Don't turn around and don't look back

// Kuka vaan mukaan kiitos, joku kuka on katsellut tapahtumia sivusta tai jotain... Mitä ikinä keksittekään. :3 //

Sophia Lane käveli juuri käytävää pitkin maantiedon kirjat käsissään. Hän ei edelleenkään voinut uskoa, että oli vastannut väärin tunnilla! Joko opettajalla oli jotain häntä vastaan tai hän oli nukkunut huonosti. Niin aivan, väsymyksestä tämän täytyisi johtua. Eihän se ollut normaalia, vastata nyt väärin. Jollekin kapinalliselle se olisi voinut ollakin ihan normaalia, mutta kun kyseessä oli suhthyvän - okei lähes täydellisen - älyn omaana nörtti niin kysymys oli kaikesta muusta kuin normaalista! Tai ainakin niin Sophia halusi uskoa. Tiedättekös, joskus on vaikeaa olla täydellinen koulussa ja yrittää vastata kaikkia nörttien kriteerejä. Mutta jotenkin siihen vain tottuu, tottuu siihen, että kermakanat katsovat sinua nenänvarttaan pitkin ja urheilijat jakelevat uhkauksia. Niin pahalta kuin se kuulostaakin, kaikkeen tottuu.

"Nörttihälytys!" Lausahdus keskeytti punahiuksisen neitokaisen, kun häntä vastaan käveli leveästi ahtaalla käytävällä cheerleader ryhmä. Ärsyttävintä oli se, että äänensävyssä ei ollut mitään muuta kuin happamaisuutta ja sen ympärillä kuului ärsyttävää teennäistä kikatusta. Sophia pyöräytti silmiään ja toivoi pääsevänsä läpi ilman esseen tekemistä tai nälvimistä vaatteista. Ennen kuin Sophia kerkesi edes ajatella, hän saikin tuntea vielä lämpimän kahvin melko uudella paidallaan, tuosta jäisi takuulla tahra, voi itku. Sophia oli lähinnä melko neutraalina, vaikka asia harmittikin häntä huomattavasti. Hän ei kuitenkaan alkanut kiljumaan tai suuttumaan, kuten joku toinen olisi tehnyt. Asiaa ei auttanut yhtään pahoitteleva cheerleader, jonka ilme ei vakuuttanut sen enempää kuin sanatkaan.
"Voi anteeksi! Olen h-i-r-m-u pahoillani! Mutta onneksi tuo onkin halpa kopio", blondi cheerleader sanoi oikein tihkuen sitä jotain, miksi sitä sanotaankaan? Karismaa. Muut porukasta olivat jo jatkamassa matkaansa, kuten Sophia, mutta vain eri suuntaan. Parin askeleen jälkeen hän tunsi voimakkaan iskun rintakehässään ja huomasi paperilapun, minkä kyseinen cheerleader oli hänelle juuri antanut.
"Se pitää olla tehtynä ylihuomiseksi!" Olivat viimeiset sanat ennen kuin tuo ärsyttävä bimbo häipyi näkökulmista. Sophia lähinnä huokaisi syvään, otti paperin käsiinsä vilkaisten sitä ja lähti kävelemään kaapilleen. Kaappiin nörtti heitti kirjansa ja otti sieltä väljän hupparinsa, minkä heitti likaantuneen paidan päälle ja tumman sinisten pillifarkkujen seuraksi.

Nörtti käveli pihalle laukku olallaan ja piti kädessään saamaansa lappusta, jossa oli fysiikan tuntien opettajan ohjeet tehtävää varten. Sattuipa sopivasti, juuri aine missä hän oikeasti oikeasti loisti. Lastenleikkiä Sophialle, mahdotonta cheerleaderille, joka ei halua rasittaa aivojaan yhtään. Pointti ei kuitenkaan ollut siinä, vaan siinä, että Sophian olisi pitänyt kieltäytyä ottamasta sitä tehtävää. Ei cheerleader saisi pomputtaa nörttiä, kuin omistaisi koko maailman! Se oli vain niin väärin. Katse paperilapusta kiinnittyi pieneen, varmaankin ensimmäisellä luokalla opiskelevaan nörttii, jota urheilijat kiusasivat. Sophia pysähtyi ja katsoi kauempaa, kuin nörtin repusta lennähti varmaankin kaikki tavarat maahan. Äänensävy oli enemmänkin vihainen, joten luultavasti nörtti oli jättänyt tekemättä läksyt urheilijalle tai jotain. Kun urheilijat olivat lähteneet leveästi pullistellen toisilleen, Sophia riensi kyseisen nörtin luokse ja kumartui auttamaan tavaroiden keräämisessä. Ei hän nyt mitään voinut sillä, että oli hyvin auttavainen eikä voinut jättää ketään pulaan.
"Oletko kunnossa?" Neito kysyi ystävällisesti, kuten yleensäkin. Ei hän voinut jättää apua tarvitsevia sivuun. Pienempi nyökkäsi jotain ja mutisi takaisin vastaukseksi. "Älä noista välitä, ne on kaikille tuollaisia - tai no kaikille nörteille. Ne jos ketkä tarvitsee aivot", Sophia sanoi hymyillen leveästi ja ystävällisesti, kuin yrittäen lohduttaa toista. Kun tavarat oli saatu kerättyä, niin Sophia nousi ylös kuten teki toinenkin ja lähti lausuen vielä kiitoksen punapäälle. Sophian hymyili edelleen ja hänellä oli jotenkin parempi mieli, hetkeksi aikaa hän oli unohtanutkin sen paperilappusen... Mistä puheenollen, missä se lappu nyt oli? Punapään katse harhaili hetken ympäristössä kunnes osui maassa lojuvaan lappuun ja hän käveli sen luokse, mutta yllättäen tuuli tarttui siihen.
"Voi... paska", Sophia sanoi lähinnä itselleen ja teki mieli facepalmata. Hän olisi luultavasti kuollut ellei palauttaisi tuota lappua cheerleaderille ylihuomiseen mennessä. Toisaalta voisiko lapun palauttamatta jättäminen johtaa kapinaan tai jotain? Seurauksia Sophia ei halunnut ajatella, hänen tehtävänsä oli pysyä huomaamattomana koulussa ja välttää kaikenlaista ylinmääräistä draamaa, ja näin... no näin se ei onnistuisi.