Girl in a uniform

"Muhun voi aina luottaa", Gemma hymähti, täysin moraalikysymykset unohtaneena. Hän ei ollut pitkään aikaan joutunut osalliseksi kunnon sotaan!
"Aw, toi on ihan helppoa - ja hemmetin nerokasta", tyttö kommentoi sitten M.A:n tehtävänantoon ja vastasi tuon hymyyn innostuneesti. Pitäisi vain olla varma että Gisele ei olisi kotona (tai tulossa kotiin pariin tuntiin), ja äidinkin olisi hyvä olla vaikka kaupungilla. Isästä tai serkkutytöstä ei ollut vaaraa; molemmat, etenkin Jiyeon, olivat hyväuskoisia ja mukavan tietämättömiä Giselen ja Gemman keskinäisistä ristiriidoista, joten he eivät osaisi epäillä yhtään mitään vaikka näkisivätkin hänet sisarensa huoneessa.

"Varmaan hiljainen taktiikka olis kaikista paras tähän", Gemma totesi pähkäiltyään hetken. "Ollaan niinkuin ei oltaisikaan... mutta hei, mitä jos vaikka Cherry saa vihiä asiasta? Se on kuitenkin Cherie Hayes, ja sillä nyt on vähintäänkin yhtä hyvät tiedusteluverkostot kuin sulla ja mulla yhteensä... se ei välttämättä tykkää."

Mary-Ann nyökkäsi Gemman pohdinnalle siitä, että hiljainen taktiikka olisi tähän hyvä.
"Oon samaa mieltä, hiljaa hyvä tulee", M.A vastasi ja silmäili ympärilleen siltä varalta, jos heillä olisi salakuuntelijoita. Niitä ei onneksi näkynyt, mutta cheerleader istahti kuitenkin lähemmäs Gemmaa. Kaikki olisi tästä lähin otettava tarkoin huomioon, epäonnistuminen ei tulisi kuuloonkaan.

Niin, Cherie Hayes, ykkössuosittu. Hän tulisi olemaan ongelma verkossa, se nyt oli päivän selvää.
"Meijän täytyy olla vain äärimmäisen varovaisia", tyttö päätyi lopulta puhumaan ääneen ja katsahti Gemmaan ilmeettömästi.
"Mutta täytyy silti keksiä suunnitelma, jos tää paljastuu", Mary-Ann mutisi ja syventyi hetkeksi ajatuksiinsa. Hänen täytyisi keksiä jotain sellaista, mikä ei tulisi pudottamaan häntä maineestaan kuin lehmän häntä, jos Cherie saisi tietää tästä sotasuunnitelmasta. Täytyi keksiä jotain sellaista, mikä saisi Giselen yhä enemmän huonompaan valoon ja Mary-Annen näyttämään syyttömältä.

Gemma ei kässännyt miten M.A ei ollut yhtä innoissaan kuin hän! Olihan tämä kyllä matter of life & death, mutta haloo, ei nyt noin vakavaa naamaa olisi tarvinnut näyttää. No joooo, ehkä hänelle ei tosiaan koituisi yhtä kauheita ongelmia tämän asian vuotamisesta kuin Mary-Annelle. Oli se kumma kyllä miten tämälläiset asiat veivät mukanaan; vasta hetki sitten Gemma oli ollut niin sitä mieltä että ei voisi millään juonia siskoaan vastaan ja nyt jo teki juuri niin.

"Hei mä tiedän!" Gemma virnisti ja läimäytti kätensä oivaltavasti yhteen. Jos tämä olisi sarjakuva, tytön pään päälle olisi syttynyt hehkulamppu palamaan. "Jos kävisi niin että Cherry saisi jotain vihiä niin voitaisiinhan me sanoa et ollaan huolissaan Giselen seurasta, mutta että ei tietenkään haluta hyppiä koulun ykköstytön varpaille ja senpä takia päätettiin tehdä omia pieniä tutkimuksiamme ihan hiljaa ja hissunkissun... "
Neiti Fleming oli extratyytyväinen esittämäänsä ratkaisuun, kun vielä kyseessä oli erittäin idioottivarma (ei sillä että Cherie Hayes olisi hänen mielestään idiootti, eheheiii, ei missään tapauksessa..!) ratkaisu. Ei kukaan varmaisi voisi kuvitella Gemman olevan niin sydämetön kuin mitä tämä osoitti.

