Olet ansassa, umpikujassa, taas väärään aikaan väärässä paikassa

- dee on huono tee ja ahola nero (x niin, mutta siis Harpo ja Zack, jälleen (; -

Tänään oli ihan kamala päivä. Tai koko viime yökin oli ollut kamala. Itseasiassa myös eilinen päivä oli sitä. Se blondi pahispoika, jonka nimeä Jupiter ei vieläkään tiennyt saati edes tahtonut tietää, oli kummasti valloittanut alaa pienikokoisen mustatukan elämässä ja ajatuksissa. Niin, eihän siinä muuten mitään pahaa olisi ollut, mutta kun kyseinen poika oli olento, jonka Jupiter olisi niin mielelläänb toivottanut helvetin syvimpiin syövereihin. Oikeastaan Jupiter olisi ihan mielellään luonut koko helvetin vaan saadakseen lähettää sen jätkän sinne.
Poika oli järkyttänyt Terin aamulla pahan päiväisesti. Ja pahinta oli tietenkin se, että koko juttu oli vain alitajuista, eikä tyyppi konkreettisesti ollut edes paikalla! Jupiter oli pongahtanut hereille henkeään haukkoen nähtyeen painajaista. Ja painajaisen kyseisestä unesta oli nimenomaan tehnyt se, että se oli ollut miellyttävä, blondi oli ollut siinä ja herätessään Jupiterilla oli ollut stondis. Kalpeat kasvot olivat varmasti olleet hyvin punaiset ja Ter yritti kiistää kaiken itseltään. Huonolla menestyksellä. Hän oli nähnyt kaikkea, jota ei todellakaan tahtonut muistaa. Mutta siinä unessa toinen ei ollut kammonnut läheisyyttä lainkaan. Mutta ei Jupiter ollut yllyttänyt, se oli oikeastaan ollut puhdas raiskaus... Ja silti saanut pojan kropan innostumaan. Mutta nyt järkyttynyt poika ei enää tahtonut ajatella sitä. Hän oli viettänyt tunnin kylmän suihkun alla ja hokenut päässään, että se jätkä oli kusipää, eikä hän todellakaan tahtonut toista. Varmasti, eikä kyllä tahtonutkaan. Hän muisti toisen asenteen, iskut ja kivun. Se riitti inhoamaan koko ihmistä. Se riitti saamaan aikaan vihaa ja pelkoa toista kohtaan. Se riitti kiistämään sen, että Jupiterin keho ja mielikin alitajuntaisesti halusi toista. KUN EI HALUNNUT!

Mustat meikin naamaansa kajalilla piirtänyt Jupiter laahusteli tänään ympäriinsä paidassa, joka ihme kyllä oli hänen kokoaan. Musta, ihoa myötäilevä ja ohut. Se oli myös selästä revitty vaakatasossa, joten se antoi paljon vaaleaa ihoa näkyviin. Housut taas olivat harmaat polvipituiset pussihousut. Polvisukat puhtaan valkeat, joissa oli vaaleanpunaisten elefanttejen kuvia. Kaulassa roikkuivat muutamat puuhelmet ja käsissä oli molemmissa ranteissa koruja ja nyörejä. Mustat hiukset laineilivat vapaina ja poika itsessään näytti todella hyvältä, käänsi katseita puoleensa. Friikkinä tietenkin enemmän negatiivisessa mielessä. Moni tahtoi teurastaa tuon avoimesti homon pojan, joka ei osannut hillitä sanomisiaan tai tekemisiään sitten lainkaan.

Eihän Zack nyt yhtään pakkomielteinen ollut. Ei tietenkään. Eihän hän ollut tänäänkään ainakaan kuljeskellut koko aikaa ympäri koulua sellaisella tahdilla, että varmasti ehti nähdä joka nurkan viisi kertaa yhden välitunnin aikana. Eikä hän ainakaan ollut käynyt vessoissakaan joka kolmas minuutti. Eikä hän ollut vain pyörähtänyt ovella ympäri todetakseen ettei siellä näkynyt mustia hiuksia. Ei suinkaan, ei sinne päinkään.
Koko päivän jatkunut pakkomielteinen – joka ei tietenkään ollut pakkomielteinen – etsiskely oli ottanut päähän jo tunti sitten ja otti yhä nyt huomattavasti pahemmin. Zack mulkoili lähes jokaista vastaantulijaa ja töni muita tieltään, jos joku vahingossa sattui liian lähelle. Ilkeitä kommentteja hän ei huikannut kenellekään, vaikka mieli tekikin ilmoittaa eräälle nörtille että tämän hiukset olisivat sopineet paremmin vaikka kamelille. Tai kameli ainakin olisi osannut arvostaa niitä, hyvää ruokaa nimittäin.
Tapojensa vastaisesti blondi jätti kuitenkin ilmoituksen tekemättä ja vilkaisi vain hyytävästi silmälasipäisen suuntaan. Mikä meni sekin hukkaan, kun mokoma paska ei edes huomannut.

Zack hipaisi kaulussaan roikkuvia kaulakoruja, jotka peittivät varsin avokauluksisen t-paidan alta näkyvää rintaa. Sen lisäksi hänen kaulassaan roikkui musta kaulahuivi, ulkona kun alkoi jo oikeasti olla viileämmän puoleista. Valkoisen paidan seurana olivat mustat housut, mutta näyttävästä vyöstä Zack oli tällä kertaa pidättäytynyt.
Rannekorut kilisivät, kun hän oikaisi silmiään peittäviä leveitä aurinkolaseja. Samalla hän teki myös havainnon, joka hänen olisi pitänyt huomata jo aika kauan aikaa sitten. Kyllä vain, silmien edessä olivat aurinkolasit, mikä tietysti johtaisi siihen ettei kukaan näkisi hänen mulkoilujaan. No voi saatana ei kaikkea voi muistaa.
Sitä paitsi aurinkolasien pitäminen sisällä oli vähintään yhtä typerää kuin unohtaminen että ne olivat päässä, mutta ei hän ollut jaksanut viskata niitä poiskaan.

Nyt jos koskaan olisi ollut osuvinta törmätä johonkin, mihin voisi purkaa ärtymystä. Ja parhaiten sen jonkun rooliin kelpaisi se friikkipaska, jota kohtaan nyt olikin kaunoja.
Kerrankin jokin otti onnistuakseen, sillä mustat hiukset iskivät Zackin silmään juuri kun hän oli harppomassa käytävää pitkin. Blondi pysähtyi melkein samantien, jääden silmäilemään mustahiuksisen selkää. Hetken hän jo luuli erehtyneensä; paita ei ollut monta kertaa liian iso, vaan ihonmyötäinen ja takaa revitty. Polvihousut olivat harmaat ja sukissa oli… elefantteja. Vaaleanpunaisia. Aika pelottavia.
Mutta mustat hiukset ja ihastuttava kokonaisuus paljastivat friikin, joten Zack lähti nopeasti harppomaan Jupiteria kohti. Niin nopeasti, että melkein samalla hetkellä blondi jo avasi suunsa.
”Kivat sukat”, hän totesi päästyään aivan toisen taakse. Zack oli erehtynyt jäämään tuijottamaan selän kalpeaa ihoa, mutta onneksi aurinkolaseista ei näkynyt läpi. Oli kannattanut pitää ne päässä.

