I'm back in Wonderland like it was yesterday

Rige ja Penelope Feat Wrai ja Edwyn ^^

Edwyn istuskeli altaan reunalla ja katseli läpinäkyvää vettä. Hänellä oli kamalan kuuma, mutta jostain syystä häntä ei houkuttanut mennä vielä veteen. Paikalla ei ollut muita. Mikä taas saattoi johtua siitä, että useimmilta oppilailta koulu oli jo loppunut. Wyniä ei kuitenkaan huvittanut vielä lähteä kotiin. Harjoitukset olivat juuri loppuneet ja nyt olisi täydellinen hetki uida hetkinen ja viilentyä. Poika veti syvään henkeä ja lysähti makaamaan altaan reunalle. Jalat laskettiin viileään veteen.

Nämä olivat taas näitä päiviä. Häntä ei ollut yhtään huvittanut tehdä mitään harkoissa. Pari tyttöä oli siitä huomauttanutkin. Selityksenä oli ollut omat ajatukset. Niin. Niihin oli hyvä aina vedota. Että muka oli jumittunut omiin ajatuksiin, kun mikään ei luistanut. Paljasta vatsaa rapsutettiin hieman. Altaalla oli niin hiljaista, että sinne olisi voinut vaíkka nukahtaa. Se olisikin ollut noloa. Edwyn nukkuisi ja siivooja tulisi ja lakaisisi hänet altaaseen. Aika hassu ajatus.

Ruskeita hiuksia puhallettiin hieman silmien edestä pois. Vanhemmat eivät olleet kotona koko viikkonloppuun. Ja koska oli perjantai, hän saisi olla pari päivää yksin kotona. Seuraa olisi toki mukava saada, mutta... No, suurinta osaa kavereistaan hän ei sietänyt vapaa aikanaan. Kyllähän Chearleaderit hänen seurassaan viihtyivät, mutta ei leidejä omalla ajalla jaksanut millään.

//Here I come <3

"Cheerleaderit eivät saa näyttää isoilta"
"Sun täytyy hei oikeesti tehdä jotain sun reisilles"
"Miten sä muka voit syödä tota kauheeta rasvapommia!"
"Kaikki noudattaa samoja sääntöjä - myös sä"

Ripeää vauhtia etenevä cheerleaderin asussa oleva tyttö hengitteli kiivaasti ja yritti hillitä vauhkoontunutta mieltäänsä. Hän oli niin täynnä, kertakaikkiaan täynnä cheerleadertovereitaan, jotka olivat alkaneet viime aikoina käyttäytyä häntä kohtaan aivan erilaisesti. Niin, kaikki johtui vain ja ainoastaan hänen ja Mary-Ann McAllisterin eripurasta. Tietenkin suurin osa cheerleadereista oli sen bimbon blondin puolella, sillä kuka muka ei nyt haluaisi olla Mary-Ann McAllisterin kaveri! Ärh!

Penelope Ravens paukautti tyttöjen pukuhuoneen ehkä liian väkivaltaisesti auki, sillä ovi pamahti seinään aika ikävän kuuloisena, mutta se ei saanut tätä punapäätä rauhoittumaan yhtään. Pepe viskasi tavaransa pukuhuoneen penkille ja lysähti niiden perässä itsekin penkille istumaan. Pepen kädet eksyivät omiin hiuksiinsa ja tyttö painoi päätään alemmas. Häntä ärsytti se, kun muut cheeleaderit luulivat hänen reisien olevan pelkkää läskiä, vaikka tosiasiassa ne olivat vain lihasta - Pepe treenasi jalkojaa enemmän kuin muut. Mutta ei, cheerleaderin täytyy olla ja näyttää hoikalta.
Punapää henkäisi syvään ja ryhtyi riisumaan pukuaan. Häntä niin ärsytti itsessään myös se piirre, että hän alentui muiden käskyihin - ne olivat tuoneet hänet tänne uima-altaille. Penelope oli päättänyt mennä suoraan harjoituksista uimaan, ihan vain sen takia, että muut kuulisivat hänen tehneen jotain urheilusuoritusta. Voi miksi hänen pitikään olla näin helposti manipuloitava ihminen?

