The day what i hate

//Céleste ja Roxie

Aula oli ahdistava. Ihmiset tönivät kovaa. Miyuki ei olisi kestänyt sitä, ilman pehmeää laukkuaan, hän makasi maassa ja itki muiden potkiessa häntä, vahingossa ja tahalteen. Miy ei kestänyt enää minuttiakaan, eikä hetkeäkään liian aikaisin tungos kävi hiljaisemmaksi. Viimein tyttö pääsisi ilmoitustaululle. Se oli täynnä kaikenlaisia papereita, mutta tässä etsittiin nyt vain yhtä. Se oli pinkki ja tuoksui ruusulta. Se oli nimittäin hänen lounas lehtisensä. Miyuki tarkastaisi jos joku olisi, vaikka haluamassa lounas seuraa.
Miy tarkisti kaikki paperit, mutta oikeaa ei löytynyt. Pari muuta kävivät tarkistamassa jalkapallo treenien ajan ja cheer-harkkojen ajat ja ne löytyivät yleensä parin minuutin etsinnän jälkeen. Joku poika skeittasi jäätelö kädessä tyttösen ohi ja kuinkas ollakkaan pallo tippui tytön tunikalle. Tuo poika ei edes huomannut tapahtunutta. "Hei! Takaisin sieltä!" Miyuki yritti huudella jo kaukana olevalle pojalle. Kiva, jäätelöä tunikalla ja lappustani ei löydy. Voisiko joku olla ystävällinen ja auttaisi. Kuvitteli Miy mielessään.

Tyttö etsi itselleen penkin ja istui siihen, otti laukustaan nenäliinan ja pyyhki sillä jäätelöä joka vain levisi ja levisi. Pieni isosta joukkueesta eronnut cheerleader lauma kulki Miyukin ohi. He naureskelivat ja vilkuilivat tytön suuntaan. Yksi jopa huusi: " Ha! Vilpitön jäätelön syöjä!" ja koko porukka purskahti isoihin nauruihin. Tyttö vain ilveili tyttöjen perään ja ajatteli mielessään noita typyjä itse tässä tilanteessa. Eivät varmaan pärjäisi minuuttiakaan.
Miy soitti siskolleen tässä hirveän tukalassa tilanteessa ja pyysi henkistä apua. Hänen siskonsa käski hengittää rauhallisesti sisään- ja ulos. Miy ajatteli odottaa vielähetkisen ennen kuin lähtisi mihinkään.

Roxie käveli eteenpäin katse maassa. Koko päivä oli mennyt päin helvettiä. Ei ollut ketään kelle puhua, ei ketään jota vasten itkeä. Kukaan ei välittänyt hänestä, kukaan ei halunnut tutustua. Hän oli hylkiö. Tai niin hän ainakin kuvitteli. Maailmassa oli varmaan monta jotka tutustuisivat häneen kernaasti, mutta Rox oli nyt päättänyt olla masentunut, joten niin hän olikin. Askeleet pyörittivät häntä ympäri aulaa ja hän oli aivan varma ettei kukaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Äänet kaikuivat tytön päässä kun hän lysähti lattialle nojaamaan seinää. Tyttö esti kyyneleitä virtaamasta poskiaan pitkin ja huomasi sitten sivusilmällä jotain pinkkiä. Jotain pinkkiä joka tuoksui itseasiassa ihan hyvältä. Roxie otti lapun käteensä ja luki sen pikaisesti mielessään. Joku etsi ilmeisesti lounasseuraa. Hetken mietittyään Roxie kirjoitti lappuun nimensä ja puhelinnumeronsa. Eihän seurasta voisi koskaan olla haittaa. Hän nousi varovaisesti ylös ja lähti sitten kiikuttamaan lappua ilmoitustaululle. Pian Roxie olikin asettanut lapun seinälle. Hän jäin nojailemaan seinään taulun vieressä, ehkä joku haluaisi liittyä seuraan.

//No sain tän vihdoin aikaseks ja sori lyhyydestä