Sydämetön. Aww, kuulostipa se mukavalta ja haavoittumattomalta... sydämetön Gemma Fleming.

"... hei, miten ne sun bileesi! Voitko sä nyt edes pitää niitä tälläisen sodanjulistuksen takia?" Gemma heitti ja kurtisti kulmiaan. Täydellisiä kulmiaan, by the way. "Vaik toisaalta... niiden pitäminen osoittaisi että sä et loukkaantunut..."

M.A säikähti Gemman äkkinäistä taputusta ja kääntyi katsomaan ystäväänsä kummastuneena, kun toinen oli hihkaissut tietävänsä ratkaisun ongelmaansa.
"Anna tulla", Mary-Ann pyysi ja odotti uteliaana, mitä Gemma oli keksinyt ratkaisuksi.

Brunette tosiaan yllätti blondin, yllättipä muuten todella! Cheerleaderin hölmistyneille kasvoille kohosi mitä ihailevampi ja tyytyväisempi ilme ja tyttö rutisti ystävänsä tiukkaan halaukseen.
"Gemma kulta, oonko mä jo kertonu sulle, miten paljon mä sua rakastan!" Vaaleaverikkö hihkaisi ja erkani halauksesta pidellen yhä ystävänsä olkapäistä kiinni katsoessaan tätä iloinen hymy huulillaan.
"Sä oot ihana, mitä mä tekisinkään ilman sua. Kyllä, noin me sitten toimitaan, jos Cherry saa meidät kiinni. Parempi tosin olisi, ettei saisi kiinni, mutta meidän tosiaan täytyy varautua takaiskuihin. En halua minkään epäonnistuvan", M.A puhui ja hymyili itsevarmasti. Voi, tämä tulisi onnistumaan Gemman suunnitelman avulla, aivan varmasti!

Gemman mainitessa Mary-Annen valmistelevat juhlat Mary-Ann kurtisti kasvojaan.
"Voi vittu", tyttö vain totesi ja kaivoi nopeasti kännykkänsä esille.
"Totta kai mä ne juhlat pidän, en mä niitä peruukaa voi. Se vaan, että Kat Deluna ei tiedä vielä tulevansa niihin", M.A paljasti ja asetti kännykän korvalleen.
"Isi rakas saa tehdä nyt kaikkensa tai mä menetän kasvoni Giselen silmissä", tyttö supisi ja odotteli hermostuneena, milloin isä vastaisi.

M.A:n halaus hieman yllätti Gemman. Diiva tajusi melkein vastata bestiksensä yllättävään eleeseen - melkein.
"Oothan sä sen aika monesti sanonut", tyttö totesi esittäen vaatimatonta, "mut eihän yks ylimääränen kerta pahaakaan tee." (Vaatimattomuus ei häntä muuten erityisemmin pukenut.)
"Joo hei camoon, vaikka mä oon mestari puhumaan ohi suuni, niin kyllä multa luonnistuu salaisuuksien pitäminenkin", hymähti Gemma, edelleen oikein vaatimattomaan sävyyn. "Joten mahdollisuus siihen että Cherry saa tietää... no, se on aika minimaalinen."

Gemma virnisti Mary-Annen kiroamiselle.
"Kaikkeen säkin onnistut itses sekoittamaan", brunette sanoi, virnistellen edelleen. "Mä en kässää miten edes viitsit yrittää Kat Delunan saamista niihin bileisiin. Joku vähemmän kunnianhimoinen vaan peruuttaisi pirskeet."

//voi kun tuli lyhyt... eikun.. eihän noin saanut sanoa sun kanssa pelatessa...