Pepe puki päälleen oranssit bikininsä ja solmi hiuksensa ylös tiukalle nutturalle. Hän pesaisi meikkinsä pois kasvoiltaan ja nappasi pyyhkeen laukustaan. Hän näytti edelleen hyvin tulistuneelta ja ärsyyntyneeltä, sen pystyi huomaamaan hänen eleistään ja liikkeistään. Miksi ihmiset eivät voineet arvostaa sopivan painoisia ihmisiä, miksi ihmisten täytyi aina vain olla niin anorektisen hoikkia ja olla nauttimatta hyvästä ruuasta? Ei, Pepe ei vain kirjaimellisesti ymmärtänyt nuoria ihmisiä enää.
Tyttö astui uima-altaiden puolelle, eikä aivan heti huomannut Edwynin oloa siellä. Pepe viskasi pyyhkeensä naulakkoon ja päästi turhautuneen tuhahduksen. Sen jälkeen hän kääntyi altaiden puolelle, jolloin tajusi pojan olemassaolon. Penelope nolostui hieman, olikohan Edwyn kuullut ja nähnyt hänen käyttäytymisensä?
"Ah, sinäkin olet täällä", Penelope totesi käheästi ja yritti hymyillä mahdollisimman aidosti. Se epäonnistui, häntä edelleenkin harmitti tuo koko cheerleaderjuttu.

//Et vastanny yksäriin tarpeeks nopeet, nii kirjotin ton jo noin >< Voin pyyhkii jos haittaa ^^ //

Edwyn nousi nojaamaan käsiensä varaan, kun jommasta kummasta pukuhuoneesta kuului oven pamahdus. Ilmeisesti hän tulisi saamaan seuraa. Asentoa ei pahemmin muutettu, vaikka eräs Chearleader tytöistä ilmestyikin jotenkin äkäisenä altaan luo. Penelope. Kyllähän hän toiset lajin harrastajat tunsi. Wyn kuitenkin pyöri yleensä pinnallisten ihmisten seurassa. Vaikka hän ei edes viihtynyt heidän seurassaan. Mutta mainetta piti pitää yllä ja tytöt tuntuivat pitävän pojan seurasta muutenkin. Se oli aika omituista. Edwyn kun yritti käyttäytyä mahdollisimman neutraalisti koko ajan. Silti kaikki pitivät hänestä ja ihastelivat. Se oli omituista. Pojalla itsellään oli todella tarkat mielipiteet jokaisesta, mutta niitähän ei ääneen kenellekään sanottu. Tosin, ehkäpä toiset olivat samanlaisia. Esittivät pitävänsä hänestä, koska muutkin tekivät niin.

Hetken brunette kerkesi katsella tyttöä, kunnes tuo huomasi hänetkin. Hymy ei tosin vakuuttanut poikaa pahemmin.
"Joo. Päätin tulla vähän vilvottelemaan." Poika vastasi ja hymyili hieman takaisin. Mikäköhän tytön oli noin kiivaaksi saanut? Oliko tuo ollut tuollainen jo harjoituksissa? Rehellisesti sanottuna, Edwyn ei muistanut Pepeä koko harjoituksista. Syynä saattoi tosin olla se aiemmin mainittu huono keskittyminen ja kiinnostumattomuus.

Poika nousi kunnolla istumaan.
"Oletko kunnossa? Näytät kiihtyneeltä?" Hän päätti kysyä. Wyniä todella kiinnosti miksi toinen oli tuollainen. Ei hän sitä vain kohteliaisuuttaan kysynyt. Vaikka he eivät olleet koskaan pahemmin puhuneetkaan, brunette tiesi silti, ettei Pepe ollut aivan samanalainen kuin useat Chearleaderit. Se oli hyvä se. Hiuksia siirrettiin hieman sivuun ja kysyvänä toista kulmaa kohotettiin. Muutamien vuosien aikana Wyn oli oppinut myös sen, että jotkut tytöt kiivastuivat suunnattomasti utelusta ja jotkut alkoivat hervottomina volisemaan ja kertomaan koko elämänsä murheet. Joten, poika todella toivoi, ettei Penelope olisi nyt kumpaakaan kastia.