Kommentti, jota Jupiter ei olisi tahtonut kuulla, lausuttiin äänellä, jota sitäkään poika ei mielellään olisi kuullut. Se kun sai muiston viimeyöstä vaan vahvemmaksi, se kun kuului sille pojallle, sille pahisblondille. Ei, Ter ei olisi voinut enää erehtyä. Se poika oli outo, se jahtasi häntä, hakkasi häntä ja saipa vielä aikaan käsittämättömiä tuntemuksiakin. Vittumainen olento kokonaisuudessaan siis. Jupiter pakottautui kääntymään hitaasti ympäri ja pitämään kasvonsa peruslukemilla. Poika liu'utti katseensa toisen kengistä kasvoihin ja jäi tuijottamaan silmiin, viileästi ja kuvastaen vastenmielisyyttä.
"Kiva kun miellyttää", Jupiter vastasi koleasti lainaten sanoja toisen suusta eiliseltä päivältä. Blondi oli todellakin raivostuttavaa katseltavaa, toisaalta ihan hyvännäk- ei. Tai ehkä vähän, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Vittumainen, vittumainen ja vielävittumainen. Sisällötön kusipää, joka inhotti ja vihastutti. Ei muuta.

"Joko sulle näin pian kerkesi tulla ikävä? Voitko sä enää edes elää ilman mua? Stalkkaatsä mua? Vainoat, jahtaat ja hakkaat. Varsin ihanaa. Että jollain on tylsä elämä", Jupiter puheli vittuillakseen tasaisella äänellä kohauttaen sanojensa päätteeksi olkiaan ja kääntyi ympäri lähtien keinuvilla askelillaan ettenpäin. Karkuunhah hän ei toista pääsisi, jos tuo perään lähtisi, mutta antoipa ainakin ymmärtää, ettei seura kiinnostanut. Ja sekös toista kiinnostaisi kiinnostiko häntä? Tuskimpa vain, eipä blondi ennenkään lupaa tai mielipidettä ollut Teriltä kysellyt. Käytti häntä vain kuten useat muutkin tekivät. tuo poika vain tuntui vainoavan häntä henkilökohtaisesti. Mistä johtui, sitä Ter ei tiennyt, mutta tiesipä sen, että henkilökohtaiselta kaikki tuntui.
Ja tuo nimetön blondi jopa vaikutti Jupiteriin... Vaikka eihän tuo mustatukkainen sitä olisi itse myöntänyt, mutta vaikutti kuitenkin. Alitajuisesti Ter oli kiinnostunut, jopa liikaakin. Mutta omasta mielestään ei tietenkään lainkaan.

Jupiter toivoi, että toinen jättäisi hänet rauhaan vain sen tähden, että hän oli lähtenyt, mutta jostain kumman syystä hän ei lainkaan luottanut siihen.

Hitaasti Zackin edessä oleva toinen poika kääntyi ympäri, mikä soi blondille hyvinkin paljon aikaa seurata katseellaan toisen selkää. Lopulta kuitenkin Jupiter oli kääntynyt ympäri. Tämän katse seuloi Zackin alhaalta ylös, mikä oli jollain tasolla hyvin ahdistavaa. Jupiterin katse kun ei ollut ehkä se kilteimmin seulova, mitä tiedotti sekin millaisella ilmeellä mustahiuksinen jäi hänen kasvojaan tuijottamaan.
Kolealla äänensävyllä Jupiter lausui samat sanat kuin Zack oli sanonut eilen. Nokkelaa. Se myös ilmaisi sen tosiseikan, että friikki oikeasti kuunteli hänen puheitaan. Vaikkakaan tieto ei hirveästi lohduttanut, kun pohti mitä kuunneltavaa toisella oli. Tai mitä kuunneltavaa hänellä itsellään oli.
Mutta miksi helvetissä hän nyt tällaisista asioista piittaisi. Jupiter oli vain hakkaamista varten, hän oli vain hakatakseen, joten se siitä. Ei mitään väliä kuka kuunteli ja ketä ja kuka sanoi ja mitä. Paitsi että sillä oli ollut vessassa väliä ja sillä oli ollut eilen väliä, mutta eihän sillä oikeasti ollut! Zackia haukuttiin aina ja aina hänelle selitettiin kaikkea paskaa, joten kai pitäisi olla jo tottunut ja immuuni moiselle. Silti ne puheet iskivät syvälle, ärsyttävää.

Taas ne puheet onnistuivat osumaan suoraan maaliin. Vainoat, jahtaat, oi kyllä vain. Tai siis ei, paitsi että Zack nyt vain oli sattunut etsiskelemään Jupiteria. Ei mitenkään pakkomielteisesti, eikä tosiaankaan juuri sen seikan takia, että kyseessä oli Jupiter. Ei, tämä kaikki oli vain sen nimijupakan takia niin.
Mustahiuksinen lähti puheidensa pääteeksi kävelemään poispäin. Mahtoikohan hän oikeasti luulla, että pääsisi pakoon? Tuskin. Zack lähti harppomaan hänen peräänsä. Päästyään taas aivan tarpeeksi lähelle – ei liian lähelle, tai se alkaisi taas ahdistamaan helvetti vie – blondi päätti vastata toisen kommentteihin.
”Mähän sanoin, että vedän sua turpiin seuraavan kerran kun nähdään, Jupiterry”, Zack sanoi, käyttäen taas sitä nimeä jota mustahiuksinen oli viimeksi tainnut kieltää käyttämästä, ”joten sun ikäväs että satuttiin nyt törmäämään.” Nimenomaan törmäämään. Ihan vahingossa tämä oli oikeasti sattunutkin, sillä ei Zack ollut tietoisesti lähtenyt tähän suuntaan kulkemaan friikin löytääkseen. Koko muu päivä voitiin nyt siis heittää pois laskuista.

”Kai mun nyt sitten pitää toteuttaakin ajatus, kun kerran lupasin”, Zack jatkoi ja tarttui äkkiä Jupiterin käsivarresta kiinni. Vasemmalla sattui olemaan tyhjän luokan avonainen ovi ja sinne blondi tyrkkäsi toisen kovakouraisesti. Hän astui itse perässä sisään pamauttaen oven kiinni jäljessään.

