the seven things i hate about you

+ nico ja Iona ♥ otsikko on Miley Cyruksen biisistä 7 things +

Aston Highschoolin naistenhuone oli tyhjä lukuunottamatta yhtä olentoa. Oranssit, pörrötetyt hiukset olivat latvoista märät ja vesipisaroita tippui lavuaariin. Häikäisevän kauniit kasvot näkyivät peilistä, intensiiviset, mustalla rajatut sinisilmät tuijottivat takaisin tyttöä joka oli hetki sitten pessyt kasvonsa. Lähes riekaleiksi revitty musta T-paita ei paljoa peittänyt, olisi lähinnä paljastanut jos hänellä ei olisi ollut punaista tuubitoppia sen alla. Kapeita jalkoja peitti mustat pillifarkut jotka oli nekin revitty; rei'istä paistoi vaalea iho. Kengät olivat aivan tavalliset tennarit, punaiset skottiruudut.

Tyttö katseli tiiviisti omia kasvojaan peilistä. Peilikuva haukkui häntä.
"Katso nyt, meikit pitkin naamaa, ihanku sä olisit itkeny täällä silmäs ruvelle! Ja missä sun tekoripset on, pelle, eihän sulla omia taida ollakaan! Sä oot feikki ämmä, vitun ruma lehmä, helvetin friikki!" peilikuva sähisi nautiskeleva ilme kasvoillaan, ja Dawnin märät kasvot saivat osakseen suolaisia kyyneleitä jotka jättivät jälkeensä mustia vanoja levinneestä kajalista. Hiljalleen peilikuva vaihtui hänen isäkseen; humalainen mies joka olisi ollut komea ilman hirveää sänkeä, punoittavia silmiä ja harhailevaa katsetta.
"Saatanan lutka, sä oot vaan tiellä helvetin äpärä, tuuhan tänne niin mä näytän sulle paikkas! Vittu näytät joltain helvetin halvalta huoralta, jos sun äitis näkis sut nyt..." peili huusi, Dawnin nyyhkäistessä.

Tytön sirot kädet puristivat rystyset valkoisina lavuaarin reunoja, kun hän kuunteli kuinka peili haukkui häntä, pilkkasi, nauroi ivallisesti. Nyt hänen katseensa oli laskeutunut vesihanaan, ja ääni kirkui yhä hänelle, mutta mukaan sekottui myös epämääräistä meteliä, aivan kuin kymmeniä ihmisiä olisi huutanut samaan aikaan hänelle, kohinaa. Lavuaari varmaan särkyisi pian jos Dawn puristaisi sitä yhtään lujempaa. Äänien sekamelska koveni koko ajan, kirkui ja raivosi kuin ukkosmyrsky hänen ympärillään. Dawn lisäsi tuskastuneen kirkaisunsa meteliin ja iski nyrkkinsä peiliin niin kovaa kuin kykeni.

Lasi särkyi helisten, mutta niin särkyi myös tytön nyrkkikin; se alkoi vuotaa vuolaasti verta ja peilinsirpaleita törrötti rystysistä. Kädestä levinnyt tuska ei ollut mitään verrattuna helpotukseen kun vessa hiljeni täysin. Neulan tippumisenkin olisi kuullut helposti. Dawn huokaisi, peilikuva oli palannut normaaliksi eikä enää puhunut. Tyttö kävi nyppimään sirpaleita kädestään, inahtaen joka kerta kun yksi palanen irtosi ja veri alkoi vuotaa yhä vuolaampana. Kun kaikki sirpaleet mitkä hän oli vain saanut irti olivat poissa, hän nuoli kättään joka oli peittynyt punaiseen nesteeseen. Vampyyri mikä vampyyri, kelpasihan se omakin veri siinä missä muidenkin.

Iona ei oikeastaan tiennyt minkä keskelle oli sattunut, kun tyttöjen vessan oven avatessaan kuului kamalaa lasin helinää. Tuo kurkisti sisään ja näki jonkun tytön nyppimässä sirpaleita käsistään. Rastapää kalautti laukkunsa oveen ja raahautui sisälle. Tuo tarkkaili hetken likkaa, ennen kuin tunnistikin tuon. Se naispuolinen vampyyri! Naistenvihaaja! Dawn. Io tunsi suurta uteliaisuutta, muttei tehnyt muuta kuin tarkkaillut nyt omaa kättänsä nuolevaa tyttöä rastojensa takaa.

