You're way too beautiful girl

//Pooli & Emily//

Bradley Berkley tuijotti juuri paikalle saapunutta terveystiedon opettajaa, joka kaikkien yllätykseksi oli sinä päivänä rouva Hickman. Moni muukin näytti ihmettelevän, missä neiti Lopez oli ja Bradley oli varma, että suurin osa luokan miespuolisista oppilaista oli varsin pettynyt, kun opettajana oli koulun terveydenhoitaja.
”Huomenta,” Hickman tervehti iloisesti, saaden Bradin melkein voihkaisemaan ääneen. Jo äänestä pystyi päättelemään, että nainen oli tavanomaisen puhelias. Tunnista ei varmasti tulisi mikään maailman mukavin. Tai no, Bradley kyllä tiesi yhden asian, joka sai minkä tahansa tunnin vaikuttamaan kiinnostavalta. Tuo asia oli Emily Exford, johon skeittaripoika oli ollut ihastunut jo aivan liian pitkään, kuukausien ajan, jos tarkkoja oltiin. Bradley ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään Emilyn saavuttamiseksi, ei hän ollut uskaltanut. Emily oli varmasti ihastunut johonkin urheilijaan, eikä hänellä olisi minkään laisia mahdollisuuksia toisen suhteen. Niin se aina oli, että suosituista pojista pidettiin enemmän kuin jostakin skeittarista, joka ei ollut kerrassaan mitään.

Kun rouva Hickman oli saanut luokan oven auki, Bradley suunnisti ikkunanviereen, luokan takaosaan. Siellä hän istui aina. Sieltä oli kaikkein helpointa katsella muita luokassa olijoita.
”No niin. Neiti Lopez ei ikävä kyllä päässyt tänään paikalle, joten minä pidän nämä terveystiedon tunnit hänen puolestaan,” terveydenhoitaja selitti. ”Sain vasta tänä aamuna kuulla tästä, niin en ole valmistautunut mitenkään. Saatte siis tehdä pareittain pienet esitykset seuraavaksi kerraksi…”
Bradley ei kuunnellut enempää. Häntä ei innostanut mikään esitelmien tekeminen. Hänelle olisi sopinut paremmin se, että opettaja olisi hölissyt niitä näitä, eikä patistanut heitä tekemään jotakin.
Harmaisiin collegehousuihin ja mustaan huppariin pukeutunut skeittari alkoi kuumeisesti miettiä, kenet pyytäisi parikseen. Ei ainakaan ketään kermalaista, se oli varmaa. Hän voisi pyytää Emilyä, jos vain uskaltaisi. Jos hän ei nyt menisi tytön luo, hän ei varmasti uskaltaisi tehdä sitä koskaan. Nyt oli niin hyvä tilaisuus päästä tytön seuraan, joten pakkohan hänen oli tehdä jotakin.

Emily tuli luokkaan myöhässä ja koputti kiireisesti oveen. Opettaja tuli avaamaan ja Emily ensin ihmetteli mitä rouva Hickman teki siellä luokassa, ei hän ollut varmasti erehtynyt luokasta, ei se niin ollut. Sitten hän hymyili ja pyysi anteeksi myöhästymistään. "Anteeksi kauheasti rouva Hickman kun tulin myöhässä.. Eikös tämä ole terveystiedon luokka?" Emily kurkkasi rouva Hickmanin olan yli ja näki tutut ihmiset pulpeteissa istumassa. "On tämä..." Emily ehti sanoa ennekuin terveydenhoitaja vastasi. Sitten hän tuli luokkaan sisälle, muiden mulkoilemana. Emily katsoi kummastuneena muita, vain yksi ei katsonut vihaisesti - Brad. Erityisesti häntä tämä jäi katsomaan - hän näytti pikkupojalta joka sai mahtavan lelumaasturin jouluna, tosin, kyllä hän hymyili ihan söpösti.. Nyt Emily oli jäänyt haaveilemaan ja lopulta tajusi katsoa mihin istuisi. Jäljellä oli vain kaksi paikkaa, eturivissä heti rouva Hickmanin nenän alla ja luokan toisiksiviimeisellä rivillä, sinne siis. Luokan eteen Emily ei todellakaan tahtonut.

