My pride, these men have taken it from me

//aimee feat Brandon

Kirkkaansiniset silmät tapittivat hajamielisesti nurmikolla harjoiteleviin cheerleadereihin tupakan samalla sauhuessa huulenpielessä. Oikeastaan pahiksen ei voitu sanoa katsovan harjoittelevia cheerleadereita, hänen katseensa oli vain jostakin syystä jumahtanut tuijottamaan tyhjyyteen ja nyt se saattoi ulkopuolisen silmiin näyttää siltä, että neito tuijotti noita cheerleadereita, jotka harjoittelivat jotain numeroaansa.

Evangelina Dolly istui urheilukentän katsomossa tilaa vieden. Hänen valkoinen laukkunsa makasi parin metrin päästä hänestä ja vaaleanruskea nahkatakki taas toisella puolella parin metrin päästä tytöstä. Jalat olivat tukevasti alustaa vasten ja tyttö olikin nojautunut nojaamaan polviaan vasten kyynärpäillään. Silmien edessä lepäsivät vaaleanruskeat poliisilasit ja tukka oli nostettu sotkuisesti ylös nutturalle. Tänään Angel ei ollut sen enempää jaksanut huolehtia hiuksistaan, jotka yleensä olivat kauniisti laitettu. Tänään oli vain laiskottanut liikaa.

Katsomon alapenkeille istui joitakin ykkösluokkalaisia tyttöjä, jotka oikeasti tuijottelivat ihastuneina cheerleadereita. Lisäksi siellä istui niitä tyttöjä, jotka huokailivat ihastuneena noiden urheilijapoikien perään, jotka juoksivat kenttää ympäri ja katsomon ohi juostessaan hymyilivät tytöille flirttailevasti, jolloin tytöt olivat päästäneet ihastuneita huokauksia. Ja Angelin teki mieli heittää tyttöjä kengillään päähän. Harmi, että tyttöjä oli kolme ja Angelilla oli vain kaksi jalkaa. Yksi tyttö jäisi ilman kenkää.

Niin, Angelilla oli taas yksi tavanomainen, tylsä päivä ja hän tuhlasi aikaa tupakoimiseen.

Bradon Moore potki edellään näkymättömiä pikkukiviä, heitteli loppuun poltettuja tupakantumppeja pois suupielestään ja polki niiden päälle matkallaan. Siniharmaat silmät tuijottivat hetken urheilukentällä kuvioitaan rakentelevia cheerleadereita, loi viileän silmäyksen urheilijoiden perään huokaileviin tyttöihin, poltti vähän lisää.

Vitutti, ja rankasti. Hän oli saanut hylätyn maantiedosta. Ja matikasta. Ei se häntä muuten olisi niin paljoa ärsyttänyt, mutta nyt hän joutui uusimaan ne, ja jos hän kusisi nekin, hän jäisi luokalleen. Eikä häntä huvittanut käydä koko luokkaa uusiksi.
Hänellä ei ollut rahaa, hän oli ryypännyt ne eilen. Tupakka oli lopussa, ei ollut varaa ostaa uutta. Hän oli joutunut eilen baaritappeluun ja nyt silmäkulma oli musta, kylkeä pisti jokaisella askeleella ja rystysiin sattui. Päätä särki, oli krapula, vaan ei lääkkeitä, ja silti piti istua koulussa.
Surkeaa tämä elämä.

Käsi oli tungettu vaaleiden, risaisten farkkujen taskuun, musta t-paita oli varustettu yksinkertaisella printillä. Leukaperiä koristi sänki, jota ei ollut ajettu ihan hetkeen, hiukset sojottivat epämääräisesti sinne tänne. Milloin lie nekin viimeksi kammattu.
Urheilukatsomon portaita kavuttiin laiskasti ylöspäin, ajatuksena kiivetä ylimmälle tasanteelle ja jäädä sinne nukkumaan.

Mutta katsomossa sauhutteleva Evangelina Dolly kiinnitti jätkän huomion, ja lopulta tuo päätyi seisomaan tytön laukun kohdalle, poltellen sätkäänsä. Tuhkat tippuivat katsomon alemmalle penkkirivistölle, Brandonin tuijottaessa hetken blondia tyttöä, ennen kuin vilkaisi cheerleadereita ja istui alas, vähän matkan päähän toisesta.
"Ympäri mennään yhteen tullaan", todettiin hajamielisesti, siniharmaiden silmien keskittyessä tuijottamaan sinisellä taivaalla lipuvia pilvenhattaroita.