Toinen vaikutti aika paljon Oscarilta. Naispuoliselta Oscarilta. Rastapään katse vilkaisi Dawnia muutenkin kuin tuon takaraivoa. Ihan suloinen tapaus, mutta kuulemma järkensä menettänyt. Ja tyttö vihasi naisia ja Iona.. oli nainen, tyttö mikä lie. Ja viimeiseksi lisäykseksi friikki oli kiinnostunut enemmän Oscarista kuin tuon naispuolisesta versiosta.

”Mitä pahaa se peili teki?”, Io sähisi yllättäen, muttei vihaisena. Tuo kohotti kulmiaan ja odotti milloin Dawn hyppäisi kurkkuun kiinni. Friikki olisi kyllä varautunut repimään hiuksia, puhkomaan silmiä ja puremaan sormia irti. Tule vaan tyttö.

# todella pitkä & laadukas =) paras ropeviestini ikinä! s__s

+ ihan hyvä toi on :----D +

Dawn nuoli vuolaana valuvaa verta kädestään ja haavojaan kuin itsensä satuttanut koira. Hän inahteli välillä kivusta, ei välttämättä ollut maailman fiksuin idea lyödä peiliä, mutta hän oli unohtanut missä oli. Hän oli todella kuvitellut olevansa kotona kuuntelemassa kuinka kaikki huusivat hänelle, ja siihen päälle vielä kaikkien koulun oppilaiden ja varmaan koko maailman ihmisten huuto ja viha. Dawn oli erilainen, mitä sitten? Ei hän itse tajunnut mikä oli vikana, mikseivät muut kuulleet ääniä joita hän kuuli ja nähneet asioita joita hän näki. Hän oli erilainen, uniikki, aivan omanlaisensa. Muut sanoivat häntä hulluksi. Ei, ei hän ollut hullu, Kuiskailijat vain puhuivat hänelle varjoista, piilottelivat. Hide and seek, piiloleikkiä, hänen täytyi vain etsiä, mutta Kuiskailijat olivat hyviä piiloutumaan. Mutta välillä ne tulivat vapaaehtoisesti esille, näyttäytyivät hänelle, kertoivat pystyvänsä muuttamaan ulkonäköään tahtonsa mukaan. Useimmiten ne eivät halunneet pahaa hänelle, mutta välillä Kuiskailijat muuttuivat pahoiksi ja rankaisivat häntä kuten äsken.

Dawn ei huomannut lainkaan että oli saanut seuraa, vaan koitti epätoivoisesti nuolla kättään puhtaaksi verestä mutta eipä siitä paljon hyötyä ollut kun verta pulppusi koko ajan lisää. Jos hän olisi ollut fiksu, olisi tyttö ottanut suunnakseen terveydenhoitajan joka olisi luultavasti pistänyt siihen väliaikaisen siteen, ja lähettänyt sitten sairaalaan niin että haavat ommeltaisiin umpeen. Mutta porkkanapää ei suostuisi jalallaan astumaan mihinkään sairaalaan! Sielläkin oli naisia, ja melkein kaikki hoitajat olivat naisia, eli petollisia, kavalia paskiaisia.
Yhtäkkiä friikki kuuli selvästikin naisäänen takaansa, ja salamannopeasti hän tarttui suureen peilinsirpaleeseen joka oli pitkulainen ja teräväpäinen, noin 15 senttimetrin pituinen. Refleksinomaisesti Dawn käännähti ympäri, sirpaleen lentäessä nopealla vauhdilla ilman halki kohti rastatukkaista tyttöä.

