Someday you'll see things my way.

(( Lya feat. Sharon, tervetuloa! :3 ))

Se päivä oli ehkä se pilvisin ja kolein koko viikkoon, jonka ihmiset olivat kyllä huomanneet. Nämä nimittäin eivät viettäneet aikaansa kovinkaan kauaa ulkona, vaan kiirehtivät pikimmiten sisätiloihin - kuten esimerkiksi erääseen San Diegon keskustassa olevaan ostoskeskukseen.
Johnny oli itse tekemässä samoin, sillä nyt hän laahusti raskain askelin kaupungin katuja kohti ostoskeskusta. Pojalla oli yllään vaaleansiniset farkut, tummanruskea huppari, jonka päälle oli vielä vedetty beige samettitakki ja kenkinä toimivat mustat, hyvin rikkinäiset lenkkarit. Tummanruskea tukka oli sekaisin, sillä poika ei ollut jaksanut laittaa sitä mitenkään ihmeellisesti aamulla - joka oli kyllä ihme. Tummanruskeat piilolinssit hän oli kuitenkin jaksanut laittaa, sillä ei poika voisi kuvitellakaan lähtevänsä ihmisten ilmoille niillä vaaleansinisillä silmillään. Ohuen kerroksen mustaa kajaalia hän oli kuitenkin vielä laittanut silmiensä ympärille, sillä ilman sitä rokkari näytti aivan kummalliselta. Lävistykset olivat normaaleilla paikoillaan, samoin myös korvissa roikkuvat paksut, metalliset korvakorut.
Syy tähän, miksi Johnny laahusti kadulla melkein kokonaan laittamattomana oli se, että hänen nykyinen äitinsä Sindy oli päättänyt aloittaa talon suursiivouksen ja Johnny oli katsonut parhaakseen häipyä paikalta. Sindy olisi näet aivan varmasti laittanut pojan itsekin siivoamaan - ainakin nyt oman huoneensa. Joskin, poika olisi muutenkin haistattanut paskat moiselle touhulle ja jatkanut uniaan. Harmi vain, ettei se oikein onnistunut alakerrassa pauhaavan imurin, täysillä olevan radion ja Sindyn hyräilyn tähden, joten oli parempi vain vaihtaa maisemaa. Onneksi hän oli päässyt livahtamaan huomaamattomasti ulos talosta, eikä hän todellakaan tiennyt joutuivatko Sharon, Danny tai Jack siivoamaan kämppää sitten ihan Johnnynkin edestä. Se oli oikeastaan ihan sama, sillä Johnnyhan oli ajattelutavaltaan melko kusipää ja luultavasti perhekin sen tiesi.
Rokkari haukotteli hyvin näkyvästi ja vei, jo melkein loppuun palaneen tupakan huulilleen. Osasyyllisenä tähän väsymykseen oli myös se, että Johnny oli edellisenä iltana (tai tarkemmin ottaen yönä) oli käynyt eräässä paikassa San Diegon ulkopuolella ja ottanut päänsä täyteen vaikka mitä. Niin alkoholia kuin muita mömmöjä. Hän ei edes muistanut tuon yön tapahtumista mitään, vähiten sen miten oli edes ylipäätään selvinnyt kotiin. No, nämä muistinmenetykset eivät olleen mitenkään epätavallista Johnnylle, mutta kun hän menisi taas kotiin... Perheen naiset tuskin tulisivat olemaan iloisia.

