It's your turn girl, so take a seat we're settling this

//lilco feat Gisele :>//

Koulun aula oli täynnä elämää näin iltapäivästä, sillä monet oppilaat pääsivät kotiin viettämään hyvin ansaittua viikonloppua, jota monet olivat oikein innolla odottaneet. Pieniä ja suuria ystäväporukoita oli ryhmittynyt seisomaan koulun ovien eteen, tukkimaan ulospääsyn vapauteen. Mustiin kenkiin ja polvisukkiin sonnustautunut tyttö istuskeli yhdellä aulan nojatuoleista coca-cola pullo kädessään. Hänen vaatetuksensa oli käytännöllinen ja säänmukainen, sillä aamulla oli ollut hyvin koleaa ja tälläkin hetkellä aurinko pysytteli piilossa pilvisellä taivaalla, joten ilma ei ollut lämmennyt lainkaan.
Phoebe ei ollut innostunut viikonlopusta. Ei todellakaan. Hänen täytyisi lähteä perheensä kanssa sukulaisiin, jotka asuivat jossain landella. Kuitenkin, eihän tytöllä ollut mitään landea vastaan, vaan sitä, että ajomatka kestäisi helvetilliset neljä tuntia ja vastassa olisivat sukulaiset, jotka harmittelisivat vieläkin hänen ikävää lapsuuttaan, jonka tyttö vain halusi unohtaa. Ja pahimpana tulivat isovanhemmat, joita oli kaikkiaan kaksi. Hänen kuolleen äitinsä isovanhemmat kun eivät olleet tulleet toimeen hänen isänsä kanssa tyttärensä kuoleman jälkeen, joka johti siihen, ettei myöskään Phoeben kanssa oltu yhteyksissä. Joten heitä ei lasketa, vaikka saattoivatkin lähettää syntymäpäivä- ja joululahjan, mielialasta riippuen.

Neiti otti kulauksen limustaan ja loikoili rennosti nojatuolilla. Hän tiesi, että suositut omivat ne usein itselleen, mutta ei se häntä liikuttanut. Suositut, yäk! He olivat niitä kaikkein pahimpia ja itsekeskeisimpiä ihmisiä koko koulussa, joista neitokainen ei yhtään pitänyt. Mutta kyllähän suositut joskus puhuivat ihan asiaa ja niin edes päin. Kuitenkin heidän pahin piirteensä oli kateus. Senhän takia ne neljä muijaa olivat samassa jengissä.
Pari cheerleaderia käveli Phoebsin ohitse luoden tyttöön hämmentyneitä katseita. Tummaverikkö katsoi näitä vain kylmästi ja hymyili ilkeästi, niin johan näiden katseet kääntyivät menosuuntaan päin. Mitä? Ei hän nyt niin erikoisen näköinen voinut olla. Aamulla oli kiireessä otettu kaapista silmää miellyttäviä vaatteita ja niitä yhdistelty, jonka jälkeen oli lähdetty kouluun.

//tööt, tullaan :3//

Perjantai-iltapäivä oli luultavasti ainut aika koulussa, jolloin Gisele Kim (tai kukaan muukaan suosituista) ei saanut erityisesti tilaa itselleen käytävillä, kuten yleensä. Se tosin (onneksi) johtui vain siitä, että joka paikka oli ihan täynnä, eikä kukaan mahtunut väistämään. Tieto siitä, että tuupittavaksi ja tönittäväksi alistuminen ei ollut jokapäiväistä ei paljoa neiti Kimiä juuri tänään lohduttanut. Hänen kallisarvoiset Miu Miun korkkarinsa joutuivat nimittäin harmillisen kolhinnan uhriksi, ja tytön sydänalaa kouristikin aina, kun jokin halpa supermarkettituote tuntui hipaisevan noita hänen stilettikorkoisia ihanuuksiaan. Laukkukin (kenkien kanssa samaa sävyä oleva Fendi) koki hieman kovia...