Porkkanapää äännähti raivostuneen sähähdyksen ja murinan sekaisesti, odottamatta osuisiko sirpale toiseen vai ei, hyökäten tiikerinloikalla kohti friikkityttöä. Sama se oliko tuo friikki tai ei, naispuolinen olento se silti oli! Hämärästi kesken syöksähdyksensä hän tajusi toisen olevan Iona, Oscarin seurassa pyörivä naisolento. Helvettiäkö sitten, se saattaisi olla jopa pahempi asia.
Dawnin raivokkaan hyökkäyksen tavoitteena oli törmätä vauhdilla toiseen, tarttua tuosta kiinni pitkillä, terävillä kynsillään ja upottaa vampyyrinhampaansa tuon kaulaan. Jos hän ei siinä onnistuisi, aikoisi friikki puolustautua miten tahansa pystyi. Dawn kun oli siinä uskossa että kaikki naiset vainosivat häntä ja yrittivät tappaa hänet.
Nyt Iona oli vielä yllättänyt hänet haavoittuneena ja suojattomana, ja koska rastapää aivan varmasti hyökkäisi, olisi Dawnin vaikea puolustautua kätensä takia. Yllätys oli paras hyökkäys.

+ hmm Dawn on vähän kaheli♥ ;> +

Iona sähähti ja kerkesi juuri ja juuri vetämään käsivartensa kasvojensa suojaksi. Lasinsiru osui siihen ja viilsi pitkähkön, ehkä kymmenen senttiä pitkän ja ohuen haavan. Rastapää sähähti ja käänsi katseensa Dawniin, joka loikkasikin kimppuun. Tyttö ei todellakaan ajatellut kaksi kertaa vaan iski polvensa toisen eteen, luultavammin osuen sillä porkkanapäätä vatsaan tai keskivartaloon. Io sähähti kuin kissa ja ujutti kalpeat sormensa Dawnin hiuksiin, vetäisten tuota kovin rajustikin kohti maata. Pieni jalkaliike ja friikki sai toisen lattialle, vatsalleen. Ivy meni matalaksi ja painoi polvensa porkkanapään selälle. Nyt kun tilanne oli ainakin hetken tytön hallinnassa, tuo vilkaisi käsivarttaan josta pulppusi mukavasti verta.

”Dawn Rowena, rauhoitu. Kyllä mä tiedän, että sä vihaat naisia mutta helvetti..!”, friikki sähisi ja siirsi hieman painoaan toisen päälle, ettei porkkanapää pääsisi niin helposti nousemaan.
”Sun niskat katkee ku spagetti..”, tuo jatkoi sihisten ja vilkaisi ympärilleen.
”Mä en halua taistella vampyyrin kanssa, joten olepas kiltti.. friikki ja rauhoitu.”, Ivy yritti, mutta oli valmis hukuttamaan toisen vaikka vessanpönttöön, jos Dawn jatkaisi remuamistaan.

# anteeksi hitit, jos haittaa hirveästi niin voin muokata viestiä. :----)

+ ei se mitään, miekin ehkä vähän hittailen ihan pikkusen vaan jos sopii 0:--) +

Lasinsirpaleen osuessa Ionan käsivarteen, tytön nenään tulvahti veren tuoksu; ihana, metallinen veren tuoksu. Vampyyrityttö veti tuoksua sisäänsä, paljasti hampaansa ja oli valmiina tarttumaan toisen haavaan vahvoilla leuoillaan. Mutta hänen syöksähdyksensä pysähtyi kun Iona iski polven Dawnin vatsaan. Keuhkot tyhjenivät hetkeksi, ja hän yritti haukkoa henkeä, ja olikin lyhyen ajan puolustuskyvytön; hän sai rastatytön käden hiuksiinsa ja huomasikin olevansa lattialla toisen polvi selkäänsä vasten. Dawn pelästyi sitä valtavasti; hän ei halunnut kuolla, ei, hänen täytyisi taistella henkensä edestä. Friikin silmien edessä välähteli muistoja siitä traumaattisesta päivästä hänen lapsuudessaan kun oma äiti tapettiin nenän eteen. Ja se murhaaja oli ollut nainen, hänelle kävisi aivan samoin jos hän ei puolustaisi itseään. Sitäpaitsi veren tuoksu kiusoitteli hänen aistejaan ja antoi hänelle energiaa.

