Reilun kaupan kahvia ja kannettava tietokone.

// mukaan täysin vapaasti. Nörtit tai hikut olisivat kivaa seuraa eritoten, muutkin tervetuloa.

Puheensorina humahti Alyshan korviin tytön astuessa sisään Dusty'sin ovesta. Oli iltapäivä, tunnit olivat juuri loppuneet ja kahvilassa oli todella täyttä. Ilmava kiharapilvi selällään lähes leijaillen tyttö asteli tiskille ja punnitsi hetken vaihtoehtoja.
"Iso ekspresso reilun kaupan kahvista, kiitos."
Tyttö sai juomansa ja kaivoi repun sivutaskusta paremmat päivänsä nähneen vitosen. Saatuaan vaihtorahansa hän metsästi katseellaan tyhjää pöytää ja äkkäsi yhden seinänvierustalta. Samalla suunnalla näkyi pari naamalta tuttua nörttityyppiä, nimiä Alysha ei päähänsä saanut itkemälläkään. Pahvimuki toisessa kädessään ja reppu toisessa blondi päätteli alueen turvalliseksi ja valloitti suurinpiirtein koko kahvilan viimeisen vapaan pöydän.

Alysha laski kahvimukin pöydälleen ja suoristi polviin saakka ulottuvan mekkonsa helman. Mekko oli yksi hänen suosikeistaan, valkoinen kevyt puuvillaunelma, jossa ei ollut muuta kuviointeja kuin helmasta lantiolle ulottuva kukkakirjailu toisessa laidassa. Kaula-aukko oli avonainen muttei säädytön v-aukko, eikä mekossa ollut hihoja. Päivä kun oli ollut todella lämmin. Alysha venytteli korkeakorkoisiin sandaaleihin verhottuja jalkojaan ja kaivoi vihreästä second hand-repustaan seitsemäntoistatuumaisen kannettavansa. Avattuaan koneen kannen tyttö otti hörpyn kahvimukistaan ja alkoi kirjoittaa.

//voi kiitoksia 8D//

Olipa kerran Lucifer koulun jälkeen. Hän oli tympääntynyt, etenkin pikku Emilieen, joka oli tehnyt oharit. Missähän sisko huiteli, sitä poika mietti kovin suurella mielenkiinnolla. ipod oli vaihteeksi työnnetty laukkuun, ja Lucifer kuunteli vain hiljaisuutta. Se oli melko harvinaista, muttei kuitenkaan aivan tavatonta. Nythän se oli tapahtunut.

Mustapukeinen poika luikki jonkin kahvilan tiskille, kello viiden tee saisi nyt olla aikaisessa. Brittihän tuo oli, ja kello viiden tee armoton tapa. Todennäköisesti Rainbow olisi keittänyt sellaisen kotonakin, mutta mitäpä tuosta. Parin tunnin päästä sekin olisi. Eikä sitä olisi pakko juoda. Luciferilla tuskin silloin olisi tilaa.

Hän sai kupin earl greyta, ja tämä kuppi käsissään kääntyi etsiskelemään pöytää. Hemmetin hemmetti, paikka oli tupaten täynnä ihmisiä. Lucifer ei voinut kuin ahtautua johonkin mahdollisimman tyhjään nurkkaan.
"Häiritseekö jos istun tähän?" hän mutisi hiljaisella äänellä jollekin kannettavallaan leikkivälle tytölle, jonka pöydässä oli yksi vapaa paikka.

Alysha pyöritteli novellinsa sanamuotoja mielessään hörppien välillä ekspressoaan. Huolimatta meluisasta ympäristöstään tyttö oli täydellisen keskittynyt tekstiinsä, ja sävähti jonkun ilmaantuessa hänen viereensä. Onnistuttuaan juuri ja juuri olemaan kaatamatta kahviaan näppäimistölle blondi käänsi päänsä ja tuijotti teemukia pitelevää poikaa miettien mitä tämä oli juuri kysynyt. Luultavasti istumapaikkaa.
"Istu aivan vapaasti. Mutta alle viiden metrin säteellä musta näyttäytyminen on yleensä melko nopea tie sosiaaliseen itsemurhaan", tyttö varoitti, "If you can hear this whispering you are dying."
Lopun toteamus oli Pink Floydia, Alyshan intohimo oli lisäillä biisien sanoja puheensa lomaan, vaikka useimmat eivät lauluja saati niitä esittäviä yhtyeitä edes tunteneet.