Gisele oli toivonut että pääsisi tungosta pakoon aulaan, mutta eipä tietenkään. Aula oli tietenkin yhtä täynnä kuin käytävätkin. Aasialaispiirteinen tyttö näpräsi paria kaulassaan olevaa riipusta (toinen oli aidoin timantein koristeltu iso G, se oli ainut laatuaan ja varta vasten Giselelle tehty, ja toinen Tiffanyn korkokenkä, jonka tyttö oli itselleen ostanut) tutkaillen aulan kasvoja. Muutama valitettavan tuttu friikki, muutama hieman enemmän tutumpi cheerleader, joiden katseet olivat suuntauneet suosittujen nojatuoleilla istuvaan muijaan, nörttejä, taviksia, lisää nörtt... siis mitä? Joku ei-suosittu istui suosittujen tuoleilla? Giselen toinen kulma kohosi kun hän tunnisti istujan; Phoebe Lynn, se kolmasluokkalainen pahiksiin laskettu muija. Hetken Gisele ajatteli, että ei jaksaisi välittää tuosta, mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen, että joku olisi voinut ottaa hänen välinpitämättömyytensä heikkouden osoituksena. Niinpä harmaisiin haaremihousuihin ja siniseen toppiin pukeutunut (ei niinkään säänmukaisesti, mutta väliäkös tuolla, autollahan hän oli liikkeellä) Gisele asteli itsevarmuutta uhkuen nojatuolien luo. Nyt hänelle suotiin sentään hieman enemmän tietä; valitettavasti myös kiinnostuneet katseet seurasivat tytön matkaa. Hän ei kaivannut yleisöä.

"Sä taidat istua väärällä paikalla", Gisele totesi päästyään Phoeben eteen ja hymyili suloisesti, tutkaillen toista korealaisperäistä tyttöä arvioivasti. Giseleä hieman harmitti; Phoebe oli valitettavan nätti. Melkein kaikki kapinalliset tuntuivat olevan liian hyvännäköisiä...

Ihmistungoksen katseleminen oli sitten huvittavaa Phoeben mielestä. Varsinkin, kun yksi suosituista yritti raivata tietään tungoksen lävitse. Aasialaispiirteinen tyttö, eli tämän täytyi olla Gisele Kim. Toisen vaatekokonaisuutta tarkisteltiin ja todettiin sitten, että se oli täydellinen. Mitäs muuta voikaan olettaa suosituilta?
Kun Gisele käveli Phoebsin luokse itsevarmana, alkoi häntä hymyilyttää pienesti. Tuo oli ilmeisesti tulossa häätämään häntä pois, mutta turha luulo! Hän ei liikahtaisi tästä yhtään minnekään, ennen kuin itse halusi. Eivät barbie –nuket häntä pystyneet määräilemään ja alistamaan tahtoonsa. Olivathan hekin loppujen lopuksi vain tavallisia nuoria, joilla oli kuuluisuus noussut päähän.

”Niinkö meinaat?” kysyi Phoebe vakavoittaen kasvonsa ja katsoi tyttöä jäätävästi syvän tummansinisillä silmillään, jotka näyttivät siltä, että halusivat repiä tämän kappaleiksi. Tummaverikkö kohensi hieman ryhtiään nojatuolissa istuessaan, pitäen kuitenkin katseensa koko ajan Giselen silmissä. Mahtavaa, näin se alkoi. On suosituilla ihmeelliset etuoikeudet tässä koulussa. Mihin he muka näitä nojatuoleja tarvitsivat, kun eivät koko ajan pystyneet istumaan niissä?
Suu mutristettiin viivaksi ja pitkät, suorat hiukset heilautettiin selkään.
”Mistä sä niin päättelet?” hän jatkoi sitten ja laski katseensa limupulloonsa, jonka korkkia hän pyöritteli siroissa sormissaan, joiden pitkät kynnet oli huolelliaseti manikyyrattu. Syyttäkää hänen ihanaa ”äitiään” eli äitipuoltaan, joka on kosmetologi. Miyoung kun on osaa tehdä muutakin, kuin hoitaa ihoa ja antaa meikkivinkkejä, joka ei ollut Phoebsista huono asia, muttei myöskään hyvä.