Dawn sähisi ja kirkui, raivosi kuin vesikauhuinen eläin, rimpuili, potki ja pyristeli. Hän kuuli kuinka tuo käärme sihisi, mutta sanoja hän ei pelkonsa ja raivonsa takaa erottanut. Tyttö rimpuili ja kirkui, ja viimein sujahtikin pois Ionan polven alta, saaden siitä rohkeutta ja voimaa kun ei ollut enää alivoimainen. Dawn hyökkäsi uudelleen Ionan kimppuun, hypäten toisen päälle vampyyrinhampaat paljastettuina. Hampaat pyrkivät tarttumaan mihin vain yltäisivät, käteen, jalkaan, kaulaan kaikkein eniten. Kynnet koittivat upota kasvoihin ja vetää pitkiä haavoja toiseen, ja lähinnä repimään silmiä päästä. Dawn ei hellittänyt hetkeksikään yrityksissään purra, repiä ja raadella Ionaa, samalla yrittäen vangita toisen alleen jalkojensa väliin. Kipu kädessä ei ollut lähtenyt mutta hän ei adrenaliinin vuoksi tuntenut mitään kipua, tai ainakaan huomannut mitään.

+ 0:----)) Dawn on ihan kiltti tyttö ♥ +

Iona tajusi Dawnin päässeen altaan, kun tuon hampaat upposivat tytön ranteeseen. Kipu ravisteli koko kättä, mutta tyttö ei ”jäätynyt”. Kuitenkin porkkanapään kynnet viilsivät tytön naamaan, oikean silmän ja posken halkaisevan punaisen viivan. Poskea kuumotti inhottavasti ja tuntui, kuinka veri alkoi valua siitä. Siinä vaiheessa rastapää menetti hermonsa. Io päästi korkealla nousevan karjahduksen ja nosti jalkaansa, potkaisten Dawnia luultavammin reiteen tai siihen lähistölle. Samalla porkkanapää repi muutaman uuden punertavan viirun friikin naamaan ja ranteestakin sekä käsivarresta roiskui veri hampaiden takia.

Kipu vihloi kädessä ja paukutti olkapäätä, kasvoihin sattui. Ivy puri huultaan ja aloitti saman taktiikan kuin Dawn. Kynnet ojossa tuo repi kaikkea mihin osui. Lähinnä raapaisut kuitenkin osoitettiin toisen naamaan ja repimään huulia sekä nenää. Friikki kumartui ja iski hampaansa toisen poskeen, purren sitä niin lujasti kuin lyhyessä ajassa kerkesi – tuo ei halunnut menettää silmiään porkkanapään kynsille. Iona vei päänsä taas kauemmas ja veti jalat lähelleen, potkaisten niillä niin lujaa kuin jaksoi porkkanapäätä. Kerran. Toisen. Tyttö vetäisi potkujensa jälkeen kätensä irti tuolta vampyyritytöltä ja nousi ylös, tarraten laukkuunsa. Ei lähteäkseen mutta.. Io pyöräytti laukkuaan ja viskasi sen päin Dawnia.

Tuo irvisteli, hieraisi naamaansa kädellään ja pyyhkäisi käsivartensa seinään, johon jäi pitkä verinen juova. Ivy tuijotti porkkanapäätä ja oli taas valmistautunut vaikka paukuttamaan tuota ovella. Mitä vain! Irvistellen friikki tuijotti toista ja odotti tuon hyökkäystä.

# iona on myös tosi kiltti. (---------:

+ muuten, se sytkäri + hiuslakkapullouhkaus on suositeltavaa :''D +

Veren tuoksu vahvistui entisestään vessassa, ja se hurmasi Dawnin kaikkia aisteja. Punaista, punaista kaikkialla, eikä tyttö edes huomannut että osa siitä punaisesta oli lähtöisin hänestä itsestään. Dawn oli niin adrenaliinin ja veren huumaama, että tunsi kivunkin vain etäisesti kun sai muutamia naarmuja kasvoihinsa ja varmasti muuallekin, hän vain pureutui tiukasti hampaillaan Ionan ranteeseen. Porkkanapää tunsi hämärästi kipua reidessään, mutta jatkoi tiiviisti raateluaan ja puri toisen rannetta niin tiukasti että veri valui vuolaana hänen leukaansa pitkin; sekä toisen pulppuavasta ranteesta, sekä omista ikenistä. Kun Iona työnsi kasvonsa lähelle hänen omiaan, pelästyi Dawn sitä ja pyrki välittömästi suojaamaan kaulaansa työntämällä kyntensä taas rastapään kasvoihin.