Jäämättä sen enempää tarkkailemaan pojan reaktiota tai olemusta Alysha kääntyi koneensa puoleen ja otti uuden hörppäyksen mukistaan. Kymmensormijärjestelmällä kirjoitettuna tekstiä ilmestyi näytölle melko nopeaan tahtiin.

Lucifer lysähti istumaan tuolille ja kuunteli tytön puhetta sosiaalisesta itsemurhasta. Hän oli painanut katseen teehensä, eikä hänellä nyt ollut aikomustakaan tutustua tyttöön lähemmin. Vahingoniloinen naurahdus.
"Ei minulla mitään sosiaalista elämää ole", sanoi poika hädin tuskin kuuluvasti. Sitten toinen siteerasi laulua, jonka hän tunsi erittäinkin hyvin. Aikomukset romuttuivat. Jos tämän kanssa voisi keskustella musiikista, olisi Lucifer kerrankin valmis luopumaan kuorestaan edes osittain.
"Pink Floydin The Great Gig In The Sky", lausahti Lucifer kepeästi nostettuaan katseensa teekupista seuralaiseensa.

Pojan tunnistaessa paitsi kappaleen myös yhtyeen Alysha yritti peitellä hämmästystään, mikä onnistui melkoisen huonosti. Tyttö ei todellakaan ollut olettanut, että tyyppi oli edes kuunnellut, mitä hän oli sanonut. Niinhän ihmiset yleensä tekivät, katsoivat suoraan Alyshan läpi ja käyttäytyivät niin kuin häntä ei olisi olemassakaan. Nyt poika kuitenkin tuijotti suoraan häneen ja sai Alyshan painamaan katseensa takaisin näppäimistöön.
"Mä en kyllä todellakaan odottanut, että tässä paikassa on toista sielua, joka kuuntelee Pink Floydia", tyttö sanoi arvellen että poika odotti selitystä hänen äkilliselle häkellykselleen, "jotenkin tuntuu, että joku purkkapoppi on paremmassa huudossa."

Alysha hörppäsi kahvimukinsa viimeiset tilkat ja nousi vilkaisten pikaisesti poikaan.
"Mä haen lisää kahvia."
Tyttö ojensi mukinsa tiskin yli tarjoilijalle ja jäi nojailemaan tiskiin. Hän tarvitsi hetken aikaa rauhoittuakseen, sillä hän ei itsekkään tiennyt, mikä häneen oli mennyt. Alysha tunsi juuri tavanneensa ensimmäisen tyypin koko koulusta, jolla vaikutti olevan aivotoimintaa, eikä hän halunnut pilata mahdollisuutta hyvään keskusteluun käyttäytymällä kuin vihannes. Alysha oli aina rakastanut keskusteluita ja kunnon väittelyitä. Saatuaan itsensä kasaan tyttö meni mukinsa kanssa takaisin pöytään ja löi läppärinsä kannen kiinni.
"Alysha Evergreen, muuten", tyttö esittäytyi.

Kylläpä tyttö häkeltyi kovasti. No, se oli ehkä aivan ymmärrettävää, etenkin tämän kertoessa että ei ollut uskonut Luciferin tunnistavan kappaletta eikä varsinkaan esittäjää. Poika hymähti.
"Varmasti. Ei sillä, että siinä jotain vikaa olisi, tai ovat jotkut kappaleet ihan hyviäkin, mutta kyllä on ihan yleistä että hittejä kuunnellaan enemmän kuin Pink Floydia", hän vastasi tytölle. Hän tunsi itsensä vähän oudoksi voimakkaan brittikorostuksensa takia, eikä hän edes puhunut lontoolaisittain. Hän mursi yorkshirelaisittain. Yleensä Lucifer ei ajatellut puhettaan, mutta nyt, kun oli vasta pari päivää kuunnellut ympärillään amerikkalaisaksenttia, tuntui se hieman kummalta. Piankos hän tottuisi. Edes Rainbow ei ollut kertaakaan kommentoinut inhoavansa amerikkalaisten korostusta. Mikä jo sinällään oli suoranainen ihme, tämän inhotessa suunnilleen jokaista asiaa. Tytön mennessä hakemaan lisää kahvia Lucifer huokaisi raskaasti; millainen isoveli hänellekin oli "siunaantunut". Pikemminkin riesaantunut. Jos sellainen edes oli sana.