"Niin meinaan", Gisele totesi ykskantaan vastaten toisen katseeseen samalla mitalla. Hmh, toisella oli siniset silmät. Erikoista, luultavasti piilarit tai jotain. Eivät ne aidot voineet olla... tai jos olivatkin, niin jompi kumpi tuon vanhemmista oli varmasti jenkki. Vaikka mitäpä se Giselelle kuului. Ja sitä paitsi, ei hänen muutenkaan olisi pitänyt pistää merkille muijan silmien erikoista väritystä vaan hätistää tuo pois mahdollisimman nokkavasti. Ainut ongelma oli se, että Gisele ei pohjimmiltaan ollut erityisen nokkavaa tyyppiä, etenkään näin yksinään eikä etenkään kun lähes kaikki aulaan ahtautuneista ihmisistä tuijotti, vaivautumatta peittelemään uteliaisuuttaan.

Gisele vilkaisi Phoeben tuolin vieressä olevaa vapaata tuolia, ja istahti sille suunnaten sitten terävän katseen toiseen korealaistyttöön (korealaisperäiseen tai -syntyiseen, ihan sama), joka keksi kysyä aika nokkelan kysymyksen. Niinpä, Gisele, mistäs niin päättelet! Eivätkö tuolit olleet koulun omaisuutta, ja täten kaikkien käytössä? Ei, meillä on etuoikeus istua pehmeällä alustalla, hän vastasi tiukasti ajatuksissaan. Ääneen Gisele sanoi: "Mä istun tuossa aina."
Tyttö olisi halunnut näpäyttää jostain oudosta piirteestä Phoeben ulkonäössä, mutta ei valitettavasti pystynyt. Toinen kun näytti, kuten jo todettu, siedettävältä, kynnetkin laitettu ja kaikkea. Gisele olisi hei itsekin voinut ottaa tuollaisen manikyyrin! Tehtyään tämän havainnon Gisele ei jostain syystä hän ei tuntenut oloaan aivan niin itsevarmaksi, kuin miltä pyrki näyttämään.

"Ja sä varmaan kans mietit et eihän mun silmät voi olla aidot." sanoi Phoebe. Kaikki, mikä liittyi hänen silmiinsä, oli täysin arkea hänelle. Ihmiset olivat aina ihmetelleet hänen silmiensä väriä, sillä hän oli ulkonäöltään kuin korealainen, mutta silmät ja pituus eivät täsmänneet. Se oli sitä stereotypiaa, jota hän vihasi.
"Mut kyllä ne on. Eli siinä on sulle valmis vastaus, ettei sun tartte käyttää muovisia aivojas sen pohtimiseen", todettiin mukamas ystävälliseen äänensävyyn, josta paistoi sarkasmi ja inho. No? Mitä aiot tehdä Gisele? Aiotko häätää vai lähteä?
Phoebe huomasi, että he olivat saaneet mukana kokoisen yleisön, joka vain hymyilytti tyttöä. Ei se häntä haitannut ollenkaan, sillä oli jo tottunut olemaan ihmisten huomion keskipisteenä, esimerkiksi nyrkkitappeluissa.
Oli sangen harvinaista, että tummaverikkö oli näinkin rauhallinen, sillä normaalisti hän olisi jo heittänyt raskasta pilkkaa toisen niskaan. Johtuikohan se siitä, että Gisele oli tavallaan samaa maata hänen kanssaan syntyperänsä vuoksi, vaiko kenties siitä, että Phoebe nyt vain jaksoi katsella tätä pidempään kuin muita?

Aasialaispiirteinen tyttö odotti kärsivällisesti toisen vastausta, sillä huomasi tämän pohtivan jonkin verran sanottavaansa. Hienoa, plastiikkityttö käytti aivojaan.
"Voi anteeksi, teidän korkeutenne. En tiennyt, että tämä paikka oli oikein teidän omistuksessanne." voihkaistiin liioitellun järkyttyneesti suuret, valkoiset korvarenkaat heilahtaen päänliikkeen mukana. Jotkut tirskahtivat tälle liioitellulle eleelle, mutta hiljenivät sitten äkkiä, sillä eivät varmaankaan halunneet Giselen vihoja niskoilleen.
Liioiteltu ilme pyyhkäistiin pois Phoeben kasvoilta ja perusilme teki nopean palautumisen.
"Täs ei vaan kuule lue sun nimees. Ja ethän sä omista tätä tuolii", tummaverikkö huomautti tälle kasvot kovina ja otti pienen hörppäyksen limustaan, jonka korkin laittoi sitten takaisin paikoilleen. Suloista. Itse Gisele Kim, söpö korealainen typykkä, puhui Phoebelle ensimmäistä ja toivon mukaan viimeistä kertaa. Pitäisikö hänen olla imarreltu moisesta kunniasta?