Hän heitti laukkunsa maahan ja istuutui kovalle muovipenkille, hänen vieressään ei istunut ketään kenelle puhua. Tylsää, ja rouva Hickman alkoi taas pälättää jotain esitelmistä, hankalaa kun ei ollut perillä mitä piti tehdä, tosin ei pahemmin kiinnostanut kirjoitella esitelmiä. Hän oli nukkunut pommiin, sutaissut farkut ja keltaisen tunikan päälle ja lähtenyt vespansa kanssa kohti koulua, tuli hieman kovaa ajettua. Ja Emily oli sen takia vielä puoliunessa, kohta hän nukahtaisi, jos ei jotain mielenkiintoisempaa alkaisi tapahtua - ja mitään ei tapahtuisi... Emily nojasi oikeaan käteensä ja pisti silmät kiinni. Hän kuuli vain rouva Hickmanin sanat "Hakekaapas nyt itsellenne pari, olette jo 3. luokalla, ei ole niin hankalaa..." Loppu jäi sumeaksi ja Emily oli lähellä nukahtaa.

Bradley tuijotti Emilyä. Pakko hänen oli uskaltaa, muuten hän katuisi sitä koko loppu ikänsä. Niinpä skeittari keräsi kaiken rohkeutensa ja nousi ylös tuoliltaan. Lyhyt matka tytön luokse tuntui tuskallisen pitkältä ja Brad kuvitteli, että kaikki tuijottivat häntä ja katsoivat mitä hän teki.
Viimein Brad pääsi Emilyn luo. Hän pysähtyi toisen viereen ja ryki kurkkuaan. Sitten poika onnistui taikomaan kasvoilleen ilmeen, josta ei voinut aavistaa, kuinka paljon häntä oikeasti jännitti. Hän halusi kaikkien luulevan, että harrasti useamminkin tyttöjen lähestymistä, vaikka niin ei oikeasti ollut. Ainoa tyttö, jonka lähellä hän tunsi olonsa täysin rennoksi, oli pikkusisko Belle. Nyt sisko voisi olla ylpeä, kun hän teki jotain niin uskaliasta oman ihastuksensa eteen.

"Moi Emily," Brad aloitti ja yritti hymyillä täysin normaalisti. "Haluisitko sä olla mun pari?"
Noin. Nyt se oli tehty. Jos tyttö suostuisi tekemään esitelmää hänen kanssaan, niin tunti olisi pelastettu. Jos tyttö kieltäytyisi, niin se pilaisi koko päivän.
Brad vilkaisi varpaitaan, sitten katse kohotettiin takaisin tyttöön. Että tuon pitikin olla noin nätti! Mitähän esitelmän teosta tytön kanssa edes tulisi? Ei hän kuitenkaan voisi olla aina silloin tällöin vilkaisematta toista, vaikka viisaampaa se kai olisi.

Emily kuuli raahautuvien ja hitaiden askelien äänen, jotka lähestyivät häntä. Hän nojasi yhä kämmeneensä silmät puoliummessa, mutta äänien yhä lähentyessä Emily avasi silmänsä ja katsoi tulevaa henkilöä - se oli Brad. Ensin Emily ihmetteli miksi hän lähestyi tätä, mutta tajusi sitten, että tämä halusi hänet parikseen. Se varmistui kysymyksellä. "Joo!" Emily hymili hieman ja hihkaisi turhankin iloisaan sävyyn, väsymyksestä ei ollut tietoakaan.
Emily taputti viereissään olevaa penkkiä pari kertaa hiljaa. "Tuu tähän istumaan" Emily hymyili yhä, ensimmäistä kertaa hänelle ei jäänyt hirveintä paria luokassa, ensimmäistä kertaa joku edes tuli ja kysyi häntä pariksi.