Johnny otti viimeiset sauhut tupakastaan ja viskasi sen sitten kadulle. Mistähän hän niitäkin saisi lisää, sillä poika oli täysin rahaton. Sindylta nyt oli turhaa pyytää, sillä nainen tosiaankin tiesi, mihin poika suurimman osan rahoistaan käytti. Sharon taas... Tämä oli omaa luokkaansa.
Poika tuhahti ja huomasi saapuvansa pian ostarille, jonka ovilla notkui muuan poikaporukka, joka oli täysin tuntematon Johnnylle. Ehkäpä lauma joitain samantekeviä urheilijoita tai sitten joitain muita koulun kermaan kuuluvia poikia, ei Johnny siitä välittänyt. Sen sijaan, hän huomasi yhden niistä pojista työntävän rahapussiaan farkkujensa takataskuun ja siitäkös rokkarin silmät kirkastuivat. Miksi ihmiset olivat niin tyhmiä, että pitivät rahapussejaan farkkujensa takataskussa? Sehän oli pelkkää voittoa kaikenlaisille taskuvarkaille - ja Johnnylle. Hänellä kun sattui olemaan todella huono rahatilanne juuri nyt, joten ehkä olisi parempi nyysiä tuo lompakko jonkun oikean taskuvarkaan tieltä.
Johnny virnisti pirullisesti ja käveli sitten ihan muina miehinä kohti porukkaa, olevan törmäävinään tähän lompakkoaan takataskussa säilytytävään poikaan. Rahapussi vaihtoi nopeasti omistajaa ja Johnny kiiruhti jatkamaan matkaansa.
"Mitä vit-" tämä poika älähti ja katsoi Johnnya todella murhaavasti. Rokkari sujautti lompakon nopeasti takkinsa taskuun ja loi kasvoilleen pahoittelevan ilmeen.
"Oi, sori. En mä huomannu", Johnny totesi kohauttaen olkiaan ja oli jo jatkamassa matkaansa kun kuuli takaansa toisen pojan äänen; "Toi homo varasti mun lompakon!"
Rokkarin olisi ehkä ollut parempi juosta tässä vaiheessa ja sen hän oli toteuttamassakin, mutta tämä poikaporukka oli paljon nopeampi. Nämä nimittäin tarrasivat Johnnyn takin selkämyksestä sellaisella voimalla, että poika pelkäsi takin menevän rikki.
"Anna se mun lompakko takaisin, homo!" poika ärjyi, kiepsautti Johnnyn ympäri ja tarttui sitten tätä kauluksesta.
"Mikä lompakko. Ei mulla ole mitään sellasta", Johnny valehteli, vaikkei sitä kukaan voisi uskoa.
"Niin vissiin. Ihan huviksesiko sä sitten mun persettä kourit?" tämä melkein ryöstön uhriksi joutunut tuhahteli ja tämän kaverit säestivät taustalla.
"Tietty. Sulla on katsos niin hyvännäköinen perse, ettei siitä malta pitää näppejään erossa", Johnny jatkoi, eikä se todellakaan olisi kannattanut. Nimittäin tämän seurauksena tuo hänessä kiinni oleva poika paiskasi Johnnyn vasten ostarin kivistä seinää. Rokkarin keuhkoista tyhjeni ilmat ja poika älähti kivusta.
"Anna se tänne tai muuten mä..." toinen murisi ja näytti siltä, että voisi kohta taittaa Johnnyn niskat nurin.

(( Tein nyt näin. Toivottavasti pääsee helposti mukaan :3 ))

Kyllä Sharon oli huomannut veljensä livahtavan ulos talosta suursiivouksen tieltä. Kuitenkaan ei hän voinut ilmiantaa Johnnyä, vaikka kyllä kai Sindykin oli nähnyt pojan lähtevän mutta tyytyi vain pyöräyttämään silmiään pojan touhuille. Olisihan Johnny silti voinut jäädä edes vähäsen auttamaan, kolmin voimin suuren talon siivoaminen (Sindy nääs oli enemmänkin johtajahahmo siivoamisessa) oli raskasta jo ilman enempää hässäkkää.
”Tiedätkö minne Johnny on hävinnyt?” Sindy oli kysynyt Sharonilta, joka vain kohautti olkiaan tietämättömästi. Oikeasti Sharon tiesi kyllä missä veljensä oli, mutta ystävällisenä sisarena sekä kaverina päätti vaieta.
Sharon pääsi siivouksesta aika helpolla, Danny taas ärähti pariinkin kertaan huomatessaan tytön lähtevän ovesta ulos. ”Minne toi menee”, Danny sattui kysymään kohottaen kulmaansa Sharonia päin ja Sharonia itseään taas vain hymyilytti entisestään astuen ovesta ulos.

Sharon pääsi pian ostoskeskuksen pääsisäänkäynnin lähettyville ja sattumalta huomasi tutun hahmon ovilla päin. Johnny? Sharon seurasi tilannetta ja näytti miettivältä, veljensä puuhat näyttivät epäilyttäviltä ja sitä ne suorastaan olivatkin. Aikoisiko toinen varastaa? No, Sharon ei kerennyt edes ajatella asiaa sen kummemmin, kun Johnny saikin vihat päälleen siltä jengiltä. Sharon kyllä kuuli ne huudahdukset ja ärjynnät (kuten varmaan moni paikalla olija), mutta hiljaisemmat puheet oli sitten vaikeampi kuunnella.
Hetken aikaa Sharon katsoi tilannetta sivusta ja oli jo aikeissaan lähteä, mutta ei lähtenyt kuitenkaan. Hän alkoi kuumeisesti miettiä pitäisikö mennä väliin ja, että miten Johnnyn oikeasti saisi pois vaikeuksista? Poikahan oikein veti niitä puoleensa.