Giseleä ärsytti Phoeben suorasukainen ilmoitus silmien aitoudesta (vaikka hän olikin ollut se joka niitä oli ensin tutkaillut). Mutta silti, eivät siniset silmät nyt niin hienot olleet, ei niillä tarvinnut leveillä. Sitä paitsi, toinen näytti oikeastaan aika oudolta silmiensä takia. Tai... no, ei oikeasti näyttänyt, mutta Gisele päätti että näytti jotta tunsi itsensä hieman paremmaksi. Phoeben sarkasmi kun teki aika huonoa neiti Kimin itsetunnolle, mutta sen asian Gisele yritti pitää kaikin mahdollisin keinoin poissa näkyvistä. Suloinen hymy kareili tytön taidokkaasti maalatuilla huulilla, ikään kuin tämä koko farssi olisi häntä vain huvittanut, mutta silmissä oli ärsyyntynyt, ehkä hieman kiusaantunutkin katse.

Gisele sivuutti kaikki muut Phoeben sanat pään pudistuksella, paitsi sen ilmoituksen, että tuolissa ei mukamas ollut Giselen nimeä.
"Se on helppo korjata, kulta", hän sanoi hymähtäen ja antoi katseensa kiertää aulassa. Hänen silmänsä osuivat johonkin randomiin jätkään, jolla näkyi olevan penaali sopivasti hyppysissä. Gisele viittilöi tyyppiä tulemaan lähemmäs, ja tuo tulikin (tosin osoitettuaan ensin itseään hämmentyneesti), kompastellen, mutta tuli kuitenkin.
"Vippaa mulle musta tussi. Sellanen paksu, tiedät kyllä", tyttö ilmoitti siirtäen katseensa takaisin Phoebeen. Jätkä kuului penkovan penaaliaan (jossa oli muuten Spidermanin kuva, lapsellista) ja ojensi sitten mustan tussin Giselelle, jonka huulille levisi tyypillisen täydellinen hymy.

"Mihin friikkineiti haluaisi että mä nimeni kirjoitan, selkänojaan, käsinojaan?" tyttö kysyi kynää sormissaan pyöritellen ja kallistaen sitten päätään kulmaansa kohottaen, terävän katseen pysyessä Phoebessa. "Your choice, kulta."

Toisen tekemisiä seuraattiin välinpitämättömän näköisesti, mutta todellisuudessa Phoebe oli kaikkea muuta, kuin sitä. Hän oikein paloi halusta nähdä, mitä toinen keksisi, sillä harvoin hän pääsisi nokakkain koulun aasialaisprinsessan, Giselen kanssa. Miksi hänelle edes oli suotu moinen kunnia? Eihän Gisele ollut ennenkään niin välittänyt siitä, kun joku istui HÄNEN tuolillaan, joka ei todellisuudessa ollut tietenkään tuon, vaan koulun omaisuutta, jota kaikki saisivat käyttää hyväkseen.
Giselen hymyyn vastattiin kylmällä katseella, josta paistoi huvittuneisuus. Olipa tuo valmis menemään pitkälle. Mitäköhän rehtori tykkäisi, jos saisi kuulla tästä? Mutta sitä Phoebe ei halunnut tietää, sillä jo maineensa puolesta voi sanoa, että Gisele selviäisi siitäkin tilanteesta puhumalla ja räpyttelemällä suloisesti ripsiään, jolle kukaan ei voisi sanoa ei. Paitsi tietysti Phoebe ja ne, joilla oli hieman enemmän pokkaa sanoa toiselle ei. Alkoipa toinen käyttäytyä kuin pieni pahantekijä. Tosin säälittävä sellainen. Luuliko tuo pimatsu, että Phoebe ottaisi nokkiinsa tuollaisesta ja myötäisi tappionsa? Turha luulo!