Penelope hymyili hitusen nolona Edwynille, kun asteli altaan vierelle aivan pojan viereen istuutuen sitten altaan reunalle. Punapää pohti, oliko hänen käytöksensä ollut niinkin ilmeistä, että pian toinen utelisi hänen käyttäytymistään. Ei Pepe aivan jokaiselle ihmiselle halunnut kertoa turhautuneista tunteistaan, eikä ensiksi ainakaan tullut mieleen Mary-Annen kanssa viihtyvät ihmiset. Niin, Penelope tiesi Edwynin viettävän aikaansa Mary-Annen porukoissa.

Piankos poika sitten uteli tytön olotilaa, jolloin Penelopen viimeisetkin ryhdin rippeet katosivat ja tyttö päästi huulien välistään pitkän huokauksen. Hetken aikaa tyttö joutui miettimään, mitä uskaltaisi Edwynille sanoa. Sillä Pepen sanomiset voisivat aivan hyvin päätyä toisten cheerleadereiden korviin, jolloin punapäätä alettaisiin yhä enemmän vain pilkata ja vältellä. Sitä Pepe ei halunnut, hän halusi olla kaikkien kanssa hyvissä väleissä, mutta... Ei hänestä ollut valehtelemaankaan, joten kaipa Edwynille pitäisi ainakin jotain sanoa.
"Öh... Tuota.." punapää aloitti vaikeroiden ja puristi huuliaan tiukasti yhteen. Syteen tai saveen, sopi vain toivoa, että tämä keskustelu jäisi suurimmaksi osaksi heidän välisekseen.
"Sinun on varmasti helppoa, koska olet ainoita poikia meidän joukossa. Te olette erityisiä, mutta minulaisillani, jotka eivät kuulu ehkä aivan suosituimpaan päähän, on välillä vaikeaa suhtautua myönteisesti suosituimpian cheerleadereiden puheisiin", Penelope puhui hiljaisella ja heikolla äänellä samalla, kun antoi jalkojensa polskutella vettä. Pepe pudisteli sitten päätään ja katsahti poikaan pahoitellen.
"Anteeksi, ei sinua varmaan kiinnosta typerät huoleni. Olen vain niin... Niin turhautunut kuulemaan syytöksiä muka lihavuudestani ja asennoitumisesta cheerleadaukseen" Pepe sanoi vielä, oli hetken aloillaan, kunnes pulahti viileään veteen. Ehkä viileä allasvesi auttaisi tyttöä ajattelemaan vaihteeksi jotain muutakin kuin vain muita cheerleadereita.

Penelope tuli istumaan hänen vierelleen. Toinen näytti todella... No, siltä että tyttöä vaivasi jokin. Itse asiassa Wynillä oli epäilys mistä toisen mieliala saattoi johtua, mutta sitä ei sanottaisi ääneen. Hetken Pepe vielä etsiskeli sanoja ja mietti varmasti kertoisiko mitään pojalle. Lopulta tuo kuitenkin avasi suunsa ja vino hymy nousi Edwynin huulille. Jotain tuollaista hän oli epäillytkin. Poika ei kuitenkaan kerennyt vastata toiselle mitään, kun tuo jo pulahti veteen. Hän odotti siis että Penelope nousi pintaan, ennen kuin avasi itse vuorostaan suunsa.
"Mary-Ann, vai mitä?" Poika vain kysyi. Kyllä hän tiesi, että se blondi kaunokainen sai murrettua ihmisiä vain napauttamalla sormiaan. Varsinkin jos neiti avasi suunsa ja päästi tappavia lauseitaan ulos.

Edwyn nosti jalkansa vedestä ja istuutui risti-istuntaan.
"Minun mielipiteilläni tuskin on pahemmin väliä, mutta minun mielestä sinun ei pidä välittää muiden puheista pätkääkään. Suurin osa chearleadereista on niin pinnallisia, että tekevät sillä jo hallaa itselleen." Poika selittieli ja siirsi pitkiä otsahiuksiaan pois silmien edestä.
"Ja jos minulta kysytään, niin sinä olet kymmeniä kertoja nätimpi kuin useimmat tytöt ryhmästämme. Ei kauneus tarkoita aina sitä että pitää olla anorektisen laiha ja omistaa blondit vetyperoksidi hiukset." Edwyn selitteli. Hän ei ollut varma puhuiko nyt edes asiaa, mutta useimmat tyttöjen tällaiset ongelmat liittyivät ulkonäköön ja jotenkin hän todellakin oli varma että juuri siitä Pepelle oli huomauteltu. Ja olihan toinen itsekin sanonut jotain lihavuudesta.

