Beautiful, but cold

//Otsikko kusee, i know, mutta eiköhän tästä selvitä. Ja samoin aloitus. Ja Didii tänne Alinen kanssa, niin olen iloone!//

Oli kaunis ilta, lauantaina San Diegon rannalla. Kuu loisti pilvettömältä taivaalta, eikä juuri tuullut. Antony Turner, ketterä urheilijapoika, juoksi kelmeän valon valaisemalla hiekalla. Hiekka rahisi nuorukaisen nuhjaantuneiden tennareiden alla, kun rytmikkäät juoksuaskeleet tömähtelivät maata vasten. Tony vilkaisi merelle ja hiljensi vauhtiaan, kunnes lopulta käveli pari askelta ja pysähtyi. Tuo hengitti epätasaisesti kuumissaan ja puuskutti hieman. Oli epätavallista lenkkeillä, kun kello oli jo melkein yksitoista. Nuorukainen hengitteli rauhoittaakseen itseään ja tykyttävää sydämensykettään.
Tummanruskeiden hiusten alla otsa oli hiessä, samoin tummansininen t-paita. Jaloissaan tuolla oli mustat college-housut. Vyötärölle oli sidottu musta huppari, joka sopi housuihin. Korvissaan pojalla oli kuulokkeet, jotka huudattivat rokkia tuon korviin. Tony huohotti edelleen, kun tuo nojaili reisiinsä.
Hitto, olisi pitänyt ottaa vesi pullo mukaan, nuorukainen ajatteli ja asteli lähemmäs merta. Hän kasti kämmenensä veteen ja huuhtoi hieman kasvojaan ja kaulaansa. Sitten tuo huokaisi, perääntyi ja istuutui katsellen mereen.
Kuu oli kaunis. Kauniin kylmä, vähän kuin urheilijakin. Tony ei koskaan välittänyt muista, vaan vain itsestään. Mutta tuo ei osannutkaan vielä aavistaa, että tämä ilta, tämä ilta saattaisi muuttaa kaiken. Siitä urheilijapoju oli vielä autuaan tietämätön. Ja jos hänelle joku olisi sen kertonut, tuo olisi haistattanut tälle paskat.

- täältä tullaan -

Aline veti sisäänsä raikasta meri ilmaa. Tuuli leyhytti hiuksia ja sai väristyksen kulkemaan tytön yli vaikka kylmä hänellä ei ollut. Ilta oli odella lämmin kuten yleensäkkin. Kuu loisti kauniisti hopeaisena luoden tähtitaivaalle sen kauniin hohteen jota hän rakasti. Se oli kaunis. Hyvin kaunis. Karu myös ja kylmä. Aline riisui kenkänsä ja käveli varpaillaan valkealla hiekalla.

Veden rajaan saapuessaan Aline huomasi komean nuorukaisen, joka istui katsellen kuuta. Alinen sydän tuntui pysähtyvän ja hän ei saanut silmiään irti toisen kauniista kylmistä kasvoista. Intialainen astui pari askelta lähemmäs miettien miten voisi puhua toisen kanssa. Tämä näytti vain niin jumalaiselta siinä istuessaan. Ehkä hieman surulliseltakin.

"Onko sulla kaikki okei?" Tyttö saapui viereen. Toinen näytti niin surullisen kauniilta että Aline värähti taas.

- tyhmää kun en osaa kirjottaa -

Meri-ilma rentoutti Tonya ja tuo nautti rauhastaan. Hän poisti kuulokkeet korviltaan, sillä ei tahtonut rikkoa rauhaansa korviin pauhaavalla musiikilla. Nuorukainen katseli kuuta, joka oli tuhansien tähtien ympäröimä. Niin monta seuralaista, mutta silti se oli niin yksin. Mutta toisaalta, kaksi kuuta näyttäisi hassulta. Ja tällöin kuun lumo haihtuisi. Se ei olisi niin lumoava, niin kaunis, vaan. Vain yksi toisen kanssa.

Veden rajaan taisi kulkeutua joku toinenkin, mutta Tony ei kääntänyt katsettaan. Hän ei jaksanut, nuorukaista ei huvittanut kiinnostaa, se, kuka oli eksynyt myöskin rannalle. Päinvastoin nuori käänsi hieman, hyvin pienesti päätään, jolloin tumma hahmo hävisi silmäkulmasta. Mutta sitten joku saapuikin hänen vierelleen kysyen, oliko Tonylla kaikki okei.
Tony nosti katseensa tyttöön. Tuo oli kovin kaunis. Kylmä valo valaisi tavallista tummempia kasvoja, joita mustat kiharat kehystivät. Vau, nuorukainen ajatteli nielaisten hieman. Hän tajusi tuijottavansa ja käänsi hieman katsettaan, joka palasi kuitenkin lopulta takaisin tyttöön.
”Ah… On juu, kyllä. Minun piti vain hieman levätä, kun olin lenkillä”, Tony vastasi hymyillen ja nousi, jottei tarvitsi katsella tyttöä ylöspäin.
”Kaunis ilta, vai mitä?” hän kysyi edelleen hymyillen. Toisen iho näytti niin pehmeältä. Ja tummat kiharat myös, niin kauniin puhtaan silkkisiltä melkeinpä.

//Osaathan! Tää tais olla rakkautta ensisilmäyksellä melkein... :)//