"Hmm", hymähdettin miettivästi ja katsetta liikutettiin ympäri aulaa, ja lopulta päädyttiin sitten takaisin Giseleen. Kaunis, pirullinen hymy kohosi Phoeben huulille, joka paljasti virheettömän, valkoisen hammasrivistönsä.
"Sustapa on pahis tullut. Okei, mä tiedän, mikä on hyvä paikka." sanottiin ja tarrattiin kiinni paitaan, jota nostettiin melkein korviin asti. Paidan alta ilmestyivät kalliit, valkoiset pin-up rintaliivit, jotka nimensä mukaisesti painoivat Phoeben uhkeita meloneita kasaan ja lähemmäs toisiaan. Monet ohikulkevat pojat pysähtyivät niille sijoilleen ja jäivät tuijottamaan Phoeben rintavarustusta. Siitä tyttö ei välittänyt, ehei, hän oli oikeastaan oikein mielissään, että sai tehdä näin Giselen ja muiden edessä.
"Kirjota ihana nimes mun rintaliiveihin, muru. Ne oli tosi kalliit, mut kyl sä oot niiden arvonen", hän sanoi siirappiseksi muuttuneella äänensävyllään. Ei kai nyt Gisele voisi pilata hänen kalliita, laadukkaita rintaliivejään, joihin oli kulunut melkein yhtä paljon rahaa, kuin kalliiseen merkkihameeseen. Jos Gisele tekisi sen, olisi Phoebs ikuisesti kiitollinen. Hän voisi alkaa levittää juorua siitä, että toinen ei arvostanut merkkivaatteita laisinkaan ja että oli vajonnut hyvin alas turmellessaan muiden kalliita vaatteita. Siitäpä jo syntyisi aikamoinen kohu! Kaikkihan tässä koulussa tiesivät, että suositut olivat hyvin, hyvin suojelevaisia vaatteitaan kohtaan ja palvoivat niitä kuin aivottomat palvelijat. Olihan se hieman ei Phoebsin tapaista, mutta mitä väliä? Pääasia, että hän sai pitää lystiä toisen kanssa.

Giselen hymyyn ehti jo tulla ylimielinen sävy, kun Phoeben katse kiersi aulassa. Ensiksi mainittu kun ajatteli jo voittaneensa, mutta voi, luulonsa takia hän hämmästyi Phoeben yllättävää liikettä kaksi kertaa pahemmin. Giselen kynää pyöritelleet sormet pysähtyivät ja suu loksahti auki, kuten kuului myös nojatuolien vieressä seisovan spiderman-penaalisen jätkänkin suu tekevän. Ja käytännöllisesti katsoen kaikkien muidenkin. Kauhistuksen takia Giseleltä menivät Phoeben sanat melkein täysin ohi (jotain hän ehti kuulemaan kalliista rintsikoista), vaikka neiti Kim olikin ensimmäinen, joka sai käännettyä katseensa Phoeben... erhm... rintavarustuksesta (olihan hän sentään pesunkestävä hetero).

"Voi hyvä jumala", Gisele mutisi puolivahingossa koreaksi antaessaan vuorostaan omien silmiensä kiertää aulaa. Kasvot, jotka näyttivät yhtä puusta pudonneilta kuin miltä Giselestä tuntui, tuijottivat takaisin. Tyttö ei oikein tiennyt kumpaa oli kammostuttavampi katsoa, noita hämmästyneitä ihmisiä vai sitten ärsyttävän julkeaa Phoebea. Luultavasti Phoebea. Niinpä Gisele käänsi silmänsä takaisin toiseen korealaisperäiseen tyttöön, tällä kertaa tuon silmiin.

"Oletko sä ihan terve?" Giselen onnistui puuskahtaa, nyt kylläkin englanniksi. Valitettavasti hän ei mitään sen nokkelampaa nyt keksinyt.

Tummaverikkö meinasi revetä totaalisesti, kun näki Giselen kauhistuneen ilmeen. Tämän hän oli aina halunnut nähdä ja nyt hänen hartain toiveensa oli käynyt toteen. Kiitos, Jumala! Nyt voin kuolla onnellisena. No ei vaineskaan. Todetaan nyt tyynesti, että hän oli saanut oikein jättipotin.
Phoebella oli pieniä ongelmia pokkansa pitämisessä, mutta sai kuin saikin pidettyä itsensä vakavana, tosin ilkeä hymy livahti komeilemaan hänen huulilleen. Gisele käänsi katseensa pois hänen rintavarustuksestaan, jolloin neito päätti laskea paitansa alas pilaten poikien fantasioimishetken. Hän katsoi yleisöään, joita lopuksi mulkaisi niin vihaisesti, että jotkut lähtivät kiireen vilkkaan pois paikalta. Vain rohkeimmat jäivät seuraamaan pahiksen ja suositun yhteenottoa.