//Hyvä, alatkin jo oppia! ;---)

"Turhaan esität vaatimatonta, muru. Mä tunnen sut, kuten sä tunnet mut. Meijän ei tartte esittää toisillemme, vaikka kivaahan se olisikin", M.A puhui ja hymyili niin, että valkoiset hampaat paljastuivat Gemmalle.
"Gemma! Enhän mä nyt sua epäilekään, että aikoisit jollekin puhua tästä suunnitelmasta! Ja sitä paitsi, kelle sä muka kertoisit, koska mullehan sä tuut aina ensiksi kertomaan uusimmat kuulumiset", cheerleader sanoi ja virnisti tyytyväisenä. Ei M.A ollut Gemman lojaaliutta kertaakaan epäillyt, eikä tulisikaan epäilemään. Gemmaan jos kehen hän luotti 100%:sesti, kuten myös Lizbethiin. He kaksi olivat sellaisia ihmisiä, jotka eivät pettäisi häntä edes hädän hetkellä!
Okei, nyt ehkä mentiin vähän liian pitkälle tämän luotettavuus asian suhteen. Mutta M.A tosiaan luotti Gemmaan, eikä uskonut, että Gemma tästä siskolleen kertoisi.

Mary-Ann purskahti aitoon nauruun, kun hänen ystävänsä oli sanonut, että joku vähemmän kunnianhimoinen peruuttaisi juhlat. Isä ei edelleenkään vastannut puhelimeensa, joten tyttö sulki kännykkänsä ja ajatteli soittavansa pian uudestaan.
"Mutta, kuten sä mut tunnet, mä en todellakaan ole 'vähemmän kunnianhimoinen' vaan täydellisyyteen pyrkivä", vaaleaverikkö sai sanottua heleän naurunsa seasta ja virnisti Gemmalle tyytyväisenä.
"Ja jos Kat Deluna ei nyt... Pääsiskään tulemaan paikalle, niin kyllä mä keksin jonkun toisen. Luota muhun", tyttö jatkoi ja vinkkasi itsevarmasti silmäänsä. Mary-Annelta eivät ideat todellakaan olleet hukassa. Ei ainakaan enää tämän katalan suunnitelman jälkeen, jonka tarkoituksena olisi pudottaa Gisele yläilmoista tasaiselle maalle, ja miksei myös suosituista siinä samalla. M.A oli varmimmillaan kuin koskaan ja se suorastaan loisti hänen koko olemuksestaan.

No joo, eihän Gemma ollut tosissaan epäillytkään että M.A kuvittelisi hänen lavertelevan tästä Suunnitelmasta (kyllä, Suunnitelmasta isolla S:llä). Gemman ajatukset pyörivät hiukan samoilla linjoilla kuin cheerleaderin; he luottivat toisiinsa, etenkin tälläisissä asioissa, vaikka Gemma olikin aika varma että ystävyys ei kestäisi jos jompikumpi sattuisi vaikka tippumaan kermasta luusereihin, tai edes kapinallisiin. Mutta, that's the world they're living in - ystävät olivat harvoin, tai eivät ikinä, oikeita ystäviä eikä noille ystäville sopinut paljastaa ikinä liikaa.

"Hei, toi on huomattu monesti", Gemma kommentoi M.A:n todettua olevansa täydellisyyteen pyrkivä. Eihän siinä mitään pahaa ollut, sellainenhan neiti Fleming oli itsekin.
"Hmm, ketä sä aiot yrittää jos Deluna ei pääse?" edellämainittu neiti Fleming kysäisi aidosti uteliaana. "Britney Spearsia vai Lady Gagaa?"

//lyh... EI KUN... aivan järisyttävän hyvä vuoro! jeps.

Gemma kyseli, ketä M.A aikoisi yrittää saada juhliinsa, jos Kat Deluna ei pääsisi tulemaan. Vaaleaverikkö naurahti ja pudisti epäuskoisena päätään kuullessaan ystävänsä mainitsemat nimet.
"Hei, et kai sä oikeesti luule, että saisin jonku Lady Gagan tyylisen laulajan mun juhliin! Sen kalenteri on varmasti täynnä vielä monta vuotta, jos sen menestys jatkaa yhä nousuaan. Mutta..." tyttö lopetti hämärästi, sillä eräs nimi oli ponnahtanut hänen mieleensä.
"Leighton Meesteria vois yrittää saada. Tiedäks, sen, kuka on siinä Gossip Girlissä se Blair. Se kun nyt yrittää nousta laulajaks. Se laulaa siinä Cobra Starshipin Good Girls Go Bad -biisissä. Mä luulen, että se ottaa vastaan kaikki mahdolliset keikat" cheerleader paljasti oljenkortensa ja hymyili Gemmalle suloisesti. Niin, nousevia artisteja oli yleensä melko helppo saada esiintymään yksityisbileisiin.
Ja Gossip Girl oli suosittu sarja heidän ikäluokassaan, joten Leighton Meesterin saaminen olisi melkoista plussaa.

"Ei susta ja sun suhteistasi aina tiedä", Gemma hymähti kohauttaen olkiaan. Niin, ei sitä tosiaan tiennyt kenet M.A (tai M.A:n isäpappa) tunsi, eikä neiti Fleming tosiaankaan olisi yllättynyt jos olisi saanut kuulla vaikka juuri Birtney Spearsin kuuluvan viihdykelistalle. Sinällään se, että M.A tunsi ihmisiä, oli aika pelottavaa... mutta tietysti Operaatio Giselelle Selkään onnistuisi kahta varmemmin kun Mary-Annen suhteet olivat tosiaan hätkähdyttävän kauhistuttavat... Gemman huulilla käväisi se tuttu itsetyytyväinen hymy. Operaatio Giselelle Selkään kuulosti aika hyvältä, nyt kun sitä ajatteli.

... hmm, ai että Leighton Meester lauloi myös? Gemma ei tiennytkään, mutta arveli että tuo olisi mainio kakkosvaihtoehto.
"Hey girl, voisitko lopettaa", brunette virnisti, nyt taas vaihteeksi aidosti hämmästyneenä. Luulisi oikeasti että M.A:n suunnitelmallisuuteen - suurpiirteisyyteen? - olisi jo tottunut, mutta ei. "Sä hämmästytät mut koko ajan... millon sulla oikeasti menee sormi suuhun..?"

Mary-Ann tyytyi vain hyräilemään tyytyväisenä Gemman sanoille siitä, että M.A:n suhteista tiennyt. Tosiaan, kukaan ei oikein tainnut olla kunnolla perillä siitä, ketä tämä cheerleader - tai siis ketä tämän cheerleaderin isä tunsi. Voi, julkisuuden henkilöitä isä tunsi paljon, olihan hän heidän suosima juristi. Ja kallis. Ihan jokaisella ei ollut varaa palkata Mary-Annen isää hoitamaan asioitaan.

Nyt oli kuitenkin pakko purskahtaa heleään ja omahyväiseen nauruun, kun Gemma alkoi oikeasti ihmetellä Mary-Annen taitoa osata yllättää.
"Voi muru, mutta kun mä en osaa lopettaa", blondi vastasi ja hymyili hurmaavasti.
"Mä katos oon tällanen", M.A selvensi ja hymyili yhä itsevarmasti. Ainakaan Giselen sanomiset eivät häntä enää niin paljoa vaivanneet.
"Mulla on aina suunnitelma kaikelle", tyttö sanoi ehkä enemmän itsekseen kuin Gemman kuuleville korville. Aivan, Mary-Annea ei nimittäin ollut niin helppo nujertaa, kun tämä blondi keksi aina mitä ihmeellisempiä suunnitelmia voittaakseen. M.A:n kanssa ei kannattanut alkaa kilpailemaan, ellei sitten ollut tottunut häviämään.

Ja juuri silloin koulun kello pirahti soimaan merkiksi siitä, että välitunti oli loppunut. Oppilaita alkoi valua hitaasti sisään, ja M.A pomppasi sulavasti alas pöydältä.
"Kaikki tulee kyllä onnistumaan. Juhlat, Giselen nujertaminen, kaikki. Meillä ei pitäis olla mitään huolta", Mary-Ann sanoi päättäväisesti ja kääntyi ystävänsä suuntaan leveästi hymyillen.

//Ja peli loppuu sun vuoroon? :--)