Girl in a uniform

//lilco feat Gemma please :-)

Vaaleat hiukset hulmuhtelivat kuin hiusvärimainoksessa konsanaan, kun tämä tyttö käveli ylimielisesti ja itsevarmasti pihalla cheerleaderasu päällään. Hän sai käännettyä urheilijapoikien päät, hän sai nörttien huomion itseensä, hän onnistui saamaan kaikki pihallaolijat katsomaan häntä, kun hän puhui vaaleanpunaiseen kännykkäänsä kovaäänisesti.
Jep, huomio oli saatava millä keinolla hyvänsä ja tällä kertaa huomion keräämisessä auttoi kännykkä.
"Mut ei sitä kamalaa vihreetä, iy! Se oli ihan kamalaa, siitä ei saa edes vitsailla. Mä tahdon vaaleita värejä, vaaleanpunaista, valkoista ja niin edelleen! Mun vieraat ansaitsee vain parasta, eikä mitään homeenvärisiä servettejä! Mun juhlista tulee täydelliset, kuulitko? Ja sellaset sä niistä kanssa loihdit, onko selvä?" Mary-Ann McAllister pikemminkin huusi kuin puhui puhelimeensa. Hän oli palkannut San Diegon parhaimman juhlienjärjestäjän järjestemään itselleen sekä ystävilleen unohtumattomat juhlat, jotka olisi tarkoitus järjestää kolmen viikon päästä. M.A tahtoi vain parasta ystävilleen ja tahtoi näyttää, että hän osasi järjestää vaikka minkälaisia juhlia.
"Vaikka mun juhliin tuleekin vaan pari tyyppiä, se ei tarkota sitä, että mun juhlien pitäis muka olla ihan arvottomat. Enhän mä kehtaa tulla seuraavalla viikolla kouluun, jos joku väri mun juhlissa ei sopinutkaan yhteen jonkin toisen värin kanssa! Se ois katastrofi ja mun uran loppu, kuulitko?" M.A rähisi puhelimeensä ja näytti nyrpeää naamaa.
"Jos sä et iltaan mennessä oo saanu keksittyjä oikeita värejä mun juhliin, se on sun uran loppu", cheerleader ärähti ja napsautti simpukkapuhelimensa läpän kiinni.

Miten yhden illan juhlat saivat aikaan näin suurta paniikkia? Olihan Mary-Annen juhliin tulossa vain hänen lähimmät ystävät ja suositut (jos heidän kalenteriinsa nyt kävi). Mutta epäonnistumiseen ei saanut olla varaa, muuten M.A ei näkisi itseään koskaan suosittujen huipulla.

Tummansiniset silmät haravoivat ihmisiä yksitellen. Hän yritti etsiä Gemmaa, parasta ystäväänsä, jonka oli aivan pakko auttaa häntä. Hän tarvitsi neuvoja, mistä suositut pitivät. Onneksi Gemman sisko oli yksi suosituista, joten Gemman oli pakko tietää edes jotain sellaista, mistä Gisele piti.
Olisikohan Gemmalla jotain kuumia juoruja, jotka saisivat Mary-Annen ajatukset hetkeksi jonnekin muualle näistä juhlista? Toivottavasti olisi.

Cheerleader pysähtyi pöydän äärelle, joka oli täynnä nörttejä. Nörttien karkottamiseen tarvittiin vain kevyt ja laiska kädenheilautus, niin koko pöytä oli viiden sekunnin kuluttua tyhjä. Mary-Ann istahti aution pöydän äärelle ja nojautui käsivarteensa, mikä oli asetettu pöytää vasten. Kännykkä oli laskettu pöydälle siltä varalta, jos häntä kaivattaisiin. Ainahan häntä kaivattiin, se oli varmaa.

//Aika sekava ja tönkkö, mutta.. XD Ehkä ei haittaa :,D

//ei haittaa ku omaki tökkii vähän :p gemman lookki btw :3//

Mary-Ann ei ollut ainut joka puhui puhelimeen kiihtyneesti ja keräsi katseita. Gemma Fleming, joka tunnettiin M.A:n bestiksenä, oli tämä toinen joka ärjyi luuriinsa. Katseet, jotka hänen suuntaansa luotiin, olivat kyllä enemmän pelokkaita kuin ihailevia.
"Se on vaan Jimmy Choo", Gemma murahti. Niin, hänen ärtyneisyytensä johtui eräästä Jimmy Choon laukusta, jota hän kanteli mukanaan tänään. Se oli oikeastaan Giselen laukku, ja isosisko oli tunnetusti erittäin mustasukkainen tavaroistaan eikä pitänyt yhtään siitä kun Gemma jotain meni lainailemaan. "Jimmy Choo! Helvetti soikoon, tule hakemaan sitten jos noin kovasti haluut tän takaisin."
Näin sanottuaan Gemma napsautti simpukkakännykkänsä kiinni. Oli erittäin lähellä ettei puhelin lentänyt saman tien erästä nörttiä päähän. Gemmaa nimittäin tosiaan ärsytti se miten Gisele kuvitteli voivansa häntä määräillä vain koska oli kaksi vuotta vanhempi. Saattoi olla että Gemma oli pienessä juorupuutteessa kun hän noin kovasti ärsyyntyi siskonsa sanomisista. Mniin, Astonissa tuntui olleen jonkinlainen hiljainen kausi tai sitten kaikki oli mennyt Gemmalta jostain syystä pahasti ohitse (mikä oli tietenkin ennenkuulumatonta). Mitään erityisen kiinnostavaa kun ei ollut tapahtunut, paitsi tietty se Lizin ja M.A:n juttu, mutta hemmetti, se koski sentään Gemman parhaimpia ystäviä! Ei hän voisi juoruta Lizistä saatika M.A:sta. Se olisi moraalitonta!

Hmm, ja nyt kun M.A tuli puheeksi, niin missähän kyseinen blondi mahtoi hiihdellä. Ehkä Mary-Annella olisi jotain mehukkaita juoruja jotka hieman piristäisivät ja joita voisi suurennella. Gemma jatkoi kulkuaan pihan poikki, haravoiden porukkaa katseellaan ja käyden samalla näpyttelemään kännykällään tekstaria, joka oli tarkoitus M.A:lle lähettää. Gemman ei kuitenkaan viestiä matkaan tarvinnut pistää, sillä tyttö spottasi neiti McAllisterin aika nopeasti. Blondi erottui edukseen cheerleaderin univormuun pukeutuneena. Simpukkapuhelin napsahti jälleen kiinni ja Gemman askeleet suuntautuivat M.A:n valloittaman pöydän luo.

"M.A kulta!" Gemma hihkaisi hymyillen päästyään kuuloetäisyydelle. Muutamat lähipöydissä istuvat nörtit (tai tavikset, kuka niitä erotti) vilkaisivat toisiinsa ja lähtivät mahdollisimman vaivihkaa karkuun. Astonin ehkä pelottavimman kaksikon kokoontumista ei ollut erityisen terveellistä seurata jos ei kuulunut kermaan...
"Halaus?" Gemma kysyi virnistäen ehdittyään M.A:n pöydän luo.

Mary-Ann alkoi jo huolestua siitä, kun hänen puhelimensa ei soinut. Miksi kukaan ei soittanut tai tekstannut kysyäkseen, missä hän oli? Mikä päivä tämä tällainen muka oli, kun Mary-Ann unohdettiin näin?

Päivä oli muuttumassa hyvin huonoksi ja tyttö oli juuri aikeissa lyödä nyrkkinsä pöytään, kun kuuli tutun äänen huutavan häntä. Tummansiniset silmät kääntyivät rivakasti ja etsivät kohteekseen huutajan, joka sai huojentuneen hymyn kipuamaan huulille.
"Gemma muru!" M.A vuorostaan hihkaisi ja nousi ylös. Halaus, totta kai!
"Sä et usko, millane mun päivä on ollu. Ihan kauhee!" vaaleaverikkö huudahti murheellisena ja rutisti ystävänsä tiukkaan halaukseen.
"Koko päivä on ollu ihan katastrofi. Ekaks mun palkkaama juhlien suunnittelija ehdotti ihan kamalaa vihreetä servettien väriks. Mä en tajuu, ja sen muka pitäis olla San Diegon parhaimmistoa? Ei kyllä varmasti ole!" cheerleader purkautui tuntemuksistaan irrottautuessaan halauksesta, jolloin istuutui takaisin pöydän äärelle.
"Ja sitte en oo saanu yhtään tekstiviestiä tunnin aikana. Tää on ihan ennenkuulumatonta. Ei kai mun vaikutusvalta oo hupenemassa?" vaaleaverikkö kysyi tosissaan Gemmalta ja katsahti tähän surkeana.
"Sulla on pakko olla jotain juoruja kerrottava, eikö vain? Pakko!" M.A tiuskahti epätoivoisen kuuloisena ja hänen ryhtinsä lysähti tytön nojautuessa kätensä varaan nojaamaan.