Tyttö naurahti Giselen mutinalle ja avasi coca-cola pullonsa, josta otti kulauksen viileää limua, sillä suuta alkoi kuivaa ikävästi. Hän oli ilmeisesti puhunut jo päivittäisen puhumiskiintiönsä täyteen. Mutta eihän hän voisi nyt hiljentyä, ei suinkaan! Giselen pasmat olivat menneet niin sekaisin, että tuon seuraava puuskahdus ei tuntunut missään, joka miellytti Phoebea vain entisestään.
"Olen, terve kuin pukki", vastasi Phoebe koreaksi ja laittoi coca-cola pullonsa kiinni.
"Mut tietysti, jos ei lasketa sitä, että mä aina ampumaradalla kuvittelen sun kasvos ampumataululle", lisättiin sitten koreaa puhuen. Hän ei halunnut muiden ymmärtävän heidän pientä keskusteluaan. Mitä muut edes hyötyisivät heidän keskustelustaan?

Jostain kumman syystä (nii-in, miksiköhän!) Giselen teki mieli poistua paikalta mahdollisimman pikaisesti. Jos hän ei olisi ollut suosittuja, hän olisi poistunutkin. Luultavasti, jos hän ei siis olisi muka niin asemastaan tietoinen, hän ei edes olisi tullut aukomaan Phoebelle... huoh...

... ja ilmeisesti tuo Phoebe ymmärsi ja puhui koreaa. Gisele ei jaksanut yllättyä enää mitenkään dramaattisesti, kohotti vain kulmiaan. Toisaalta tieto Phoeben koreantaidoista lohdutti häntä; kukaan ei ymmärtäisi heidän keskusteluaan ja sen lisäksi tyttö tunsi nyt yhden "kieltään" puhuvan lisää. Ainut vain että tämä tuttavuus ei ollut niin mukava, mutta kenenpä vika se taas oli? Aivan, Giselen itsensä, joten ei saanut surkutella. Ja tuo samainen syy tyttöä ärsytti. Hän piti koreasta, hän olisi halunnut puhua sitä enemmän, mutta valitettavasti kukaan sellainen, jonka kanssa hänen oli ok jutella, ei kieltä ymmärtänyt. Hiukan syvältä, sanoisinko.

Gisele tukahdutti ärtyneen huokauksen, ja nojautui tuolinsa selkänojaa vasten, miettien hetken mitä sanoisi. Hänen sormensa ajautuivat näpräämään kaulasta riippuvia riipuksia, mistä saattoi päätellä että hän oli edelleen hieman kiusaantunut, vaikka nyt kiusaantuneisuus johtuikin hänen omasta nokkavuudestaan ja itsetietoisuudestaan. Tämä oli muuttumassa taas sellaiseksi päiväksi, jolloin tyttö toivoi ettei hänen tarvitsisi välittää kaikesta klikkisonnasta.
"Sä olet sekaisin", Gisele sitten kuittasi ampumaratakommentin ja koreaksi vieläpä. "Ja puhut koreaa? Miksen tienny?"

Syvän tummansiniset silmät seurasivat toisen liikkeitä tarkkaavaisesti. Jos Gisele olisi ollut kuka tahansa muu, olisi hän voinut EHKÄ viitata tätä istumaan viereiselle nojatuolille, mutta niin hän ei tehnyt. Kuka ylipäätänsä oli keksinyt nuo naurettavat klikit, joiden mukaan oli mentävä? Phoebe oli varma, että tuo toinen aasialaispiirteinen tyttö voisi olla mukava ja hyvää juttuseuraa, jos klikkejä ei olisi. Monet kermaan kuuluvat kun vetävät jonkinlaista roolia koulussa, joka saa heidät näyttämään vieläkin typerämmältä toisten silmissä.
Tummaverikkö hymähti toisen kommentille välinpitämättömästi. Ehkä hän olikin sekaisin? Niin, ehkäpä, mutta vain toisen mielestä. Jos tyttö tietäisi, millainen Phoebe oli, ei tällä olisi siihen varmasti mitään sanomista.
"Ehkä sen takia, koska et oo koskaan sattunu puhumaan mun kanssa. Mulkoilet vaan ylimielisesti, jos satut kävelemään ohitse", vastattiin toisen kysymykseen korean kielessä pysyen.