Yhtäkkiä Iona potkaisi Dawnia kaksi kertaa, ja se sai tytön irrottamaan otteensa. Keuhkot olivat tyhjentyneet taas, ja sitten hän sai laukusta. Vampyyrityttö nauroi mielipuolisesti, ja todella näyttäen sekopäältä; verta valuvana ja tärisevänä, suu veressä hän vain nauroi hysteerisesti niin että kulmahampaat välkähtelivät. Tuo muija heitti häntä laukulla?!
Mutta nauru loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, Dawnin huohottaessa ja tuijottaessa varautuneena Ionaa, tämä oli vain pieni hengenvetotauko. Kaikki lihakset tärisivät, ja hän vuoti vuolaasti verta sekä haavoittuneesta kädestään että muista haavoista joita oli saanut. Tosin oli hän saanut Ionaankin ihan mukavia jälkiä, eikä kaikki veri Dawnin päällä ollut hänen omaansa.

Dawn veti henkeä, ja syöksähti uudestaan lattialta Ionan kimppuun. Tyttö ponnisti vauhtia hyppäämällä, törmäämällä vauhdilla toiseen ja takertumalla tiiviisti rastapäähän. Hampaat pyrkivät pureutumaan Ionan kaulaan, tai ainakin johonkin siihen lähistölle, ja kynnetkin kaivautuivat kaulan ihoon. Dawnin itsepuolustusvietti oli vahva, samoin eloonjäämisvaisto, ja se antoikin hänelle voimaa raadella Ionaa ja vaikka kaikkia muitakin naispuolisia joita hänen kimppuunsa mahdollisesti tulisi. Tyttö oli sairautensa vuoksi todella satakymmenprosenttisesti sitä mieltä että kaikki naiset, mukaanlukien Iona, yrittivät tappaa hänet, ei hän muuten toista yrittäisi tappaa verenhukkaan.

Iona oli juuri vetäisemässä laukkuaan lähemmäs, kun Dawn hyökkäsi. Rastapää lennähti selälleen ja tunsi toisen hampaat olkapäässään. Tuo ärisi ja puri itsensä kiinni porkkanapään korvaan. Hampaitaan narskutellen, korvasta alkoi varmasti nopeasti lorista veri. Samalla tyttö repäisi kynsillään toisen naamaa tai ainakin tähdätessä siihen. Dawnin kynsiessä kaulaa ja purressa yhä sitä olkapäätä, päätti rastapää käyttää jotakin.. erilaista ”asetta”. Toisella kädellä tuo sai vetäistyä laukkunsa auki ja veti hiuslakkapullon esiin. Ensin tuo yritti hujauttaa sillä porkkanapäätä kalloon. Johonkin se ainakin osui, kumahduksesta päätellen. Iona huusi taas ja rimpuili ja riuhtoi, repien Dawnin kasvoja kuin villipeto. Tuo kierähti ja onnistui jotenkin jättämään porkkanapään alleen – nyt rastapää istui toisen lantion kohdilla.

Seikasta huolimatta Dawn repi ja raateli yhä tyttöä, tai ainakaan olkapään kipu tai verenvuoto ei ollut loppunut. Ivy sähähti ja vetäisi sytkärin housujensa taskuistaan. Naps. Liekki väreili kauniina esineestä ja tyttö toi sitä lähemmäs toista. Tuo ravisteli hiuslakkapulloaan ja.. pian suihkuttikin sitä päin liekkiä. Tuli suuri välähdys, kun suurehkot mutta vain hetkelliset liekit nuolivat ilmaa. Liekit polttivat kevyesti niin Ivyn käsiäkin, kuin porkkanapään posken ja kaulan seutua. Friikki kohotti kyynärpäätään ja yritti täräyttää sillä toista kalloon. Joko liekkien tai kyynärpää iskun avulla, tuo pääsi luikertelemaan taas kauemmas.