Toinen tuli perässä, eikä se ollut mitenkään yllätys. Lausui sanoja, joiden takia Ter puristi silmänsä kiinni ja käski itseään rauhoittumaan, poika otti muutaman tahtia tihentävän askelen, ihan kuin se muka olisi karistanut kal´nnoilta pojan jolla oli pidemmät jalat ja parempi kunto. Ei, sitä se ei tehnyt.
"Mä en ole sulle Jupiter, muista", poika sanoi. Hän tiesi karkuun pääsemisen mahdottomaksi. Toinen oli jo sanonut, että vetäisi turpiin. Ja sitten vielä todennut, että oli ikävä Jupiterin kannalta. Poika pysähtyi ja oli kääntyä toisen suuntaan silmät salamoja säkenöiden. Ei hän kerinnyt, toinen tarttui ikävästi kädestä saaden Terin älähtämään ja katsomaan toista säikähtäneet vihreät silmät kaurismaisen suurina ja viattomina. Toinen tyrkkäsi mustatukan käytvältä luokkahuoneeseen tullen itse perässä. Jupiter joutui nielemään tyhjää, kasvot punehtuivat hiukan. Ajatukset olivat jälleen hieman karanneet, olo oli todella typerä, teki mieli hukuttaa itsensä lavuaariin tai jotain muuta. Ihan mitä vain paitsi olla toisen kanssa kahden missään. Ei juuri nyt, kun painajainen oli tuoreesti muistissa.

Jupiter puri huultaan ja katsoi toista, yritti hieman kirkaista itseään irti, mutta huokaisi sitten turhautuneena luvuttaen siihen. Mitä turhia, jos toinen oli kerta päättänyt jälleen hänet piestä, niin eiköhän tuo sen myös tekisi.
Friikkipoika laski katseensa maahan ja odotti iskua. Toiselta olisi turha armao odottaa, mutta eipä Jupiter sitä kaivannutkaan. tuo tyyppi oli yksi vittupää muiden joukossa, siinä ei ollut mitään persoonallista. Hullu, tyhmä ja egoaan pönkittävä paska. Eikä toisella ollut niin mitään väliä, ei mitään valtaa Terille.
"Anna mennä nyt, macho", poika murahti toiseen katsomatta nypäten alemmas paitansa helmaa, joka päättyi hieman ennen housujen lantio-osaa. Ja sillä oli paha tapa nousta, useimmilla lyhyillä paidoilla oli. Ja ne olivat Terille mieltymys siinä missä isot ja löysätkin paidat.
"Lyö nyt, kyllä se olo siitä paranee. Mä oon tässä ihan käytettävissä, sun oma", Ter lausui sarkastisella ivalla kohottaen sitten kasvonsa pieni vittumainen virne huulillaan. Ja taas sitä oltiin tässä. Tuo blondi poika, joka löi ja Ter, jota lyötiin ja silti tuo vain aukoi päätään.

Zack vilkaisi nopeasti luokan läpi varmistuakseen ettei nurkassa istunut ketään rasittavaa nörttiä säätämässä. Ketään ei näkynyt, loistavaa. Luokan vieressä ollut kaappikin oli houkutellut – se nyt ainakin olisi ollut tyhjä! – mutta jo pelkkä ajatuskin semmoisesta läheisyydestä Jupiterin kanssa oli ahdistava. Tai olisihan se ollut ahdistava kenen kanssa hyvänsä. Jostain syystä Zack oli kuitenkin miettinyt vain ja ainoastaan Jupiteria, niin tässä tilanteessa kuin koko ajan muutenkin. Tietenkinhän hänen piti miettiä mustahiuksista nyt, kun kerran oltiin aloittamassa hakkaaminen, mutta noin yleisesti hän olisi mieluusti kuluttanut ajatuksiaan johonkin muuhunkin. Ihan mieluisaa oli kyllä tämäkin eikun siis ei. Epämiellyttävää, kun toinen oli tuommoinen rasittava ja pikkupaska. Muttam miellyttävää silti.
Kääntäessään katseensa takaisin Jupiteriin blondi oli huomaavinaan pientä punaa toisen poskilla. Punaa? Mitä vittua? Hän kuitenkin unohti sen, kun mustahiuksinen äkkiä yrittikin vetäistä itsensä irti. Zack tiukensi otettaan kädestä. Ei Jupiter mihinkään olisi päässyt, kun hän seisoi oven ja toisen välissä, mutta oli silti parasta olla joutumatta siihen tilanteeseen, että hänen pitäisi jahdata friikkiä ympäri luokkaa.

Vaikka Zack oli ollut hyvin varma hakkauksesta vielä eilen, nyt hän alkoi jostain syystä… epäröidä. Ei hän saatana ikinä epäröinyt! Ei ollut mitään syytä välittää Jupiterista paskan vertaa. Hänhän oli jahdannut tätä vain siksi, että saisi hakata tämän. Niinhän se luonnollisesti oli, joten hänen oli turha tuntea syyllisyyttä hakkaamisesta. Ei sillä, ainahan hän tunsi, mutta ei hän osannut tehdä muutakaan. Toivottavasti nyt vain ei kävisi kuten siellä vessassa, että hänen olonsa muuttuisi vain pahemmaksi eikä paremmaksi.
Jupiter oli siirtänyt katseensa maahan ja kannusti blondia iskemään jo. Zack ei kuitenkaan keskittynyt siihen, vaan toisen paitaan, jota tämä nyki alemmas. Tai ennemmin ehkä siihen mitä oli paidan alla, kuin mokomaan turhaan vaatekappaleeseen.
Zack huomasi ärtymyksekseen, että oli ajatellut aivan kaikkea muuta kuin edessä olevaa nyrkkien heiluttamis –tilannetta. Jupiterkin jaksoi asiasta muistuttaa, vaikkakin hänen viimeisestä kommentistaan Zackille tuli mieleen jotain ihan muuta kuin hakkaaminen. Hän kuitenkin sysäsi sen pois ja keräsi ärtymystään tuijottamalla toisen virnuilevaa naamaa.

Blondi tiukensi otettaan Jupiterin kädestä ja iski tätä kasvoihin kaksi kertaa peräkkäin. Tällä kertaa hän ei aloittanut hienostellen, mutta ei silti pystynyt lyömään täydellä teholla. Jokin mustissa hiuksissa ja kalpeissa kasvoissa esti sen. Tajuttuaan seikan Zack ärsyyntyi taas. Häntähän ei mikään vittu estänyt.
Todistaakseen sen itselleen hän liikahti vikkelästi vinosti Jupiterin taakse ja tarrasi kiinni tämän hiuksista. Samalla lyhyemmän käsi joutui vääntöotteeseen selän taakse, sillä Zack ei suinkaan ollut irrottanut otettaan siitä. Blondi veti hiuksista toisen päätä taaksepäin. Jostain syystä pehmeiden hiuksien hiplaaminen oli harvinaisen miellyttävää. Olisivat Zackillekin sellaiset hiukset kelvanneet, kuten hän oli jo joskus aiemmin miettinyt.
”Sä et tainnu pitää tästä, jos oikein muistan viime kerrasta”, blondi totesi kun ei parempaakaan lauottavaa keksinyt. Viime kerrallahan urheilija oli ihan roikottanut Jupiteria hiuksista, mutta siihen eivät hänen voimansa vittu riittäisi.