Okei, nyt selvästi oltiin menossa pahempaan suuntaan. Sharon ei voinut enää vain seistä vaan lähti pienin juoksuaskelin kohti Johnnyä ja tätä jengiä. Porukka saattoi hieman ihmetellä, kun Sharon pöllähti paikalle ja tönäisi toisen kauemmas veljestään, tullen näiden väliin.
”Mikä syy sulla on käydä päälle !” Sharon huudahti ja käänsi hieman päätään Johnnyyn päin, mutta katsoi sitten taas tätä päälle käynyttä odottaen selitystä. Olihan hänellä etuna se, että harva jätkä löisi tyttöä ja tässä tilanteessa se oli hänen edukseen.
Pian Sharon kääntyi puoliksi veljeään päin, pitäen kuitenkin silmällä toista osapuolta.
”Johnnyy! ...miksi sä hankkiudut aina vaikeuksiin?”

Johnnyn hengitys oli tihentynyt ihan huomaamatta ja adrenaliini alkoi virrata pojan suonissa, ollen näin valmiina juoksemaan ihan minä hetkenä hyvänsä - ja kovaa! Rokkari oli huomannut, että moni ohitse kävelevä ihminen katsoi häntä sekä hänen päälleen käynyttä jengiä melko pitkään, mutta ei kukaan kuitenkaan viitsinyt (tai uskaltanut) tulla väliin. Ja se oli hyvä juttu, sillä Johnny ei tunnetusti näissä asioissa kaivannut muiden ihmisten apua. Hän halusi kohdata vastustajansa silmästä silmään, ihan yksin.
"No anna se lompakko jumalauta tänne tai meidän täytyy oikeasti satuttaa sua. Ja olisi melko sääli, mikäli tuollaiset nätit kasvot olisivat mustelmilla monta päivää", tämä päälle käynyt poika uhosi ja se sai Johnnyn puremaan huultaan. Hän ei todellakaan tiennyt mitä tekisi, vaikka oli oikeastaan jäänyt kiinni ihan rysänpäältä. Sitä paitsi, nämä pojat hakkaisivat hänet muutenkin, joten ei sillä ollut väliä antaisiko rokkari lompakon takaisin vai ei.
"Mulla ei ole mitään sulle kuuluvaa. Päästä mut irti", Johnny kuitenkin yritti, mutta eihän moinen saanut aikaan minkäänlaista reaktiota tässä toisessa pojassa. Tai no, sai kyllä, mutta se ei ollut mitään positiivista.

Johnny yritti päästä irti toisen otteesta, mutta eihän siitä mitään tullut. Tämä oli häneen verrattuna paljon voimakkaampi ja mitä luultavimmin voisi selättää Johnnyn ihan tuosta vain, mikäli tästä ihan kunnon tappelu syntyisi. Hetken aikaa jo nuorukaisella kävi mielessä, että hän luovuttaisi lompakon takaisin ihan vapaaehtoisesti, mutta hän ei ennättänyt tehdä sitä kun paikalle ryntäsi eräs tietty blondi tyttö, jonka pojan olisi tehnyt mieli kirota alimpaan helvettiin. Miksi Sharonin täytyi juuri nyt pamahtaa paikalle ja pilaa kaikki se, mitä Johnny oli suunnitellut. Tyttö ei koskaan katsonut hyvällä sitä, että Johnny haastoi riitaa häntä puolet isomman pojan kanssa. Tyttö kuitenkin riensi porukan luokse ja tönäisi Johnnya pidelleen pojan kauemmas, ärähtäen tälle hivenen.
"Mitä vit... Kukas sä sitten luulet olevasi?" tämä kauemmas tönäisty poika älähti kummissaan, eikä näyttänyt tajuavan tapahtunutta. Johnnyn rinta kohoili kiivaasti ja hän puristi taskussaan olevaa lompakkoa kädessään. Hän oli edelleen selkä vasten seinää, mutta suoristui sitten, kun tajusi miten typerältä ja heikolta se näytti. Ja niin näytti tämä tilannekin. Että oikein oman siskon piti tulla veljeään puolustamaan?
Johnny kuuli siskon kysymyksen ja tuhahti. "Noihan tässä kävivät päälle, enkä minä!" poika puolustautui ja katsoi siskoaan hyvin ilkeästi.

(( Vedän Johnnyn pois pelistä. Kiitti nyt kumminki :> ))