Iona nousi ylös ja naksautti sytkäriin uuden liekin, suihkuttaen taas hiuslakkaa mukaan. Välähdys ja pitkät liekit nuolivat ilmaa ja ylsivät melkein porkkanapään kasvoille saakka. Melkein, mutta ei. Kuumotuksena se kyllä tuntuisi, varmasti tuntuisi. Tuo piti pulloa ja sytkäriä iskuvalmiina, samalla hieraisten kasvojaan olkapäähänsä. Olkapäähän hieraistu kasvonpuolisko värjääntyi punasävyiseksi. Io kirosi ja katsahti haavojaan. Oikeassa ranteessa oli veriset purujäljet, samaa käsivartta oli raavittu verille ja myös saman puolen olkapää oli verinen. Kaulassa oli muutama punertava rantu, mutta niistä ei vuotanut sentään verta. Kasvoissa oli myös punaisia juovia sekä verta.

Ivy sihisi ja tuijotti Dawnia. Jos tuo.. olento kerjäisi, niin tyttö kyllä polttaisi toisen naaman. Karrelle, tunnistamattomaksi – sitä tuo kaipasi. Oikeastaan tytön olisi tehnyt vain hyökätä toisen kimppuun ja repiä naaman luut esille, silmät kuopistaan ja repiä tuon jokainen hammas yksi kerrallaan irti.

Dawn tunsi vihlaisevan kivun korvassaan, ja kasvoillaan joita tosin onnistui hieman suojaamaan painamalla ne tiiviimmin Ionan olkaa vasten jota puri ja repi hampaillaan. Hän aiheutti luultavasti jokseenkin paljon vahinkoa etenkin kulmahampaidensa takia, mutta vaikka hän sai hieman suojattuaan kasvojaan, osuivat rastapään iskut kaulan ja hartioiden tienoille mutta myös kasvoihin. Tyttö inahti ja hellitti otteensa kun tunsi jonkun esineen kolahtavan lujaa päähänsä. Lyönnin takia Dawn meni hetkeksi päästään pyörälle, ja huomasi kohta olevansa toisen alla. Se sai hänet havahtumaan ja puolustautumaan, eli repimään toista yhä enemmän kaikkialta minne ylsi.
Dawnin raatelu loppui siihen, kun yhtäkkiä välähti liekki ja tyttö suojasi kasvojaan käsillä, tuntien kuinka liekki nuolaisi hänen vasenta käsivarttaan. Toisen kyynärpään tyttö kerkesi väistää juuri ja juuri, mutta ainakin sen jälkeen Iona meni kauemmas.

Iona hulmautti uuden liekin porkkanapäätä kohti, ja hän suojasi kasvojaan sähähtäen ja liukuen kauemmas kiinni nurkkaan. Tuli pelotti häntä, kyllä hän paljain käsin tappelisi itsensä puolesta vaikka jommankumman hengenlähtöön saakka, mutta hän ei halunnut kärventyä.
Dawn huohotti, kylkeä pisti ja peiliin murskautunutta kättä poltti kuin tulessa. Kasvoja kirveli ja käsivartta kuumotti, ja lähes jokaista muutakin kohtaa särki ja jomotti. Hänellä alkoi jo olla verenhukka, ja kaikki lihakset tärisivät, päässä pyöri. Hänen olisi jo aikoja sitten pitänyt mennä sairaalaan paikattavaksi, mutta tyttö tuijotti Ionaa tiiviisti sinisillä silmillään. Katse oli kova kuin kivi ja jäänkylmä, mutta sisimmässään Dawn pelkäsi kuollakseen. Tuo kärventäisi hänet hengiltä, tuo helvetin narttu kärventäisi hänet.

"No, mitä sä odotat?" Dawn kuiskasi katkerasti, vihaisesti. Hän ei tajunnut miksi tuo venytti tätä, pitkitti hänen elämäänsä vielä vähän? Olisi ollut reilumpaa vain tehdä loppu saman tien, lopettaa hänet kuin tuollaiselta raa'alta elukalta saattoi odottaakin.
"Mikset sä jo polta mua elävältä? Sitähän sä haluat" friikki sanoi ivallisesti, pelon näkymättä lainkaan kasvoilta. Mutta silti, hän ei halunnut kuolla, ei, ei, hän ei todellakaan halunnut kuolla! Se oli viimeisenä listalla jota hän haluaisi.
Dawn mulkoili Ionaa jännittyneenä, vaikka näkökenttä hämärtyikin välillä ja maailma tuntui välillä hälvenevän. Hän kuuli kuiskauksia piiloista, jälleen, mutta ei saanut selvää niistä. Mutta ei hän halunnutkaan, hän yritti vain keskittyä Ionaan ja katse pysyi vihaisena, myrkyllisenä.

