I hate mondays and all I need to say is that

“Juokse, juokse, juokse, juokse!” muille näkymätön, katonrajassa liihottava hahmo hoputti aina välillä taakseen vilkuillen. Harmaisiin pilleihin, mustaan FBI-paitaan ja hihattomaan mustaharmaaraidalliseen huppariin pukeutunut nuorukainen puikkelehti ihmisten ohitse, yrittäen unohtaa takaansa raikuvat huudahdukset ja ärtyneet karjahdukset. Valkoiset siivet omistava skitsofrenian harhatuotos lenteli katossa tuottajansa yllä ja näytti yhtä hätääntyneeltä kuin Aidan, skitsofreenikko itse. Mistä hän olisi voinut tietää, että joillakin ns. pahiksilla oli nykyään tullut tavaksi pysäköidä moottoripyöriään musiikinluokan ikkunan alle. Oli ollut Aidanin vuoro ilmoittautuneena pestä luokan taulu, koska koulun siivooja oli lyhyellä lomautuksella perhesyistä. Tapansa mukaan hän oli viskaissut saavillisen likavettä ikkunasta, muttei tällä kertaa asfaltille, vaan suoraan nahkatakkisten poikin ja heidän prätkiensä päälle.

”You failed dude!” Ace vikisi ja Aidan väisteli ihmisiä ja helpottuneena vilkaisi taakseen, kun äänistä päätellen kukaan pahiksista ei enää seurannut. Aidan oli musiikin luokassa jäätynyt täysin ikkunan luokse ja hänen, sekä häntä märkinä tuijottavan viisihenkisen poikalauman välille oli syntynyt erittäin murhaava hiljaisuus, joka oli lopulta katkennut pahisten karjaisuun ja ryntäykseen oville. Samaan aikaan oli Aidan kiljaissut kuin mikäkin neiti ja pinkonut musiikinluokasta karkuun pää kolmantena jalkana. Henkeään haukkoen Aidan kääntyi kulmasta historiankäytävälle, joka oli siihen aikaan melko tyhjillään. Hetken Aidan vain tuijotti taakseen yrittäen napata normaalista hapenottotahdistaan kiinni. Kukaan ei näyttänyt seuraavan. Aidan huokaisi raskaasti ja henkeään haukkoen valui valkoista seinää vasten lattialle istumaan. Ace lätsähti pojan viereen ja hengitti sekin raskaasti. Oli tämäkin tapa aloittaa uusi viikko, hyvää maanantaita.

Ja tänne joku piristämään tai pilaamaan pojan maanantaita entisestään. <3

//Tungen Anan tänne, vaik meil onkin jotain satapelii meneillään xD Jos vaan käy? ^^ //

Ana hengaili koulun käytävällä kuunnellen kuulokkeillaan kovaa musiikkia. Se varmasti kaikui käytävällä jos tarkkaan kuunteli. Häneltä oli koulu jo loppunut, mutta päivän piristykseksi hän oli päättänyt jäädä odottelemaan Halea. Tuo tosin pääsisi vasta tunnin päästä. Onneksi friikki oli muistanut ottaa mukaansa i-podinsa. Olisi ollut tylsää odotella tyhjällä käytävällä ilman musiikkia. Tyttö heilutteli päätään pienesti musiikin tahdissa, kunnes kohotti kulmiaan, kun tuntematon poika säntäsi käytävälle. Volumea hiljennettiin hieman. Toinen näytti hengästyneeltä ja lysähtikin lattialle sen oloisena, että oli kovia kokenut.

Ääneti tyttö tarkkaili poikaa. Tuo oli hyvännäköinen ja Anasta normaalinoloinen poika. Kauniit silmät tuo ainakin omasi. Kuulokkeet laskettiin kaulalle, keltaista hamettasuoristettiin ja tyttö kyykistyi.
"Kukas sinua jahtaa?" Hän kysyi pienesti ivallisena, muttei niin ilkeästi mitä olisi voinut. Käsivarsilla meinasi olla kylmä. Ehkä olisi voinut pukea tänään päälle muutakin kuin napapaidan ja hihat. Sinisiä hiuksia sipaistiin hieman ja päätä kallistettiin kysyvänä. Tuskin toista nyt oikeasti kukaan olisi voinut jahdata! Tämähän oli koulu ja harvemmin pahikset raaskivat kuluttaa energiaansa jahtaamiseen.