Blondi tuijotti Jupiteria varsin häiritsevästi. Poika tunsi sen, vaikkei toiseen katsonutkaan. olo oli jotenkin alaston, katse joka yleensä tuskin tuntui haittasi nyt todella huomattavasti. Ahdisti.
Pahiksen ote käsivarressa tuntui tiukemmin, varoittamattomat kaksi iskua kasvoihin. Kipua, tykyttävää kipua, ja ne saivat irti huudahduksen pojalta. Toinen ei ollut aloittanut mitenkään kiltisti. Ja se tuntui. Vihreät silmät olivät säikähtäneet, mutta kovettuivat pian viileiksi. Poika vain mulkoili toista, niin pitkään kuin se annettiin mahdolliseksi. Mustasilmä jo ennestään aroilla kasvoilla. Ihmeen kaupalla kasvot olivat kuitenkin eiliseltä suhteellisen säästyneet. Muusta kropasta jälkiä hakatuksi tulemisesta kyllä sitten löytyikin.
Toinen kiersi seläntaa ja väänsi kädestä tarttui hiuksiin todeten sen näyttäneen eilenkin tuskalliselta. Jupiter vinkui ja valitti, yritti huulta puremalla saada itsensä hiljaiseksi. Selkä taipui hieman kaarelle ja poika yritti nostaa itseään ylemmäs lievittääkseen kivun tunnetta. "Eipä tässä ennenkään mun tykkäämisiäni ole kyselty", poika tokaisi piikikkäästi inahtaen sitten. Päänahkaan sattui, häntä oli jumalauta roikutettu koko olemattoman painonsa varassa siitä! "Joten turhaan sitä mietit."

Jupiter inisi, kun ei muuta osannut tehdä, yritti epätoivoisesti vapaalla kädellään kiskoa paitaansa alemmas, mutta se nousi silti huonon asennon takia kokoajan. hän tunsi itsensä todella suojattomaksi toisen edessä. Olisi pitänyt osata valita vaatteensa paremmin. Legginssit ja iso T-paitakin olisivat olleet todella hyvä idea. kunhan sen paidan sai pitää päällä, toisin kuin viimeksi vessoissa. Se temppu oli toisaalta toiminut, eriasia toimisiko toisenkin kerran. Ja tänään Jupiter ei edes tahtonut yrittää. Tuo poika kummitteli hänelle ja pelotti häntä. Hän pelkäsi itseään, tuo toinen oli... Ei, Jupiter ei tahtonut ajatella sitä unta nyt. Se ei liittynyt todellisuuteen millään tapaa ja tuo blondi saisi pitää näppinsä erossa hänen vartalostaan.
Poika puristi silmänsä tiukasti kiinni, eikä lopettanut balittamistaan. Poika yritti uudemman kerran epätoivoisesti kättään toisen otteesta irti ja antoi sitten paitansa olla ja toisella kädellä rupesi repimään hiuksiaan itse alemmas. Turha yritys, mitäpä hentoinen Ter toiselle olisi olemattomilla voimillaan mahtanut.
"Irti!", Jupiter parahti kiukustuneena ja yritti jopa potkaista toisen pojan säärtä. Ihan summassa, sillä eihän hänellä ollut mitään hajua siitä, missä koko jalka tarkalleen ottaen oli.

Vinkuna ja valitus ja saatana Zack meinasi jo päästää irti. Sitä iloa hän ei kuitenkaan Jupiterille suonut. Hänelle itselleenhän se olisi ollut vain merkki tappiosta, eikä mikään ilonaihe, niin rasittavaa ja sisuksiin pistävää kuin olikin kuunnella toisen valitusta. Miksi se saatana haittasi häntä? Ei sen kuulunut, ei hänen kuulunut välittää. Hän löi, jotta tuli parempi mieli. Nyt tuntui, että hän löi, koska hän vain löi. Ei sen nyt ihan niin pitänyt mennä.
Silti blondi ei irrottanut otettaan. Jupiterin piikikäs kommentti osui hyvin oikeaan, vaikka inahdus vähän veikin siltä syvyyttä. Zackien teki mieli vastata jotain toisen kommenttiin, mutta taas hän tajusi ettei osannut. ’No ajattelin että sinuun sattuu ja jos sanot niin niin päästän irti?’ Joo ehkä ei kuitenkaan. Hän oli niin kateellinen Jupiterille, kun tämä tuntui keksivän jokaiseen juttuun jotain sanottavaa. Voi miksei Zackiekin voinut olla fiksu ja nopeaälyinen ja kaikkea muuta paskaa sen sijaan, että hän oli vain kasa nyrkkejä ja tappelemista egon pönkittämiseksi? Painukoot kaikki helvettiin, Jupiter kärkipäässä.
Paitsi että Zack vähän arveli seuraavansa häntä yhtä kaikki helvetin syövereihin, ettei sielläkään pääsisi eroon. Hirmu kiva juttu.

Jostain syystä Zackille nousi jumalaton hinku vetäistä paita Jupiterilta pois. Se liukui jo muutenkin valmiiksi ylöspäin, joten pieni vetämisliike olisi melkein huomaamaton.. eikös? Zack yllätti itsensä ärsyttävistä ajatuksistaan ja kiitti onneaan siitä, että hänen molemmat kätensä olivat jo käytössä. Niin hän ei pääsisi käyttämään niitä muuhun. Siis eihän mitään muuta ollutkaan.
Taas Jupiter yritti saada kättään vapaaksi ja taas blondi vain tiukensi otettaan eikä hellittänyt. Jos hän nyt päästäisi irti, niin mistä sitä tietäisi mihin käsi seuraavaksi päätyisi. Toinen Jupiterin käsi kohosi estämään hiusten vetämistä ja toinen jopa käski päästää irti. Viimein mustahiuksinen pisti vastaan. Pisti vielä enemmänkin ja Zack yllättyi, kun tunsi napakan potkun sääressään. Hän irrotti vahingossa otteensa toisen hiuksista vetäytyessään hieman taaksepäin kiroten. Ei potku kovin kova ollut ollut, mutta liian yllättävä ja liian ärsyttävä.
”Päätit sittenkin rimpuilla vastaan vai?” blondi kysyi kylmästi. Jostain syystä hän toivoi, että Jupiter panisi vielä enemmän vastaan ja estäisi häntä. Estäisi? Eihän hän nyt sellaista halunnut. Tämän hän osasi, tässä hän hallitsi, Jupiter ei häntä tappelussa voittaisi vaikka kuinka yrittäisi. Se oli selvä.
Nyt kun toinen käsi oli vapautunut Zack iski Jupiteria alaselkään. Hän yritti tiukasti pitää katseensa selässä, sillä paita ei suostunut pysymään alhaalla ja paljasti vatsaa. Paha vain, että takana olivat ne viillot, jotka paljastivat myös ihoa. Saatana saisi friikki hankkia jotain normaaleja vaatteita!
Zack päätti ajaa mielikuvat ihosta ja käsistään sillä pois ja hän irrotti otteensa toisen kädestä ja tönäisi sitten Jupiterin kylki edellä päin läheistä pulpettia. Ei läheisyyttä, ei halua koskea sen tarkemmin.