Iona sihisi ja oli jo aikeissa tosiaankin kärventää Dawnin, kunnes tuo puhui – lähes yllytti. Friikki tuijotti porkkanapäätä ja lipaisi suupieltään, maistaen siitäkin veren rautaisen maun.
”Ei. En kärvennä sinua – vielä.”, tuo sanoi ja siristi hieman silmiään.
”Kyllä minä tiedän, että vihaat naisia. Taidat siis vihata itseäsikin? Mikset tappaisi itseäsi? Sinähän olet nainen. Saastainen nainen!”, friikki sähisi ja loikkasi kohti toista. Tuo napsautti sytkäriin taas liekin ja suhautti nopeasti hiuslakkaa. Taas yksi, tällä kertaa hieman pienempi liekki.

”Tosin en voi syyttää sinua. Naiset ovat petollisia käärmeitä – sinäkin.”, Iona totesi ja kohotti olkiaan, virnistäen sävyttömästi.
”Jos pidät käärmeen hampaasi kurissa, voin jättää sinut käristämättä.”, tuo lisäsi ja katsoi terävästi porkkanapäätä. Jos toinen hyökkäisi vielä tai ärsyttäisi liikaa, rastapää suihkisi hiuslakan Dawnin kasvoille ja heittäisi sytkärin perään.
”Ja nimesi oli? Dawn?”, Io uteli ja kohotti kulmaansa.

# lyhyt.

+ juu ei mittää <: +

Dawn tuijotti Ionaa kylmästi. Vitun narttu, pelkuri, olisi vain polttanut hänet elävältä niin kuin aikoikin, mitä turhaa arastella. Tyttö katsoi ilme värähtämättäkään rastapäätä joka sähisi hänelle ja loikkasi äkisti lähemmäs, leiskauttaen liekin häntä kohti. Typerä lehmä, leikitteli vain mutta ei edes uskaltanut kärventää häntä. Ei Dawn tietenkään halunnut että tuo kärventäisi häntä, mutta katsoi tuota silti silmiään siristäen, epäluuloisesti kun Iona sanoi ettei käristäisi häntä jos hän pitäisi hampaansa kurissa. Hah, sentään tuo otus pelkäsi häntä, ja syytäkin oli. Hän purisi hampaillaan vaikka kaulan poikki jos saisi otteen, mutta ei hän halunnut menettää kasvojaan tulelle.

Dawn mulkoili Ionaa pitkään hiljaa ja epäluuloisesti, selvästikään luottamatta tuohon tippaakaan, mutta nyökkäsi silti terävästi, hyvin pienesti. Porkkanapää oli tietysti koko ajan valmis puolustautumaan jos Iona osoittautuisi petolliseksi (niin kuin luultavasti kävisikin), mutta enää hän ei hyökkäisi jos toinen ei pettäisi sanojaan.
Friikki nuolaisi huuliaan jotka olivat peittyneet vereen, tuntien kihelmöivän hyvän tunteen kielellään. Oli veri sitten omaa tai Ionan, se maistui herkulliselle vampyyritytön suussa.

Vampyyrityttö nyökkäsi taas rastapäälle kun tuo kysyi hänen nimestään. Mistä tuokin sen tiesi, oli eri asia. Tosin ehkä naisten pitikin tietää se, olihan tapettavan nimi ehkä hyvä tietää. Luultavasti se oli niin, ehkä toinen seurasi häntä ja kyttäsi häntä jossakin ikkunoiden takana ja ties missä.
"Ja sinä olet Iona", Dawn totesi pyhä halveksunta äänessään. Mistä porkkanapää sen tiesi? No siitä, kun hän tarkkaili Oscaria, hän ihaili Oscaria ja piti tuota suuressa arvossa. Pojalla oli oikeat ajattelutavat ja sitä rataa, mutta Ionan suhteen Oscar oli väärässä.
"Oscarin nainen", friikki lisäsi, mutta nyt halveksuntaan sekottui myös ihailua ja kunnioitusta, ei tietenkään Ionaa kohtaan vaan Oscaria.