+ Ei haittaa, ole hyvä vain ^^ +


Aidan haroi huohottaen hiuksiaan. Hän ei varmasti enää koskaan suostuisi vapaaehtoisesti siivousvuoroon. Ja hän varmasti välttelisi niitä mopo-tyyppejä seuraavat viikot. Hän saisi varmaan turpiinsa jos törmäisi heistä yhteenkin. Etäisyyttä kannatti pitää, ellei hän sattunut kantamaan mukanaan rahaa uusiin pyöränosiin ja takkeihin. Tuskinpa pyörät rikki olivat menneet, mutta ihan varmuuden vuoksi vain. Poika sulki hetkeksi silmänsä ja pyöritteli huulikoruaan kielellään. Jostain pojan korviin kantautui ivallinen ääni ja samassa hän räpsäytti pelästyneenä silmänsä auki.
”Hyaaagh?!” poika parkaisi tasan samaan aikaan kuin Acekin. Aidan löi melkein takaraivonsa vasten seinää, ponkaistessaan hätäisesti seisomaan. Sydän tuhatta hakaten Aidan tuijotti tyttöä silmät pyöreinä. Ace oli heittäytynyt vatsalleen ja piteli käsiään päänsä päällä, luullen olevansa piilossa kuin jänis pusikossa.
”M-mitä?” Aidan älähti, kunnes ymmärsi toisen esittäneen kysymyksen. ”Ei kukaan enää”, hän vastasi rehellisesti, eikä voinut olla tuntematta pientä varautuneisuutta, joka johtui yksinään siitä, että tämä tyttö oli erittäin värikäs. Aidan oli saanut tarpeekseen värikkäistä ihmisistä ruokalareissullaan. Mutta ei hän siitä voinut tätä tyttöä syyttää. Tätä……….erittäin erikoisen näköistä tyttöä. ”Turhaan kaunistelet, siis oudon näköistä”, Ace huomautti ja lehahti ilmaan, laskeutuen hyvän matkan päähän tytöstä.

Ana hätkähti itsekin, kun toinen vaikutti säikähtävän häntä pahanoäiväisesti.
"Tosi miehekästä tuo touhus." Tyttö naurahti ja työnsi kuulokkeet taskuunsa. Nyt oli seuraa saatu, joten siitähän ei luovuttaisi vähällä. Poika oli kyllä hieman omituisen oloinen. Jotain mätää tuossa oli. Mutta eipä Ana suoraan osannut sanoa mitä.
"Hyvä jos ei jahtaa. Oisit varmaan saanut sydärin jos oisit viel jatkanut. Huohottamisestas päätellen." Ana virnisti ja sipaisi paria hiussuortuvaa sormillaan. Katse ei lähtenyt mihinkään pojasta ja tyttö tiesi, että varsinkin hänen tuijotus saattoi olla hyvikin ahdistavaa joskus. Silmät kun olivat niin suuret ja painostavan oloiset liioitellusti meikattuna.

"Eiks sun pitäs olla tunnilla, tai jotain?" Hän uteli sitten viattomasti kohottaen jälleen kulmaansa. Saattoihan toisella vaikka olla myös koulu loppu tai ihan vaan hyppytunti. Mutta kuka nyt oikeasti juoksi käytävillä pakoon ihmisiä hyppytunneilla tai jos koulu oli päättynyt? No, ehkäpä tuota OIKEASTI oli joku jahdannut.

Sekä Ace, että Aidan murahtivat tympeinä tytön sanoille miehekkyydestä.
”Tuskinpa säkään kovin tyyni olisit, kun viis gorillaa jahtaa sua aikeenaan murtaa niskas”, Aidan huomautti kärttyisenä ja epäonnekseen huomasi tytön tavoissa joitakin samanlaisia piirteitä, kuin hänen omassaan. Melko sarkastiselta ja pirulliselta tuo nyt vaikutti, vaikka se olikin vain lyhyen ajan päätelmä. Ei hänkään mikään enkeli ollut, vaikka sellaiseksikin häntä oli väitetty.
”Se tuijottaa”, Ace vikisi ja Aidan laski otsaansa aavistuksen kurttuun. No hänellä ei sentään ollut läpitunkevaa katsetta, joka näytti oikein etsivän tietoa uhristaan. Ja mitä tuijotettavaa hänessä oli? Tuossa tytössä sitä oli ainakin ulkonäön puolesta. Eihän tyttö rumalta näyttänyt, hieman erikoiselta vain. ”Hieman?” Ace kivahti vetäen happamana kätensä puuskaan.