Voi kun söpöä, Brad oli tosi ujo - sen tämä tiesi. Hänestä näki, että nolotti ja jännitti. Aww.
Tykkäsiköhän Brad hänestä, siltä näytti. Emily ei ollut sitä uskoa, tosin mistä sitä tietäisi, ehkä kaikki on vain feikkiä, tai ei - ehkä Bradillä oli jo valmiiksi tyttöystävä. Ei Emily häntä pahemmin tuntenut vain parilla samalla tunnilla, ei minkäänlaisia muita kontakteja.

Bradley vastasi tytön hymyyn ujosti. Hänen olisi pitänyt esittää itsevarmaa Bradleyta, joka pyysi tyttöjä ulos ainakin kerran viikossa. Mutta se ei onnistunut. Emilyn edessä hän ei osannut teeskennellä, mikä ärsytti häntä suunnattomasti. Oikeastaan hän ei edes halunnut teeskennellä tytön edessä olevansa jotakin muuta, mikä oli varsin outoa.
Vasta nyt poika tajusi, että hänen kysymykseensä oltiin vastattu myöntävästi. Se sai Bradin melkein entistäkin pelokkaammaksi, mutta se ei näkynyt hänen olemuksestaan millään tavalla.
"Okei," Brad sanoi toisen kehottaessa häntä istumaan viereensä. "Mä haen mun tavarat tänne."

Poika käveli nopeasti takaisin paikalleen, otti tavaransa ja asteli takaisin Emilyn luo. Sitten hän istuutui ja tuijotti rouva Hickmania, joka näytti jo keskittyneen omien papereidensa tarkkailuun. Luultavasti nainen tekisi sitä koko tunnin, ellei sitten alkaisi tarinoida jotain turhanpäiväistä. Ei kukaan kuitenkaan kuuntelisi, kun muuta tekemistä oli määrätty. Ainakaan Brad ei kuuntelisi, ei hän edes pystynyt keskittymään mihinkään sillä hetkellä. Pakko oli kai kuitenkin yrittää.
"Onko sulla jotain ideaa mistä me tehdään meidän juttu?" poika kysyi sitten ja käänsi katseensa tyttöön.

Emily katseli kun Brad käveli hermostuneena hakemaan tavaroitaan ja ei kestänyt kauaakaan kun tämä jo istui Emilyn vieressä. Emily sipaisi hiuskiehkuransa korvan taakse, kun se oli tullut silmien eteen, sitten hän katsahti poikaa kun tämä kysyi mistä aiheesta tekisimme esitelmän. Emily puri huulta ja katsahti muualle. Ei hän tiennyt kun tuli myöhässäkin. Mitä sanoisi. "No kun.. Mä tulin myöhässä niin..." Äh kun piti nolottaa. Lause jäi kesken ja Emily oletti, että Brad tajuaisi mitä hän tarkoitti. Emily jatkoi silti "Onks sulla ideoita?"

Emily ei jaksanut odottaa, että Brad vastaisi kysymykseen. "Ooksä siis... skeittari?" Emily katsahti Bradin vaatetusta, ei siitä paljoa selville saanut. Emily tiesi Bradin klikin siltikin, hän oli monta kertaa välitunnilla nähnyt hänet rampilla. No, Emily tiesi oman klikkinsä, tavis. Surkeata. Se vähensi hänen mahdollisuuksiaan söpöön kundiin, niinkuin Brad... Se olisi ihanaa... Ei, Emily keskity nyt. Turha edes kuvitella, että Emilyllä olisi mahdollisuuksia häneen, Emily ei tosin välittänyt klikeistä yhtään. Skeittari oli kyllä ylempänä kuin tavis, mutta jos Brad ei olisi samanlainen. Brad ei ole samanlainen. Emily oli siitä varma. Emily katsoi Bradiä silmiin, ilman ujostelua. Hänen silmänsä olivat kauniit.