Pian tyttö palasi. Läppärin kansi lyötiin kiinni ja sitten toinen kertoi nimensä. Lucifer katsoi fiksuksi esittäytyä myös itse. Etenkin jos tässä oli hänelle keskustelukumppani. Eihän poika yleensä vieraiden kanssa juuri puhunut, mutta kiinnostavaa jutunjuurta riitti.
"Lucifer Ashbless."

//hän puhuu kirjakieltä, koska on britti, elä sen kanssa XD//

"Lucifer?" tyttö kohotti kulmiaan.
Alysha olisi halunnut läimäyttää kädet suulleen tajutessaan miltä oli juuri kuulostanut.
"Sori. Ei ollut tarkoitus. Mä mikään nimipoliisi ole."
Blondi hörppäsi kahviaan ja katsoi poikaan kupin reunan ylitse. Hän oli huomannut englantilaisen aksentin, mikä teki pojasta vielä mielenkiintoisemman. Alyshan perhe oli joskus käynyt Englannin mailla, monet englantilaiset olivat olleet mukavia Alyshalle.
"Our thoughts strayed constantly and without boundary."

"Mikä sut saa kuuntelemaan Pink Floydia? Mä saatan kuulostaa typerältä fanitytöltä, mutta mielestäni Waters vain on yksinkertaisesti sanoituksellinen nero. The Wall on ehkä parasta Pink Floydia ikinä."
Alysha toivoi, ettei kuulostanut yli-innokkaalta ja pyrki pitämään äänensä mahdollisimman neutraalina. Hän otti uuden hörpyn mukistaan ja katsoi Luciferiin lähes anteeksipyytävästi.
"Joo, keskustelutaidot on vähän hukassa. Kuten sanottu, mulla ei ole sosiaalista elämää."

"Joo, Lucifer. Vanhempamme pitävät oudoista nimistä. Siskojeni nimet ovat Karambola ja Emilie, ja veljen nimi on Rainbow, jos kaipaat esimerkkejä", selitti poika hieman vaivaantuneesti ja hämmensi teetään hetken ennen kuin otti taas pitkän kulauksen.
"The ringing of the division bell had begun", hän jatkoi huvikseen tytön siteerausta.

Vaikka tyttö puhuikin rauhallisesti, saattoi Lucifer huomata puheesta jonkinlaisen innostuksen. Toivoihan hän itsekin, että ei innostuisi liikaa.
"Jaa että mikä... Pidän musiikista, kovasti", hän totesi aluksi, ennen kuin jatkoi, "ja Pink Floyd... No, en voi kieltää sitä että Waters kyllä on nero. Mutta ehkä kaikkein eniten kokonaisuus. Se kuulostaa hyvältä ja se on tärkeintä", hän kertoi parhaansa mukaan ja naurahti. Oli jotenkin vaikea kertoa, miksi piti jostain.

"Ei se musta ole outo. Mielenkiintoinen pikemminkin."
Alysha kuunteli pojan selostusta ja nyökkäsi välillä. Hän alkoi olla tosiaan kiinnostunut, millainen persoona Lucifer olisi. Tyttö hymähti toisen tunnistettua lainauksen ja jatkettua sitä, muttei kuitenkaan viitsinyt enää jatkaa. Hiljaa, toista silmiin katsoen hän vain kuunteli tämän puhetta. Yleensä Alysha väisti katseita, mutta keskustellessaan hän pyrki pitämään huomionsa toisten silmissä.