Yllätyshyökkäys näytti toimivan ja Jupiterin hiuksista päästettiin irti. Poika oli kaatua rähmälleen, minkä esti vain ja ainoastaan käsi, josta toisen tiukka ote piti. Kylmä äänensävy, jolla toinen lausui Terin teon ääneen sai pojan sävähtämään hieman silmät olivat auenneet ja niitä räpsäyteltiin todella hämmentyneen oloisina. Ter ei koskaan pistänyt vastaan ja jos pistikin ei se koskaan onnistunut!
Blondi löi Teriä selkään ja sai pojan parahtamaan. Tuo yritti kättään irti, jostain oli saatu jonkunlainen buusti ja poika ei nyt antanutkaan kohdella itseään ihan miten sattui. se oli outua ja ehkä eniten juuri pojalle itselleen.
Kun toinen viimein irotti sai Jupiter lentää vasten pöydän kantta varsin kivuliaasti. Se sai aikaan lisää valitusta, ja kun poika päätyi lattialle tuo jäi pitelemään kättään hamamsta purren. Mustat hiukset valuivat kasvoille ja poika puristi jälleen silmiään kiinni. Hän koetti kovasti saada mieleensä syyn, jonka tähden kaikki tahtoivat niin kovasti aiheuttaa hänelle fyysistä kipua ja pahaa mieltä. mitä hän aina onnistui tekemään väärin saadakseen kaikki kimppuunsa? No, ehkei hän ollut kiltti ja tottelevainen tai pitänyt suutaan sievästi supussa, mutta eihän se voinut olla oikeasti varteenotettava syy mihinkään? Ei voinut.

"Ei sun tarvi noin kovasti. En mä ole mikään ihmeparantuja, mulla on vielä eilisetkin kivut ihan tallessa. Jos vähän rennommin, kiitos", poika ilmoitti vittumaiseen tyyliinsä, eikä tehnyt mitään noustakseen lattialta. Oikeastaan peruutt hiuman heittäen hiuksiaan sivuun ja mulkoillen vihreillä silmillään toista lattiatasolta.
"Ja joko sä kohta olet saanut aggressiosi purettua, mä menisin ihan mielelläni musiikkiin", poika ilmoitti myrkylliseen sävyyn viimein lattialta noustuaan ja käveli toisen eteen. "Viimeistele nyt vielä", poika kehotti ja nyppäsi jälleen paitaansa alemmas. Ehdottomasti huono valinta, mutta mistäpä hän olisi voinut tietää vielä aamulla mistään mitään...
"Vai mitä sä tällä kertaa tahdot tietää ennen kuin mä saan mennä?", poika sylki vielä suustaan jääden sitten vain uhmakkaasti toisen eteen seisomaan toista ilkeästi mulkoillen.

Zackin käsi oli tiukasti puristunut nyrkkiin, kun hän katsoi pulpettia vasten iskeytynyttä, yhä vain valittavaa mustahiuksista. Katsomista tarkempi sana taisi kyllä olla tuijottaa, sillä blondin katse seurasi vähän liiankin keskittyneesti toisen lattialle päätymistä ja kauniiden hiusten valumista kasvoille. Jupiter sulki silmänsä ja piteli kättään. Zack pohti oliko hän mennyt liian pitkälle. Samalla hetkellä hän myös katui ajatustaan. Ei hän ikinä mennyt liian pitkälle, kyllä hän sen verran osasi. Vai osasiko sittenkään? Olihan hän säälittävä muutoinkin, ehkei hän tajunnut myöskään sitä mitä ihmiskroppa kesti.
Mutta ei sillä saatana vie ollut väliä. Jupiter oli pelkkä satunnainen kohde, jota hän ei enää tämän jälkeen näkisi, joten ei ollut mitään väliä missä kunnossa hän hylkäisi mustahiuksisen taakseen.
Jupiter avasi lattiatasosta suunsa. Jotenkin hän taas onnistui osumaan juuri niihin asioihin, joita Zack oli juuri sekunti sitten pohtinut. Sentään se, että Jupiter avasi suunsa kertoi hänelle ettei hän liian pitkälle ollut mennyt. Sen sijaan häntä sitten muistutettiin eilisestä. Blondi ei edes ollut miettinyt sitä tosiseikkaa, että urheilija oli pannut Jupiterin aika koville eilen. Mutta eihän sillä ollut mitään vitun väliä.

Blondi siirsi yhä silmiensä edessä olleet aurinkolasit viimein otsalleen vain saadakseen osakseen lattiarajan mulkoiluja. Hän mulkaisi hieman takaisin, mutta ei saanut samanlaista katsetta aikaiseksi.
Kun Jupiter sitten nousi lattialta ja totesi haluavansa musiikkiin, Zack löysi taas itsensä tilanteesta josta hän ei pitänyt. Mustahiuksinen käveli hänen eteensä taas aivan tyrkylle hakkaamista varten, kehottipa vielä viimeistelemäänkin. Sentään hän vetäisi paitaansa alemmas, mutta silti hyvin ärsyttävä halu repiä toisen paita pois kasvoi aina vain. Hän yritti ajatella kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, mutta Jupiterin ääni pakotti hänet taas keskittymään hakkauksen kohteeseensa.
”Vittu susta kukaan halua mitään tietää”, Zack tuhahti vastaukseksi. Aika säälittävää, hänhän oli viime kerralla itse halunnut tietää Jupiterin nimen ja olisi kyllä mieluusti halunnut kuulla toisesta kaiken. Se nyt vain oli semmoinen juttu, mitä Jupiterin ei ollut tarvis tietää.
”Ja viimeistelen ilman pyyntöäki, älä huoli”, blondi jatkoi. Hänen pitäisi vain keksiä miten hän viimeistelisi. Jotenkin tilanne oli hyvin vaikea. He vain seisoivat vastakkain, kasvokkainkin vielä. Pelkkä yksinkertainen isku kasvoihin olisi varmaan riittävä.
Zack tarttui kovakouraisesti toisen olkapäästä kiinni, jotta Jupiter ei vahingossakaan yrittäisi karata. Toisen kätensä hän kohotti lyödäkseen. Isku vain ei ikinä päässyt perille, sillä melkein huomaamattaan blondi alkoi hieroa toisen olkapäätä. Hänen kätensä lähti liukumaan kohti toisen rintaa, kunnes Zack havahtui ikävästi siihen mitä hän oli tekemässä.
Blondi loikkasi älähtäen taaksepäin upottaen kätensä tiukasti housujen taskuihin. Mitä hittoa hän oli mennyt tekemään? Mitä mitä vittua hän oli ajatellut? Ilmeisesti ei mitään, kun kerran oli tehnyt noin. Saatanan saatanan saatana!