Phoebe mietti hetken aikaa, jonka huomasi hänen laskelmoivista silmistään. Voihan, jos Gisele ei kuuluisi koulun kermaan, voisivat he jopa olla ystäviä. Mutta se tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta, sillä... Noh... Gisele oli suosittu ja hän pahis.
"Tää on aika... mielenkiintosta... Mä luulin, et oon ainut, joka osaa puhuu koreaa. Voisin jopa sanoo, et on oikeestaan sääli, kun ei voida tutustua paremmin." möläytti Phoebe puoliääneen ja lisäsi sitten äkkiä, "Tosin ihan ku se mua kiinnostas."
Mitä helvettiä hän oli taas mennyt möläyttämään?! Muista pysyä coolina, niin hyvä tulee! Coolina Phoebe, ei pehmona.

Gisele kurtisti kulmiaan ja mutristi huuliaan hiukan loukkaantuneesti. Ei hän muistanut mulkoilleensa Phoebea pahasti! Tai no... ketäpä hän ei pahasti mulkoilisi... se mulkoilu ei Giselen tapauksessa tosin tarkoittanut oikeastaan mitään, hän vain mulkoili koska se oli tapana, tai oikeastaan koska hänen odotettiin niin tekevän. Hän täytti odotukset, hän oli inside the box. Gisele ei ollut aina varma pitikö siitä, mutta hän tarvitsi sitä - hyväksyntää siis. Mutta toisaalta, miksei hyväksyntää voisi löytää sellaisesta porukasta jossa hän voisi olla mitä itse halusi..? Astonista tulisi kyllä helvetti, jos Gisele löisi hanskat tiskiin. Sen verran kauheaa porukkaa oli hänen paikkaansa kärkkymässä.
Ei sillä että hän tulisi ikinä omasta tahdostaan niin sanotusti "lopettamaan"! Ei, ei missään tapauksessa.

Tytön tummat silmät kiersivät jälleen aulaan jääneissä ihmisissä ja päätyivät sitten Phoebeen. Gisele oli vähällä hymähtää toisen 'möläytykselle', mutta hillitsi itsensä viime tipassa. Ja ei muka toista kiinnostaisi? Meh, jotenkin Gisele epäili lausahduksen todenperäisyyttä. Tai ehkä hän vain kuvitteli... luultavasti hän vain kuvitteli. Miksi pahis nimittäin haluaisi oikeasti suosittuun tutustua? Ei se yhteinen kieli niin suuri juttu ollut!
"Et sä ainut ole. Tai siis, tiedän pari muutakin jotka puhuu. Ne on klikkitasoltaan enemmän sun luokkaa", tyttö totesi ja hymyili nopeasti osoittaakseen ettei tarkoittanut sanojaan niin nirppanokkaisesti otettavaksi.

"Mut hei", Gisele jatkoi tuskin havaittava hymynkare huulillaan. "Ihan hyväntahdon osoituksena - viittisitkö nousta tosta? Pidit sä siitä tai et, mulla on kuitenkin maine täällä, jota en oo valmis ihan vielä romuttamaan."
Ajatuksissaan tyttö toivoi ettei toinen kovasti kimpaantuisi. Phoebe voisi olla ihan kiva tuttavuus jo senkin puolesta, että pääsisi verestämään koreantaitojaan (vaikka Gisele äitinsä kanssa koreaa väänsikin, mutta silti). Ja muutenkin, Phoebehan olisi ihan hyvin käynyt kermalaisesta ulkonäkönsä puolesta!

//no se venähti xD anteeks.//

"Mmmh.." hymähdettiin toisen toteamukselle. Hän oli juuri ottamaisillaan toisen puheet loukkaavina, mutta antoi sitten olla, kun Gisele loi pienen hymyn huulilleen.
"En oo tavannu, mutta en nyt jaksa alkaa tutustua niihin sen paremmin", totesi tummaverikkö puolestaan ja avasi laukkunsa, jonne sujautti coca-cola pullon. Hän huomasi laukkua sulkiessaan tupakka-askinsa ja samassa hänen alkoi niin kamalasti tehdä mieli pieniä sauhuja. Niin kamalasti, että hänellä oli jo pieniä vaikeuksia sulkea laukkunsa nepparia.
Ei Phoebs! Kyllä sinä kestät vielä vähän aikaa.

Aasialaispiirteinen tyttö katsoi hetken toista ja laittoi sitten kätensä puuskaan antaen katseensa kiertää aulassa. Hän voisi olla ystävällinen ja siirtyä pois, mutta se ikävä kyllä oli hänen periaatteidensa vastaista. Mitä jos Gisele luulee, että tuo voisi pompottaa häntä tulevaisuudessakin, jos hän nyt antaisi periksi? Tupakkaa olisi kyllä nyt mukavaa saada, mutta hänen takapuolensa oli melkein liimautunut kiinni nojatuoliin. Jaksaisiko hän nostaa sen siitä?
Katse siirtyi takaisin toiseen aasialaistyttöön ja suuta mutristettiin.
"Okei", sanottiin ykskanttaan, "mutta tää on eka ja samalla vika kerta, kun teen jotain sun pyynnöstäs."
Pahis heilautti hiuksensa selkäänsä ja nousi seisomaan nojatuolista. Sitten hän avasi laukkunsa ja otti käteensä tupakka-askin, josta kaivoi yhden tupakan kahden sormensa väliin, ja laittoi askin takaisin laukkuunsa. Tupakka pistettiin huulien väliin ja sytkäri kaivettiin taskusta.
"... Haluutko säkin?" kysyttiin hiljaa ja katsottiin suosittua suoraan silmiin.

//ei mitään! oli vaan kiva lukea vähän pidempää tekstiä :''D

Gisele seurasi toisen toimia huomaamattaan hymyillen. Phoebe vaikutti aika omapäiseltä, ja Gisele yllättyi aika lailla kun toinen suostui nousemaan nojatuolilta ilman sen suurempia natinoita. Phoebe Lynn alkoi vaikuttaa yhä vain siedettävämmältä; tosin tuo oli varmasti aivan tosissaan siinä mitä sanoi - siis että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tyttö jotain tekisi Giselen pyynnöstä. Viimeksi mainittu tukahdutti vinon hymyn sujahtaessaan toisen ohi istumaan nojatuolille, jonka koulu tunsi Gisele Kimin omana. Neiti risti jalkansa ja kohotti katseensa Phoebeen.

"Kiitos mutten polta", Gisele totesi pudistaen päätään ja hämmästyen harmikseen taas Phoeben sinisiä silmiä. Vaikka toinen oli niitä aidoiksi sanonut, tajusi Gisele toivovansa että ne eivät sitä olleet. Se oli sitä suosittujen ajatusmaailmaa. Ai juu, ja suosittujen ajatusmaailmasta tulikin mieleen että miten helvetissä hän selittäisi tämän keskustelun jollekin joka tulisi utelemaan miten hän sai Phoebe Lynnin pois tuoliltaan ja miksi hän oli HYMYILLYT ja miksi hän oli puhunut koreaa ja puhuiko Phoebe Lynn koreaa ja olivatko he sukua. (Jostain syystä ainakin Astonissa nuo ah-niin-ihanat rikkaat blondit tuntuivat luulevan että aasialaiset olivat sukua keskenään.)

"Mun on nyt kehitettävä itelleni joku uskottava selitys tälle keskustelulle, joten jos haluut jäädä auttamaan, niin istu tohon ja kerro miksi mä sain sut siirtymään mun nojatuoliltani", Gisele ilmoitti hivenen kyyniseen sävyyn. Onneksi Phoebe tuntui olevan suuntaamassa ulos tupakalle, joten Giselen ei tarvinnut olla yltiötöykeä toisesta eroon pääsemisen kanssa. "Mutta kaikesta päätellen oot lähdössä tupakalle, joten mä en halua vaivaa sua enempää jollet välttämättä halua."

//heräsin 6:30 ja tää on mun ensimmäinen vuoroni piiitkään aikaan, joten tökkii hieman, kuten näkyy.//