Gemma vastasi halaukseen ehkä asteen varovaisemmin kuin M.A, laukkunsa takia nimittäin.
"Eiks vihree oo niinku... so last season?" brunette kysyi epäilevästi päästyään halauksesta ja istuuduttuaan M.A:ta vastapäätä. Jimmy Choon neiti Fleming viskasi mahdollisimman kovakouraisesti pöydän viereen ruohikkoon, hän halusi sen likaantuvan jotta Elly saisi jotain mistä nalkuttaa. Itsetyytyväinen hymy käväisi Gemman kasvoilla kun hän huomasi pienen ruohotahran ilmaantuneen vaaleanruskeaan laukkuun, mutta sitten tyttö tajusi että ei hän voisi nyt hymyillä kun M.A:lla oli selkeästi kriisi menossa.

"M.A, älä nyt!" Gemma tuhahti dramaattisesti asiaankuuluvan järkyttynyt ilme kasvoillaan, kun blondi epäili valtansa laskeneen. "Sun asemashan on mitä parhain! Ainakin kolmasluokkalaisilla on jotain kokeita tosi paljon tänään, ja haloo, eikö se oo vaan hyvä ettei sua kukaan tyylitajuton wannabe ahdistele."
Gemma laski mielessään tyylitajuttomiksi wannabeiksi kaikki rikkaisiin ja cheerleadereihin kuuluvat, jotka eivät kuuluneet hänen lähipiiriinsä. Wannabeitä taas olivat nörtit ja tavikset, jotka tietysti kaikki haaveilivat pääsystä johonkin parempaan klikkiin.

"Ja noista juoruista" Gemma jatkoi hieman vaisummin, "mä olin toivonut että sulla olisi jotain."
Hän ei itse halunnut kysyä Lizistä, hänhän vaikuttaisi nenäkkäältä ja uteliaalta ja sitähän tyttö ei tosiaankaan ollut. Kyse ei ollut uskalluksesta - Mary-Annenhan pitäisi Gemmaa pelätä - vaan siitä ettei hän tosiaankaan halunnut valita puolta.

"... ei kun mitä! Ootko sä järjestämässä jotain bileitä?" brunette äkkäsi yhtäkkiä. Hän kävi kai hiukan hitaalla tänään.

"No niinpä! Ja sitä paitsi se oli ihan homeen värinenkin. Siis hyi!" M.A:ta ällötti edes puhua siitä väristä. Tummansiniset silmät seurasivat Gemman heittämää laukkua, joka päätyi nurmikolle hitusen likaantuneena.
"Ööö, Gemma? Ooks sä ihan terve, kun tuolla tavalla heittelet Jimmy Choon laukkua? Ja eiks toi sitä paitsi oo Giselen?" cheerleader mutisi lopun osan lauseestaan epävarmasti. Niin, ei tuo laukku Gemman laukulta näyttänyt vain enemmänkin Giselen laukulta. Tiesihän M.A parhaan ystävänsä laukkuvarastot ja tuo ei kuulunut sinne.

Kokeita, ai sekö se syy tähän hiljaisuuteen oli? Mary-Ann tuhahti hitusen raivostuneen ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse.
"Ei kokeiden nyt pitäisi olla syy eikä mikään.." blondi supisi kiukkuisena ja naputteli manikyroiduilla kynsillään puupöytää vasten.
"Okei, sä puhut asiaa", tyttö puhui jo piristyneemmin, kun oli kuunnellut Gemmaa ja hymyili jo tapansa mukaan viehättävästi.
"Mun menkkojen pitäis alkaa ja siitä varmaan johtuu tää mun ylireagointi. Sori muru", M.A pahoitteli vielä.

Gemmalla ei ollut mitään juorua, ei ollut totta! Mistä he nyt puhuisivat?
M.A huokaisi raskaasti ja loi odottavan katseen Gemmaan, joka ei näyttänyt tietävän mitään juhlista, joita vaaleaverikkö järjesteli.
"Mähän kerroin sulle viime viikolla ruokkiksella, että mä aion järjestää juhlat. Vaan mun läheisimmille ystäville, ei ulkopuolisia. Tyttöjen ilta", Mary-Ann muistutteli ja virnisti tyytyväisenä.
"Sä saat auttaa mua juhlien järjestelyissä. Esim mä en tiedä, mikä ois hyvä booli, mitä mä pistän päälle, mitä ohjelmaa ja jne", cheerleader puhui ja odotti, mitä Gemma aikoisi nyt sanoa.

"Giselen nimenomaan", Gemma kuittasi eikä voinut estää omahyväisen hymyn nousemista kasvoilleen. Kohtaus, jonka Elly aiheuttaisi olisi varmasti hauskaa seurattavaa... tosin Gemma oli sitä mieltä että Jimmy Choo ansaitsisi vielä pintaansa pari lisätahraa ja ehkä nörtin aivastuksen.

M.A:n selitellessään ylireagointiaan Gemma vain nyökkäsi ymmärtäväisesti. Hän oli tottunut ystävänsä dramatisointiin, eikä oikeastaan ottanut blondin draamailuja aina niin tosissaan. (Fakta, jota Gemma ei kuitenkaan viitsinyt julki tuoda. Sehän olisi voinut vaikka suututtaa herkän cheerleaderin.)
Bileasiat olivat hitusen verran kiinnostavampaa puhuttavaa.

"Mä käyn kai vähän hitaalla tai jotain koska en ihan oikeasti muistanut mitään bileitä!" Gemma pudisti päätään. Jos hän olisi muistanut, olisi hän juorunnut jo jokaiselle tuntemalleen ihmiselle ja M.A:n "läheiset ystävät" olisivat kattaneet Astonin kerman.
"Hei älä stressaa, hani", Gemma totesi hymyillen M.A:n luetteloinnin perään. "Mehän käydään ja etsitään puvut meille tänään tai huomenna, tai millon sulle sopiikaan ni saadaan sekin ongelma ratkaistua."
"Ja ketä muuten ajattelit sun läheisiks ystäviks..?" brunette vielä tiedusteli varmuuden vuoksi. Suositut varmaankin, joitain cheerleadereita luultavasti. Meh, sinällään Gemmaa ei innostanut idea samoihin juhliin Giselen kanssa joutumisesta...

//Btw, sovitaan, että nää tapahtumat on sen jälkeistä elämää, jolloin M.A ja Liz on sopineet eripuransa X,D Koska mulla on kuitenkin se peli meneillään tuollla luokassa, niin se on kohta jo loppukin <:
... Kohta ja kohta, mutta kuitenkin XD

Miten Gemma ei muka muistanut Mary-Annen parhaillaan järjestämiä juhlia? Oli mahdoton ajatus, että vaaleaverikkö olisi unohtanut kertoa toiselle, silloin nimittäin olisivat maailmankirjat sekaisin.
Vai olisiko M.A unohtanut ker- ei! Ei ollut mahdollista.
"Hitaalla sä vähän tunnutkin käyvän. Onks kaikki ok?" blondi kysyi ja antoi tummansiniset silmiensä tarkastella Gemmaa hetken aikaa.

Taas cheerleaderin ilme kirkastui, kun Gemma tarjoutui avuksi. M.A nappasi Gemman kädet omiinsa ja hymyili huojentuneena.
"Oi kiitos Gemma rakas! Sä oot niin ihana", Mary-Ann kehaisi ja hymyili nyt valkoiset hampaat näkyvillä.
"Tänään mä en ehi, kun mulla on tapaaminen sen järjestäjän kanssa. Mut huomenna?" vaaleaverikkö ehdotti.