Poika nousi seisomaan ja asteli sivummalla olevalle laukulleen ja otti sieltä vesipullon ja avasi sen. Siitä juotiin.
"Niin ja tuosta asennoitumisesta." Hän jatkoi sitten, kun oli saanut hieman juotua vettään. Korkki suljettiin.
"En tiedä sinusta, mutta minua kiinnostaa kyllä muutkin asiat kuin Chearleadaus. Jotkut eivät vain ymmärrä sitä, että maailmassa on muitakin asioita." Edwyn jatkoi puhumistaan ja tunki pullon takaisin laukkuunsa. Sitten hän asteli takaisin altaa reunalle ja pomppasi pää edellä veteen. Veden alla kiepahdettiin ympäri ja pinnalle noustiin. Typerät hiukset liimautuivat taas silmille ja niiden siirtelemisessä menikin hetkinen.

Penelope nousi pinnalle virkistävästä kloorivedestä ja kuuli juuri sopivasti Edwynin veikkauksen siihen, kuka oli pahoittanut punapään mieleen. Tyttö katsahti poikaan aluksi epäuskoisesti, kun toinen oli niin nopeasti keksinyt oikean vastauksen, mutta sitten hento naurahdus kumpusi rinnasta. Kuka nyt ei olisi Mary-Ann McAllisteria veikannut? Aivan niin, ilmiselvä juttuhan tuo oli.
"Mistäs arvasit", punapää mutisi turhautuneena ja huokaisi raskaasti. Mary-Ann oli jo tarpeeksi pilannut Pepen elämää, oliko blondin puututtava yhä siihen? Ensiksi Chadin vikittely, sitten Penelopen aseman pilaaminen koulussa ja nyt tämä, pilkkaus muiden cheerladereiden edessä?
Tämä oli jo liikaa.

Punapää kuunteli pojan selitykset ja nyökkäsi toisen lopettaessa.
"En minä välitäkään, mutta muut välittävät.." Pepe vastasi vaimeasti ja imaisi alahuultaan. Penelope ei halunnut joutua syrjityksi asian takia, joka ei hänestä johtunut. Kaikki oli vain Mary-Annen keksimää päätöntä selittelyä. Että punapään tekisi mieli (jälleen kerran) ottaa blondi puhutteluun.
Kyllähän se aina hieman mieltä piristi, kun joku kehui, mutta vain hieman. Edwynin selitykset saivat pienen hymyn kohoamaan tytön huulille, siihen se sitten jäikin.
"Miten sinä oletkaan tuollainen, vaikka hengaat Mary-Annen porukoissa?" punapää kysyi hitusen huvittuneena katsoessaan toista. Edwyn ei vaikuttanut ollenkaan niin pinnalliselta ja turhamaiselta kuin tyttö oli kuvitellut. Eihän Pepe Edwynia juurikaan tuntenut, eikä ketään saanut tuomita etukäteen mutta...
"Miten sinä kestät Mary-Annea? Tai edes niitä muita bimboja?" tyttö kysyi ihmeissään.

Cheerleader hymähti myönteisesti Edwynin sanomisille siitä, että maailmassa oli myös muitakin asioita. Niinhän niitä oli ja se oli Pepellekin harvinaisen selvä. Joillekin se vain ei tainnut olla kovin selkeä.
Poikakin pomppasi veteen ja tyttö kääntyi katsomaan veden pinnalle tullutta poikaa huulet jo hitusen enemmän hymyllä.
"Kiitos", punapää sanoi kiitollisena.
"Siitä kun jaksoit kuunnella turhautumistani", Pepe tarkensi huvittuneena ja naurahti hiljaa. Puhuminen helpotti aina, se oli todettu moneen otteeseen.
"Uidaanko?" tyttö ehdotti ja lähti etenemään hiljaista vauhtia eteenpäin.