Angel ei huomannut liikkuvaa hahmoa, joka kapusi katsomon portaita ylöspäin. Hän huomasi lähestyneen henkilön vasta silloin, kun toinen oli pysähtynyt neidon laukun lähelle. Katse kääntyi katsomaan viereen tullutta henkilöä aluksi jalkoihin, mutta katse nostettiin hitaasti ylös. Ja Angelin kasvoille kohosi välittömästi suunnaton inho, jota ei voinut olla huomaamatta.

Brandon istahti Angelin lähettyville ja totesi jotain, mikä sai Angel ärähtämään hiljaa.
"Vittu", kirottiin vain kauniilla äänellä ja heitettiin poltettu tupakka sauhuamaan alemmalle penkkirivistölle. Vaaleaverikkö muisti selkeästi heidän viimeisen tapaamisensa, jolloin neito oli herännyt krapulasta Kelseyn huoneesta. Ja Brandon oli löytänyt hänet yökkimässä vessanpönttöön.

"..." suu liikkui, mutta ääntä ei aluksi kuulunut.
"Miks kaikista maailman ihmisistä sun piti tulla siihen.." mumistiin turhautuneena ja annettiin kirkkaansinisten silmien tuijottaa vieressä istuvaa nuorukaista vaarallisesti.
"Olemuksestas päätellen oot ollu ryyppäämässä. En ihmettele yhtään, miks Kelsey ei taho välillä tulla kotiin, kun siellä on sun kaltanen paskiainen odottamassa", Angel purki vihaansa suoraan Brandonille. Niin, vaaleaverikkö muisti hyvin hänen ja Kelseyn käymät keskustelut autossa, kun he olivat matkalla Angelin luo.

Brandon kuunteli kyllä blondin ärinää siitä, miksi hänen piti tulla siihen, mutta vaivautui kääntämään katseensa vasta sitten Evangelinaan, kun tuo tuli maininneeksi jotakin Kelseystä. Siniharmaisiin silmiin syttyi jokseenkin vaarallinen katse nuorukaisen tuijottaessa avoimen vihaisesti vieressään istuvaa naishenkilöä.
"Älä puhu musta niin kun tietäisit jotain", aloitettiin matalalla äänellä jätkän siristäessä silmiään, "koska sä et tiedä mistään paskan vertaakaan."

Risaisten farkkujen taskusta kaivettiin varovasti sätkätarvikkeet esiin ja kääräistiin savuke, pian se paloikin jo jätkän huulien välissä.
"Äläkä puhu Kelseystä", murahdettiin vielä tuon puhaltaessa savua hitaasti ulos. Katse oli käännetty päämäärättömästi eteenpäin, miten tuo noita-akka kehtasi puhua hänestä ja Kelseystä niin kuin muka tietäisi jotain. Ja vitut.

Se oli vihaisten katseiden taisto, kun Angel ja Brandon mulkoilivat toisiaan niin vaarallisesti.
"Mä tiedän susta ihan tarpeeks", vaaleaverikkö sähähti uhkaavasti ja mulkoili toista edelleen murhaavasti.
"Sä oot ihan samanlainen kusipää kuin kaikki muut jätkät. Sä oot niin... Niin iljettävä, että en tajuu, miten sua voi kukaan sietää", pahis jatkoi vihansa purkamista ja siirsi nyt katseensa pois Brandonista. Neitokaisen sisällä tuntui kiehuvan yli ja nytkin Angel joutui puremaan hampaitaan yhteen, jotta pystyi edes vähän hillitsemään suurta vihaansa.

"Mä puhun mitä haluan", Angel murhahti takaisin ja tyttö hymähti paheksuvasti.
"Mua ei oo kukaan estämässä. Et edes sä, vitun juoppo", neito vain kirosi avoimesti. Hän ei enää halunnut piilottaa vihaansa toista kohtaan, joten Brandonilla olisi todella mukavat ajat Angelin seurassa tiedossa.

