hän oli selittänyt juttunsa hyvinkin selkeästi tänään, joskus hän selitti todella epäselvästi, mikä aiheutti muille harmaita hiuksia. Eikä Jazz tuntunut olevan onnellinen siitä... No jaa, eipä sen kai tarvinnutkaan.
"En mäkään mikään amatööri ole, oikeastaan mä oon siinäkin hyvä...", Jupiter soi säteilevän hymyn pojalle. Kylläpä hän tänään hehkutti fiksuuttaan ja mahtavuuttaan tuolle toiselle. Nauru irtosi jälleen toisen pullistellessa hauistaan.
"Jätkä hei, mä saan vielä nenäberenvuodon!"

"Valehtelet, varmasti oli jotain tosi pimeetä ja järkyttävää mielessä!", Jupiter virnuili. Toinen näytti niin huvittavalta siinä murjottaessaan, ettei Ter kauaakaan kyennyt pidättelemään nauruaan. Hulvatonta menoa, kerrassaan.

"Oletpas, kuule. Ja en mä kyllä muutenkaan kuulemma kovin äijä ole, mieti nyt miten hauskaa ilmaisutaidon ryhmälläkin on, jos ne saa pukea mut mekkoon. Sitäpaitsi, et voi kieltää, ettenkö olis huomattavasti kauniimpi kuin monet huutosakkilaiset", Jupiter julisti virnuillen huvittuneena. Häntä ei kyllä kukaan ikinä mekkoon saisi, siinä karisisivat loputkin rippeet miehisyydestä. Niitä ei kyllä ollut paljoa.
"wow, kaveri on ihan sekasin. Joku King Kong?"

Jupiter tuhahti pyöräyttäen silmiään ja teki parhaansa näyttääkseen kaikkitietävältä.
"Kuka nyt ei pornotähdeks haluais? Kumminkin saat kauheet kiksit jo pelkästä ajatuksesta!" Jupiter naurahti jälleen, ajatus oli pelottava.

"Kuka tietää, mä ajattelen liikaa. Ja puhun liikaa. Sun pitää varmaan yrittää selvittää itse, kun mä en osaa kertoa..."

Jazz tuhahti, mutta hymy paljasti, että tämä ei ollut kade tai muutakaan.
"sä oot niin sekava, jäbä. Sulle pitää ostaa joku kone jota sä kannat ja joka suomentaa sun ajatutukset ja tunteet, niin me muutkin saadaan susta jotain selville" Jazz sanoi virnistellen, ja pieni hymykuoppa ilmestyi pojan oikeaan poskeen.
He vitsailivat vielä lisää, ja Jazz voihkaisi hihitellen.
"ou mai gaad, lopetetaan pelleily, ennenkuin kuolen... maha on jo kipee" Jazz sanoi ja piteli kättään litteän vatsansa päällä.

"eikä! eikä!" Jazz yritti kieltää mutta silmien edessä jotain niin pervoa, että hän pudisteli päätään unohtaakseen näyn, onnistuen siinä melkein kokonaan.
"sairasta, okei" Jazz nauroi ja lätkäisi itseään poskelle, että ei nauraisi, koska oikeasti hän kohta kuolisi nauruun. Lätkäisy sai hänet hetkeksi vakavaksi, mutta virne nousi jälleen huulille.
"helpotti" poika sanoi ja yritti pokerinaamaa, koska toinen varmasti hämmästyi hänen äskeistä tekoaan.

"mekkoon? wou! sen mä haluun nähä! onks se ees pinkki?" Jazz sanoi ja näky Jupiter pinkissä mekossa sai hänet hervottomaksi ja hän tipahti tuolilta. Hieman noloa, mutta Jazz ei voinut itselleen mitään, vaan räkätti lattialla ja kun Jupiter lisäsi vielä vettä myllyyn, että hän on nätimpi kuin useimmat cheerleaderit, Jazz ei meinannut saada henkeä nauramisen keskellä.
"kaveri taisi seota... kuhan sitä ei heitetä tänne... mä en lupaa sen puolesta, että se ois kiltisti" Jazz sanoi varoittavasti. Ei kaikki urheilijat olleet yhtä reiluja ku Jazz välillä, ja toi pelle, joka riehu luokassa, se oli kaikkein pahin kiusaaja.