No pakko oli ku se koko ajan ajatteli sen paidan poistamista eikä päässy sitä nyt toteuttamaan : (

- hohohohohohoo~ 8DD -

Jupiter mukoili toista pahasti. Nyt silmiin oli helpompi hakeutua, kun lasit olivat tiessään. Sanoja, sanoja joista Jupiter ei pitänyt. Sanoja, jotka tietyllä tapaa kolahtivat mutta joiden ei annettu vaikuttaa ulkoisesti lainkaan. "Elä siinä luulossa", Jupiter sähähti. Tietyllä asteella se sai Jupiterin jopa ajattelemaan. harva todellakin kysyi mitään hänestä itsestään. Useimmille hän oli vain käytettävissä. Eikä se yleensä edes haitannut, hänellä oli seksiaddiktio ja hän tiedosti sen. Silti... Olisi edes ollut joku, jolle kykeni myös puhumaan. Ei ollut sellaista näkynyt ja tuskin hetkeen tulisikaan. Häntä kun oli viime aikoina pääasiassa vain pahoinpidelty. Ja nytkin luvattiin viimeistellä mitään kyselemättä.
Toinen tarttui olkapäistä, kohotti nyrkkinsä ja sai Jupiterin puristamaan silmänsä varautuneena kiinni. Iskua ei kuitenkaan kuulunut, joten varovainen katse tiedusteli tilannetta sirri silmin. Toisen yllättävä käytös löi Jupiterin täysin laudalta. Silmät rävähtivät kokonaan auki samaan aikaan kuin toinen pomppasi kauemmas. Oli varmasti vähintään yhtä yllättynyt ja järkyttynyt kuin mustatukkakin. Helvetin helvetti.

Jupiter koski olkapäätään ja sitten rintaansa katsoi toiseen säikähtäneenä ja yhtenä kysymysmerkkinä. Poika ei voinut kieltää itseltään, etteikö se jokin olisi tuntunut laittoman hyvältä kaikkien niiden iskujen jälkeen.
"Sä... Mi -miksi? Ei...", poika soperteli ja puri tiukasti huultaan. Uni kohosi selvänä mieleen ja poika pudisteli päätään. "Ei", tuo lausui hiljaa säälittävällä äänellä, lähes kuulumattomaksi. "Ei saa, ei käy", poika toisteli katse maassa. "Järjetöntä", poika hoki, sopersi enemmänkin itselleen. "Sä... Mä en tajua", poika sanoi katsoen nyt toista puhtaan vihreissä silmissään aito hämmästys, hän ei voinut nyt ajatella. Ei osannut, toinen oli saanut kaiken sekaisin niin pienellä eleellä. Ja Jupiterin olisi pitänyt vain osata nauraa paskaisesti. Miksei hän sitten ollut tehnyt niin?
"Mitä sä haluat musta?", poika sitten kysyi säikähtäneenä peruuttaen muutaman askeleen taaemmas. Hän ei uskaltanut lainkaan toisen suuntaan enää. Ja ovi oli siellä. Toinen pelotti Teriä aina vain enemmän. Toisaalta, toinen oli ollut eilenkin outo... Omistava... Eihän... Jupiter ei tajunnut. Lainkaan.

Zack toivoi ettei näyttänyt niin ahdistuneelta kuin millaiseksi tunsi itsensä. Hän tuijotti kuin hypnotisoituna, kun Jupiter kosketti ensin olkaansa, sitten rintaansa ja katsoi Zackiin päin säikähtäneen ja hämmentyneen oloisena. Sellaiseksi blondikin itsensä tunsi, mutta yritti kovasti säilyttää jonkinlaisen vahvan ilmeen kasvoillaan. Kai hän yritti saada sen näyttämään inhoavalta, vaan tuskinpa se nyt kovinkaan lähelle osui.
Jupiter alkoi soperrella puoliksi itsekseen, puoliksi Zackille. Kaikki sanat ja päänpudistukset olivat juuri sellaisia mitä pahiskin olisi halunnut tehdä. Hänen oli pitänyt lyödä, hän ei ollut lyönyt. Siinä pitikin kysyä että miksi ja toistella että ei. Niin hänkin halusi tehdä, mutta seisoi vain paikoillaan kuin olisi unohtanut miten liikutaan.
Mustahiuksinen ei tajunnut, eikä tajunnut Zack itsekään. Miten hän oli saattanut? Hän oli vain ajatellut kaikkea... tuollaista, mutta ei hänen ollut tarkoitus oikeasti sellaista tehdä! Ei hän halunnut tehdä sellaista. Ei kai? Zack puri hermostuneena huultaan kuin siitä olisi ollut apua.

Jupiterin helvetin kauniit vihreät silmät olivat selvästi hämmästyneet, kun ne kohottautuivat. Zack väänsi kasvoilleen kylmän ilmeen, yrittäen saada silmänsä suotamaan pelkkää jäätä toisen suuntaan.
Kysymys iski taas maaliin. Mitä Zack halusikaan Jupiterista? Hän tahtoi tietenkin hakata tätä, eikä mitään muuta. Pelkästään purkaa pahaa oloaan johonkin, jonka hän aina löysi ja joka ei kantelisi. Siinä se seisoi hänen edessään ja oli vielä peruuttanut pari askelta kauemmas. Blondikin astui puoli askelta taakse päin ja pudisteli päätään.
”En vittu mitään”, hän ärähti onnistuen pitämään äänensä jotenkin kylmänä. ”Se oli vain semmoinen… vittu ei mitään! Usko pois, mä haluun vaan hakata sua, purkaa pahaa oloa saatana jonnekin. Ja se jokin satuit tällä kertaa vaan oleen sä.” Loppua kohden Zack jo melkein huusi. Hän oli lipsauttanut pahan olon purkamisen, mutta sentään toivottavasti edes jotenkin saanut paikattua typerää, typerää mokaansa.
”Sussa ei oo mitään erityistä, ei niin mitään erityistä, paitsi kaikki friikkipuolesi ja jotku elefantit mut neki vittu vaan heittää sut siihen klikkiin”, Zack jatkoi sähisten. Kunpa Jupiter nyt vain uskoisi ja painuisi sinne helvettiinsä.

Toinen alkoi vaan huutaa vasten Jupiterin kasvoja, sai pojan kasvot valahtamaan ensin neutraaliksi ja sitten pojan täysin lukkoon. Yrittikö tuo olento särkeä hänet ihan kokonaan? Sitäkö se yritti? Yritti tai ei siihen suuntaan oli pahasti menossa.
"Sä annoit sen jätkän hakata sut eilen", Jupiter korotti nyt hänkin ääntään. "Nyt sä kosket mua, ja sitten sä sanot etten mä ole mitään. Että mä olen yks vitun friikki jolla ei ole tunteita ja jota saa käyttää kun siltä tuntuu. LUULETKO SÄ TODELLAKIN ETTÄ MÄ JAKSAN!", Jupiter suorastaan kiljui. "MÄ KESTÄN SEN ETTÄ SÄ LYÖT, SEN ETTÄ SÄ LYÖT TOISEN KERRAN, POTKIT, HAKKAAT, HAUKUT, RAISKAAT MITÄ VAAN. MÄ KESTÄN, MUTTA SITTEN SÄ KOSKET!", Jupiter kiljui ja ääni sortui loppua kohden silmät olivat taas kostuneet ja poika painautui vasten lattiaa myttyyn. Hän ei jaksanut. Hän ei ymmärtänyt. Toinen pisti hänet sekaisin, huusi hänelle nyt kun oli saanut hänet oikeasti kuuntelemaan ja ottamaan sanat todesta.
"Ja kun mä nyt olen niin yhdentekevä ja merkityksetön niin painu helvettiin äläkä enää ikinä tule lähelle!", poika sähisi.