Brandonin pää käännähti takaisin blondin puoleen, silmät kipunoivat vaarallisesti. Nyt hän ei jaksanut edes yrittää leikkiä mukavaa tai olla kohtelias toiselle, niin kuin oli joskus yrittänyt.
"Haista paska", murahdettiin pojan imiessä sätkäänsä ja yrittäessä rauhoittua. Yrittänyttä ei laiteta, mutta tulokset olivat kaikesta huolimatta huonot.
"Mikä vitun oikeus sullaki on ihmisiä tuomita, kun et edes tunne?"

Tytön sanat saivat ilkeän hymyn kohoamaan Brandonin huulille. Juoppo, hänkö? Ahaha.
"Vitun juoppo?" toistettiin halveksuvaan sävyyn.
"Paraskin puhuja, kenetköhän mä taas löysinkään vessasta oksentamasta selvästi eilisillan juomia?" tuhahdettiin vastaukseksi. Niin, ei hänkään täysin ollut unohtanut tapausta, jolloin oli löytänyt neiti Dollyn oksentamassa kämppänsä vessasta.

Angel hymähti tällä kertaa kirkkaammin, kun Brandon kirosi vuorostaan.
"Mä tuomitsen ne, ketkä ansaitsee tulla tuomituks", pahis vastasi yksinkertaisesti, eikä edes vaivautunut siirtämään katsetta vihastuneeseen Brandoniin.
"Ja sä oot mun tuomion ansainnu", vaaleaverikkö puhui taas, jolloin mulkaisi toista nopeasti. Niin, Angel oli niin vahvan vaikutelman Brandonista saanut, että sitä vaikutelmaa ei ihan niin helposti rikottaisi ja muutettaisi toiseen.

Neito vain kiristi huuliaan, kun toinen alkoi ivailla sitä, kumpi heistä se juoppo oikeasti oli. Silloin Angel menetti viimeisetkin hermon rippeensä. Tyttö kyyristyi ottamaan mustan avokkaansa pois jalastaan, minkä vaaleaverikkö sitten viskasi katsomon edessä juoksevan urheilijapojan päähän. Poika ärähti kuuluvasti ja katsahti epäuskoisena Angeliin, joka pojan katseen kohdattuaan nosti keskisormensa pystyyn.

Brandon mutisi jotakin ihmisten tuomitsemisesta ja vittuilusta, mutta tyytyi sitten olemaan hiljaa ja kuuntelemaan Evangelinan selitystä tuomitsemisesta ja muuta paskaa. Takaraivossa väijyvä pääkipu yltyi hetki hetkeltä, miksi hän edes oli vaivautunut alunperinkään?
"Ihan miten vaan", murahdettiin vain vastaukseksi toisen sanoihin, häntä ei kiinnostanut enää kiistellä. Brandon tuli loppujen lopuksi siihen tulokseen, että oli yksi helvetin sama mitä tuo typerä blondi hänestä ajatteli.

Kun toinen kyyristyi ja otti kenkänsä jalastaan, oli jätkä jo kohottamassa kätensä ylös estääkseen toista nakkaamasta häntä kengällä: mutta musta avokas olikin tarkoitettu kenttää kiertävälle urheilijatyperykselle, joka näytti hetken typertyneeltä ja sitten vihaiselta ja murisi jotakin epäselvää, saaden vastaukseksi vain kansainvälisen käsimerkin.
No, tällä kertaa hän itse ainakin oli säästynyt kengiltä. Yksi kenkä vähemmän, yksi heitto vähemmän, yksi kipeä kohta vähemmän. Mikäli toiselta ei sattunut löytymään ranskan kirjoja laukustaan...

Kenkä heitettiin takaisin katsomoon, mutta ei lentänyt lähellekään Angelia tai Brandonia. Kenkä kolahti neljä riviä alemmalle penkkirivistölle ja neito jätti kenkänsä lojumaan sinne. Ei hän sitä tarvitsisi. Vielä.
".. En mä sua voinu heittää, kun oot muutenki nii paskassa kunnossa.." sanottiin sitten niin hiljaa, että sanat tuntuivat karkaavan tuulen mukana, eikä Brandon ehkä edes kuullut vaaleaverikön sanoja. Ei sillä, että ne olisivat tarkoitettu kuuluviksi. Angel oli vain vahingossa sanonut ajatuksensa, taas vaihteeksi, ääneen. Eikä hän halunnut saattaa Brandonia sairaalakuntoon, sillä Kelseyhän masentuisi siitä ja Angel ei halunnut tuottaa toisella mitään mielipahaa, niin.. Niin, Angelkin osasi ajatella välillä muitakin ihmisiä!