"No ketäköhän", tyttö sanoi huvittuneena ja heilautti vaaleat hiuksensa selälleen.
"Mun kaveripiiri plus Gisele, Cat, Didi ja Cherie", Mary-Ann kertoi sitten tarkemmin, keitä aikoi kutsua. Onneksi hän ja Liz olivat onnistuneet sopimaan pienoisen riitansa. Vaikka Mary-Ann olikin riitelemisestä pitänyt, hän ei mielellään sotinut ystäviään vastaan.
"Joo Gemma, mä tiedän. Gisele ja sä. Mut kulta, jos sä nyt tän kerran kestäisit, okei?" tyttö puhui ymmärtäväisenä ja loi Gemmaan ehkä hieman liian painostavan katseen.

//Ja mä oon jo ehtinyt seota laskuissa, että keitä Mary-Annen kaveripiiriin kuuluu X,D

//jeesjees, selvä :3//

Gemma tuijotti bestistään hiukan kummastuneena. Ainakin Gemman itsensä mielestä hänellä oli kaikki ihan kuten yleensäkin, mutta pieni ääni hänen päänsä sisällä sanoi että Giselen kanssa sotiminen ei ollut terveellistä ja että hänen hajamielisyytensä johtui patoutuneesta syyllisyydestä ja niin edespäin. Hänhän oli (toistaiseksi!) vain ihminen. Ääneen hän sanoi vähättelevään sävyyn; "Kaikki on okei, mikäs mulla nyt vois olla."

"Ja huominen kelpaa mainiosti", Gemma nyökkäsi virnistäen. M.A:n kehut karkottivat mielestä ihmismäiset heikkoudet, ja murehtiminen oli sitä paitsi tylsää shoppailuun ja juhlien suunnitteluun verrattuna. Niin, bruneten ajatukset askartelivat jo vaatetuksen parissa. Chanel olisi varmaan kova sana, ja asusteet voisi varmaan lainata ihan Ellyn kiusaksi siskon kaapista...
... ja kun kerran Giselekin oli tosiaan kutsuttu, voisi ehkä juhlissa aiheuttaa jonkinlaisen pienen kohtauksen ihan omaksi huvitukseksi. Tosin valtaosa ihmisistä edelleen eli siinä uskossa että Gemma ja Gisele olivat ah-niin-hyvää pataa, joten ehkä se ei olisikaan niin terveellistä. Mary-Annekaan ei välttämättä pitäisi siitä. Mniin, kukapa haluaisi juhliinsa kaksi toisilleen täyttä kurkkua kiljuvaa ja toisiaan avoimesti vihaavaa tyttöstä.

Gemma huokasi sydäntäsärkevästi. "Ehkä mä tämän kerran kestän. Mut pliis, saan kestää sitä kotonakin joten en haluaisi kans jossain juhlissa joutua sen naamaa kattelemaan."
Ja sitten kuin pisteeksi lauseen perään inisi Gemman kännykkä, jonka hän oli istuutuessaan pöydälle heittänyt, tekstarin saapumisen merkiksi. Tyttö pyöräytti silmiään tylsistyneesti, nappasi luurin ja päästi toisen huokauksen. Siinä maha missä painitaan - Gisele lähetti vihaista tekstaria. Ilmoitti tulevansa hakemaan laukkunsa turvaan, kuulemma joku oli ilmoittanut nähneensä Gemman pihalla ja käsittelevän melkein 2000 dollarin laukkua erittäin huolimattomasti. Voi kyynel.

Gemma tuntui käyttäytyvät ihmeellisen nyrpeästi tänään. Tai sitten M.A vain suurenteli asioista, olihan hän itsekin hieman vittuuntunut. Juhlien järjestäminen sai pienen stressin nousemaan, mutta kyllä Mary-Ann melko hyvin sitä sieti. Saipahan tehtyä järjestelyt ajoissa valmiiksi!

"Eli huomenna tytöt lähtee shoppaa!" blondi hihkaisi riemuissaan. Shoppaus, sitä hän rakasti. Silloin ajatukset kiinnittyivät vain kauniisiin ja kalliisiin vaatteisiin, ei tarvitsisi pariin tuntiin (tai siis viiteen tuntiin) stressata tulevista juhlista.
"Mikähän ois näiden bileiden väri.. Viimeks oli pinkki... Oiskohan nyt hyvä joku sininen, sellane, mikä sopis mun silmiin.." cheerleader aloitti pohtimaan ja paneutui hetkeksi aikaa ajatuksiinsa.

M.A naurahti hiljaa, hitusen säälivästi, kun Gemma kertoi joutuvansa kestämään Giseleä kotonakin. Mary-Ann ei vain voinut täysin ymmärtää, miksi Gemma ei voinut sietää Giseleä. Olihan Gisele yksi suosituista, eikös se ollut jo aika vaikuttava tekijä?
Onneksi Mary-Annella oli Gemma. Gemmalla olisi kaikki tarvittava tieto (toivottavasti) siihen, miten Giselen saisi pudotettua paalupaikalta. Heidän pitäisi yhdessä keksiä suunnitelma, miten blondin saisi ujutettua mukaan suosittuihin. Silloinpa vasta riemu repeäisi, kun Mary-Ann laittaisi Astonin kokonaan uuteen kuosiin. M.A tosiaan haaveili edelleen paikkaansa suosituissa, jonka hän aikoi joku päivä saada. Vielä jonain päivänä hän hallitsisi Astonia!

Gemman ilmeestä päätellen, kun brunette otti kännykkänsä käsiinsä, tekstarin lähettäjä oli mitä ilmeisemmin Gisele. Miksi Gemma muuten noin huokailisi ja pyörittelisi silmiään.
"Gemma kulta, koeta kestää. Vielä koittaa päivä, jolloin sä pystyt pompottamaan Giseleä", Mary-Ann puheli, hykerteli haaveilevasti nostaessaan katseensa taivaalle. Miten Mary-Ann muuttaisikaan Astonia, kun hän pääsisi valtaan! Ensiksi täytyisi puuttua friikkien pelleilyyn, sitten homoihin. Sitten nörtteihin. Ja sitten..
Lista voisi jatkua vielä pitkään.

"Sininen on chic", Gemma nyökkäsi. Itse hän ajatteli pysyä tutussa ja turvallisessa mustassa. Valkoistakin voisi tietty kokeilla, mutta valkoiseen kun pukeutui, näytti helposti halvalta. Ja halpa ei ollut sana jonka Gemma Flemingiin voisi yhdistää.

Gemman mielenkiinnon ollessa suunnattuna vaatteisiin, teki hänen sisarensa Gisele Kim näyttävän entranssin koulun pihalle. Iloisesti keltaiseen ja valkoiseen sonnustautuneena (ignoratkaa se koira) tytön olisi voinut ajatella olevan hyvällä tuulella, jos ei olisi ottanut huomioon hänen tylyä ilmettään. Huolimatta selvästä huonotuulisuudesta, Giselen perässä seurasi hännystelijäjoukko - eka- ja tokaluokkalaisia rikkaita kakaroita, ne eivät tuntuneet saavan ikinä tarpeekseen suosittujen perässä juoksemisesta - kun hän määrätietoisesti suunnisti Gemman ja M.A:n pöytää kohden. Gisele oli spotannut ystävykset melkein heti, ja jos joku olisi seisonut lähellä, olisi kyllä huomannut pienen epäröinnin pilkahduksen aasialaispiirteisen tytön kasvoilla. M.A sen aiheutti. Tuo blondi tietyllä tapaa hieman pelotti Giseleä.

"Äh, pompottamaan?" Gemma toisti hiukan epäuskoisena. Voi ei. M.A haaveili ihan selvästi taas maailmanvalloituksestaan. Anteeksi, Astonin valloituksesta. Gemmasta asiat olivat bueno kuten ne nyt olivat, mielummin hän oli sisarensa pompotettavana kuin M.A:n, hemmetti soikoon... Gemmasta nimittäin tuntui että M.A:sta tulisi aivan sietämätön jos suosittujen porukkaan pääsisi. Ellyyn hänellä oli sentään ote, Mary-Anneen ei.
"M.A, kai sä tiedät että kaikki muut suositut, paitsi Catherine, on kolmannella", Gemma kysyi hiukan ironiseen sävyyn, vihjaten että eikö M.A voisi vuotta odottaa, ja viedä sitten koulun kuningattaren paikkaa itselleen. Valitettavasti vastausta Gemma ei ehtinyt jäädä odottamaan, sillä hänen silmänsä spottasivat Giselen, joka oli loihtinut kasvoilleen kepeän hymyn. Silmien tylystä ilmeestä ei kuitenkaan voinut erehtyä... Elly oli pahalla tuulella. Silmiään jälleen pyöräyttäen Gemma heilautti kättään tervehdykseksi sisarelleen, joka tupsahtikin pöydän viereen.