Onneksi tyttö ei pitkään jatkanut tuijotustaan vaan ryhtyi utelemaan ja Aidan vei hetkeksi katseensa toisaalle. ”No ei ku mul on hypäri”, poika vastasi ja haroi mustanpukuisia hiuksiaan. ”Enpä taida kuitenkaan olla sillä tuulella että jaksaisin mennä tunneille”, hän jatkoi ja Ace näytti tyytyväiseltä siihen, ettei heidän tarvitsisi lähteä tylsille tunneille. ”Entäs sä, miks sä norkoilet käytävil?” Aidan kysyi, koska oli jossain määrin hänen vuoronsa esittää kysymys. Poika varmasti kuulosti siltä mitä olikin, ärtynyt ja edelleen hengästynyt. Ei hän pahaa tarkoittanut, mutta äskeinen kohtaus oli pilannut hänen mielialaansa ja päiväänsä niin mukavasti, ettei ylenpalttisen ystävällistä ollut hauska edes esittää.

"Tääl päin ei oo gorilloita ku eläintarhas ja ne on häkis. Et ei ne sua jahtaa." Ana näsäviisasteli ihan vain kiusallaan. Toinen oli juuri sen oloinen, että kilahtaisi kun tarpeeksi härnäsi. Sitten olisi hauskaa! Tyttö heilautti hieman päätään, jotta hiukset menivät sivuun pois silmien edestä. Kyllähän ajan sai näinkin kulumaan.

Ahaa! Toisella oli siis hyppytunti. Sellaiset olivat kivoja. Jos oli seuraa ja jos ei ollut... Ne olivat tavattoman tylsiä. Useat luokkakaverit tekivät silloin läksyjä tai tehtäviä etukäteen, mutta ei Ana. Miksi hän edesauttaisi koulussa onnistumista? HAH!
"Odotan veljeäni." Hän vastasi sitten kysymykseen, jonka omituinen poika oli kysynyt. Ehkäpä vain kohteliaisuuttaan, mutta keskustelun ylläpitämiseksi siihen piti vastata. Ana kävi istumaan lattialle ja suoristi jalkansa.
"Käytäks sä aineit?" Hän kysyi sitten suoraan ja äänestä ei osannut sanoa vihjasiko hän nyt toisen käytökseen, vai kysyikö hän sitä ihan yleisesti vaiko vitsillä.

Toisen näsäviisastelulle Aidan haistatteli ajatuksissaan paskat. Gorillan kokoiset kaverit mustissa nahkatakeissa olivat juuri juoksuttaneet häntä koulun ympäri, eikä häntä kiinnostanut kuunnella yhtään ylimääräistä vittuilua. Ace kiristeli hampaitaan, kappas vain, harhakuvakaan ei näyttänyt tyytyväiseltä. Siipiveikko käveli ylimielisin elein käsi lanteillaan ja nokka happamasti pystyssä tytön taakse ja heilautti sormenpäillä hiuksiaan, tuhahtaen pisteliäästi. Kaikkea sitä näki harhakuvansa tekevän. Aidan havahtui tuijottamasta harhakuvaansa ja käänsi äkkiä katseensa tyttöön.
”Haista nyt sinäkin paska”, Aidan kivahti ja veti ärtyneenä kätensä puuskaan. Harmi ettei hän ollut niitä ihmisiä, jotka kävivät helposti toisten kimppuun. Toinen kuulemma odotti veljeään. Tuo veljeä Aidan ei halunnut tavata, ei ainakaan jos sillä oli samanlainen luonne kuin tällä neidillä. Toinen kysyi vuorostaan kysymyksen, joka sai yönmustahiuksisen kohottamaan ällistyneenä kulmiaan. Käytti aineita? Mistä tuo värityttö oli sellaista päätellyt? Katse viivähti murjottavassa Acessa.
”Mitä? En käytä? Ooksä joku diilari vai yritätkö saada multa vai häh?” Aidan ällisteli päätään kallistaen.

Ana purskahti nauruun, kun poika haistatteli hänelle. Toinen oli jokseenkin huvittava tapaus. Vaikkakin selvästi äkäinen hänelle. Aineiden käyttö kysymykseenkään poika ei iloisesti vastannut.
"Ei kun ajattelin vain..." Tyttö virnisti ja kaivoi punaisen tikkarin taskustaan, avasi kuoren ja pisti sen suuhunsa. Ehkäpä hän olisi voinut toiselle tarjota yhden Halen aarretikkareista, mutta jos toinen ei käyttänyt mitään... Eipä sitä tyrkyttämään, tosin, eipä tikkarissa mikään maistunutkaan.
"Tahotko tikkarin?" Hän kysyi sitten viattomana ja raotti laukkuaan, jossa oli noin pari kymmentä tikkaria. Luokkakaverit ja opettajat pitivät häntä karkkiaddiktina. Voi miten väärässä nuo olivatkaan.

Tyttö tirskahti sitten hieman, kun mietti jälkikäteen toisen lausetta.
"Niin ja ehkä yritän saada sinulta, mutta luojakaan ei uskalla veikata mitä." Friikki sanoi virnuillen vitsilleen.