Angel nosti kätensä kasvoilleen ja hieroi sormenpäällään ohimoitaan. Hänen päätään kivisti ikävästi. Johtui varmaan siitä, että neitokainen ei taaskaan ollut syönyt juuri mitään. Mutustellut vain kuivan leivän aamulla suihinsa.

Silmät seurasivat mustan kengän lentokaarta alhaalta takaisin ylös, sen kolahtaessa jonnekin alemmalle penkkirivistölle, eikä vieressä istuvalla blondilla näyttänyt olevan aikomustakaan nousta ja noutaa kenkäänsä. Ihan ihmeellinen tyyppi.

Toinen mutisi jotakin epäselvää, josta Brandon ei saanut selvää, eikä vaivautunut edes pyytämään tuota toistamaan: todennäköisesti neitokainen vain kirosi sitä, että on kusipäinen, kamala ihminen, samanlainen kuin kaikki muutkin ja sitä samaa paskaa, mitä toinen aina tuntui jauhavan. Jätkä kumartui eteenpäin ja kävi nojaamaan polviinsa, leuan löytäessä paikkansa käsien välistä. Hän tarvitsi päänsärky lääkettä, ja nopeasti, tai hänen päänsä kohta poksahtaisi, tai siltä tällä hetkellä ainakin tuntui… Ei siis erittäin miellyttävältä. Oksennuskin tuntui väijyvän jossakin kurkun pohjalla, hyi helvetti.

"... Ei sattuis löytymään buranaa tai jotain...?" murahdettiin vaimeasti luomien laskeutuessa silmien eteen, pojan yrittäessä karkottaa pääkipunsa jonnekin kauemmas. Miten hän muka voisi lukea jotakin maantietoa ja matikkaa, jos päätä särki niin, että tuskin sai selvää omista ajatuksistaan?

Brandon kysyi särkylääkkeestä, jolloin Angel tuhahti loukkaantuneen oloisena.
"Näytänkö mä sun mielestä joltain vitun apteekkarilta?" neito kysyi ja katsahti poikaan. Brandon kyllä näytti olevan sen verran tuskissaan, että ei Angel voinut olla tekemättä mitään. Tyttö hymähti hiljaa ja nappasi laukkunsa Brandonin vierestä. Hetken kaivettuaan laukkuaan tyttö löysi etsimänsä.
"Ei oo kyl vettä", neito totesi hiljaa ja asetti särkylääkkeet pojan vierelle.

Miksi Angel edes yritti sietää toista? Miksi hän ei vain voinut lähteä? Mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin pahis ei osannut vastata. Ehkä hän oli viimein sekoamassa tai jotain.

Brandon ei kommentoinut mitään toisen apteekkari-juttuun, olisihan se pitänyt arvata, ettei tuolta liikene myötätuntoa eikä särkylääkkeitä.
Mutta jätkän ihmetykseksi tyttö kuitenkin loppujen lopuksi kaivoi esiin tabletteja, helpotus. Toivottavasti olisivat vahvoja ja auttaisivat edes jonkun verran.
"Kyllä ne menee alas ilmankin", sanottiin hiljaa Brandonin nielaistessa pillerit yksi kerrallaan. Toki vesi olisi auttanut asiaa, mutta kun sitä ei ollut saatavilla, niin kyllä ne ilmankin menivät.

"Mitä sulle kuuluu?" töksäytettiin sitten jokseenkin typerällä äänensävyllä, silmien tuijotellessa alempia penkkirivejä. Kun hän kerta tässä nyt sattui istumaan, niin kai sitä voisi yrittää pitää jonkinlaista keskustelua yllä tai jotain.

Brandonin ottaessa tarpeeksi särkylääkkeitä nappasi Angel ne sitten takaisin omaan laukkuunsa, minkä jätti lepäämään omaan syliinsä, sillä hän ei vaivautunut siirtämäänkään sitä pois siitä. Katse jumitti edessä näkyvää pilvenhattaraa ja näytti ehkä siltä, että vaaleaverikkö olisi muka ollut syventynyt ajattelemaan jotain todella syvällistä.

Kuullessaan seuraavat sanat nuorukaisen suusta, laajenivat pahiksen silmät huomattavasti ja neito käänsi hitaasti päätään toisen suuntaan. Hänen silmistään paistoi selvä ymmärtämättömyys ja ennakkoluuloisuus.
"Mitä vittuu?" Evangelina töksäytti vuorostaan takaisin ja kulmat kurtistuivat.
"Sä kysyt mun... Kuulumisia?" neitokainen näytti hyvin järkyttyneeltä katsoessaan Brandonia kasvoille. Mutta sitten Angel laski katseensa alas ja oli hetken aikaa aivan hiljaa.

"Paskaa.. Mitäs muutakaan.." mumistiin vaimeasti ja vedettiin happea sisään. Jotenkin tyttö ei pitänyt tästä uudesta tilanteesta Brandonin kanssa. Tai siis se ei tuntunut mukavalta. Tai siis olihan Brandon miespuolinen, haloo, sehän olisi jo melko vaikuttava tekijä Angelin suhtautumisessa toiseen. Mutta siis... Ärh!
"... Sulle?" neito kysyi sitten vastakysymyksen toiselta, vaivautumatta kääntämään katsettaan toiseen, sillä nyt tyttö eniten mietti sitä, miksi ihmeessä häntä muka kiinnosti Brandonin kuulumiset.

Siniharmaat silmät tuijottelivat penkkirivejä, paikansivat hänen ympäriinsä heittelemiään tupakantumppeja ja parin muunkin heittelemiä, roskapapereita, purkkaa... Kaikkea paskaa mitä ihmiset nyt vain ikinä olivatkaan keksineet nakella pitkin katsomoa. Sivusilmällä kyllä laitettiin Evangelinan reaktio merkille, hän itsekin olisi varmaan näyttänyt tuolta, jos blondi olisi kysellyt hänen kuulumisiaan. Nauranut räkäisesti ja sanonut, että yritätkö vittuilla.

"Niin käy joskus", mutistiin vastaukseksi pojan tuijotellessa edelleen jonnekin muualle, sillä nyt hän oli keskittynyt miettimään sitä, miksi hän ylipäätään oli kysynyt tuon kuulumisia, sillä ei hän häntä kiinnostanut.
Vai kiinnostiko sittenkin?

Jätkä kohautti olkiaan poissaolevasti, kun toinen tiedusteli hänen kuulumisiaan.
"Sä kiteytit mun kuulumiset äskeiseen lauseesees", sanottiin sitten vastaukseksi. Miksi niitä sen kummemmin kertomaan, ketään ei oikeasti kiinnostanut hänen kuulumisensa, tai miten hänellä meni.
Toki sai aina toivoa, että olisi joku, joka olisi oikeasti välittänyt miten hänellä meni, mutta paskat. Kelseytä ehkä aina silloin tällöin, kun tuo jaksoi olla kiinnostunut ylipäätään mistään muusta kuin miehistä ja viinasta. Keviniä ehkä silloin, kun hänellä sattui olemaan rahaa, silloin veli saattoi kysyä miten oli mennyt. Muutenpa tuo viilettikin jossakin teillä tietämättömillä... Huoh.
Ja sitä paitsi vastakysymykset olivat tekopyhiä, ei Evangelina koskaan olisi kysynyt mitään, jos hän ei itse olisi kysynyt tuolta.

Niinhän Angel olikin ajatellut, ei Brandonillekaan sen parempaa voinut kuulua, kun tuon näköisenä istui tytön vieressä. Neito ei yleensä välittänyt mitään toisten tunteista, ei edes omistaan. Hän kuvitteli, että hänen sydämensä oli jäätynyt, kuollut aikoja sitten. Ei hän voisi koskaan tuntea sympatiaa tai empatiaa keitään kohtaan, kun hän ei osannut nähdä omiakaan ongelmiaan kovin selvästi.

Mutta nyt... Niin, nyt oli tapahtumassa jotain hyvin erikoista Angelin sisällä. Kun katse siirrettiin hitaasti tarkastelemaan toisen nuutuneita kasvoja, tunsi Angel jotain sydämessään. Kuin jokin piikki olisi pistänyt sydäntä ja käskenyt sanomaan jotain. Edes jotain. Tyttö yritti taistella sitä uutta tunnetta vastaan, mutta yhtäkkiä hän vain puraisi huultaan kivuliaasti.
"Ai saatana", vaaleaverikkö kirosi itsekseen ja kosketti varovaisesti sormenpäällään huulen kohtaa, johon sattui. Ah, hienoa, verta. Mitä tämä nyt muka oli, enteilikö tämä muka jotain?

"Miks sä näytät tolta?" kuului sitten outo, kirkasääninen kysymys neidon huulien välistä. Se ei ollut ollenkaan Angelin tapainen ääni, sillä yleensä ääni hehkui kylmyyttä ja vältteleväisyyttä. Nyt äänestä kuulsi ehkä pieni huoli ja uteliaisuus, samaan aikaan myös hyvätahtoisuus. Ja nuo olivat niin outoa käsitteitä tälle pahikselle, joka nyt jähmettyi suustaan tulleista sanoista niin kovasti, että hänen sydämensäkin alkoi lyödä tiheämmin.

Silmät olivat jumittuneet tuijottamaan päämäärättömästi jonnekin kaukaisuuteen, kun Brandon havahtui vieressään istuvan blondin kiroavan. Pää kääntyi hitaasti toisen puoleen, silmien tuijottaessa jokseenkin väsyneesti Evangelinaa, jonka huulesta tihkutti nyt verta. Mitä vittua se ehti jo tehdä?
"Tarvitko sä..." ehdittiin aloittaa ennen kuin tytön kysymys keskeytti hänet. Hienoin hämmennys kuvastui siniharmaista silmistä, ennen kuin Brandonin kasvot muuttuivat jota kuinkin takaisin peruslukemille.

"Kiinnostaako sua muka oikeesti?" puuskahdettiin hetken kuluttua, ennen kuin jätkä kohautti olkiaan ja jatkoi samaan pötköön:
"Koska mä reputin maantiedon. Ja matikan myös. Ja jos mä kusen uusinnat, jään luokalle. Ja en vitussa jaksa käydä tätä uudestaan. Join viimesetki rahat eilen. Tupakka loppuu ihan just ja ei oo rahaa ostaa uutta. Jouduin tappeluun ja käy vähän kipeesti sinne sun tänne. Istun krapulassa koulussa ja yritän tajuta jostakin edes jotain."
Vuodatuksen päätteeksi Brandon veti henkeä ja nojautui takaisin käsiensä väliin.
"Eikö ookki surkeeta? Ja säälittävää?" murahdettiin sitten silmien sulkeutuessa. Onneksi päänsärky alkoi edes osittain helpottaa, kiitos tytön antamien särkylääkkeiden.

Angel tunsi oksennuksen pelottelevan kurkussa, kun Brandon kysyi, kiinnostiko tyttöä muka oikeasti hänen kuulumisensa. Tämähän ei mennyt nappiin, ei todellakaan mennyt. Tästä ei seuraisi hyvää.
Yhtäkkiä Brandon olikin jo uudestaan äänessä ja kertoili päivistään. Neito ei oikein tuntenut osaavansa auttaa toista, hän vain toisen sanojen päätteeksi kaivoi laukustaan tupakka-askin, jonka ojensi toisen suunnalle. Tarkoitus oli siis tarjota Brandonille yksi tupakka.
"Joo. Säälittävää", todettiin Brandonille yksinkertaisesti. Niin, kuulosti melkeinpä Angelin elämältä. Tosin ilman reputuksia ja tappeluun joutumisia. Tai no, mistäs sitä koskaan tiesi, oliko hän joutunut tappeluun ollessaan humalassa. Vartalossa ei ikinä ollut kovinkaan suuria jälkiä. Ehkä hän oli vain rökittänyt toiset?

"Ootko ehkä harkinnu juomisen vähentämistä, idiootti?" Angel esitti kohteliaan kysymyksen ja mulkaisi Brandonia nopeasti.
"Ehkäpä kouluarvosanat parantuisivat sen mukaan", tyttö jatkoi, hymähti ja imaisi veret huulestaan.

Brandon mumisi myöntävästi toisen myötäilylle, jep, säälittävää. Juuri sitä tämä oli. Silmät avautuivat ja huomasivat tupakka-askin, jota tyttö tarjosi hänelle. Kuinka sankarillista, uhrautua nyt hänen puolesta.. Käsi nappasi tupakan ja toinen kaivoi farkkujen taskusta sytkärin ja löi tulta savukkeeseen. Ensimmäiset hengen vedot tuntuivat kummasti rauhoittavan ja rentouttavan oloa, päänsärky oli laimentunut pieneksi jumputukseksi jossakin ohimoiden ja takaraivon tienoilla.

Olkapäitä kohautettiin jos toistamiseen, Brandonin poltellessa hitaasti tupakkaa. Muutama savurengas puhallettiin ilmoille, jotka hiljaa puhaltava tuuli vei mukanaan.
"Jutun juju on se, etten mä osaa vähentää", todettiin hetken mietinnän jälkeen. Kun tässä nyt kerran oli jo avauduttu, niin avaudutaan vähän lisää.
"Jos mulla menee paskasti – ja mulla menee aina paskasti – mä juon. Ja juon. Ja juon vähän lisää. Helpottaa kummasti oloa", tokaistiin jätkän ravistellessa tuhkia tupakan päästä.
"Ja jos ei oo rahaa, pummaan joltakin muulta. Yksinkertaista."

"Ei vittu", Angel tokaisi happamasti Brandonin kerrottua alkoholiongelmastaan. Samalla tyttö nappasi itselleenkin yhden tupakan ja kaivoi omasta taskustaan oman valkoisen sytkärinsä.
"Sä et taida nähdä selkeetä vastausta sun ongelmaas" pahis vain mutisi tupakka huulessa ja sai sen viimein sytytettyä. Kun tyttö oli vetänyt yhdet henkäyksen, kääntyi pää Brandonin puoleen ja Angel puhalsi savut toisen naamaan.
"AA-kerho kutsuu~" Angel venytti piruttaen viimeistä sanaansa ja venytti vapaan käden sormellaan silmäluomeaan alemmas korostaen vittuiluaan Brandonille, kun toisen käden sormet pitelivät tupakkaa huulten lähellä.
"Paska nakki", tyttö totesi vielä perään ja veti henkeensä uudet henkäykset. Niin, eihän Angelillä ollut mitään ongelmia alkoholin kanssa! Hänhän oli aivan puhdas pulmunen.

Brandon murahti jotakin epäselvää irvistäen tytölle happamasti vetäisten samalla uudet henkäykset tupakasta. Kulmaa kohotettiin toisen irvailulle, mikä helvetti tuohonkin nyt iski...
"Luuletko sä muka oikeesti että semmonen paska mitään auttaa?" todettiin ja naurettiin räkäisesti päälle.
"Hei, minun nimeni on Brandon ja minulla on alkoholiongelma", lirkuteltiin typerällä äänellä jätkän suoristaessa selkänsä ja istuessa katsomon penkillä kuin olisi jollakin hienosto teekutsuilla.

Hetken kuluttua selkä lysähti takaisin alas ja jätkä vetäisi uudet henkoset tupakastaan.
"Ja vitut auttaa", murahdettiin sitten normaaliksi palanneella äänensävyllä. Hän ei todellakaan olisi menossa minnekään helvetin AA-kerhoon, hell no. Kuunnella joidenkin typeryksien pätemistä siitä, miten he ovat juoneet ja nyt haluavat lopettaa, ja että tämä auttaa oikeasti ja ties mitä muuta paskaa. Ja vitut.

Angel vuorostaan kohautti olkiaan Brandonin sanoille.
"No en tiedä, kun en oo koskaan ollut sellasessa", pahis puhui kylmästi. Hän ei todellakaan tiennyt, mitä muka sellainen AA-kerho voisi auttaa. Jotenkin tuntui, että kerho ei oikeasti kyennyt auttamaan ketään, auttaminen oli kiinni vain itsestään. Haha, ja paskat.

"Mutta jotain sun on tehtävä. Sulla on ongelma", Evangelina sanoi taas ja nyökytteli päätään.
"Ongelma, joka ei kosketa mua pätkän vertaa", tyttö lisäsi vielä edelliseen lauseeseensa. Niin, eihän Angel nyt halunnut vaikuttaa siltä, että häntä muka kiinnostaisi Brandonin ongelmat! Herranen aika, jos häntä joskus alkaisi kiinnostaa toisen ongelmat, olisi jotain vialla.
... Paitsi, että nyt Angel jutteli Brandonin kanssa. Se oli jo aika hälyyttävä asia.

Brandon kuunteli toisen sanat ja naurahti kolkosti. Jaa, että hänellä oli ongelma? Joka ei kiinnostanut Evangelinaa minkään vertaan? Kyllä se vaan nyt jollain tasolla taisi kiinnostaa, kun vieläkin istua nökötti tuossa. Oi voi, ei kai vaan jääkuningattaren kuori ollut alkanut sulaa? Kuinka... huvittavaa.

"No miksi sä sitten analysoit siinä mun ongelmia, jos ne ei kiinnosta sua paskan vertaa?" tiedusteltiin jätkän samalla imiessä tupakasta viimeisiä savuja. Niin, pitihän sitä nyt kaikki ottaa irti, kun ei tiennyt milloin sätkiäkään saisi… Ehkä hän pummaisi Kelseyltä, jos tytöllä olisi. Tuskinpa, sillä Kelsey pummasi aina häneltä. Voi hyvä jumala.

Angel tunsi päässään räjähtävän, kun Brandon alkoi inttää jotain muka siitä, että Angelia kiinnosti Brandonin ongelmat muka jotenkin.
"Haista sä-" pahis lopetti kuin seinään ja ärähti.
"Mitä ite vittu tulit siihen! Mä istuin täs eka", vaaleaverikkö kivahti ja mulkaisi Brandonia pahasti. Se oli vain ja ainoastaan tuon vika, että Angel oli alkanut puhua toisen kanssa. Niin, Brandonin syytä kaikki!

Pahis heitti poltetun tupakkansa taas samaan kohtaan, mihin oli edellisenkin heittänyt ja hengitteli sisään ulos rauhoittaakseen itseään. Nyt hänen teki mieli mottasta Brandonia kengällään.
"Mä en kyl yhtän ihmettele sitä, että miks sut oikein hakattiin. Ihan oikein sulle!" neito sähähti vihaisesti ja pudisteli päätään.

"Anteeks."
Tokaistiin sitten hieman kysyvään sävyyn Brandonin vetäessä viimeiset savut ennen nakkasi tupakan natsan penkkiriviä alemmaksi, sen jäädessä hitaasti savuamaan sinne. Paskat se mitään sytyttäisi palamaan, betonia ja kiveähän tämä oli koko paska. Kyllä hänkin sen verran tajusi, ettei tuli palanut ilman jotakin, mikä paloi. Vaikka puuta. Ja ei hän niin tyhmä ollut, että sytyttäisi koko hemmetin katsomon tuleen, siitähän tulisi helvetinmoinen lasku. Ja kun ei ollut varaa edes tupakka-askiin, niin oli parasta olla polttelematta urheilukentän katsomoita.

"Kiitos, kyllä mä tiedän, että sä rakastat mua", vastattiin kyllästyneellä äänellä. Evangelinan puheita ei kannattanut kuunnella väsyneenä, pää kipuisena ja krapulaisena.

Se oli kyllä niin viimeinen pisara. Enempää Angel ei tahtonut kuulla Brandonin suusta.
"Ai, sepäs kiva", neito tokaisi toisen viimeisille sanoille, riisui kenkänsä jalastaan ja viskasi sen Brandonia päin. Kenkä tähtäytyi suoraan Brandonin olkapäähän.
"Painu vittuun", pahis murahti ja näytti nuorukaiselle kansainvälistä käsimerkkiä.

Angel murisi vihaisena ja nousi ylös penkiltä. Hän laskeutui penkkirivistöjä alemmas hakemaan toista kenkäänsä, joka oli palautettu ystävällisesti tytölle takaisin. Neito piteli kenkää käsissään ja alkoi harppoa penkkirivistöjä ylemmäs. Kun enää viimeinen penkkirivistö oli nousematta, jotta Angel pääsisi takaisin paikalleen mistä oli lähtenyt, tyttö onnistui kompuroimaan sen ylittämisen kanssa ja kaatui suoraan (TANTANTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA) Brandonia päin.