"Musiikki on elinehto", tyttö virnisti myötäillen Luciferin sanoja, "mitä muuta kuuntelet kuin Pink Floydia?"

// Joo, lyhyt, sori.

Vai että oli musiikki elinehto. Luciferin silmiin saattoi nähdä syttyvän jotakin innostunutta.
"Se on, ei ole päivää ilman musiikkia", hän myönsi ja nyökkäsi Alyshalle, "mitä muuta.. Voi luoja, vaikka mitä. En periaatteessa lähtisi oikeastaan luettelemaan kaikkia. Mutta varmaan haluat vähän jotain kartoitusta, voisin sanoa että nyt olen kuunnellut aika paljon Emilie Autumnia. Ja hmm, sellaisia mitä menee aina on Psyclon Nine ja Madonna", poika kertoi ja mietti aina välillä. Tosiaan oli hankalaa kertoa mitä kaikkea kuunteli, kun kuunteli, no, aika lailla kaikkea paitsi heviä ja räppiä.
"Mutta hevistä en pidä, enkä räpistä. Oikeastaan kaikki muu niiden ulkopuolelta menee minulle."

Hetken hän piti taukoa ja siemaisi kupistaan teetä.
"Entä sinä? Mitä muuta sinä kuuntelet?" hän sitten kysyi Alyshalta tapaillen hymyä.

Alysha kuunteli kiinnostuneena ja nyökkäsi tunnistaessaan pari pojan mainitsemista artisteista. Kun Lucifer sitten kysyi tytön omasta mausta, hän sai koota ajatuksensa.
"Jaa minä? No, kokoelma on todella sekalainen. Mä en ole koskaan pitänyt musiikin luokittelemista genreihin, mutta jos jotain pitää sanoa niin progen lisäksi lähinnä vanhempi rock. Black Sabbath ja Deep Purple esimerkiksi. Alice Cooper on myös hyvä. Sitten muutama uudempi rockartisti ja melodisempi hevi kuten Nightwish ja Sonata Arctica. Nirvanaa ja Powerwolfia unohtamatta. Lisäksi muhun vetoaa jollain tavalla mystinen musiikki, jollaista esittää Blackmore's Night tai Blind Guardian. Eikä kunnon popissakaan mitään vikaa ole, Madonnan varhaisempi tuotanto on kyllä hyvää. Like A Prayer ja muut."
Selostuksensa päätteeksi Alysha väläytti lähes säteilevän hymyn ja otti hörpyn kahvimukistaan.
"Eli aika pitkä lista täälläkin. Tosin hiphop ja tekno menevät aikalailla kovaa ja korkealta ohi."

"Miltä vuosikurssilta sä muuten olit?" Alysha kysyi jotain puhuakseen.

Lucifer kuunteli tarkkaavaisesti toisen kertoessa ja nyökkäili välillä, juoden hitaaseen tahtiin teekupillistaan. Hän huilutti lusikkaa juomassa katse tytössä.
"Joo, Alice Cooper on kyllä todella hyvä", hän nyökytteli, "etenkin ikäisekseen. Mikä kuusikymppinen se pappa taas olikaan."

"Ekalta", hän vastasi toisen kysyessä, "oletko sinä Aston High'ssa?" hän kysyi ja yritti jonkinlaista hymyä. Poika laski kyynärvartensa lepäämään pöydälle ja nojautui aavistuksen verran eteenpäin. Hän huomasi kahvilan tyhjenneen hieman, mikä oli oikeastaan aika hyvä juttu. Lucifer inhosi suuria ihmisjoukkoja yli kaiken.

"Aston Hig, jep. Ensimmäinen vuosikurssi minullakin menossa, muutettiin Kanadasta keväällä", Alysha totesi ja ihmetteli onnistuttuaan sanomaan jotain omasta elämästään enemmän kuin kolmen sanan verran. Tyttö vilkaisi nopeasti kelloaan, toivoi sitten ettei Lucifer luullut hänen pitävän itseään tylsänä ja selitti:
"Mulla on balettitunti puolen tunnin päästä."

Hetken aikaa kuului vain kahvilusikan kilinää kupissa Alyshan sekoittaessa viimeisiä rippeitä juomastaan. Kahvila tyhjeni koko ajan, tyttö mietti mihin kaikki nuo ihmiset menivät. Koteihinsa, harrastuksiinsa, kuka mihinkin luultavasti, mutta suuret ihmisjoukot saivat tytön pohtimaan aina, olivatko kaikki loppujen lopuksi yksin tässä maailmassa. Hetken päästä Alysha ravisti itsensä irti mietteistään ja kääntyi takaisin Luciferin puoleen.
"Harrastatko sä jotakin muuta kuin musiikkia?"

// Sori kesto, koulu painaa päälle.

Alysha kertoi muuttaneensa Kanadasta joitakin aikoja sitten. Lucifer nyökkäsi suurieleisesti.
"Mekin muutimme tänne aika vasta siskoni kanssa, Englannista", hän kertoi, "meidän veljemme asui täällä jo aikaisemmin. Hänkin käy Astonia. Sinällään hassu sattuma, emme näes tienneet missä koulussa hän on." Hän naurahti kepeästi ja joi teensä rippeet kupin pohjalta. Rainbow kylläkin inhoaisi hyvin paljon sitä, ettei hän tulisi juomaan teetä kotona.

Ihmisjoukko kahvilasta oli hälvennyt huomattavan paljon, Luciferista se kylläkin oli vain hyvä.
"No, voisi sanoa että en. Soitan kyllä pianoa mutta sekin on musiikkia", poika näytti hieman kiusaantuneelta, päättäen kuitenkin jättää runouden mainitsematta. "Ei elämäni kuitenkaan musiikin ympärillä pyöri, pelkästään."

"Jokainenhan harrastaa mitä haluaa", Alysha hymyili.
Hän toivoi ettei kuulostanut teennäiseltä ja päätti sitten todeta jotain omasta elämästään.
"Mulla on koira, se vie aika paljon elämästäni. Kultainennoutaja, Sunny. Sitten lähinnä kirjoitan ja luen kaikkea."
Alysha tajusi kellon lähes kirjaimellisesti liitävän eteenäin. Pian olisi pakko mennä, mutta hän halusi venyttää tätä keskustelua mahdollisimman pitkälle.

Tyttö alkoi tehdä lähtöä. Hän pakkasi pöydällä olevan tietokoneensa huolellisesti laukkuun, olivathan hippivanhemmat pitäneet puolen tunnin saarnan sen ympäristövaikutuksista ja vannoneet, ettei Alysha saisi toista heti paikalla.
"Mun on ihan totta pakko kiitää. Opettaja sekoaa jos myöhästyn puoli sekuntiakaan", tyttö naurahti.
Hän kävi viemässä mukinsa palautuspisteeseen ja nappasi reppunsa heilauttaen sen puolihuolimattomasti toiselle olalleen.
"Mutta, oli tosi kiva jutella. Toivottavasti törmätään toistekin. Feeling so high since I met you", tyttö heitti vielä lopuksi.

"Joo, niin harrastaa", mutisi Lucifer vaisusti, ja kuunteli mitä tyttö kertoi. Hän piti kovasti koirista, hymähti itsekseen. Hänkin kävi viemässä mukinsa palautuspisteeseen, ja hymyili Alyshalle ystävällismielisesti.
"Sittenhän sinun pitää lentää", hän virnisti, "been on cloud nine since I met you", hän jatkoi vielä huvikseen tytön siteerausta.

"Törmäillään toki, olisi kiva jutella lisää", poika vielä sanoi ennen kuin hyvästeli Alyshan ja livahti kahvilasta ulos kadulla. Nyt hän menisi kotiin, varmaankin riitelemään Rainbow'n kanssa tai vastaavaa, niin tuppasi usein käymään. Ripein askelin hän käveli kauemmas. Ehkä Amerikassa oikeasti oli mukavia ihmisiä, vastoin Rainbow'n kertomaa. Häntä tosin ei kuuluisi uskoa missään.

//kiitos pelistä! 8D//