Edwyn hymyili hieman tytölle.
"Se miksi minä eroan heistä, on pitkä ja tylsä tarina." Hän vastasi naurahtaen hieman. Poika ui takaisin altaan reunalle ja nousi sitten siihen istumaan.
"Jaa'a. Miten kestän? Ehkä minä osaan vain olla välittämättä. Toisaalta olen myös hyvin samanlainen kuin he, mutta eri tavalla vain." Hän puheli ja siirsi taas hiuksiaan. Hän oli pinnallinen aivan eri tavalla... Tavallaan. Siksihän hän pyöri Chearleadcereiden kanssa. Hän oli tarkka maineestaan. Sitä ei saanut menettää.

Pepe kysyi uisiko hän toisen kanssa, mutta Edwyn pyöritti päätään.
"Ei minun oikein tee mieli uida." Hän vastasi rehellisesti, vaikka uimaanhan hän oli tullut. Nyt oli perjantai ja kotona odottaisi kamalasti tekemistä. Omia juttuja ja vielä siivouskin. Jostain kumman syystä vanhempien mielestä perjantai oli paras mahdollinen siivous päivä. Poika oli varma, että syy siihen oli yksinkertainen... Se piti ainoan lapsen poissa kaduilta. Eipä se ollut aiemminkaan häntä estänyt. Hämärän tullen hän muka lähti aina ystäviensä luo leffailtoihin tai muihin. Totuus oli kyllä aivan toinen.

Poika käänsi sitten katseensa tyttöön.
"Noooh, onkos sulla jotain viikonloppu suunnitelmia?" Hän kysyi sitten hymyillen. Kyllä hän oli kuullut jo toisten cheerleadereiden viikonloppu suunnitelmat ja ne eivät kyllä kiinnostaneet poikaa pätkääkään. Kaksiin eri bileisiinkin oli kutsu tullut. Wyn ei todellakaan menisi. Vapaa aikaa pikku kanojen kanssa ei kyllä vietettäisi. Tosin, joskus piti käydä treffeillä, jotta homo luulot vähän hälvenevisivät.

Edwyn ei vaikuttanut enää ollenkaan sellaiselta kuin Penelope oli kuvitellut toisen olevan. Toinen alkoi vaikuttaa ehkä enemmän siltä, että pojalla ei ollut muutakaan paikkaa, mihin voisi koulussa sijoittua kuin niiden aivottomien blondien luokse. Harmi, että toinen joutui heitä kestämään. Tai mikä hän oli tähän sanomaan, itsekin hän vietti suurimman osan ajasta koulussa cheerleaderporukoissa, tosin erilaisissa missä Mary-Ann kumppaneineen liikkui. Ei kuitenkaan siinäkään porukassa, jossa hän liikkui, voinut välttyä ainakaan yhdeltä aivottomalta blondilta.

Punapää naurahti vaimeasti, kun Edwyn vastasi, ettei hänen tehnyt mieli uida. Pepe itse ui jo toisesta päästä kohti poikaa.
"Sinä siis tulit tänne, vaihdoit päällesi uimapuvun ja nyt vain istut siellä", Pepe totesti hitusen huvittuneena.
"Okei, käyhän se noinkin", tyttö lisäsi vielä ja hymyili herttaisesti. Jos totta puhuttiin, ei hänenkään enää tehnyt mieli uida. Hän ei nyt jaksanut enää välittää muiden sanomisista, että hän oli muka isompi kuin muut. Jotenkin nyt se alakuloisuus oli kadonnut. Pepehän oli siksi tänne tullut, jotta saisi käytettyä ylimääräistä energiaansa johonkin hyödylliseen. Enää sitä ylimääräistä energiaa ei ollut.
Penelope asetti kätensä altaan reunalle, kun oli päässyt pojan vierelle.
"Totta puhuen... Ei minunkaan tee enää mieli uida", Pepe puhui hiljaisemmalla äänellä ja hymyili Edwynille vain pienesti.