Turhaahan hänen vaahtoamisensa oli, turhaa koko purhautuminen. Toinen varmasti vain nauraisi ja löisi taas. Ei Ter todellakaan käsittänyt. Ja eihän tuolla pojalla ollut hänelle merkitystä! Ei mitään merkitystä ja hän huusi sille! Kiljui ja huusi. Ei merkitystä... Ei nimeä. Ja hän ei tuntenutkaan toista.
Jupiter ei enää vilkaissutkaan toiseen, oli vain painanut päänsä polviin ja kietonut kätensä jalkojensa ympärille. Yritti kadota, saada ajatella rauhassa. Toinen voisi mennä nyt ja jättää hänet rauhaan. Ei enää koskaan edes vilkaista hänen suuntaansa. Se oli onnistunut jo järkyttämään pojan järjiltään, mitä se vielä hänestä tahtoi?

Vittu Jupiter nosti esille taas eilisen. Ja vittu nostipa vielä vinon pinon muitakin asioita esille. Zackin käsi oli puristunut nyrkkiin niin kovaa että se sattui ja hän huulensa hän oli purrut taas rikki. Hänen sanomansa ei ollut mennyt perille ja saatana! Miten yksi pieni kosketus – vittu yksi pieni kosketus! – saattoikaan saada aikaan tuollaisen reaktion? Miksi miksi miksi Zack oli menettänytkään kontrollin, miksei hän ollut vain lyönyt turpiin ja antanut friikin painua sinne musiikkiinsa?
Mustahiuksinen kiljui asiansa hyvin lujaan ääneen ja vaipui sitten lattialle myttyyn. Yksi sähähdys ja sen jälkeen Jupiter painoi päänsä polviin ja kietoi kätensä jalkojensa ympärille, sulkeutui pois. Ja Zack huomasi itsessään puolen joka tahtoi mennä lohduttamaan toista, mutta ei hän voinut. Hän ei voinut, eikä hän edes osannut sanoa mitään! Hän osaisi kietoa kätensä toisen ympärille mutta se olisi niin vitun turhaa eikä hän halunnut tehdä niin.

Blondi astui askeleen eteenpäin, nyrkkiin puristetut kädet yhä taskujen pohjalla.
”Mä tarttin jonku hakkaamaan itteni! En oo pitkään aikaan saanu turpiin niin tuli niin sopivaan aikaan että saatana oli pakko”, Zack ärähti. Valhe, valhe, ikinä hän ei ollut tuntenut pakottavaa tarvetta tulla hakatuksi. Sekin väliin meneminen oli ollut vain semmoinen vahinko. Niin, vahinkopa hyvinkin. Se koskeminenkin oli vahinko.
”VITTU USKO NYT JO ETTEI MUN TARKOTUS OLLU KOSKEA SUHUN!” Zackiekin päätyi karjumaan. Se oli vahinko, vahinko! Miksei Jupiter voinut ohittaa sitä jollain ivallisella naurulla ja haukkumisella tai millä tahansa muulla kuin tuollaisella kiljumisella ja jollain vitun murtumisella!
”Saatana”, blondi murahti ja muiden elementtien puutteessa hän tarttui aurinkolaseihinsa ja viskasi ne lattialle lujaa. Lasit päästivät kiitettävän kovan räsähdyksen rikki mennessään.
Zack siirsi kätensä silmien eteen ja huohotti turhautuneena, vaikka yrittikin rauhoittua. Jupiter oli käskenyt hänen painua helvettiin ja olla tulematta hänen lähelleen. Niin pitäisikin tehdä, mutta hän ei silti lähtenyt liikkeelle ja astunut ulos takanaan olevasta ovesta.
”Ei yks kosketus voi nyt vittu noin paljoa merkata”, blondi puuskahti lopulta ja astui taas askeleen lähemmäs. ”Ja se oli vahinko saatana vahinko!” Halu lohduttaa jotenkin Jupiteria kasvoi aina vain, mutta sitä hän ei todellakaan tekisi, ei vahingossa eikä tahallaan. Siihen hän ei alentuisi ja tuskin kelpaisivat hänen surkeat lohdutuksen sanansa. Ei hän osannut lohduttaa, eikä pyytää anteeksi käytöstään. Miksi olisikaan? Vittu vahinko.

Jupiter kuuli sanat, ymmärsi ne ja kuunteli niitä. Miksi, se oli yksi suuri kysymysmerkki, mutta kuunteli silti. Puri huultaan pidättäytyen liikahtamasta. Blondi oli tarvinnut jonkun hakkaamaan itsensä, ei ollut tarkoitus koskea. Jupiter pudisti päätään niin, että heilahteli kokonaan itsekkin. Toinen huusi, ettei ollut tarkoitus koskea. Ei ollut tarkoitus, se nyt oli tajuttu jo, mutta oli koskenut silti. Se ahdisti. Poika olisi tahtonut, että toinen olisi koskenut tarkoituksella ja myöntänyt sen... Ei kun ei! Eieieieieieieiei! ei se niin mennyt, ei voinut mennä. Jotain sälähti rikki,, Ter hätkähti, kohotti hieman päätään, mutta vain niin, että näki kaistaleen siitä mitä huoneessa tapahtui. Blondi riehui, ei ollut lainkaan yllätys. Poika painoi päänsä taas polviin ja puri huultaan tuntien veren rautaisen maun suussaan. Se oli tuttu maku.

Toinen ilmoitti, ettei yksi kosketus voinut merkitä niin paljoa, Jupiter nosti päänsä mulkaisten toista. Taas tuo toisti, että se oli vahinko. Ei voinut merkata? EI VOINUT MERRKATA?! Kiukustunut Jupiter pongahti jaloilleen ja käveli suoraan toisen etteen nousten varapailleen ja painaen huulensa vasten toisen huulia. Hetken mielijohteesta. Jupiter suuteli toista voimalla muutamia sekunteja kunnes vetäytyi kauemmas mulkaisten toista vielä.
"Ei sillä kosketuksella ole mitään väliä, vaan sillä ahdistuneisuuden tunteella kun ei ymmärrä miksi", Jupiter sähähti. Hän tahtoi vielä muutaman turvallisen askeleen kauemmas toisesta ja ottikin ne. Toinen saattaisi hyvinkin reagoida sekoamalla. Löisi, kovempaa kuin vielä aiemmin oli lyönyt. Se oli hyvin todennäköistä.