"Hei M.A", Gisele tervehti cheerleaderia hymyillen. Jos Gemma ei olisi paremmin tiennyt, niin hän olisi lyönyt Jimmy Choon vetoa että Elly oikeasti piti Mary-Annesta. Tuon hyväntuulisen hymyn taakse oli hyvä kätkeä todelliset ajatuksensa... "Ja Gemma", Elly jatkoi hymyn kutistuen ja terävän katseen porautuessa mainittuun.

"Eli sininen", Mary-Ann hykerteli ja naputteli kynsillään puupöytää. Miten hän laittaisi hiukset? Entä minkälaiset kengät, piikkikorot vai matalat? Äh, onneksi hän ja Gemma olisivat huomenna menossa shoppailemaan, niin päästäisiin tästä pukeutumisongelmastakin irti!

Mary-Ann oli pitkään ollut sitä mieltä, että hänellä oli kuudes aisti. Aina, jos joku suosituista astui näköpiiriin, hän saattoi tuntea kylmiä väreitä niskassaan. Nyt hän tunsi niitä ja käänsi päätään antaen tummansinisten silmien hapuilla ympäriinsä. Eikä kuudes aisti nytkään pettänyt.
Gisele Kim, yksi suosituista, käveli heitä kohti määrätietoisen näköisenä. Mary-Ann kohotti ryhtiään ja asetteli vaaleita kutrejaan paremmin. Hän kaivoi nopeasti valkoisesta laukustaan peilin ja tarkasti, että hänen meikkinsä oli kunnossa. Ensiksi Gemman lause ignoorattiin täysin, mutta pian tyttö kuitenkin tajusi vastata siihen.
"Kyllä mä tiedän, mutta kuten sä tiedät, mä oon kärsimätön ihminen", blondi vastasi tiukasti ja taikoi kasvoilleen mitä hurmaavimman hymyn, kun Gisele oli lähempänä heitä.

"Hei Gisele. Ihana asu sulla tänään! Mistä ostit?" Mary-Ann aloitti smalltalkin kevyesti ja helposti. Häneltä luonnistui aina kaikenlainen puhelu missä tilanteissa tahansa. Ja ihmiset rakastivat sosiaalisia ihmisiä, eikö niin?
M.A tosiaan kuvitteli, että kaikki suositut pitivät hänestä. Hän ei koskaan ollut käyttäytynyt suosittujen edessä epäkohteliaasti tai nenäkkäästi, hän antoi suosituiden mielipiteille ja sanoille aina tilaa. Joten hän kuvitteli, että Giselekin piti hänestä.
Mary-Ann ei pitänyt kenestäkään heistä oikeasti. Pikkudiivoja kaikki, arvottomia ja rumia. Eivätkä he osaneet kunnolla edes käyttää valtaansa oikein!
Kaikki tämä 'pitäminen' ja 'smalltalkit' oli vain teeskentelyä. Teeskentelyä, josta Mary-Ann kuvitteli olevan hyötyä tulevaisuudessa, kun hän pääsisi suosituiden pääpaalulle.
Jos joku joskus pääsisi tämän blondin cheerleaderin mieleen paljastuisi, että Mary-Ann oli vain itseään ajatteleva pikku diiva, jolle elämä oli vain yhtä suurta peliä.
"Mitä sulle kuuluu?" M.A kysyi hyväntuulisesti ja risti jalkansa.

M.A:n kepeä tervehdys sai Giselen kääntämään katseensa cheerleaderiin.
"Mun äitini oli Nykissä viikonloppuna, ja se törmäsi SoHossa tän jonkun uuden, nuoren suunnittelijan putiikkiin", Gisele vastasi hymyillen itsevarmasti, "ja totaalisesti ihastui sen tyyliin. Turha varmaan mainita et mutsi raahasi laatikkotolkulla sen suunnittelijan vaatteita, kenkiä ja laukkuja meille." Giseleä ei haitannut pitää jonkun hiukan tuntemattomamman vaatteita yllään, sitä paitsi kaikkien merkkien mukaan asun suunnittelija oli nousemassa kovaa vauhtia muotimaailman huipulle. Mikä nyt oikeasti oli siistimpää kuin pitää ensimmäisten joukossa jonkun uuden tulokkaan asuja..? Ei mikään.
"Joo, ja nyt sun vaatehuonees on kuin räjähdyksen jäljiltä", Gemma puuskahti, mutta puri saman tien huultaan. Varmaan turvallisinta olisi pitää turpa tukossa. Tyttö tukahdutti ärtyneen huokauksen, lysähti hieman kasaan ja kääntyi tutkailemaan "kiinnostuneena" hiukan kauempana näkyvää parkkipaikkaa. Gisele soi oudoksuvan katseen sisarelleen, ja hypähti sitten kevyesti istumaan M.A:n ja Gemman pöydälle, kuin osoittaakseen arvonsa.

"Mulle kuuluu ihan hyvää", Gisele nyökkäsi cheerleaderille vastaukseksi varmistuttuaan siitä että hameen alta ei näkynyt mitään minkä ei kuulunut näkyä. "Vähän tylsänpuoleista ollut, pitäis päästä itekin shoppaamaan joku päivä, bileitä on ollut tosi vähän ja oon kans huomannut et Astonista loppuu urheilijapojut kohta..."
Gisele ei ikinä lakannut hämmästyttämästä itseään. Siinä hän vain istuskeli kahden ei-niin-mukavan ihmisen pöydällä, jutteli niitä näitä ja nautti samalla auringosta. Ja pihalla norkoilevat ihmiset tuntuivat suunnanneen katseensa häneen, eivätkä Gemmaan tai Mary-Anneen...

Mary-Ann naurahti hiljaa, katkera sävy saattoi paljastua tarkoille korville. Miten Giselen äidillä olikaan ollut niin hyvä tuuri, että oli törmännyt johonkuhun uuteen suunnittelijaan, josta oli selvästikin tulossa tuota menoa varmasti menestyksekäskin suunnittelija!
"Ai.. Tosi ihana asu tosiaankin..." M.A jatkoi sitten ja yritti luoda taas sitä kevyttä ääntä. Ei hän nyt tahtonut paljastaa Giselelle olevansa kateellinen!
Gemman puuskahdus sai vaaleaverikön kulmat hitusen kurtistumaan pelosta. Nopeasti hänen kasvonsa kuitenkin palautuivat normaaleiksi, kun hän muisti, että Gemma oli kuitenkin Giselen sisko. Niin, eiväthän sisarukset voinut toisiaan kavaltaa, eihän?
Niin, jos nyt tuolle linjalle ruvettiin, niin se tarkoitti luultavasti sitä, että Gemma tuskin antaisi Mary-Annelle tietoja Giselestä, joiden avulla M.A voisi tuhota tämän aseman. No voi pahus.

Jälleen mairea hymy kohosi cheerleaderin huulille, kun Gisele oli kertonut kuulumisensa. Giselen vielä lisätessä, että bileitä oli liian vähän, kohosi suurempi hymy tämän blondin huulille.
"No jopas sattui! Kun mä tässä oon vähän suunnittelemassa bileitä, tosin ne on vielä tosi alussa, mutta haluisiks sä tulla? Sellaset 'ykstyisbileet', tiedäthän", M.A kysyi. Valhe, bileet eivät tosiaankaan ollut alkutekijöissä, vaan niihin oli jo nyt tuhlattu paljon rahaa. Mutta ei hän voinut Giselelle kertoa juhlien olevan jo hyvissä tekijöissä, sehän olisi saattanut kuulostaa Giselen korviin siltä, että Mary-Ann ei olisi ollut edes aikeissa kutsua toista juhliinsa.
"Ne ois tossa kolmen viikon päästä, perjantaina", cheerleader lisäsi päivämäärän ja hymyili yhä valloittavasti. Giselen kautta muutkin suositut kuulisivat M.A:n juhlista ja niin hekin varmasti tulisivat mukaan. Jopas kävi hyvä onni.

"Loppuu urheilijapojut?" vasta nyt Mary-Ann oli takertunut näihin sanoihin ja sitten hänen kasvoilleen kohosi mitä pyöristynein ilme.
"Niin joo! Te varmaan ootte jo kuullu siitä onnettomuudesta, jossa se söpö Hamiltonin poika joutui sairaalaan ja se... Se kamala Mooren poika myös!" cheerleaderia puistatti edes sanoa jonkun alemman klikkiläisen nimi ja hänen selässään kulki vilunväreitä.
"Mut mitä niille tapahtu? Mä en oo saanu kenestäkään irti oikein mitään järkevää. Jotkut muka väittää että se söpö Hamiltonin poika olis muka kuollut, mutta sitä mä en ihan usko."

Giselestä tuntui että M.A hieman tyrmistyi kuullessaan että valkokeltainen asu ei kuulunut minkään Chanelin tai Dolcen mallistoon, ja aasialaispiirteinen tyttö tunsi olonsa tämän takia entistä upeammaksi. Ihan kuin hän ei olisi jo tarpeeksi tyrmäävä istuessaan siinä jalat sirosti ristittynä, tuulen leyhytellessä vapaana olevia tummia hiuksia. Ainut vain että hän ei tosiaankaan ollut niin mukavalla päällä kuin miltä vaikutti.

"Kolmen viikon päästä, perjantaina..?" Gisele kysäisi M.A:n esiteltyä ideaa juhlistaan. Brunette nosti teatraalisesti sormensa leualleen, kuin miettien olisiko hän silloin vapaa. Totta hemmetissä hän oli vapaana, mutta eihän Mary-Annen tarvinnut sitä tietää. Ehkä voisi hiukan testata cheerleaderin, hmm, uskollisuutta, ja väittää että kukaan suosituista ei voisi tuona kyseisenä perjantaina tulla paikalle.
"Mä en kyllä ole varma pääsenkö. Meillä - siis Cherrylla, Catilla, Didillä ja mulla - on meidän omat pikku pirskeet samana päivänä. Suositut only, sori M.A", Gisele ilmoitti ja näytti surullista naamaa. "Mutta ehkä voisit siirtää omia juhlias, jos sä et kerran ole niitä vielä erityisemmin ehtinyt suunnittelemaan..?" tyttö lisäsi.

Gemma osoitti hieman kiinnostuksen merkkejä keskustelua kohtaan. Hän vilkaisi sisartaan (tai oikeastaan tuon selkää) ja sitten nopeasti M.A:ta. Gemma nimittäin tiesi että Elly lasketti pajunköyttä. Kysymys vain kuului: pitäisikö Mary-Annea informoida vai ei? Meh, kaipa se oli M.A:n ongelma jos hän siirtäisi juhliaan muutaman suositun takia, ja cheerleaderin hyvin tuntevana Gemma oli aika varma että Mary-Ann niin tosiaan tekisi. Ystäville valehtelu oli kyllä väärin, mutta toisaalta sisarusten pettäminen oli myös aika katalaa... voi paskat, ehkä olisi parempi vain olla sekaantumatta. Eihän kukaan hänen mielipidettään kysynyt!
Niinpä Gemma huoahti, lysähti takaisin kokoon ja jatkoi parkkipaikan autojen elämän seurailua. Valitettavasti erään nimeltämainitsemattoman blondin sanojen takia tyttö joutui kiinnostumaan keskustelusta jälleen. Gemma suoristautui ja hymyili tietävästi.
"Latte vetoa että se Mooren jätkä oli jossain aineissa", tyttö totesi kyynisesti Aaw, tuo tieto värittäisikin varsinaista kolarijuorua varmaan ihan mukavasti, vaikka Gemmalla olikin tapana pysyä kaukana kapinallisia koskevista jutuista. "Käy vaan sääliks sitä Hamiltonia, se oli oikeasti ihan hyvännäköinen. Tai on. En mäkään tiedä onko se elossa vai ei, toivottavasti on."

Giselen itsevarmuutta aiheenvaihdos hieman kolautti. Yyh, pitikö M.A:n mainita se helkkarin Brandon Moore. Vessaepisodi oli turhan tuoreessa muistissa, ja aluksi Gisele oli jopa ajatellut että Mary-Ann tiesi siitä jotain. Eihän sitä ikinä tiennyt kuka oli vaikka seisonut oven takana kuuntelemassa... Gemman kova kommentti huolestutti Giseleä vielä vähän lisää.
"Mniin, kunhan ovat elossa", viimeksi mainittu uskaltautui kommentoimaan olkiaan kohauttaen.

//... mä hei jopa lyhensin tuota.//

//Ihan hyvä tuo oli, älä nyt pituudesta ressaa XDD

Giselen vastaus oli todellakin jotain sellaista, mitä M.A ei odottanut kuulevansa.
Valloittava hymy hänen huuliltaan hyytyi välittömästi ja tummansiniset silmät jäivät tuijottamaan suosittua varautuneesti. Totta kai Mary-Ann tiesi, mitä hänen pitäisi tehdä; hänen pitäisi vaihtaa päivää, jotta olisi hyvässä valossa Giselen silmissä. Mutta oikeasti Mary-Ann tahtoi vain haistattaa pitkät ja häipyä paikalta. Se kuulosti enemmän oikealta häneltä. Suositut olivat niitä harvoja, jotka pystyivät pompottamaan häntä, mutta suositut saisivat kyllä tulevaisuudessa olla varuillaan tämän blondin lähettyvillä. Niin, Mary-Ann tekisi vielä jotain sellaista, mikä ei olisin ehkä suosittujen mielestä niin mukavaa.

Ja kuin tyhjästä Mary-Ann loihti kasvoilleen ymmärtäväisen hymyn asettaen samalla kätensä rinnalleen.
"No voi harmi.. Mä kun ehdin just äsken tilata mun tuleviin bileisiin San Diegon parhaimman ravintolan ruuat, ne vähäkaloriset. Ja niillä kun on niin pitkä jonotusaika, että oli jo nyt vaikea saada tilattuu sieltä mitää.. No, ehkä mä keksin jotain. Harmi, että näin kävi. Mä siirrän toki näitä juhlia, jotta te neljä pääsisitte tulemaan. Ilman teitä ei olis juhliakaan, vai mitä?" vaaleaverikkö puhui harmissaan ja otti jo kännykkänsä käteen. Aivan, hän odotti, mitä Gisele tähän sanoisi. Ei M.A ollut kuullut suosittujen bileistä, ei edes Gemmalta. Toki tämä saattoi olla ihan tuore uutinen, mutta... Kaikkeen oli varauduttava, ettei häntä vain kokonaan pompotettaisi, eikö niin?

M.A naurahti Gemman kyyniselle toteamukselle Brandon Mooresta. Vaaleaverikkö katsahti ystäväänsä muka ankarasti, mutta huulilla kaunisteleva katala virne kertoi aivan muuta.
"Niin, onhan se aika riskialtista, jos aineissa lähtee ajamaan... Harrastaakohan muutkin Mooren kaltaiset luuserit sellaista touhua? Ehkä meidän pitäisi hieman... Varoitella muita. Eikö niin, Gemma? Eikö se olekin meidän velvollisuutemme?" Mary-Ann kysyi johdattelevasti ja napsutteli kynsillään puupöytää vasten. Miten mukava pikku juoru tästä lähtisikään.
"Voih, toivottavasti se Hamilton on elossa! Mä en vielä ees ehtiny jutella sen kanssa", cheerleader parkaisi murheissaan ja mutristi alahuultaan. Giselen kommentille tyttö hymähti hiljaa.
"Ihan sama, vaikka Mooren poika heittäiski henkensä, kun sillä tavalla liikennettä uhkaa. Sähän sanoit, että urheilijapojut loppuu kohta. No, tätä menoa ne loppuukin, jos Brandon Mooren kaltaisia hulttioita olisi liikenteessä enemmänkin liikkellä!" Mary-Ann tuhahti happamasti ja kylmästi.

M.A:n reaktio Ellyn sanoihin sai Gemman melkein tirskahtamaan. Giselen ilme ei puolestaan värähtänytkään, paitsi sitten kun cheerleader sanoi suostuvansa siirtämään omia juhliaan. Silloin Gisele nyökkäsi hymyillen kiitollisesti.
"Sä olet ihana, arvasin et ymmärrät", tyttö totesi itseensä erittäin tyytyväisenä. Häntä kyllä hieman huoletti se, että M.A voisi saada päähänsä soittaa vaikkapa Cherrylle ja tarkistaa tarinan aika kevyesti. Meh. Hemmetti.

"Mein velvollisuus on huolehtia muiden turvallisuudesta, M.A", Gemma heitti takaisin bestikselleen. Tämä oli vihdoin sellainen ihan oikeasti kiinnostava aihe. Tokihan vaatteista ja shoppailusta ja bileistäkin oli mukava puhua, mutta juorujen levittäminen, keksiminen ja värittäminen oli se elämän suola johon ei ikinä kyllästyisi.
"Eikö sillä Moorella muuten oo sisko? Ehkä pitäis yrittää lyöttäytyä sen seuraan ja tarjota lohduttavaa olkapäätä", Gemma sanoi kepeään sävyyn, ja jatkoi sitten hieman vakavammin: "Ja entäs Hamilton? Tiedätkö onks sillä muijaa tai sukulaisia, M.A?"
Gisele ei voinut yksinkertaisesti ymmärtää miten Gemma pystyi puhumaan noin kevyesti jostain onnettomuudesta, etenkin kun ei tiedetty olivatko onnettomuuden osapuolet edes elossa. Tämä tosin oli väärä paikka (ja seurue) saarnata moraalista, joten vanhempi sisaruksista ei viitsinyt edes heittää nuoremmalle varoittavaa katsetta. M.A:n seurassa Gemma oli ihan mahdoton.

"En mä ihan tota kyllä loppumisella tarkottanut", Gisele kuitenkin totesi, ihan vain jos vaikka saisi keskustelun käännettyä pois siltä radalta mihin se oli kovaa vauhtia menossa. "Meinasin sillä loppumisella sitä että sä M.A viet kaikki jätkät meiltä muilta", tyttö jatkoi ehkä hieman toruvaan sävyyn, mutta huvittuneesti hymyillen.

//noni, nyt tuli turvallisen lyhyt ja sekava :3//

Hitto, pitäisikö Mary-Annen oikeasti siirtää juhliaan? Eikö hän saisi mitenkään ylipuhuttua Giseleä perjantaille? Jotain piti keksiä!
"Ah, ai niin", M.A parahti 'huolissaan' ja alkoi pudistella päätään asettaen toisen kätensä poskelleen.
"No voi voi.. Mä just muistinkin, että mun isi oli pyytänyt Kat Delunaa esiintymää sillo mun juhlissa" cheerleader oli hetki sitten keksinyt keinon, jolla ehkä saisi suositut tulemaan juhliinsa Mary-Annen haluamana päivänä. Toivottavasti tämä kävi syötistä, sillä enää ei tainnut olla muita keinoja houkutella Giseleä.
"Pitääkö mun ihan oikeesti peruu Katin tuleminen? Mä en tahtois vaivata näin mun isiä.." blondi vaikeroi niin näyttävästi kuin osasi ja odotti Giselen vastausta tuikkivin silmin.
Jos Gisele sanoisi yrittävänsä saada tuon perjantain vapaaksi, saisi isukki todellakin tehdä kaikkensa, jotta Kat Deluna tulisi esiintymään hänen yksityisjuhlissaan.

Mary-Ann nyökkäsi syvästi Gemman sanoille turvallisuuden huolehtimisesta.
"Aivan niin, Gem", cheerleader myötäili ja kuullessaan Gemman seuraavat sanat tuhahti M.A muka paheksuvasti ja heilautti hitusen kättään.
"Hyi Gemma! Jätetään se Mooren tyttö rauhaan. Eikös se ole saanut jo paljon kärsiä ääliöveljensä takia. Eikä se varmaan tahtois meistä... Lisävaivaa", diiva puheli ja vinkkasi sanojensa jälkeen ystävälleen silmää. Voi, Kelsey Moore, pidä vain varasi.
"Mä en tiiä siitä jätkästä oikeesti mitään muuta kuin sen, että se harrastaa nyrkkeilyä ja omistaa - tai siis omisti sen mustan harrikan. Miks me ei Gemma tiedetä siitä mitään?" Mary-Ann kysyi pohtivaan sävyyn ja kurtisti hitusen kulmiaan mietteissään.

Giselen sanat kuullessaan jätkien viemisestä ei M.A voinut olla naurahtamatta.
"No mutta Gisele Kim! Ihan kuin mä voisin muka viedä jätkät teidän edestä!" Mary-Ann puhui huvittuneena ja katseli Giseleä huvittuneena. Teillä M.A oli tarkoittanut tietenkin suosittuja.
"Älä nyt hulluja puhele", blondi vielä lisäsi ja alkoi haroa hiuksiaan. Mutta voisiko Gisele ollakin oikeassa? Veikö Mary-Ann tosiaan nuorukaisia heidän edestään? Oliko M.A tosiaan niin viehättävä, viehättävämpi kuin suositut? Se ajatus sai tyytyväisen hymyn kohoamaan vaaleanpunaisille huulille.

Giselen (kuten myös Gemman) suu loksahti auki kun M.A meni mainitsemaan Kat Delunan. SEN Kat Delunan. Vau. Ilmeisesti cheerleaderilla (tai tuon isällä) oli hiukan enemmän suhteita kuin kumpikaan kyseisen cheerleaderin seurassa istuvista oli ikinä edes ajatellut.
"... ööh, tota", Gisele rykäisi sitten peittääkseen hölmistystään ja onnistuipa häneltä hymyilykin, "kaipa mä, tai siis me tyttöjen kanssa voitais kattoa jos pystyttäis siirtään omia pirskeitämme. Tosin en lupaa mitään."
Gemman ajatuksissa käväisi nopeasti miete, joka sanoi että M.A kusettaa, Gisele taas nieli koko jutun edes miettimättä miksi Mary-Ann oli ensin väittänyt että bileiden suunnittelu oli ihan alkuvaiheessa ja sitten todennut että Kat Deluna oli tulossa. Gemmasta tuntui että M.A pompotti Ellyä, mutta eipä hän viitsinyt kommentoida, eihän tämäkään hänelle kuulunut pätkän vertaa...

"Lisävaivaa! Voi M.A, sähän kuulostat siltä kuin mä en osaisi käsitellä surevia omaisia oikein", Gemma virnisti. Voi, Gemmahan oli paras tukija ja olkapää tälläisissä tilanteissa, jos vain halusi, ja totisesti hän halusi. Koulussa ei ollut tapahtunut paljon mitään, tai ainakaan mitään oikeasti kiinnostavaa (kaikenmaailman friikkien paneskelut eivät olleet kiinnostavia, kiitos vain), paitsi tietysti jos ei sitä Taylor Rhodesin kuolemaa laskettu... tosin se oli kerman sisällä tapahtunut juttu, eikä siitä sopinut juoruta pahemmin.
"Ai miksei me tiedetä siitä mitään?" Gemma kysäisi, ja jäi sitten miettimään tuota Hamiltonin jätkää. "Miten me ei voida tietää siitä mitään! Luulis nyt että joku sen verran hyvännäköinen kertois itestään kaiken heti ensimmäiselle kysyjälle." Paitsi jos ei ollut sellainen itseään esilletuova, alapäällään ajatteleva mulkku, kuten kaikki muut. Sekin oli hyvin paljon mahdollista.

Giseleä alkoi pikkuhiljaa tosiaan ahdistaa keskustelun suunta. Hän ei pitänyt juoruilusta, ei ollut ikinä pitänyt eikä tulisi koskaan pitämään, joten jos M.A ja Gemma halusivat sen aloittaa, saisivat tehdä sen kun hän ei ollut paikalla. Niinpä Gisele laskeutui pöydältä ja pyyhkäisi hieman vaatteitaan päästyään tukevasti alas.
"Nii-in, en mä ihan hulluja puhele, M.A... ehkä sun ei pitäisi tuppautua jokaisen hyvännäköisen urheilijapojun seuraan aina heti kun sellaisen bongaat", Gisele näpäytti, hymyillen hymyä joka teki selväksi että hän ei pilaillut. "Ehkä ne vielä joskus kyllästyvät blondiin panoon ja sitten sulle kyllä tulee ongelmia kun et saa jokapäiväistä huomioannostas." Elly ignoorasi täysin sisarensa, joka loi häneen varoittavan katseen. Piti M.A:llekin joskus hieman ladella totuuksia. Ja kuka niitä oli parempi latelemaan kuin Gisele Kim? No, ehkä Cherry, mutta Cherrypä ei ollut paikalla.

//ööh töks? no mut vastasin kuitenkin<3//

//Jeejee <3

M.A tosiaan yllättyi, sisäisesti tottakai, kun Gisele oikeasti yrittäisi järjestää aikataulunsa muiden suosittujen kanssa niin, että he pääsisivät tulemaan Mary-Annen juhliin silloin, kun M.A oli kertonut ne ensiksi järjestävänsä. Wau, tämä oli niin upeaa ja samalla niin katastrofaalista. Isäkulta saisi tosiaan tehdä kaikkensa, että Kat Deluna tulisi hänen juhliinsa esiintyjäksi!
"Ah, se olisi hienoa", M.A sanoi valloittava hymy huulillaan katsellessaan Giseleä. Niin, olisi hienoa saada suositut mukaan hänen juhliinsa!

Vaaleaverikkö kohotti vain toista kulmaansa Gemmalle, joka väitti, että osaisi kyllä kohdella surevia omaisia oikein. Niin, Gemma tosiaan olisi hyvä tukija, siitä ei olisi epäilystäkään. Haha.
"Mitä sä sitten siinä odotat, Gemmaseni. Menehän toki auttamaan surevaa Kelsey Moorea!" M.A patisti ystäväänsä, naurahti heleästi ja keskittyi hetkeksi asettelemaan hiuksiaan paremmin.
Gemman seuraavissa sanoissa tosiaankin oli järkeä, miksi Hamiltonin poika ei tosiaankaan kertonut kaikkea itsestään ensimmäiselle vastaantulijalle? Tästä voisi paremmin kuin hyvin päätellä, että heillä oli koulussaan jätkä, jolla tosiaan oli jotain salattavaa. Toki M.A oli hieman yli-innokas keksijä tarinoiden suhteen, mutta eikö sellainen olisikin hyvä juoru, että Hamiltonin pojalla olisi jotain salattavaa.
"Hmm.. Jos sillä sitten tosiaan on jotain salattavaa, siis tällä Hamiltonin pojalla..." M.A sanoi pohtien ja katsahti merkittävästi Gemmaan. Gemma jos kuka tajuaisi tästä silmäyksestä, että tässä olisi uuden juorun paikka. Ehkä joku, kuka kuulisi juorun, paljastaisi Hamiltonin pojasta jotain sellaista, mitä juuri kukaan ei tietäisi.

Taas Mary-Ann alkoi nauraa heleästi Giselen kommentille siitä, miten hän muka tuppautui jokaisen hyvännäköisen jätkän seuraan. Okei, olihan se totta, mutta se kuulosti M.A korviin imartelevalta. Olihan Gisele niin sanonut!
"Hahah, onhan se totta.. Mutta kuka muka ei vois vastustaa namupaloja urheilijoita? Mä en ainakaa", Mary-Ann vastasi ja naurahti jälleen.
Mutta seuraaviin Giselen sanoihin M.A ei nauranut.
Hymy vaaleaverikön huulilla katosi tuhka tuuleen ja ilmeettömät kasvot olivat suunnattuina Giselen suuntaan. M.A oli tyrmistynyt, järkyttynyt Giselen sanoista, ja sen pystyi kuka tahansa lukemaan hänen kasvoiltaan. Vaaleaverikön teki mieli alkaa kiljua ja kertoa kaikille sen hetkisen tunnetilan. Hän oli todellakin pöyristynyt Giselen, yhden suositun, puheista!
Mutta M.A ei päästänyt pihahdustakaan. Hän loihti huulilleen vaitonaisen hymyn ja kiepautti hiuskerän sormensa ympärille. Hän ei aikonut hetkeen sanoa mitään, ei ainakaan nyt, kun Gisele oli kuulolla. Jos M.A nyt alkaisi puhua, suusta tulisi luultavasti sammakoita, hyvin pahoja sammakoita.

"Salattavaa! Ei kai nyt sellasella ihanuudella..." Gemma tuhahti kulmiaan kurtistaen, jotenkin tyttö tykkäsi enemmän siitä ajatuksesta että Hamilton ei ollut iso-egoinen pröystäilijä vaan vaatimaton tyyppi. M.A:n johtopäätös oli kieltämättä pätevä, eikä Gemma tajunnut itsekään miksi blondin vihjaus tuntui töykeältä. Eihän hän edes tuntenut koko Hamiltonia, ja pitihän muiden nyt saada tietää jos jätkä olisikin vaikka joku huumediileri, mafiatyyppejä, tai ehkä tuon vanhemmat olivat pankkiryöstäjiä tai jos tyyppi olisikin joku vieraan vallan undercover agentti! Mahdollisuuksia oli rajattomasti, ja Gemman mielessä pyörivät mahdollisuudet olivat toinen toistaan mielikuvituksellisimpia... M.A:n Giselen sanoille suunnattu nauru havahdutti bruneten takaisin karmaisevaan todellisuuteen.
Vitun Gisele, pitäisi turpansa tukossa, Gemma ajatteli. Sisko ei edes totellut hänen katsettaan! Mitä, mitä, mitä, oliko Elly menettänyt totaalisesti JÄRKENSÄ?! Gem meni yhtä hiljaiseksi kuin M.A, onnistui vain tuijottamaan isosiskoaan järkyttyneenä.

"Ai neiti McAllisterilla ei ole sanottavaa puolustuksekseen? Harmi", Gisele sanoi poraten katseensa Mary-Anneen ja hymyillen ärsyttävän itsevarmasti, riemuiten ajatuksissaan siitä että oli saanut cheerleaderin hiljenemään. "Ja Gem, lopeta mun laukkujen lainailu. Kyllä mä hokasin että oot sotkenu ton Jimmy Choon. No, sen puhistaminen on nyt sun ongelmas, saat sen lahjaks. Ei tarvi kiittää." Ruskeat silmät siirtyivät siskoon, ja Gemmalle väläytettiin sitten vielä täydellinen virnistys. Täydellisen raivostuttava virnistys. Gemma ei sanonut mitään, hänen päänsä yläpuolella kun sattui keikkumaan iso kysymysmerkki joka blokkasi ajatustenjuoksun.
"Nähdään, pienet", Gisele totesi nautiskellen edelleen aiheuttamastaan tyrmistyksestä. Tyttö loi vielä kerran pitkän, varoittavan katseen Mary-Anneen, ja lähti sitten lantio keikkuen askeltamaan pois, nyökäten samalla aiemmat hännystelijät mukaansa. Nuo osoittivat ihailuaan vuolain kohteliaisuuksin, ja nyt Gisele ei ottanut sitä pelkästään nuoleskeluna. Hän oli vihdoin hyvällä tuulella, ja katosikin hymynkare huulillaan takaisin sisälle.

Sisarensa matkaa seurannut Gemma nuolaisi hermostuneesti huuliaan, ja katsoi anteeksipyytävästi bestikseensä.
"Oon niin pahoillani siitä mitä toi skankbitch sanoi sulle. Ei se ollut tosissaan, kunhan haluaa osoittaa valtansa..."

Gisele liikkui melkoisella vaaravyöhykkeellä. Se oli niin pienestä kiinni, ettei Mary-Ann hyökkäisi kynnet esillä aasialaispiirteisen nuoren naisen kimppuun. Miten M.A tahtoikaan repiä Giselen uutuutta hohtavat vaatteet palasiksi, miten hänen tekikään mieli repiä tuota hiuksista ja pakottaa perumaan sanansa!
Ja milloinkas Mary-Ann oli ajatellut tekevänsä jotain väkivaltaista? No hyvä on, hän ajatteli väkivallan tekemistä melko usein, mutta Gisele oli suosituista nyt ensimmäinen, joka sai osakseen Mary-Annen ajattelemaan väkivallan tekoa.

Mary-Ann piti pokkansa loppuun asti, ja kun Gisele oli viimein kadonnut pois kuuloetäisyydeltä, haukkoi M.A henkeään, jota oli pidätellyt. Gemman sanojen jälkeen vaaleaverikön suustaan pääsi ihmisten ilmoille sellainen kiroamisryöppy, joka ei todellakaan herkkien korville sopinut. Suusta tuli kaikki olemassa olevat kirosanat ja ainoita järkeviä sanoa saattoi erottaa joukosta, kuten esimerkiksi 'Vielä mä tän kostan', 'Luulee pompottelevansa', 'Omahyväinen ja kateellinen', 'Odota vaan, kun pääsen suosittuihin'.

Viimein, usean minuutin jälkeen, Mary-Ann oli saanut purettua kaiken kiukkunsa ja turhautuneisuudensa. Kuuloetäisyydellä olleiden ihmisten suut olivat loksahtaneet auki ja he tuijottivat tätä blondia cheerleaderia silmät apposen auki. Kun M.A kivahti kovaäänisesti, elämä alkoi taas muuallakin maailmassa ja ihmiset yrittivät parhaansa keskittyä omiin tekemisiinsä.
"Gemma", cheerleader aloitti vakavalla äänellä ja siirsi tummansiniset silmänsä ystäväänsä. Mutta yllättäen Mary-Annen huulille vain kapusi pirteä hymy.
"Kyllä mä sen tiesin. En mä enää sille vihainen oo", Mary-Ann puhui, mutta hänen sanansa olivat valetta. Ai ei M.A ollut vihainen Giselelle? Kuinka paljon M.A toivoikaan Giselelle pahaa sillä hetkellä, että kuka tahansa lähelläolija saattaisi sen aavistaa pahasta aurasta, joka Mary-Annesta lähti.

Tyttö keskittyi asettelemaan vaaleita kutrejaan kauniimmin, mutta kauaa tämä pikkudiiva ei ollut hiljaa.
"Hmmm.. Mä tahdon nyt juoruja", M.A totesi huolettomasti ja vilkaisi Gemmaan merkitsevästi.
"Lähdetäänkö kalastelemaan, Gemma muru?"

Gemma ei kovinkaan usein pelännyt kanssaeläjiään. Harvoin kukaan oikeasti aiheutti hänelle pelonväristyksiä, tai sai hänet pakenemaan paikalta kauhuissaan tai kiljumaan hirvityksestä. Ja tällä hetkellä hänen teki mieli sekä kiljua että paeta - pelonväristykset olivat tulleet pyytämättä. Konkluusio: M.A oli pelottava. Pe-lot-ta-va. Niin pelottava että Gemma ei enää tiennyt olivatko sympatiat Mary-Annen vai Giselen puolella.

Kun blondin cheerleaderin kasvoille nousi pirteä hymy, Gemmalta pääsi epäuskoinen, hieman hermostununeen oloinen naurahdus.
"Älä valehtele", tyttö töksäytti tutkaillen ystäväänsä ruskeilla silmillään. "Sä oot sille vihaisempi ku mitä mä olen ikinä ollut. Ja ihan syystä, vieläpä. En mä moiti sua, älä niin luule..."
Nyt kysymys kuuluikin, aikoiko Gemma auttaa M.A:ta Ellylle kostamisessa. Toinen puoli tytöstä sanoi ei tietenkään, toinen oli jo innoissaan kaikesta kauheasta draamasta mikä kostosta saattaisi aiheutua. Ja draama! Gemma suorastaan eli draamasta ja eli draamalle. Aston ilman draamaa oli kuin cheerleader ilman pompomeja.

"Ei mitään juoruja, M.A!" Gemma totesi tiukasti, etusormeaan toruvasti heiluttaen. Joo, hän oli hiukan jo normaalimpi, ei enää niin järkyttynyt saatika peloissaan. Se, että hän pääsisi osalliseksi jostain hauskasta ja järisyttävästä piristi aika mukavasti - vaikka hän väittikin itselleen ettei tosiaankaan aikonut tehdä mitään pahaa Giselelle tai tuon asemalle.
"Sä kerrot mulle mitä aiot tehdä mun rakkaalle siskolleni."

Gemma oli näköjään kuitenkin päättänyt takertua aiheeseen, johon Mary-Ann ei mielellään olisi jäänyt. Siksi, koska tytöllä ei ollut vielä kunnollista suunnitelmaa, miten hän voisi kohtaa äskeisen Giselelle. Sen täytyisi olla jotain sellaista, mikä tekisi kunnon säryn Giselen maineeseen. Sen täytyisi olla jotain sellaista, minkä jälkeen Giseleä katsottaisiin hieman vinoon. Sen täytyisi olla jotain sellaista, mistä Mary-Ann tulisi kokemaan suurta tyydytystä!

"En mä vielä tiedä", vaaleaverikkö päätyi vastaamaan ystävälleen ja kääntyi katsomaan tätä kasvot ilmeettöminä. Mutta pian cheerleaderin huulille kohosi vaarallinen hymy, joka saisi kenet tahansa varuilleen Mary-Annen seurassa.
"Mutta se tulee olemaan jotain sellaista, mitä sun rakas isosiskosi ei koskaan unohda", M.A paljasti hitusen tulevista suunnitelmistaan ja hymähti tyytyväisenä.
Aivan. Mary-Annelle ei noin vain tulisi kukaan puhumaan. Edes suosituilla ei ollut tätä oikeutta.

"Gemma muru. Säkin varmaan haluaisit, että Gisele saa ansionsa mukaan. Eikö olisikin ihanaa, jos teijän porukat alkais viimeinkin näkemään sut kultatyttärenään?" Jep, M.A tiesi Gemman kateudesta Giseleä kohtaan ja vaaleaverikkö oli varma, että Gemma tahtoisi viimein eottua Giselen säihkyvän kehän takaa.

//Sori toi viimeisin kohta. Jos et halua, että M.A tietää Gemman ja Giselen perhesuhteista, niin sana vain, niin mä kyllä muokkaan <:

//yeps, tuo on ok mulle :> vähän tökstöks vuoro nyt..

Tuo cheerleaderin vaarallinen hymy sai Gemman niskakarvat nousemaan kauhusta, ja tytön piti oikeasti ponnistella estääkseen ääntään muuttumasta säälittäväksi piipitykseksi.
"Kuulostaa hyvältä", hän nyökkäsi kommentiksi, pohtien näin ohimennen vielä surkeaa moraalista selkärankaansa. Oli suorastaan kauhistuttavan hirvittävän VÄÄRIN juonitella isosiskoaan vastaan, ja vieläpä sellaisen henkilön kanssa joka olisi saanut linnakundinkin kuseksimaan alleen.

... mutta se olisi varmasti myös tuskallisen hauskaa, ja M.A osasi vedellä oikeista nauruista. Äidin ja isän rakas pikkutyttö Gisele kaipasi jonkinlaista opetusta - tämä viimeisin episodi todisti sen kiistatta. Sen muijan pitäisi tajuta että hän ei tosiaankaan ollut kaiken keskipiste ja maailmannapa, että Gemmakin pystyisi johonkin.

"Mary-Ann, sä olet oikeasti paha", tyttö huokasi pyöräyttäen silmiään, peittäen näin hyvin innostuksensa. "Jos nyt vaikka sattuis että sä tarvitsisit mun apua tässä... no, sanotaan nyt että mä oon sun käytettävissä. Tosin lupaat mulle, että mä en vajoa Giselen mukana."

"Niin, eli voinko auttaa jotenkin?" Gemma kysäisi, eikä edes viitsinyt estää virneen nousemista kasvoille.

Cheerleader alkoi virnuille tyytyväisesti, ehkä hitusen vaaralliseen sävyynkin, kun Gemma totesi tytön olevan paha.
"Paha? Voi, en suinkaan. Mä olen itse Paholainen", M.A korjasi ystävänsä virheen ja alkoi nauraa ilkeästi. Niin, se, joka uskalsi uhmata Mary-Annea ja Mary-Annen tahtoa, saisi kuulla kunniansa. M.A ei todellakaan päästänyt vihollisiaan vähällä, vaan yritti saada heidät kokemaan karvaan häviön. Kaikkien täytyisi tietää, että Mary-Annea vastaan oli turha nousta, sillä tämä neitokainen päihitti kenet tahansa 100-0!
Tai niin vaaleaverikkö itsestään ainakin ajatteli. Ei muiden mielipiteillä ollut väliä.

Gemma olisi siis yhä hänen liittolaisensa, hyvä. Tästä nimittäin saattoi kuoriutua kunnon sota ja M.A tulisi tarvitsemaan kaiken avun.
"Muru, mä tiesin, että mä voin luottaa suhun", cheerleader sanoi kiitollisena ja syventyi hetkeksi aikaa mietteisiinsä. Miten Gemma voisi häntä nyt auttaa?
"Mä haluan, että sä nuuskit Giselen huoneessa. Mä haluan siitä muijasta kaiken mahdollisen tiedon. Jos sillä on päiväkirja, niin vielä parempi. Me otetaan nimittäin selvää, kenen kanssa tämä hienohelma on oikein viihtynyt läheisimmissä väleissä. Usko mua, jokaisella suositulla on jotain pimitettävää", vaaleaverikkö sanoi Gemmalle, jonka jälkeen tyttö hymyili kuin ei olisi sanonut mitään ihmeellistä.

Aivan. Tästä tulisi vielä suuri sota.