"Äiti järjestää grillijuhlat", Penelope kertoi, kun Edwyn oli udellut tytön viikonloppusuunnitelmista.
"Meidän takapihalle on kuulemma tulossa pormestaria ja muita kuuluisuuksia. Kuulostaa aika kiinnostavalta", punapää tuhahti. Kiinnostavalta, tosiaan. Äiti keimailisi parrasvaloissa. Huvittavaa se toki oli, mutta äitiparka nolaisi vain itsensä.
"Ja minä puolestani salakuljetan Chadin huoneeseeni", tyttö sanoi jo iloisemmalla äänellä ja naurahti muistellessaan, mitä hän ja Chad olivatkaan yrittäneet keksiä, jotta Pepen äiti ei huomaisi Chadin tuloa.
"Entä sinä?" Pepe kysyi ja katseli Edwynia odottavasti.

Edwyn virnisti hieman Pepelle, kun tuo kertoi grillijuhlista. Toinen taisi olla rikkaasta perheestä, tai jotenkin muuten korkea arvoisesta. Ainakin tuon esimerkki vieraista kuulosti aika ylelliseltä. Luojan kiitos hänen vanhempansa eivät olleet mitään hienostohelmoja... Tai tavallaanhan nuo olivat. Ei kuitenkaan pahimmassa mittakaavassa, mitä useiden perheet tässä koulussa olivat.
"Minä? No, tänään on siivouspäivä, mutta saan osani hoidettua aika nopeasi aina." Poika myönsi ja nappasi pyyhkeensä alkaen kuivailla itseään sillä. Hiuksista pörrötettiin suurin vesi pois. Nyt ne kyllä näyttivät törkeiltä sekaisina ja hieman puff:eina, mutta tuskinpa sillä oli väliä.
"Illalla saatan käydä jossain pyörähtämässä viihteellä, jos viitsin." Edwyn selitteli hieman jättäen tarkemman yksityiskohdat pimeän varjoon.

Poika hymyili lämpimästi tytölle. Toinen oli mukava ja tuntui hieman julmalta, että muut cheerleaderit kiusasivat toista. Nuo kuvittelivat olevansa ne paremmat ja oikeassa olijat, vaikka oikeasti tilanne taisi olla aivan toisinpäin. Todella typerää. Vielä joskus hän hylkäisi ne typerät pinnalliset piirit ja siirtyisi rokkareihin. Sinne hänen sydän oikeasti veti ja täysillä.
"Aika söpö ajatus, että salakuljetat poikaystäväsi." Edwyn totesi hieman jälkikäteen, kun hänelle oli tullut mieleen kuva toisista hiippailemassa hienon talon sisällä varovasti ja piilotellen.

//sori vähä lyhyttä >< //

//... Lyhyttäkö? No EI TODELLAKAAN XDDDDD
Saarna lyhykäisyydessä: älä koskaan valita mulle viestien lyhyydestä. Pääasia, että peli etenee jotenkin!
<:

Pepe hymähti huvittuneena, kun Edwyn kertoi itsellään olevan tänään siivouspäivä. Oli jotenkin mukavaa jutella tällaisista arkisista asioista toisen kanssa, ei tarvinnut esittää mitään. Sai olla oma itsensä, vaikka aluksi Penelope olikin epäillyt pojan olevan samanlainen Mary-Ann kumppaneineen. Onneksi punapää oli ollut väärässä.
"Kuulostaa kivalta", cheerleader päätyi toteamaan kirkkaasti, kun poika oli kertonut illan suunnitelmistaan. Pepe joutuisi vain olevaan kotinsa vanki, sillä äiti ei päästäisi häntä minnekään juhlia edeltävänä päivävä, juhlapäivänä eikä sen jälkeisenä päivänä. Epäreilua, niin epäreilua.

Tyttö punastui hitusen poskenpäistään, kun Edwyn oli tarttunut tuohon Chad asiaan. Jotenkin tuntui oudolta kuulla muiden lausuvan sanan 'poikaystävä', sillä Pepe ei ollut ehtinyt kertoa Chadin ja hänen suhteestaan juuri kellekään. Mutta koululaisille se näytti olevan jo itsestäänselvyys. Ja Penelope nolostui aina joka kerta.
Pieni, onnellinen hymy kuitenkin kipusi punapään huulille.

"Toivottavasti viikonlopusta ei tule ihan täysi katastrofi", Penelope yritti vaivihkaan vaihtaa puheenaihetta ja katsahti Edwyniin pienesti hymyillen.
"Jännittääkö ensi viikon näytös?" Pepe kysyi sitten. Heillähän olisi ensi viikolla show ennen jalkapallo-ottelua. Sitä varten oli suunniteltu uusi koreografia ja nyt olisi sen ensi esitys. Totta kai se pisti hitusen jännittämään, ainakin Penelopea.

Edwyn naurahti hieman, kun tyttö toivoi ettei viikonloppu olisi aivan tuhoon tuomittu.
"Toivon samaa." Hän totesi vain ja kohotti sitten hieman kulmaansa. Puheen aihe oli siis vaihettu. Wynillä ei ollut tapana jäädä inttämään asioista, joten niin ei tehty nytkään. Hän oli muutenkin sellainen persoona, joka meni yleensä keskustelussa vain massan mukana. Toiset saivat päättää aiheet ja Edwyn vain kertoi omia näkemyksiään ja mielipiteitään. Joskus saattoi kertoo oman kokemuksensakin.
"Eipä oikeastaan. Olen hieman sellainen, ettei minua koskaan jännitä." Poika myönsi sitten rehellisesti, vastaten Pepen kysymykseen.
"En ole jännittänyt kuin kerran esitystä ja se nyt oli se kerta, kun hain Cheerleadereihin. Se oli niin pirun tärkeä hetki." Wyn naurahti ja kuivaili itseään.

Poika kaivoi repustaan puhtaan punaisen paidan ja veti sen päälleen, kun oli saanut yläkroppansa kuivattua vedestä.
"Jännittääkö sinua?" Hän päätti heittää kysymyksen kohteliaana takaisin. Useita tyttöjä ainakin jännitti. Se oli ollut ruokalassa kova puheenaihe tänään. Tosin, Edwyniltä oli taas vaihteeksi mennyt puolet ohi korvien. Cheerleader tyttöjen puhee aiheet kun vaihtuivat usein tiuhaan tahtiin. Ensin ole kyse näytöksestä ja sitten puhuttiinkin jo rakennekynsistä. Seuraavana joku kysyi hänen mielipidetään asiasta ja poika ei edes tiennyt mistä puhuttiin. Niin se tuppasi vähän aina menemään.

Edwynin kertoessa, että hän oli jännittänyt vain kerran ja se oli silloin, kun poika oli hakenut cheerleadereihin, muisti Pepe liiankin hyvin oman kokemuksensa. Hän ei ollut saanut yöllä nukuttua, kun häntä oli jännittänyt niin paljon seuraavan päivän koe-esiintyminen. Aamulla hän ei ollut saanut mitään syötyä, mikä taas johti siihen, että Penelope oli ollut kalpea, uupunut ja hyvin stressaantunut. Se oli kyllä niin ihmeellistä, kun punapää hyväksyttiin mukaan. Pepeltä oli kestänyt monta tuntia, ennen kuin hän tajusi koko asian. Se oli todellakin kääntänyt uuden sivun hänen elämässään, hyviä että pahoja.

Penelope hymähti hitusen nolona ja siirsi kosteita hiuksiaan pois kasvoilta, kun Edwyn oli kysynyt, jännittikö tyttöä. Pepe nosti kättään ja näytti, kuinka paljon häntä jännitti. Etusormen ja peukalon väliin oli jäänyt viisi senttiä.
"Tämän verran", punapää totesi huvittuneena ja naurahti vaimeasti.
"Pieni jännittäminen on kuitenkin ihan hyvästä. Ainakin silloin yrittää tosissaan parhaansa", Pepe perusteli ja katseli toista suuresti hymyillen.

"Oih, minun tekisi niin mieli suklaata..." tyttö totesi surkeana ajatuksissaan. Miten hän nyt tahtoikaan syödä suklaata, mässätä sitä niiden idiootticheerleadereiden edessä ja näyttää, että hän voisi syödä suklaata milloin vain halusi. Mitä he olivat tyttöä kieltämään, murehtisivat vain omasta elämästään eikä Pepen.
"Onko sinulla jotain 'salaisia haluja', jotka joudut piilottamaan muilta?" Pepe kysyi hyväntuulisesti. Hän halusi vain luoda jonkinlaista kevyttä keskustelua heidän välilleen, kun tyttöhän ei edes kunnolla tuntenut Edwyniä, joka kuitenkin vaikutti nyt hyvinkin mukavalta ihmiseltä.