Kun Jazz sai itsensä taas kammettua tuolille, hän meinasi tipahtaa pelkästä järkytyksestä takaisin lattialle.
"et kai sä meinaa tota? ja tietty... keulii keulii, kun vaan ajattelenekin sitä" Jazz sanoi virnuillen ja teki sellaisen liikkeen kädellään, että se järkyttäisi nuorempia.
"totta, sä puhut liikaa, mutta tiedänpähän, että sä oot papupata ja että sulta saa härskejä ajatuksia" Jazz sanoi nylökytellen ja virnisti pervosti.

"Tosissasko luulet, että edes kone kykenisi kääntämään mun puheeni selkokielelle?", Jupiter naurahti. Hän oli vaikeaselkoinen tapaus, mutta sille nyt ei mahtanut mitään.
"En mä halua vankilaan murhasta", Jupiter totesi ja sen jälkeen hiljeni. Sitä hiljaisuutta ei tosin kauaa kestänyt, sillä poika repesi nauramaan. Jazz käski ensin itse lopettaa pelleilyn ja sitten jatkoi sitä itse. Jupiter kyllä kostaisi kaksinkertaisesti. varmasti kostaisi.

Jazz läiski itseään kasvoille ja näytti kuolettavan koomiselta, Jupiter hihitti kuin viimeistä päivää. Keskusteliko se nyt sivupersoonansa kanssa? Ihme jätkä, mutta siinä tapauksessa heitä olikin kaksi.
"Sä olet ihan pimee!", Jupiter parahti ja teki parhaansa saadakseen hengityksensä tasaantumaan ja itsensä vakavammaksi. Huonolla menestyksellä, mutta järjetön nauraminen taantui hetkeksi.

"Joo, siinä oli tylliä. Oikee prinsessamekko, mä juoksen karkuun ku olis koko jalkapallojoukkue perässä. Ja sit ne korkkarit...", Jupiter selitteli virnuillen ja repesi totaalisesti Jazzin tippuessa tuoliltaan. Niskataipui takakenoon ja silmät vuotivat. Tätä menoa meikit valuisivat pitkin poskia.
"Auts, toivottavasti kemianope keksii sille jotain muuta kun käytävää..." Mielikuva hakatuksi tulemisesta jokun King Kongin toimesta sai jopa Jupiterin vakavoitumaan.

Se vakavoituminen petti myös hetkessä, kun poika taas nauroi.
"Tietenkin tarkoitin! En mä nyt lämpimiksenikään puhu. Mistä tuli mieleen, että täällä on kuuma." Jupiter nyppäsi paitaansa.
"Ai, mitä sä nyt ajattelet? Mua? Hui, joku raja", Jupiter nauroi.

"vois ainakin kokeilla... ei susta muuten selvää saa jäbä" Jazz sanoi hymyillen. Hän yritti vakavoitua, että ei sitten illalla maha ois kipee ja posket punaset ku omenat.
"oi voi... mitäköhän ne sulle tekis vankilassa?" Jazz sanoi ja pervo ilme syttyi kasvoille.
Jotkut tytöt kikattelisivat nyt hysteerisenä jos olisi nähnyt Jazzin ilmeen ja sanat, mutta heidän onnekseen heidän lähellä ei ollut vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Toinen hihitti hänelle, hänen läiskiessä naamalleen. Mutta se oli pakko tehdä, ellei halunnut kusta housuun kaikesta tuosta nauramisesta. Vaikkakaan, ei se paljon auttanut, kun nauratti koko ajan.
"nou vei! enkä oo!" Jazz huudahti ja yritti esittää loukkaantunutta, epäonnistuen siinä surkeasti, koska viattoman ilmeen piteleminen yllä oli vaikeampaa kuin uskoisikaan, ja se murtui pian, kun Jazz alkoi nauramaan.

Jazz irvisti pahoittelevasti kuullessaan tyllihameesta ja korkkareista.
"varo että et asetu rooliis liiankin hyvin.. en haluais nähä sua keskustassa tappamassa nilkkojas" Jazz sanoi virnuillen ja yritti olla miettimättä, minkä näköinen toinen olisi kyseisissä vermeissä.
"niimpä... en jaksais nyt alkaa selittelemään sille, miks mä en hakannut sua ja silleensä... se on tosi idiootti välillä" Jazz sanoi olkiaan kohauttaen, vaikka olikin huolissaan. Jos ope laittais sen, Jazz päättäisi puolustaa Jupiteria, se oli ihan jees jätkä, vaikka alempaa luokkaa. Vaikka se tarkoittaisikin, että Jazz joutuisi pois jalkapallo joukkueesta.

"sellasia ajatuksia on mielessä, että on ehkä parempi, että et mieti, mitä mä ajattelen" Jazz sanoi virnuillen pahasti, vaikkakaan, ei hänellä mitään pervoa ollut mielessä. Paljoakaan.

"No, ei musta varmaan kauheesti ole pistämään vastaan, jos joku saa päähänsä tehdä musta oman pikku lemmikin", Jupiter kohautti olkiaan ja yritti näyttää totista murtunutta naamaa. Se ei kyllä ollut lähelläkään onnistumista, kun piti katsella samanaikaisesti Jazzin kasvoja. Sillä oli varmaan aika lailla samat ajatukset mielessä, millä lihaksilla Jupiter muka vastaan pistäisi, jos joku tahtoisi väkisin hänet... Sen olisi varmaan pitänyt olla traaginen ja totinen juttu, mutta Jupiteria nauratti. Helvetti, hänhän olisi täysillä mukana siinä. Joskin persehän siinä repeäisi, jos kaveri olisi joku treenattu ja muutenkin isokokoinen. Ei niillä kalustokaan mitään minimiä yleensä ollut, yleensä.

"Olethan, todistus aineistona jo pelkästään se, että jätkä keskustelee mun kanssa syvällisiä", Jupiter repesi jälleen nauramaan. Erittäin syvälliset jutut, kyllä.

Jupiter puisteli päätään. "Kyllä mä parhaani mukaan yritän ihan jätkä olla, mutta hiuksista en kyllä luovu. Mieti nyt millanen pallopää mäkin olisin vaikka siilissä..." Ajatus oli koominen, Jupiter tyrskähti. Karu näky vähintäänkin.
"Joo, tuttu juttu. Mulla on urheilijafobia ihan syystä", Jupiter hymähti. Monia luita oli murrettu ja mustelmia koettu. Sellaista se oli, mutta parhaansa mukaan poika yritti sen kestää.

"Tuhma poika. Mun todellakin on parempi olla ajattelematta mitä sä ajattelet tai mäkin alan ajatella", Jupiter naurahti. Sen olisi kyllä voinut selittää monimutkaisemminkin, mutta sitä ei varmaan Jazz uskoisi.

"lemmikin? vai kamarineidon?" Jazz sanoi ja purskahti nauramaan, vaikka ajatus jostain lihaskimpusta, joka yritti työntää tavaransa Jupiteriin, oli hieman pelottava ja ällöttävä ja muutenkin sellainen ajatus, että hän ei mielellään tekisi sitä toisten. Yök, lihaskimput, siis isot, rasvaiset lihaskimput ovat ällöjä. Mies on ruma, jos sillä on liian paljon hauista niin, että verisuonet näkyy ja kaikki. Yök yök yök! Mutta tämän ajatuksen älytessään Jazz hämmästyi ja yritti olla, että ei ajatellut mitään muuta kuin suklaata ja jäätelöä.

"hei, eikö jätkä keskustele syvällisiä kun bimboja ei ole lähellä?" Jazz yritti, vaikka virne paljasti, että syvälliset keskustelut on kaukana tästä ja että vaikka he keskustelisivatkin syvällisiä, asia olisi uusi hänelle.
"sulla on aika pitkät hiukset... mutta ei se paha asia oo, aika usealla on pitkät hiukset" Jazz sanoi olkiaan kohauttaen, kuin häntä ei haittaisi, että toinen näyttää pimatsulta pitkine hiuksineen. Eikä häntä haitannutkaan. Puheet eivät olleet sen mukaisia, ainakaan vielä.
"ja sulle käy ne... ajatus susta siilissä... pelottavaa" Jazz sanoi päätä pudistellen.
"onks ne tehny sulle jotain?" Jazz kysyi harmittomasti, vaikka arvasikin jo tulevan vastauksen.
Varmasti Jupiter oli saanut maistaa nyrkkiä ekan jos toisenkin kerran.

"okei... ei enää pervoja ajatuksia" Jazz sanoi nyökäten sitten ja hymyili.
Eihän se onnistuisi häneltä, mutta ainahan sitä voisi yrittää.

"Se ja sama, kumpaa sanaa vaan tekee mieli käyttää", Jupiter hihitti ja kohautti olkiaan. Samaa ne käytännössä molemmat tarkoittivat. Tuskin Jupiteria kuitenkaan kukaan saisi yksin itsellään pitää. Ne, jotka eivät kyenneet vastustamaan, olivat yleensä niitä, jotka käskettiin nostamaan pudotettu saippuapala vankilan suihkuissa.

"Kyllä varmasti!", Jupiter räkätti. Hän kykeni kyllä luomaan mielessään täydellisen kuvan siitä, mitä urheilijoiden kesken käydyt syvälliset keskustelut sitten olivat. Surkuhupaisaa.
"Joo, mutta otetaan kuitenkin huomioon, että mä olen saanu kuulla myös siroista ja kaunnista kasvoista ja muutenki siitä, että oon pieni... Enkä mä silti voi luopua mun hiuksista!", Jupiter virnuili. Kuten Jazz sanoi, ne sopivat hänelle. Ja hän näyttäisi siilissä tyhmältä.

"Ei mitään, pieniä juttuja. Paaaaaljon mustelmia, muutamia murtumia ja muuta kivaa..." Poika kohautti jälleen olkiaan. Ei se kovin hääviä ollut ottaa selkäänsä, pahimmassa tapauksessa kävisi huonostikin. Jotain pysyviä vammoja tai siihen suuntaan. Toivottavasti ei kuitenkaan, ainakaan vielä lähitulevaisuudessa.

"Tosi hyvä idea!"

"totta, totta... kukaan tuskin välittää sun arvosta vankilassa, kunhan oot sellissä yön turvin tai vessassa jonkun kaa, ilman vartijoita" Jazz sanoi nyökytellen päätään.
Kaikissa vankila leffoissa oli sellaista, ja vaikka sisko vihasikin niitä kohtia, Jazz pakotti kahtomaan, koska "todellisuus oli tälläistä". Pikku systerin pitäis tajuta se. Ja olihan se ns. kiusaajankin pakko välillä kahtoo erilaisia juttuja, miten voisi kiusata heikompia, vaikkakaan, Jazz oli ehkä ainut, joka tyytyi katselemaan usein sivusta, kun joku hänen kavereistaan vei jonkun eväsrahat tai tiputti kirjat kädestä tai jotain. Sellainen oli niin tylsää, siis heikompien kiusaaminen.

"etkö sä muka käy henkellisiä keskusteluja kuin tytsyjen kaa? vai puhutteko te oikeesti jotain "hengellistä" ja syvää jätkien kesken? ou mai gaad" Jazz sanoi päätään pudistellen, virne kasvoillaan.
"okei, stop, stop... mä en haluu puhua sun nätistä naamasta tai sun siroista luistas, kiitos... " Jazz sanoi irvistäen pienesti.
"vai pitäskö mun puhua mun... mun... nätistä naamasta, mun seksikkäästä kehosta ja pullistelevista lihaksista?" Jazz jatkoi nauraen.
Hrr... vaikka hän piti joistakin miespuolisista henkilöistä, hän ei haluaisi puhua näiden kanssa näiden kehoista ja naamoista, hyvistä ihoista ja muusta, koska hänellä oli ehkä vähän liiankin hyvä mielikuvitus, joka oli usein yöllä vielä parempi.

"aah... mua ei oo koskaan hakattu mustelmille, tai että murran jotain... ne yleensä tulee pelissä... ja mä saatan olla sairas sanoessani näin, mutta välillä kipu on hyväks, koska sitten tietää eläväsä" Jazz sanoi. Jazz oli ehkä sadisti (ja olisikohan myös masokistisia piirteitä? ainakin sänky puuhissa?), mutta minkäs sille voi?