Iona kohotti hieman kulmaansa, kun neiti päivänsäde tiesikin tuon nimen. Äänensävy tosin olisi voinut olla kiltimpi ja se saikin tuon sähähtämään itsekseen sekä siristämään myrkyllisen värisiä silmiään. Dawnin viimeisimmät sanat saivat kuitenkin rastapään virnistämään tyytyväisenä, hammasrivistöään väläyttänyt.
"Oscarin nainen..", tuo toisti. Paremmin Oscar oli Ionan, eikä toisin päin. Hetkellisen mietiskelynsä jälkeen tyttö palautti myrkynsävyisen katseen silmiinsä ja tuijotti porkkanapäätä suoraan silmiin.
"Ja sinä olet härkähain nainen.", tuo sanoi ja virnisti uudelleen, sipaisten sormillaan rastojaan. Ravenne oli kertonut kohtaamisestaa Maddoxin kanssa. Poika oli kuulema ollut oikein miellyttävää seuraa.

Iona lipaisi huuliaan ja peruutti, noukkien laukkunsa olalleen lattialta. Tuo käveli Dawnia tarkasti vartioiden lavuaarin luo ja nopeasti puhdisti naamansa sekä kaulansa seudun verestä vaikkei kaikkea pois saanutkaan. Rastapää käännähti nopeasti ja nappasi sytkärin sekä hiuslakkapullon uudelleen käsiinsä. Tuo ottii muutaman askeleen lähemmäs ja vilkaisi ovea. Ei Ivyä varsinaisesti pelottanut mutta tuo oli varuillaan eikä kaivannut enää lisää kynsien jälkiä naamatauluunsa.

Rastapäisen käärmeen sähinä ei saanut Dawnia pelästymään, hän vain tuijotti toista halveksuvasti ja peloton ilme kasvoillaan. Näytti siltä että veri valui jokaisesta ruumiinosasta, ja siltä kyllä tuntuikin; kaikkialle koski ja hän käytti lähes kaiken voimansa siihen että pysyi edes pystyssä verenhukan takia. Mutta ei hän voisi vihollisen läsnäollessa kuukahtaa pökertyneenä lattialle, häneltä lähtisi henki siinä touhussa.

Dawn siristi silmiään epäluuloisena kun Iona tiesi kenen omaisuutta hän oli. Selvästi tuo oli tarkkaillut häntä kun tiesi tuon, vaikka todellisuudessa varmaan kuka tahansa juoruista kiinnostunut tiesi että kuuluisa naisvihaaja oli saksalaisen rokkarin kanssa. Ja kaksikon ensimmäinen, hyvin lämminhenkinen tapaaminen aulassa oli kyllä pitänyt huolen siitä että kaikki tietäisivät minkälainen parin suhde oli.
"Oxin, niin olen", Dawn totesi ja katseeseen tuli samassa lämmin sävy josta paljastui kyllä hänen tunteensa härkäpoikaa kohtaan. Hänen Maddoxiinsa.

Dawn katseli ympärilleen kun Iona puhdisti kasvojaan, ja hän kurotti noukkimaan laukkunsa, vilkaisten sitten friikkityttöön. Kun toinen katsahti oveen, porkkanapää nousi hivenen täristen mutta itseään kasassa pitäen lattialta. Sitten tyttö mulkaisi sähähtäen Ionaa ja katosi sanaakaan sanomatta ulos ovesta. Hän lähti mahdollisimman kauas tyttöjen vessasta, johonkin turvalliseen paikkaan olisi päästävä nuolemaan haavojaan. Onneksi tunnit olivat menossa, ja kukaan ei ollut käytävillä katsomassa kun hän raahautui niin nopeasti kuin kykeni, verta vuotavana johonkin suojaan.

+ kiitos pelistä ♥ +