Zack oli kai taas ansainnut mulkaisun, jonka Jupiter heitti hänen suuntaansa. Mutta hän ei välittänyt, miksi olisikaan välittänyt, kun ei ollut mitään syytä. Jupiterin mulkoilulla oli syynsä, se nyt ei ollut jäänyt epäselväksi. Ja sen hän ymmärsi. Ja jostain ärsyttävästä syystä oli iloinen, että kerrankin ymmärsi edes jotain.
Sen sijaan seuraava tapahtuma sai blondin yllättymään hyvin paljon. Yhtäkkiä Jupiter ponnahti ylös lattialta. Ilmeisesti ei enää kaivannut lohdutusta. Ei siinä mitään, mutta kun lyhyempi lähti tulemaan hyvin vikkelällä vauhdilla häntä kohti Zack alkoi ahdistua. Hän ei silti liikkunut, ehkä hämmennyksestä tai ehkä jostain muusta. Ehkä siksi että hän odotti mitä tapahtuisi.
Ja se mitä tapahtui yllätti hänet täysin. Yhdessä hetkessä Jupiter oli hänen edessään ja seuraavassa hetkessä hän tunsi huulet omillaan. Jupiter suuteli häntä. Järkytys oli niin valtaisa, ettei Zack edes saanut tönäistyä toista pois, saati sitten vastannut suudelmaan. Mitä hän tuskin olisi tehnyt, vaikka jotain olisi tilanteesta ymmärtänytkin.
Blondi oli aivan paniikissa ja luonnottoman ahdistunut siitä että Jupiter oli yhtäkkiä vain hyökännyt päälle. Vessoissakin hän oli ahdistunut, mutta nyt se oli vielä ahdistavampaa.

Melkein liian nopeasti Jupiter irrottautui ja mulkaisi häntä taas. Zackin sydän tykytti voimalla tilanteen aiheuttamasta jännityksestä ja hänen kätensä tärisivät. Hyvä jos hän edes tajusi mulkaisun tai hahmotti mitä Jupiter seuraavaksi sähähti. Vastaamaan hän ei kyennyt, vaan avasi suunsa vain sulkeakseen sen uudestaan.
Zack ei tajunnut mitään. Hän vihasi sitä tunnetta, hän vihasi koko tätä tilannetta, hän vihasi tilanteen aiheuttajaa ja hän vihasi itseään. Mutta millekään niistä hän ei voinut tehdä mitään! Hän voisi lyödä taas Jupiteria, vetäistä kunnolla turpiin, mutta ei se auttaisi kuitenkaan. Niinpä Zack päätyi vain peruuttamaan hieman ja tuijottamaan toista. Hänen sydämensä tykytys alkoi jo rauhoittua, mutta kädet hän upotti taskuihin, jotta ne viimein lakkaisivat tärisemästä.
”Saatana en mä..” Zack yritti saada sanotuksi jotain, mutta epäonnistui. Ärähtäen hän yhtäkkiä potkaisi seinää lujaa, toivoen että jalan kipu auttaisi yhtään. Hän ei ollut masokistinen, mutta vittu hän tahtoi ajatukset jonnekin muualle.
”Vittu”, blondi murahti hiljaa huomatessaan jalkaa maahan laskiessaan että oli potkaissut niin lujaa, ettei jalka tahtonut enää kantaa. Hän kuitenkin laski sen lattialle, jotta kipu turruttaisi muut ajatukset ja hän pääsisi tilanteesta pois. Se ei kyllä ollut mahdollista, mutta aina sai toivoa.

Ärfhfjdkgjdk pakko mennä nukkumaan tai olen huomenna liian kuollut D::: Pahoittelen D:

Jupiter oli selvästi saanut toisen hämilleen, ehkä jopa järkyttänyt. Hän ei tiennyt toisesta niin mitään, se naurettava tosiseikka. Edes nimeä. Hän tiesi vain, että toinen oli väkivaltainen Jupiteria itseään kohtaan. Oli oikeastaan mielenkiintoista seurata toisen reaktiota kosketukseen. Tai no, ehkä hänen 'kosketuksensa' oli ollut hieman vakavampi kuin toisen, mutta sitähän nyt ei laskettu. Pointti oli se, tajusiko toinen nyt mitä oli aiheuttanut Terille äsken. Poika todella toivoi sitä.

Blondi pahispoika peruutti, tuijotti Jupiteria, soperteli ja lopulta potkaisi seinää niin kovaa, että jalkaan näytti todella sattuvan. Sitten tuo kirosi, kipua mitä luultavimmin. Jupiterin kasvoille karkasi hymy, joka oli poissa yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
"Mä kun luulin että sä friikkaisit ihan kunnolla ja heittelisit mua seinille", poika tokaisi, eikä voinut mitään sille, että nauru alkoi pikkuhiljaa karkailla. Poika tyrskähti tukehdutetusti. "Mut kai mä vaan otin liian vakavasti", Jupiter tokaisi kohauttaen olkiaan. "Törmäillään, sä varmaan taas metsästät mut käsiini koston merkeissä", poika ilmoitti eikä voinut sille mitään että virnuili varsin huvittuneesti. Askelet veivät poikaa eteenpäin, tuo ohitti toisen kuin ei mitään ja katosi luokkahuoneestan jättäen blondin jälkeensä. Hän tahtoi sille musiikintunnille. Tosin täysin eri asia voisiko hän enää edes keskittyä siihen. Hänellä oli herännyt jo pientä mielenkiintoakin tuntematonta poikaa kohden, sitä vihaa, pelkoa ja inhoa tähditti nyt myös kiinnostus. Ja Ter oli kohtuullisen varma siitä, että toinen etsisi hänet käsiinsä vielä. Ennemmin tai myöhemmin.

- Ei mtään~ jatketaan huomenna (: Kiitos tästä pelistä~ -

Zack tuijotteli jonnekin Jupiterin yli ja ajatteli vain koko ajan että tahtoi tilanteesta pois. Hän yllättyi täysin, kun Jupiter ei jatkanutkaan samasta asiasta jauhamista, vaan tuntui ihmettelevän miksei blondi ollut viskannut häntä seinälle. Tosiaan. Niinkin olisi voinut tehdä sen sijaan että kärvisteli nyt jalkakivun kanssa. No voi saatana.
Jupiter naurahti, eikä Zack oikein tiennyt iloitako vai vetää toista turpiin. Tyrskähdys kertoi että tilanne oli mennyt ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mutta pahis ei pitänyt siitä että hänelle naurettiin. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut keksiä mitään vastausta, sillä Jupiter teki lähtöä ja sanoi, että Zack varmaan etsisi hänet koston merkeissä. Blondi ei ollut varma halusiko tehdä niin, mutta ei sanonut mitään. Tai no tahtoihan hän kostaa, mutta jos taas tulisi tällaista niin… Ei kiitos.
Pienen virneen saattelemana Jupiter otti jalat alleen ja häippäisi. Zack vältteli katsomasta hänen suuntaansa ja tuijotti vain lattialla olevia aurinkolasien jämiä. Saivat luvan jäädä siihen.
Hän lähti puoliksi yhdellä jalalla hypellen ja puoliksi ontuen jonnekin pois, ajattelemaan. Jonnekin muualle kuin kouluun. Hän voisi samalla miettiä mitä ihmettä tekisi Jupiterille. Hän tahtoi kostaa, se oli selvä. Eri asia olisi sitten että miten kosto onnistuisi, jos he aina päätyisivät johonkin ärsyttävään tilanteeseen.

Oih kiittelen minäkin~ c: